Lapsen saaminen yksin. Kokemuksia?

Ei itsellisten lapset periaatteessa ole täysin isättömiä, koska heillä on oikeus tietää sukusolujen luovuttajan henkilöllisyys täysi-ikäisenä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Te, jotka täällä puhutte tukiverkoista, ette huomioi nyt sitä, että työssäkäyvällä, jolla on varaa maksaa hedelmöityshoidot, on varaa myös helpottaa arkeaan esim. maksamalla kauppaostoksiin kotiinkuljetuksen ja tarvittaessa vaikka palkkaamalla lastenhoitajan, että pystyy itse nukkumaan muutaman tunnin tms.

Rahalla vain ei saa sitä tunnepuolen tukea mitä itse olen kaivannut paljon enemmän kuin mitä etukäteen kuvittelin. 

No, sitä ei voi taata minkäänlaisessa kokoonpanossa, ja toisaalta yksinhuoltajallakin voi olla läheisiä ihmisiä, vertaistukea, yms joilta tätä saa.

!

Vierailija kirjoitti:

Kiinnostaisi tietää konkreettisia määriä, kuinka usein nämä lapset on lähipiirin, esim. Isovanhempien hoidossa tai kuinka usein he tulevat käymään ja auttelemaan äitiä ja lasta, esim. Pyörähtämään tunnin lapsen kanssa jotta äiti käy lääkärissä tms. Ja mistä määristä nämä 70-80 -vuotiaat ovat näissä esimerkeissä väsyneet.

Tähön vertailuna: Sukulaisemme, mies, erosi vaimostaan ja heillä 50% jaettu vastuu. Tuntuu, että jokainen 5 päivän hoitojakso tällä isällä sisältää vähintään 2 päivää jona isovanhemmat joko ottavat lapsen kokonaan yökylään tai hoitavat jotain muuta lapsen asiaa, esim hakevat päiväkodista tai vievät johonkin harrastukseen jne. Tuntuu aika tiheältä mielestäni.

Mistä tulee ajatus, että isovanhemille lapsenlapset ovat vain vastenmielinen taakka? Monella voi olla hyvinkin läheiset välit, ja moni voi ihan mielellään olla lastenlasten kanssa.

Tunnetteko te isättömyyttä kritisoivat oikeasti isättömiä ihmisiä? Miten se muuttaa suhtautumistasi ihmiseen, joka kertoo olevansa isätön? Selitätkö sen jälkeen kaiken henkilön käyttäytymisen isättömyydellä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä sama mahdollisuus pitää sitten miehillekin suoda ja vuokrakohtujen käyttö pitää sallia.

On pikkaisen eri asia lahjoittaa siittiöitä kuin vuokrata elintä 9 kk lapsen kasvualustaksi, siihen liittyy kaikenlaiset hyväksikäyttö- ja toisaalta kiristämisriskit ja miljoona moraalista ristiriitaa sen lapsenkin traumatisoinnista alkaen. Sperman luovutusta voidaan juuri verrata munasolun lahjoittamiseen, mikä sekin on ihan eri levelillä. 

Arvasin tämän osittain, että jonkunlaista kaksoisstandardia löytyy, mutta kysymys oli lapsen saamisesta yksin ja miten mielestäsi mies voi saada lapsen yksin? Eikä kyse ollut siitä, että miten vaikeaa se on, vaan oikeus saada lapsi. Tätä vaihtoehtoa itsekin olen miettinyt, sillä sopivaa naista ei ole löytynyt ja lasta voisi tehdä mieli saada.

Mitä ihmettä nämä tukiverkon tarve -jutut ovat? Minä hankin lapsen yksin keinohedelmöityksellä 42-vuotiaana, mulla ei ole minkään sortin tukiverkkoja, ja kaikki on mennyt oikein hyvin. En ymmärrä mihin semmoisia verkkoja olisin tarvinnut. Hätätapauksia varten on tässä yhteiskunnassa turvaverkot kyllä, eli jos vaikka joudun sairaalaan niin kyllä lapselle sijaiskoti järkätään.

