Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Seksi
Mies kiukuttelee kun en halunnut mökkiviikonloppuna seksiä
31.07.2022 |
Kun illalla en halunnut ja olisin aamulla halunnut nauttia mökkiaamusta niin mies pakkasi tavarat ja sanoi kello 8 että nyt lähdetään sitten kotiin. Automatka oli pelkkää mykkäkoulua. Illalla se meni siihen siis, että mies koitti lääppiä, mutta sanoin että nyt en ole tunnelmissa niin hän vain käänsi selkänsä minulle ja hymähti, että niinpä tietysti. Olen nyt todella surullinen tästä suhteen tilasta.
Kommentit (1990)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä on taas ollut esillä sen miehen kommentit, jolle kompromissi on seksiä joka toinen päivä, ja ero tulee, ellei näin käy. Mä en vaan voi tajuta, miten joku kuvittelee, että MIKÄÄN asia elämässä on sellainen, että sitä pitää voida luvata tehdä joka toinen päivä.
Mä sanoisin tuollaiselle miehelle, että kyllä käy, jos sovitaan, että sinä täytät myös minun tarpeeni joka toinen päivä. Minä haluan sinun keittävän kunnon marjapuuron. Siis ostat tuoreet marjat, keittelet ne ensin kiisseliksi ja sitten teet puuron. Mieluiten söisin tuoreen marjapuuron joka päivä, mutta kompromissina voin joka toinen päivä syödä eilistä puuroa.
Jos tuore puuro joskus puuttuu pöydästä kolmantena päivänä, se on kriisin paikka ja vakava keskustelu. Järjestänet arkesi tämän puuron ympärille, niin kiireesi töissä kuin harrastukset.
Hyvää elämää meille. Mä annan sitten, kun olen syönyt puuroni.
Tämä on oikeasti loistava pointti! Ja tietysti kun tulet kivan työpäivän ja salilla käynnin jälkeen pirteänä kotiin mielessä ihana tuore marjapuuro, joudut pettymään tosi katkerasti, kun hellalla ei ole kattilaa eikä jääkaapissa kulhoa. Turha siinä miehen on itkuntuhruisin silmin selittää mitään pahasta konfliktissa töissä tai äitinsä sairaudesta. Olisi mies voinut herätä aikaisemmin sen puuron keittelyyn, tai nipistää yöunista ja illalla myöhään keitellä aamuksi valmiiksi.
Se on kiukun paikka tai vähintään mökötyksen. Tosin sä vaikutat niin kypsältä ihmiseltä, että ymmärrät, että ihan joskus harvoin voi olla hyvä syy olla keittämättä puuroa. Mutta se ei ole kyllä mikään hyvä syy, että ei vaan huvita joka toinen päivä puuroja keitellä.
Onko teillä haluttomuutta tuntevilla ollut seksiä kuitenkin suhteen alkuaikoina?
Miksi olette yhdessä ihmisen kanssa jota ette halua (enää)?
Se puoliso kärsii seksittömyydestä, eikö siitä voi sitten ihan vaan sanoa sille että miksi sitä ei ole, ja jos pidätte siitä ihmisestä niin päästäkää se sitten vapaaksi, antakaa sen hakea seksinsä mistä haluvat. (ihan kuin se siis helppoa olisi...) Eikä se tule muuttumaan, se puolisonne kärsii siitä seksittömyydestä ihan oikeasti, syvästi ja siten että se katkeroittaa pahasti.
Jos olette viisaampia, niin koettakaa ymmärtää. Eihän ketään voi muuttaa haluttomammaksi.
Kuinkahan moneen kertaan täälläkin on jo selitetty miten se erokaan ei ole mikään helppo vaihtoehto. Ja jos aina pitäisi vaihtaa miestä kun halut hiipuu, niin sitä ei sitten ikinä olisi pitkässä parisuhteessa. Mulla ei kyllä vielä koskaan ole halut hiipuneet miehen takia, vaan ihan vaan siinä, kun arki tulee suhteeseen. Ei johdu miehestä siis, vaan siitä, että aika nopeasti suhteessa se mies lakkaa olemasta koko ajan päällimmäisenä mielessä. Työtkin pitää saada hoidettua, samoin muut arjen askareet. Ei vaan ehdi eikä jaksa miettiä panemista. Ja mitä pidemmälle suhde etenee, sitä enemmän lapsien ja iän tuomien kremppojen, vanhempien vanhenemisen ja sairastelun ym. takia sitä aikaa on miettiä panemista.
Valittaminen tuntuu olevan se helppo vaihtoehto, ainakin tämän palstan naisille.
Tehkää jotain asialle, tai laittakaa suu kiinni ja reidet auki.
Kyllä mä voin reidet avata silloin kun ehdin. Pitää kuitenkin huomioida, että mulla on työpäivä joka matkoineen kestää 10 tuntia. Pari krt viikossa on pakko myös ehtiä auttamaan äitiä 150 kilometrin päähän. Koira ja lasten harrastukset pitää myös saada hoidettua, ja miehen vuorotyö ei auta tässä yhtään. Elämä on yhtä aikatauluttamista, ja sitten niinä vapaapäivinä mies saattaa olla töissä, ja itse on niin rättiväsynyt tästä elämänvaiheesta, että ne reidet kyllä aukeaa mutta kesken kaiken saattaa nukahtaa. Äiti ei enää montaa kuukautta elä. Sitten tulee suremiset, hautajaisjärjestelyt, perunkirjoitukset, kuolinpesän tyhjentämiset. Sen jälkeen ehkä vähän helpottaa. Ellei isä nyt mene huonoon kuntoon, onneksi se asuu vain 50 kilometrin päässä.
Tässä on toki kyse elämäntilanneseksittömyydestä, vähän niin kuin vauva-arjessa. Ei tuossa tilanteessa tarvitsisi huolestua seksin vähyydestä.
Jos olisin miehesi, keskustelisin kanssasi, ja kysyisin sinulta (jos en siis sitä tietäisi) että olisitko kiinnostunut seksistä kanssani, jos meillä olisi parempi ja stressittömämpi elämäntilanne, runsaasti yhteistä vapaa-aikaa ja riittävät yöunet?
Totta kai. Mutta mitä jos elämäntilanne vaan jatkuu ja jatkuu? Kun tulee burn out eikä enää jaksa nousta edes sängystä? Mun äidille kävi aikanaan niin. Pari kuukautta vaan makasi sängyssä ja söi lääkkeitä. Sen jälkeenkään ei enää koskaan pystynyt työelämään, ja jaksaminen oli aina vähissä. Lääkärillä se ravasi, jäi työkyvyttömyyseläkkeellekin, kävi mielenterveystoimistossa vuosia. Kaikkensa teki, mutta oli vaan oikeasti niin loppuun palanut että vain kuori entisestä jäi. Vanhempien seksielämästä en tiedä, mitä tuosta seurasi. Itse kuvittelisin ettei seksi enää ollut äidillä kovin suuressa osassa, kun kaikki voimat meni vaan elossa olemiseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä on taas ollut esillä sen miehen kommentit, jolle kompromissi on seksiä joka toinen päivä, ja ero tulee, ellei näin käy. Mä en vaan voi tajuta, miten joku kuvittelee, että MIKÄÄN asia elämässä on sellainen, että sitä pitää voida luvata tehdä joka toinen päivä.
Mä sanoisin tuollaiselle miehelle, että kyllä käy, jos sovitaan, että sinä täytät myös minun tarpeeni joka toinen päivä. Minä haluan sinun keittävän kunnon marjapuuron. Siis ostat tuoreet marjat, keittelet ne ensin kiisseliksi ja sitten teet puuron. Mieluiten söisin tuoreen marjapuuron joka päivä, mutta kompromissina voin joka toinen päivä syödä eilistä puuroa.
Jos tuore puuro joskus puuttuu pöydästä kolmantena päivänä, se on kriisin paikka ja vakava keskustelu. Järjestänet arkesi tämän puuron ympärille, niin kiireesi töissä kuin harrastukset.
Hyvää elämää meille. Mä annan sitten, kun olen syönyt puuroni.
Tämä on oikeasti loistava pointti! Ja tietysti kun tulet kivan työpäivän ja salilla käynnin jälkeen pirteänä kotiin mielessä ihana tuore marjapuuro, joudut pettymään tosi katkerasti, kun hellalla ei ole kattilaa eikä jääkaapissa kulhoa. Turha siinä miehen on itkuntuhruisin silmin selittää mitään pahasta konfliktissa töissä tai äitinsä sairaudesta. Olisi mies voinut herätä aikaisemmin sen puuron keittelyyn, tai nipistää yöunista ja illalla myöhään keitellä aamuksi valmiiksi.
Se on kiukun paikka tai vähintään mökötyksen. Tosin sä vaikutat niin kypsältä ihmiseltä, että ymmärrät, että ihan joskus harvoin voi olla hyvä syy olla keittämättä puuroa. Mutta se ei ole kyllä mikään hyvä syy, että ei vaan huvita joka toinen päivä puuroja keitellä.
Onko teillä haluttomuutta tuntevilla ollut seksiä kuitenkin suhteen alkuaikoina?
Miksi olette yhdessä ihmisen kanssa jota ette halua (enää)?
Se puoliso kärsii seksittömyydestä, eikö siitä voi sitten ihan vaan sanoa sille että miksi sitä ei ole, ja jos pidätte siitä ihmisestä niin päästäkää se sitten vapaaksi, antakaa sen hakea seksinsä mistä haluvat. (ihan kuin se siis helppoa olisi...) Eikä se tule muuttumaan, se puolisonne kärsii siitä seksittömyydestä ihan oikeasti, syvästi ja siten että se katkeroittaa pahasti.
Jos olette viisaampia, niin koettakaa ymmärtää. Eihän ketään voi muuttaa haluttomammaksi.
