Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Lapsen saaminen yksin. Kokemuksia?
02.08.2022 |
Ajattelin kysellä täältä anonyymejä mielipiteitä puolesta ja vastaan siitä kannattaako lapsi hankkia yksin.
Lyhyesti: Olen siis kohta 38 -vuotias, juuri eronnut nainen, jolla on ollut kova vauvakuume jo ainakin 6-7 vuotta. Suurin syy eroamiseen oli se, että mies ilmoitti n. vuosi sitten että ei sittenkään halua lapsia. Vaikka siihen asti oli antanut ymmärtää ihan toisin...
Se ei ole vaihtoehto, että alkaisin kiimassa deittailla, että löytäisin lapselle isän. Tajuan kyllä, että tiimalasista alkaa hiekka loppua ja ns. perinteisesti perheen perustaminen on liian tiukan aikataulun takana. Rahaa on mennä hedelmöityshoitoihin ja sen teen jos ja vain saan tässä pian tehtyä päätöksen uskallanko/kannattaako/pärjäänkö.
Mitä pitää ottaa huomioon sekä nyt että myös vuosien päässä tulevaisuudessa? Mikä on rankinta? Onko teillä kuinka paljon tukiverkkoja? Paljonko käytätte niitä?
Kommentit (147)
Minä olen lapset hankkinut yksin hedelmöityshoidoilla. Ei ole kertaakaan käynyt kotipalvelu eikä sukulaisenikaan hoida lapsiani ikinä. Lastenhoitajat olen itse palkannut, kun niitä olen tarvinnut. Päiväkodissa lapseni ovat olleet kirjoilla vain muutaman kuukauden kaiken kaikkiaan (mm. koronarajoitukset teki päiväkodissa käynnistä mahdotonta, kun koko ajan "liian kipeitä" päiväkotiin). Aluksi olin vielä työelämässä ja tällä hetkellä opiskelen. Lapset pääasiassa kotihoidossa, toisinaan lastenhoitajien kanssa, kun itse opiskelen.
Rankinta varmaan kun haluaisi joskus lukea tenttiin päivälläkin (eikä vasta illalla lasten nukahdettua), mutta tämä on väliaikaista. Lapset kasvavat, itse valmistun ja koronarajoitukset poistuvat (tai ovat jo poistuneet) jonain päivänä.
Pääasiassa arki on kuitenkin ihanaa, kun on saanut omat unelmat toteutettua. Toki itsellä oli paljon kokemusta lastenhoidosta ennen omia, joten ei sinänsä tullut mitään uutta omien lasten myötä ja toisaalta omat menoni (tenttejä lukuunottamatta) ovat aina olleet sellaisia, minne lapset on voinut ottaa mukaan. Eli minulle tämä tapa elää sopii ja myös onnistuu ilman tukiverkkoja tai kotipalveluita yms./
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olet vielä liian nuori tekemään lapsia. Odota vielä 5-10 vuotta. Ja muista suhteen pitää olla 1 vuosi tapailua, 4 vuotta seurustelua, kahden vuoden kihlaus ja naimisissa pitäisi vielä olla vähintään 3 vuotta ennenkuin ekan lapsen saa siittää.
Te, jotka täällä puhutte tukiverkoista, ette huomioi nyt sitä, että työssäkäyvällä, jolla on varaa maksaa hedelmöityshoidot, on varaa myös helpottaa arkeaan esim. maksamalla kauppaostoksiin kotiinkuljetuksen ja tarvittaessa vaikka palkkaamalla lastenhoitajan, että pystyy itse nukkumaan muutaman tunnin tms.
Kyllä yksinhuoltajana on tietysti aina rankempaa kuin jos on toinen huoltaja kuvioissa, mutta vanhemmuus on myös antoisaa ja antaa sellaista merkitystä ja sisältöä elämään, joka painaa vaakakupissa enemmän. Jos tekee sen valinnan, että ei rankan arjen pelossa saakaan lasta eli luopuu toiveestaan tulla vanhemmaksi, silloin ei tavallaan SAA mitään. Jos valitsee vanhemmuuden, vaikka se voi olla rankkaa, saa kuitenkin samalla paljon hyvääkin.
Itse en ole yh, mutta olen eronnut lasten isästä. En koe elämääni ja arkeani raskaaksi, vaikka päävastuu lapsista on minulla. Päinvastoin, koen että lapset tuovat elämään niin paljon onnellista sisältöä, että uskon olevani moninkertaisesti onnellisempi ja tyytyväisempi näin, kuin jos olisin alunperin tehnyt toisenlaisen valinnan enkä olisikaan tehnyt lapsia.
