Muita toista lasta haluamattomia miehiä?
Meillä on nelivuotias esikoinen ja olen viime kesästä toivonut perheeseemme lisäystä. Itselläni oli sisarukseni kanssa kuuden vuoden ikäero, mikä mielestäni on aiheuttanut monia hankaluuksia suhteessamme, emmekä ole ikinä olleet kovin läheisiä. Toivoisin siis omalle lapselleni sisarusta, sekä tietysti koko perheelleni toista lasta. Miestäni vaan ei voisi vähempää kiinnostaa. Olemme molemmat vakituisessa työsuhteessa, suhteellisen vakavaraisia, reilusti yli kolmekymppisiä ihmisiä ja miehelleni juuri tuo tulojen turva on kaiken ydin: hän ahdistuu sanoin kuvaamattomasti ajatuksesta että jäisin kotiin ja tulot pienenisivät. Oma ideologiani on, että töitä tehdään niin että tullaan toimeen, ei muusta niin väliä. Tätä mies ei todellakaan voi käsittää. Tai sitä että jonkun biologinen kello raksuttaa niin että maha paukkuu.
Olen ottanut asiaa puheeksi aika ajoin, mutta jättänyt välillä miehen rauhaan. Nyt taas pidemmän tauon jälkeen kun otin asian puheeksi, järkytyin kovasti, kun ei ole mieli miehellä muuttunut mihinkään. Ei kuitenkaan ole pystynyt sanomaan, ettei ikinä haluaisi. Ei ehkä uskalla.
Onko ketään samassa tilanteessa tai jopa saanut ratkaistua asian jollain tavalla.
Kommentit (9)
Meillä on sama juttu miehen kanssa. Meidän pienempi herra on 1 v 7 kk, enkä minäkään ihan heti uutta lasta haluaisi, mutta olen ehdottanut, että alettaisiin yrittää joskus ens vuoden loppupuolella. Määkin kun haluan isomman ikäeron kuin 2 vuotta. Jossain vaiheessa jopa olin sitä mieltä, että yksikin lapsi riittäisi, mutta nyt vähitellen olen varmistunut siitä, että tahtoisin saada vielä toisenkin, sitten kun tuo eka saa vähän järkeä päähän... (Ja ennenkuin kukaan ehtii huomauttamaan, niin kyllä, olen tietoinen, että lapsia saadaan, ei tehdä. Tätä ekaakin duunattiin vuosi.)
Meillä ei kyse ole rahasta, vaan ihan yksinkertaisesti mukavuudenhalusta ja laiskuudesta, suoraan sanottuna! Toinen lapsi kun sitoisi mut taas kiinni niin paljon, että mies joutuisi tekemään perheensä eteen tuplasti hommia. Ja kun tälle mun siipalle harrastukset ja omat menot on NIIN tärkeitä, niistä ei voi karsia yhtään - ei siis mitään perhekeskeistä tyyppiä. Eli kyllähän se raskasta tulisi nimenomaan mulle olemaan. Ikää on meitsilläkin jo 34 vuotta, ettei tässä nyt kumminkaan vuosikymmentä voi ootella...
En sitten tiedä, mitä teen, jos mies kertakaikkiaan pistää " luukun kiinni" . (!) Kai sitä sitten pitää yhteen jättää, en kuitenkaan tämän asian takia miestä ja poikani isää ala jättämäänkään. No, toivotaan että aika tekee tehtävänsä, ja meidän molempien miehet muuttaa vielä mielensä ja kääntää kelkkansa!
Sympatiaa
Meku72
Ensimmäinen lauseesi voisi olla minun kirjoittamani. Olen yrittänyt houkutella omaa miestä hyvällä ja pahalla, mutta ei. Hänen einsä on " ei ainakaan juuri nyt" . Hienoa juu, mies voi itse pitkittää haluamistaan vaikka kuinka kauan, mutta jos meillä kuluu vielä kolmisen vuotta, minulla ei ole enää toivoakaan tulla raskaaksi. Yli nelikymppisillä on jo omat riskinsä...
Mies on ainakin meillä tosi meneväinen ja itsekäs, eikä kuulemma jaksaisi vauva-aikaa. Mies ei kyllä tosin juuri esikoisenkaan vauva-aikana kotona ollut, joten...?
Esikoisen kanssa miehellä on erittäin lämpimät välit ja hän varmasti aidosti rakastaa lastaan. Onko sitten niin, ettei rakasta minua niin paljon, että tahtoisi kanssani toisen lapsen? No, sanoo kyllä rakastavansa, mutta minä tässä tietysti alan pikkuhiljaa katkeroitua kaikille niille, joiden miehet haluavat vaimojensa kanssa kokonaisen lapsikatraan :(
Miehesi esittämä syy tulojen romahtamisesta on selvästi tekosyy: oikea syy on jokin muu. Kaiva se esiin...?
