Lue keskustelun säännöt.
Syötetäänkö vanhuksia hoivakodissa jos ei itse kykene?
31.07.2022 |
Vai riippuuko tapauksesta? Kerran satuin ruokailun aikaan (kysymyksessä yksityinen hoivakoti) niin liikuntakyvyttömät, dementoituneet vanhukset istuivat ison pöydän ääressä ja kukin söi miten kykeni. Eräs mummo ei osannut käyttää ruokailuvälineitä. Hän heitteli käsin lautaselta ruokaa viereensä lattialle, ei ymmärtänyt pistää suuhunsa. Ketään ei autettu. Eräs osasi syödä vaan pullaa, joka oli tarkoitettu ilmeisesti jälkiruoaksi kahvin kanssa. Ruoka-annos oli koskematon.
Toinen tapaus. Kunnallinen hoivakoti, jossa juuri vanhusikään ehtinyt asukas.
Sairastanut kolmekymmentä vuotta ääreishermostosairautta (polyneuropatia) ja mennyt liikuntakyky, vuodepotilas, kädet myös melkein halvaantuneet. Ei pysty enää kirjoittamaan ja puristusvoima käsissä olematon.
Kertoi, että hoitajat odottaa, että hänen pitäisi itse saada syötyä, että kun sinä et edes yritä. Puuroa vähän kuulemma pystyy saamaan suuhunsa, mutta muuten ei onnistu. Ilmeisesti kuitenkin syötetäänkin, mutta samalla syyllistetään, voisi sanoa, että halvaantunutta, säryistä kärsivää ihmistä.
Asun kaukana, enkä ole lähiomainen, vain satunnaisesti kävin katsomassa. Ei myöskään ole omaisia jotka kävisivät syöttämässä. Mitään kuntoutusta ei ole koskaan annettu.
Ymmärrän kyllä, että resussit ei ehkä riitä. mutta surullista. Onko muilla samanlaisia kokemuksia?
Kommentit (256)
Syötetään niin nopeasti ettei jo muutenkin nielemisongelmainen vanhus pysy siinä mukana kun ruokaa tungetaan suuhun kuin kauhakuormaaja kauhoisi hiekkaa. Joitakinhan ovat tukehduttaneetkin.
Kaikkia ei toki syötetä, viedään vain lautanen koskemattomana pois, "no eikö maistu", kun muistisairas ei enää tajua miten syödään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miksei omaiset järjestä viriketoimintaa? Tautitalanne ollut monta vuotta.
Meidän alueella vierailu sallittu 15 min. maski naamalla hoidettavan huoneessa tai ulkona. Hyvä, että edes saa vierailla. Palataanko kenties koskaan normaaliin päiväjärjestykseen.
Täällä nyt jotkut vaan muistelevat menneitä.
Meillä se on onnistunut. Ollaan ostettu kerran kuukaudessa hanurinsoittoa hoivakotiin ja soittaja on ulkona, maski suulla ja mikki käytössä ja ikkunat auki ja ääni ja musiikin tunnelma tulee vanhuksille ikkunan läpi ja ääni sisälle. Eikä mitään ongelmia. Ovat tykänneet kovasti.
Hoivakoteja on erilaisia, äitini oli säätiön omistamassa. Niin kauan kuin hän pystyi pitämään ruokailuvälineitä ja ruoka maistui, söi itse, kun ei kyennyt, syötin, jos olin ruoka-aikaan paikalla. Saivat hoitajat mennä auttamaan muita. Viimeisinä viikkoina äiti ei enää syönyt, joi vain tilkan vettä, ja sai kaiken tarvitsemansa hoidon.
Vierailija kirjoitti:
Kun vanhus ei itse osaa enää syödä eikä ruoka maistu. On aika nukkua pois. Mikä järki on elämällä jossa maataan sängyssä vaipoissa eikä siitä enää nousta.
Sitä mietin , kun syöpään mnenehtyneen viimeiset viikot olivat juuri niin kuin kuvasit. Hoitajat kävivät noin tunnin välein katsomassa ja kääntämässä. Painehaavoja oli jo kaikesta huolimatta kehittymässä. En yhtään ihmettele, että ihmiset sulkevat kuolevaisuutensa pois jonnekin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Säästöä lisää kirjoitti:
Epäilen, että ei syötetä joka paikassa. Läheiseni joutui hoivakotiin viime keväänä ja laihtui viimeisinä elinkuukausinaan todella rajusti.
