~ EX-HAAHUT viikko 43 ~
[color=6959cd][size=4]¤¤EX-HAAHUILIJAT¤¤ [/size][/color]
[color=darkviolet]Ex-haahuilijat on aiemmin keskenmenon/-ja kokeneiden odottajien oma ryhmä[/color]
[color=darkviolet][size=5] ♠[/size][/color] [color=6959cd][size=4] ♣[/size][/color] [color=darkviolet][size=5] ♠[/size][/color] [color=6959cd][size=4] ♣[/size][/color] [color=darkviolet][size=5] ♠[/size][/color] [color=6959cd][size=4] ♣[/size][/color] [color=darkviolet][size=5] ♠[/size][/color] [color=6959cd][size=4] ♣[/size][/color] [color=darkviolet][size=5] ♠[/size][/color] [color=6959cd][size=4] ♣[/size][/color] [color=darkviolet][size=5] ♠[/size][/color] [color=6959cd][size=4] ♣[/size][/color] [color=darkviolet][size=5] ♠[/size][/color] [color=6959cd][size=4] ♣[/size][/color] [color=darkviolet][size=5] ♠[/size][/color] [color=6959cd][size=4] ♣[/size][/color] [color=darkviolet][size=5] ♠[/size][/color] [color=6959cd][size=4] ♣[/size][/color]
[color=6959cd]Ex-haahuilijat lasketun ajan mukaisessa järjestyksessä[/color]
[b][color=darkviolet]Lokakuu 2006[/color][/b]
[b][color=violet]Nipsunen: [/b][/color] Itse 29 vee mies 32 vee tyttö 3vee espoosta. Km 4/05, 5/05, 9/05, 10/05 kemiallinen[color=red] LA 20.10. [/color]
[b][color=violet]Kaksonen76: [/b][/color] Minä 29v. ja mies 32v., kaksi km takana -04 & -05.[color=red] LA 26.10[/color]
[b][color=darkviolet]Marraskuu 2006[/color][/b]
[b][color=violet] tittuska [/b][/color] 25v., mies 31v., muksut poika -98, tyttö -01, tyttö -01. Km 9/05. [color=red] LA 26.11.[/color]
[b][color=darkviolet]Joulukuu 2006[/color][/b]
[b][color=violet]marrasmamma:[/b][/color] [color=red] LA 7.12.[/color]
[b][color=violet]Annine: [/b][/color] minä 24, mies 25, esikoinen 06/01. Yritystä 03/04 alkaen. Km 05/05 (7+0) ja km 11/05 (5+0)[color=red] LA 29.12[/color]
[b][color=darkviolet]Tammikuu 2007[/color][/b]
[b][color=violet] nippula [/b][/color] mie 26, mies 28, esikoinen 2003, yritys alkanut 07/04, km syksyllä -04[color=red] LA 11.1.[/color]
[b][color=violet] maria80 [/b][/color] minä vm 80 ja mies 73. Lapset 97, 99 ja 04. Km rv 15+ 8/05. [color=red] LA 20.1.[/color]
[b][color=darkviolet]Helmikuu 2007[/color][/b]
[b][color=violet] memmuli24 [/b][/color] [color=red] LA 1.2.[/color]
[b][color=violet] Hannele-81 [/b][/color] Minä -81, mies-80. Oulu. km 03/06. [color=red] LA 18.2.[/color]
[b][color=violet] Enni-Maija [/b][/color] Minä -78, mies -65, alkuraskauden km -02, 03 ja -03, poika syntyi 08/04, ja toisen lapsen [color=red]LA 24.2.[/color]
[b][color=darkviolet]Maaliskuu 2007[/color][/b]
[b][color=violet] mami-74 [/b][/color] minä -75, mies -69, lapset -99 ja -02. Km:t 11/04 rv 12+5 ja 08/05 rv 14+5. Pohjanmaa.[color=red] LA 4.3.[/color]
[b][color=violet] Kerry [/b][/color] Olen 37 v, mies 41 v ja lapset 10, 6 ja 3 v. Takana kaksi keskenmenoa: 06/01 ja viimeisin 03/06, nyt odotan neljättä.[color=red] LA 5.3.[/color]
[b][color=violet] Lizie [/b][/color] oma ikä 28v, mies 30v, esikoinen -04, spontaani km 4/-06 rv11+6.[color=red] LA 11.3.[/color]
[b][color=violet] eka-vekara [/b][/color] minä -77 ja mies -74, yksi lapsi: poika 12/03, spontaani km 1/06 rv 7+2 ja keskeytynyt km 4/06 rv 11+.Asumme Etelä-Suomessa.[color=red] LA 15.3.[/color]
[b][color=violet] titi75 [/b][/color] minä-75, mies-67. Yritys aloitettu 09/2004, takana km 07/2005 ja 09/2005. Esikoista odotellaan, [color=red] LA 16.3.[/color]
[b][color=darkviolet]Toukokuu 2007[/color][/b]
[b][color=violet] Limetti1 [/b][/color] 23-vuotias 1 1/2 vuotiaan pikkutaaperon äiti. Keskenmenon sain heinäkuussa rv6 ja nyt heti tärppäsi uudestaan, ilman menkkoja välissä.[color=red] LA 1.5[/color]
[b][color=violet]Pirpaliina: [/b][/color] vm-78 mies vm-80, ennestään tytön 01/03 ja pojan 08/04 äiti, km koettu rv8+ 08/06 ja nyt raskaana ennen km jälkeisiä menkkoja[color=red] LA 18.5[/color]
[b][color=darkviolet]Kesäkuu 2007[/color][/b]
[b][color=violet]Juuliar74: [/b][/color] Olen vm 74, samoin mieheni. Asun Etelä-Karjalassa ja meillä on yksi tyttö, synt. 03/2005. Toista lasta aloimme yrittää tänä kesänä ja ensimmäinen (ja toivottavasti myös viimeinen) km tuli 08/2006. [color=red] LA 12.6[/color]
[b][color=violet]vm69: [/b][/color] [color=red] LA 13.6[/color]
[color=6959cd]♥ [/color][color=darkviolet] Vauvoja vuoden ajalta: [/color][color=6959cd] ♥[/color]
[color=6959cd][b] Helis77 [/color][/b] 24.10. [color=blue]poika[/color], 2600 g ja 48 cm
[color=6959cd][b] _siru_ [/color][/b] 21.11. [color=blue]poika[/color], 3740 g ja 50 cm, pipa 35,5 cm
[color=6959cd][b] hilarius-hiiri [/color][/b][color=blue]poika[/color]
[color=6959cd][b] IinaMiio [/color][/b] 24.11. [color=red]tyttö[/color], 3935 g, 51 cm, pää 34 cm
[color=6959cd][b] Pilkukas [/color][/b] 30.11. [color=red]tyttö[/color], 3530 g, 50 cm, py 34,5 cm
[color=6959cd][b] maaria73 [/color][/b] 5.12.[color=red]tyttö[/color], 3300 g, 52 cm
[color=6959cd][b] Bojo [/color][/b] 9.12. [color=blue]poika[/color], 3400 g ja 52 cm
[color=6959cd][b] Sonnette [/color][/b] 17.12. [color=blue]poika[/color], 4185 g ja 53 cm, py 36 cm
[color=6959cd][b] Acathisia [/color][/b] 24.12.[color=red]tyttö[/color], 4395 g, 53 cm
[color=6959cd][b] Inkulaattori [/color][/b] 31.12.[color=red]tyttö[/color], 3910 g, 49 cm
[color=6959cd][b] Rouva80 [/color][/b] 9.1. [color=blue]poika[/color], 3670 g ja 50 cm, pipo 34.5 cm
[color=6959cd][b] Emmasophia [/color][/b] 14.1. [color=blue]poika[/color], 3375 g ja 49 cm, pipo 35 cm
[color=6959cd][b] Nette [/color][/b] 28.2. [color=blue]poika[/color], 3510 g ja 51 cm, pipo 35 cm
[color=6959cd][b] tiitiäinen05 [/color][/b] 5.3. [color=red]tyttö[/color], 3170 g ja 49 cm, pipo 34cm
[color=6959cd][b] n.1979 [/color][/b] 7.3. [color=red]tyttö[/color], 3130 g ja 50 cm
[color=6959cd][b] kati. [/color][/b] 15.3. [color=blue]poika[/color], 2870 g ja 48 cm
[color=6959cd][b] miusumausu [/color][/b] .3. [color=blue]poika[/color], 3490 g ja 50 cm
[color=6959cd][b] Melike77 [/color][/b] 23.3. [color=blue]poika[/color], 4300 g ja 54 cm, pipo 35,5cm
[color=6959cd][b] Wilkuna-72 [/color][/b] 2.4. [color=red]tyttö[/color], 3360 g ja 49 cm, pipo 35cm
[color=6959cd][b] Riax [/color][/b] 16.4. [color=red]tyttö[/color], 4325 g ja 53 cm, pipo 37cm
[color=6959cd][b] joanna04 [/color][/b] 30.4. [color=red]tyttö[/color], 3592 g ja 50 cm
[color=6959cd][b] petjuska [/color][/b] 5.5. [color=blue]poika[/color], 2980 g ja 47 cm
[color=6959cd][b] Miikuko [/color][/b] 6.5. [color=red]tyttö[/color], 3710 g ja 50 cm
[color=6959cd][b] Mauku75 [/color][/b] 24.5. [color=red]tyttö[/color], 3555 g ja 51 cm
[color=6959cd][b] uba-aba[/color][/b] 27.5. [color=blue]poika[/color], 3220 g ja 49 cm, pipo 34,5 cm
[color=6959cd][b] Aapeli_77[/color][/b] 10.6. [color=blue]poika[/color], 3620 g ja 52 cm, pipo 36,5 cm