Itse en ole pattitilanteeseeni ratkaisua löytänyt, mutta raakaa peliä tämä on! Niin väärin, väärin. Tilanteesi tietäen, sympatiat täältä -emmakaisa-
oli meilläkin ilmassa jokin aika sitten, mutta sitten mies kyllä suostu toiseen lapseen reilu puolen vuoden käännytyksen jälkeen. Meillä oli yksinkertainen selitys että hänelle riittäisi kyllä yksikin lapsi. Mies on itse ainoa lapsi, eikä siis tiedä mitään sisarusten tärkeydestä. Minulla on kaksi nuorempaa sisarusta ja itsekin haluaisin kolme tai jopa neljä lasta... no joo. Minulle olisi myös kova paikka ettei toista lasta olisi koskaan edes yritetty. Olisin myös varmasti katkeroitunut.
Jossain vaiheessa juteltiin aiheesta lapsilukumäärä minun haluaman kolmen ja miehen haluaman yhden välillä ja tehtiin kompromissiratkaisu kaksi. No, nyt on tulossa toinen ja minä haaveilen edelleen kolmesta lapsesta. Saas nähdä onnistunko vielä puhumaan miehen tän jälkeen ympäri. Toivossa on hyvä elää.... mutta ymmärrän teitä todella hyvin. Raha on minun mielestä kyllä huono selitys ja kuulostaa mustakin selitykseltä. Eteenkin kun on vakituinen työ.
Voimia
Meillä poika nyt 2,3 vee, joten olisi ihan hyvä aika edes yrittää toista... vaan meillä mies on, melkein, sanonut ehdottoman ein! Hän on yli 40 ja minäkin lähentelen samaista 40 rajapyykkiä, joten eipä tässä paljon aikaakaan enään ole :( Surettaa, ei voi mitään.
minulla olisi yhä kolmas lapsi toiveissa ja mies ei osaakaan
nyt sitten päättää!
Esikoinen täyttää kohta 5 v. ja toinen lapsi on 3 v. Olen
toisen lapsen ekoista synttäreistä asti puhunut miehelle
kolmannesta lapsesta, enkä ole vielä saanut varmaa vastausta
siihen, että mitä mies haluaa. Toisaalta hän on kolmatta lasta
vastaan mm. juuri taloudellisista syistä, mutta toisaalta hän ei voi
sanoa sitäkään, että kolmatta lasta ei tule.
Meillä on molemmilla vanhemmilla vakityöpaikat, mielestäni
hyvät tulot, kaksi autoa, paritalon puolikas omistusasuntona ja
rahaa säästössä. Mies vain pohtii, että ehkä pitäisi sitten
vaihtaa joskus isompaan, jos olisi kolmas lapsi, kun kaikille
lapsille ei ole sitten omaa makuuhuonetta. Kakkosautoon ei
myöskään sovi koko perhettä, jos lapsia on kolme.
Itse olen sitä mieltä, että mitä väliä! Farmariin mahtuu kolme
lasta, eikä meidän todellakaan tarvitse vuosiin vaihtaa
asuntoa, kun kolmas lapsi on vasta pieni alle kouluikäinen.
Ylipäänsä lasten arvoa ei voi mitata rahassa. Tuollainen kylmä
lapsen hinnoittelu tuntuu todella pahalta.
Silti jos mies ei halua kolmatta lasta, niin hyväksyisin sen
varmaan pidemmmän päälle, vaikka koville se toki ottaisi.
Pahinta on kuitenkin se, että mies ei vain osaa/halua
sanoa, että haluaako hän kolmannen lapsen ja jos haluaa
niin _milloin_. Itselläni lähestyy 35 v:n ikä, joten
päätöksiä pitäisi tehdä parin vuoden sisään.
Alan olla todella tympääntynyt! Voimia siis Taarialle ja
muille, jotka toivovat toista lasta, eikä mies tiedä, mitä
haluaa... Tiedän kokemuksesta, että epätietoisuudessa
eläminen kuukaudesta toiseen ja vuosi vuoden perään
on todella kuluttavaa.
mutta pakko kysyä silti, kun jotkut sanovat _katkeroituvansa_, jos eivät saa lisää lapsia, niin onko tullut mieleenne, että mies saattaa tuntea samoin siitä, ettei halua useampia lapsia ja siihen kuitenkin painostetaan? Jos mies ei koskaan toiseen tai useampaan suostu, niin jäättekö katkerana kiukuttelemaan loppuelämäksenne? Onko se sitten hyvää elämää? Eikö voi olla onnellinen ja tyytyväinen siitä yhdestä lapsesta, mitäs jos mies ei olisi suostunut siihenkään? Ja jos mies vetoaa rahaan, mukavuudenhaluun tai ties mihin, niin hänellä on mielipiteeseensä täysi oikeus, ihan niin kuin naisella on oikeus ajatella päinvastoin.