Kyselin jopa olisiko mahdollista syöttää hänelle juotavia lisäravinteita, mutta hoitajat suhtautuivat tähän ehdotukseen kielteisesti.
Samassa paikassa erään tuttuni isä menehtyi nesteytyksen puutteeseen. Tästä löytyy lääkärin lausunto.
Eikö vanhus saa enää kuolla? Hoitopaikkaan tullaan niin heikossa kunnossa, ettei ole mitään toivoa ja väkisin pitäisi syöttää ja juottaa. Sä voit itse joskus ottaa pään pensaasta ja tull edes yhteen vuoroon katsomaan, miten huonokuntoisia ne vanhukset on, jotka pääsee hoivakotiin. Suurin osa ei puhu, ei kävele, ei ymmärrä. Mä oon niin kyllästynyt siihen, että lähiomaiset syyllistää, kun käytännössä hoivakotiin tulee sen kuntoisia vanhuksia, että ne elää keskimäärin 4 kuukautta. Ne ei osaa itse syödä eikä juoda, ne ei tunne janoa tai nälkää ja silti hoitajien pitäisi väkisin pitää hengissä, syöttää ja juottaa vasten tahtoa.
Eikö tällaiset vanhukset yleensä toimiteta saattohoitoon.
Mihin "saattohoitoon" vanhukset pitäisi toimittaa hoivakodista?
Miten vieraantuneita ollaan kuolemasta?
Hyvin vieraantunut tämä yhteiskunta on kuolemisesta ja kuolemasta. . Äitini hoiti syöpään sairastuneen puolisonsa kotona, toki hoitajia kävi avustamassa. Syöpään kuollut äitini ehti asia hoivakodissa noin kaksi vuotta. Kun sairaus alkoi näkyä, sovimme, että häntä ei kuljeteta mihinkään, vaan että hän saa kuolla kotonaan. Ja niin tapahtui. Mutta näitä kuolemia seuratessani olen ajatellut, että miksi sitä eutanasia -lakia ei voitu hyväksyä? Eivät ne viimeiset viikot enää mitään elämää olleet, lääkityksestä huolimatta kipua ja kärsimystä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joku tietää, että joka paikassa on viriketoimintaa, mutta kun ei ole. Oikeassa olet siinä, että et pysty vastaamaan kaikkien hoivakotien puolesta. Hyvä tietää, että näin ehkä kuuluisi olla. Ehkä tämä korona-aika vaikuttaa ettei joka paikassa ole.
Miksi viriketpimintaa ei voisi vanhuksen lähiomaiset järjestää, vaan aina odotetaan valmista.
Ainakin mummini hoivakodissa 3v ajan eläkkeestä jätettiin 100-150€/kk juuri vanhuksen omaan käyttöön ja ainakin meidän tapauksessa hoitohenkilökunta suhtautui myönteisesti ja kaikki potilaat saivat osallistua.
Oli haitarin soittoa, laulua, lausuntaa, virpimisia, ja teemoja juhlapyhistä pääsiäistä jouluun jne. Ja esiintyjistä ei ollut pulaa, monet esiintyivät kulukorvausta tai palkkaa vastaan, lapsista ikäihmisiin, samoin oli hiusten laittoa, jumppaa, tanssia, hierontaa, vietettiin syntymäpäiviä jne. muutaman kerran kuukaudessa.
Ihmettelen, miksi omaiset kuvittelevat vanhusten lakkaavan elämästä ja tuntemasta iloa ja mielihyvää, eivätkä järjestä itse ohjelmaa, vaan odotetaan valmista ja muiden tekevät.
Vai eikö vanhukselle ollut mitään ohjelmaa, kun pystyi olemaan vielä kotona.Periaatteessa jos kaikki potilaiden omaiset järjestäisi toimintaa, sillä rahalla mitä jää hoitomaksusta, jokaiselle päivälle tulisi ohjelmaa, mutta jonkun se pitäisi tehdä vanhuksen puolesta.
