~ EX-HAAHUT viikko 43 ~

Noh, taas täällä kirjottelemassa vaikken vielä virallisesti kuuluiskaan, mutta ajattelin nyt sulle vielä vastailla. ;)



Eli tein viime lauantaina testin, joka oli aika outo. Testi-ikkunan päissä näin kevyen häivähdyksen punerrusta, mutta keskiosassa ei ollu mitään väriä. Tuota nyt siis ihmettelen, että onko se plussa vai eikö ole. Uusintatestin aion tehdä nyt sunnuntaina. Sen tossa päätin aiemmin tänään. ;) Oireita olis, joskin hieman vaihdellen ja osittain taas erilaisia kuin aiemmin. Mutta ei kait oireiden tartte just samanlaisia ollakaan joka kerralla??



Mutta nyt taas poistun täältä häiriköimästä. =) Käyn kyllä melko tiiviisti tälläkin puolen lukemassa. Toinen puoli on kuitenkin nyt vähän outo, kun on niin paljon uusia ja hiljaistakin on.

nyt taas pikapikaa, kun mulla on pannuleipä ilta- (ja aamu-)palaksi uunissa, etten vaan polta sitä..



Hannele, pistin kelan laput perjantaina, tai vein siis luukulle. se etu on, kun asutaan täällä takahikiällä, että jotkut asiat luistaa aika nopeesti, kuten kelan päätökset.. äitiyspäivärahasta päätös tulee vasta vuoden vaihteessa, kun kela saa vasta silloin vuoden 2005 verotustiedot.

toivottavasti saat sen ultra-ajan pian, kun tiedän, että on rassaavaa koko ajan mietiskellä vauvan vointia, ja kuullostella liikkeitä ja liikkumattomuutta.

voipihan tuo vauveli köllötellä sellaisessa asennossa, että iskut tuntuu nyt vähän huonommin, eli selkä sun mahaan päin, tai selkä sun lantiota vasten.



Sofia, hienoa, että on ollut parempi olo. huonojakin voi vielä tulla, mutta niiden parempien määrä lisääntyy ja huonompien päivien määrä vähenee.



eka, paljonko sulla on sitten tullut painoa tän raskauden tiimoilta, kun sua noin keljuttaa? mulla on kanssa vähän ongelmia hillitä ja hallita tota syömistäni.. ;)

mutta, kun olen ahmattina syntynyt, on mun ahmattina ongekmineni elettävä.. tai jotain. viikko sitten neuvolassa paino oli noussut koko raskauden aikana jotain 6kg, terkka ei kommentoinut siitä mitään, mutta mulle olis kyllä riittänyt vähempikin vielä tässä vaiheessa. etenkin jaffa-keksit, ja edelleen ne hornetit maistuu, ja voileivät, ja ruoka, ja.. kaikki muu paitsi kevyt ja terveellinen kuten kasvikset.. niistä poikkeuksena luumutomaatti, niitä menee helposti enemmän kuin " pakollinen" päivittäinen määrä..



titi, otahan vaan itsekkäästi aikaa siihen huilaamiseenkin, ei ne tekemättömät kotihommat ainakaan minnekkään karkaa.. tai kyläpaikat. kiva kuulla, että sullekkin ruoka maistuu, voitais ekan ja sun kans perustaa ahmattien klubi.. =) tai ehkä ei kuitenkaan.



(.) terkka soitti neuvolasta, ja oli vihdoin saanut neuvolalääkärin kommentoimaan niitä mun kilppariarvoja. huomenna aamulla mun pitää sitten vielä käydä uudelleen labrassa, kun otetaan se kolmaskin kilpirauhasarvo, mikähän lieni, t3-v tai joku 3 se kuitenkin oli.

huomenna pitäisi hakea silmälasitkin.. ovat kuulemma tulleet. ensimmäiset sellaiset, joten viikkoon en varmaan nää muuta kuin ne pokat =)

nyt on ihan oikeasti alkanut tulemaan monta kertaa päivässä kunnon harjoitus-suppareita, sellaisia että kiristää oikein. etenkin, jos olen nostellut poikaa pyllypesulle, tai " urheillut" muuta. eli fyysinen rasitus=supistus.. arvelen, että olen piakkoin kokonaan saikulla, jos homma menee näin, ainakin edellisessä raskaudessa jouduin..saa nähdä.

nyt pitää mennä, tai se hemmetin leipä palaa uuniin.

ai niin, sanoinko silloin, että neuvolassa ovat taas lisäilleet näitä mun rv.. mä saan kohta hannelen kiinni viikoissa ;)

mutta sitä neuvolakortin lukemaa seuraan tässä niminerkin perässä, kun olen kohta itekkin ihan sekaisin sen kanssa..



-ennis- ja sintti rv22+6

meinasin tarkiottaa, että, ongelmineni

sofialle pahoittelut menetyksen johdosta *halaa*



plussanneille onnea ja tervetuloa tänne puolelle

olipas ihana kuulla hyvistä ultrakuulumisistakin täällä.



Itse taas sen verran kiireisenä ettei kerkeä sen kummemmin kommentoimaan, lupaan parantaa tapani, tai no nyt on pakkokin lopettaa kiireily.

Lääkäri oli tänään, hb oli vihdoin noussu, nyt oli 112, pelottelikin jo että jos ei nouse vaan laskee niin osastolle joudun, onneksi oli alkanut nousemaan, pitää vaan samaa tahtia nyt ottaa tota rautaa ja syyä rautapitosta ruokaa.

Kaikki oli muutenkin hyvin, paitsi...

kohdunsuu oli auki jo sormelle, sieltä sisäpuolelta, ulkopuolinen ei haittais kuulemma mutta tuon takia nyt pitää ottaa rauhallisesti ja levätä paljon, täydellistä vuodelepoa ei määrätty. Ensi viikolla on kontrolli, jonka tekee hieman kokeneempi lääkäri, tämä lääkäri oli joku nuori joka ei ollut aivan varma mistään ja soitteli neuvoja, että toivottavasti ensi viikolla olen hieman viisaampi ja toivottavasti tämä nuori lääkäri erehtyikin tuosta aukiolosta. No nyt ei sit haafeilla uimisesta eikä liioin mistään isommasta liikkumisesta, haaveilin ostosreissusta lähikaupunkiin, mutta taitaa jäädä väliin.

Supistuksia pitää myös seurailla.

Onkos teillä kellään tietoa että kuinka tuo vaikuttaa loppuraskauteen, siis se että kohdunsuu on jo auki?



nippula rv 28+5

TITI, ihana että oot hengissä vielä!



Nyt on itellä vähän kiirus mutta sen verran vain tulin kertomaan että



ULTRA-AIKA tuli vihdoin postissa eilen, ja se on tasan kolmen viikon päästä.



Ja lisäksi eilen taas vuoti verta, se vissiin kuuluu mulla asiaan, oli siis jo kolmas kerta, rv 6, rv 14 ja rv 24. Eipä siittä. Loppu sitten parin lusikallisen jälkeen kuin seinään. Ilmeisesti jos meinaa mennä liian hyvin niin palautetaan heti maan pinnalle.



Palailen myöhemmin.



Mukavaa keskiviikkoa kaikille!



HANNELE + v 23+4

pitää hieman hehkuttaa, tuli tänään rv 20+0!! Elikkä kuudetta raskauskuukautta nyt aletaan menemään. Maha on tosi pallo jo, tiedä sitten millaisiin mittoihin vielä tästä kasvaa, kun matkaa on vielä puolet tarvottavana.