[color=6959cd][b] Kengu76 [/color][/b] 25.6. [color=red]tyttö[/color], 2855 g ja 49 cm, hattu 32 cm
[color=6959cd][b] kuutar-74 [/color][/b] 5.7. [color=red]tyttö[/color], 4000 g ja 50 cm
[color=6959cd][b] Vinku75 [/color][/b] 29.6.[color=blue] poika[/color], 3330 g ja 49 cm
[color=6959cd][b] Hope74 [/color][/b] 17.7. [color=blue] poika[/color], 3390 g ja 50,5 cm, pää 34 cm
[color=6959cd][b] Wannabemami [/color][/b] 26.7. [color=blue] poika[/color], 3280 g ja 48 cm, pipo 36 cm
[color=6959cd][b] Niamey_85 [/color][/b] 19.8. [color=red]tyttö[/color], 3230 g ja 50 cm, pipo 36,5 cm
[color=6959cd][b] Lauris [/color][/b] 19.8. [color=blue] poika[/color], 3930 g ja 52 cm,pipo 35 cm
[color=6959cd][b] Sartsu [/color][/b] 23.8. [color=blue] poika[/color], 3545 g ja 52 cm
[color=6959cd][b] Kerttukasperi [/color][/b] 26.8. [color=blue] poika[/color], 3005 g ja 51 cm
[color=6959cd][b] Femmamma [/color][/b] 7.9. [color=red] tyttö[/color], 3805 g ja 51 cm, pipo 37 cm
[color=6959cd][b] Neronja [/color][/b] 7.9. [color=red] tyttö[/color], 3650 g ja 49 cm, pipo 36 cm
[color=6959cd][b] Kuonokas [/color][/b] 8.9. [color=blue] poika[/color], 3185 g ja 51 cm
[color=6959cd][b] Masunasu [/color][/b] 15.9. [color=blue] poika[/color], 4480 g ja 52 cm, pipo 36 cm
[color=6959cd][b] Peebee [/color][/b] 15.9. [color=red] tyttö[/color], 3465 g ja 50 cm
[color=6959cd][b] UusiNuppu [/color][/b] 26.9. [color=blue] poika[/color], 4070 g ja 51.5 cm
[color=6959cd][b] ulriina [/color][/b] 4.10. [color=red] tyttö[/color], 4310 g ja 54 cm
[color=6959cd][b] myttynen75 [/color][/b] 4.10. [color=blue] poika[/color], 3864 g ja 51 cm
[color=6959cd][b] hexu83 [/color][/b] 13.10. [color=blue] poika[/color], 3840 g ja 52 cm
[color=6959cd]Ex-haahujen yahoo-lista:[/color]
[b][color=darkviolet] groups.yahoo.com/group/exhaahut [/color][/b]
[color=6959cd]Listalle ovat tervetulleita kaikki exät, jo jakautuneetkin :)[/color]
[color=darkviolet][size=5] ♠[/size][/color][color=6959cd][size=4] ♣[/size][/color] [color=darkviolet][size=5] ♠[/size][/color] [color=6959cd][size=4] ♣[/size][/color] [color=darkviolet][size=5] ♠[/size][/color] [color=6959cd][size=4] ♣[/size][/color] [color=darkviolet][size=5] ♠[/size][/color] [color=6959cd][size=4] ♣[/size][/color] [color=darkviolet][size=5] ♠[/size][/color] [color=6959cd][size=4] ♣[/size][/color] [color=darkviolet][size=5] ♠[/size][/color] [color=6959cd][size=4] ♣[/size][/color] [color=darkviolet][size=5] ♠[/size][/color] [color=6959cd][size=4] ♣[/size][/color] [color=darkviolet][size=5] ♠[/size][/color] [color=6959cd][size=4] ♣[/size][/color] [color=darkviolet][size=5] ♠[/size][/color] [color=6959cd][size=4]
Kommentit (42)
Huomenia!
Kyselin tosta mun testituloksesta yhdeltä mun kaveriltakin, joka on toiminut kätilönä. Se taas sanoi, ettei toi kyllä mikään plussa olis. En sitten oikein tiedä mitä tässä tekis... Toisaalta kyllä oon ehkä sen kannalla, mutta sitten toisaalta.... on tää taas niin hankalaa...
Mutta mukavaa viikkoa ja masun kasvatusta teille kaikille. Mää nyt häippäsen tästä takasin " omalle" puolelle.... ;)
oon käynyt lueskelemassa juttujanne, mutta kummasti taas ennen tuota huomista rakenneultraa olen käpertynyt itseeni. Miten sekin niin kummasti jänskättää.. Kipeänä olen vieläkin, tosin nyt yskä ei enää pitele öisin hereillä. Tänään vika sakkaripäivä, joten huomenna pitäis jaksaa töihin raahautua. Kauhistuttaa, viimeisen kuukauden aikana olen ollut käytännössä 3 viikkoa poissa ja yhden töissä. Arvatkaa vaan, mikä työmäärä siellä odottelee..
Sofialle jaksamista Suuren Menetyksenne aikana, suru pitää surra ja pieni enkelityttönne on sen ansainnut. Pikku hiljaa kun tuntuu siltä kannattaa palata arjen rutiineihin, ne auttaa pitämään elämän raiteillaan. s-lomaa sinuna pyytäisin lisää, sillä kätilötyö on varmasti liian koville ottavaa näin pian menetyksen jälkeen. Minulle itselleni puhuminen, ja vielä kerran puhuminen auttoi toipumaan, puhuin lähimmille ystävilleni ja täällä vauva-lehden palstoilla, kun surun purki sanoiksi niin alkoi se vähitellen helpottaa!
Piti vielä onnitella uusia plussanneita, kun muistais ne nimimerkit oikein.. Koala, Sani ja.. olikohan muita. Oikein paljon tarrasukkia ja suojelusta tähän odotukseen!
Lizielle onnittelut puolenvälin ylityksestä, muutama päivä mullakin enää : ) Ja Hannelellakin on jo 23+ viikkoja! Ihan älytöntä, juurihan tässä luettiin plussakuulumisista ja nyt useammat meistä menee jo puolessaqvälissä tai pidemmällä! Sinällään outoa, kun ainakin mull toisaalta tuntuu että olen jo ollut ikuisuuden raskaana, niin intensiivisesti sitä on elänyt tätä raskautta, että tuntuu kuin olisi jo pidemmälläkin. Maaliskuuhun tuntuu olevan NIIN pitkä aika..
Näin pari yötä sitten unta, että oltiin ultrassa ja pikkuinen mahassa vilautti jalkoväliään ja tytöltä tuo näytti : ) Hassua, etsin koko ajan merkkejä kumpi mahtaa olla tulossa vaikka kummankin sorttinen olisi tervetullut, kunhan tämän lapsen syliini saan! Kun varsinainen syöpöttely/pahoinvoinnin aiheuttama ruokavalion yksipuolisuus on nyt mennyt ohi, niin alkaa nää raskauden ajan himot paljastumaan. Kaikki hedelmät ja erityisesti applesiinit himottavat. Piti ostaa ekaa kertaa moneen vuoteen ihan Jaffaa, kun himotti applarilimsaa : ) Ja hedelmäsalaattia on jääkaapissa, vetelen sitäkin hulluna. Poikaa odottaessa himotti vaan kaikki suolainen.
liikkeitä tuntuu ihan päivittäin, tosin vieläkin sellaista möyrimistä ja kohdun venyttelyä, eikä niinkään potkuja. Iltaisin yritän oikein tiirailla mahaani, josko möyryämiset näkyisivät jo ulkopuolelle.. ei nyt vielä kuitenkaan,sillä pehmustuksia tuossa mahalla on sen verran. Päätinkin nyt aloittaa rasvailemaan mahaa ja myös selkää ja pakaroita + reisiä, ettei tämä raskaus toisi raskausarpia. Ekassa niiltä vältyin, rasvailin silloin kyllä aika ahkeraan. Nyt kun painoa on enemmänkin, niin ehklä kannattaa taas rasvailla ahkeraan ettei nytkään iho repeä. Rinnoissa on vanhat raskausarvet synnytyksen jälkeisestä maidonnoususta, joten ihotyyppi on kyllä r-arpiin taipuvainen.
nyt on pakko kipaista syömään, pitäisi jollain lopettaa tuo kauhea mouruna tuolla mahassa.
e-v + möyryläinen 19+4
Sofian jutun kävin lukemassa jo aikaisemmin maaliskuisista; hirmuisesti voimia! Aivan kamalaa, eikä sille kyllä lohduttavia sanoja ole varmasti olemassakaan. Maa on kukkaa köyhempi, mutta taivas enkeliä rikkaampi. Oma enkelini oli poissa ennen kuin ehdin kunnolla tajuamaankaan. Rv8+3 ultrassa kohtu oli jo tyhjä ja hcg nollilla, mutta ei se siltä surulta välttänyt. Kaikista kurjimmalta tuntui se, etten ehtinyt edes näkemään häntä. En saanut tuudittaa häntä siihen uneen. Kokemuksena km on kyllä niin kamala, ettei sitä toivoisi pahimmille vihollisilleenkaan!