Jos hoivakodista puhutaan, niin eipä monella asukkaalla jää 100-150 euroa kuussa ylimääräistä rahaa. Jalkahoitaja käy noin 8 viikon välein, maksaa 45-60 euroa per kerta. Moni ei edes tiedä, ettei hoitajat hoida jalkoja. Jos on täysin ilman sienirihmastoa olevat kynnet, voidaan kynnet leikata, mutta asiakas itse hankkii ne leikkurit. Suurimmalla osalla on vaivoja jaloissa, kynsisientä, silsaa, diabeteksen aiheuttamia ongelmia, kovettumia. Jalkahoitaja käy heidän jalat hoitamassa.
Osan asukkaista hiukset leikataan. Meillä käy parturi-kampaaja. Se maksaa noin 25-30 euroa, jos on lyhyet hiukset.
Vaatteita ostetaan. Hyvin usein college-housuja. Yleensä tiukat housut ei mene vaipan päälle ja sukkahousut on kaikkein hankalimmat. Kunnon löysiä housuja, joissa ei ole kiristävä vyötärö. Onneksi omaiset usein ostaa ne, kun annetaan lista. Jos on pelkkä edunvalvoja, hoitaja juoksee ostamassa, mutta sitä on vaikea saada mahdutettua työaikaan. Netistä ei saa tilattua edunvalvottaville mitään.
Kun kunto heikkenee, tulee eteen myös uusien takkien ja ulkohousujen hankintaa. Pyörätuolitakki maksaa 100-200 euroa, mutta se kestää vuosia.
Asukkaat tarvitsevat myös jalkineita. Jalat turpoavat ikääntyessä ja jalkineen pitää olla reilumman kokoinen kuin ennen. Jos istuu pyörätuolissa, kunnon lämpimät tossut on hyvät. Ja käveleville muistisairailla kuluu noin vuodessa yksi tossupari. Kävelevien sisätossussa pitää olla hyvä pohja, ei saa luistaa ja pitää saada helposti jalkaan, mielellään pitää pystyä pesemään. Tossut maksaa noin 40-80 euroa.
Aina pitäisi olla sen verran käyttörahaa, että pystyy tilaamaan edestakaisen kela-taksin. Hammas voi lohjeta ja pitää käydä päivystyksessä. Tai jotain muuta äkillistä terveysmenoa. Kela-taksi edestakaisin maksaa 50 euroa.
Omalla käyttörahalla jokainen ostaa myös hygieniatarvikkeita. Esimerkiksi hammastahnaa, hammasharja, shampoota, deodoranttia, kosteusvoidetta. Niihin uppoaa helposti parikymmentä euroa joka kuukausi ja kuivaihoisilla enemmänkin. Miehillä partakone.
Kesällä monet ostavat vissyä itselleen. Sitä ei talon puolesta tarjota. Jotkut limuja tai karkkia. Mansikoitakin haetaan torilta, joskus jäätelöt. Jotkut käyvät silloin tällöin omaisten tai hoitajan kanssa kahvilla esim. torilla. Herkkujen ja juomien määrästä riippuen maksaa 10-40 euroa kuussa.
Kun sinä lasket, paljonko tuosta omaan käyttöön jäävästä rahasta todellisuudessa enää jää virikkeisiin, se summa on pieni. Joillakin menee eurolleen kaikki, mitä käyttörahaa kuukaudessa jää.
Vierailija kirjoitti:
Joku tietää, että joka paikassa on viriketoimintaa, mutta kun ei ole. Oikeassa olet siinä, että et pysty vastaamaan kaikkien hoivakotien puolesta. Hyvä tietää, että näin ehkä kuuluisi olla. Ehkä tämä korona-aika vaikuttaa ettei joka paikassa ole.
Korona tosiaan vaikutti paljon. Äidin hoivakodissa kävi aikaisemmin aina välillä jotain muusikoita laulamassa ja soittamassa, ne ketkä pystyi tanssimaan, tanssivat. Kävi pikkuponi läheiseltä tilalta tervehtimässä, oli omaistenpäiviä missä oli monenlaista ohjelmaa. Pääsiäisnoidat ja joulupukki vieraili, ehkä noita aletaan taas pikkuhiljaa järjestää.
Onhan noissa asumisyksiköissä sitten oman porukan kesken esim jotain askartelukerhoa, tietokilpailuja, bingoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joku tietää, että joka paikassa on viriketoimintaa, mutta kun ei ole. Oikeassa olet siinä, että et pysty vastaamaan kaikkien hoivakotien puolesta. Hyvä tietää, että näin ehkä kuuluisi olla. Ehkä tämä korona-aika vaikuttaa ettei joka paikassa ole.
