Lapsen saaminen yksin. Kokemuksia?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitkään turvaverkot eivät korvaa sitä, että lapsella on molemmat vanhemmat eli isä ja äiti. Perinteellinen käsitys perheestä eli isä, äiti ja lapsi/ lapset ei tällä hetkellä liene kovin trendikästä; minulle se on kuitenkin ainut ja oikea perhemalli.

Eikä se, että lapsella on äiti ja isä kerro vielä mitään siitä, että ne äiti ja isä on hyviä sille lapselle.

Ei kerro, mutta myös ns turvaverkko saattaa hajota hyvinkin nopeasti; heillähän ei minkäänlaista vastuuta lapsen suhteen, joten enpä laskisi

"kaikkea heidän varaansakaan!"

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitkään turvaverkot eivät korvaa sitä, että lapsella on molemmat vanhemmat eli isä ja äiti. Perinteellinen käsitys perheestä eli isä, äiti ja lapsi/ lapset ei tällä hetkellä liene kovin trendikästä; minulle se on kuitenkin ainut ja oikea perhemalli.

Eikä se, että lapsella on äiti ja isä kerro vielä mitään siitä, että ne äiti ja isä on hyviä sille lapselle.

Ei kerro, mutta myös ns turvaverkko saattaa hajota hyvinkin nopeasti; heillähän ei minkäänlaista vastuuta lapsen suhteen, joten enpä laskisi

"kaikkea heidän varaansakaan!"

Ja joskus se turvaverkko kantaa suuremman vastuun kuin lapsen isä ikinä..

Joka tapauksessa on hyvä olla turvaverkkoja, oli perhemuoto mikä vaan. Suurin osa lapsista syntyy ydinperheisiin, joten ihan trendien mukainen sinä olet etkä mitenkään erikoinen.

Vierailija kirjoitti:

Suosittelisin juttelemaan jonkin psykologin kanssa etukäteen siitä mitä lapsen saaminen yksin merkitsee sinun elämällesi ja identiteellisesi. Arjen jutut on yksi asia mutta melkein nelikymppinen on kerennyt jo muodostamaan oman elämänsä ilman lasta uran, ystäväpiirit, harrastukset, matkailut. Mitä se vaikuttaa kun näihin saattaa tulla stoppi ja elämä on yksinäisyyttä kotosalla. Tai ehkä sinulla on voimavaroja ja verkostoja joiden avulla elämä ei liikaa muutu? Älä unohda itseäsi tässä. Tarve saada lapsi voi olla vahva mutta et voi tietää miten koet äitiyden sitten lopulta.

Itsellä äitiys osoittautui minulle itselle hyvin raskaaksi. Rakastan lapsiani ja heillä on ollut hyvä lapsuus mutta itselleni tämä on jatkuvaa kamppailua. Omat lapsuuden haasteet tulivat esiin ja aina lasten kasvaessa uuteen vaiheeseen olen joutunut käymään näitä asioita itseni kanssa läpi jotta en siirrä niitä eteenpäin. Erityisesti pikkulapsi-aikana hukkasin oman identiteettini täysin, olin vain äiti 24/7/365 usean vuoden ajan. En arvannut että äitiys olisi ollut näin rankkaa. Onneksi kaikilla se ei ole niin.

Yövieroitukseen vinkki: antakaa lapselle tukeva illallinen, niin se nukkuu aamuun. Kyllä mekin kokeiltiin syödä iltapalaksi pelkkää kaurapuuroa neuvolan käskyn mukaan. Sekä lapsi että minä herättiin kahden tunnin päästä nälkään. Siirryttiin syömään puuro muulloin. Illalla kunnon ruokaa, kuten itse olen tehnyt lapsesta asti ja kuten puoli Eurooppaa tekee joka päivä.

Vierailija kirjoitti:

Sisko teki itse lapsen 34-vuotiaana. Meidän vanhemmat vielä suht nuoria mutta kyllä heistä näkee että ainainen lapsenlapsen hoitaminen välillä väsyttää. Siskolla aika vaativa työ joten minä tai meidän äiti haki lapsen usein hoidosta jos päivät venyivät. Lapsi on meidän vanhemmilla n.kerran kuussa viikonlopun että sisko saa vapaata. Autellaan siskoa sairastapauksissa yms. Mielellään autan mutta olisi ollut hyvä jos olisi ennen lapsen hankkimista juteltu näistä asioista ja järjestelyistä kun vaatinut aika paljon meiltä osallistumista.

