Kaikki ahdistaa. Etenkin ajatus työelämästä. En jaksa oravanpyörää enkä kieroja työyhteisöjä. En tiedä mitä elämältä haluan.

Ei muuta kun raahaudut aamuisin töihin, niin ne on muutkin tehneet.

Vaihdat työpaikkaa niin kauan että löydät hyvän. Niin minä tein.

Olen miettinyt työelämää ja sen mukanaan tuomaa oravanpyörää. Epäsäännöllinen vuorotyö kuormittaa ja häiritsee unirytmiä. Välillä on ykkösvapaita, iltavuoron hulabaloosta aamuvuoroon.

Työrumbassa voimat ja aika menee paljolti selviytymiseen. Isommin ei jaksa muuta. On tärkeää pitää kiinni riittävästä unesta, hyvästä ravitsemuksesta jne.

Olen nyt toista viikkoa lomalla ja ajatus, että voisin olla omavarainen ja pärjätä töissä käymättä kiehtoo. Menoja olisi karsittava.

99% ihmisistä työskentelee sille 1% el 11t t1ä.

Voimia ja hyvää kesän jatkoa 🌿🌸

Vierailija kirjoitti:

Ei muuta kun raahaudut aamuisin töihin, niin ne on muutkin tehneet.

Niin ovat olleet siinä "vankilassa", näkymättömässä seitissä 🤪

Vierailija kirjoitti:

Ei muuta kun raahaudut aamuisin töihin, niin ne on muutkin tehneet.

Tietenkin menen töihin. Pointti on vain siinä etten jaksa käsittää miksi ihmisten todella pitää olla tässä tilanteessa. Jokin on mielestäni vialla. Ei työnteossa sinänsä ole mitään kamalaa jos sitä saa tehdä sydämellä ja luovuudella. On vain sitten kaikkea turhaa lippua ja lappua, ihmiset ovat toisilleen aika pirullisia ja työ on todella orjuutta.

Etsin kyllä parempia hommia ja mikä sopisi itselle paremmin.

Pakko vain purkaa tätä ahdistusta kun en aina tiedä miten saisin hermostoni rauhoittumaan, stressaa ja ahdistaa. Yritän pyrkiä olemaan rauhallinen ja läsnäoleva mutta joskus en vain pysty.

Tekisi mieli repäistä ja ottaa lopputili mutta pakko nyt vain hetki vielä jaksaa. Sitten alkaa uudet tuulet.

Jos sinun pitäisi vielä olla 50 vuotta työelämässä, olet varmasti aika nuori. Onko ammatti jotenkin sopimaton sinulle, olisikohan joku muu parempi? Tai muu työpaikka? Onko esim. alallasi mahdollista tehdä etätöitä - itsekin kuormitun toimistoissa mutta teen nykyään 100% etää, niin työelämä on nyt jopa ihan mukavaa, täällä kotosalla koiran kanssa. 

Mutta sitten jos on ammatti ja duuni katsottu niin että ne on omiin tarpeisiin ja perusominaisuuksiin mahdollisimman sopivat, niin jossain vaiheessa jos vielä valituttaa kovasti "oravanpyörä", niin kannattaa muistuttaa itselleen että sitähän tämä maanpäällinen elämä aina on. Vaikka eläisit luonnossa, sittenkin pitäisi päivittäin hoitaa ravinnonhankinta-oravanpyörää, niinhän luonnoneläimetkin tekevät. Huvittipa tai ei hankkimaan ravintoa koska muuten tulee nälkä. Omaa suhtautumista voi muuttaa niin, ettei katso sitä ikävänä oravanpyöränä vaan ihan neutraalina asiana joka kuuluu elämään. 

Laske vaatimustasoasi ja asetu henkisesti työelämän pikkumaisuuksien yläpuolelle.

Itse ratkaisin ongelman ryhtymällä puutarhuriksi. Mukavaa työtä puolet vuodesta, toinen puoli lepoa tai muita keikkoja. Pieni palkka mutta vapaus olla.

Mihin tarvitset kahta työpaikkaa?

Olet niin introvertti kuin olla voi.

Hommaa työ jota voi tehdä etänä. Ei tuossa muuta voi.

Oli elämäni paras päivä, kun sai siirtyä etätöihin.

Minäkin suosittelisin alanvaihtoa. Itselläni oli samanlaisia ajatuksia, kun olin töissä asiakaspalvelussa. Työ oli todella henkisesti kuormittavaa, ja jokainen aamu alkoi pienellä paniikilla. Nyt olen toimistotyössä, omassa huoneessani, eikä muille tarvitse puhua ellei ole oikeasti jotain asiaa. Päivät tuntuvat huomattavasti lyhyemmältä, vaikka työtunnit ovat saman mittaiset.