Vierailija kirjoitti:
Sisko teki itse lapsen 34-vuotiaana. Meidän vanhemmat vielä suht nuoria mutta kyllä heistä näkee että ainainen lapsenlapsen hoitaminen välillä väsyttää. Siskolla aika vaativa työ joten minä tai meidän äiti haki lapsen usein hoidosta jos päivät venyivät. Lapsi on meidän vanhemmilla n.kerran kuussa viikonlopun että sisko saa vapaata. Autellaan siskoa sairastapauksissa yms. Mielellään autan mutta olisi ollut hyvä jos olisi ennen lapsen hankkimista juteltu näistä asioista ja järjestelyistä kun vaatinut aika paljon meiltä osallistumista.
Lapsi on nyt alakoululainen ja välillä hänellä selvästi kova isän kaipuu. Mieheni ja ukki on "miehen mallina" mutta en usko että se paikkaa sitä isän aukkoa.
Tämä. Olen se joka kirjoitti tuonne ketjuun alkuun lähipiirin itsenäisestä vanhemmasta. Ja siitä että itsenäinen vanhemmuus kuormittaa aina lähipiiriä enemmän kuin normaalissa parisuhteessa saatu lapsi. Häntä auttaa todella paljon omat vanhemmat ja vanhemmat ovat jo aika iäkkäitä (lähempänä 8 kuin 7-kymppiä). Ovat varsin väsyksissä vaikkakin onnellisia lapsenlapsestaan. Mutta väsyneitä ovat. Sen lisäksi apua olisi kyllä tarjolla muualtakin mutta jostain syystä se ei kelpaa.
Vierailija kirjoitti:
Te, jotka täällä puhutte tukiverkoista, ette huomioi nyt sitä, että työssäkäyvällä, jolla on varaa maksaa hedelmöityshoidot, on varaa myös helpottaa arkeaan esim. maksamalla kauppaostoksiin kotiinkuljetuksen ja tarvittaessa vaikka palkkaamalla lastenhoitajan, että pystyy itse nukkumaan muutaman tunnin tms.
Rahalla vain ei saa sitä tunnepuolen tukea mitä itse olen kaivannut paljon enemmän kuin mitä etukäteen kuvittelin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä suunnittelen myös. Olen 30 ja miestä en jaksa katsoa. Olen päättänyt, että asenteesta se on kiinni. Kaikkea on tullut nähtyä elämän aikana ja pohjalla tullut käytyä pariin otteeseen, tiedän omat rajani ja jaksamiseni. Palkkatyössä olen ja on varaa maksaa myös hoitajasta päivähoidon lisäksi. Muuta turvaverkkoa en keksi tarvitsevani. Vanhempiani en todellakaan aijo ottaa lapsen elämään mukaan. Sain vasta oman elämäni raiteilleen.
Uskoisin olevani parempi äiti yksin kuin osa parisuhteessa olevista vanhemmista yhdessä. Ei se parisuhde mitään autuaisuutta tuo perhe-elämään. Jos toisi niin ei olisi uusioperheitä tai erotilastot huuda hoosiannaa.
Tulet tarvitsemaan enemmän tukiverkkoa. Suosittelen vakavasti miettimään tätä puolta vielä.
"Uskoisin olevani parempi äiti kuin muut" on varmaan aika tyypillinen ajatus lapsettomalta lasta toivovalta naiselta. Näistä tulee niitä pahimpia toisten äitien vikojen kyttääjiä ja suurentelijoita. Todistelua omasta paremmuusta pitää aina etsiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Te, jotka täällä puhutte tukiverkoista, ette huomioi nyt sitä, että työssäkäyvällä, jolla on varaa maksaa hedelmöityshoidot, on varaa myös helpottaa arkeaan esim. maksamalla kauppaostoksiin kotiinkuljetuksen ja tarvittaessa vaikka palkkaamalla lastenhoitajan, että pystyy itse nukkumaan muutaman tunnin tms.
Rahalla vain ei saa sitä tunnepuolen tukea mitä itse olen kaivannut paljon enemmän kuin mitä etukäteen kuvittelin.
Onhan se lapsellekin parempi nähdä ja kokea sellaista yhteisöllisyyttä, että äidillä on muitakin ihmissuhteita eikä rahalla saa aivan kaikkea. Raskaus rahalla, tuki rahalla...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sisko teki itse lapsen 34-vuotiaana. Meidän vanhemmat vielä suht nuoria mutta kyllä heistä näkee että ainainen lapsenlapsen hoitaminen välillä väsyttää. Siskolla aika vaativa työ joten minä tai meidän äiti haki lapsen usein hoidosta jos päivät venyivät. Lapsi on meidän vanhemmilla n.kerran kuussa viikonlopun että sisko saa vapaata. Autellaan siskoa sairastapauksissa yms. Mielellään autan mutta olisi ollut hyvä jos olisi ennen lapsen hankkimista juteltu näistä asioista ja järjestelyistä kun vaatinut aika paljon meiltä osallistumista.