Koala ja Sani: onnea plussaamisen johdosta! Tosi ihania aina nuo plussauutiset ja täällä haahujen joukossa ne tuntuvat oikein erikoisen ihanilta! Tarrasukkia ja vauvaliimaa!
e-v: nyt koitahan puhallella se tautisi jo taivaan tuuliin! Oletko varma, ettei ole mitään antibiootteja vaativaa? Meillä jätkällä oli yskä yli kuukauden, kunnes vietiin lekurille. Sai ab-kuurin ja nyt alkaa helpottamaan.
Lizie: Ihanaa lukea aina miten muiden raskaus etenee! Onnea kovasti puolivälin saavuttamisesta!
ON: Ensi viikolla tulee täälläkin ne riskiviikot täyteen! Masu kasvaa kasvamistaan mutta paino ei nouse onneksi vielä. Selvästi on tulossa sellainen eteenpäin kasvava poikamasu, joka ei varmaan kauaa piilossa pysy. Vielä ei kyllä ole mitään haisua vauvan sukupuolesta, niin kuin ei tuon kakkosen kohdallakaan. Ekan kohdalla oli itsestään selvyys, että tyttöhän se siellä on. Oikeestaan eipä tuolla mitään väliä olekaan, kunhan on terve.
Ihme homma tämä raskaana olo: välillä ei jaksa yhtään mitään, mutta esim. tänään sain ihme virtapiikin ja siivosin, imuroin ja pesin lattiat, ihan noin niin kuin spontaanisti. Nämä ovat olleet mulle ylivoimaisia ihan menneinä viikkoina, kun väsymys on vetänyt sohvan reunaan. Tai no, ollaanhan me rutiini siivoushuollot hoidettu miehen kanssa yhdessä, mutta että mä innostuisin siivoamaan ihan yksin! Illalla mennään koko perhe katsomaan TiTi-nallea. Lapset ovatkin tuota odottaneet jo kovasti.
Juu¿ Ensi viikonloppuna taitaa olla viimeiset tsänssit päästä hevosen selkään. Sen jälkeen tulee taukoa aina ensi kesään asti. Nytkin jo jätän turhat kikkailut väliin ja keskityn sellaiseen turvalliseen ratsastukseen.
Että sellasta¿
Liikkeistä vielä: missä vaiheessa niitä pitäisi alkaa odottelemaan? Siis missä vaiheessa pitäisi alkaa huolestumaan, jos ei liikkeita ala kuulumaan?
Pirpaliina ja Manu rv10+3(?)
Tervehdys kaikille!
Anteeksi nyt heti alkuun, kun en tämä juttu taitaa keskittyä ihan omaan napaan aikapulan vuoksi. Esikoinen on vartin päästä nukkunut parin tunnin päikkärinsä ja kun hän sieltä herää niin meno on sellaista, ettei siinä enää meilejä kirjoitella...
ON: Viime viikolla meni jo edellisen keskenmenon päiväraja rikki (6+3). Nyt menossa siis rv 6+6. Edelleenkään mulla ei ole mitään raskausoireita, mutta parempi niin. Toisaalta, huomasin ostoksilla ollessani, että ihmisten hajuvedet kävivät nenään todella voimakkaasti ja meinasi tulla paha olo. Normaalisti tuskin huomaisin, että onko jollakulla hajustetta vai ei. Toivon, että palsta-aktiivisuus hieman kasvaisi kun selviäisin tuohon ensimmäiseen ultraan asti... Sitä ennen kun en oikein uskalla juhlistaa tätä raskautta.
joten tulin vielä teitä kaikkia kiittämään lohdutuksen sanoista! Kyllähän noita lohduttajia riittää, yrittää parhaansa mukaan vanhemmat ja suku sekä ystävät tukea, mutta ei se nyt tähän mieletilaan tunnu auttavan... pakko saada surra tämä omalla tavalla. Siksi teidän (kohtalotovereiden) kanssa ajatusten vaihto tuntuu jotenkin helpottavammalta. Sairaslomani jatkuu nyt loppuviikkoon, neuvolan th oli kyllä sitä mieltä, että ehdottomasti pidempäänkin! Että saisin nyt rauhassa suruni surra ja asiaa käsitellä Tottahan se on. Ei ne työt sieltä karkaa ja hoituvat kyllä, nyt olisi varmaan aika olla " itsekäs" ja yrittää korjata omaa mieltä ja sydäntä.
Toivotan kaikille kauniita unia ja niitä sulosten enkelten kuvia!
Rakkaudella Ikävöivä Sofia
Meiän pino taitaa olla taas aika hiljainen... Missä TITI?
KATRI:
No etkö meinaa uusintatestiä tehäkkään? Tekisit niin saadaan varmuus, ois niin kiva jo toivottaa sut tälle puolelle tervetulleeksi.
EKA-VEKA:
Onnea matkaan ja tule sitten pian kertomaan ultrakuulumiset! Aiotteko sitten kysyä ultrassa näkyykö sukupuolta? Mullakin himottaa hdelmät, pitäis ostaa niitä kun kerrankin tekee jotain terveellistä mieli ;o) Mandariinejä olen lähinnät ostanut. Kyllä minustakin tuntuu että oon ollut ikuisuuden raskaana! Ei enää muistakkaan semmosta aikaa kun ei ollut raskaana ;o) Mutta toisaalta tykkään tästä mahasta niin paljon että joskus tuntuu että taas on yksi päivä vähempi =o(
PIRPALIINA:
Olikos Titi-nalle hyvä? Minä tunsin ensimmäiset liikkeet rv 17+5 eli pitkä matka sulla olis vielä niihin liikkeisiin. Mutta tiiä sitten, sullahan tais olla lapsia ennestään eli sellastan " pitäis" tuntea aikasemmin, jossain lukee että rv 16-18.
JUULIAR:
Koska sulla se eka ultra on?
SOFIA:
Hyvä jos meistä on jotain hyötyä sulle tuossa suuressa surussasi! Ehkä ei pitäiskään yrittää lohduttaa sillä ite ainakin sillon koin että että ne ihmisten lohdutukset vaan ahdisti enemmän, niitä turhia vanhoja kliseitä sai kuulla loputtomiin. Eniten oisin toivonut vain olkapäätä mutta [b]valitettavasti[/b] tuntui että kukaan ei jaksa loputtomiin sitä itkua kuunnella. Itse koin että vain keskenmenon kokenut voi tietää miltä tuntuu ja voi osata sanoa oikeat sanat. Ja lähipiirissä ei ollut km kokeneita ja oikeastaan samantien aloinkin kirjotella haahuissa. Pitkä ja raskas tie sulla on valitettavasti eessä. Henkistä itsensä hoitoa mulle oli se että aloin tehdä neuvolasta saadusta raskauskalenterista " valtterin kirjaa" , liimailin sinne niitä lauseita ja runoja mitä täältä netistäkin löytyy km liittyen ja koristelin hienosti, laitoin kuvia kutomistani vauvanvaatteista sekä niistä jotka kudoin km jälkeisinä päivinä surutyönä. Lisäksi ostin pienin enkelikaulakorun joka yhä edelleen roikkuu kaulassa, ja jos joskus jää kaulasta pois, niin tunnen ihan syyllityyttä että kohtelen " valtteria" kaltoin. Yks keino itsellä oli myös, mutta en tiiä auttaako se sua koska en tiiä miten suhtaudut uuteen vauvaan, ehkä sun tilanteessa kun vauvasi oli jo niin iso niin ei pysty ajattelemaankaan vielä uutta yrittämistä. Mutta itse olin alusta asti sitä mieltä että äkkiä uudestaan yrittämään (valitettavasti jouduttiin vain kuitenkin oottamaan yli 2 kk) ja ollessa sairaslomalla l' hdin yksin kaupungille, vietin päivän kaupungilla, ostin vauvanvaatteita, kaikkea mitä halusin ja mistä tykkäsin miettimättä sitä " paljonko maksaa, tarviiko tätä varmasti" , istuskelin kahvilassa juomassa kaakaota. Vietin vain aikaa yksin. Se oli yks askel kohti parempaa huomista. Toivottavasti sinäkin voit pian alkaa ottaa pieniä askelia kohti huomista ja " normaaliarkea" . Halauksia! Olet ajatuksissa.
(.)
Eipä tähän omaan napaan kummempaa. Huomasin illalla etten oo tuntenut liikkeitä koko päivänä. Tietysti ensimmäisenä kylmätväreet kulki selkää pitkin, mutta painelin mahaa ja kohtahan vilpertti vastas potkuilla. Se tottelee äitiä! =o) Ja näköjään " jo" näillä viikoilla vauva reagoi noihin ulkopuolisiin ärsytyksiin.
Mukavaa tiistaipäivää kaikille, ja erityisesti EKALLE jolla on tänään ultra!
HANNELE + vilpertti rv 23+2
Hannele: tuo enkelikoru löytyy minunkin kaulastani, mieskulta sellaisen osti, että olisi jokin konkreettinen kohde, jota silitellä. Vatsa kun oli niin tyhjä ja on edelleen, ei ole mitä paijata enää. Nyt kultainen Sofia-Enkeli on ikuisesti kaulassani. Lapsetkin tahtovat sitä nukkumaanmennessä suukottaa!