Titi, jotenkin jlla olikin vaan sellainen tunne, että sulla on hirveä kiirus ja siksi huhuilin. Pahinta ei tuu enää ajatelleeksi ekana vaihtoehtona. Mites sä jaksat töissä noin hirveän pitkää päivää!? Tai siis ilmeisesti pakko jaksaa, mutta ihmettelen, kun tuntuu ainakin omat voimat rajalliselta. Ei vois kuvitellakaan mitään ylimääräistä.. Kyllähän tuo rakenneultra helpotti, se jotenkin todisti mulle, että mun pelot ja huolenaiheet on tässä vaiheessa ihan turhia ja nyt viimeistään pitää alkaa nauttia raskaudesta, muuten se kuluu hukkaan murehtimiseen! Tuosta sukupuolesta vielä, taisin jollekin jo sitä selostaa.. Kiva olisi ollut tietää, muttei pakko. Muistelin vielä ekaa odotustani, jolloin oli ehkä näin jälkikäteen ajteltuna erittäin hyvä juttu saada tietää sukupuoli etukäteen. Mulla oli jostain kumman syystä tuonne rakenneultraan saakka ihan tyttöolo, suurimmaksi osaksi johtuen siitä, että omassa perheessä suurin osa lapsista on tyttöjä ja isosisarellakin lapset on tyttöjä. Jotenkin en osannut edes poikaa kuvitella. Noh kun pikkupippeli sitten vilahti ultrassa, olin muutaman päivän ihan ihmeissäni ja hämmentynyt. Kun olin niin vahvasti tytöksi mieltänyt tulevan lapsen. En ollut pettynyt, mutta oli hyvä kun sai odotusaikana totuttautua ajatukseen pienestä pojasta : ) Muistahan nyt oikeasti levätäkin, vaikka kiirusta pitää. Laitat miehuksen passaamaan niitä vieraita ja ostat pullat valmiina ; )



Ennis, on mulla tullut tuota painoa ihan liikaa. Ja ei pelkästään nää viralliset raskauskilot, vaan mulla on paino noussu koko alkuvuoden todella paljon, osittain keskenmenneiden raskauksien takia (reagoin hormoneihin aina painonnousulla) + stressi mikä mulla oli alkuvuodesta km:n+toukokuisten häiden takia sai mut ihan viisveisaamaan terveellisestä syömisestä : ( Kesästä nyt on jo jotain +9-10 kiloa, joista äitiyskortin mukaan " raskauskiloja +5-6 kiloa. Mulla on syömishäiriötaustaa ja aina stressin tullessa sorrun vetelemään sairaalloisesti kaikkea epäterveellistä.. Ekaa kertaa elämässäni olin ennen tätä plussausta jo BMI.ltä ylipainoinen, joten joka kilo lisää v...tuttaa ja sekoittaa päätä, vaikka tiedän että tulee oma aikansa taas sitten laihdutuskuurille. Noh, se siitä painomurheista, ne välillä pulpahtaa vaan pintaan tosi voimakkaasti. Toivottavasti sula nuo lisätestit tuo selvyyttä kilppariasiaan.



Nippula, kiva kuulla sustakin, vaikkas vaan pikaseen : )

Mulla ei varsinaista kokemusta tuosta kohdunsuun aukeamisesta ole. Mutta kun mainitsit, että lekuri oli nuori ja kokematon, niin mun kokemus voisi lohduttaa.. Mulla oli ekassa odotuksessa harjoitussuppareita aika aikasesta ja nuori sijaislääkäri neuvolassa oli sitten ihan " varma" että nuo supparit ovat alkaneet pehmentämään ja lyhentämään kohdunkaulaa turhan aikaseen. Joten sain saikkua kahteenkin otteeseen joskus rv 30+ ja oiskos ollut rv 32+. Sitten toisen saikun jälkeen passittivat ä-polille, jossa ultrasivat kohdunkaulan ja pah siellä mitään kehitystä ollut tapahtunut : / En sano että sulla on samanlainen tilanne, mutta kokemattomaan lekuriin en ihan täysillä luottaisi, vaan vaatisin ehkä itse esim ä-polin ultraa tilanteen selvittämiseksi. Jos suilla kuitenkin jo kehitystä siellä kohdunsuulla on, käsittääkseni juuri lepo ja pahimmillaan ehdoton vuodelepo esim osastolla on ainoa " lääke" , että aukeaminen ei edistyisi turhan aikseen. Toivottavasti kuitenkin oli väärä hälytys!



hannele, VAAN kolme viikkoa siis ultraan, kohta pääset taas näkemään vilpertin. Ihanaa, ettet noista vuodoista sen suuremmin stressaa, ilmeiseti sulla on vaan tosissaan taipumus vuodella, vaikkapa limakalvoilta vaan!



( . )olo tänään taas pirteämpi, hyvä aamu uhmiksen kanssa, mukava aamukävely töihin (vaikka myöhästyin 20 min töistä) kirpsakan kuulaassa syksyilmassa, ihana uusi kippislöytöpaita päällä ja jotenkin niin hyvä mieli tuosta rv-määrästä : ) Eilen suihkussa tarkkailin mahaani ja ihan kuin ihan-ihan vaaleana linea negra taas siellä pilkottaisi. Musta se oli syötävän söpö ekassa raskaudessa, kun oli sellainen pikkuinen viiru napaan saakka.



Palailen vielä ip:llä lueskelemaan, nyt pitäisi tehdä töitäkin ; )

e-v TASAN 20 lasissa!!

syyslomaa viettelemässä raikkaassa pakkassäässä.



Toivottavasti eka-vekara oot oikeassa ja on väärä hälytys, toivon sitä todella. Lääkäri ei ollut kovin montaa tutkimusta urallaan tehnyt ja heti kun tuli ongelmia tai " ongelmia" meni sormi suuhun ja soitti apua, no eihän puhelimella kukaan muu lääkäri voi tilannetta tarkastaa.

No onneksi saan ensi viikoksi kokeneemmalle lääkärille kontrolliajan niin näemme oliko väärä hälytys, sitä ennen pitää yrittää levätä, koska en todellakaan täydelliseen vuodelepoon sairaalaan tai muuallekkaan halua. Onneksi esikoinen on jonkin verran antanut minun lepäillä sohvalla, vaikka siihen lelua raahaakin niin saan silti olla pitkälläni.

Kumma kun ei kuitenkaan sairaslomasta puhunut, vaikka työni on aikamoista kävelyä ja touhuamista päivät pitkät, no onneksi sattui tämä syysloma kohdalle.



Millaisia ilmoja siellä muualla suomessa on pidellyt? Aivan ihanan valoisaa kun on lumi maassa, jotenkin olokin on piristynyt. Ja eilen piristy lisää kun se hb:kin oli noussut, ei sen takia ole enää pelkoa osastolle joutumisesta.



Nyt lähdemme kaverin poika-vauvalle etsimään jotain kivaa lahjaksi, kun olisi tarkoitus huomenna päästä katsomaan sitä ensimmäistä kertaa, asuu sen verran kaukana ettei tule kovin useesti heitä nähtyä, ikävä kyllä.



nippula rv28+6

ja vielä eka-vekaralle onnittelut puolen välin ylittämisestä. Eikö tunnukkin hienolta päästä tuon rajapyykin ylitse.



nippula

ENNIS: Juu, sen verran täälläkin on tuo herkku maistunut, että nää varastoon ostamani äippäfarkutkaan ei meinanneet pesun jälkeen venyä sopimaan mittaan. Tosin nyt huomasin, että ei olis pitänyt ostaa näitä farkkuja sillon normaalista farkkukankaasta, vaan stretch-kankaasta, kun ne venyy sopivasti, eikä tee sitä kireetä ja puristavaa oloa. Lantioin seutu, takamus ja kyljet on selkeesti levinneet ja oikein kiukutti kun tinttasin tasajalkaa lattialla niiden farkkujen kanssa kun yritin takamuksen kohdalta saada niitä ylös. =/ Siis apua, onko musta tulossa joku NORSU vai? No tässäkin huomaa sen, että mäkin ennätin nää äippähousut ostamaan jostain alennusmyynnistä sillon ihan ekan raskauden alussa ja sillon painon 50kg ja sit kun tuli se eka km ja sen jälkeen vielä toka, niin ihan sama vika kun Eka-Vekaralla, että hormonit tais mennä vähän sekaisin ja se paino mikä ehti nousta noiden kahden raskauden alusta se 53kg jäi sitten pysyvästi. Eihän se paljon vielä ole ja ajattelinkin, että mahdun ihan hyvin näihin mammahousuihin tänkin raskauden ajan hyvin pitkälle, mutta nyt kun tää raskaus on oikeesti edennyt näin pitkälle ja näyttänyt hormonaalisen muutoksen puolensa, niin onhan sitä pylly ja reisi tosiaan levinnyt entisestään mahasta ja kyljistä puhumattakaan. Joten nyt näihin mammishousuihin (jotka ei ole strechiä, on tuska mahtua. Ja en tajunnut, että tosiaan kun pesin nää ekaa kertaa, niin ne vähän vielä vähän sitten kuitenkin pesussakin kitiysty, joten ovat entistä pienemmät. Päätin, että taidan lampsia kauppaan ja ostaa yhdet stretch-farkut vielä lisää. Ne toiset jotka ostin on strechiä ja ne on hyvä, vaikkakin yhtä pienet kun nää siniset mammahousut, mutta kun se kangasmatsku on erilaista, niin ne menee päälle ihan hyvin _vielä toistaiseksi _ mutta en usko että mitenkään pain loppuun asti. Siskolta sain muutamat strech-housut ja ne on vähän sitten isompia joten menee varmaan loppumetreille asti. Niissä on tilaa vähän tuolle pyllylle ja reidellekkin. =D

