Miten ootte selittäneet lapselle, jos ette ole isovanhempien kanssa tekemisissä?
Meillä on sellainen tilanne, että lapsella ei ole mummolaa, koska isovanhemmat eivät ole ok. Alkaa jo pikku hiljaa tajuta, että kavereilla on, ja kohta varmaan alkaa kysellä, miksi meillä ei ole. Surettaa lapsen puolesta. Miten tällaisia tilanteita voisi hoitaa?
Kommentit (19)
Vierailija kirjoitti:
Oma äiti sano että hänen äitinsä oli kuollut vaikka ei oikeasti ollut. Naapurin mummo toimi hyvin ns "varamummona".
Ohoh. Musta ei ole ok valehdella lapselle. Mutta ei sille meidänkään tapauksessa kyllä koko totuutta todellakaan voi kertoa. Enkä aio puhua lapselle pahaa isovanhemmista, koska ei hänen tarvitse sellaisilla päätään vaivata. Ap
Kerro rehellisesti mutta lapsen ikätasoisesti.
Mä en voi olla omien vanhempien kanssa tekemisissä, toinen vanhempi erittäin aggressiivinen, mt-tausta, väkivaltaa. Käy päälle, kilahtaa sekunnissa, arvaamaton, uhkailee.
Lapselle olen kertonut että on mieleltään pipi eikä voi eikä pysty normaaliin kanssakäymiseen. En anna tavata lapsiani lainkaan. En edes valvotusti sillä omakin henki/terveys on vaarassa jos sinne menen.
Kaikilla ei ole hyviä tai normaaleita vanhempia, se on sitä elämää, ja elämä ei ole aina tasaväkinen tai reilu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oma äiti sano että hänen äitinsä oli kuollut vaikka ei oikeasti ollut. Naapurin mummo toimi hyvin ns "varamummona".
Ohoh. Musta ei ole ok valehdella lapselle. Mutta ei sille meidänkään tapauksessa kyllä koko totuutta todellakaan voi kertoa. Enkä aio puhua lapselle pahaa isovanhemmista, koska ei hänen tarvitse sellaisilla päätään vaivata. Ap
Meiän tapauksessa tuo vastaus oli parempi. En ole koskaan tavannut "mummoani" ja tarinoita mitä olen kuullut mummosta niin ihan hyvä vaan oli häijy juoppo joka mm löi lapsiaan. Äitini valhe selvisi vasta teini-iässä kun hän selitti miksi oli niin väittänyt ja ymmärsin täysin miksi. t. aikaisempi
Ei paljon tarvinnut selitellä kun ryntäsi meille riehumaan ja piti soittaa poliisi hakemaan pois.
Tuollaisia tilanteita ei voi hoitaa mitenkään. Jotkut isovanhemmat on vaan vaarallisia, toksisia tai vahingollisia.
Omiin vanhrmpiin ei voi olla väleissä, pakko olla salainen osoite, numeron estot.
Dysfunktionaalisessa perheessä/suvussa ei ole sellaista tilaa että olisi hyviä vaihtoehtoja. On vaan huonoja ja vielä huonompia. Pitää vaan yrittää valita vähiten huono.
Tuttuni sisko meni kertomaan tämän pienelle lapselle, että heillä on isoäiti olemassa. Tätä suorasuuta ärsytti niin paljon, että oma veli oli katkonut välit yhteiseen äitiin, johon hän itse piti yhteyttä. Huoh! Ei tajunnut tuota tekoaan varmaankaan täydellisen asiattomaksi.
Tuttavapiirissäni tämäntyyppiset asiat on selitetty pääasiassa niin, että on vaikeaa mt-ongelmaa ja kyvyttömyyttä käyttäytyä asiallisesti ja kunnioittavasti omia aikuisia lapsia kohtaan. Yksityiskohtiin ei ole kukaan mennyt. Mahdolliset seksuaaliset rajanylitykset ja pahoinpitelyt tms. kerrottaneen vasta, kun lapset ovat oikeasti aikuisia, eli siellä lähempänä kolmeakymppiä.
