Onko ok erota, jos mies ei haluakaan perhettä ja lapsia?

Itselleni se olisi niin tärkeä juttu, että eroaisin.

Vierailija kirjoitti:

Itselleni se olisi niin tärkeä juttu, että eroaisin.

Tätä on vähän vaikea miehenä välillä ymmärtää. Kyllä minulla menisi rakkaus kumppaniani kohtaan kaiken yli. Luulen, että se on biologista ja niin kuin joku jo sanoi miehet varmaan myötäilevät usein naisen tahtoa tässä asiassa

Vierailija kirjoitti:

Ei halua... sinun kanssasi. Eroa niin on nopeasti pullat uunissa uuden kanssa.

Mikä on vaihtoehto kun mies haluaa suhteen ilman lapsia joita 99% naisista haluaa? Löytää helposti sen yksisarvisen?

Naisen logiikka=Kun mies ei halua lapsia se haluaa niitä eri naisen kanssa 🤣🤣🤣

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei halua... sinun kanssasi. Eroa niin on nopeasti pullat uunissa uuden kanssa.

Näitä on paljon. Kaverin eksä ei kuulemma halunnut sitoutua jne. Eron jälkeen n 1,5 vuoden kuluttua tuli someen kuva missä hän oli oman lapsensa ristiäisiä juhlimassa.

Se saattaa haluta lapsia, mutta ei halua sun kanssa. Eikä tilanne tule muuttumaan.

Miehen ainoa vaihtoehto on ikisinkkuus.

Miksi se on niin vaikeata pitää ne haarat yhdessä.

Jos itse haluat perheen ja lapsia, on ok erota. Jos itsellesi sillä ei ole niin väliä, on ok jäädä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itselleni se olisi niin tärkeä juttu, että eroaisin.

Tätä on vähän vaikea miehenä välillä ymmärtää. Kyllä minulla menisi rakkaus kumppaniani kohtaan kaiken yli. Luulen, että se on biologista ja niin kuin joku jo sanoi miehet varmaan myötäilevät usein naisen tahtoa tässä asiassa

Sama. Tuo naisen prime-directive on koodattu elimistöön niin syvälle, että on kyllä karmeaa luettavaa miten sen vuoksi lentää vaikka elinikäinen rakkaus ja kumppanuus vessanpyttyyn.

Munasarjat kun käskyttävät että lapsi on PAKKO saada alulle ja kohtua on PAKKO päästä käyttämään niin millään muulla ei ole kuin korkeintaan välinearvo tavoitteen saavuttamiseksi.

Onko nainen itsekun vain matkustaja, eikä oman itsensä ohjaimissa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei halua... sinun kanssasi. Eroa niin on nopeasti pullat uunissa uuden kanssa.

Mikä on vaihtoehto kun mies haluaa suhteen ilman lapsia joita 99% naisista haluaa? Löytää helposti sen yksisarvisen?

Ihan samahan se on miehissäkin - joku 99% haluaa lapsia. Vapaaehtoisesti lapsettoman miehen löytäminen ei ole siis yhtään sen helmpompaa. Pidän potentiaalisena vaihtoehtona jo miehiä, joilla on lapset jo tehtynä, eivätkä halua enempää. Ainakin vähän enemmän vaihtoehtoja. Lapset eivät ole minulle ongelma, ovat yleensä suloisia ja tulen niiden kanssa hyvin toimeen, mutta en halua omia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei halua... sinun kanssasi. Eroa niin on nopeasti pullat uunissa uuden kanssa.

Mikä on vaihtoehto kun mies haluaa suhteen ilman lapsia joita 99% naisista haluaa? Löytää helposti sen yksisarvisen?

Ihan samahan se on miehissäkin - joku 99% haluaa lapsia. Vapaaehtoisesti lapsettoman miehen löytäminen ei ole siis yhtään sen helmpompaa.

Nyt kuulostaa kyllä pahaati pieleen menevältä mutulta.