Hyvä, että tuo sun kilppariasia on saanut tuulta alleen ja jos sieltä selviäisi jotain tarkemmin. Vaivaa kuitenkin itseä kun ei tiedä onko sillä jotain vaikutusta raskauteen tai sen kulkuun? Älä nyt hyvä ihminen vielä noin voimakkaita harjoitussuppareita itelles haali. Onneksi ei nyt ainakaan ihan totaalista vuodelepoa määrätty. Täytyy kyllä itekkin yrittää vähän ottaa relammin, ettei kans vaan ala ennen aikojaan paikat aukeemaan. Haluaisin kuitenkin kovasti vielä sielä uimahallissakin käydä. Sieläkin sitä vesijuoksua kyllä sillain varovasti, sillä nyt on alkanut repiä tuolta alhaalta sen verran napakasti. Ei uskalla kikkailla turhaan.

Namskis¿tuli TAAS nälkä kun luin tuosta sun tekemästä pannuleivästä. Noh¿kohta onkin ruoka-aika¿pääsee syömään. =)



NIPPULA: Hyvä, että olet saanut tuon rauta-arvon vähän nousemaan. Muutitko ruokavalioon muuta kun sen rautatabujen oton, vai oletko lisännyt huomattavasti jotain rautapitoista ruokavaliota. Itse en ole nyt viime neuvolan jälkeen ihan niin hirmuisesti niitä verilättyjä tai mustaamakkaraa syönyt, mutta persiljaa sitäkin enemmän ja marjoja + ne 2 rautanappia per päivä. Toivotaan, että ne kuitenkin on pitäneet raudan ainakin samoissa mitä viimeksi. Muista sinäkin nyt rauhallisesti ottaa. Justa Ennikselle kirjoittelin, että toivottavasti ei ala mullakin repiä masua niin, että alkaa paikat aukeemaan. Haluaisin niin kovasti vielä käydä uimahallissa. Loppuajastahan se joka tapauksessa voi tosiaan jäädä haaveeksi, jos alkaa paikat aueta.



HANNELE: Henkissä ollaan, henkissä ollaan ja huomasin just, että olen nyt vasta parille ihmiselle kommentoinut ja saanut tapani mukaan jo nyt romaanin aikaiseksi.

;-) No mutta tätä se teettää kun koko alkuvkon joutunut olemaan kiireen takia nettipimennossa.

Mitäs sä olet mennyt tuolla tavalla verta vuotamaan? Hui! Tosin niin kun itekkin sanoit, että kun näitä kertoja on ollut jo aiemminkin, että kuulunee asiaan sun odotuksessa. Mulla kun on kans tuota taipumusta, niin olen kyllä oikein ihmetellyt, ettei ole nyt mitään vuotoja ollut * koputtelee puuta * Mullahan sillon tuli sieltä kohdun suulta eniten sillon rv11 ja sekin johtu suurimmaksi osaksi tosiaan varmaan siitä, että se töyssy lääkäri sillä metallihässäkällä alko tekeen mulle sitä sisätutkimusta ja se varmaan tökkäs sinne kohdun kaulan suulle, niin että paikat aukes. Sen jälkeen ei ole kyllä vuotanut. Mä luulen, että sulla on tosiaan kans vaan ne kohdun limakalvot sielä niin arat ja kuivat, että tekee tuollaista ihme vuotoa sitten aika ajoin. Jos alkaa tulla enemmän, niin sitten mars lekurille kyllä.

Hyvä, että sait sen ultra ajan ja tiedät, että sillon taas pääset Vilperttiä vilkuilemaan. Jos nää vkot menee näin nopeeta, niin se 3vkoakin kuluu nopsasti. Ite on ainakin ihmeissään kun huomenna on sit jo kans se tasan puoliväli täynnä. =)



EKA-VEKARA: Onnittelut puolivälivkoista !!!! Perässä tullaan. Mullakin on tuo etappi nyt sitten jo huomenna edessä. TASAN RV20. Huisia! Mutta sopinee ollakkin kun on sen verran alkanut tuo massu, kyljet, lantion seutu, takamus ja levitä. ;-D Toisaalta ihmekköse jos syö kun norsu ja vieläpä vaikka syö terveellistä ruokaa, niin se ei paljon loppupeleissä auta kun syön sitten myös sitä herkkua siihen terveellisen ruuan päälle ihan kiitettävät määrät päivässä. Tässä tosiaan vähän ns. sokeutuu tälle turpoamiselle kun ajattelee sen johtuvan vaan masun kasvusta, mutta sitten kun toteaa, että niitä kiloja on tullut muuallekkin kun VAAN siihen masuun. Pitäs kai tuota makeeta nyt tässä vaiheessa viimeistään rajoittaa, tai muuten voi olla kans ihmeteltävää painon pudotuksessa sitten raskauden jälkeen. Mä olen meidän perheessä aina ollut pienikokoinen suhteessa äitiin ja siskoon, mutta uskon, että geenit on mullakin olemassa ja jos pahasti retkahdan, niin lirissä voin olla minäkin painoni kanssa. En kuitenkaan osaa ennalta arvata miten voimakkaasti tää raskaus muhun vaikuttaa ja paljon se tuo kiloja tullessaan. Toisethan lihoo siltikin vaikkei söis mitään makeeta koko aikana. Jos vaan on hormooneissa siihen taipumus. On tää vähän tällästä.



( . ) Eihän mulla mitään järkevää asiaa ole¿kunhan tuli taas lätistyä niitä näitä. Omassa navassa kaikki ihan ok. Mies kävi eilen kotona ja lähti taas reissuun tänä aamuna. Huomenna tulee sitten illalla kotiin. Tänään menen ansaitusti uimahalliin. Olin myös tiistaina. Kyllä sieltä vaan hyvä olo tulee. Jos tänään pääsis inhimilliseen aikaan lähtemään jo töistä. Huomenna tulee vieraita joten uimahallin jälkeen käytävä kaupassa ja vielä joku suolainen piirakka pyöräytettävä illalla¿ jos vaan jaksan¿ muuten saan olla omissa oloissani kun mieskään ei ole kotona. Jos ehdin niin käsitöiden kimppuunhan sitä tulee sitten käytyä. Aloitin nyt sellaista jouluista kaitaliinaa kirjomaan. Tänä vuonna olen itsekäs, enkä kirjo muille nyt mitään¿ennen kirjonut korteista lähtien kaikki ja sitten en ole itselleni ehtinyt tehdä mitään. Tuo kaitaliina on odottanut tekijäänsä 3 vuotta ja nyt päätin että kun ei ole sitä pientä jaloissa vielä pyörimässä, niin teen sen nyt täksi jouluksi valmiiksi. Se on muista töistä pois, mutta nyt ajattelen vaan omaa itseäni. Hyi minua. =) Kai tästä syömään pitäs mennä¿.ihme että TAA on nälkä !!! J



Ai niin¿lunta odottelen kovasti jo tänne Tampereelle, että tulis vähän valoisampaa. Oli ihan kade kun Hannele kertoi sielä olevan jo maan ihan valkoinen. * huoh * Tahtoo lunta ! Täällä eilen satoi illalla vähän, mutta vain noin tunnin verran ja lämpötila kuitenkin vielä sen verran lämmin, että suli heti maahan tultuaan. Höh! Toivottavasti kuitenkin saadaan valkoinen joulu!