Kuinkahan moneen kertaan täälläkin on jo selitetty miten se erokaan ei ole mikään helppo vaihtoehto. Ja jos aina pitäisi vaihtaa miestä kun halut hiipuu, niin sitä ei sitten ikinä olisi pitkässä parisuhteessa. Mulla ei kyllä vielä koskaan ole halut hiipuneet miehen takia, vaan ihan vaan siinä, kun arki tulee suhteeseen. Ei johdu miehestä siis, vaan siitä, että aika nopeasti suhteessa se mies lakkaa olemasta koko ajan päällimmäisenä mielessä. Työtkin pitää saada hoidettua, samoin muut arjen askareet. Ei vaan ehdi eikä jaksa miettiä panemista. Ja mitä pidemmälle suhde etenee, sitä enemmän lapsien ja iän tuomien kremppojen, vanhempien vanhenemisen ja sairastelun ym. takia sitä aikaa on miettiä panemista.
Tuota puolta haluttomuudesta ei jostain syystä tunnuta kauheasti pitävän esillä. Syylliseksi niin helposti leimataan aina se osaamaton mies, vaikka itse se tumpelo on valittu. Uskoisin että ns tavallinen haluttomuus on isolta osin juuri tuota, että arki tappaa sen kipinän.
Ja jos on näin, niin sitten pitää miettiä mikä on elämässä kenellekin oleellista, mikä tekee suhteesta parisuhteen ja hyvän sellaisen. Ja sitten vaikka vaihtaa miestä jos se tympii eikä saada kehitettyä mitään millä saisi molemmat tyytyväisiksi.
Tuo tilanne on joko äärimmäisen vaikeasti tai melko helposti korjattavissa.
Parisuhteen dynamiikan täytyisi muuttua, että haluton osapuoli näkisi kumppaninsa uusin silmin. "Liian hyvä mies" saattaa aivan yhtä lailla tappaa halun kuin "liian huono".
Joskus tähän saatetaan jopa tarvita tarkoituksellinen "kriisi", ennen kuin kumppanista + suhteesta avautuu kokonaan uusia, hyviä puolia. Esimerkiksi erillään asuminen saattaa toimia parisuhteen laatua parantavana tekijänä. Kuukausi-parikin saattaa riittää - kunhan juuri se haluton osapuoli huomaa sen, että se toinen ei ole aina kotona, liian itsestään selvänä ja tylsänä tapauksena. Arkisena asiana.
Joskus haluttomuus saattaa toki olla niin tiukassa, että parisuhteen "uudistaminenkaan" ei auta, vaan on erottava. Mutta silloin voi todeta, että on ainakin yritetty.
Minä voisin melkein ehdottaa, että jos mikään arjesta poikkeava toiminta, kuten vaikkapa mökille lähteminen (!), parisuhdematka tai muu yhdessä tehtävä uudenlainen aktiviteetti ei herätä haluja, kokeilisin juuri tuota erillään asumista. Ei siinä voi paljoa ainakaan menettää - paitsi tietysti jonkin verran rahaa.
Hassua miten sen voi tiedostaa että vika on juuri tässä tavallisuudessa, ja vielä voi analysoida että mikä mekanismi siinä tarkkaan ottaen aiheuttaa haluttomuuden - mutta sitä ei voi itse korjata. Vaikka haluakin varmaan olisi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä on taas ollut esillä sen miehen kommentit, jolle kompromissi on seksiä joka toinen päivä, ja ero tulee, ellei näin käy. Mä en vaan voi tajuta, miten joku kuvittelee, että MIKÄÄN asia elämässä on sellainen, että sitä pitää voida luvata tehdä joka toinen päivä.
Mä sanoisin tuollaiselle miehelle, että kyllä käy, jos sovitaan, että sinä täytät myös minun tarpeeni joka toinen päivä. Minä haluan sinun keittävän kunnon marjapuuron. Siis ostat tuoreet marjat, keittelet ne ensin kiisseliksi ja sitten teet puuron. Mieluiten söisin tuoreen marjapuuron joka päivä, mutta kompromissina voin joka toinen päivä syödä eilistä puuroa.
Jos tuore puuro joskus puuttuu pöydästä kolmantena päivänä, se on kriisin paikka ja vakava keskustelu. Järjestänet arkesi tämän puuron ympärille, niin kiireesi töissä kuin harrastukset.
Hyvää elämää meille. Mä annan sitten, kun olen syönyt puuroni.
Tämä on oikeasti loistava pointti! Ja tietysti kun tulet kivan työpäivän ja salilla käynnin jälkeen pirteänä kotiin mielessä ihana tuore marjapuuro, joudut pettymään tosi katkerasti, kun hellalla ei ole kattilaa eikä jääkaapissa kulhoa. Turha siinä miehen on itkuntuhruisin silmin selittää mitään pahasta konfliktissa töissä tai äitinsä sairaudesta. Olisi mies voinut herätä aikaisemmin sen puuron keittelyyn, tai nipistää yöunista ja illalla myöhään keitellä aamuksi valmiiksi.
Se on kiukun paikka tai vähintään mökötyksen. Tosin sä vaikutat niin kypsältä ihmiseltä, että ymmärrät, että ihan joskus harvoin voi olla hyvä syy olla keittämättä puuroa. Mutta se ei ole kyllä mikään hyvä syy, että ei vaan huvita joka toinen päivä puuroja keitellä.
Onko teillä haluttomuutta tuntevilla ollut seksiä kuitenkin suhteen alkuaikoina?
Miksi olette yhdessä ihmisen kanssa jota ette halua (enää)?
Se puoliso kärsii seksittömyydestä, eikö siitä voi sitten ihan vaan sanoa sille että miksi sitä ei ole, ja jos pidätte siitä ihmisestä niin päästäkää se sitten vapaaksi, antakaa sen hakea seksinsä mistä haluvat. (ihan kuin se siis helppoa olisi...) Eikä se tule muuttumaan, se puolisonne kärsii siitä seksittömyydestä ihan oikeasti, syvästi ja siten että se katkeroittaa pahasti.
Jos olette viisaampia, niin koettakaa ymmärtää. Eihän ketään voi muuttaa haluttomammaksi.
Muuten kivaa vaahtoamista, mutta satuit kommentoimaan keissiä, jossa vaimo haluaisi pari kertaa viikossa, miehen on saatava vähintään joka toinen päivä. Seksittömyys, my ass.
No voitko yleistää asiaa himpun verran laajemmalle, sellaiseen että halut eivät ollenkaan kohtaa?
Ja mikä tuossa oli vaahtoamista mielestäsi, pitäisikö ongelmia sitten peitellä vai miten ajattelit?
No voitko huomata että aika harvoin puhutaan täydellisestä tai lähes täydellisestä seksittömyydestä, vaan useimmiten on kyse siitä, että toisen mielestä seksiä on liian vähän. Ja se liian vähän voi olla mitä vaan välillä 1 x kk - 1 x pv.
Miksi joillakin keskustelijoilla on noin suunnaton tarve puhua seksittömyydestä, kun siitä on aniharvoin kyse? Onko täällä keskustelemassa miten paljon vastentahtoisesti täysin seksitöntä elämää eläviä ihmisiä? Miten moni noista ei edes elää parisuhteessa? Jotenkin haiskahtaa, että suurinta melua täällä pitävät taas nämä samat naisettomat naisenhaukkujat, jotka riehuvat jokaisessa miksi naiset -ketjussa.
Oletus, mutta monet tarkoittanevat seksittömyydellä tilannetta jossa halut eivät kohtaa, että ero määrässä on sen verran suuri että sitä ei voi ohittaa. Samanlainen ero siis kuin tässä hellyydessä ja läheisyydessä, että ei saa tarpeeksi sellaista huomiota puolisoltaan jota eniten itse kaipaa.
Koetan siis olla ratkomatta mitään yksittäisiä ongelmia tai ajattelematta mustavalkoisesti, vaan eriparisuus on se iso ongelma suhteissa. Joillain se tarkoittaa totaalista seksittömyyttä, joillain kerran kuussa -settiä. Itselläni tällä hetkellä muutaman kerran vuodessa, jos ei ole mitään isompaa ongelmaa toisella juuri silloin.
Ongelma on se, että sitä ei haluttomampikaan tahdo ratkaista, siitä puhua, sitä sanoittaa toiselle. Siitä se katkeroituminen aiheutuu. Itse en enää edes toivo seksiä, vaan toivon että toinen sanoisin mikä on vikana. Ja jotenkin, edes puhumalla kertoisi että välittää. Mutta kun tätäkään ei tapahdu ilman että sitä joutuu itse anelemaan, niin on aika per ke leen avuton olo. Ja ajattelee lähinnä että miksi se tahtoo mun kärsivän.
Voit erota koska tahansa. Mikä estää?
Hankalaa erota kun rakastaa toista.
Jos rakastaa toista, niin silloin laskee puolison menemään, jos hän ei saa liitossa sitä mitä tarvitsee. Eikä pidä panttivankina.
Olen tuo rakastava puoliso, ja ongelma on että se toinen ei halua sitä seksiä. En tiedä mitä hän haluaa sitten enää.
Mutta johtaahan tää tunnekylmyyteen, ei mun enää tee mieli mennä lähelle muutenkaan sitten. Hellyys on tällä hetkellä sellaista pakotettua, koska itse ainakin kärsin siitä että ei ole kuin sitä yksipuolista hellyyttä omalta puoleltani. Ei mitään muuta. Joo, kiva talo ja perhettä ja normaalia itsesään huoltapitämistä. Ihan tyhjää elämää siis.
Itse olen myös ollut samassa asemassa sillä erotuksella, että tiesin aikalailla jo tasan tarkkaan mitä toinen haluaa. Hän halusi vain seksiä. Hän ei halunnut pussailla, ei halailla, ei läheisyyttä, ei mitään paitsi seksiä. Ihan jokaikisen kosketuksen olisi pitänyt johtaa automaattisesti seksiin tai ainakin siihen, että otan suihin.
Ja seksin jälkeen ei puhettakaan, että olisi voinut vaan olla toisen lähellä vaan sitten alkoi ilkkuminen ja irvailu, että mikäs nymfo sä olet kun justhan me pantiin ja marmatus etten tajua kuinka mies (tai ainakin sen elin) tarvitsee hieman taukoa.
