Murteela

Sehä miulla on ku alan pyörimää petissä ja tuskan hiki tulee ku en saa unta nii aikasee. Ajatukset kaikessa hahottomassa, mitkä ei oo ees tärkeitä vaan aiheuttaat levottomuutta illalla. Yhteen yönä pit lähtee viel katsomaa mihi olin laittant jonun iha tarpeettoman tavaran. Löytyhä se etsimällä ja sit rauhotuin. Miulla pää pystyssä kunnes tulee kello alkaa puolta yötä lähentelemää.

Unia tulee katseltuu toisinaa reilummin ja toisinaa unohan mitä oli meneillään. Parhaat unet on olleet keltaset kanttarellit iha suurena peittona kauniissa vihreässä metsässä. Ja toise kerran mahottoma hyvä mustikkapaikka. Siniset mustikat kauniissa metsämaisemassa. En vaa tiijjä mist ne paikat löytysiit. Sit oon käynt sanomassa oman tiukan mielipitteen joihekii iha turhien tuttavien tai jopa sukulaisten luona. Osasin oikei hyvi kiukkuni perustella. Onneks heräsin sellasista unista.

Kyllä miulla on ruuista makuja ja värikkäästi katettuja pöytiä unissa olt. Sit oon matkustelt, mut ain en oo löytänt sinne mihi olin matkalla. Onneks unohan moiset unet.

Myö ollaa onnellissii ku on tilava  auto mihi pannaa telineet ja niihe päälle petit, kaik on irrotettavvaa, ku isäntä on kaiken itse tehnt ja suunnitelt. En oo tahtont keittiöjuttuja autoon, se ei oo miun juttu. Ne veisiit tillaa. Syyvvään joko ommii evväitä tai pistäyvvyttää campinkipaikalla syömässä tai tietyst muuvvallakkii. Raikasta nukkuu autossa. Ollaa ajeltu millo mihikii, mut ain turvallisissa olosuhteissa. Kyllä sellasilla reissuilla löytyy juttuseuraa. Saap nähhä mite kauvva sitä puljuuta jaksetaa, eihä se raskasta oo ja nii mahottoma mukavaa. Mei auto ku ei oo mikkää asuntoauto, vaa iha se käyp henkilöautosta. Dorisko laitto auton kuvan? No tuota laatuu mut vähä uuvvemp malli ja sen korjaukset ja huollot tekköö miu mies itse ja mite mahottomast hänellä on kärsivällisyyttä. Autolla eletää yksinkertaista elämää.

Kyl mie suosittelen jos vaa mahollista. Näitä yhistyksii on meil ja muissa maissa myös, ettei tarvitse olla yksiksee.

T. Saiko

Sofia ol tarkkana ja löys tuon vanhemman mallin volkkarista. Nii, niitä volkkari tapaamissii on kesällä. Sellasee myökii sattumalta jouvvuttii ja tutustuttii uusii ihmisii. Alkaat tutu olemaa yli 80 vuotiaita ja silti reissaavat. Tää se taas minnuu innosti. Sofialla on varmaan joku uuvvemp malli löytymässä.

T. Saiko

Doris, mukava, ku kerroit noista autoista. Lähes tuollainen punainen Anglia kävi meidän kotona usein silloin kaukana hamassa menneisyydessä:

https://assets.shannons.com.au/WL95P8KCJD78M089/FC9DB2C6F3DCEFCD/3tnb4v…

Ja eikös olekin ihana avomersu: https://www.retroautot.fi/wp-content/uploads/2016/06/Mercedes-Benz_230_…

Ja Saiko, kiitos lintutarinoista. Olipa se surullista, että toinen lintupariskunnasta jäi leskeksi. Miten lie pärjäilee jatkossa. Pidetään peukkuja pienelle lintuselle. <3 Ja aika hauska, miten punarinta on puolustanut poikasiaan ja siellä elelee teidän molempien toihuissa mukana jollain tavalla. Linnuista on paljon iloa. Minäkin laitan niille aina vettä silloin kun sitä ei tule taivaalta. :) Sofia

Saiko, semmosta se on, että yöaikaan tulee helposti huolehittua liikaa. Myöskään aivojen etulohko, tai mikä lie, ei toimi silloin kunnolla ja sitä saattaa siksi yöllä kehitellä jotain ratkaisuja ongelmiin, jotka aamulla huomaa ihan hölmöiksi ja on siis ihan turhaan kuluttanut aikaa niiden miettimiseen.