Voikaahan mammat hyvin ja paksusti !



titi75 ja vauhti-kirmu 19+6

nippula, toivottavasti vauvallasi on vielä monen monta kohtuviikkoa edessä, ja se lääkärinplanttu onkin arvioinut tilanteen väärin.. onneksi ensviikolle sait sen kontrollin jo.

muuta en tuosta kohdunkaulasta osaa sanoa, kuin, että viimeisessä synnytystapa-arviossa pari päivää ennen kuin vedet meni, oli kohdun kaula auki 3cm. pika syntyi rv39+1. nyt vaan huilaat soffalla sitkeesti.



hannele, toi tiputtelu on niin pirun kurjaa, kun ainahan se säikäyttää, mutta kuten sanoit, määrä oli vähäinen ja loppui oitis. onneksi niin. ja hienoa, että sait sen ultra-ajan!



ekalle, joo, kyllä minäkin olen tällainen palleroinen ;) pituuttahan mulla on kaikki 165cm.

ennen tupakoinnin lopettamista, ja ensimmäistäkään hormoonihoitoa/raskautta/keskenmenoa joskus 2002, painoin siinä 63kg, ja verkkaripuku oli adidaksen aikuisten pienin koko 162..

nyt tänä kesänä, yhden mukulan synnyttäneenä, tullessani viidettä kertaa raskaaksi, lähtöpaino oli tähän raskauteen 72,5kg, eli sama, kuin lähtöpaino alkaessani odottaa poikaa 2003 talvella.. että on tässä paisuttu muutenkin.. esikkoa odottaessa vaaka näytti viimeisillään 92kg, sa se oli kyllä ehdottomasti liikaa!! ..ja verkkahousujen koko oli adidaksen suurin, eli 204.. mutta oli siellä housuissa se vauvamahakin! =)

onneksi kuitenkin sain pudotettua ne kilot ennen tätä raskautta, niitä jäi pudotettavaksi sellainen 15kg, niin on sitten ens keväänä murheena ne, mitä tästä jää, ja jos motivaatiota riittää, niin vielä muutaman kilon voisi nipata pois siitäkin lisää.

joskus aiemmin mulle toi paino, syöminen ja ruoka oli aikamoinen " pakkomielle" , kun ajattelee sitä, kuinka paljon päivittäin ajatteli syömistä, ruokaa, ja sitä painoa.

nyt otan jo rennommin, ja yritän olla lihomatta hirveesti, ja muistaa syödä terveellisesti ja järkevästi, ja herkkujakin, mutta kohtuudella. tuo kohtuus onnistuu aika vaihtelevasti..

sitten keväällä pudotan sen mitä tarvii painonvartijoiden aataminaikaisella ohjelmalla mikä mulla on, ehkä tavoittena se 68kg, mikä on kai mulla se painonvartijoiden hyvänolon-painon yläraja. siinä se paino olis varmaan mahdollista mulle saada pysymäänkin..

kun kerta olen ahmatti, mun on ihan turha kuvitellakkaan että mun painoni pysyisi helposti hallittavissa missään 60kg tienoissa.



(.) muuten samaa, eli väsyttää, mutta kävin siellä labrassa verikokeissa, ja tuloksissa menee kuulemma 12 päivää, eli vasta parin viikon päästä selvinnee enemmän niistä kilppareista.



silmälasit tulikin jo tänään, ja nyt harjoittelen näitten käyttämistä.. näen selvästi pelkät pokat.. =) eipä vaines, täytyy vaan tottua.



jaaha, lounas olis valmis..



palataan ruutuun..



-ennis- ja sintti rv23

ja pikasenn, ei poikaseen ; )



Mä oon saman mittainen, 166 cm tarkalleen ja paino oli jotain 72-73 kun aloin odottamaan tätä vauvelia. Mulla on oikeastaan aina paino pysynyt alle 65:n, tosin imetysaikana roikkui tuolla 70 paikkeilla, jotka sain viime syksynä sitten pudotettua takaisin 65:een.. Nyt taas kauhistuttaa, kun olen melkeimpä nohta niissä painoissa, joissa olin pojasta viimeisillään raskausmyrkytyksen turvottamana.. Mulle hyvä, luonteva paino olisi tuo 65, eli sinne joskus tähtään. Itse en enää noista paikkareista välitä, oon huikean pitkän elämäni aikana ollut niin miljoonalla dieetillä ja eritoten paikkarien eri " versioilla" että taidan viimeistään synnytyksen jälkeen palailla vähähiilariselle (jota kerkisinkin tuossa keväällä ja kesällä jo kokeilemaan. Se iskee vaan muhun ideologiana ja elämäntapana : )



jep ja takaisin töihin

että mä olen tykännyt eniten sellaisista mammafarkuista ja sammareista, joissa on se mahan kohta trikoota tai resoria.

sammareitten ylälaidassa on kiristettävä kuminauha, joka ylettää siis mahan ympäri, se on hyvä.

farkkujen vyötäisillä ei resorissa kumpparia ollut, joten

vaatetusalan artesaanin koulutuksen saaneena, tein resoriin reijän saksilla sisäpuolelle, ostin kangaskaupasta napinläpi-kuminauhaa ja kaksi nappia, ja avot, valmista tuli, kun vain ompelin kaksi nappia vastakkain ja pujotin kumpparin resorin sisään ja yhdistin päät sopivalta kohden nappiparilla.. säädettävä, ja kätevä =)

eihän suutarin lapsillakaan kenkiä ole, niin en viitsinyt mitään kujaa ruveta sinne ompelemaan, kun se resori kerran on kaksinkertainen, ja ylälaitaan se kumppari kuitenkin pyrkii, kun on pyöree toi maha..



joo, se rasva on kyllä kummaa ainetta, miten se onnistuukin aina ryhmittymään samoihin paikkoihin kavereittensa kanssa, niinkuin just toi takapuoli ja reidet.. =)



sitten mainos, se pannuleipä tehdään Sunnuntai Rouheinen sämpyläjauhoista. sen pussin takana on ohje. oikein laiskan leipurin unelma, kun taikinaa ei tartte vaivata, ainoastaan sekoittaa, ja leipää ei tarvitse leipoa, vaan painella syvälle pellille käsin. helppoa, ja hyvää!



ja ekalle, mehän ollaan sit aikas saman painoisia. .



-e-

Tässä vähän kuulostelen noita keuhkojani ja tuntuu kurkku kauheen kuivalta ja samoin koko henkitorvi...mulla on todettu allerginen astma ja samoin yleensä pakkanen talvella tuo noi hengenahdistukset kuvaan ja samoin kaikki eläimet. Ja nyt on pitkään oireet olleet poissa enkä ole juuri lääkkeitä tarvinnut, ellen ole ollut kovassa yskässä ja flunssassa ja sillon tarvinnut avaavia suihkeita tai sitten suoranaisessa kontaktissa kissojen tms. kanssa. Lääkkeet on nyt vanhentuneet ja samoin resepti, mutta oireita on alkanut olla hengen ahdistuksen muodossa enemmän ja vähemmän. Tuntuu sellainen kuristava fiilis välillä kurkussa. Ja nyt eilen ja tänään on ollut ahdistusta enemmän. Jotenkin vaikea hengittää. Henki ei vingu, mutta tunnen että on jotenkin vaikea hengittää. Soitin neuvolaan ja yritin kysellä saanko mitään noista mulla olevista suihkeista tai allergialääkkeistä käyttää kun en ole mitään uskaltanut ottaa, mutta se hoitsuhan oli sielä taas ihan huuli pyöreenä ja varas mulle samantien ajan lekurille. Joudun taas lähtemään töistä huomenna kesken päivän käymään lääkärissä ja tuleen sit takas töihin. Ärsyttävää. Toisaalta mulla on vähän sellainen olo kun olisin ihan oikeesti tulossa kipeeksi. Olenkohan rehkinyt liikaa ja nyt sitten kostaantuu. Vähän on mukamas kuumeinen olokin. Noh...sittenhän en tule huomenna ollenkaan töihin jos kuume alkaan nousta. Kai ne reseptitkin on hyvä nyt sit kuitenkin varmuuden vuoksi katsoa kuntoon, ettei sitten tule vkonloppuna mitään ikäviä yllätyksiä kun ei yhtäkkiä saakkaan henkeä tms. Jotenkin muutenkin on niin kun veto ihan pois. Toivottavasti en nyt tule kipeeksi. Nyt vaan on niin hirveesti liikkeellä näitä pöpöjä. Huomenna pitäs tulla kauhee määrä jengiä kylään ja illalla pitäs jaksaa leipoa. Voihan nokka!