Kyllä ne koti- ja perheleikit vähemmistöllä on prioriteettilistalla ollenkaan ja niillä joilla on niin hyvin matalalla. Asia josta voidaan hyvin joustaa kun ei ole tärkeä alunperinkään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei halua... sinun kanssasi. Eroa niin on nopeasti pullat uunissa uuden kanssa.

Kävimme vuosia sitten pitkäaikaisen tyttöystäväni kanssa keskustelun lapsien saamisesta. Kerroin hänelle rehellisesti, että en ole ikinä kokenut halua saada omia lapsia, ja etten osaa sanoa muuttuuko tunteeni myöskään tulevaisuudessa. Sanoin kuitenkin rakastavani häntä koko sydämestäni ja toivovani että voimme viettää loppuelämämme yhdessä.

Alle kuukausi tästä keskustelusta olimme eronneet hänen päätöksestään. Pakko myöntää, että särjin itseni sen johdosta todella pahasti, vaikka koitinkin kaikkeni ymmärtää sitä kuinka tärkeä asia oli hänelle. Erostamme on nyt kulunut jo seitsemän vuotta, ja vaikka emme ole olleet minkäänlaisessa yhteydessä toisiimme, niin tiedän hänen olevan edelleen lapseton sinkku. Minäkään en ikinä onnistunut löytämään uutta kumppania, ja nyt olemme molemmat jo keski-iän puolella.

Vaikea ja kipeä kipeä asia käsitellä varmasti monelle. Meillä asiat menivät nyt näin.

M42

Parempi siltikin noin. Ex- puolisosi sai tehdä itse valinnan ja vaikkei uutta kumppania koskaan löytynyt, niin ainakin hän sai yrittää. Hän olisi luultavasti ollut sinulle katkera jos olisi jäänyt kanssasi suhteeseen, ei ehkä heti, mutta viimeistään siinä vaiheessa kun lasten saanti ei enää onnistuisi. Aina hän olisi voinut mennä lapsettomuushoitoihin ja tiedä vaikka onkin käynyt niissä itsellisesti, mutta lasta ei ole vain koskaan siunaantunut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itselleni se olisi niin tärkeä juttu, että eroaisin.

Tätä on vähän vaikea miehenä välillä ymmärtää. Kyllä minulla menisi rakkaus kumppaniani kohtaan kaiken yli. Luulen, että se on biologista ja niin kuin joku jo sanoi miehet varmaan myötäilevät usein naisen tahtoa tässä asiassa

Niin, siis jos rakkaus kumppania kohtaan menee kaiken yli, niin myötäilet juurikin naisen tahtoa tässä asiassa.

Vai tarkoittaako "rakkaus kaiken yli" että jos kumppanisi ei halua lapsia, pysyt jalosti hänen rinnallaan. Ja jos hän haluaa lapsia, haluat, että olette yhdessä rakkaudesta, ei lasten takia.

Perheen perustaminen nyt on niin iso juttu, ettei siinä pidä tehdä myönnytyksiä, puoleen tai toiseen. Ja jos tulevaisuuden näkymät eivät kohtaa, pitää erota. Mutta siksi tämä olisi syytä paaluttaa jo seurustelun alkuvaiheessa, siten että "ehkä joskus" on tosiasiassa "ei"

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei halua... sinun kanssasi. Eroa niin on nopeasti pullat uunissa uuden kanssa.

Mikä on vaihtoehto kun mies haluaa suhteen ilman lapsia joita 99% naisista haluaa? Löytää helposti sen yksisarvisen?

Keskittyy muihin juttuihin ja naissuhteet lähtökohtaisesti ihan hupipohjalta, ellei se yksisarvinen sitten kuitenkin kävele vastaan. Keski-ikäisenä voi katsella tosissaan kun nainen ei enää lapsia saa vaikka haluaisikin tai ne on jo tehty ja aikuiseksi kasvatettu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei halua... sinun kanssasi. Eroa niin on nopeasti pullat uunissa uuden kanssa.