Uutta vauvaa olemme jo miettineetkin välillä, nyt pikku hiljaa ajatus ei riipaise sydäntä, eikä uuden vauvan toivominen tunnu niin julmalta Enkelityttöämme kohtaan. Sofiaa emme unohda ikinä. Nyt huomaa myös arkisempia asioita murehtivansa: kaikki kun oli lähitulevaisuuteen suunniteltu vauvaa silmällä pitäen. Ekaluokkalaisen piti jäädä iltapäiväkerhosta pois, mulla piti alkaa ihana äitiysloma tammi-helmikuun vaihteessa jne... Tila-autokin tuli jo hankittua. Tuo auto on muuten sellainen asia, joka lapsia mietityttää, kun nyt on yksi penkki vapaana, " nythän me ostettiin turhaa isompi auto" ... Voi noita mussukoita :`)
Tuosta vertaistuesta vielä. Minulle ja miehelleni tämä on jotenkin kovin henkilökohtainen asia, ja tuntuu, että jos asiasta puhuu " tietämättömien ja kokemattomien" kanssa, saa kyllä kovasti neuvoja, mutta kuitenkin haluamme surra omalla tavalla. En tiedä ymmärtääkö tuosta sepostuksesta mitään, mutta yritän ilmeisesti sanoa sitä, että kaipaa vain toisten kokemuksia ja etenkin niitä selviytymistarinoita. Siksi TE olette korvaamaton joukko!
Nyt huomaan aina vain kirjoittavani itsestä, toivottavasti se ajan myötä muuttuu ja pääsen teihin tutustumaan. Tällä hetkellä on ilmeisesti lupa olla itsekäs oman navan tutkailija, ja uskon, että TE sen ymmärrätte jos kukaan!
Toivotan kaikille Ex-Haahuille ihanaa tiistaita, vaikka ilma näyttää ankealta. Kiitos että olette olemassa!
Rakkaudella Sofia
kaikki oli pikkuruisella hyvin, sydän, aivot, munuaiset, raajat, vatsalaukku ym oikeanlailla kehittyneet ja vaikutti terveeltä tapaukselta : ) Vastasi ihan täysin mitoiltaan viikkoja, painoa oli jotain vähän päälle 300g. Muita mittoja en tarkkaan muista, kun helpotti vaan niin huomata toisen kasvavan ja kehittyvän siellä ihan " suunnitelmien" mukaan! Oltais haluttu sukupuoli urkkia jo, muttei pikkuinen ollut yhtään yhteistyöhaluinen sen asian suhteen.. Jalkoväliään ei vilauttanut ja kätilökin totesi vaan olleen siinä asennossa, ettei mitään mahdollisuuttakaan nähdä " sinne" . joten jännitettäväksi jää vielä! Istukka on etuseinässä ja kohdun pohjassa, eli ylhäällä poissa kohjdunsuulta/sektioarvelta. Siksipä varmaan en noita potkuja tunne vieläkään, vaan sellaista möyrimistä ja sitäkin vatsan sivuilla ja alhaalla.
omasta navasta kun pääsee:
Pirpaliina, tän pitäisi olla ihan virustauti, poitsulla oli sama vruspohjainen yskä/räkätauti ensin (testattiin labrassa, ettei ole bakteeritulehdus) ja sain tän omani heti perään. Aika tanakka virus vaan, kun tosissaan näin pitkään jaksaa kiusata. Mutta tänään olen jo töissä ja tuntuu vihdoinkin tuo yskäkin helpottavan, yöaikaan vaan tuppaa keräämään limaa keuhkoihin. Sullakin alkaa olla hyvät viikot, kohta on ne riskiviikot tosissaan takana päin : ) Mukavia " virtapiikkejä sulla, mulla ei ole vielä kertaakaan tullut, johtuneeko perusluonteesta enemmänkin ; )
Juuliar, minäkin tarkkailin juuri noita edellisen km:n rv-lukuja koko tän alkuraskauden, istelläni olio suoranainen paniikki ja hätä koko sen viikonlopun, joilla main kummatkin km:t on suunnilleen tapahtuneet (rv 7+0 - rv 7+2) Ihanalta tuntuikin, kun raskausoireet alkoivat nostaa päätään ja oli jotain todistetta että siellä mahassa tapahtuu : ) Toivottavasti osaat nauttia raskaudesta jo aikaisemminkin, vaikkapa sitten sen ekan ultran jälkeen. Milloinkas sulla se muuten on, menetkö alkuraskauden ultraan (anteeksi, olet varmaa kertonut, mutta lahopää kun olen..)
Hannele, ihanaa kun sullakin taas juttua riittää, hetken olit niin " hiljainen" ilmeiseti kiireistä johtuen. Kerroinkin tuossa laun ultrakuulumisissa ton sukupuoliasian, olisin kyllä halunnut tietää, muttei tähän tietämättömyyteen maailma kaadukkaan.. Noista hedelmistä vielä sen verran,e ttä terveellisiähän ne on, mutta suurina annoksina ainakin mulla heilauttaa verensokerit huippuunsa ja eilen suorastaan tuli maha kipeäksi kun vetäisin ison satsin hedelmäsalaattia tyhjään mahaan. Mutta onneksi himottaa sentään hedelmät, eikä esim sipsit. Kun tää paino muutenkin kipuaa vauhdilla..
sitten takaisin vielä siihen (.). Olo on nyt vihdoin rauhallinen tän odotuksen suhteen, sellainen tasainen ja rauhallinen, odottava olo on. Ei mitään suuria tunteenpurkauksia tullut edes siellä r-ultrassa, ehkä alitajunnassa kuitenkin noi liikeet on vakuuttaneet vauvan hyvästä voinnista. hetkeksi meinasi paniikki vaan yltyä, kun surullisia uutisia luki näilläkin viikoilla tapahtuneen. Nuhan aikana tullut " ruokahaluttomuus" jatkuu, eiköhän se vaan ole kuitenkin sitä normaalia oloa. Olin jo tottunut liikaa siihen, että koko ajan oli joko nälkä tai sitten pahoinvointi, jonka takia piti syödä. Pää tottui paljoon pupeltamiseen, vaikkei tartteiskaan. Kohta olisi lounasaika, eikä vielä ole edes nälkä. Aamusta taas hampaiden pesu sai aikaa oksetukset, kumma juttu kun vieläkin väliilä oksuttelee. Ja pari päivää sitten avasin jääkaapissa olleen tomaattipussin ja sieltä tuleva tomaatinhaju sai oksentamaan (se sellainen kaasu, jota tomaatit erittävät, eivät olleet pilalla)
Kumaa, tuntuu ettei vieläkään tule sellaista työnimeä luonnostaan pienelle??. Sellaista, joka kolahtaisi. Pojasta oli heti alkuviikoilta papu, eka-vekara ja rakenneultran jälkeen ihan nykyinen kutsumanimi (kun selvisi sukupuoli). Nyt tuli sellainen vaikutelma, että rauhallisempi tapaus kuin isoveljensä, tiedä sitten.. Noh ehkä niitä hellittelynimiä alkaa tulemaan, kunhan vielä eteenpäin mennään : )
Iloisena, tosin vielä hitusen puolikuntoisena eka-vekara + toka-vekara 19+5
pinoa pystyssä pitämässä...
EKA-VEKA:
ONNEA ULTRA-KUULUMISISTA! Ihanaa! Ja hyvä vain että toka-veka ei sukupuoltaan suostunut paljastamaan, saavatpahan vanhemmat jännätä! ;o) Tosiaan pari viikkoa vierähti niin työkiireissä ettei kerennyt täällä piipahdella. Nyt paremminkin. Oon jo laskenut että enää 41 työaamua jäljellä ;o) Ihana että saat nyt jatkaa odotusta rauhallisella levollisella mielellä! Meillä työnimiä on jo useampi mutta eniten tuota vilperttiä käytän. Toiseksi yleisimmät on Kelmi/Helmi/Salamatkustaja.
SOFIA: Sitä vartenhan me täällä =o) Kiva kuulla että se uuden vauvan ajatus ei kuitenkaan ahdista. Itse koin että se oli se mikä sai jaksamaan. Kyllä mää jokseenkin ymmärrän mitä tarkoitat, tavallaan helpottaa asiasta puhua ihmisille mutta toisaalta ne toisten lohdutukset ei auta, vaan asia on käytävä läpi omassa pääkopassaan. Teillä tosiaan oli jo valmistelujakin tehty vauvaa ajatellen =o( Vaikka minun raskaus olikin lyhyempi niin silti alkuun tuntui katkeralta että ei saakkaan jäädä äitiyslomalle loppukesästä. Mutta uusi raskaus sitten sai taas ajatukset uuteen tulevaisuuteen, kun Valtterilla olis ollu LA niin nykyinen raskaus ylitti samalla viikolla puolivälin. Täällä Odotus-puolella vain jodut törmäämään näihin raskausjuttuihin, monet menee niillä viikoilla jolla sinä olisit mennyt. Varsinaiset Haahuthan palstailee Vauvakuume-puolella, mutta voit kyllä kirjoitella tännekin että pääset raskaimman yli, on mukava jos näistä kirjoituksista on jotain hyötyä sulle! Ja kirjoita vaan vapaasti itsestäsi, ei ole mitään tarvetta sun alkaa meidän asioihin perehtymään... =o)
HANNELE + v
Nyt huomaan aina vain kirjoittavani itsestä, toivottavasti se ajan myötä muuttuu ja pääsen teihin tutustumaan. Tällä hetkellä on ilmeisesti lupa olla itsekäs oman navan tutkailija, ja uskon, että TE sen ymmärrätte jos kukaan!