Onneks kello lähentelee jo kolmea...vielä pitäs 1½h jaksaa kökkiä täällä. Väsyttää !!!



titi joka nyt vaan valittaa... = /

Pikaisesti tulin vaan moikkaamaan teitä ja ilmottamaan, että edelleen täälä ollaan.. Väsy painaa kovasti, joten en oo oikein jaksanu kirjoitella.



Kiitos teille kaikille onnitteluista ja tervetulotoivotuksista! :)



Joku kysyi (sori en muista kuka), että meenkö yksityiselle ultraan.. Joo meen yksityiselle, gyne olis laittanu lähetteen julkiselle, mutta sai ylipuhuttua mut menemään hänelle.. ;) Hän kun hoitanut mua myös julkisella puolella kohdunulkopuolisen yhteydessä, niin jotenkin tuntui kivalta mennä hänelle ultraan.



Oma (.) viikko vielä odottelua. Sitten saa ultrassa varmuuden ja varmaan sen jälkeen jos masussa tosissaan elämää on, niin tohin teidän puolelle kokonaan siirtyä.. Jotenkin tämä raskaus tuntuu hyvin epätodelliselta. Varmaan kun ei vieläkään pahemmin oireita ole.. Väsymystä on tullut enemmän ja välillä kuvotustakin, mutta ei mitenkään pahasti kuitenkaan.. Täytyy vaan toivoa, että pikkuinen masussa kuitenkin kasvaisi!



*Heilutukset* kaikille! :) Sori, etten jaksa nyt kommentoida kenellekään. Koitan parantaa jatkossa tapani!

täällä onneksi neljän seinän sisällä on mukavan kuivaa ja lämmintä. Toivottavasti vaan ei sähköjä poikkase, aamulla jo vähän välkytteli kotona.. Töissä olisikin tylsää ilman sähköjä..



Sani, mukavaa kuulla että pikkuinen on matkassa mukana! Minä se taisin kysellä ultrasta, peukut pystyssä kovasti sun ja pienen puolesta. Kyllähän se sitten helpottaa vähän jännitystä, kun pääseen näkemään sen elämän alun massussa! Toi väsymys oli mullakin alkuraskaudesta tosi voimakas (ja ei ole tainnut vieläkään helpottaa), paljon lepoa vaan, jos ja kun on mahdollista! Ja tuut sitten ahkerammin tänne, kun olo tuntuu siltä.



Titi, mullakin on astma (varmaankin allerginen sellainen, ihan en tuota lapsuudenajan diagnoosia muista). Lapsena todettu ja astmalääkitys mulla oli ihan yläasteikäiseksi saakka jatkuvaa + lisäksi sitten astmakohtauksessa omat piippunsa. Aikuisiällä oli pitkään kurissa ja lääkkeettömänäkin, kunnes joku 5-6 vuotta sitten paheni taas niin, että sain sen " tarvittaessa" -piipun. Onneksi kuitenkin pystyn käytännössä olemaan ilman (ja piippukin on vanhentunut aikaa sitten),yleensä douppaan itseni allergialääkkeillä ennen kuin altistan itseni esim eläinpölylle. Nyt ei oikein viitsisi niitäkään nappailla, mutta onneksi taitaa olla niin että tämäkin raskaus vähän jotenkin lievittää oireita, eikä kunnon astmakohtausta edes tule vaikka kyläilisin eläinpaikoissa.



Sitten omaa napaa ja vaikkapa hieman gallupia : )



Otin sieltä Omasta Navasta vihdoin eilen napakorun pois, nätti oli vieläkin mutta alkoi mietityttämään terkan sanat että muuten " reikä" ei palaudu jos jättää poistamisen viimetippaan. Nyt on ihan outo maha ilman koristusta ja napa ihan hassu kun on yllä pini reikä ja alla isompi kolo : / Mieskin sanoi, kun vehdattiin eilen pitkästä aikaa, että ihan vieras maha.. paisunu ja koruton (mutta silleen positiivisesti tarkoittaen). Oli jotenkin tosi ihanaa, että vihdoinkin siinä " hommien" jälkeen miehus ekaa kertaa kunnolla silitteli massua ja jutteli sille, ja kun kuunteli korva vasten massua sai palkaksi potkuja korvalliselle : ) Se on ollut niin peloissaan ja varuillaan tänä raskauden suhteen ja ei ole juuri edes puhunut vauvasta, saati sitten tolleen hellinyt massua. Olin ihan tippa linssissä, oli niin ihana hetki!



Luvassa mökkihöperöviikonloppu, myrskyä tiedossa ja miehus lähtee " poikien" vuosittaiselle lätkä-hotskureissulle lauantaina. Poitsun kanssa varmaan sitten nyhjötetään kotosalla, kun oon vieläkin niin nuhanen ettei kyläillä/uimahalleillakaan viitsisi.



Oon kaivannut kovasti piristystä syksyyn. Ja kuin tilauksesta eilen myyntijohto ilmoitti, että tarjolla olisi kahden viikon päästä risteily tallinnaan ja samaan syssyyn selvisi kuukauden päästä olevat pikkujoulutkin. oon ihan täpinöissä, olin jo jotenkin turtunut siihen että koko syksy menee lapsen kanssa kotona nyhjäten kun miehuksella on tosissaan melkein kaikki viikonloput jouluu saakka buukattu ylitöille. Hienoa, että jaksaa tehdä ylimääräistä että saadaan noita remppoja ja hankintoja tehtyä + sitten loput menee mun ja vauvan kotonaolokassaan. Mutta kuiteskin, oli jo valmiiksi yksinäinen olo. Kummasti piristää, kun on tiedossa jotain vähän extraa : )



Sitten vähän galluppia, vastailette jos huvittaa tai jaksattaa ; )



Onkos muilla kummallisia mielitekoja?

-mulla iski joku aika sitten kauhea snagarilihishimo (nakeilla tietysti), nyt jo monta päivää on himottanut ihan hirveästi mazariini-leivos teen kanssa.. Kaikki appelsiininmakuinen himottaa, mehut, limsat ym



onkos nimijuttuja jo mietitty?

-meillä mies on jämähtänyt yhteen tytönnimeen, josta tykkäsin ekan keskenmenneen raskauden aikana. Itseäni ei enää sytytä.. Mulla olisi yksi nimisuosikki tytönnimeksi, mutta ilmeisestri on aikas suosittu tällä hetkellä. Pojan nimeksi ei oikein vielä ole mitään " ykköstä"



Oletteko tulevia kummeja jo miettineet?

-meillä ei vielä juurikaan ole kummeista puhuttu. Kovasti olin toivonut, että saisin parasta ystävääni pyytää miehinenn kummiksi, on ollut olkapäänä/korvana/tukena erityisesti koko tän vuoden. Harmi vaan, että on jo 4 lapsen kummi ja kohta on 5:nnen kummilapsen ristiäiset. Joten reilua ei olisi edes pyytää.. saas nähdä, edellisiin kummeihin olen vähän pettynyt, varsinkin toiseen (omaan lapsuudenajan ystävääni), joten tällä kertaa pitää mietiä paremmin.



jep, noi asiat istelläni on alkaneet pyöriä mielessä.