Vierailija kirjoitti:
Tuttuni sisko meni kertomaan tämän pienelle lapselle, että heillä on isoäiti olemassa. Tätä suorasuuta ärsytti niin paljon, että oma veli oli katkonut välit yhteiseen äitiin, johon hän itse piti yhteyttä. Huoh! Ei tajunnut tuota tekoaan varmaankaan täydellisen asiattomaksi.
Tuttavapiirissäni tämäntyyppiset asiat on selitetty pääasiassa niin, että on vaikeaa mt-ongelmaa ja kyvyttömyyttä käyttäytyä asiallisesti ja kunnioittavasti omia aikuisia lapsia kohtaan. Yksityiskohtiin ei ole kukaan mennyt. Mahdolliset seksuaaliset rajanylitykset ja pahoinpitelyt tms. kerrottaneen vasta, kun lapset ovat oikeasti aikuisia, eli siellä lähempänä kolmeakymppiä.
Tämä on hyvä ohje.
Oma vanhempani on raivohullu lapsenhakkaja, jostain perusnarsistista sata kertaa pahempi. En ole lapsilleni kertonut siitä mitä hirveyksiä lapsuudessani koin. Mutta, tämäkin on hankala tie. Nyt vanhin on teini-ikäinen ja muutamaan otteeseen syytellyt minua siitä että liian heppoisin perustein olen rajannut isovanhemmat ulos. Eivät ole todellakaan heppoiset syyt. En tiedä pitääkö mun kohta kertoa totuus teinilleni.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuttuni sisko meni kertomaan tämän pienelle lapselle, että heillä on isoäiti olemassa. Tätä suorasuuta ärsytti niin paljon, että oma veli oli katkonut välit yhteiseen äitiin, johon hän itse piti yhteyttä. Huoh! Ei tajunnut tuota tekoaan varmaankaan täydellisen asiattomaksi.
Tuttavapiirissäni tämäntyyppiset asiat on selitetty pääasiassa niin, että on vaikeaa mt-ongelmaa ja kyvyttömyyttä käyttäytyä asiallisesti ja kunnioittavasti omia aikuisia lapsia kohtaan. Yksityiskohtiin ei ole kukaan mennyt. Mahdolliset seksuaaliset rajanylitykset ja pahoinpitelyt tms. kerrottaneen vasta, kun lapset ovat oikeasti aikuisia, eli siellä lähempänä kolmeakymppiä.
Tämä on hyvä ohje.
Oma vanhempani on raivohullu lapsenhakkaja, jostain perusnarsistista sata kertaa pahempi. En ole lapsilleni kertonut siitä mitä hirveyksiä lapsuudessani koin. Mutta, tämäkin on hankala tie. Nyt vanhin on teini-ikäinen ja muutamaan otteeseen syytellyt minua siitä että liian heppoisin perustein olen rajannut isovanhemmat ulos. Eivät ole todellakaan heppoiset syyt. En tiedä pitääkö mun kohta kertoa totuus teinilleni.
Kerro ihmeessä totuus, mutta tietenkin lapsen ikään sopiva totuus. Teini-ikäiselle varmaan riittääkin sanoa että mummo oli/on väkivaltainen lapsia kohtaan kuten sinua kun olit pieni.
Isälläni on narsistisia piirteitä ja äitini on hänen talutushihnassaan. Vielä toistaiseksi välttely selittyy sillä, että he asuvat kaukana. Kun lapset ovat isompia, kerron heille, että papalla on sellainen sairaus, joka saa ihmisen puhumaan ja käyttäytymään ilkeästi ja että meidän on siksi parempi olla tapaamatta häntä, koska siitä tapaamisesta tulisimme vain surulliseksi, eikä se auttaisi pappaakaan.
Lapsillani on onneksi toiset isovanhemmat, joten yksi mummola heillä on.
Voisiko joku pariskunta ruveta varamummoksi ja ukiksi? Monella on tilanne ettei ole lapsia,eikä lapsenlapsia vaikka ovat kovinnkaivanneet heitä.Jotkut ovat katkaissseet välinsä vanhempiinsa syytä ilmoittamatta.Syy voi olla esim perheen omat ongelmat,mt häiriöt huumeiden käyttö tai narsistinen luonne tms.Minä esim ryhtyisin mielelläni varamummoksi,mutta perheeni tilanne on vaikea vakavan sairauden takia.Luulen että löydätte jostain varamummolan esim netin kautta.Lykkyä tykö!