Lapsi on nyt alakoululainen ja välillä hänellä selvästi kova isän kaipuu. Mieheni ja ukki on "miehen mallina" mutta en usko että se paikkaa sitä isän aukkoa.Tästä pitää nyt sitten huomata se, että tämä isähomma on tosi eri asia itsellisissä perheissä, ja sellaisissa, joissa lasta on ollut alkuun saattamassa isä. Itsellisten lapset eivät tyypillisesti kaipaa isää, koska sellaista ei ole olemassa. Sellaisellakin lapsella, joka on saanut alkunsa viiden minuutin tuttavuudesta baarin vessassa on isä, ja se on psyykkisesti lapselle todella eri asia. Lahjasolulapsilla on lahjoittaja, se vertautuu usein vähän niin kuin verenluovuttajaan. Eli lapsi ei koe tärkeäksi ihmiseksi. Tästä löytyy tutkimuslinkkejä yms. Helminauhan sivuilta.
Itselliset on yleensä aika tarkkoja tästä asiasta, koska me ei tykätä, että sitä isätraumaa tyrkytetään meidän lapsille väkisin, kun ei heillä sitä oikeasti ole.
Tämä ei pidä paikkaansa. Lapsella erityisesti poikalapsella on suuri isän tarve mistä on lukuisia tutkimuksia. Isättömät pojat ovat monenlaisissa ongelmissa paljon useammin kuin pojat, keillä isä on elämässä.
Isä on yhtä tärkeä kuin äiti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sisko teki itse lapsen 34-vuotiaana. Meidän vanhemmat vielä suht nuoria mutta kyllä heistä näkee että ainainen lapsenlapsen hoitaminen välillä väsyttää. Siskolla aika vaativa työ joten minä tai meidän äiti haki lapsen usein hoidosta jos päivät venyivät. Lapsi on meidän vanhemmilla n.kerran kuussa viikonlopun että sisko saa vapaata. Autellaan siskoa sairastapauksissa yms. Mielellään autan mutta olisi ollut hyvä jos olisi ennen lapsen hankkimista juteltu näistä asioista ja järjestelyistä kun vaatinut aika paljon meiltä osallistumista.
Lapsi on nyt alakoululainen ja välillä hänellä selvästi kova isän kaipuu. Mieheni ja ukki on "miehen mallina" mutta en usko että se paikkaa sitä isän aukkoa.Tästä pitää nyt sitten huomata se, että tämä isähomma on tosi eri asia itsellisissä perheissä, ja sellaisissa, joissa lasta on ollut alkuun saattamassa isä. Itsellisten lapset eivät tyypillisesti kaipaa isää, koska sellaista ei ole olemassa. Sellaisellakin lapsella, joka on saanut alkunsa viiden minuutin tuttavuudesta baarin vessassa on isä, ja se on psyykkisesti lapselle todella eri asia. Lahjasolulapsilla on lahjoittaja, se vertautuu usein vähän niin kuin verenluovuttajaan. Eli lapsi ei koe tärkeäksi ihmiseksi. Tästä löytyy tutkimuslinkkejä yms. Helminauhan sivuilta.
Itselliset on yleensä aika tarkkoja tästä asiasta, koska me ei tykätä, että sitä isätraumaa tyrkytetään meidän lapsille väkisin, kun ei heillä sitä oikeasti ole.
Tämä ei pidä paikkaansa. Lapsella erityisesti poikalapsella on suuri isän tarve mistä on lukuisia tutkimuksia. Isättömät pojat ovat monenlaisissa ongelmissa paljon useammin kuin pojat, keillä isä on elämässä.
Isä on yhtä tärkeä kuin äiti.
Jees, viititkö käydä oikeasti lukemassa siellä Helminauhan sivuilla ne tutkimukset ja kommentoi vasta sitten. Tuollaisia tuloksia saadaan aikaan nimenomaan silloin, kun tutkitaan lapsia, joilla on olemassa oleva isä, joka ei ole elämässä mukana, tai sitten isä on kuollut. Laita lähdeviite johonkin tutkimukseen, jota tarkoitat, niin katsotaan mikä oli aineisto.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sisko teki itse lapsen 34-vuotiaana. Meidän vanhemmat vielä suht nuoria mutta kyllä heistä näkee että ainainen lapsenlapsen hoitaminen välillä väsyttää. Siskolla aika vaativa työ joten minä tai meidän äiti haki lapsen usein hoidosta jos päivät venyivät. Lapsi on meidän vanhemmilla n.kerran kuussa viikonlopun että sisko saa vapaata. Autellaan siskoa sairastapauksissa yms. Mielellään autan mutta olisi ollut hyvä jos olisi ennen lapsen hankkimista juteltu näistä asioista ja järjestelyistä kun vaatinut aika paljon meiltä osallistumista.