Ihana, että sinäki näet värikkäitä unia ja maistat makujaki. Toivotaan meille kaikille mahollisimman mukavia unia.

Mitä tarkottaa Mie väätän? Ihan uus sana mulle tuo väätän.

Kerroit, etton raikasta nukkua autosa. Onko teillä siellä viilennin vai onko kattoikkuna, jota piätte auki? Mietin, että miten esim. pakettiautosa riittää happi, jos ei oo ikkuna auki, ja jos on ikkuna auki, niin miten sielä uskaltaa nukkua? Ainaki hyttyssuoja pittää sillon olla ja vain vähä raollaan ikkuna, ettei kukkaan sieltä yritä häiritä.

Ussein autoisa voi olla paahtavan kuuma. Meilloli kerran retkeilyautosa melekein + 40 astetta lämmintä ku herättiin tuskasena ja hikisenä. Sitte laitettiin ns. asuinosan viilennin päälle. Onneksi se oli olemassa. Pitihän se meteliä, mutta jo tunnin päästä oli niin paljon viileämpää, että laitettiin se pois päältä ja jatkettiin unia.

Kiva, että ootte löytäneet samanhenkisistä ihimisistä seuraa automatkoillanne! Ihan huippujuttu. :) S

Sofia, ihana Anglian kuva :). Miun tätin perheellä oli kuuskytluvulla nätti perus sininen Anglia. Työkaveril oli -80 luvul tummemman sininen, ajoinki sitä joskus, vaihekeppi ei pysynt kohillaa ! Ennen oli autot mallissaan, eikö?

Tuommonen ois aika kiva, mutta toki mulle kelpais palijo vanhempiki ja vaatimattomampi - ehottomasti. :) S

https://caravan-lehti.fi/matkailuajoneuvot/abt-muokkasi-vw-transporteri…

Kiitos Doris. Oli ihana palata vähän ajassa taakse päin Anglioita katsellessa. Ite ajelin nuorena 100 A Datsunilla, jonka vaihekeppi tuntu siltä kuin ois kauhalla paksua puurua hämmentäny ku ei millään meinannu löytyä niitä "koloja" jollon vaihe on paikallaan. Ihimeesti siihen kyllä tottu. :)  Sofia

No. Monet haaveet on varmaan jo 'aikansa eläneet'. Nykyään tuntuu, et tavan arki on ihan parast. Sofia: kerroit, et laihutuskuuril oot. Vaihevuosaikaan kilot vaan kertyy, tavan ruokavaliot ei auta. Mie olen kyl ihan pyöreä verrattuna entiseen minuun. Olen sinut sen kanssa. Olen terve ja onnellinen. Se piisaa. Voi mahoton miten mukava tämä ketju on, harvoin tuntuu niin mukavalt kirjotella ihan ventovieraihe kanssa. Ja lukkee kuulumissii...

Tosi mukava ketju, kiitos aloittajalle, kuka lieneekään. Ja kiitos kaikil kommentoijil

Väättää on miust kaunis sana ja merkitsee miun kielellä kutsumista ja huutelua. Väätä kissa sissään. Eli kutsu kissaa, et tulee sisälle. Lintu pientä väätän tipu, tipu tule.

Tää auto on https://fi.wikipedia.org/wiki/Volkswagen_Transporter_(T3) täs lukkee ikkunapakettiauto jos täst osoitteest löytyy. Mei väri ja verhot ovat kyllä sopivan konservatiiviset ja huomaamattomat. Tuossa autossa on muutekii raikas ilma, eikä ikkunat höyrysty millokaa ja näkyvyys on mainio, ku istutaa korkialla.

Mei autoon mahtuu kaik nukkumissee liittyvä oikei hyvi ja tillaa on viel runsaasti. Tää on Sofia siun mallista valovuuvven päässä, mut ei se haittaa ku on kaik itse sisustettu.Siulla on hyvä maku autojen suhteen, nuo arvoautotkii.