Kävimme vuosia sitten pitkäaikaisen tyttöystäväni kanssa keskustelun lapsien saamisesta. Kerroin hänelle rehellisesti, että en ole ikinä kokenut halua saada omia lapsia, ja etten osaa sanoa muuttuuko tunteeni myöskään tulevaisuudessa. Sanoin kuitenkin rakastavani häntä koko sydämestäni ja toivovani että voimme viettää loppuelämämme yhdessä.

Alle kuukausi tästä keskustelusta olimme eronneet hänen päätöksestään. Pakko myöntää, että särjin itseni sen johdosta todella pahasti, vaikka koitinkin kaikkeni ymmärtää sitä kuinka tärkeä asia oli hänelle. Erostamme on nyt kulunut jo seitsemän vuotta, ja vaikka emme ole olleet minkäänlaisessa yhteydessä toisiimme, niin tiedän hänen olevan edelleen lapseton sinkku. Minäkään en ikinä onnistunut löytämään uutta kumppania, ja nyt olemme molemmat jo keski-iän puolella.

Vaikea ja kipeä kipeä asia käsitellä varmasti monelle. Meillä asiat menivät nyt näin.

M42

Varsin koskettava tarina. Mutta jos kyse oli pitkäaikaisesta tyttöystävästä, niin mistä te oikein puhuitte siihen asti, kun vasta 35-vuotiaana tuli tulevaisuuden suunnitelmat puheeksi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei halua... sinun kanssasi. Eroa niin on nopeasti pullat uunissa uuden kanssa.

Mikä on vaihtoehto kun mies haluaa suhteen ilman lapsia joita 99% naisista haluaa? Löytää helposti sen yksisarvisen?

Keskittyy muihin juttuihin ja naissuhteet lähtökohtaisesti ihan hupipohjalta, ellei se yksisarvinen sitten kuitenkin kävele vastaan. Keski-ikäisenä voi katsella tosissaan kun nainen ei enää lapsia saa vaikka haluaisikin tai ne on jo tehty ja aikuiseksi kasvatettu.

Varmasti ihan järkevä suunnitelma, mutta aika pitkä aika odotella sitä todellista kumppanuutta.

Jää se palava nuoruuden rakastaminen välistä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei halua... sinun kanssasi. Eroa niin on nopeasti pullat uunissa uuden kanssa.

Mikä on vaihtoehto kun mies haluaa suhteen ilman lapsia joita 99% naisista haluaa? Löytää helposti sen yksisarvisen?

Ihan samahan se on miehissäkin - joku 99% haluaa lapsia. Vapaaehtoisesti lapsettoman miehen löytäminen ei ole siis yhtään sen helmpompaa.

Nyt kuulostaa kyllä pahaati pieleen menevältä mutulta.

Kyllä ne koti- ja perheleikit vähemmistöllä on prioriteettilistalla ollenkaan ja niillä joilla on niin hyvin matalalla. Asia josta voidaan hyvin joustaa kun ei ole tärkeä alunperinkään.

Sinulla on varmaan joku lähde noille naurettaville höpinöillesi vai yleistätkö nyt vain sumeilematta oman kantasi koskemaan kaikkia miehiä?

Vierailija kirjoitti:

Kaipa näistä pitäisi keskustella aika aikaisessa vaiheessa. Hieman oudolta se tietenkin tuntuu alkaa tenttaamaan toiselta mielipidettä oman elämän suurimpiin tuleviin päätöksiin, kun ollaan vasta tutustumisvaiheessa.