Lapsi on nyt alakoululainen ja välillä hänellä selvästi kova isän kaipuu. Mieheni ja ukki on "miehen mallina" mutta en usko että se paikkaa sitä isän aukkoa.Tästä pitää nyt sitten huomata se, että tämä isähomma on tosi eri asia itsellisissä perheissä, ja sellaisissa, joissa lasta on ollut alkuun saattamassa isä. Itsellisten lapset eivät tyypillisesti kaipaa isää, koska sellaista ei ole olemassa. Sellaisellakin lapsella, joka on saanut alkunsa viiden minuutin tuttavuudesta baarin vessassa on isä, ja se on psyykkisesti lapselle todella eri asia. Lahjasolulapsilla on lahjoittaja, se vertautuu usein vähän niin kuin verenluovuttajaan. Eli lapsi ei koe tärkeäksi ihmiseksi. Tästä löytyy tutkimuslinkkejä yms. Helminauhan sivuilta.
Itselliset on yleensä aika tarkkoja tästä asiasta, koska me ei tykätä, että sitä isätraumaa tyrkytetään meidän lapsille väkisin, kun ei heillä sitä oikeasti ole.
Tämä ei pidä paikkaansa. Lapsella erityisesti poikalapsella on suuri isän tarve mistä on lukuisia tutkimuksia. Isättömät pojat ovat monenlaisissa ongelmissa paljon useammin kuin pojat, keillä isä on elämässä.
Isä on yhtä tärkeä kuin äiti.
No eiköhän Helminauhassa osata alleviivata juuri heille mieluisia tutkimustuloksia lapsesta niinkään välittämättä kunhan äiti ei joudu kokemaan olevansa huonompi. Johan tänne jo yksi ilmoitti olevansa uskoakseen parempi kuin muut. Ei lapsi isä samalla tavalla kaipaa kuin sellainen, jonka oma isä on ihan hylkäämällä hylännyt. Isähahmoa ja hyvää, turvallista ja luotettavaa miehenmallia kaipaa ja siitä hyötyy jokainen lapsi. Tietysti hyvä äitikin on ehdottomasti upea asia. Itsellisissä on niitä, jotka pitävät lapsen sosiaalista elinpiiriä tärkeänä ylipäänsä. Sitten on niitä, jotka kuvittelevat voivansa yksin antaa lapselle kaiken ja enemmänkin vaikka eivät yleensä tule ihmisten, etenkään miesten, kanssa toimeen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Te, jotka täällä puhutte tukiverkoista, ette huomioi nyt sitä, että työssäkäyvällä, jolla on varaa maksaa hedelmöityshoidot, on varaa myös helpottaa arkeaan esim. maksamalla kauppaostoksiin kotiinkuljetuksen ja tarvittaessa vaikka palkkaamalla lastenhoitajan, että pystyy itse nukkumaan muutaman tunnin tms.
Rahalla vain ei saa sitä tunnepuolen tukea mitä itse olen kaivannut paljon enemmän kuin mitä etukäteen kuvittelin.
Tottakai monenlaista apua voi ostaa. Kaikki itselliset ei kuitenkaan oo varakkaita, monet menee hoitoihinkin ihan vaan julkiselle puolelle, kun ei ole rahaa. Ostettu apu ei tosiaankaan korvaa sitä, että lapsi syntyy välittävään yhteisöön. Mulle tulee kauppakassit kotiin, mutta yksin olen iltaisin. Mitään en kadu, ja hyvin pärjätään, mutta se tukiverkkoasia on oikeasti vakava juttu, jota kannattaa miettiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sisko teki itse lapsen 34-vuotiaana. Meidän vanhemmat vielä suht nuoria mutta kyllä heistä näkee että ainainen lapsenlapsen hoitaminen välillä väsyttää. Siskolla aika vaativa työ joten minä tai meidän äiti haki lapsen usein hoidosta jos päivät venyivät. Lapsi on meidän vanhemmilla n.kerran kuussa viikonlopun että sisko saa vapaata. Autellaan siskoa sairastapauksissa yms. Mielellään autan mutta olisi ollut hyvä jos olisi ennen lapsen hankkimista juteltu näistä asioista ja järjestelyistä kun vaatinut aika paljon meiltä osallistumista.
Lapsi on nyt alakoululainen ja välillä hänellä selvästi kova isän kaipuu. Mieheni ja ukki on "miehen mallina" mutta en usko että se paikkaa sitä isän aukkoa.Tästä pitää nyt sitten huomata se, että tämä isähomma on tosi eri asia itsellisissä perheissä, ja sellaisissa, joissa lasta on ollut alkuun saattamassa isä. Itsellisten lapset eivät tyypillisesti kaipaa isää, koska sellaista ei ole olemassa. Sellaisellakin lapsella, joka on saanut alkunsa viiden minuutin tuttavuudesta baarin vessassa on isä, ja se on psyykkisesti lapselle todella eri asia. Lahjasolulapsilla on lahjoittaja, se vertautuu usein vähän niin kuin verenluovuttajaan. Eli lapsi ei koe tärkeäksi ihmiseksi. Tästä löytyy tutkimuslinkkejä yms. Helminauhan sivuilta.