Tiedän, että kaivan verta nenästäni, kun puolustelen täällä miehiä, mutta kyllä asioita täytyy parisuhteessa ja perheessä ajatella myös toisen osapuolen kannalta. Meillä on itsellä itse asiassa hiukan sama tilanne, esikoinen tosin on vasta juuri täyttänyt vuoden. Itse jossakin vaiheessa haluaisin ehkä toisen, mutta mies todennäköisesti ei. En ala tehdä asiasta elämää suurempaa kysymystä, iloitsen sitten tästä yhdestä, jonka olemme saaneet.
Vaikeaa se toki on, etteivät toiveet mene yksiin, toinen aina " häviää" , mutta mielestäni jo se, että on yhden lapsen saanut, on valtava siunaus.
tämä nyt sitten taas on äidistä kiinni, isä haluisi ja äiti ei :-) Esikoinen on ihana helppo ja kiltti jne mutta just kun olen mukavuudenhaluinen jne niin elämä tuntuu kivemmalta yhden kanssa. No on tässä muutama vuosi aikaa mielen muuttua eikä mies todellakaan ainakaan vielä edes painosta. Tuntuu vaan useimmin et miestä syytetään ettei halua niin piti nyt tämäkin näkökohta tuoda esille.
Sanna
Olenkin kysynyt mieheltäni, että kiusaako hän minua tahallaan
epävarmuudella ja osoittaa näin valtaansa. Hän tosin väitti, ettei
kyse ole siitä, vaan ettei hän vain ole " valmis" tekemään päätöksiä.
Milloin hän sitten on " valmis" - taivas vain tietää. Minä myönnän,
että olen painostanut miestäni tekemään ratkaisun. Kyseessä
on kuitenkin oma mielenrauhani. Minusta ei ole mukavaa, kun
ei ole selkeätä päätöstä lapsiluvusta.
Jos meille ei enää tule kolmatta lasta, niin sitten voisin
hakea muita töitä tai vaikka aloittaa väitöskirjan tekemisen.
Nämä em. vaihtoehdot eivät sen sijaan ole taloudellisesti tai
muutenkaan järkeviä, jos vuoden, parin sisällä jäisin
äitiyslomalle.
Minusta siis muillakin tämän ketjun kirjoittajilla on
samansuuntainen tilanne. Kyllähän sellaisesta " katkeroituu" ,
kun ei voi mennä eteenpäin elämässä, vaan elättelee
vain toiveita uudesta vauvasta - eikä mies osaa/halua
sanoa juuta eikä jaata koko asiaan.
Maisa1:
mutta pakko kysyä silti, kun jotkut sanovat _katkeroituvansa_, jos eivät saa lisää lapsia, niin onko tullut mieleenne, että mies saattaa tuntea samoin siitä, ettei halua useampia lapsia ja siihen kuitenkin painostetaan?
Meillä mies ei pitkään halunnut toista lasta lähinnä kai pikkulapsivaiheen sitovuuden ja rankkuuden takia, vaikka omasta mielestäni vauvavaiheet ovatkin sujuneet hyvin. Mies vain kokee asiat eri lailla, kestää esimerkiski valvomista huonommin. Meillä esikoinen oli jo viisivuotias kun vihdoin mies suostui toiseen (ja tuli kolmaskin samalla). Pitkä ikäero ei sisarusten suhteissa ole yhtään haitannut, pikkuveljet ovat siskolle tosi rakkaita ja hänestä on ollut hoitamisessakin apua.
En tiedä mitä olisin tehnyt jos mies ei olisi lopulta suostunut. En painostanut jatkuvasti, mutta ehkä kerran vuodessa otin asian puheeksi ja mies kyllä tiesi etten tyytyisi vain yhteen lapseen, tai ainakin se olisi ollut tosi kova paikka ja tietynlainen katkeruus siitä olisi jäänyt. En edes tiennyt haluaisiko mies koskaan toista lasta. Kolmatta ei varmasti olisi tullut, mutta kahden jälkeen olisin varmasti haikaillut vielä yhtä. Kaksosista olen siis todella kiitollinen.
Tuota asennetta että rahatilanne ratkaisisi lasten hankkimisen minun on ollut aina tosi vaikea ymmärtää. Kymmenen tai useamman vuoden perspektiivillä ei ole mitään merkitystä jos tulot ovat parin vuoden ajan tai vaikka pitempäänkin tavanomaista pienemmät. Lapset ovat semmoinen rikkaus ettei sitä rahalla mitata. Eläkeiässä ne muutamat ylimääräiset eurot on kulutettu jo aikaa sitten mutta lapsista ja lapsenlapsista on iloa vielä pitkään. Millainen on miehesi suhde esikoiseen?
Ei minulla mitään neuvoja ole, meilläkin vasta aika teki tehtävänsä. Mutta tee selväksi miten tärkeä asia on sinulle.