Raikasta on luonnonhelmassa nukkuu.  Ikkunoita on normaalisti ja ikkunaverhot auton sävvyy noudatten. Etuikkunat aukiaa ja sit on tuuletusritilät ovissa. Ikkunan voip jättää vähä raollee jos tahtoo ja sit on pienet enneaikaset kulmikkaat ikkunat, ei ole vaaraa. Meil kissa tykkäs nukkuu myös autossa. Campingpaikoilla yövytään tai kute joskus Ruotsissa ajellessa ol campinkii vastaavia pieniä  yöpaikkoja ja hyvi turvallista.

Joskus oli tuo Datsun 100 A myös isällä ja sitä enne oli neliovinen datsun  cherry ja mie sain ajokortin sillo ja ajoin minkkihattu päässä ja talvitakki ol  sininen  ja siin pyöristetty minkkikaulus . Voi sentään.

Mite työ ootta asuntovaunulla tai asuntoautolla liikkuneet ja minkä tasosta oloa se on olt tai on?

T. Saiko

Doris - reissunainen kirjoitti:

Joku käyp peukuttamass... ainaskii miulle tullee alapeukkuja toises ketjus, ko sinne joku häirikkö ilmesty... no, jos se kerran häne päiväs pelastaa, ni halvat on huvit... mie en piittaa, mut hää ilkeilöö yksinäisille, sairaille, kelle vaan. Kerran laittoi sammaa rivvii sivukaupal, ko joku häne herkän mieles kovin pahotti.

Saepäivä, vien puolison onnikalle, hää hakkee yhen auton kaupungin autotallist. On meiän kesäauto. Mie taian leipoo pullaa, tehhä käsitöitä. Onneks eilen kitkin kukkapenkkii, siirsin karkulaisorvokkeja nurmikolta penkkii. Kitkin vähän voikukkii nurmikost, säästin osan kimalaisille, joita siin pörräs. Syreenit on isoil nupuil, ne on nii kauniit. Ja tuoksuvii.

Toiveikasta torstaita

Miuta ärsyttää tämmönen selän takana haukkuminen. Ehkä heil on syytäki alapeukuttaa...

Tämän kivan ketjun alotti aikonaan Suapisti toisella palstalla, mutta se loppu kokonaan - onneksi täälä voitiin jatkaa. Täälön myös ystävällinen ylläpito, joka on laittanu tälle ketjulle suositusmerkinnänki tuonne ylös. On tänne joskus tullu epäkohteliaitaki viestejä, mutta he ovat onneksi ne poistaneet. Meillon ollu tapana, ettei ees reagoia niihin mitenkään, ei ees peukuilla, niin kai noon senki takia jääny vähhiin. On tosi kiva, että ihimiset haluaa olla ystävällisiä toisiaan kohtaan ja kirjottavat nätisti ja toisiaan kunnioittaen.

Hyvvää yötä ja kauniita unia kaikille! :)

Hyvvee perjantaita

Mie en unissa muista hajuja, tuoksuja tai makuja huomanneeni. Mutta tuntteet ovat olleet vahvasti mukana unissa. Rakkaus, peleko, viha, suuttumus, toivottammuus jne.

Sit on semmossii unnii ussein, että oon jonnekkii mänössä ja aikkoo ei oo paljjoo, mutta ei vuan piäse lähtemmää. Hirvvee hätä on, kun ajattelen, etten kerkkii sinne, minne oon mänössä.

Iltapäivää. Ihanan lämpönen tuulonen käy meillä eikä hyttysiäkään onneksi vielä oo.

Kiitos Saiko, ku selevitit väättää -sanan merkityksen. Hauska sana. :) 

Tosi ihana tuo vanhempi Transporter ikkunapakettiauto. Siinä on tunnelmaa. Ne pikkuset kulmaikkunatki ovat nii kivat ja hyvät tuuletukseen. Hyvä, että ootte saanu tehä itellenne sopivat retkeilyauton. Noista on moni tehny hyviä versioita. En tienny tuota nimiä "ikkunapakettiauto". Aina sitä saa viisastua. 