Itselliset on yleensä aika tarkkoja tästä asiasta, koska me ei tykätä, että sitä isätraumaa tyrkytetään meidän lapsille väkisin, kun ei heillä sitä oikeasti ole.
Tämä ei pidä paikkaansa. Lapsella erityisesti poikalapsella on suuri isän tarve mistä on lukuisia tutkimuksia. Isättömät pojat ovat monenlaisissa ongelmissa paljon useammin kuin pojat, keillä isä on elämässä.
Isä on yhtä tärkeä kuin äiti.
No eiköhän Helminauhassa osata alleviivata juuri heille mieluisia tutkimustuloksia lapsesta niinkään välittämättä kunhan äiti ei joudu kokemaan olevansa huonompi. Johan tänne jo yksi ilmoitti olevansa uskoakseen parempi kuin muut. Ei lapsi isä samalla tavalla kaipaa kuin sellainen, jonka oma isä on ihan hylkäämällä hylännyt. Isähahmoa ja hyvää, turvallista ja luotettavaa miehenmallia kaipaa ja siitä hyötyy jokainen lapsi. Tietysti hyvä äitikin on ehdottomasti upea asia. Itsellisissä on niitä, jotka pitävät lapsen sosiaalista elinpiiriä tärkeänä ylipäänsä. Sitten on niitä, jotka kuvittelevat voivansa yksin antaa lapselle kaiken ja enemmänkin vaikka eivät yleensä tule ihmisten, etenkään miesten, kanssa toimeen.
Sä olet päätöksesi tehnyt etkä suostu tutustumaan tieteelliseen dataan aiheesta, joten sun kanssa on turha keskustella. Pidä mielellään omana tietonasi kuitenkin tuomitsevat oletuksesi, loukkaat ja satutat monia. Itsellisten lasten yksi iso ongelma on kaltaisesi ihmiset, jotka leimaavat heidät. Ei isän puute.
Itsellisten äitien tukiverkko muodostuu sukulaisten lisäksi muista itsellisistä äideistä. Paikallisen yvpl (yhden vanhemman perhe) yhdistykseen kannattaa tutustua ja toimintaan osallistua. Siellä voi verkostoitua. Yh-äidit antavat usein korvaamatonta apua toisilleen.
Minä kannustan ryhtymään äidiksi jos siihen kerran kaipuuta on. Se on niin suuri haave ettei siitä kannata helpolla luopua. Asiat kyllä järjestyvät ja apua löytää kun sitä lähtee hakemaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sisko teki itse lapsen 34-vuotiaana. Meidän vanhemmat vielä suht nuoria mutta kyllä heistä näkee että ainainen lapsenlapsen hoitaminen välillä väsyttää. Siskolla aika vaativa työ joten minä tai meidän äiti haki lapsen usein hoidosta jos päivät venyivät. Lapsi on meidän vanhemmilla n.kerran kuussa viikonlopun että sisko saa vapaata. Autellaan siskoa sairastapauksissa yms. Mielellään autan mutta olisi ollut hyvä jos olisi ennen lapsen hankkimista juteltu näistä asioista ja järjestelyistä kun vaatinut aika paljon meiltä osallistumista.
Lapsi on nyt alakoululainen ja välillä hänellä selvästi kova isän kaipuu. Mieheni ja ukki on "miehen mallina" mutta en usko että se paikkaa sitä isän aukkoa.Tästä pitää nyt sitten huomata se, että tämä isähomma on tosi eri asia itsellisissä perheissä, ja sellaisissa, joissa lasta on ollut alkuun saattamassa isä. Itsellisten lapset eivät tyypillisesti kaipaa isää, koska sellaista ei ole olemassa. Sellaisellakin lapsella, joka on saanut alkunsa viiden minuutin tuttavuudesta baarin vessassa on isä, ja se on psyykkisesti lapselle todella eri asia. Lahjasolulapsilla on lahjoittaja, se vertautuu usein vähän niin kuin verenluovuttajaan. Eli lapsi ei koe tärkeäksi ihmiseksi. Tästä löytyy tutkimuslinkkejä yms. Helminauhan sivuilta.
Itselliset on yleensä aika tarkkoja tästä asiasta, koska me ei tykätä, että sitä isätraumaa tyrkytetään meidän lapsille väkisin, kun ei heillä sitä oikeasti ole.
Tämä ei pidä paikkaansa. Lapsella erityisesti poikalapsella on suuri isän tarve mistä on lukuisia tutkimuksia. Isättömät pojat ovat monenlaisissa ongelmissa paljon useammin kuin pojat, keillä isä on elämässä.
Isä on yhtä tärkeä kuin äiti.