Ja sitten kun olikin taas kerätty voimia niin ohimennen hipaisu selästä olikin miehelle vihje tarjolla olevasta seksistä..
Eikä auttanut asiasta juttelu vaan mies loukkaantui joka kerta verisesti että hänen seksitaitojaan (kyllä!) kyseenalaistetaan ja arvostellaan. Muistipa vielä yleensä uhriutua kuinka hän ei voi olla ajatustenlukija..
N o toihan on ihan ilmeistä että tuollainen toiminta johtaa haluttomuuteen, pitäisi olla jokaiselle päivänselvää. Mulla on harmi kyllä vaikeampaa, koska tuo hellyyskin tuntuu olevan mörkö sille haluttomammalle osapuolelle. Tai hänelle ei ole luontevaa koskettaa tai halata kuin hyvin harvoin.
Mulla sama ongelma, mutta en saanut mistään. M41
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä on taas ollut esillä sen miehen kommentit, jolle kompromissi on seksiä joka toinen päivä, ja ero tulee, ellei näin käy. Mä en vaan voi tajuta, miten joku kuvittelee, että MIKÄÄN asia elämässä on sellainen, että sitä pitää voida luvata tehdä joka toinen päivä.
Mä sanoisin tuollaiselle miehelle, että kyllä käy, jos sovitaan, että sinä täytät myös minun tarpeeni joka toinen päivä. Minä haluan sinun keittävän kunnon marjapuuron. Siis ostat tuoreet marjat, keittelet ne ensin kiisseliksi ja sitten teet puuron. Mieluiten söisin tuoreen marjapuuron joka päivä, mutta kompromissina voin joka toinen päivä syödä eilistä puuroa.
Jos tuore puuro joskus puuttuu pöydästä kolmantena päivänä, se on kriisin paikka ja vakava keskustelu. Järjestänet arkesi tämän puuron ympärille, niin kiireesi töissä kuin harrastukset.
Hyvää elämää meille. Mä annan sitten, kun olen syönyt puuroni.
Tämä on oikeasti loistava pointti! Ja tietysti kun tulet kivan työpäivän ja salilla käynnin jälkeen pirteänä kotiin mielessä ihana tuore marjapuuro, joudut pettymään tosi katkerasti, kun hellalla ei ole kattilaa eikä jääkaapissa kulhoa. Turha siinä miehen on itkuntuhruisin silmin selittää mitään pahasta konfliktissa töissä tai äitinsä sairaudesta. Olisi mies voinut herätä aikaisemmin sen puuron keittelyyn, tai nipistää yöunista ja illalla myöhään keitellä aamuksi valmiiksi.
Se on kiukun paikka tai vähintään mökötyksen. Tosin sä vaikutat niin kypsältä ihmiseltä, että ymmärrät, että ihan joskus harvoin voi olla hyvä syy olla keittämättä puuroa. Mutta se ei ole kyllä mikään hyvä syy, että ei vaan huvita joka toinen päivä puuroja keitellä.
Onko teillä haluttomuutta tuntevilla ollut seksiä kuitenkin suhteen alkuaikoina?
Miksi olette yhdessä ihmisen kanssa jota ette halua (enää)?
Se puoliso kärsii seksittömyydestä, eikö siitä voi sitten ihan vaan sanoa sille että miksi sitä ei ole, ja jos pidätte siitä ihmisestä niin päästäkää se sitten vapaaksi, antakaa sen hakea seksinsä mistä haluvat. (ihan kuin se siis helppoa olisi...) Eikä se tule muuttumaan, se puolisonne kärsii siitä seksittömyydestä ihan oikeasti, syvästi ja siten että se katkeroittaa pahasti.
Jos olette viisaampia, niin koettakaa ymmärtää. Eihän ketään voi muuttaa haluttomammaksi.
Kuinkahan moneen kertaan täälläkin on jo selitetty miten se erokaan ei ole mikään helppo vaihtoehto. Ja jos aina pitäisi vaihtaa miestä kun halut hiipuu, niin sitä ei sitten ikinä olisi pitkässä parisuhteessa. Mulla ei kyllä vielä koskaan ole halut hiipuneet miehen takia, vaan ihan vaan siinä, kun arki tulee suhteeseen. Ei johdu miehestä siis, vaan siitä, että aika nopeasti suhteessa se mies lakkaa olemasta koko ajan päällimmäisenä mielessä. Työtkin pitää saada hoidettua, samoin muut arjen askareet. Ei vaan ehdi eikä jaksa miettiä panemista. Ja mitä pidemmälle suhde etenee, sitä enemmän lapsien ja iän tuomien kremppojen, vanhempien vanhenemisen ja sairastelun ym. takia sitä aikaa on miettiä panemista.
Tuota puolta haluttomuudesta ei jostain syystä tunnuta kauheasti pitävän esillä. Syylliseksi niin helposti leimataan aina se osaamaton mies, vaikka itse se tumpelo on valittu. Uskoisin että ns tavallinen haluttomuus on isolta osin juuri tuota, että arki tappaa sen kipinän.
Ja jos on näin, niin sitten pitää miettiä mikä on elämässä kenellekin oleellista, mikä tekee suhteesta parisuhteen ja hyvän sellaisen. Ja sitten vaikka vaihtaa miestä jos se tympii eikä saada kehitettyä mitään millä saisi molemmat tyytyväisiksi.
Ei kyse ole siitä, että mies olisi erityisen tumpelo itse siinä seksissä vaan kaikessa muussa joka johtaa/johtaisi siihen seksiin. Kun kaikenlainen muu läheisyys hiipuu pois ja tilalle tulee ärähtelyä sekä lupauksien pettämistä sekä jatkuvaa yksipuolista joustamista niin eipä siinä enää itseään rakastetuksi eikä halutuksi tunne. Ja etenkään ei tunne itseään arvostetuksi eikä tärkeäksi toiselle. Sitten kun tämän "käsittelyn" jälkeen ei ole sillä tuulella, kun miestä panettaa niin siitä alkaakin sitten vonkaaminen joka tuhoaa ihan lopullisesti fiiliksen.
Jopa se pikainenkin kun on paikallaan joskus, mutta siihenkin pitää tehdä esityö jo siinä arjessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämän ketjun luettuani olen entistä tyytyväisempi sinkkuuteeni. Sellainen parisuhde, jossa on tarjolla vaan huonoa seksiä ts. kumppanin puolelta itsekästä, ei kiinnosta yhtään. Vaikka tykkäänkin seksistä, en kestäisi yhtään sitä, että joku on koko ajan vonkaamassa ja pitää minua velvollisena tyydyttämään omat halunsa. Kokisin sen äärettömän ahdistavana.
Mutta en usko että kukaan lähtee ensinnäkään tuollaiseen suhteeseen? Tai miten ihmeessä huonoa seksiä ei ole huomannut siinä suhteen alussa? Ja mikä sitten muuttuu jos se ajan mittaan huononee?
Heti seuraavalta sivulta löytyy nainen jonka mielestä seksi on aina alussa huonoa:
"Muutenkin kokemus naisena on se, että alkuun seksi on aina enemmän tai vähemmän rasittavaa ähellystä uuden miehen kanssa. Hyvin epätyydyttävää. Suhteen edetessä seksi voi muuttua paremmaksi, kun opitaan toisiamme, sitä mistä toinen nauttii. Mutta lähtökohtaisesti mun kokemus on se, että seksi on paskaa kunnes siitä alkuvaiheesta pääsee yli. Se muutama kuukausi aina jopa vuoteen saakka vaan on pakko sietää jos haluaa ikinä hyvää seksiä."
Kuinka moneen suhteeseen tuo pätee? Alkaako yli vai alle puolet suhteista tuolla tavoin? Onko nainen analysoinut syitä huonoon seksiin, jos se on kaikkien kanssa aina huonoa alkuun, niin onko kohdalle osunut vain huonoja tapauksia vai onko vika jossain muualla.
100 prosenttia tapauksista mun otannalla. Joku muu on voinut kohdata miehen jonka kanssa homma toimii heti. Mä en ole ikinä saanut seksissä ennen kuin mies on ehtinyt ja halunnut opetella mut. Nykyistä miestä ei ole tarvinut edes sanallisesti opastaa. Oppi nopeasti, kun kiinnitti huomiota reaktioihini. Kuulemma tarvitsee vain kuunnella hengitystä, niin tietää heti mikä toimii. Mutta hänenkin piti ensin oppia mun tapani reagoida. Ihan vaan siis jo rytmi, toimiiko tällä kertaa hidas ja kiusoitteleva, vai kunnollinen rynkyttäminen. En itsekään nimittäin aina tiedä. Saattaa tuntua että kaipaa rynkyttämistä, mutta sitten se rynkyttäminen ei kuitenkaan toimi, ja pitää vaihtaa taktiikkaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi te, jotka ette saa suhteessanne sitä mitä haluatte ja tarvitsette, jatkatte suhdetta? Liittyykö tähän jotain taloudellisia juttuja vai mikä pitää teidän kiinni jossain kumppanissa, joka ymmärtää teitä kuin sika satelliitista?
Roikkua p.skassa suhteessa ja toivoa, että sitten joskus asiat muuttuvat paremmiksi?
Kertokaa mulle, koska minä en tätä ymmärrä.
Ei se ole välttämättä helppoa. Ja joo, liittyy taloudellisia juttuja, muun muassa. Yhteinen talo ja asuntolaina, paikassa missä itse halusimme asua, mutta mistä on vaikea myydä. Rakas lemmikki joka olisi pakko lopettaa, sen verran kroonisesti sairas sekin että huono laittaa eteenpäin, vaikka onkin vielä ihan nuori. Lapset, pakko vaihtaa koulut, kaveripiiri muuttuu.. ei se ero mikään helppo ratkaisu ole näin 20 vuoden parisuhteen jälkeen, helpompi on toivoa että asiat paranisivat ajan myötä. Että kyseessä on vain yksi erilaisista kausista mitä ihmisen elämässä voi vastaan tulla. Kun nyt ei mistään väkivallasta ole kyse, ennemminkin ruuhkavuosista, lähestyvästä keski-iästä ja sen tuomista muutoksista jne.