Melkein näen sut ajelemasa nuorena Cherryllä minkkihattu päässä. :) 

Me ollaan oltu muutaman kerran reissusa retkeilyautolla ja isommalla asuntoautolla. Yhen kerran vaan koko perhe, eli lapset ja koiraki. Oli vähä ahasta, vieri vieresä nukuttiin. Oli meillä mukavaa. Pari yötä oltiin leirintäalueella ja muut yöt hotelleisa. Reilu viikon reissu Suomia kateltiin. Lapset pelas pelejä ajon aikana tai luki kirjaa, kuten minäki. Pelattiin me porukallaki. Jos saisin palata ajasa menneisyyteen, kun voisin tuonkin kokia uuvestaan. Saahan sitä unelmoija semmosestaki, minkä tietää mahottomaksi. Minusta oli elämän parasta aikaa se, ku lapset asu kotona.

Kaksin reissatessa yövyttiin kaikki yöt autosa leirintäalueilla ja kerran sukulaisen pihasa. Lasten kans matkatesa käytiin syömäsä esim. ABC:lla tai jossain muussa ravintolassa. Aamu-, ilta- ja välipalat syötiin autossa. Kaasukeittimelllä tehtiin puuroa. Toivon ja uskonki, että joskus mies vielä innostuu retkeilyauton meille hankkimaan, vaikka en sillä pitkiä reissuja haluakaan tehä, vaan 1-2 yötä maksimissaan. Oon sillai samalaine ku Vuapukka, että koti on paras paikka ja mieluummin ajan pitempäänki, että päästään kotia yöksi.

Jatkuu myöhemmin. Lepposta perjantain jatkua kaikille. :) Sofia

Mies ei tarttenukkaan tätä tv-nettiä, joten kirjotan vielä vähä. Meillon siis tietsikka yhistetty tv:n näyttöön, niin voin joskus kirjottaa näin sohovalla istuen.

Doris, tottahan se on, että vaihtarit vaikuttaa useimmilla ja pyöristää meitä naisia - ei kaikkia - vai onko se vain ikä. Mutta tuntuu, että nuorena saattoi syödä palijo energiapitosempaa ruokaa eikä se varastoitunu kehhoon samalla tavalla. Piän ihan terveyssyistäki itteni sammoisa kiloissa suunnilleen, mutta myös siksi, että en jaksa ettiä itelle uusia vaatteita, vaan haluan mahtua nuihin, mitkä oon vaivalla löytäny.

Kiitos Vuapukka, ku vastasit mun uniaiheeseen kysymykseen. Kyllä sullaki on mielenkiintosia nuo unet. Jestas sentään. Oon itekki joskus tosi harvon, ehkä viis kertaa elämäsä nähäny unta, että joku tuntematon mies mua rakastas kovasti. Noon jääny siksi mieleen, ku miehen rakkaus on ollu jotenki semmosta erilaista, henkistä, suojelevaa ja syvää. On outoa, että näkee semmosta ja kysseine ihimine ei ees muistuta kettään tuttua. Kaikisa niisä unisa on kysseisillä miehillä ollu jotenki tosi kauniit silmät, jotka melkein sädehtivät - enkelimäinen olemus. Joskus semmosen katseen näkee, ku vanhemmat katsovat rakkaudella lapsiaan. <3

Onko teillä muilla näkyny asuinalueella omena-astioita porttien pielesä. En oo ite nähäny semmosta muuta ku joskus elokuvasa. Sehän on hyvä idea. Me ollaan joskus viety omenoita hevostallille.  Meillä oli omenapuun runkoon tullu joku vaiva. Se oli alkanut kuoritua jotenkin. Oli monta oksaa, mihin ei tullu yhtään lehtiä. Piti katkua ne pois. Onko teillä tuommosta näkyny? https://ibuilder.techinfus.com/images/article/orig/2021/07/pochemu-u-ya…

Vuapukka, niisä museoajoneuvoisa on se hyvä puoli, etton tosi edulliset vakuutukset, mutta niillä saa ajjaa vuojesa vaan 30 vrk, ellei sitte hanki normaalia liikennevakuutusta. Mun mies on laittanu ajoneuvon museokuntoon ja vieny museokatastettavaksi joskus kauan sitte. Tuosa oli uutta tietua mulle museoautoista ja Eu-säännöistä:

https://www.maaseuduntulevaisuus.fi/koneet-ja-autot/b8ef1ff7-2f5a-49a9-…

Jahas, nyt ruoanlaittoon. :) Sofia

Huommenet!