No eiköhän Helminauhassa osata alleviivata juuri heille mieluisia tutkimustuloksia lapsesta niinkään välittämättä kunhan äiti ei joudu kokemaan olevansa huonompi. Johan tänne jo yksi ilmoitti olevansa uskoakseen parempi kuin muut. Ei lapsi isä samalla tavalla kaipaa kuin sellainen, jonka oma isä on ihan hylkäämällä hylännyt. Isähahmoa ja hyvää, turvallista ja luotettavaa miehenmallia kaipaa ja siitä hyötyy jokainen lapsi. Tietysti hyvä äitikin on ehdottomasti upea asia. Itsellisissä on niitä, jotka pitävät lapsen sosiaalista elinpiiriä tärkeänä ylipäänsä. Sitten on niitä, jotka kuvittelevat voivansa yksin antaa lapselle kaiken ja enemmänkin vaikka eivät yleensä tule ihmisten, etenkään miesten, kanssa toimeen.
Sä olet päätöksesi tehnyt etkä suostu tutustumaan tieteelliseen dataan aiheesta, joten sun kanssa on turha keskustella. Pidä mielellään omana tietonasi kuitenkin tuomitsevat oletuksesi, loukkaat ja satutat monia. Itsellisten lasten yksi iso ongelma on kaltaisesi ihmiset, jotka leimaavat heidät. Ei isän puute.
Yleensä itsellisten lasten ongelma ei olekaan isän puute koska lasten äidit huolehtivat niistä tukiverkoista ja lapsen sosiaalisesta elinpiiristä. Itsellisten äitien lapset voivat keskimäärin hienosti. Mikään laadukas tutkimus ei osoita, ettei lapsi kaipaisi minkäänlaista isää tai isähahmoa elämäänsä. Vahingollista on vähätellä isän tärkeyttä lapselle ja vahingollista on kannustaa itsellistä äitiyttä harkitsevia jättämään asian huomiotta. Onneksi useimmat ajattelevat asiaa syvällisemmin.
Tarkoitukseni ei ollut loukata vaikka toki sinulla on siihen kaikki oikeus. Voin minäkin nimitellä, että sinä tahallasi satutat ja loukkaat minua vähättelemällä perehtymistäni aiheeseen.
Tämä sama mahdollisuus pitää sitten miehillekin suoda ja vuokrakohtujen käyttö pitää sallia.
Kiinnostaisi tietää konkreettisia määriä, kuinka usein nämä lapset on lähipiirin, esim. Isovanhempien hoidossa tai kuinka usein he tulevat käymään ja auttelemaan äitiä ja lasta, esim. Pyörähtämään tunnin lapsen kanssa jotta äiti käy lääkärissä tms. Ja mistä määristä nämä 70-80 -vuotiaat ovat näissä esimerkeissä väsyneet.
Tähön vertailuna: Sukulaisemme, mies, erosi vaimostaan ja heillä 50% jaettu vastuu. Tuntuu, että jokainen 5 päivän hoitojakso tällä isällä sisältää vähintään 2 päivää jona isovanhemmat joko ottavat lapsen kokonaan yökylään tai hoitavat jotain muuta lapsen asiaa, esim hakevat päiväkodista tai vievät johonkin harrastukseen jne. Tuntuu aika tiheältä mielestäni.
Vierailija kirjoitti:
Tämä sama mahdollisuus pitää sitten miehillekin suoda ja vuokrakohtujen käyttö pitää sallia.
On pikkaisen eri asia lahjoittaa siittiöitä kuin vuokrata elintä 9 kk lapsen kasvualustaksi, siihen liittyy kaikenlaiset hyväksikäyttö- ja toisaalta kiristämisriskit ja miljoona moraalista ristiriitaa sen lapsenkin traumatisoinnista alkaen. Sperman luovutusta voidaan juuri verrata munasolun lahjoittamiseen, mikä sekin on ihan eri levelillä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sisko teki itse lapsen 34-vuotiaana. Meidän vanhemmat vielä suht nuoria mutta kyllä heistä näkee että ainainen lapsenlapsen hoitaminen välillä väsyttää. Siskolla aika vaativa työ joten minä tai meidän äiti haki lapsen usein hoidosta jos päivät venyivät. Lapsi on meidän vanhemmilla n.kerran kuussa viikonlopun että sisko saa vapaata. Autellaan siskoa sairastapauksissa yms. Mielellään autan mutta olisi ollut hyvä jos olisi ennen lapsen hankkimista juteltu näistä asioista ja järjestelyistä kun vaatinut aika paljon meiltä osallistumista.