Lapsi on nyt alakoululainen ja välillä hänellä selvästi kova isän kaipuu. Mieheni ja ukki on "miehen mallina" mutta en usko että se paikkaa sitä isän aukkoa.

On kyllä tavattoman itsekästä hommata lapsi itselleen ja samalla työllistää koko lähipiiri tähän omaan unelmaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sisko teki itse lapsen 34-vuotiaana. Meidän vanhemmat vielä suht nuoria mutta kyllä heistä näkee että ainainen lapsenlapsen hoitaminen välillä väsyttää. Siskolla aika vaativa työ joten minä tai meidän äiti haki lapsen usein hoidosta jos päivät venyivät. Lapsi on meidän vanhemmilla n.kerran kuussa viikonlopun että sisko saa vapaata. Autellaan siskoa sairastapauksissa yms. Mielellään autan mutta olisi ollut hyvä jos olisi ennen lapsen hankkimista juteltu näistä asioista ja järjestelyistä kun vaatinut aika paljon meiltä osallistumista.

Lapsi on nyt alakoululainen ja välillä hänellä selvästi kova isän kaipuu. Mieheni ja ukki on "miehen mallina" mutta en usko että se paikkaa sitä isän aukkoa.

On kyllä tavattoman itsekästä hommata lapsi itselleen ja samalla työllistää koko lähipiiri tähän omaan unelmaan.

Mun vanhemmat toimivat noin mun kanssa. En tiedä, oliko neuvoteltu etukäteen. Silloin ei ollut subjektiivista päivähoito-oikeutta eikä hoitovapaata. Myös nykyaikana pariskunnat käyttävät aika paljon isovanhempien palveluita. Ei minun lapseni ole viikkoa mummilassa. Päivähoidossakin oletetaan, että isovanhemmat hoitavat koko kesäkuun. Tietysti jos se sopii oikeasti sukulaisille, niin mikäs siinä.

Maailman itsekkäin teko

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sisko teki itse lapsen 34-vuotiaana. Meidän vanhemmat vielä suht nuoria mutta kyllä heistä näkee että ainainen lapsenlapsen hoitaminen välillä väsyttää. Siskolla aika vaativa työ joten minä tai meidän äiti haki lapsen usein hoidosta jos päivät venyivät. Lapsi on meidän vanhemmilla n.kerran kuussa viikonlopun että sisko saa vapaata. Autellaan siskoa sairastapauksissa yms. Mielellään autan mutta olisi ollut hyvä jos olisi ennen lapsen hankkimista juteltu näistä asioista ja järjestelyistä kun vaatinut aika paljon meiltä osallistumista.

Lapsi on nyt alakoululainen ja välillä hänellä selvästi kova isän kaipuu. Mieheni ja ukki on "miehen mallina" mutta en usko että se paikkaa sitä isän aukkoa.

On kyllä tavattoman itsekästä hommata lapsi itselleen ja samalla työllistää koko lähipiiri tähän omaan unelmaan.

Mun vanhemmat toimivat noin mun kanssa. En tiedä, oliko neuvoteltu etukäteen. Silloin ei ollut subjektiivista päivähoito-oikeutta eikä hoitovapaata. Myös nykyaikana pariskunnat käyttävät aika paljon isovanhempien palveluita. Ei minun lapseni ole viikkoa mummilassa. Päivähoidossakin oletetaan, että isovanhemmat hoitavat koko kesäkuun. Tietysti jos se sopii oikeasti sukulaisille, niin mikäs siinä.

Jos kaikille sopii niin tällöinhän todella hieno symbioosi mutta monet tuntuvat toivovan että oma urakka kun tulee päätökseen niin saisi palata vielä elämässään sellaiseen vapaampaan ja rennompaan elämäntyyliin - mikä on täysin ymmärrettävää.