Onpa aikamoine sattuma, että ollaan nähty samantapasta untakkii Sofian kansa. 

Toisessa unessa olin asunnossa jossa ol kaikki lattiat peitetty sanomalehtilä ja sit ol huonekalut niihe piälä. Jos lie tulossa tuommonen sisustussuunttaus.

Myö ku ei hirveesti matkailu lasten kansa, ni myö käyttiin uimassa, elläinpiholoissa ja tivolissa käyttiin joka kesä. Ostettii rannekkeet lapsille ja olttii koko päivä tivolissa. Kyllä ne lapset jakso juosta sielä laitteesta laitteessee.  

Miusta on muute vanhemmiten tullu outo. Mie en halluis ennee tutustuu uussiin immeissiin, enkä halluis, että kettää muita tulis meile käymään kun omat lapset perhheinnee ja siskot vois myös tulla. Kun mies sannoo  että joku on tulossa, ni miule tulloo halu paeta, tai männä jonnekkii. Yhtenä kesänä lähin mustikkamehttää, ku oli tulossa semmone henkilö, jota en tuntena. Meinasin läkähttyy sinne mehttään.

Vanahuuskoha lie syynä, vai hiipivä hulluus?

Hyvvee lauvvantaita!

Voi jestamandeera Vuapukka. En tiiä mistä alottasin, ku haluaisin kertua aatokset, mitä sun kirjotus herätti. 

No ensimmäisenä kyllä nauratti nuo sun unet. Ihana, että saat unissasiki rakkautta. :) Ja se uus mahollinen sisustussuuntaus sanomalehistä. Just äsken katoin yhtä etuoven talua, josa oli niin omituisia sisustusratkasuja, että huh huh.

Meillä oli palijo sammaa, ku lapset oli pieniä, että käytiin lähialueen tapahtumisa ja tivolisa, joitain kertoja kiertäväsä sirkuksesaki. Vähä kauempanaki, esim. karhunkierroksellaki, mutta olennaista oli, että ehittiin kottiin yöksi. Toki myös harrastuksia oli lapsilla palijo ja erilaisia kerhoja, misä heitä kuletin. Olihan se aktiivista ja välillä ihan hurjan kiireistä aikatauluelämää. Oon ollu ja oon edelleen tosi kiitollinen lapsistani. Vaikka oli monesti itkua talosa, nii naurua oli vielä enemmän, ku huumorilla on ollu meijän perheesä iso osa - onneksi.

Oon itekki miettiny, että mikä mua vaivaa, ku en yhtään haluais kettään meille kyllää, paitsi lapset perheineen otan mielelläni vastaan. Ja oon itekki lähteny joskus karkuun mieheni vieraita. Oon kyllä hommanu heille tarjottavat ensin valamiiksi.

Varmasti mussa on jottain vikana ja sitte sussaki ehkä - sorry. Pitänee googlettaa asiaa, onko tämä ylleistäki, vaan kertooko vaan jostain uupumisesta, joka väliaikasta. Tosin tätä on kestäny jo ainaki parikymmentä vuotta. Ku jää eläkkeelle, niin joillain on menny usiampi vuosi ennen ku ovat olleet taas virkiämpiä. Voisko sullaki olla sama ku on pitkä työputki takana, nii kohta ku jäät eläkkeelle sun pitäs ensin levätä pitempään ja ehkä sua sitte taas kiinnostaa ottaa vieraitaki vastaan? Jos me ollaan molemmat vaan liian uupuneita, liikaa oomme itestämme antaneet ja liian vähä levänneet. Jos se onki syynä, että on aina itellä se passaamisvastuu ja monilla vierailla on ruoka-ainerajoitteita vielä lisätyöksi. Oisko nyyttikestit ratkasu?