Vierastan jo pelkkää ajatusta , että hankkisi lapsen yksin itsekkäistä syistä. Lapsi on ihminen, eikä mikään omistusesine.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kiinnostaisi tietää konkreettisia määriä, kuinka usein nämä lapset on lähipiirin, esim. Isovanhempien hoidossa tai kuinka usein he tulevat käymään ja auttelemaan äitiä ja lasta, esim. Pyörähtämään tunnin lapsen kanssa jotta äiti käy lääkärissä tms. Ja mistä määristä nämä 70-80 -vuotiaat ovat näissä esimerkeissä väsyneet.

Tähön vertailuna: Sukulaisemme, mies, erosi vaimostaan ja heillä 50% jaettu vastuu. Tuntuu, että jokainen 5 päivän hoitojakso tällä isällä sisältää vähintään 2 päivää jona isovanhemmat joko ottavat lapsen kokonaan yökylään tai hoitavat jotain muuta lapsen asiaa, esim hakevat päiväkodista tai vievät johonkin harrastukseen jne. Tuntuu aika tiheältä mielestäni.

Mistä tulee ajatus, että isovanhemille lapsenlapset ovat vain vastenmielinen taakka? Monella voi olla hyvinkin läheiset välit, ja moni voi ihan mielellään olla lastenlasten kanssa.

Eihän kukaan väitäkään että on taakka. Mutta vaikka kuinka olisi rakas lapsenlapsi ja itse haluaisi auttaa ja tukea itsellistä äitiä, ei se poista sitä faktaa, että kyllä isovanhemmat voivat väsyä. Ja monet väsyvätkin. Jos sen vilkkaan taaperon/leikki-ikäisen vahtimisesta väsyy se nelikymppinen äitikin, niin aivan varmasti väsyy se 78 -vuotias mummokin. On turha väittää muuta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä sama mahdollisuus pitää sitten miehillekin suoda ja vuokrakohtujen käyttö pitää sallia.

On pikkaisen eri asia lahjoittaa siittiöitä kuin vuokrata elintä 9 kk lapsen kasvualustaksi, siihen liittyy kaikenlaiset hyväksikäyttö- ja toisaalta kiristämisriskit ja miljoona moraalista ristiriitaa sen lapsenkin traumatisoinnista alkaen. Sperman luovutusta voidaan juuri verrata munasolun lahjoittamiseen, mikä sekin on ihan eri levelillä. 

Arvasin tämän osittain, että jonkunlaista kaksoisstandardia löytyy, mutta kysymys oli lapsen saamisesta yksin ja miten mielestäsi mies voi saada lapsen yksin? Eikä kyse ollut siitä, että miten vaikeaa se on, vaan oikeus saada lapsi. Tätä vaihtoehtoa itsekin olen miettinyt, sillä sopivaa naista ei ole löytynyt ja lasta voisi tehdä mieli saada.

Nönnöö naisetkaan eivät saa kohtuja vuokrata, joten se siitä. 

Muita kommentteja lukematta:

Varaudu siihen, että tulee rankkaa, mutta muuten anna palaa. Jos sinä olet lämmin ja henkisesti kypsä ihminen joka haluaa jakaa elämänsä lapsen kanssa kuolemaasi saakka, se on kaikki mitä lapsi sinulta tarvitsee.

Valvominen ja täydellinen oman ajan puuttuminen on pahinta. Jos vauva sattuu olemaan sitä tyyppiä joka ei nuku kuin pätkissä ja liikkeessä, elämä on todella hankalaa ja ne ensimmäiset kuukaudet/jopa vuodet ovat ikuisuuden pituisia. Muisti menee ja verkostot kaventuvat väistämättä. Mutta toisaalta niiden jälkeen tulee uusia vuosia.