Miksi viriketpimintaa ei voisi vanhuksen lähiomaiset järjestää, vaan aina odotetaan valmista.
Ainakin mummini hoivakodissa 3v ajan eläkkeestä jätettiin 100-150€/kk juuri vanhuksen omaan käyttöön ja ainakin meidän tapauksessa hoitohenkilökunta suhtautui myönteisesti ja kaikki potilaat saivat osallistua.
Oli haitarin soittoa, laulua, lausuntaa, virpimisia, ja teemoja juhlapyhistä pääsiäistä jouluun jne. Ja esiintyjistä ei ollut pulaa, monet esiintyivät kulukorvausta tai palkkaa vastaan, lapsista ikäihmisiin, samoin oli hiusten laittoa, jumppaa, tanssia, hierontaa, vietettiin syntymäpäiviä jne. muutaman kerran kuukaudessa.
Ihmettelen, miksi omaiset kuvittelevat vanhusten lakkaavan elämästä ja tuntemasta iloa ja mielihyvää, eivätkä järjestä itse ohjelmaa, vaan odotetaan valmista ja muiden tekevät.
Vai eikö vanhukselle ollut mitään ohjelmaa, kun pystyi olemaan vielä kotona.Periaatteessa jos kaikki potilaiden omaiset järjestäisi toimintaa, sillä rahalla mitä jää hoitomaksusta, jokaiselle päivälle tulisi ohjelmaa, mutta jonkun se pitäisi tehdä vanhuksen puolesta.
Saako potilaan omaiset nostaa hänen tilillään olevan rahan ja käyttää potilaan viihdyttämiseen?
Tietenkin saa, jos potilas on antanut valtakirjan raha/pankkiasioiden hoitoon tai vanhukselle on määrätty edunvalvoja.
Jos vanhus on hoivakodissa, niin kuka muu valvoo vanhuksen oikeuksia ja etuja.
Hoidin mummoni asioita ja kyllä hänelle hoitokotiin maksettiin virkistystoimintaa, fysioterapiapalveluita, jalkahoitoa, kampaaja jne. ihan niitä samoja asioita, mitä oli kotona asuessaan tottunut käyttämään.
Päinvastoin, mummon lapset, mummon suostumuksella myivät omaisuutta, jota voidaan ostaa ylimääräisiä palveluita, jotta hän voisi viettää viimeiset elinvuotensa inhimillistä ja ihmisarvoista elämää esim. jalkahoito ja hieronta/jumppaa pari kertaa kuukaudessa jne.
Hyvä jos on saanut myydä omaisuutta. Meillä on hoitopaikoissa sukupolvi, joka ei asuinhuoneistoistaan luovu. Minun koti, sitä ei myydä. Joka kuukausi maksavat yhtiövastiketta, vaikkei ole toivoa palata yksin asumaan kotiin. Osa myös elättää siellä kotona asuvan puolison, kun niin on aina ollut. Jos Reino on aina maksanut yhtiövastikkeet, hän maksaa ne vielä sittenkin, kun itse on muuttanut jo hoivakotiin. Reino saattaa myös maksaa esim. vanhempiensa hautojen hoidosta tai maksaa sähkölaskut ja vesimaksun, vaikkei asu enää kotona. Puoliso valittaa, miten kauheaa on asua hoivakodissa, kun kaikki rahat viedään ja tili joka kuukausi tyhjänä. Aivan, mitäpä jos Reino lakkaisi maksamasta sitä teidän kesämökin kiinteistöveroa tai asunnon yhtiövastiketta. Pahimmassa tapauksessa Reinolla on vielä nimissään auto, josta hän maksaa vakuutukset ja ajoneuvoverot, vaikka sillä ajelee hänen poikansa tai auto seisoo pihassa. Kun hän nyt asuu hoivakodissa, hänelle olisi hyvä jäädä käyttörahaa, jolla voi elää ihmisarvoista elämää.
Vierailija kirjoitti:
Kun vanhus ei itse osaa enää syödä eikä ruoka maistu. On aika nukkua pois. Mikä järki on elämällä jossa maataan sängyssä vaipoissa eikä siitä enää nousta.