Lapsi on nyt alakoululainen ja välillä hänellä selvästi kova isän kaipuu. Mieheni ja ukki on "miehen mallina" mutta en usko että se paikkaa sitä isän aukkoa.Tästä pitää nyt sitten huomata se, että tämä isähomma on tosi eri asia itsellisissä perheissä, ja sellaisissa, joissa lasta on ollut alkuun saattamassa isä. Itsellisten lapset eivät tyypillisesti kaipaa isää, koska sellaista ei ole olemassa. Sellaisellakin lapsella, joka on saanut alkunsa viiden minuutin tuttavuudesta baarin vessassa on isä, ja se on psyykkisesti lapselle todella eri asia. Lahjasolulapsilla on lahjoittaja, se vertautuu usein vähän niin kuin verenluovuttajaan. Eli lapsi ei koe tärkeäksi ihmiseksi. Tästä löytyy tutkimuslinkkejä yms. Helminauhan sivuilta.
Itselliset on yleensä aika tarkkoja tästä asiasta, koska me ei tykätä, että sitä isätraumaa tyrkytetään meidän lapsille väkisin, kun ei heillä sitä oikeasti ole.
Tämä ei pidä paikkaansa. Lapsella erityisesti poikalapsella on suuri isän tarve mistä on lukuisia tutkimuksia. Isättömät pojat ovat monenlaisissa ongelmissa paljon useammin kuin pojat, keillä isä on elämässä.
Isä on yhtä tärkeä kuin äiti.
No eiköhän Helminauhassa osata alleviivata juuri heille mieluisia tutkimustuloksia lapsesta niinkään välittämättä kunhan äiti ei joudu kokemaan olevansa huonompi. Johan tänne jo yksi ilmoitti olevansa uskoakseen parempi kuin muut. Ei lapsi isä samalla tavalla kaipaa kuin sellainen, jonka oma isä on ihan hylkäämällä hylännyt. Isähahmoa ja hyvää, turvallista ja luotettavaa miehenmallia kaipaa ja siitä hyötyy jokainen lapsi. Tietysti hyvä äitikin on ehdottomasti upea asia. Itsellisissä on niitä, jotka pitävät lapsen sosiaalista elinpiiriä tärkeänä ylipäänsä. Sitten on niitä, jotka kuvittelevat voivansa yksin antaa lapselle kaiken ja enemmänkin vaikka eivät yleensä tule ihmisten, etenkään miesten, kanssa toimeen.
Sä olet päätöksesi tehnyt etkä suostu tutustumaan tieteelliseen dataan aiheesta, joten sun kanssa on turha keskustella. Pidä mielellään omana tietonasi kuitenkin tuomitsevat oletuksesi, loukkaat ja satutat monia. Itsellisten lasten yksi iso ongelma on kaltaisesi ihmiset, jotka leimaavat heidät. Ei isän puute.
Yleensä itsellisten lasten ongelma ei olekaan isän puute koska lasten äidit huolehtivat niistä tukiverkoista ja lapsen sosiaalisesta elinpiiristä. Itsellisten äitien lapset voivat keskimäärin hienosti. Mikään laadukas tutkimus ei osoita, ettei lapsi kaipaisi minkäänlaista isää tai isähahmoa elämäänsä. Vahingollista on vähätellä isän tärkeyttä lapselle ja vahingollista on kannustaa itsellistä äitiyttä harkitsevia jättämään asian huomiotta. Onneksi useimmat ajattelevat asiaa syvällisemmin.
Tarkoitukseni ei ollut loukata vaikka toki sinulla on siihen kaikki oikeus. Voin minäkin nimitellä, että sinä tahallasi satutat ja loukkaat minua vähättelemällä perehtymistäni aiheeseen.
Tästä on esim. yli 40 vuotta kestänyttä erittäin laadukasta pitkittäistutkimusta briteistä. Onneksi se et ole sinä, joka määrittelee laadukkaan tutkimuksen vaan tiedeyhteisö. Olet päätöksesi tehnyt, etkä suostu mieltäsi avaamaan. Tiedä, että tuollaiset puheet vahingoittavat lapsia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sisko teki itse lapsen 34-vuotiaana. Meidän vanhemmat vielä suht nuoria mutta kyllä heistä näkee että ainainen lapsenlapsen hoitaminen välillä väsyttää. Siskolla aika vaativa työ joten minä tai meidän äiti haki lapsen usein hoidosta jos päivät venyivät. Lapsi on meidän vanhemmilla n.kerran kuussa viikonlopun että sisko saa vapaata. Autellaan siskoa sairastapauksissa yms. Mielellään autan mutta olisi ollut hyvä jos olisi ennen lapsen hankkimista juteltu näistä asioista ja järjestelyistä kun vaatinut aika paljon meiltä osallistumista.