Vierailija kirjoitti:

Olet niin introvertti kuin olla voi.

Hommaa työ jota voi tehdä etänä. Ei tuossa muuta voi.

Oli elämäni paras päivä, kun sai siirtyä etätöihin.

Totta. Olen introvertti ja kaduttaa, että valitsin sote-alan. Olen kyllä kilttikin ja haluan ihmisille lähtökohtaisesti hyvää. Empatiakykyä alalla tarvitaan ja minulla on siellä omat vahvuuteni. Se vain, että valitettavasti olen huomannut alalla liikaa kuppikuntia ja juoruiluun taipuvaista toimintaa, itse en sopeudu sellaiseen porukkaan millään. Itse työ on ok mutta muuten en oikein välittäisi ja kaikki epäolennainen kuormittaa. Syö vain energiaa kun joutuu koko ajan sopeutumaan vääränlaiseen seuraan ja haluaa kuitenkin olla neutraali ja ystävällinen jokaiselle.

Ehkä voisin toimistotöitä katsoa, en kyllä tiedä onko minulla päätä sellaiseen. Pidän käytännön töistä. Yksi vaihtoehto on myös se etten ole osa mitään porukkaa ja keikakilen vain ja voin keskittyä itse asiaan eikä minun tarvitse niin välittää organisaatioiden toissijaisiata asioista kuten tulehtuneiden työyhteisöjen selvittelystä ja vatvomisesta.

Vitsi kun vain keksisi mitä tekisi...

Luulen ettei oikeastaan syy ole työelämässä vaan varmaankin juuri siinä etten ole löytänyt itselleni luontevaa paikkaa olla.

Ap

Vaihda alaa ja työpaikkaa. Mieti mihin sopisit ja missä olisit tyytyväinen. Introvertille voisi sopia jokin taloushallinnon tehtävä, jos se sitten ei ole liian tylsää pidemmän päälle.

Minkä ikäinen ap olet, jos on kaksi ammattia ja 50 vuotta työuraa??

Palautuminen ja palautuminen. Työ ja vapaa aika pitää osata pitää erikseen.

Suosittelen aloittamaan Aki Hintsan kirjasta voittamisen anatomia ja siirtymään Arto Pietikäisen kirjaan Kohti arvoistasi, joka on Hintsan kirjan core.

Vierailija kirjoitti:

Minkä ikäinen ap olet, jos on kaksi ammattia ja 50 vuotta työuraa??

50 vuotta oli vain suuntaa antava heitto, hieman taisin liioitella toivon mukaan. Olen 27-vuotias. :D pahoittelut väärän kuvan antamisesta, kyllä se taitaa lähempänä 40 vuotta olla.

Ap

Osa-aikatyöt? En voisi käydä edes töissä, jos ei olisi etätyöt eli toimistotyöt nykyisin helpompia, ellei muutu takaisin. 

Ap:n kirjoitus kuin kynästäni, paitsi etten halua kuolla.

Minä pelkään etenkin naisvaltaisia työyhteisöjä, joissa juorutaan ja haukutaan toisia ja tuomitaan jos ei ole lapsia.

Vierailija kirjoitti:

Ap:n kirjoitus kuin kynästäni, paitsi etten halua kuolla.

Minä pelkään etenkin naisvaltaisia työyhteisöjä, joissa juorutaan ja haukutaan toisia ja tuomitaan jos ei ole lapsia.

Haukutaanko ja tuomitaanko miehiäkin naisvaltaisissa työyhteisöissä, vai onko tuo vain naisten välinen juttu?

Itse en millään ymmärrä miten kaikki jaksavat 40h viikkoja. Miten riittää muilla aika palautumiseen.

Opiskele maataloutta, metsätaloutta, ympäristöasioita, erätaitoja tai vastaavaa.

Minä olen syntynyt ihan väärään aikaan. En kestä yhtään nykyaikaa, digitalisaatiota, salasanoja ja eri ohjelmistoja. Koko ajan pukkaa uutta ohjelmaa johonkin eri osa-alueeseen, ja elämä on yhtä kirjautumista ja salasanojen vaihtoa ja uusien ohjelmien opettelua. Itse työt usein seisoo ja kasaantuu, kukaan ei tiedä mitä tehdä, ohjeet on vajavaisia ja mennään pee erse edellä puuhun. En vaan jaksa ja motivaatio on nolla. Haluaisin tehdä mitä vain konkreettista ja oikeaa, mutta sellaisella työllä ei nykyään elä.