Toivotan kaikille Ex-Haahuille ihanaa tiistaita, vaikka ilma näyttää ankealta. Kiitos että olette olemassa!
Rakkaudella Sofia
Haahuja käyn lueskelemassa päivittäin, nyt vain tuntuu siltä, ettei voi vielä sinne mennä " innostumaan" ja odottamaan, kun tapahtuneesta on niin vähän aikaa. Ne ekat menkat on joka tapauksessa odotettava, ja sitten katsotaan, mikä on henkisen puolen laita - ollaanko valmiita uuteen yritykseen vai ei...
Siksi lähinnä täällä käyn, kun psyyke tekee kepposia ja tunnen edelleenkin jollain tasolla olevani raskaana, 21+1... Tällä hetkellä olette enemmän " hengenheimolaisa" ... kunhan aikaa kuluu, voin irrottautua teistä ja muista odottajista, ja siirtyä kuumeilemaan. Ja taas varmaan varsin sekavaa sepustusta!
Päivä kerrallaan, Sofia
Sofia: todella suuret pahoittelut, voin vain kuvitella tyhjyyden määrän sydämessä. Ihan täällä tuli kyynelet silmiin tarinaasi lukiessa. Hyvä että pystyt kirjoittamaan tunteistasi, ja tällä palstalla kyllä varmasti saat empatiaa ja lämpimiä ajatuksia ja rukouksia puolestasi. Hyvä varmasti myös surra koko perhe yhdessä, sillä koskettaahan se teitä kaikkia.
Minua ei ainakaan haittaa, jos omistasi kirjoitat, eihän sitä tarvitse jaksaa muiden pahoinvoinneista ja vatsan kasvatuksesta innostua, kun on itsellä tuollainen tilanne. Hienoa jos tuntuu, että voimme jotenkin auttaa asian käsittelyssä. Kovasti voimia sinulle!
ON: Minulla oli tänään np-ultra ja siellähän se pikkuinen köllötteli. Sillähetkellä kun pikkuinen näkyi ruudulla rakastuin siihen ja nyt tuntuu kuin olisin koko päivän leijunut pari senttiä maanpinnan yläpuolella typerä virne naamallani. Lasketuksi ajaksi tarkentui 2.5.
Nyt on kiire! Toisella kertaa lisää
Limetti 12+6
Moikka vaan!
En oo vielä uutta testiä tehny, kun en oo oikein osannu päättää mitä tässä tekis. Tossa kun noi oireetkin oli vähentyneet.... mutta tänään sitten kävin äitini kanssa kaupoilla, ja alko sitten heikottaa sen verran, että meinasin pyörtyä muutamaan otteeseen ja lisäks oli niin huono olo, että meinasin oksentaakin. Periaatteessa vois tietysti sunnuntaiaamunakin tehdä testiä, kun lauantaina käydään kaupassa ja vois samalla ostaa sen testin. Mutta toisaalta olen miettiny sitäkin, että odottaisko vielä vähän. Tossa oviksen aikaan touhuiltiin joka toinen päivä, niin odottaisko kuitenkin siihen asti kunnes menkkojen pitäis alkaa.....
ekalle ja limetille onnittelut hyvistä ultrakuulumisista! =)
katrilla tuntuu olevan huomattavan paljon pidempi pinna noitten testailujen kanssa kun mulla ikinä.. ;) mä olisin jo varmaan testannut puoli muovikassillista testejä! =)
Sofialle, toki voit palstailla täällä medän kanssa, jos tämä tuntuu sinusta hyvältä paikalta purkaa mieltäsi. sitä kylmää onttoa tyhjyyttä sisällä, on vaikea kuvitella, jos ei ole toivottua raskautta koskaan menettänyt, ja me kaikki täällä valitettavasti olemme menettäneet.
eli, puhu meille surusi, me emme kyllästy ja tuskastu aiheeseen, kuten monet ystävät saattavat tehdä, kun eivät ole samaa kokeneet ja tuntevat itsensä ehkä neuvottomiksi.
minäkin mietin, että miltähän susta tuntuu lukea meidän välillä pelokkaita, välillä onnellisia ja välillä ainakin itseni kohdalla turhasta narisemisia, toisinaan taas väsyneitä tunnnelmia raskauksistamme.. toivottavasti se ei lisää omaa tuskaasi menetyksen keskellä..
mun omat keskenmenot ovat olleet alkuraskauden km kaikki kolme. joten mun tilanne on erilainen siinä mielessä, että jokaista vauvaa, jota ei tullutkaan, ehdin odottaa " vain" 8-10 viikkoa.
mulle ei ole mahdollista raskautua ilman lääketieteen apua.
suurin helpotus keskenmenojen henkisiin tuskiin oli hoitojen kiivas jatkaminen, heti. keskenmenot olivat tietysti kauhea pettymys ja suru, ja jollain lailla myös vahva kriisi oman naiseuteni kanssa.
koin kuitenkin että ainoastaan jatkamalla hoitoja tiukalla tahdilla, ilman välikiertoja jne, yritin itse tehokkaimmin saada sitä kaivattua lasta.
toisaalta, esikoisen syntymän jälkeen ei ole ollut yhtään km, ne kolme olivat perättäin ennen pojan syntymää. kun tälle toiselle hoitokierrokselle lähdettiin, niin en kyllä nytkään kestänyt henkisesti taukoja, oli " helpompaa" laskea kieropäiviä, ottaa lääkkeitä, pistää piikkejä, juosta follikkeliultrissa, IUI:ssä, IVF:ssä ja PAS:ssa, kuin olla tekemättä sille lapsettomuuden tuskalle mitään. (vaikka tässä tapauksessa olimme jo yhden pojan vanhemmat)
tuossa omassa tarinassani oli ideana se, että ne hoidot olivat mulle se asia, millä mä pääsin surusta eteen päin.
ehkä sä pikkuhiljaa löydät elämästäsi sen jutun, mikä antaa sulle uutta voimaa ja toivoa tulevaan, ja auttaa surun yli.
ei kai sitä ikinä unohda, kuinka montaa lasta on rakkaudella odottanut, mutta ei tarvitsekkaan unohtaa, kipu lientyy aikanaan, kunnes siitä tulee haikea muisto.
sitten (.)
tänne ei kuulu erikoisia. ihan tavista. väsyttää, ja tänään olen ahtanut itseeni suorastaan ennätysmäärän ruokaa ja herkkuja. tuntuu että ruokahalu sekä vatsalaukku olisivat pohjattomat.
kävin tänään kampaajalla, ja pätkäisytin tätä harventunutta turkkiani latvasta sellaisen 10-15 cm. kampaaja kyllä sanoi, että vaikka tukkaa tuntuu lähtevän hirveästi, on uusia lyhyita haivenia kasvamassa tasaisesti läpi päänahkaa, paljon. en siis kait ole kaljuuntumassa, kun jo aiemmin epäilin, että tätä vauhtia mulla on helmikuussa sektioon mennessä just neljä haiventa päässä jäljellä ;)
jäihän tuohon tukkaan vielä pituuttakin, lapaluiden puoliväliin takana, ja sivuilla vähän lyhemmästi. menee harjakin mukavasti läpi. =) tätä on varmaan taas paljon kätevämpi värjätäkkin kotona, kun ei ole niin pitkästi tuota mittaa. viimeeksi kävin leikkuuttamassa joskus keväällä.. pitäis vissiin vähän useammin käydä =)
sintin liikkeet on alkaneet tuntua jo joka päivä, ja aika pontevasti. kivaa, kun ei ole ihan niin hermona tää äiti-ihminen..
tuli päätös kelasta, äitiyspaketti on luvassa kahden viikon kuluessa.. jännityksellä odotan haku-lappua postilaatikkoon =)
hyvää yötä koko sakille!
-ennis- ja sintti rv22+5 vissiin, olen rv laskuissa jo ihan yhtä sekaisin kuin neuvolassa ovat olleet =)
TITIIIIII...? Titin on ollut aika monta päivää poissa palstalta, sanoiko se olevansa? Mää en muista. Toivottavasti kaikki on hyvin ja on vaan työkiireitä tai muuta vastaavaa. Onhan kirmelillä kaikki hyvin siellä?
LIMETTI: Onnea ihanista ultrakuulumista!
KATRI: Sunnuntai kuuloistais hyvältä testauspäivältä ;o)
ENNIS: Nyt jo sait Kelan päätöksen? Koska sää ne laput laitoit? Minä laitoin viikko sitten, ois jo ihanaa saada päätös sekä tietysti se äitiyspakkaus =o) Sää sait kyllä tosi nopiaa.
(.)