Näinhän moni ajattelee vanhuksista ku tullaan tohon pisteeseen, mutta ajatellaanko samanlailla, vammasesta lapsesta, joka ei itse pysty syömään, makaa vaipoissa eikä itse pääse ylös sängystä, ajatellaanko silloinki että olis sen lapsen parempi "nukkua pois"
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mummoni oli sairaalassa vähän ennen kuolemaansa, yli 90-vuotiaana muistisairaana. Kävin vierailulla juuri ruoka-aikaan. Pöydän viereen hänet oli talutettu ja yritin häntä syöttää, tosin huonolla menestyksellä. Sitä jäin ihmettelemään, että ruokana oli laihaa kasviskeittoa! Ilmeisesti tosiaan tarkoitus näivettää kuoliaaksi, kun niin vähäenergistä ruokaa tarjottiin.
Miksi monessa hoivakodissa on niin tunkkainen ilma ja haisee pahalle? Yököttää.
Sekin vaikuttaa vanhusten vointiin ja ruokalaluttomuuteenkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eipä 90-kymppistä liikuntakyvytöntä isääni syötetty kun oli koronan kourissa hoivakodissa ja huomasimme asian.
Esimies puhui vaan toimintakyvystä ja kyllä hämmästyin itse terveydenhoitoalan ihmisenä, että kyllähän hoitajan pitää itse nähdä, milloin vanhus ei itse jaksa ja auttaa. Ja milloin jaksaa syödä itse.
Tietysti pääsevät helpommalla kun jättävät lautasen ja poistuvat.
Eikä ainakaan isäni hoivakodissa mikään kiire ole. Tekevät vain pakolliset ja sitten omaan kahvihuoneeseen.
Turvarannekepainallukseen tullaan vasta 20 min päästä. Eikä isäni paina sitä juuri koskaan.
Koskaan kukaan ei tiedä mistään hoidosta mitään eivätkä seuraa vanhuksen vointia.
Ei ikinä kunnalliseen hoivakotiin äitiäni.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ns. Hoivakodeissa vanhukset nääntyvät ennenpitkää. Ruoka on niin vähäkalorista ja suolatonta ettei se maistu. Syöttäminen on puolen annoksen hätäistä lappomista suuhun ja sitten hoitajalla onkin jo kiire seuraavan asukkaan luo.
Ikävää jos on tuollainen mielikuva. Kyllä meillä kunnallisessa yksikössä ainakin on hyvät ruuat. Perinteiset ruuat ovat vanhuksilla suosituimpia, esim. lihaperunalaatikko, silakkalaatikko, lihakeitto, riisipuuro. Makaroni ei oikein maistu useimmille ja osa vierastaa riisiä. Jos on broilerikastike ja riisi, minä monesti sekoitan sen mössöksi heille, joista tiedän, ettei pidä riisistä. Yksi omainen kävi huutamassa kesäkuussa, mitä sotkua meillä tarjotaan. Se oli cain riisiä, jonka kanssa oli laitettu sekaisin broilerikastike, että maistuisi paremmin. Uunilohi kermakastikkeessa on ollut niin suosittu, että meillä sitä on ruokalistalla joka toinen sunnuntai, vaikka muut ruuat kulkee 4 viikon jaksoissa.
Monet joutuvat valitettavasti syömään soseruokaa, koska eivät muista kuinka pureskellaan tai eivät malta pureskella. Osalla on myös nielemisvaikeuksia. Peg-letkuruokintaa meillä on ollut noin muutamalla asukkaalla kerrallaan. Sitä käytetään vain jos ihminen ei pysty nielemään. Siihen ei ole pakko suostua ja osalla asiakkaista onkin hoitotahto, jolla kielletään. Silloin ei kauan enää elä.
Meillä on ollut lähes vuosittain joku, joka ei suostu syömään. Ei syömään mitään. Vanha ihminen saattaa jo haluta pois, ei jaksa enää elää. Jos asiakas ei avaa suutaan, väkisin ei syötetä. Osa syöpää sairastavista ei myöskään viimeisinä elinpäivinään syö. Kivut ja kova lääkitys vievät ruokahalun. Toisaalta olen heistäkin ajatellut, että ehkä on tietoista. Jotkut kieltäytyvät juomasta. Silloin ei elä enää monta päivää.
Jos asiakas ei syö itse, syötetään. Joskus annetaan ateriankorvikkeita. Ne ovat makeita litkuja. Osa vanhuksista ei muistisairauden edettyä halua syödä muuta kuin makeaa. Makea on ensimmäinen maku, jonka vauva maistaa ja viimeinen, jonka vanhus maistaa.