Nyt töitä tekemään ja palailen kurkkamaan, josko vielä perjantaina muutkin haahuilevat paikalle : )

eka + toka rv 20+1

ON: Ihan ekaks. Mä taidan nyt sitten olla ihan oikeesti tulossa kipeeksi. Keuhkot meinaa lähteä irti kun yskäsee¿sellasta kuivaa ja ahdistavaa yskää ja kun koko rööri on ihan kuiva, niin sattuu niin vietävästi yskiessä. Eilen illalla oli jo vähän kuumeinen olo¿mutta kuumetta ei ollut. Olisin jäänyt heti kotiin (ihan takuulla)¿mutta oli sit töihin tultava tänään, vaikka olo oli aamullakin suht kurja. Kuumetta ei vielä edelleenkään, mutta röörit on kyllä arat. Tänään on se lekuri. Katotaan josko se edes loppupäiväksi laittas mut kotiin, eikä tartti tulla enää töihin. Mutta epäilen. Sillä olo on vaan _ sisältä pain _ kurja, mutta päälle pain ei näy mitään. Ehkä silmät on vähän hailut, muttei juuri muuta. Eilen jäi vielä sanomatta, että tää lääkäri kelle nyt joudun menemään on se sama, jonka kanssa tappelin sinne magneettikuviin ja lanneranka röntgeniin pääsystä just ennen tätä mun raskautumista ja sinne lannerankakuvaanhan se sitten mulle suostui kirjoittamaan sen lähetteen. Kurja mennä sinne, kun me otettiin aikas rankasti yhteen¿tai mä mesosin sille lekurille kun ei tuntunut ottavan mua tosissaan ja mä taas olin sillä mielellä liikenteessä, että HALUAN SAADA SELKÄNI KUNTOON ennen kun raskaudun seuraavan kerran. Ja onneksi pistin kova kovaa vastaan koska hedelmöityshän sitten tapahtuikin vain muutamia päiviä sen röntgenin jälkeen. Eli aikas hilkulle meni. Voin toki yrittää sitä tilannetta sielä lääkärillä _ lievittää _ sillä että kiitän lähetteestä sinne röntgeniin, ja sanon että hyvä näin, koska raskautuminen sitten tapahuikin heti sen jälkeen ja jos ei oltas toimittu nopeesti, niin mä selkää ei olis ehditty alkaa hoitamaan. No joo¿katotaan nyt miten sielä menee.



SANI: Kiva kuulla, että sielä on kaikki hyvin ja pääset pian ultraan näkemään kuka sielä masussa asustelee. =) Epätodelliselta se tosiaan alkuun tuntuukin¿.Itsekkin voin sanoa, että nyt vasta alkaa ihan oikeesti tuntua, että sielä masussa joku asustaa kun masu on alkanut kasvaa enemmän ja noita potkuja tuntuu päivittäin. =) Usko pois, nopeesti se aika menee¿ Ne ensimmäiset 12vkoa on ne pisimmät. Sen jälkeenhän vkot alkaa hurahdella silmissä. En olis uskonut itsekkään, mutta näin se vaan menee¿



EKA-VEKARA: ¿tokavekaran kera. =) Mistäs alottas sulla olikin paljon asiaa ja galluppia. Yritettään pysyä perässä. =) Noista astmaoireista vielä, että kiva jos sulla on mennyt noin pain, että oireet on raskauden aikana vähentyneet kun mulla tosiaan näyttäs nyt olevan ihan pain vastoin. En tykkäis yhtään niitä piippuja käyttää, mutta onhan se pienempi paha sitten hätätapauksessa vauvankin kannalta, että se happi kulkee. Koska jos mä haukon henkeäni, niin ei se vaavikaan kauheen hyvin voi happea saada. Mutta nyt luulen, että tää parin päivän aikana ollut jatkuva ahdistus johtuu varmaan tosiaan siitä että olen kipeeks tulossa ja se pahentaa tuota hengittämistä. Muutoin kyllä suht pysyy aisoissa kunhan en ole eläinten kanssa tekemisissä. Just yks meidän kaveripariskunta otti sellaisen ihan rotukissanpennun ja ihan hirveesti tekis mieli mennä sitä katsomaan, mutta nyt en yksinkertaisesti uskalla mennä lähellekkään elukoita. Toisekseen, vaikka saisin lääkkeetkin nyt uusittua, niin en viitsi ehdoin tahdoin eläimien lähelle mennä, ettei turhaan tarvis niitä lääkkeitäkään sitten käyttää. No katotaan mitä tohtori sanoo.



Sit tuosta napakorusta. Mähän kirjoitin aiemmin, että otin sen napakorun pois kun ajattelin, että se venyy ihan nuodottomaksi raskauden edetessä. Nyt kuitenkin laitoin sen viime vkonloppuna takas. Se oli VAAN 3pvää pois tosta navasta ja kun piruuttani kokeilin, niin en mainnnut saada sitä enää takas. Eli reikä oli alkanut mulla jo umpeutua. Jotenkin en siis omalla kohdallani jaksais uskoa siihen, että se jotenkin repaleiseksi jäisi kun tuntuu, että hyvä kun saan pidettyä sen auki edes loppupäästä raskautta kun joudun sen pois ottamaan. Ja päätin sen vielä laittaa takas koska en halua sen menevän umpeen. Nimittäin mulle sen reiän laitto oli sillon joskus 10 vuotta sitten niin kipeä kokemus, että en haluaisi sitä kovin helposti uudelleen kokea ja luulen, että en pystyisi sitä reikää enää siihen uudestaan ottamaan jos tää nyt menis umpeen. Täähän on tietty ihmisestä riippuva juttu. Eli toisilla ne reiät umpeutuu tosi helposti ja toisilla taas ei. Mä kuulun tohon ekaan ryhmään. Mulla on kolme reikää molemmissa korvissa ja ne alimmat pysyy parhaiten auki ja uskalla niissä pitää vähän pidempään joskus ettei ole korviksia, mutta ne kax ylempää reikää molemmissa korivssa on sellaiset, että jo muutamien päivien jälkeen kun yritän laittaa korviksia niihin reikiin, niin tuntuvat tosi ahtailta ja siltä että ovat jo alkaneet umpeutua. Mä nyt siis vielä otan riskin. Miten sulla oli EKA-VEKA ekan raskauden aikana tuon reiän kanssa, vai onko otettu vasta sen jälkeen? Eli et tiedä miten reagoi?



Koskahan se sunkin duhas paranee? Oot kans jo pitkään ollut toipilaana. Ja mieskin lähtee luntustamaan¿pöh! Onneksi sait tosiaan piristävää tietoa tulevasta risteilystä ja pikkujouluista. Meillä firma vaan säästää ja pikkujouluja ei edes järjestetä¿ei tänäkään vuonna. = / No ei kyllä kauheesti mieltä paina. Mä järkkään sit ihan OMAT pikkujoulut. Muutaman hyvän ystävän kanssa mennään vkon päästä syömään ja treffataan pitkästä aikaa kun ei olla nähty. Haluavat kovasti nähdä miten paljon mun masu on kasvanut ja mitä kuuluu. Ihan kiva juttu. =)



Sitten galluppiin:



Mieliteoista:

Edelleen se valion greippimehu on ihan ykkösjuoma ja satsumat nyt kun on niitä saanut. Laatu tosin alkaa niissä jo vähän heiketä. Mutta olen syönyt niitä satsumia ihan kilotolkulla tänä syksynä. Kaikkeen makeehen on himo tasasesti. Ei niinkään kakkuihin tms. vaan niihin irtokarkkeihin tms. Ei sais kauheesti, mutta minkäs teet kun aina huomaat kaupassa ropuavasi namipussihyllyköiden välissä. ;-) No loppukiloissa sen sitten näkee jos sama tahti jatkuu. = /



Nimistä:

Ne nimet tuli jo ihan alkuaikana. Ihan herjalla niitä siinä heiteltiin ja itseasiassa sekä mahdolliselle tytölle ja pojalle on jo nimet valmiina ihan kaikkia nimiä myöten. Pojan nimi on sellainen jota ensin ehdotin mutta itse voisin sen vielä vaihtaa¿niin että se etunimiolis toisena ja se toinen nimi ekana, mutta mies on niin ihastunut siihen tän hetkiseen järjestykseen, että en usko että suostuu enää kompromisseihin sen suhteen. ;-) Ja kun on kyse nimenomaan pojan nimestä, niin enhän mä voi sitä siltä kieltää kun näkyy olevan henkimaailman juttu tuo pojan nimi, jos se sattuu tulemaan. Tytön nimestä molemmat ovat yksimielisiä. =) Että mallillaan on jo tuokin.