Onnea vaan loppuelämälle.
Kunhan vaan kulissit pysyy pystyssä, niin kaikki hyvin. Vaikka halut ja intohimo loistaa poissaolollaan. Sitten kymmenen vuoden kulttua iskee todellisuus, kun tajuaa olevansa pelkkä kaveri puolisonsa kanssa. Silloin viimeistään alkaa miettimään, että mitä nyt tämän loppuelämäni kanssa.
Jos on tahtoa, niin löytyy keinotkin. Tuo yllä oleva vastaus on täynnä pelkuruutta.
Kaikille ihmisille se seksi ja intohimot eivät ole tärkeitä. Normaali ihminen pystyy asettamaan muita arvoja omaa elintään tärkeämmäksi. Mikäli olet seksiaddikti, mene terapiaan.
Taas päästään tähän juupas-eipäs -tilanteeseen.
Ihmettelen todella, jos joku aikuisten oikeasti on sitä mieltä, että kokonaan seksittömäksi muuttuneesta parisuhteesta huolestunut ihminen on seksiaddikti, jonka pitäisi mennä terapiaan. Tällainen ajatusmalli on yksinkertaisesti kamala.
Jos kyseessä ei ole mikään sairaus tai muu selkeä fyysinen vaiva, pitäisi kyllä parisuhteessa olevien huolestua, jos yhteinen seksi loppuu kokonaan. Eri asia on tietenkin sellaiset parisuhteet, joissa se ei ole oikeastaan alkanutkaan.
Juuri seksittömäksi muuttuneet parisuhteet ovat yleisesti ottaen sellaisessa tilassa, jota suurin osa aktiivi-ikäisistä ihmisistä voisi kutsua kriisitilaksi. Jos toinen ihminen ei tunnu haluttavalta, hän ei kiinnosta, hän tuntuu jopa vastenmieliseltä, on mitä suurimmalla todennäköisyydellä parisuhteessa myös muitakin epäkohtia tai kipupisteitä, joita pitäisi ymmärtää yhdessä hoitaa.
Usein ihmiset kieltävät tällaiset asiat, ja jättävät epäkohdat hoitamatta tai piiloon. Silloin seksittömyys on vain yksi vaihe parisuhdekriisissä, joka joko helpottaa tai kriisiyttää tilannetta lisää. Halukkaampi puoliso saattaa kokea itsensä torjutuksi tai hylätyksi, ja saattaa esimerkiksi ajautua sivusuhteisiin. Tai sitten jompi kumpi tai molemmat osapuolet katkeroituvat tilanteeseen, ja ilmapiiri muuttuu myrkylliseksi.
Tai sitten vain yksinkertaisesti etäännytään, koska halukkaampi osapuoli ei ole tyytyväinen tilanteeseen, ja pitemmällä aikavälillä alkaa vain tehdä vapaa-ajallaan omia juttujaan, koska ei halua tai pysty kohtaamaan toista osapuolta enää. Eli yhdessäolo, ei-seksuaalinen läheisyys, yhteiset tekemiset - kaikki asiat, jotka luovat parisuhteen - jäävät pikku hiljaa pois.
Tiedän, että jos omassa parisuhteessani seksielämä päättyisi kokonaan puolisoni haluttomuuteen (ei kyvyttömyyteen), olisi puolen vuoden - vuoden kuluessa juuri viimeksi kuvaamani kaltainen tilanne - eli kieltämättä en oikein pystyisi kohtaamaan enää puolisoani arjessa, ja todennäköisesti myös romanttisen rakkauden tunteet häntä kohtaan loppuisivat, ja hänestä tulisi "vain" ystävä.
Kyllä parisuhteessa pitää olla avoin mieli myös sille, että parisuhde muuttuu, kumppani muuttuu, myös seksi muuttuu. Toki jos rakkaus loppuu, niin silloin pitää tosissaan miettiä, jatketaanko kumppanuutta.
Voi parisuhteessa olla paljon muutakin arvokasta kuin seksi, seksi, seksi tarpeita voi opetella tyydyttämään myös itse, jos kumppani on muuten sopiva, hyvä ja rakastava.
Parisuhteissa ON lähes aina paljon muuta arvokasta kuin seksi. Ei se muodosta suurta osaa parisuhteesta, ei ajankäytöllisesti, eikä muullakaan tavalla. Mutta ikävä kyllä sen loppumisesta - tai pikemminkin siitä, että pariskunnan osapuolten halut eivät kuihdu samanaikaisesti - ja sen aiheuttamasta tyytymättömyydestä tulee 90% suhteita tilanne, joka lopettaa hyvin tehokkaasti myös rakkauden.
Ikävä kyllä seksittömät parisuhteet ovat useimmiten myös rakkaudettomia, paitsi niissä tilanteissa, jossa molemmat ovat menettäneet samanaikaisesti halunsa.
Hyvin sanottu tämäkin.
Miksi tässä ketjussa kirjoitellaan että rakkaudella ja seksillä ei ole mitään tekemistä toistensa kanssa. Väitetään, että miehet haluavat vaan panna omaksi ilokseen. Ajattelematta naistaan millään tavalla.
Ehkä niin väittävät sitten ovat eläneet tuollaisen miehen kanssa. Itse se mies kuitenkin on valittu.
On kyllä mielenkiintoinen väite ettei seksillä ja rakkaudella olisi tekoa toistensa kanssa jos on parisuhteessa. Se rakkaushan parhaimmillaan lisää sitä halua toiseen ihmiseen. Ja tämänhän voi kääntää niin, että joku (haluton) tosiaan erottelee seksin sellaiseksi jota ei tehdä sitten välttämättä rakastamansa ihmisen kanssa, vaan seksuaalisuus on ihan oma juttunsa joka hoidetaan siihen sopivien kumppanien kanssa.
Voiko joku ajatella niin kieroutuneesti, että seksuaalisuus on jotenkin likaista, eikä uskalla nauttia aidosti oman puolisonsa kanssa, koska pelkää ettei tämä sitten enää rakastakaan? Vai kyllästyykö siihen puolisoonsa vääjäämättä seksuaalisesti vaikka suhde olisi muutenkin hyvä?
Aloitetaan tuosta loppuosasta. Minä kasvoin herätysliikkeissä. Seksiin suhtautuminen oli negatiivista. Kapinoin kyllä jo nuorena, harrastin irtosuhteita ym, mutta päässä aina hakkasi ajatus synnistä. Sama ajatus seurasi avioliittoon. Kyllä siitä eroon pääsi pikkuhiljaa, enkä enää vuosikymmeniin ole mokomaa miettinyt, enhän ole uskossakaan. Seksi on meillä hyvää, ja määrä on kompromissi molemmilta. Mulla on alhainen libido, miehellä varmaan aika normaali. Meillä on seksiä 1-2 krt viikossa, jos mies kaipaa enemmän, hoitaa asian itse. Joskus kaipaa, toisinaan ei. Meillä on aika vakipäivät jolloin seksiä harrastetaan, ollaan tämä huomattu helpoimmaksi toteuttaa monestakin syystä. Joskus on spontaanimminkin.
Mulle joka tapauksessa seksi on omassa lokerossaan, rakkaus on toisessa. Voin harrastaa seksiä ilman rakkautta, ja voin rakastaa (ja olen rakastanutkin) ilman seksiä. Toki tässä ns. normaalissa avioliitossa on molempia, sekä seksiä että rakkautta. Mutta minun kohdallani rakkaus ei lisää halua. Halun määrä on aika lailla vakio, oli rakkautta tai ei. Ihmisiä on erilaisia, omalla kohdalla nepsy-diagnoosilla saattaa olla tekemistä asian kanssa. En kuitenkaan ole mielestäni epänormaali, olen vain yhdenlainen ihminen. Meitä samanlaisia on muitakin, ja eri tavoin erilaisia on koko loppumaailma täynnä.
Ensinnä, olethan sä itse tyytyväinen tuohon seksiin jota teillä on noin huisan paljon? Antaisin oikeasti muutaman sormen vasemmasta kädestä, jos nainen jota rakastan ja haluan toimisi jotenkin noin. Keskisormi ja nimetön lähtis ihan heti.
Et tietenkään ole epänormaali, mutta luulen ettei ole kovin muodikasta tai hyväksyttävää puhua siitä että oma libido on alhainen. Se liian usein nähdään vikana eikä ominaisuutena. Olisi hyvä, jos tässä suhteessa samanlaiset ihmiset löytäisivät toisensa, mutta usein taitaa olla niin että se vähemmän luonnostaan haluava ei halua tätä seikkaa suhteen alussa korostaa koska ei pidä asiaa tärkeänä. Suhde voisi jäädä syntymättä, jos sanoo että en mä oikeasti seksiä arjessa halua, nyt vain tämän ihastumisvaiheen ajan ainoastaan.
Mutta toihan olisi hyvin epärehellistä ja tahallista harhaanjohtamista tietenkin. Ei kai kukaan silleen tekisi kuin tietämättään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi olla parisuhteessa jos siinä ei ole seksiä?
Ymmärrän jos olisi jokin sairaus tai muu este, mutta torjunta ilman kunnollista syytä on väärin.
Koska kaikki eivät kaipaa seksiä, vaan kumppanuutta toisen ihmisen kanssa. Kutsu sinä sitä nyt parisuhteeksi tai ole kutsumatta.
Mutta älä väitä, että vain sinun käsityksesi parisuhteesta olisi ainoa oikea. Kaikki muunkinlainen seksuaalisuus pitää hyväksyä, mutta seksistä kiinnostumattomia jaksetaan mollata ja kiistää heidän oikeutensa elää parisuhteessa.
Mitään ei kiistetä, mutta sen sijaan kyseenalaistetaan oikeus elää haluttomana parisuhteessa, jossa toinen osapuoli kuitenkin haluaisi seksiä. Se on toisen osapuolen roikkottamista löyhässä hirressä.