Olen hieman kyllästynyt tästä aiheessa käytävässä keskustelussa siihen, että parisuhteen oletetaan olevan automaattinen tae siitä että kaikki menee helposti. Kyllä se valvominen on äärimmäisen rankkaa, oli parisuhteessa tai ei. Kotitöiden teko on kyllä käytännön tasolla helpompi järjestää jos kotona on kaksi aikuista, ja puolisot voivat saada henkistä tukea toisistaan, jos parisuhde voi hyvin.

Ei kuitenkaan ole mitään takeita siitä, että parisuhde tosiaan voisi hyvin lapsen syntymän jälkeen. Pikkulapsiaikoina erotaan kaikkein eniten. Juuri noihin aikoihin paljastuu äärimmäisen raadollisesti, jos puolison kanssa ollaan eri sivuilla, ja se jatkuva konflikti ja eron uhka kotona on ihan äärimmäisen kuormittavaa - siihen pisteeseen asti, että eroaminen ja yksinhuoltajaksi jääminen voi olla se helpompi vaihtoehto. Pitkän parisuhteen päättyminen, erilleen muutto ja huoltajuusjärjestelyt ovat rankkoja juttuja.

Siihen verrattuna on minusta ihan ok suunnitelma olla alusta asti väsynyt yh mutta sujut itsensä ja elämänsä kanssa. Voi olla helpompaa antaa lepoa ja armoa itselleen silloin kun ei vain jaksa, jos taloudessa ei ole toista aikuista syyllistämässä ja vaatimassa. Talouden kantokyky kannattaa suunnitella tarkasti, niin ei tarvitse stressata turhaan sitten.

Vierailija kirjoitti:

Ei itsellisten lapset periaatteessa ole täysin isättömiä, koska heillä on oikeus tietää sukusolujen luovuttajan henkilöllisyys täysi-ikäisenä.

Se on silti lahjoittaja, ei isä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä sama mahdollisuus pitää sitten miehillekin suoda ja vuokrakohtujen käyttö pitää sallia.

On pikkaisen eri asia lahjoittaa siittiöitä kuin vuokrata elintä 9 kk lapsen kasvualustaksi, siihen liittyy kaikenlaiset hyväksikäyttö- ja toisaalta kiristämisriskit ja miljoona moraalista ristiriitaa sen lapsenkin traumatisoinnista alkaen. Sperman luovutusta voidaan juuri verrata munasolun lahjoittamiseen, mikä sekin on ihan eri levelillä. 

Arvasin tämän osittain, että jonkunlaista kaksoisstandardia löytyy, mutta kysymys oli lapsen saamisesta yksin ja miten mielestäsi mies voi saada lapsen yksin? Eikä kyse ollut siitä, että miten vaikeaa se on, vaan oikeus saada lapsi. Tätä vaihtoehtoa itsekin olen miettinyt, sillä sopivaa naista ei ole löytynyt ja lasta voisi tehdä mieli saada.

Ei ole mitään "oikeutta saada lapsi". Mutta on kyllä oikeus yrittää saada lapsi biologian ja lain sallimissa rajoissa. Ei naisellakaan lapsensaantiin mitään erityistä okeutta ole, eli jos hän ei yrityksistä huolimatta lasta saa, niin sille ei sitten voi mitään.

Miehellä on toki biologian vuoksi hieman rajatummat mahdollisuudet, mutta kyllä niitäkin silti on. Adoptointi tai Jani Toivolan tapainen kuvio ovat tapoja saada lapsi yksin, lisäksi on mahdollisuutena kumppanuusvanhemmuus niille, joille se sopii.

Vierailija kirjoitti:

Vierastan jo pelkkää ajatusta , että hankkisi lapsen yksin itsekkäistä syistä. Lapsi on ihminen, eikä mikään omistusesine.

Ja yksin lapsen hankkivalla ainoa mahdollinen syy on itsekkyys?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierastan jo pelkkää ajatusta , että hankkisi lapsen yksin itsekkäistä syistä. Lapsi on ihminen, eikä mikään omistusesine.

Ja yksin lapsen hankkivalla ainoa mahdollinen syy on itsekkyys?

Niin. Miksi pitää hankkia lapsi yksin? Koiran tms lemmikin hankkimisen ymmärtää, mutta lapsi on ihminen, ei eläin eikä esine.