Kmmeista:

Kummiasia on kinkkinen. Oikeesti hyviä kummiehdokkaita on vähän. Kaikilla on kans jo niin monta kummilasta ennestään, ettei sitten oikein viitsis kauheesti kysellä. Ja itse ollaan jo myös oman parhaan ystäväni lapsen kummeja, joten en tiedä olisko hölmöä sitten pyytää taas häntä meidän lapsen kummiksi. Ja sitten toisaalta taas en tiedä mitä mieltä on¿pitääkö itsekkin sitä hassuna ideana vai peräti loukkaantuuko jos EN pyydä häntä kummiksi. Sisko olis toinen vaihtoehto, mutta sieläkin on niin, että olen kaikille heidän kolmelle lapselleen kummitäti. Kahdelle ekalle vähän epävirallisemmin, kun en ollut käynyt rippikoulua ennen kun vasta aikuisiällä ja nyt sitten kun tuli käytyä rippikoulu ennen naimisiin menoa, niin nyt halusivat mut sitten ihan VIRALLISEKSI kummiksi tälle kolmannelle lapselleen. Joten en tiedä. Muut lähiystävät ovat myös juuri tulleet kummeiksi ja en tiedä¿vaikea homma. Sitä ei olla sen tarkemmin mietitty sitten kuitenkaan. Sen asian kanssa tulee paniikki varmasti. Se on kuitenkin päätetty, että kukaan sukulainen se EI tule olemaan. Haluaisimme jostain ystävistämme kummit meidän lapselle.



( . ) Vielä tätä pulleaa omaa napaa vähän. Paino saldo näyttäs nyt sille että edellisestä neuvolasta parin vkon aikana painoa on kertynyt nyt 550g per vko. KÄÄK! Tuo vko paino näyttää vaan nousevan. Mutta ihmekkös tuo kun syö kun norsu. = / Mutta toisaalta nythän taitaa olla se vaihe kun tuo pikkuinenkin kasvaa kaikkein eniten. Hurjalta kuitenkin tuntuu miten tuo painon nousu on nyt revennyt. Ja sitten vähän kipeestä olosta huolimatta, TÄYTYYHÄN SITÄ VÄHÄN TUULETTAA, sillä tänään on täällä kans tuo maaginen puoliväli kasassa, RV TASAN 20+0 !!! JIHUU !!! Kovin vilkas on tänään ollut vauveli. Hyvä niin. =) Siinäpä ne oleellisimmat asiat tälle päivälle olikin.



Nyt tähän väliin vähän töitä...



titi75 ja pikku-kirmeli rv 20+0

mulla on tylsää ja yksinäistä töissä, ainut nainen kun oon ja kaiken päivää käytännössä yksin hakkaan konetta, siksi on aikaa kirjoitella urakalla : )



Toi napakoru ei oo ollut mulla ekan raskauden aikana, vuosi sitten laitoin sen silloin laihdutetun 5 kilon kunniaksi.. En tiedä noista reiän umpeutumisista, korvikset mulla on aina ja kokoajan korvissa, joten en tiedä miten umpeutuisivat. Mutta mulla on ilmeiseti ihon arpeutumistaipumus (en hienoa nimeä muista), eli esim tuo sektioarpi on mulla vielä kohta kolmen vuoden jälkeen tosi tuma, punainen ja muhkurainen ja arka, kutiseva. Lekurit on sanonut sen nähdessään, että ei kannata luomiakaan leikautella ainakaan näkyviltä paikoilta kun tulee jäämään ruma arpi : / eli sillä ajatellen, ei se mullakaan vieläkään mitenkään kiristänyt tms, mutta ajattelin, et kai sen otettava ennenkuin se maha todella alkaa kasvaa.



vellikello soi, alkaa ruokahalukin palautumaan nuhan jäljiltä, että on ihan nälkäkin..

SANI: Tsemppiä ultran odotteluun!



EKA-VEKA: Onnea puolivälin ylittämisestä! Mullakin tiedossa mökkihöperäviikonloppu, mies lähtee ja vie autonkin eli ihan kodin vankina olen ;o) Tietää siis palstailua... =o)



TITI: Paranemista!



NIPPULA: Hyviä vointeja!



GALLUPIT:



NIMI: On yritetty miettiä koska sairaalasta tuli jo laput joissa kysyttiin hätäkastetaanko ja nimet. Voi ei. Pitää jotain laittaa.



KUMMIT: Tämäkin on meille kinkkinen. Yks ainut ehdoton kummi on. On mietitty jos laitettas kaikille lapsille (toivottavasti niitä tulee vielä lisää) kaikki mun ja miehen sisarukset joita on yhteensä 3. Kaikilla lapsilla ois sitten samat kummit.



MIELIHALUT: Ei oo mitään erityisiä. Ajoittain jotain mutta ei mitään että koko raskaus ois tehny samaa mieli. Tällä hetkellä ne on hedelmät!



Täällä on ihan kamala lumimyräkkä mutta ei se auta kun lähtä ajeleen kotia päin...



HYVÄÄ VIIKONLOPPUA



HANNELE + v 23+5

titille paranemista, ja onnea puolivälin ylityksesta



ekalle kanssa onnittelut puolivälin ylityksestä



kaikille muille ja edellämainituillekin mukavaa viikonloppua



GALLUPIT:



NIMI:on vamiina molemmilla, kaikki kolme etunimeä..

Sisu Heikki Otava

ja

Nuppu Enni Annibel



että terve vaan tutut, jos samoilla sivuilla liikutte.. =)

nuo eivät ole siis salaisuus, ja sinttiä tullaan kutsumaan etunimeltä heti synnyttyä. kutsuttais varmaan jo nyt, mutta kun ei ultrassa suostunut vilauttamaan sukupuoltansa, eikä varmaan enää ole tulossa äitipolin ultria, ei ainakaan tähän tietoon..



KUMMIT: valmiina nämäkin, kolme oikeata ja yksi haltiakummi, eli ei rippikoulua käynyt. kysytty on, ja ovat luvanneet tulevansa mielellään sintin kummeiksi.



MIELIHALUT: hornet-kanansiivet ja jaffa-keksit..



tänään on satanut vettä kuin saavista..

käytiin pojan kanssa uimahallissa tuossa iltapäivällä, pojasta oli taas kivaa, vaikka poislähtö oli taas vaikeeta, kun alkoi jo ukkelia väsytää.



päivällä, kun miehelläni oli ruokatunti, käytiin " treffeillä" ravintolassa kahdestaan syömässä. oli oikein mukavaa.



edelleen pojan nostelu+kantelu, taikka muu rivakka liikunta = supistus.. =/

saa nähdä kuin pitkään pystyn siellä uimahallissa käymään, kun jos kohdun suu aukeaa, (yhtään?), niin tulee uimakielto.

no 8.11. on neuvola, täytyy siellä vissiin sitten mainita asiasta.



kohta, kun poika on levittänyt tuon iltapuuronsa kiisselin kera vaatteilleen, tuolille, lattialle ja pöydälle, osaksi toivottavasti on sitä syötykin, on aika painella iltapesulle ja yöpuulle. ainakin pojan..



palataanpa taas asiaan..