Tämä olisi se asia, jonka toivoisin haluttomien ymmärtävän.
Vaikka näennäisesti se puoliso saattaisi olla tyytyväinen tilanteeseen tai on ainakin lopettanut aloitteiden tekemisen, seksittömyys ja etenkin toistuvat torjunnat vetävät kyllä maton itsetunnon ja hyvinvoinnin alta erittäin tehokkaasti.
Pitää olla henkisesti tosi vahva ihminen, jos jaksaa elää parisuhteessa täysin haluttoman tai hyvin vähähaluisen puolison kanssa, pystyen olemaan hänen kanssaan onnellinen ja uskollinen.
Hattua nostan heille kaikille.
Kukaan ei kiistä tai kiellä haluttomien oikeutta tai halua olla parisuhteessa, mutta sen sijaan kyllä varmasti suurin osa kyseenalaistaa seksuaalisesti haluttomien tarkoitusperät ja oikeuden jatkaa parisuhteessa, jos toinen osapuoli kärsii tilanteesta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä on taas ollut esillä sen miehen kommentit, jolle kompromissi on seksiä joka toinen päivä, ja ero tulee, ellei näin käy. Mä en vaan voi tajuta, miten joku kuvittelee, että MIKÄÄN asia elämässä on sellainen, että sitä pitää voida luvata tehdä joka toinen päivä.
Mä sanoisin tuollaiselle miehelle, että kyllä käy, jos sovitaan, että sinä täytät myös minun tarpeeni joka toinen päivä. Minä haluan sinun keittävän kunnon marjapuuron. Siis ostat tuoreet marjat, keittelet ne ensin kiisseliksi ja sitten teet puuron. Mieluiten söisin tuoreen marjapuuron joka päivä, mutta kompromissina voin joka toinen päivä syödä eilistä puuroa.
Jos tuore puuro joskus puuttuu pöydästä kolmantena päivänä, se on kriisin paikka ja vakava keskustelu. Järjestänet arkesi tämän puuron ympärille, niin kiireesi töissä kuin harrastukset.
Hyvää elämää meille. Mä annan sitten, kun olen syönyt puuroni.
Tämä on oikeasti loistava pointti! Ja tietysti kun tulet kivan työpäivän ja salilla käynnin jälkeen pirteänä kotiin mielessä ihana tuore marjapuuro, joudut pettymään tosi katkerasti, kun hellalla ei ole kattilaa eikä jääkaapissa kulhoa. Turha siinä miehen on itkuntuhruisin silmin selittää mitään pahasta konfliktissa töissä tai äitinsä sairaudesta. Olisi mies voinut herätä aikaisemmin sen puuron keittelyyn, tai nipistää yöunista ja illalla myöhään keitellä aamuksi valmiiksi.
Se on kiukun paikka tai vähintään mökötyksen. Tosin sä vaikutat niin kypsältä ihmiseltä, että ymmärrät, että ihan joskus harvoin voi olla hyvä syy olla keittämättä puuroa. Mutta se ei ole kyllä mikään hyvä syy, että ei vaan huvita joka toinen päivä puuroja keitellä.
Onko teillä haluttomuutta tuntevilla ollut seksiä kuitenkin suhteen alkuaikoina?
Miksi olette yhdessä ihmisen kanssa jota ette halua (enää)?
Se puoliso kärsii seksittömyydestä, eikö siitä voi sitten ihan vaan sanoa sille että miksi sitä ei ole, ja jos pidätte siitä ihmisestä niin päästäkää se sitten vapaaksi, antakaa sen hakea seksinsä mistä haluvat. (ihan kuin se siis helppoa olisi...) Eikä se tule muuttumaan, se puolisonne kärsii siitä seksittömyydestä ihan oikeasti, syvästi ja siten että se katkeroittaa pahasti.
Jos olette viisaampia, niin koettakaa ymmärtää. Eihän ketään voi muuttaa haluttomammaksi.
Muuten kivaa vaahtoamista, mutta satuit kommentoimaan keissiä, jossa vaimo haluaisi pari kertaa viikossa, miehen on saatava vähintään joka toinen päivä. Seksittömyys, my ass.
No voitko yleistää asiaa himpun verran laajemmalle, sellaiseen että halut eivät ollenkaan kohtaa?
Ja mikä tuossa oli vaahtoamista mielestäsi, pitäisikö ongelmia sitten peitellä vai miten ajattelit?
No voitko huomata että aika harvoin puhutaan täydellisestä tai lähes täydellisestä seksittömyydestä, vaan useimmiten on kyse siitä, että toisen mielestä seksiä on liian vähän. Ja se liian vähän voi olla mitä vaan välillä 1 x kk - 1 x pv.
Miksi joillakin keskustelijoilla on noin suunnaton tarve puhua seksittömyydestä, kun siitä on aniharvoin kyse? Onko täällä keskustelemassa miten paljon vastentahtoisesti täysin seksitöntä elämää eläviä ihmisiä? Miten moni noista ei edes elää parisuhteessa? Jotenkin haiskahtaa, että suurinta melua täällä pitävät taas nämä samat naisettomat naisenhaukkujat, jotka riehuvat jokaisessa miksi naiset -ketjussa.
Oletus, mutta monet tarkoittanevat seksittömyydellä tilannetta jossa halut eivät kohtaa, että ero määrässä on sen verran suuri että sitä ei voi ohittaa. Samanlainen ero siis kuin tässä hellyydessä ja läheisyydessä, että ei saa tarpeeksi sellaista huomiota puolisoltaan jota eniten itse kaipaa.
Koetan siis olla ratkomatta mitään yksittäisiä ongelmia tai ajattelematta mustavalkoisesti, vaan eriparisuus on se iso ongelma suhteissa. Joillain se tarkoittaa totaalista seksittömyyttä, joillain kerran kuussa -settiä. Itselläni tällä hetkellä muutaman kerran vuodessa, jos ei ole mitään isompaa ongelmaa toisella juuri silloin.
Ongelma on se, että sitä ei haluttomampikaan tahdo ratkaista, siitä puhua, sitä sanoittaa toiselle. Siitä se katkeroituminen aiheutuu. Itse en enää edes toivo seksiä, vaan toivon että toinen sanoisin mikä on vikana. Ja jotenkin, edes puhumalla kertoisi että välittää. Mutta kun tätäkään ei tapahdu ilman että sitä joutuu itse anelemaan, niin on aika per ke leen avuton olo. Ja ajattelee lähinnä että miksi se tahtoo mun kärsivän.
Voit erota koska tahansa. Mikä estää?
Hankalaa erota kun rakastaa toista.
Jos rakastaa toista, niin silloin laskee puolison menemään, jos hän ei saa liitossa sitä mitä tarvitsee. Eikä pidä panttivankina.
Olen tuo rakastava puoliso, ja ongelma on että se toinen ei halua sitä seksiä. En tiedä mitä hän haluaa sitten enää.
Mutta johtaahan tää tunnekylmyyteen, ei mun enää tee mieli mennä lähelle muutenkaan sitten. Hellyys on tällä hetkellä sellaista pakotettua, koska itse ainakin kärsin siitä että ei ole kuin sitä yksipuolista hellyyttä omalta puoleltani. Ei mitään muuta. Joo, kiva talo ja perhettä ja normaalia itsesään huoltapitämistä. Ihan tyhjää elämää siis.
Itse olen myös ollut samassa asemassa sillä erotuksella, että tiesin aikalailla jo tasan tarkkaan mitä toinen haluaa. Hän halusi vain seksiä. Hän ei halunnut pussailla, ei halailla, ei läheisyyttä, ei mitään paitsi seksiä. Ihan jokaikisen kosketuksen olisi pitänyt johtaa automaattisesti seksiin tai ainakin siihen, että otan suihin.
Ja seksin jälkeen ei puhettakaan, että olisi voinut vaan olla toisen lähellä vaan sitten alkoi ilkkuminen ja irvailu, että mikäs nymfo sä olet kun justhan me pantiin ja marmatus etten tajua kuinka mies (tai ainakin sen elin) tarvitsee hieman taukoa.
Ja sitten kun olikin taas kerätty voimia niin ohimennen hipaisu selästä olikin miehelle vihje tarjolla olevasta seksistä..
Eikä auttanut asiasta juttelu vaan mies loukkaantui joka kerta verisesti että hänen seksitaitojaan (kyllä!) kyseenalaistetaan ja arvostellaan. Muistipa vielä yleensä uhriutua kuinka hän ei voi olla ajatustenlukija..
N o toihan on ihan ilmeistä että tuollainen toiminta johtaa haluttomuuteen, pitäisi olla jokaiselle päivänselvää. Mulla on harmi kyllä vaikeampaa, koska tuo hellyyskin tuntuu olevan mörkö sille haluttomammalle osapuolelle. Tai hänelle ei ole luontevaa koskettaa tai halata kuin hyvin harvoin.
Siitä tulee tietenkin mörkö jos/kun sen halukkaamman osapuolen mielestä liki jokainen kosketus saati sitten läheisyys on vihje ja jopa lupaus seksistä.
Sen jälkeen minkäänlaista hellyyttä ei enää edes uskalla antaa eikä tulla edes toisen lähelle kun toinen on samantien repimässä vaatteita ja alkamassa hommiin.
Ja lopulta sillä ei siis ole enää edes väliä vaikka toinen ei just tällä kertaa/enää niin tekisikään koska sitä riskiä ei vaan halua ottaa.
Tuosta nimittäin yleensä seuraa ensin vonkaamista (se lopullinen/pysyväkin turn off) ja sitten riitaa ja mykkäkoulua. Vähemmällä siis pääsee kun jatkossa ollaan ilman läheisyyttä ja hellyyttäkin, koska se halukkaampi näin haluaa ja päätti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi te, jotka ette saa suhteessanne sitä mitä haluatte ja tarvitsette, jatkatte suhdetta? Liittyykö tähän jotain taloudellisia juttuja vai mikä pitää teidän kiinni jossain kumppanissa, joka ymmärtää teitä kuin sika satelliitista?