Minusta AIKUINEN ihminen kyllä tietää mitä elämältään haluaa ja osaa kyllä kertoa mielipiteensä. Ihan kuin vaikka 25-30- vuotias ei olisi missään kohtaa tehnyt mielikuvaharjoitusta millaista olisi elää perheenä. Usein suvussa tai jollain ystävällä on pieniä lapsia joita saattaa tavata silloin tällöin, varsinkin tällaisessa tilanteessa sata varmasti käy mielen päällä haluaisinko minäkin tuollaisen, pärjäisinkö sen kanssa ja onko se farmarivolvo ja kultaisennoutaja minun juttuni. Eli eihän siinä kohtaa kun tutustutaan kysytä että haluatko tehdä lapsen MINUN kanssani, vaan näetkö itseäsi perheellisenä missään elämänvaiheessa. Paskapuhetta sellainen ettei muka koskaan ole käynyt mielessä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei halua... sinun kanssasi. Eroa niin on nopeasti pullat uunissa uuden kanssa.

Mikä on vaihtoehto kun mies haluaa suhteen ilman lapsia joita 99% naisista haluaa? Löytää helposti sen yksisarvisen?

Ihan samahan se on miehissäkin - joku 99% haluaa lapsia. Vapaaehtoisesti lapsettoman miehen löytäminen ei ole siis yhtään sen helmpompaa.

Nyt kuulostaa kyllä pahaati pieleen menevältä mutulta.

Kyllä ne koti- ja perheleikit vähemmistöllä on prioriteettilistalla ollenkaan ja niillä joilla on niin hyvin matalalla. Asia josta voidaan hyvin joustaa kun ei ole tärkeä alunperinkään.

Sinulla on varmaan joku lähde noille naurettaville höpinöillesi vai yleistätkö nyt vain sumeilematta oman kantasi koskemaan kaikkia miehiä?

Tämä. Treffaillessa tuli varsin selväksi, että suurimmalla osalla n. 25-30v miehistä tulevaisuuden haavena on saada omia lapsia. Ja asiasta ihan oma-aloitteisesti kertoivat, joten se selvästi oli heille tärkeää. En millään suostu uskomaan että just mun kohdalle osui jotkut harvinaiset poikkeustapaukset.

Vierailija kirjoitti:

Kaipa näistä pitäisi keskustella aika aikaisessa vaiheessa. Hieman oudolta se tietenkin tuntuu alkaa tenttaamaan toiselta mielipidettä oman elämän suurimpiin tuleviin päätöksiin, kun ollaan vasta tutustumisvaiheessa.

Voihan sitä kysyä ihan yleisesti, mitä tulevaisuuden haaveita toisella on. Tätä kautta pääsee kokemukseni mukaan luontevasti käsiksi asiaan, ilman että tarvii erikseen alkaa yksittäisistä asioista tenttaamaan. Vastauksesta voi aika hyvin päätellä, oletteko samalla kartalla.

Eroa ap, heti.

Vttuako edes kysyt palstalta tätä, siis oikeasti?

Ainoa jolta sinun pitäisi kysyä asiaa antaen hetki (eli joitakin viikkoja aikaa, ei vuosien jahkailuja) on se miehesi.

Jos mies pysyy päätöksessä, että ei halua lapsia ja sinä haluat niin LÄHDE siitä suhteesta.

Itse olen se katkera ämmä, joka tuhlasi yli 10 v mieheen, joka sitten ei halunnutkaan yhtäkkiä yhtään lasta.

Arvaa vtuttiko, ikää alkaa olla jo 35 ja vaihdevuosien alkoi mummollani neljän kymmenen tienoilla?

Mies tiesi tämän koko ajan, mutta kun mieli "yhtäkkiä" muuttui, eikä tajunnut että naisena minulta loppuu aika jossain vaiheessa..

Ukko lensi pihalle, on nyt ex.

Itse aion hankkia lapset yksin, ehtii hyvin ennen 40 ikähaarukkaa saada pari kolme lasta.

Tukiverkko on hyvä, eli pärjään ilman miestäkin.

Miehiä ehdin saada vaikka vanhana, lapsia en.

Eli en kadu ja suosittelen samaa sinulle ap:)