Ois kiva tietää, onko teillä muilla tämmösiä ajatuksia ja tunteita asiasta, että vieraat ahistaa.

Muaki hirvittää motskarit, ku nii monesti lukkee, etton käyny kuskeille pahasti. Onneksi ei lapsista kukkaa niistä innostunu eikä ees mopoja oo meillä ollu. Ite ajelin mopolla nuorena hurjasti pitkin sorateitä ja mettiä kovalla vauhilla. Autollaki oon ajellu ku rallikuskit. On ollu varmasti suojelusenkelit mukana, ettei mittään pahempaa oo sattunu, ku oon ollu ohojaimissa. Oon tosin ollu kolomesa kolarisa, mutta muut ovat ne aiheuttanneet ja on niistä jottain harmia munki kehhoon tullu, arpiki. Mun mies on "rallikuski" vieläki. Eilenki mua pelotti hänen kyyisä sen verran, että aattelin taas unohtaa retkeilyauton.

Ite näin unta viime yönä, että leivoin jottain uutta piirakkaa. Ihimettelin, ku ohojee mukkaan siihen piti laittaa 2 tl omenaviinietikkaa, mikä on ihan hirviän hajusta ja makusta. Harkittin, etten laittas, mutta laitoin kuitenki. Voi hyvänen aika, ku uunista alako tulla se paha etikan haju ja sitte se piirakan makuki oli aivan outo, tosi makia ja läpi tuli se omenaviinietikka. Sitte olin itelleni vihane, että eikö tähän ikkään pitäs jo olla oppinu, että ommaa harkintakykyä voi käyttää. :)

Ja nyt ruoanlaittoon. Mukavaa viikonloppua kaikille! :) Sofia https://pullahiiri.com/wp-content/uploads/mangopassionpiirakka14-scaled…

Vuapukka, en usko että "hiipivä hulluus" vaanii, tahi se on sitten kovast tarttuva tauti. Ikääntyessä miul ainaki on tult korostuksee se oman ajan tärkeys. Ei viittis tuhlata aikoo ennää mihinkää, mikä ei itseä hotsita. Joku vieras ihminen voip olla ihan mukavaki, mut aina ei kiinnosta tutustuu. Vaik mieki olen kovast puhelias ihmine.

Viime yönä unissain olin tuas lapsuuen koissa. Kovast välppäsin vaatteita, osa ol iha tuttuja, osa vieraita. Uni vaan jaykui ja jatkui, vaik välil olin jo hereil.

Tuo rakkaus unessa, mistä se tullee? Mie näen kans tuntemattomista unia, se syvä yhteys on ihmeellist. Välil ollaa nuoria, välil vanhoja. Joskus näen nuoruuen tosirakkauen, siirtynt jo tuonilmasiin.

Miunki miehel on moottorpyörä. En ole kyyis olt enkä mene. Lapsen joskus olin pätkän verran kyyis ja pelotti vietäväst.

Mukavvaa lauantakia

Ps olipas eilennä tuas hauska työvuoro, naurettii mahottomast. Miul ol respassa oppilas, joka tuuraa, ko mie lähen Soankyllää elokuvajuhlil, hää tuuraa myös Juhannuksen, ni miul on vappaata koko pyhät, aattokkii. Markku Aro essiintyy just sillon, ko mie olen pois. Harmi. On miust loistava esiintyjä, eelleen.

Lisätieto Vuapukka. En tarkoita tuolla vialla mittään vikkaavikkaa, minkä koen itessäni olevan ja vaikka aika samanlaisia ollaan tuosa asiasa, niin ethän tuota moitteena ota. En ossaa selittää nyt. Tutkin asiaa. Joku syyhän soon oltava tälle, mutta se voi olla myös myönteinen asia, kuten Doris sanoi - "oman ajan tärkeys" - eli ossaa arvostaa ittiään ja ommaa aikaansa eikä aina vain loputtomasti muille anna itestään. :) S

Hei, luin monta keskusteluketjua aiheesta, ku ei jaksa ottaa vieraita vastaan. Se kyllä herätti. Lainasin yhen kirjotuksen, ku hää oli niin hyvin kirjottanu ja joka on vähä ku omasta elämästä sillon, ku lapset vielä asu kotona ja meillä kävi palijo vieraita. Ussein oli ainaki 20 vierasta sammaan aikaan esim. synttäreillä tms. ja palijo yövieraitaki joka vuosi. Monilla oli ruoka-aineallergioita, myös keliakia tai diabetes ym.