Itselliseari lapsen tekevän pitää myös varautua lapsen esittämiin kysymyksiin. Vaikka lapsi ei osaisikaan kaivata isää, kun sitä ei ole koskaan ollutkaan, herää lapselle varmasti jossain kohtaa kysymyksiä asiasta. Miksei minulla ole isää, kun muilla on? Ja teini-iässä tai aikuisena jokainen meistä miettii omaa identiteettiään, mistä on tullut, miksi on sellainen kuin on jne. Aivan varmasti jokainen miettii sitä, haluaako tietää kukanon ollut lahjoittaja. Eli kaikkien muiden pohdittavien asioiden lisäksi nämäkin olisi hyvä käsitellä.

Jos lapsikuume ollut jo lähemmäs 10 vuotta. Miksi odotella miestä joka ehkä saattaa lapsen haluta. Yksin huoltajan muista pitää myös huolta omasta mielenterveydestäsi ja jaksamisestasi. :)

Tasaisilla tuloilla tulet hyvin pärjäämään. Kannattaa alkaa jo nyt säästämään hedelmöitystä varten (ellei sitten vedä lasta yhdenillan jutuilla) sekä lapsen tulevaisuuden menoja varten/yllättäviin menoihin. 

Minusta Suomeen kyllä mahtuu vauvoja, eli kannustaisin yksinäisenkin niitä tekemään. Muutamia isättömiä lapsia tiedän lähipiiristä ja erityisesti pojalle joku isähahmo olisi hyvin tärkeä, sellainen kannattaisi vaikka mieskaverin muodossa hankkia. Murrosiässä voi olla aika haasteellistä kasvattaa poikalasta, jos sattuu saamaan temperamenttisen. Joku nuoriin vuosikausia perehtynyt tyyppi sanoi, että syrjäytyneitä poikia yhdistää hyvin usein isättömyys. Mutta jos on hyvä tukiverkko, esim isoisä, eno, mieskaveri, niin mikäs siinä.

Vierailija kirjoitti:

Mitä ihmettä nämä tukiverkon tarve -jutut ovat? Minä hankin lapsen yksin keinohedelmöityksellä 42-vuotiaana, mulla ei ole minkään sortin tukiverkkoja, ja kaikki on mennyt oikein hyvin. En ymmärrä mihin semmoisia verkkoja olisin tarvinnut. Hätätapauksia varten on tässä yhteiskunnassa turvaverkot kyllä, eli jos vaikka joudun sairaalaan niin kyllä lapselle sijaiskoti järkätään.

Vau! Mä hoidin täysin yksin lapsen ja ihmettelen miten selvisin järjissäni. Muistan kuinka vapauttavaa oli viedä roskapussi jätekatokseen yksin. Ekat kerrat ilman vaunuja, tuntui oudolta kävellä. Kyllä helvetissä olisin tarvinnut niitä verkkoja. Esim. silloin kun oli kipeä ja samalla piti vahtia vilkasta kaksivuotiasta. Mitkä on ne yhteiskunnan turvaverkot täh! Neuvolassa sanottiin, että apua saa, mutta pitää olla lasun asiakas ensin. Joo varmaan ne lapset johonkin laittaa jos joudut sairaalaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierastan jo pelkkää ajatusta , että hankkisi lapsen yksin itsekkäistä syistä. Lapsi on ihminen, eikä mikään omistusesine.

Ja yksin lapsen hankkivalla ainoa mahdollinen syy on itsekkyys?

Niin. Miksi pitää hankkia lapsi yksin? Koiran tms lemmikin hankkimisen ymmärtää, mutta lapsi on ihminen, ei eläin eikä esine.

Voisitko vähän avata, että miksi yksin lapsen hankkivan ainoa motiivi on itsekkyys? Mistä sen tiedät? Ja toinen kysymys: Jos naisella ei ole puolisoa, miksi hän on silloin sellainen ihminen, jolle koira on sama kuin lapsi?