Kelan päätöksen lisäksi ootan postista kuumeisesti sitä uutta ultra-aikaa. Viime viikolla sekin asia meni eteenpäin ja äitiyspolilta pitäis tulla postissa aika, joka päivä säntään kotiin katsomaan postin mutta ei mitään.. Tulis jo! On kyllä ihan hyvä päästä sinne ultraan vielä, mää nimittäin oon taas välillä ihan hermoraunio joten ihan paikallaan on VIELÄ KERRAN nähdä että vilpertillä on kaikki hyvin. Meinaan tuntuu että liikkeet vaan vähenee päivä päivältä... Alkuun niitä oli tuhat kertaa päivittäin, pikku hiljaa vaimeni mutta edelleen päivittäin ja nyt tuntuu että hyvä jos joka päivä etes... Onkohan Vilpertti vain perusluonteeltaan niin laiska, vai oonko minä tullu " kuuroksi" niille liikkeille. Mutta ei mitään semmosta oo tapahtunut kuten muilla, että liikkeet vain voimistuu ja voimistuu... Siihen ultraan pitäis olla enää 3-4 viikkoa.
Lisäksi tuntuu että työmotivaatio on aivan tipotiessään, aamuisin tuntuu että mitenkähän saa taas päivän kulumaan, työpäivät tuntuu tuhannenpitkiltä. Lähinnä oottelee työpäivän päättymistä ja viikonloppuja, sekä uutta ultra-aikaa ja kelan päätöstä... Ja siis semmostakin juttua mää ootan ihan innolla että tulis postista S-Etukortit kun viime viikolla laitoin hakemuksen! ;o)
Haluaisin taas kutoa jotain Vilpertille vaikka joululahjat siskon lapsille on kesken... Aattelin että jos sais kirjastosta lainattua sen Neuleita kullannupulle, ja siittä keksis jotain kivaa...
Sitten aattelin että jos menis viikonloppuna yksikseen kaupungille ja alkais ostella niitä isyyspakkaustavaroita...
Tulipas pitkästi omaa napaa, ei kai mulla yleensä näin paljon oo asiaa...
HANNELE + vilpertti rv 23+3
Hei rakkaat ihmiset! Kiitos teille kokemuksienne kertomisesta, nähtävästi se alkaa tehota - valoa näkyy tunnelin päässä! Eilinen ilta meni nimittäin kumman " normaalisti" , ei itkettänyt, ei tullut ahdistuskohtauksia? Ihmettelen hieman oloani, miehelle myös mietin, etten kai nyt vaan ole " kilahtamassa" ? Tänä aamunakin olo tuntuu aika rauhalliselta. Sitä siis pohdin, etten kai nyt vaan ole piilottanut suruani mieleni sopukoihin... Toisaalta taas, olen tässä kahden viikon ajan tehnyt kovaa ja raastavaa surutyötä (rakenneuä oli 10.10)... Pikkuisen kuitenkin pelottaa tämä hyvän olon tunne. Huomenna menen joka tapauksessa juttelemaan oman neuvolatädin kanssa.
Nyt siis kysynkin kaikilta teiltä, että tuliko teillä voinnin (psyykkisen) kohentuminen yllättäen, niin kuin nyt tilanteessani tuntuu? Kaiholla muistelen toki edelleen rakasta ja niin kaunista Sofiavauvaamme, mutta ilman puristavaa kipua rinnassa ja kurkussa.
Olette kullan arvoisia! Toivon, että voin teidät pian hyvästellä, jossain vaiheessa siirryn Oikeisiin Haahuihin =) Sen vielä sanon, ettei minulla ole minkään laista katkeruutta teidän onnestanne, olette kaikki todellakin onnenne ja raskautenne ansainneet! Sydän lämpöä ja kaunista haikeutta täynnä lueskelen juttujanne ja raskauksienne etenemistä! Se tuntuu lohduttavalta myös siksi, että maanantaina aion palata työhöni, eikä minusta tällä hetkellä tunnu pahalta ajatus kohdata raskaana olevia, kovinkin onnellisia äitejä.
Nyt kuitenkin uskallan toivoa, ettei nurkan takana vaani järjetön ahdistuskohtaus, vaan Enkelimme seuraa elämässämme kauniina muistona, joka toki silloin tällöin itkunkin muodossa itsestään muistuttaa...
Hyvää keskiviikkoa rakkaat kohtalosisaret!
Paraneva Sofia
Ihana kuulla että sulla on siellä parempi mieli tällä hetkellä! Päivä kerrallaan.
Kysyit millä tahdilla vointi kohentui meillä muilla. Valitettavasti siihen tuleva vastaus ei varmaan sua auta - mutta ehkä osaat sitä odottaakin. Välillä oli juuri tuollaisia hyviä päiviä, jolloin kuvitteli että vihdoin elämä alkaa helpottaa, mutta sitten taas tapahtui voinnissa romahduksia. Varsinaista vuoristorataa. Älä siis pelästy (ja tuskin niin teetkään) jos taas huomenna tai ylihuomenna suru on entistä suurempi. Pikkuhiljaa se siitä helpottaa, mutta se on ihana että välillä voi jopa hetkittäin taas " nauttia elämästä" . Se kaiho ja ne ajatukset mitä sulla Sofia-vauvasta on, säilyy aina. Itelle ainakin Valtterista NIIN RAKAS ja tuntuu ettei sitä kokemustaan enää pois antaisi, vaikka sillon tuntui ettei elämä jatkukaan.
Mukavaa keskiviikkoa!
HANNELE
Olette kullan arvoisia! Toivon, että voin teidät pian hyvästellä, jossain vaiheessa siirryn Oikeisiin Haahuihin =) Sen vielä sanon, ettei minulla ole minkään laista katkeruutta teidän onnestanne, olette kaikki todellakin onnenne ja raskautenne ansainneet! Sydän lämpöä ja kaunista haikeutta täynnä lueskelen juttujanne ja raskauksienne etenemistä! Se tuntuu lohduttavalta myös siksi, että maanantaina aion palata työhöni, eikä minusta tällä hetkellä tunnu pahalta ajatus kohdata raskaana olevia, kovinkin onnellisia äitejä.
Nyt kuitenkin uskallan toivoa, ettei nurkan takana vaani järjetön ahdistuskohtaus, vaan Enkelimme seuraa elämässämme kauniina muistona, joka toki silloin tällöin itkunkin muodossa itsestään muistuttaa...
Hyvää keskiviikkoa rakkaat kohtalosisaret!
Paraneva Sofia
[/quote]
..ihan sekaisin näistä viikonpäivistä : )
Töissä aina vaan hoppua piisaa, pitää oikein erikseen " ryhtyä" kirjoittamaan omat kuulumiset ja kommentit muille. Ja kuitenkin kummasti vilkuilen monta kertaa päivässä, onkos kukaan Haahuista mitään näpytellyt. Titiä minäkin vähän huhuilen, muistaakseni ei mistään erikoisesta maininnu viime viikolla..?
Titii, huhuuu?
Hannele, en oo kuitseskaan harmistunut tuosta vauvan sukupyuolen jäämisestä vielä salaisuudeksi, miestä se enemmänkin tuntuu vaivaavan ; ) Se on kans jostain saanut päähänsä, että satavarmasti on tyttö. Toivottavasti ei pety jos tuleekin toinen poika! Mulle ei siis mitään väliä, en toivo tyttöä, mutten erityisesti toista poikaakaan. Olisi vaan ollut kiva tietää, antaa jotenkin persoonallisuutta vauvalle omissa mielikuvissa ja toisaalta jos on tyttö niin vaatehankinnat täytyy tehdä uusiksi osittain..
Limetti, ihania ultrakuulumisia sulla oli, tuo nt-ultra on monille se ensimmäinen " tapaaminen" tulokkaan kanssa ja eihän se ole ihmekkään että sydän heittää häränpyllyä : ) Mites muut jutut mitä katselivat ultrassa? Niskaturvotus ja noi rakenteet muuten? Sulla ei kans heittänyt juurikaan mitat, kun päivällä vaan tarkentui la. Mullahan oli sama juttu, mutta yhdellä päivällä taaksepäin. Nyt rakenneultrassa mitat stemmas taas just hnt-ultran antamiin, eli taitaa olla aika tasainen kasvaja massussa.
Katri, testaa muutaman päivän päästä uudelleen, mieluummin odottelet hitusen pidempään kuin hätäilet : ) Sullahan muistaakseni ennenkin kierrot on venyneet ja plussatkin viipyilleet, ellen ihan väärin muista. Toivotaan että se olli sellainen läikällinen haamu, mikä testissä näkyi ja saat vahvemman viivan seuraavaan testiin! Toivon kovasti että säkin pääset jo vihdoin tänne Exiin
Ennis, eikös olekin mukavaa saada vähän piristystä kampaukseen! Mä itse leikkasin kesällä oman pitkän tukkani pois (ennen oli melkein ristiselkään, nyt justjajust hartioille). Tekee varmasti hiuksillekin hyvää ja vielähän sulle pitkä tukka jäi : ) Hiuksissahan on se, että stressi (kuten raskaus, imetys) näkyy muutaman kuukauden viiveellä hiusten runsaana lähtemisenä. Kuolleet hiukset eivät ole irronneet hetkeen ja nyt sitten tuntuvat kerralla putoavan kaikki. Hyvä merkki kuiteskin, että uutta kasvua on reippaastikin tulossa, eli on just kyse tuosta " stressi" hiuskadosta. Jänskää nyt rauhassa sitä äitiyspakettia, ihanaa kun pääset just hiplaamaan pikkuruisia potkareita. Omat paprut laitan varmastikin menemään seuraavan neuvolan jälkeeen, 13.11. ÄP:tä en aio ottaa, tykkään mielummin shopata esim kirppiksiltä pikkuruiset vaatteet ja vanhasta pakkauksesta on makuupussit ym tallessa..