Kuulostaa välittävältä ja ihmisläheiseltä toiminnalta. Äitini oli Attendolla ja sai ruuan soseutettuna, mutta ruoka ei maistunut miltään. Ohjeistin isääni sekoittamaan ruokaan voinapin ja vähän suolaa, kun kävi syöttämässä äitiä. Ruoka alkoi maistua huomattavasti paremmin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Useissa hoivakodeissa näyttää olevan todella huono esimiestyöskentely. Jolloin hoitaja saa itse päättää, mitä haluaa tehdä.
Hoito puutteellista eikä vanhuksen vointia oikeasti seurata, vaikka jokin RAI-pisteytys tehdään joka päivä.
Kyllä pitäisi auttaa tietenkin. Mutta hoitajia on vain rajallinen määrä. Vuoteeseen hoidettavia syötetään ainakin, jos he eivät itse kykene syömään.
Istumaan pystyviä, ruokasalissa ruokalevia pitäisi auttaa myös. jos tarpeen. Muutenhan seuraa aliravitsemus.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joku tietää, että joka paikassa on viriketoimintaa, mutta kun ei ole. Oikeassa olet siinä, että et pysty vastaamaan kaikkien hoivakotien puolesta. Hyvä tietää, että näin ehkä kuuluisi olla. Ehkä tämä korona-aika vaikuttaa ettei joka paikassa ole.
Korona tosiaan vaikutti paljon. Äidin hoivakodissa kävi aikaisemmin aina välillä jotain muusikoita laulamassa ja soittamassa, ne ketkä pystyi tanssimaan, tanssivat. Kävi pikkuponi läheiseltä tilalta tervehtimässä, oli omaistenpäiviä missä oli monenlaista ohjelmaa. Pääsiäisnoidat ja joulupukki vieraili, ehkä noita aletaan taas pikkuhiljaa järjestää.
Onhan noissa asumisyksiköissä sitten oman porukan kesken esim jotain askartelukerhoa, tietokilpailuja, bingoa.
On niissä yleensä viriketoimintaa, mutta olen huomannut, että omaisten toiveetkin voivat olla epärealistisia. Jos on ollut tuolijumppa ennen lounasta, se on sen päivän järjestetty ohjelma ja muuta ei ole. Omaiset tulee klo 17 jälkeen ja alkavat valittaa, kun ei mitään järjestetä. Ei ole yksinkertaisesti aikaa, koska on monta syötettävää, pestävää, lääkittävää, valvottavaa. Suurin osa tarvitsee vessassa ja pukeutumisessa apua. Ulosteet tulee milloin tulee ja niitä on mentävä pesemään, kun tilanne on akuutti. Ei kesken ruokailun kuitenkaan. Joskus on pissapyykkiå niin paljon, että koko päivän koneet päällä. Ja ei, pissapyykit ei jää odottamaan minnekään pesulaan lähtöä, vaikka monet elää pesulaharhoissaan. Ne pestään yksikössä heti samana päivänä.
Välillä haluaisi antaa enemmän virikkeitä, mutta ei ehdi. Oho, yhden asukkaan lavettipesussa meni kahdelta hoitajalta aikaa 45 minuuttia, vaikka miten nopeita yritettiin olla. Kun sen pesun lisäksi pitää riisua, siirtää nostimella lavetille, rasvata iho pesun jälkeen, pukea taas vaatteet päälle, ehkä ajaa partakin jossain välissä, vetää tukisukat. Jos asiakas vastustelee joka vaiheessa, hoitajat väistelee nyrkkiä tai potkuja ja irrottaa itseään otteesta. Samalla puhutaan rauhoittavasti.
Perjantaina aamupalan jälkeen tilanne, kun oli tarkoitus lähteä ulkoilemaan: Lääkäri soitti ja vaihtoi asukkaan lääkkeen. Tilasin uudet apteekista. Lääkäri pyysi viemään toisen asukkaan vitsanäytteen viljelyyn heti ennen puolta päivää, että saa antibiootit viikonlopuksi, jos on vti. Pissaa metsästettiin turhaan puoli tuntia. Vasta lounaan jälkeen olisi onnistunut ja sitten jo myöhäistä. Kaiken muun lisäksi lounaalle oli unohtunut toimittaa dieettiruoka kala-allergikolle. Tein juustomunakkaan. Ei, hoitajan työhön ei kuulu ruuanlaitto hoivakodissa aamupuuroa ja voileipien tekemistä lukuun ottamatta, mutta ei me ketään jätetä ilman ruokaa.