Toivottavasti tämän kirjoittajalla on jo helpompaa:

"Mä en kans jaksa ruoka-ainerajoitteisia. Meidän perheessä kaikki on tavallisia sekasyöjiä. Kuitenkin useammalla lähipiirissä on terveyteen liittyviä ruokarajoitteita. Ei siinä oikein voi heitä nirsoiksikaan syyttää, minkäs asialle voi. En ylipäätäänkään pidä ruoanlaitosta, koska koen olevani siinä hidas ja huono. Sitten vielä pitäisi suunnitella, hankkia raaka-aineet ja valmistaa jotain itselle hieman erikoisempaa ruokaa, niin paineet on kasassa. Mun painajaistilanne on sellainen, että vieraat istuvat nälkäisenä odottaen ruokaa, itsellä kokkaus aivan vaiheessa, pitäisi viihdyttää ja keskustella vieraiden kanssa ja samaan aikaan mitata ruoka-aineita tarkasti, pahimmillaan vielä omat lapset pyörivät kintuissa kinuamassa jotain, vieraiden lapset ehkä sotkemassa ja hajottamassa paikkoja. Mies ei älyä nollatilannetajullaan yhtään mitään ja on syventynyt johonkin omaan keskusteluunsa. Argh."

"Toinen asia mitä en kestä, on epäkohteliaisuus. Esim. olen kattanut kahvipöydän kauniisti, leiponut erilaisia tarjottavia (kyllä, leipomisesta puolestaan nautin suunnattomasti), on suolaista ja makeaa ja ihan kaikkea olen mielestäni ajatellut. Sitten joku vieras kysyy: "Eikö teillä ole teehen hunajaa?" Tai: "Saanko laktoositonta maitoa/luomumaitoa/kermaa?" Ja se on juuri se ainut asia, jota en ollut muistanut ottaa huomioon. Olisiko sen kerran nyt voinut pitää mölyt mahassaan ja tyytyä sokeripalaan tai siihen mitä pöydässä on tarjolla."

Aika rasittavaa on ollu hälläkin. 

Voisin kirjottaa palijo kaikenlaista, mitä jotku epäkohteliaat sukulaiset (useimmiten miehen puolen sukulaiset tai heijän puolisot) ovat suustaan päästäneet, mutta turhapa soon niitä muistella.

Vuapukka, kiitos. Oli tärkiää ja merkityksellistä, että toit tuon asian esille. Minusta tuntuu, että suhtauvun nyt itteeni samantien jotenki hyväksyvämmin, ku luin nuita ketjuja. Moni kirjottaja on introvertti. Moni kokee, että koti on yksityinen ja oma turvapaikka - nii minäki. Meilläki on ollu aina aika iso talo, nytki lähes 200 neliöine ja ku oon vähä perfektionisti, nii mullon ollu aina kova homma siivota koti siistiksi ennen vieraitten tulua mutta myös sen jäläkeen. Kai soon ymmärrettävää, ettei semmosta loputtommiin jaksa, varsinki, ku on lähes koko elämäsä eläny univelasa, mikä jatkuu vieläki. Ollaan siis armollisia ittiämme kohtaan, eikös vain. <3 Sofia

Lauantaita,

Monenlaisista asioista täällä on kirjoiteltu ja hyvä niin. Nyt on kuitenkin sillai, ettei minua huvita osallistua, mutta ehkä taas myöhemmin. Nyt odotan tk-lääkärin soittavan 13.6. mitä jatkoja labrakäynnistä seuraa. Minulla on kysyttävää ja teenkin valmiiksi muistilistan. Se on hyväksi toteamani konsti muistaa lyhyesti kaikki tarpeellinen. 

Kaikkea hyvää täällä kävijöille. Nautitaan kesästä kukin vointimme mukaan!

T. Tilo