Hannele, mietin hetken jo että mikäs uusi ultra sulle on tulossa..? Mutta eikös se munuaisesta ollut joku kontrolli? toivottavasti en väärin muista, viime viikot on ollut tän sairastelun ym kanssa aika sumua. Mulla taitaa seuraava ultra olla vasta rv 36, jolloin tehdään synnytystapa-arvio, mutta olo on nyt kyllä niin rauhallinen että mulle varmastikin riittää neuvolakäynnit dopplereineen. Mutta jos sulla on iso huoli, niin neuvolaan voit aina soittaa ja pyytää kuuntelua. toivottavasti sulla on empaattinen terkka,. joka sun taustan tietäen haluaa auttaa. Ne liikeethän voi hyvin vielä sunkin viikoilla vaihdella voimakkuudessaan, vilpertti vaan saattaa viihtyä nyt jalat tuonne selkään päin, jolloin potkuja ei niin tarkkaan tunnukaan!
Sofia, mulla ainakin nuo pahimmat surun ja epätoivon tunteet olivat sen ensimmäiset 3-4 päivää erittäin voimakkaat, en pystynyt muuta kuin itkemään sitä kipua pois ja vaan keskittymään siihen, että muistan syödä ym. Miehus sai hoitaa tuon esikon melkeimpä täysin, mulla ei riittänyt voimia. Sitten alkoi helpottamaan ne itkupuuskat ja tunteisiin alkoi sekoittumaan kiukkua, turhautumista ja vihaa, milloin itseäni milloin kohtaloa vastaan. Tunteet tulivat välillä ihan aaltoina, ei auttanut muuta kuin elää ne silloin ja ymmärtää että suruun ja menetykseen kuuluu tietyt tunteet! Itselläni se suru menentetyistä helpottui varsinaisesti vasta uuden raskauden alkaessa (vajaa 3 kk kaavinnasta), tosin arkielämää se ei haitannut kun mm vietimme häämme siinä välissä. Ihanaa, että miehesi kanssa pystytte puhumaan asiasta, mulla miehukseel oli vaikeaa käsitellä omaa suruaan ja olisinkin jäänyt aika yksin surussani, jollei siskoni ja lähin ystäväni olisi olleet kuuntelijoina ja tukena. Ja tietysti lisäksi haahut!
vielä vähän omanapailen, vaikkei mitään erikoista tai ainakaan iloista kuulukaan.. aamu oli kurja, pimeään synkkään aamuun piti lähteä taas kiireellä, esikon kanssa kauheat tappelut ja itkikin sitten koko matkan kävellessä päiväkotiin. Missasin työkaverin kyydin (tai soitin että kävelen kun olen myöhässä). Happihyppely teki hyvää, 15 min matka kävellen, mutta jo matkalla iski morkkis miten taas meninkin sortumaan itse niin lapsellisuuksiin uhmiksen kanssa ja miten huono äiti olen, kun vielä toistakin lasta oon tekemässä huonohermoisena ja pikkumaisena äitinä : ( Kauheat morkkikset, vaikka tää kuuluu elämään ja tiedän olevani hyvä äiti.Mitäköhän se vaan on sitten kun äitiysloma alkaa ja oon ajatellu pojan ottaa kotiin (tai esim kerhossa 2-3krt/vkom tms). Kestääköhän mun lyhyt pinna sekä valvottauja öitä ja isomman kiukutteluja : ( nuo hoitojututkin pitää vaan miettiä nyt jo, meidän kunnassa kun hoitopaikkaa pitää hakea 4 kk ennen tarvetta, joten nuo hoitopaikkojen muutoksetkin pitää varmasti miettiä jo pitkälti etukäteen.
Mites muut odottajat, joko vetelette d-vitskuja? Käväsin just apteekissa, ja tulkittuani purkkien kylkiä tulin siihen tulokseen, että 1 kpl Multivita/pvä + 6-8 dl maitotuotteita riittää kyllä kattamaan päivittäisen d-vitskun tarpeen melkeimpä. Ei ainakaan viitsisi ylittää saantuisuositusta aloittamalla lisäksi jotain ihan d-vitskuvalmistetta. No täytyy kysellä sillä seuraavalla neuvolakäynnillä tarkemmin vielä terkalta.
Kauhea morkkis myös näistä jo kertyneistä kiloista, harmittaa ja ketuttaa, kun tiedän ettei mulla edes imetys vie ylikoja, vaan vasta vieroittamisen jälkeen on toivoa laihtua : / Ja ajattelin kyllä tällä kertaa imettää vielä pidempään kuin esikkoa (jonka vieroitin 1 vuoden ikäisenä, koska ajattelin, että pitää ennen hoidon aloitusta lopetella) Pitäis vaan nyt jossain vaiheessa hoksata, että voi ja pitääkin tässä odotusaikanakin katsoa mitä syö eikä sortua siihen kahden edestä syömiseen..
kaiken kaikkiaan siis iloinen ja pirteä olo (yöllä herännyt omaan yskään + kerran poika huuteli 4 aikaan).
jeps, onneksi jollekin saa vähän marmattaakin ja purkaa näitä tavan murheitaankin.
eka-vekara ja oiskos tuo nyt sitten toka-vekara 19+6
Muutamalla (eka-vekaralla ja limetillä) oli ollut ultria ja hyviä uutisia niistä, onnittelut!!!
Sitten sujuvasti omaan napaan; täällä on olo ollut nyt tämän viikon melkoisen " kurja" . Korvat ovat koko ajan lukossa ja päässä humisee, huimaa... Ei ole paljon jaksanut pystyssä oleskella... Täytynee taas tästä mennä pitkäkseen, että jaksaa noiden koululaisten kanssa tehdä läksyt kun kohta tulevat kotiin...
maria80 ja Patu-Alli rv 27+5
Kiireen keskellä yritän kurkistaa myös tänne. Täällä mulla kaikki hyvin lisääntyneistä liitoskivuista huolimatta. Noita repäisyjä ilmaantuu päivittäin aikas usein, mutta pitää yrittää vaan hissutella olotilan mukaan ja tietysti väsyttää edelleen kovasti. Ainakaan tää töissä ollut KARSEE KIIRE ei ole helpottanut asiaa. Olette olleet mielessä ja ihan vähän olen vaan tällä vkollakin päässyt vilkuamaan teidän juttujanne ja olenkin miettinyt montako päivää menee, ennenkö joku huomaa kysyä missä oikein luuraan? ;-) No tänään kun näin, että Hannele ja Eka-Vekarakin oli mun perääni kysellyt, niin ajattelin, että on pakko pari riviä ehtiä kirjoittamaan. Mutta siis ihan pakollisten työkiireiden vuoksi olen ollut nyt vähän pimennossa ja kotiin ylitöistä päästyäni, en ole enää jaksanut taas koneelle raahautua. Selkäkin on ollut istumisesta niin kovilla, etten sitten määräni enempää ole uskaltanut sitä rasittaa.
HANNELE: Eli täällä kaikki hyvin. Pahoittelu, että en ole ehtinyt juurikaan mitään kirjoittelemaan. Olen joutunut painamaan normaalipäivän lisäksi vielä ylitöitä muiden mokausten vuoksi, joten ihan poikki olen. Nyt Maanantainakin tulin aamulla kasiin töihin ja lähdin töistä puol ysi illalla. Sit vaan ruokaa naamariin ja nukkumaan. Nyt tuntuu että vähän alkaa helpottamaan. Mutta kiirettä pitää edelleen. Jos edes tässä normaalipäivän puitteissa saisin työt jotenkin hoidettua. Se tietää vaan sitä, että se aika on teiltä pois. =)
Toivottavasti saat pikaisesti ajan sinne uuteen tarkastusultraan ja pääset näkemään, että Vilpertillä on kaikki kunnossa. Muuten käsittääkseni olet voinut hyvin, eikä viitteitä mistään ongelmista¿.mikä on tosi hyvä juttu. Uskon, että Vilpettikin sielä uiskentelee turvallisesti äiskän masussa ja kun niin kovasti on jo tottelevainenkin. =)
LIMETTI: Ihanaa, että sullakin on nt-ultra onnellisesti ohi ja kaikki oli hyvin. Tuosta on hyvä jatkaa ja nyt ne vkot alkaakin sitten nopeemmin taas vieriä kun alkupaniikista on selvitty. =)
EKA-VEKARA: Hienoa, että sullakin oli sielä odotetussa rakenneultrassa kaikki niin kun pitääkin. Kyllä huojentaa mieltä entisestään¿.eikö vaan? Ite ainakin sen huomasin. Jotenkin raskaus menee nyt omalla painollaan. Repäisykipuja ja väsymystä edelleen, mutta kuuluvat asiaan. Tän työpaineen kun sais vielä pois. Enää en mene hyvää hyvyttäni kellekkään mitään ylimääräisiä apuja lupaamaan. Joutuu sitten ylitöinä paikkaamaan toisten kämmejä. Ei kivaa. Ehkä tämä tästä rauhoittuu. Sieläkin sitten alkaa se seesteinen toka-vekaran odotus nyt ihan täysillä jos ennen rakenneultraa ei ihan vielä uskaltanut. =) Ai te olisitte halunneet tietää sukupuolen? Me halutaan yllättyä. Ehkä jos olis toinen tulossa, niin oltas ehkä voitukkin kysyä. Tää on ekan kohdalla vielä niin uutta ja ihmeellistä. =)
KATRI: Huomasin, että sinäkin olet täällä käynyt kurkistamassa. Oletkos siis plussan nyt saanut? Mulle jäi hieman epäselväksi. Vai varmisteletko vielä uudella testillä. Toivotaan, että se plussa sieltä nyt kunnolla tulisi, jotta pääsisit myös tänne puolelle siirtymään. LUSSASÄTEITÄ KORIKAUPALLA !!!!