-e- ja sintti rv23+1

eka-vekara: Isot onnittelut hienoista ultrakuulumisista! Ja myös 20-kerhoon pääsemisestä! Parantumisia sinnepäin, saisit itsesi ihan kuntoon! Mulla on vähän samanlaisia tuntemuksia, että kuin olis ikuisuuden ollut raskaana, kun viime tammikuussa plussasin ja tässä vielä puolivälissä mennään. Toisaalta muistan aina samalla, että elämähän ei todellakaan usein mene kuten itse suunnittelee. Ja olen niin kiitollinen tästä uudesta raskaudesta! Mua muuten kans hampaiden pesu aamulla oksettaa, yritän tehdä sen mahdollisimman nopeasti, etten ehtisi niin huomata hampaita harjaavani, mutta monesti silti oksu tulee tai ainakin hirvittävän kuvottava olo. Milloinkohan sekin loppuu? Tiedän nuo morkkikset, mulla pinna palaa kans esiuhmiksen kans välillä aika rajusti, varsinkin jos oon ite väsynyt, vaikka yritän pinnaa venyttää. Ja sit tulee just toi " huono äiti" -olo ja miettii, että toista odotan tähän kaaokseen. Mä meinasin aluks ottaa pojan pois päiväkodista, kun jään äitiyslomalle, mut nyttemmin oon ajatellut, et sais käydä siel muutaman tunnin leikkimäs ikäistensä kanssa 2-3krt/vko. On ehkä aavistuksen alkanut viihtyäkin siellä. Ollaan pojan kans syöty Devitolia lokakuun alusta asti, paketti oli kaapissa valmiina. En mä mitään muita vitamiineja vedäkään sitten. Nimeä vauvalle ei ole mietitty, kummit luulen et tiedän. Mielitekoja ei kummemmin ole. Karkit eivät maistu, muuten lähes kaikki tasaisesti.



Pirpaliina: Pian on sullakin riskiviikot täynnä, hyvä niin. Mä olin ihan paniikissa koko alkuraskauden ad rv 12+5, jolloin vihdoin pääsin ultraan. (Edellinen raskaus meni kesken vasta 11+6). Pelkäsin tälläkin kertaa kaiken menevän huonosti. Kuten Titi tais sanoa, ekat kakstoista viikkoa meni tosi hitaasti ja sen jälkeen, voi millä vauhdilla. Toivottavasti sä et ole ihan yhtä paineissa tai pessimisti kuin mä. Halusin vaan suojella itseäni, etten taas putoaisi korkealta. Ehkä voit joskus viikolla 15-18 alkaa tuntemaan liikkeitä tai sit vasta viikolla 20. Ei kai siitä kovasti kannata huolestua, jos ei niitä aikaisin tunne. Kukin kroppansa, vauvansa ja raskautensa mukaan liikkeet tuntee.



Juuliar74: Onnea sulle edellisen km:n viikkojen ohittamisesta! Mulla ainakin olo hieman helpottui tuon rajapyykin jälkeen ja sitten muutaman päivän kuluttua lisää ultrassa! Onhan sulla sit raskausoireita, jos nuo hajut noin häiritsee. Älä huoli, raskausoireet ehtivät " ihanuudellaan" vielä hyvin yllättämään.



Sofia-77: Ei tarvitse sun kiitellä lohdutuksen sanoista, kaikki me ollaan samassa veneessä kukin tavallaan, ymmärretään varmasti, vaikkei sanojakaan aina olisi. Käy vaan täällä palstailemassa meidän kanssa, ehdit sit myöhemmin siirtyä taas kuumeilupuolella, jos kuumeilu alkaa.



limetti1: Onneksi olkoon hyvistä ultrakuulumisista!



Enni-Maija: Ihana, et liikkeet tuntuvat jo tosi selkeästi! Kiva, et saat piakkoin äitiyspakkauksen, muistan et sitä oli ihana näpertää ekaa odottaessa. Nyt en aio pakkausta ottaa, koska kaikki tallella edellisestä ja lähes uuden veroista. Koeta ehtiä lepäilemään tarpeeksi, ettei supparit tuosta vielä kovasti kiihtyisi. Ai, teilläkin iltapuuro menee toisinaan (lue: yleensä) minne sattuu. Niin täälläkin.



Maria80: Koetahan ehtiä loikoilemaan tarpeeksi. Huimaus ei ole mukavaa, kärsin siitä ekassa raskaudessa. Saa nähdä, alkaako nyt kohta taas sama. Onkohan sun paineet jotenkin matalalla, jos noin huimaa?



nippula: Onneks Hb:s on noussu! Koetahan sinäkin lepäillä vaan, ettet enempää avautuis vielä.



Hannele81: Kiva, et sait sen ultra-ajan! Ja ikävää, et olet taas vuodellut, ainahan se varmaan pysäyttää vaikka harmitonta vuotelusi onkin ollut.



Titi: Onnittelut 20rv:n saavuttamisesta! Kiva kuulla sustakin, vaikka näemmä kiirettä pitää! Kurjaa, jos olet sairaaksi tulossa. Mut hyvä, et pääset lääkärin kanssa juttelemaan lääkkeistä. Et sitten ainakaan ota omin päin mitään, mikä saattaakin olla vaarallista vauvalle. Ja koetahan ehtiä lepäilläkin!



sani-74: Tsemppiä väsymyksen kanssa. Hyvä kuulla, et kaikki siellä hyvin. Viikko menee pian, usko vaan. Toivottavasti siellä masussa on todella kaikki hyvin! Kyllä ne raskausoireet ehtii sut vielä saartaa, odota vaan. Onhan väsymyskin jo esimakua siitä..



ON: Täällä kaikki myös hyvin. Vauva vaan on jotenkin liikehtinyt vähemmän viimeisen parin päivän aikana. Vähän välillä ehdin huolestua ja sitten se taas potkaiseekin. Välillä alaselässä tuntuu sellaista pientä " menkka" jomotusta tai muuta väsymystä=ei kiva tunne. Pitäis kai ehtiä ihan oikeesti lepäilemään enemmän. Eka raskaudessa kuuntelin vaan oloani, nyt juoksen esikoisen tahdissa eli aika kovaa joka päivä. Ei paljon ehdi levätä ainakaan silloin kuin itse haluaisi.



Töissä alan pikkuhiljaa asiasta vihdoin kertoa, saavat sitten tilalleni jonkun. Siellä on vaan niin kiirettä, ettei kukaan ehdi kummemmin urkkia toisen yksityiselämää.



Julkisissa liikennevälineissä oksettaa, kamalaa. Kerran on matkanteko pysähtynyt siihen, että oli käytävä pysäkillä oksentamassa. Aamulla myös hampaidenpesu saa aikaan oksuolon. Ihmettelen, et olen jo kuitenkin näin pitkällä ja vielä oksettaa...



Yksi kaverini sai muuten keskenmenon pari viikkoa sitten rv12. Ei ole halunnut mua nähdä sen jälkeen. Ollaan oltu yhteydessä tekstiviestein. Meinas tänään hermostua, kun erehdyin kysymään viestissä, miten voi. Ei kuulemma enää jaksa jutella keskenmenosta, vaikkei mulle ole siitä koskaan sen enempää jutellutkaan. Mietin vaan, et mä jaksan vieläkin jutella keskenmenosta, oli se vaan sellainen ikävä kokemus, et ihmiset on kai tosi erilaisia. Tylsää, kun tiedän mitä on tapahtunut, olen kokenut vastaavaa ja silti kaveri ei halua millään tavalla lähelleen. Vaikka toisaalta ymmärrän, et mun masun näkeminen ei varmaan ehkä täl hetkel ole helppoa. Mutta harmittaa vaan, etten saa oikein mitään kosketusta tähän ystävään.



Oli paljon tarinaa täällä, en taida jaksaa enää enempää tänään. Pakko mennä vielä jotain popsimaan ja sitten kattelee unia. Väsy on. Ja ennen nukkumaanmenoa silittelen aina masua ja toivon, että vauva vastaisi liikkeillä. Usein vastaakin, mikä saa äidin mielen hyvin onnelliseksi!!



Kaikille hyvää masunkasvatusta ja alkavaa viikonloppua!



Lizie & Pikkuinen 20+5 (Kauhee, kun nää viikot ihan oikeesti menee, meinasin eka kirjoittaa viikoiks jotain ykkösellä alkavaa... Ja silti maaliskuuhun tuntuu olevan vielä tolkuttoman pitkä aika. Mutta odottavan aika on pitkä, on jaksettava olla kärsivällinen ja toivottava, että kaikki menee hyvin.