Perjantain iltapäivä lounaan jälkeen: lounasastiat tiskattavaksi, vessatuskierros, päivälevolle ne, jotka yleensä sen päivälevon pitää, sitten lopultakin itselle kuppi kahvia, sämpylä ja kirjaamaan. Vaan tulikin omainen ovelle koputtamaan. Yleensä jos se toimiston ovi on kiinni, siellä on työn tekeminen käynnissä. Pitää kirjata asiakkaiden voinnit, lääkemuutokset, lääkärin tai terapeuttien yhteydenotot. Yhdellä hoitajalla saattaa olla 8 asiakkaan kirjaukset, joihin menee ehkä 45 min., joskus tuntikin. Omaisen asia muuten silloin perjantaina oli tuoda käyttörahaa ja sen jälkeen höpöttää omista ja omaisensa asioista puoli tuntia. Ja ihmetellä, mikä on kun on ohjelmassa ulkoilua ja hän kuuli, ettei hänen omaistaan ole viety ulos. Hirveä saarna, että kallista hoitoa ja ulkoilua luvataan, mutta eipä viitsitä viedä ulos, vaikka olisi hyvä sää. Omainen sanoi, ettei viitsinyt häiritä keittiössä ollutta hoitajaa, kun sillä oli niin kiire. Juu, mutta kummalla on kiireempi. Sillä hoitajalla, joka toimistossa kirjaa lakisääteiset, pakolliset asiakaskirjaukset ja jonka työaika loppuu alle tunnin päästä vai sillä, joka on töissä tunnin pidempään ja laittaa pestyjä astioita paikalleen kaappeihin.
Kaikissa hoivapaikoissa missä olen ollut töissä on syötetty aina
Tuosta omaisen höpöttämisestä. Itse olen vasta muutaman kuukauden ajan käynyt viikottain iltapäivisin kunnalliseen hoivakotiin joutunutta (päässyttä) sukulaista katsomassa. Minulle tuli jo alussa selväksi, että täällä ei höpötellä. Kysymykseeni ei ehkä vastattu mitään. Yleensä puheeseeni hoitohenkilölle ei juurikaan reagoida, tai korkeintaan muutamalla sanalla. Olen ymmärtänyt, että motto on täällä ei puhuta, työt kärsii ja siihen olen sopeutunut enkä itsekään enää juurikaan keskustele kuin tämän hoidettavan kanssa. Edunvalvoja hoitaa asioitaan.
Tuntuu myös, että ovien avaaminen tullessa, lähtiessä on työlästä.
Joskus joku ystävällinen hoitaja sanoo pois lähtiessä, että kiitos käynnistä.
Puhelimessa ilmoittaessa tulostani kyllä puhutaan kohteliaasti ja toivotetaan, että tervetuloa.
Pääasia on tietenkin, että potilaat hoidetaan. Henkilökuntaa on kyllä enemmän kuin yksityisessä hoitolaitoksessa jossa oli aikaisemmin sen harvan kerran kun kävin koska oli kaukana. Siellä hoitajat melkein juoksi. Olen myös ymmärtänyt, että toimistotyötä on paljon. Käyn kuitenkin katsomassa, koska sukulaiseni ilahtuu ja sote alueen toimesta siirrettiin lähemmäs sukuaan.
Tietenkin saa, jos potilas on antanut valtakirjan raha/pankkiasioiden hoitoon tai vanhukselle on määrätty edunvalvoja.
Jos vanhus on hoivakodissa, niin kuka muu valvoo vanhuksen oikeuksia ja etuja.
Hoidin mummoni asioita ja kyllä hänelle hoitokotiin maksettiin virkistystoimintaa, fysioterapiapalveluita, jalkahoitoa, kampaaja jne. ihan niitä samoja asioita, mitä oli kotona asuessaan tottunut käyttämään.
Päinvastoin, mummon lapset, mummon suostumuksella myivät omaisuutta, jota voidaan ostaa ylimääräisiä palveluita, jotta hän voisi viettää viimeiset elinvuotensa inhimillistä ja ihmisarvoista elämää esim. jalkahoito ja hieronta/jumppaa pari kertaa kuukaudessa jne.