Roikkua p.skassa suhteessa ja toivoa, että sitten joskus asiat muuttuvat paremmiksi?
Kertokaa mulle, koska minä en tätä ymmärrä.
Ei se ole välttämättä helppoa. Ja joo, liittyy taloudellisia juttuja, muun muassa. Yhteinen talo ja asuntolaina, paikassa missä itse halusimme asua, mutta mistä on vaikea myydä. Rakas lemmikki joka olisi pakko lopettaa, sen verran kroonisesti sairas sekin että huono laittaa eteenpäin, vaikka onkin vielä ihan nuori. Lapset, pakko vaihtaa koulut, kaveripiiri muuttuu.. ei se ero mikään helppo ratkaisu ole näin 20 vuoden parisuhteen jälkeen, helpompi on toivoa että asiat paranisivat ajan myötä. Että kyseessä on vain yksi erilaisista kausista mitä ihmisen elämässä voi vastaan tulla. Kun nyt ei mistään väkivallasta ole kyse, ennemminkin ruuhkavuosista, lähestyvästä keski-iästä ja sen tuomista muutoksista jne.
Onnea vaan loppuelämälle.
Kunhan vaan kulissit pysyy pystyssä, niin kaikki hyvin. Vaikka halut ja intohimo loistaa poissaolollaan. Sitten kymmenen vuoden kulttua iskee todellisuus, kun tajuaa olevansa pelkkä kaveri puolisonsa kanssa. Silloin viimeistään alkaa miettimään, että mitä nyt tämän loppuelämäni kanssa.
Jos on tahtoa, niin löytyy keinotkin. Tuo yllä oleva vastaus on täynnä pelkuruutta.
Kaikille ihmisille se seksi ja intohimot eivät ole tärkeitä. Normaali ihminen pystyy asettamaan muita arvoja omaa elintään tärkeämmäksi. Mikäli olet seksiaddikti, mene terapiaan.
Taas päästään tähän juupas-eipäs -tilanteeseen.
Ihmettelen todella, jos joku aikuisten oikeasti on sitä mieltä, että kokonaan seksittömäksi muuttuneesta parisuhteesta huolestunut ihminen on seksiaddikti, jonka pitäisi mennä terapiaan. Tällainen ajatusmalli on yksinkertaisesti kamala.
Jos kyseessä ei ole mikään sairaus tai muu selkeä fyysinen vaiva, pitäisi kyllä parisuhteessa olevien huolestua, jos yhteinen seksi loppuu kokonaan. Eri asia on tietenkin sellaiset parisuhteet, joissa se ei ole oikeastaan alkanutkaan.
Juuri seksittömäksi muuttuneet parisuhteet ovat yleisesti ottaen sellaisessa tilassa, jota suurin osa aktiivi-ikäisistä ihmisistä voisi kutsua kriisitilaksi. Jos toinen ihminen ei tunnu haluttavalta, hän ei kiinnosta, hän tuntuu jopa vastenmieliseltä, on mitä suurimmalla todennäköisyydellä parisuhteessa myös muitakin epäkohtia tai kipupisteitä, joita pitäisi ymmärtää yhdessä hoitaa.
Usein ihmiset kieltävät tällaiset asiat, ja jättävät epäkohdat hoitamatta tai piiloon. Silloin seksittömyys on vain yksi vaihe parisuhdekriisissä, joka joko helpottaa tai kriisiyttää tilannetta lisää. Halukkaampi puoliso saattaa kokea itsensä torjutuksi tai hylätyksi, ja saattaa esimerkiksi ajautua sivusuhteisiin. Tai sitten jompi kumpi tai molemmat osapuolet katkeroituvat tilanteeseen, ja ilmapiiri muuttuu myrkylliseksi.
Tai sitten vain yksinkertaisesti etäännytään, koska halukkaampi osapuoli ei ole tyytyväinen tilanteeseen, ja pitemmällä aikavälillä alkaa vain tehdä vapaa-ajallaan omia juttujaan, koska ei halua tai pysty kohtaamaan toista osapuolta enää. Eli yhdessäolo, ei-seksuaalinen läheisyys, yhteiset tekemiset - kaikki asiat, jotka luovat parisuhteen - jäävät pikku hiljaa pois.
Tiedän, että jos omassa parisuhteessani seksielämä päättyisi kokonaan puolisoni haluttomuuteen (ei kyvyttömyyteen), olisi puolen vuoden - vuoden kuluessa juuri viimeksi kuvaamani kaltainen tilanne - eli kieltämättä en oikein pystyisi kohtaamaan enää puolisoani arjessa, ja todennäköisesti myös romanttisen rakkauden tunteet häntä kohtaan loppuisivat, ja hänestä tulisi "vain" ystävä.
Kyllä parisuhteessa pitää olla avoin mieli myös sille, että parisuhde muuttuu, kumppani muuttuu, myös seksi muuttuu. Toki jos rakkaus loppuu, niin silloin pitää tosissaan miettiä, jatketaanko kumppanuutta.
Voi parisuhteessa olla paljon muutakin arvokasta kuin seksi, seksi, seksi tarpeita voi opetella tyydyttämään myös itse, jos kumppani on muuten sopiva, hyvä ja rakastava.
Parisuhteissa ON lähes aina paljon muuta arvokasta kuin seksi. Ei se muodosta suurta osaa parisuhteesta, ei ajankäytöllisesti, eikä muullakaan tavalla. Mutta ikävä kyllä sen loppumisesta - tai pikemminkin siitä, että pariskunnan osapuolten halut eivät kuihdu samanaikaisesti - ja sen aiheuttamasta tyytymättömyydestä tulee 90% suhteita tilanne, joka lopettaa hyvin tehokkaasti myös rakkauden.
Ikävä kyllä seksittömät parisuhteet ovat useimmiten myös rakkaudettomia, paitsi niissä tilanteissa, jossa molemmat ovat menettäneet samanaikaisesti halunsa.
Hyvin sanottu tämäkin.
Miksi tässä ketjussa kirjoitellaan että rakkaudella ja seksillä ei ole mitään tekemistä toistensa kanssa. Väitetään, että miehet haluavat vaan panna omaksi ilokseen. Ajattelematta naistaan millään tavalla.
Ehkä niin väittävät sitten ovat eläneet tuollaisen miehen kanssa. Itse se mies kuitenkin on valittu.
On kyllä mielenkiintoinen väite ettei seksillä ja rakkaudella olisi tekoa toistensa kanssa jos on parisuhteessa. Se rakkaushan parhaimmillaan lisää sitä halua toiseen ihmiseen. Ja tämänhän voi kääntää niin, että joku (haluton) tosiaan erottelee seksin sellaiseksi jota ei tehdä sitten välttämättä rakastamansa ihmisen kanssa, vaan seksuaalisuus on ihan oma juttunsa joka hoidetaan siihen sopivien kumppanien kanssa.
Voiko joku ajatella niin kieroutuneesti, että seksuaalisuus on jotenkin likaista, eikä uskalla nauttia aidosti oman puolisonsa kanssa, koska pelkää ettei tämä sitten enää rakastakaan? Vai kyllästyykö siihen puolisoonsa vääjäämättä seksuaalisesti vaikka suhde olisi muutenkin hyvä?
Aloitetaan tuosta loppuosasta. Minä kasvoin herätysliikkeissä. Seksiin suhtautuminen oli negatiivista. Kapinoin kyllä jo nuorena, harrastin irtosuhteita ym, mutta päässä aina hakkasi ajatus synnistä. Sama ajatus seurasi avioliittoon. Kyllä siitä eroon pääsi pikkuhiljaa, enkä enää vuosikymmeniin ole mokomaa miettinyt, enhän ole uskossakaan. Seksi on meillä hyvää, ja määrä on kompromissi molemmilta. Mulla on alhainen libido, miehellä varmaan aika normaali. Meillä on seksiä 1-2 krt viikossa, jos mies kaipaa enemmän, hoitaa asian itse. Joskus kaipaa, toisinaan ei. Meillä on aika vakipäivät jolloin seksiä harrastetaan, ollaan tämä huomattu helpoimmaksi toteuttaa monestakin syystä. Joskus on spontaanimminkin.
Mulle joka tapauksessa seksi on omassa lokerossaan, rakkaus on toisessa. Voin harrastaa seksiä ilman rakkautta, ja voin rakastaa (ja olen rakastanutkin) ilman seksiä. Toki tässä ns. normaalissa avioliitossa on molempia, sekä seksiä että rakkautta. Mutta minun kohdallani rakkaus ei lisää halua. Halun määrä on aika lailla vakio, oli rakkautta tai ei. Ihmisiä on erilaisia, omalla kohdalla nepsy-diagnoosilla saattaa olla tekemistä asian kanssa. En kuitenkaan ole mielestäni epänormaali, olen vain yhdenlainen ihminen. Meitä samanlaisia on muitakin, ja eri tavoin erilaisia on koko loppumaailma täynnä.
Ensinnä, olethan sä itse tyytyväinen tuohon seksiin jota teillä on noin huisan paljon? Antaisin oikeasti muutaman sormen vasemmasta kädestä, jos nainen jota rakastan ja haluan toimisi jotenkin noin. Keskisormi ja nimetön lähtis ihan heti.
Et tietenkään ole epänormaali, mutta luulen ettei ole kovin muodikasta tai hyväksyttävää puhua siitä että oma libido on alhainen. Se liian usein nähdään vikana eikä ominaisuutena. Olisi hyvä, jos tässä suhteessa samanlaiset ihmiset löytäisivät toisensa, mutta usein taitaa olla niin että se vähemmän luonnostaan haluava ei halua tätä seikkaa suhteen alussa korostaa koska ei pidä asiaa tärkeänä. Suhde voisi jäädä syntymättä, jos sanoo että en mä oikeasti seksiä arjessa halua, nyt vain tämän ihastumisvaiheen ajan ainoastaan.
Mutta toihan olisi hyvin epärehellistä ja tahallista harhaanjohtamista tietenkin. Ei kai kukaan silleen tekisi kuin tietämättään.