Oon sanonut kuten asia on. Isovanhemmat ovat täysiä k...päitä ja pilaavat muiden elämän. Ei lapset osaa niitä kaivatakaan.
Jos lapsi eo kysy, ei tartte kertoa sen kummemmin. Meillä lapsi kysyi ollessaan neljännellä (!) ja sanoin, että juu kyllä minunkin vanhemmat elää mutta me ei olla heidän kanssaan tekemisissä, kun ei kaikki ole omien vanhempiensa kanssa tekemisissä.
Lapsi kyseli kutosella tarkemmin ja silloin sanoin että he ovat henkisesti sairaita, eikä ole hyvä asia että me ollaan yhteydessä mutta heillä on kyllä muita sukulaisia jotka heistä huolehtivat.
Vierailija kirjoitti:
Voisiko joku pariskunta ruveta varamummoksi ja ukiksi? Monella on tilanne ettei ole lapsia,eikä lapsenlapsia vaikka ovat kovinnkaivanneet heitä.Jotkut ovat katkaissseet välinsä vanhempiinsa syytä ilmoittamatta.Syy voi olla esim perheen omat ongelmat,mt häiriöt huumeiden käyttö tai narsistinen luonne tms.Minä esim ryhtyisin mielelläni varamummoksi,mutta perheeni tilanne on vaikea vakavan sairauden takia.Luulen että löydätte jostain varamummolan esim netin kautta.Lykkyä tykö!
Näistä varamummoista on ihan huutava pula. Jonotin vuoden, en saanut.
Sitä se intersektionaalinen marxilainen feminismi teettää. Perheet ja ihmissuhteet hajoaa.
Kommunistisille mummoille kysyntää, papat saa pitää tunkkinsa ja turpansa kiinni.
Vierailija kirjoitti:
Isälläni on narsistisia piirteitä ja äitini on hänen talutushihnassaan. Vielä toistaiseksi välttely selittyy sillä, että he asuvat kaukana. Kun lapset ovat isompia, kerron heille, että papalla on sellainen sairaus, joka saa ihmisen puhumaan ja käyttäytymään ilkeästi ja että meidän on siksi parempi olla tapaamatta häntä, koska siitä tapaamisesta tulisimme vain surulliseksi, eikä se auttaisi pappaakaan.
Lapsillani on onneksi toiset isovanhemmat, joten yksi mummola heillä on.
Mikä sairaus papalla? Sinun "narsisia piirteitä" -diagnoosisi?
Ymmärrän jos taustalla oikeasti ikäviä tai vakavia asioita kuten alkoholismia, väkivaltaa, hyväksikäyttöä tms, ettei haluta olla tekemisissä.
Nykyään vaan nsn suvaitsemattomuus on päivän sana ja pelkkä eriävä mielipide tuntuu olevan riittävä syy katkaista välit sukuun.
Tämä on mielestäni lapsen kannalta väärin ja saa pahimmillaan lapselle tunteen, että hänessä on jotain vikaa.
Pahinta on, jos puoliso on se, joka määrää tai päättää, ettei puoliso saa olla tekemisissä sukulaisiinsa, jos eivät sukulaiset esim pidä puolisosta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Isälläni on narsistisia piirteitä ja äitini on hänen talutushihnassaan. Vielä toistaiseksi välttely selittyy sillä, että he asuvat kaukana. Kun lapset ovat isompia, kerron heille, että papalla on sellainen sairaus, joka saa ihmisen puhumaan ja käyttäytymään ilkeästi ja että meidän on siksi parempi olla tapaamatta häntä, koska siitä tapaamisesta tulisimme vain surulliseksi, eikä se auttaisi pappaakaan.
Lapsillani on onneksi toiset isovanhemmat, joten yksi mummola heillä on.
Mikä sairaus papalla? Sinun "narsisia piirteitä" -diagnoosisi?
On aikoinaan eläköitynyt mielenterveyssyistä. T. Se jolle vastasit
Oma äiti sano että hänen äitinsä oli kuollut vaikka ei oikeasti ollut. Naapurin mummo toimi hyvin ns "varamummona".