Lapsi on nyt alakoululainen ja välillä hänellä selvästi kova isän kaipuu. Mieheni ja ukki on "miehen mallina" mutta en usko että se paikkaa sitä isän aukkoa.Tästä pitää nyt sitten huomata se, että tämä isähomma on tosi eri asia itsellisissä perheissä, ja sellaisissa, joissa lasta on ollut alkuun saattamassa isä. Itsellisten lapset eivät tyypillisesti kaipaa isää, koska sellaista ei ole olemassa. Sellaisellakin lapsella, joka on saanut alkunsa viiden minuutin tuttavuudesta baarin vessassa on isä, ja se on psyykkisesti lapselle todella eri asia. Lahjasolulapsilla on lahjoittaja, se vertautuu usein vähän niin kuin verenluovuttajaan. Eli lapsi ei koe tärkeäksi ihmiseksi. Tästä löytyy tutkimuslinkkejä yms. Helminauhan sivuilta.
Itselliset on yleensä aika tarkkoja tästä asiasta, koska me ei tykätä, että sitä isätraumaa tyrkytetään meidän lapsille väkisin, kun ei heillä sitä oikeasti ole.
Tämä ei pidä paikkaansa. Lapsella erityisesti poikalapsella on suuri isän tarve mistä on lukuisia tutkimuksia. Isättömät pojat ovat monenlaisissa ongelmissa paljon useammin kuin pojat, keillä isä on elämässä.
Isä on yhtä tärkeä kuin äiti.
No eiköhän Helminauhassa osata alleviivata juuri heille mieluisia tutkimustuloksia lapsesta niinkään välittämättä kunhan äiti ei joudu kokemaan olevansa huonompi. Johan tänne jo yksi ilmoitti olevansa uskoakseen parempi kuin muut. Ei lapsi isä samalla tavalla kaipaa kuin sellainen, jonka oma isä on ihan hylkäämällä hylännyt. Isähahmoa ja hyvää, turvallista ja luotettavaa miehenmallia kaipaa ja siitä hyötyy jokainen lapsi. Tietysti hyvä äitikin on ehdottomasti upea asia. Itsellisissä on niitä, jotka pitävät lapsen sosiaalista elinpiiriä tärkeänä ylipäänsä. Sitten on niitä, jotka kuvittelevat voivansa yksin antaa lapselle kaiken ja enemmänkin vaikka eivät yleensä tule ihmisten, etenkään miesten, kanssa toimeen.
Sä olet päätöksesi tehnyt etkä suostu tutustumaan tieteelliseen dataan aiheesta, joten sun kanssa on turha keskustella. Pidä mielellään omana tietonasi kuitenkin tuomitsevat oletuksesi, loukkaat ja satutat monia. Itsellisten lasten yksi iso ongelma on kaltaisesi ihmiset, jotka leimaavat heidät. Ei isän puute.
Yleensä itsellisten lasten ongelma ei olekaan isän puute koska lasten äidit huolehtivat niistä tukiverkoista ja lapsen sosiaalisesta elinpiiristä. Itsellisten äitien lapset voivat keskimäärin hienosti. Mikään laadukas tutkimus ei osoita, ettei lapsi kaipaisi minkäänlaista isää tai isähahmoa elämäänsä. Vahingollista on vähätellä isän tärkeyttä lapselle ja vahingollista on kannustaa itsellistä äitiyttä harkitsevia jättämään asian huomiotta. Onneksi useimmat ajattelevat asiaa syvällisemmin.
Tarkoitukseni ei ollut loukata vaikka toki sinulla on siihen kaikki oikeus. Voin minäkin nimitellä, että sinä tahallasi satutat ja loukkaat minua vähättelemällä perehtymistäni aiheeseen.
Tästä on esim. yli 40 vuotta kestänyttä erittäin laadukasta pitkittäistutkimusta briteistä. Onneksi se et ole sinä, joka määrittelee laadukkaan tutkimuksen vaan tiedeyhteisö. Olet päätöksesi tehnyt, etkä suostu mieltäsi avaamaan. Tiedä, että tuollaiset puheet vahingoittavat lapsia.
Sellaiset patoumat purat sitten päälleni. Ollaan ehkäpä luettu samaakin tutkimusta. Kannattaa lukea muiden kirjoituksia vähän avoimemmin mielin.
Alue: Aihe vapaa
Tästä pitää nyt sitten huomata se, että tämä isähomma on tosi eri asia itsellisissä perheissä, ja sellaisissa, joissa lasta on ollut alkuun saattamassa isä. Itsellisten lapset eivät tyypillisesti kaipaa isää, koska sellaista ei ole olemassa. Sellaisellakin lapsella, joka on saanut alkunsa viiden minuutin tuttavuudesta baarin vessassa on isä, ja se on psyykkisesti lapselle todella eri asia. Lahjasolulapsilla on lahjoittaja, se vertautuu usein vähän niin kuin verenluovuttajaan. Eli lapsi ei koe tärkeäksi ihmiseksi. Tästä löytyy tutkimuslinkkejä yms. Helminauhan sivuilta.
Itselliset on yleensä aika tarkkoja tästä asiasta, koska me ei tykätä, että sitä isätraumaa tyrkytetään meidän lapsille väkisin, kun ei heillä sitä oikeasti ole.