Toki olen tyytyväinen seksiin, nykyään. Tuon herätysliiketaustan takia itselläkin oli ihan hukassa mistä pidän ja mistä en, ja vapautumisessa otti aikansa. Mies jaksoi sen vaiheen yli, kun seksiä kuitenkin oli riittävästi. Ja riittävä seksi takasi myös sen, että molemmilla oli aikaa opetella ja vapautua. En tiedä miksi en kokenut halutonta seksiä rikkovana, vaikka päässä hakkasi syytökset synnistä. Varmaan se lokerointi auttoi, seksi on vaan seksiä, ihan samalla tavalla kuin kirjan lukeminen on vain kirjan lukemista.
Joka tapauksessa nykyään jos panettaa, karrikoidusti sanoen kaikki kaksijalkaiset menisi kanoista tikapuihin. Rakkaudella ei ole mitään tekemistä sen kanssa. Ainoa asia mihin rakkaus tässä vaikuttaa on se, että se halu puretaan sen rakkaan kanssa, eikä jonkun satunnaisen vastaantulijan. Pettämään en siis lähde, koska rakastan, vaikka puoliso ei olisikaan käytettävissä silloin kun panetus iskee.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä on taas ollut esillä sen miehen kommentit, jolle kompromissi on seksiä joka toinen päivä, ja ero tulee, ellei näin käy. Mä en vaan voi tajuta, miten joku kuvittelee, että MIKÄÄN asia elämässä on sellainen, että sitä pitää voida luvata tehdä joka toinen päivä.
Mä sanoisin tuollaiselle miehelle, että kyllä käy, jos sovitaan, että sinä täytät myös minun tarpeeni joka toinen päivä. Minä haluan sinun keittävän kunnon marjapuuron. Siis ostat tuoreet marjat, keittelet ne ensin kiisseliksi ja sitten teet puuron. Mieluiten söisin tuoreen marjapuuron joka päivä, mutta kompromissina voin joka toinen päivä syödä eilistä puuroa.
Jos tuore puuro joskus puuttuu pöydästä kolmantena päivänä, se on kriisin paikka ja vakava keskustelu. Järjestänet arkesi tämän puuron ympärille, niin kiireesi töissä kuin harrastukset.
Hyvää elämää meille. Mä annan sitten, kun olen syönyt puuroni.
Tämä on oikeasti loistava pointti! Ja tietysti kun tulet kivan työpäivän ja salilla käynnin jälkeen pirteänä kotiin mielessä ihana tuore marjapuuro, joudut pettymään tosi katkerasti, kun hellalla ei ole kattilaa eikä jääkaapissa kulhoa. Turha siinä miehen on itkuntuhruisin silmin selittää mitään pahasta konfliktissa töissä tai äitinsä sairaudesta. Olisi mies voinut herätä aikaisemmin sen puuron keittelyyn, tai nipistää yöunista ja illalla myöhään keitellä aamuksi valmiiksi.
Se on kiukun paikka tai vähintään mökötyksen. Tosin sä vaikutat niin kypsältä ihmiseltä, että ymmärrät, että ihan joskus harvoin voi olla hyvä syy olla keittämättä puuroa. Mutta se ei ole kyllä mikään hyvä syy, että ei vaan huvita joka toinen päivä puuroja keitellä.
Onko teillä haluttomuutta tuntevilla ollut seksiä kuitenkin suhteen alkuaikoina?
Miksi olette yhdessä ihmisen kanssa jota ette halua (enää)?
Se puoliso kärsii seksittömyydestä, eikö siitä voi sitten ihan vaan sanoa sille että miksi sitä ei ole, ja jos pidätte siitä ihmisestä niin päästäkää se sitten vapaaksi, antakaa sen hakea seksinsä mistä haluvat. (ihan kuin se siis helppoa olisi...) Eikä se tule muuttumaan, se puolisonne kärsii siitä seksittömyydestä ihan oikeasti, syvästi ja siten että se katkeroittaa pahasti.
Jos olette viisaampia, niin koettakaa ymmärtää. Eihän ketään voi muuttaa haluttomammaksi.
Muuten kivaa vaahtoamista, mutta satuit kommentoimaan keissiä, jossa vaimo haluaisi pari kertaa viikossa, miehen on saatava vähintään joka toinen päivä. Seksittömyys, my ass.
No voitko yleistää asiaa himpun verran laajemmalle, sellaiseen että halut eivät ollenkaan kohtaa?
Ja mikä tuossa oli vaahtoamista mielestäsi, pitäisikö ongelmia sitten peitellä vai miten ajattelit?
No voitko huomata että aika harvoin puhutaan täydellisestä tai lähes täydellisestä seksittömyydestä, vaan useimmiten on kyse siitä, että toisen mielestä seksiä on liian vähän. Ja se liian vähän voi olla mitä vaan välillä 1 x kk - 1 x pv.
Miksi joillakin keskustelijoilla on noin suunnaton tarve puhua seksittömyydestä, kun siitä on aniharvoin kyse? Onko täällä keskustelemassa miten paljon vastentahtoisesti täysin seksitöntä elämää eläviä ihmisiä? Miten moni noista ei edes elää parisuhteessa? Jotenkin haiskahtaa, että suurinta melua täällä pitävät taas nämä samat naisettomat naisenhaukkujat, jotka riehuvat jokaisessa miksi naiset -ketjussa.
Oletus, mutta monet tarkoittanevat seksittömyydellä tilannetta jossa halut eivät kohtaa, että ero määrässä on sen verran suuri että sitä ei voi ohittaa. Samanlainen ero siis kuin tässä hellyydessä ja läheisyydessä, että ei saa tarpeeksi sellaista huomiota puolisoltaan jota eniten itse kaipaa.
Koetan siis olla ratkomatta mitään yksittäisiä ongelmia tai ajattelematta mustavalkoisesti, vaan eriparisuus on se iso ongelma suhteissa. Joillain se tarkoittaa totaalista seksittömyyttä, joillain kerran kuussa -settiä. Itselläni tällä hetkellä muutaman kerran vuodessa, jos ei ole mitään isompaa ongelmaa toisella juuri silloin.
Ongelma on se, että sitä ei haluttomampikaan tahdo ratkaista, siitä puhua, sitä sanoittaa toiselle. Siitä se katkeroituminen aiheutuu. Itse en enää edes toivo seksiä, vaan toivon että toinen sanoisin mikä on vikana. Ja jotenkin, edes puhumalla kertoisi että välittää. Mutta kun tätäkään ei tapahdu ilman että sitä joutuu itse anelemaan, niin on aika per ke leen avuton olo. Ja ajattelee lähinnä että miksi se tahtoo mun kärsivän.
Voit erota koska tahansa. Mikä estää?
Hankalaa erota kun rakastaa toista.
Jos rakastaa toista, niin silloin laskee puolison menemään, jos hän ei saa liitossa sitä mitä tarvitsee. Eikä pidä panttivankina.
Olen tuo rakastava puoliso, ja ongelma on että se toinen ei halua sitä seksiä. En tiedä mitä hän haluaa sitten enää.
Mutta johtaahan tää tunnekylmyyteen, ei mun enää tee mieli mennä lähelle muutenkaan sitten. Hellyys on tällä hetkellä sellaista pakotettua, koska itse ainakin kärsin siitä että ei ole kuin sitä yksipuolista hellyyttä omalta puoleltani. Ei mitään muuta. Joo, kiva talo ja perhettä ja normaalia itsesään huoltapitämistä. Ihan tyhjää elämää siis.
Itse olen myös ollut samassa asemassa sillä erotuksella, että tiesin aikalailla jo tasan tarkkaan mitä toinen haluaa. Hän halusi vain seksiä. Hän ei halunnut pussailla, ei halailla, ei läheisyyttä, ei mitään paitsi seksiä. Ihan jokaikisen kosketuksen olisi pitänyt johtaa automaattisesti seksiin tai ainakin siihen, että otan suihin.
Ja seksin jälkeen ei puhettakaan, että olisi voinut vaan olla toisen lähellä vaan sitten alkoi ilkkuminen ja irvailu, että mikäs nymfo sä olet kun justhan me pantiin ja marmatus etten tajua kuinka mies (tai ainakin sen elin) tarvitsee hieman taukoa.
Ja sitten kun olikin taas kerätty voimia niin ohimennen hipaisu selästä olikin miehelle vihje tarjolla olevasta seksistä..
Eikä auttanut asiasta juttelu vaan mies loukkaantui joka kerta verisesti että hänen seksitaitojaan (kyllä!) kyseenalaistetaan ja arvostellaan. Muistipa vielä yleensä uhriutua kuinka hän ei voi olla ajatustenlukija..
Mut yksi mies haukkui kun pyysin asioista mistä mä nautin, että miten voin olla niin vaikea kun kaikki muut on tulleet kuulemma yhdynnässä koska hänellä on iso. Niin kuin kaikki muut. Ok. :D Silti on ihme, ettei irtoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi olla parisuhteessa jos siinä ei ole seksiä?
Ymmärrän jos olisi jokin sairaus tai muu este, mutta torjunta ilman kunnollista syytä on väärin.
Koska kaikki eivät kaipaa seksiä, vaan kumppanuutta toisen ihmisen kanssa. Kutsu sinä sitä nyt parisuhteeksi tai ole kutsumatta.
Mutta älä väitä, että vain sinun käsityksesi parisuhteesta olisi ainoa oikea. Kaikki muunkinlainen seksuaalisuus pitää hyväksyä, mutta seksistä kiinnostumattomia jaksetaan mollata ja kiistää heidän oikeutensa elää parisuhteessa.
Mitään ei kiistetä, mutta sen sijaan kyseenalaistetaan oikeus elää haluttomana parisuhteessa, jossa toinen osapuoli kuitenkin haluaisi seksiä. Se on toisen osapuolen roikkottamista löyhässä hirressä.
Tämä olisi se asia, jonka toivoisin haluttomien ymmärtävän.