ENNIS: Täälläkin ruokahalu on taatusti tuplaantunut. Sitä huomaa syövänsä erittäin miehekkään kokoisia annoksia ja valitettavasti ne herkutkin maistuu vähän liiankin kanssa. Voi hitsit, sulle kolahtaa kohta pian sitten lappu luukusta, että äitiyspakkauksen voi noutaa¿ * huoh * Täällä pitää vielä odottaa, että pääsee hypistelemään niitä ihania nuttuja. =)
SOFIA: Olet tänne puolelle kovasti kirjoitellut, mutta kiireen keskellä en ole ehtinyt kommentoimaan. Tai oikeastaan ei tuohon kokemukseen sanoja löydy, eikä niitä tässä vaiheessa tarvita. Mutta sen olkapään olet varmasti jo huomannut täältä saavasi. Ihana kuitenkin viimeisistä viesteistäsi lukea, että sielä alkaa hieman elämä jo voittamaan. Muista kuitenkin, että koska työsi on toimia kätilönä ja tuon kovan kokemuksen jälkeen jos vähääkään epäilet, että se tuntuu pahalta näin pian palata takaisin töihin, niin mene uudelleen sitten hakemaan sairaslomaa. Liian nopeasti ei kannata yrittää eteenpäin, vaikka toki eteenpäinhän sitä on pyrittävä vaikeuksienkin keskellä. Itselläni on vain vähäiset 2 alkuraskauden km:a koettuna, mutta itse kannan molemmissa korvissa kultaisia enkeleitä muistona niistä pienistä enkelivauvoista, jotka pääsivät sinne pilven reunalle meitä seuraamaan. Oma äitini halusi muistaa oman menetysten ja surun keskellä antamalla minulle nämä korvakorut. Siitä asti olen niitä korvissani kantanut¿.aina lähellä ja mukanani. Se helpotti oloa silloin ja edelleen aina kun muistaa nuo surulliset tapahtumat. Toivotan Sinulle ja perheellesi jaksamista näiden ikävien asioiden keskellä. Täällä olemme kun meitä tarvitset. =) * lämpimiä halauksia *
( . ) Omaa napaa jo tuossa tulikin alussa. Siis järjettömän kova kiire on vaan ollut ja siksi minua ei täällä ole juuri näkynyt. Toivottavasti tämä tästä helpottaa, sillä tälläisiä vkoja en kyllä montaa varmaan jaksaisi. Usean vkon ajan on muutenkin jo tuntunut siltä, että 4pv:n työvko sopisi nyt tähän jaksamiseen paremmin tää täydet 5. Perjantaisin on kyllä niin poikki jo, että huh¿huh¿Nyt on vielä vkonlopuksi tulossa pe, la ja varmaan vielä sunnuntainakin vieraita ja pitäs kai sitä leipoa ja vähän yrittää siivota kämppääkin. Mieskin on työreissussa. Lähti eilen aamulla ja tulee sitten vasta perjantaina. Toivottavasti ehtii kotiin ennen kun vieraat tulee. Haluaisin vaan levätä vkonloppuisin, mutta jotenkin harmittaa kun olis niin kauheesti kaikkia asioita mitä pitäs aina vkonloppuna hoitaa ja missä pitäs käydä, että stressi iskee vielä niistäkin.
Tää menee nyt mun kohdalta vähän valittamiseksi ja pakko jatkaa taas töitä, että pääsen normaaliin aikaan edes tänään pois täältä.
Mutta yritän sitten taas kirjoitella kun aika antaa periksi. Kaikki kuitenkin raskauden osalta on kunnossa. Älkäähän murehtiko! ;-)
titi75 ja kirmeli rv 19+5 (Se olis sit kohta puoliväli etappi =)
Ihana talvinen olo, maa on valkeana ja ihan tulee jo " joulumieli" =o)
KOALA ja SANI, ONNEA PLUSSASTA ja paljon suojelusenkeleitä mukaan! En lisännyt teitä vielä listalle, ilmoittakaa jos haluatte sinne! Mutta sopii myös se että vaikka täällä kirjoittelettekin niin lisätään listalle vasta myöhemmin, ultran jälkeen tmv. Se on ihainen yleinen käytäntö, varovaisia kun ollaan kaikki kokemuksiemme jälkeen.
SANI, sulla on onneksi pian ultra! Meetkö yksityiselle vai? Toivotaan että oireettomuudesta huolimatta kaikki on hyvin =o) Täällä on tosiaan viikoissa edetty hirmuista vauhtia, tuntuu ihan hullulta olla itsekin jo näin pitkällä ;o)
VM69: Mää muistankin haahu-puolelta että sait km myöhään ja onkin ollut tarkotus kysyä tuota sairasloman pituus-asiaa. Nyt siihen tulikin vastaus. Juu tiiän tiiän ei pitäis miettiä mitään sellasta mutta jotenkin tuntuu että jos tässä vaiheessa menettäis vauvan niin siihen tarvittas ainakin 3 kk sairasloma! No mutta ei siitä sen enempää, kun hyvin pyyhkii niin ei tarvi semmosia miettiä...
KATRI: Peukutan plussan puolesta mutta en osaa kommentoida mtä tuo erikoinen " plussa" testissäsi tarkottas... Testaa uudestaan viimestään parin päivän päästä ja tule heti kertomaan tulos =o) Plussapeukutukset! ~
MARIA: Jep, joskus nuo perjantait 13. tulee vain eripäivänä ;o)
SOFIALLE suuren suuret pahoittelut menetyksesi vuoksi! Olet ollut täällä ajatuksissa, moni oli tuon kokemuksesi lukenut ja kertoi siittä täällä, niin että itsekin kävin sen jälkikäteen lukemassa. En voi kuvitellakkaan miten kamala kokemus tuo on, mutta sen voin sanoa että minusta tuntui tuolta vaikka pieni kaavittiin ultran jälkeen rv 12+, eli olisi tehnyt vain mieli maata kotona ja itkeä, ei töihinlähtö huvittanut. Ja kun viikkoja on jo nuin paljon enemmän, sairaslomasi lyhyys tuntuu kyllä aika käsittämättömältä, viikon sairasloma kuulostaa aivan liian lyhyeltä! Varsinkin kun olet ammatiltasi kätilö! Saat varmasti lisää sairaslomaa kun vain pyydät! Kohtuuttomalta tuntuu! Tiedän tai voin ainakin kuvitella että vauvan menetys myöhäsemmillä viikoilla on hirveä koettelemus, mutta kerron silti että itselläkin meni melkeen pari kuukautta ennen kuin sitä valoa alkoi elämässä näkymään. Pitkän aikaa sitä oli hyvin turta, arkielämässä toki pärjäsi mutta ajatukset jossain ihan muualla. Ja teillä oli sentään 2 kk vanhempi vauva! Halauksia ja voimia selvitä tästä kokemuksesta!
Hyi että alkaa kurkkua puristamaan...
Edesmenneen Valtterin raskauskalenterista tein oikein sievän km jälkeen, ja ajattelin nyt että vilpertti on ansainnut samanlaisen! On kivaa koristella sitä raskauskalenterikirjaa, kun oli jotain lomareissuja tai muuta niin tulostin ne ja laitoin aina sen viikon kohdalle. Samoin mahakuvat tulostin ja laitoin sen viikon kohdalle, sitä on sitten mukavampi jälkikäteenkin selailla ja saa Vilpertti itekkin sitten isona katsoa sitä ;o)
ENNIS: Olipa jotenkin surkealla tavalla huvittava tuo kun miehes osti ä-päivälahjan km:jen jälkeen. Varmasti tarkotti vain hyvää ja halus sua omalla tavallaan lohduttaa ja sinä koit sen päinvastoin ;o) Mutta nyt varmaan asia huvittaa jo suakin? Toivottavasti. Meillä mies on ollut mukana vain ultrissa (3 kpl). Neuvolat on päiväsaikaankin joten minusta on ihan turhaa kahden ihmisen olla pois töistä sen takia, itse saan sentään käyä työaikana. Ja luulen että siihen ylimääräseen ultraan meen yksin, tai en ainakaan aio vaatia että miehen pitäis sinne tulla kun on päiväsaikaan.
Koska se valmennus alkaa? En oo muistanut kysyä neuvolassa... Onko TITILLE puhuttu siitä neuvolassa jo?
LIZIE: Onnittelut puolivälin ylittämisestä!
Mukavaa alkavaa viikkoa kaikille! Taas uus viikko alkoi täälläkin (raskausviikot vaihtuu sopivasti sunnuntaisin)
HANNELE + vilpertti rv 23+1