Vaikka näennäisesti se puoliso saattaisi olla tyytyväinen tilanteeseen tai on ainakin lopettanut aloitteiden tekemisen, seksittömyys ja etenkin toistuvat torjunnat vetävät kyllä maton itsetunnon ja hyvinvoinnin alta erittäin tehokkaasti.
Pitää olla henkisesti tosi vahva ihminen, jos jaksaa elää parisuhteessa täysin haluttoman tai hyvin vähähaluisen puolison kanssa, pystyen olemaan hänen kanssaan onnellinen ja uskollinen.
Hattua nostan heille kaikille.
Kukaan ei kiistä tai kiellä haluttomien oikeutta tai halua olla parisuhteessa, mutta sen sijaan kyllä varmasti suurin osa kyseenalaistaa seksuaalisesti haluttomien tarkoitusperät ja oikeuden jatkaa parisuhteessa, jos toinen osapuoli kärsii tilanteesta.
Tämä oli viisaasti kirjoitettu, voi kun moni eriparisista haluista kärsivä pariskunta oikeasti lukisi tämän. Ei ongelmat ratkea jos niistä ei puhuta aidosti. Haluttomuus ei ole mikään normi sekään, jos määrät ei kohtaa sen paremmin hellyydessä kuin seksissäkään, niin jotain pitää tehdä. Eikä kukaan voi tietänkään määritellä mikä on toiselle oikea määrä seksiä. Se pitää saada sovittua yhdessä, että molemmat ovat aidosti tyytyväisiä.
Klassinen keissi. Oma suhtautuminen tähän keissiin on se, että tätä episodia ei voi katsoa kokonaiskuvasta irrallaan.
Onko tässä kenties kyse patoutuneen turhautumisen purkauksesta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämän ketjun luettuani olen entistä tyytyväisempi sinkkuuteeni. Sellainen parisuhde, jossa on tarjolla vaan huonoa seksiä ts. kumppanin puolelta itsekästä, ei kiinnosta yhtään. Vaikka tykkäänkin seksistä, en kestäisi yhtään sitä, että joku on koko ajan vonkaamassa ja pitää minua velvollisena tyydyttämään omat halunsa. Kokisin sen äärettömän ahdistavana.
Mutta en usko että kukaan lähtee ensinnäkään tuollaiseen suhteeseen? Tai miten ihmeessä huonoa seksiä ei ole huomannut siinä suhteen alussa? Ja mikä sitten muuttuu jos se ajan mittaan huononee?
Heti seuraavalta sivulta löytyy nainen jonka mielestä seksi on aina alussa huonoa:
"Muutenkin kokemus naisena on se, että alkuun seksi on aina enemmän tai vähemmän rasittavaa ähellystä uuden miehen kanssa. Hyvin epätyydyttävää. Suhteen edetessä seksi voi muuttua paremmaksi, kun opitaan toisiamme, sitä mistä toinen nauttii. Mutta lähtökohtaisesti mun kokemus on se, että seksi on paskaa kunnes siitä alkuvaiheesta pääsee yli. Se muutama kuukausi aina jopa vuoteen saakka vaan on pakko sietää jos haluaa ikinä hyvää seksiä."
Kuinka moneen suhteeseen tuo pätee? Alkaako yli vai alle puolet suhteista tuolla tavoin? Onko nainen analysoinut syitä huonoon seksiin, jos se on kaikkien kanssa aina huonoa alkuun, niin onko kohdalle osunut vain huonoja tapauksia vai onko vika jossain muualla.
100 prosenttia tapauksista mun otannalla. Joku muu on voinut kohdata miehen jonka kanssa homma toimii heti. Mä en ole ikinä saanut seksissä ennen kuin mies on ehtinyt ja halunnut opetella mut. Nykyistä miestä ei ole tarvinut edes sanallisesti opastaa. Oppi nopeasti, kun kiinnitti huomiota reaktioihini. Kuulemma tarvitsee vain kuunnella hengitystä, niin tietää heti mikä toimii. Mutta hänenkin piti ensin oppia mun tapani reagoida. Ihan vaan siis jo rytmi, toimiiko tällä kertaa hidas ja kiusoitteleva, vai kunnollinen rynkyttäminen. En itsekään nimittäin aina tiedä. Saattaa tuntua että kaipaa rynkyttämistä, mutta sitten se rynkyttäminen ei kuitenkaan toimi, ja pitää vaihtaa taktiikkaa.
Ihan liian moni mies jättää liki huomiotta seksissä eli ei todellakaan kuuntele hengityksen rytmiä eikä mitään muutakaan vaan keskittyy ainoastaan siihen "rynkyttämiseen" ja omaa saamiseensa. Ja kun sitten itse yrittää hidastaa tahtia tai ehdottaa toista asentoa jne niin mies suunnilleen kieltää häiritsemästä kun mä oon just tulossa..
Siinä tulee sitten just sellainen fiilis, että miehelle on ihan yksi lysti ketä pani ja vaikka oksanreikäkin olisi ajanut saman asian.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä on taas ollut esillä sen miehen kommentit, jolle kompromissi on seksiä joka toinen päivä, ja ero tulee, ellei näin käy. Mä en vaan voi tajuta, miten joku kuvittelee, että MIKÄÄN asia elämässä on sellainen, että sitä pitää voida luvata tehdä joka toinen päivä.
Mä sanoisin tuollaiselle miehelle, että kyllä käy, jos sovitaan, että sinä täytät myös minun tarpeeni joka toinen päivä. Minä haluan sinun keittävän kunnon marjapuuron. Siis ostat tuoreet marjat, keittelet ne ensin kiisseliksi ja sitten teet puuron. Mieluiten söisin tuoreen marjapuuron joka päivä, mutta kompromissina voin joka toinen päivä syödä eilistä puuroa.
Jos tuore puuro joskus puuttuu pöydästä kolmantena päivänä, se on kriisin paikka ja vakava keskustelu. Järjestänet arkesi tämän puuron ympärille, niin kiireesi töissä kuin harrastukset.
Hyvää elämää meille. Mä annan sitten, kun olen syönyt puuroni.
Tämä on oikeasti loistava pointti! Ja tietysti kun tulet kivan työpäivän ja salilla käynnin jälkeen pirteänä kotiin mielessä ihana tuore marjapuuro, joudut pettymään tosi katkerasti, kun hellalla ei ole kattilaa eikä jääkaapissa kulhoa. Turha siinä miehen on itkuntuhruisin silmin selittää mitään pahasta konfliktissa töissä tai äitinsä sairaudesta. Olisi mies voinut herätä aikaisemmin sen puuron keittelyyn, tai nipistää yöunista ja illalla myöhään keitellä aamuksi valmiiksi.
Se on kiukun paikka tai vähintään mökötyksen. Tosin sä vaikutat niin kypsältä ihmiseltä, että ymmärrät, että ihan joskus harvoin voi olla hyvä syy olla keittämättä puuroa. Mutta se ei ole kyllä mikään hyvä syy, että ei vaan huvita joka toinen päivä puuroja keitellä.
Onko teillä haluttomuutta tuntevilla ollut seksiä kuitenkin suhteen alkuaikoina?
Miksi olette yhdessä ihmisen kanssa jota ette halua (enää)?
Se puoliso kärsii seksittömyydestä, eikö siitä voi sitten ihan vaan sanoa sille että miksi sitä ei ole, ja jos pidätte siitä ihmisestä niin päästäkää se sitten vapaaksi, antakaa sen hakea seksinsä mistä haluvat. (ihan kuin se siis helppoa olisi...) Eikä se tule muuttumaan, se puolisonne kärsii siitä seksittömyydestä ihan oikeasti, syvästi ja siten että se katkeroittaa pahasti.
Jos olette viisaampia, niin koettakaa ymmärtää. Eihän ketään voi muuttaa haluttomammaksi.
Muuten kivaa vaahtoamista, mutta satuit kommentoimaan keissiä, jossa vaimo haluaisi pari kertaa viikossa, miehen on saatava vähintään joka toinen päivä. Seksittömyys, my ass.
No voitko yleistää asiaa himpun verran laajemmalle, sellaiseen että halut eivät ollenkaan kohtaa?
Ja mikä tuossa oli vaahtoamista mielestäsi, pitäisikö ongelmia sitten peitellä vai miten ajattelit?
No voitko huomata että aika harvoin puhutaan täydellisestä tai lähes täydellisestä seksittömyydestä, vaan useimmiten on kyse siitä, että toisen mielestä seksiä on liian vähän. Ja se liian vähän voi olla mitä vaan välillä 1 x kk - 1 x pv.
Miksi joillakin keskustelijoilla on noin suunnaton tarve puhua seksittömyydestä, kun siitä on aniharvoin kyse? Onko täällä keskustelemassa miten paljon vastentahtoisesti täysin seksitöntä elämää eläviä ihmisiä? Miten moni noista ei edes elää parisuhteessa? Jotenkin haiskahtaa, että suurinta melua täällä pitävät taas nämä samat naisettomat naisenhaukkujat, jotka riehuvat jokaisessa miksi naiset -ketjussa.
Oletus, mutta monet tarkoittanevat seksittömyydellä tilannetta jossa halut eivät kohtaa, että ero määrässä on sen verran suuri että sitä ei voi ohittaa. Samanlainen ero siis kuin tässä hellyydessä ja läheisyydessä, että ei saa tarpeeksi sellaista huomiota puolisoltaan jota eniten itse kaipaa.
Koetan siis olla ratkomatta mitään yksittäisiä ongelmia tai ajattelematta mustavalkoisesti, vaan eriparisuus on se iso ongelma suhteissa. Joillain se tarkoittaa totaalista seksittömyyttä, joillain kerran kuussa -settiä. Itselläni tällä hetkellä muutaman kerran vuodessa, jos ei ole mitään isompaa ongelmaa toisella juuri silloin.
Ongelma on se, että sitä ei haluttomampikaan tahdo ratkaista, siitä puhua, sitä sanoittaa toiselle. Siitä se katkeroituminen aiheutuu. Itse en enää edes toivo seksiä, vaan toivon että toinen sanoisin mikä on vikana. Ja jotenkin, edes puhumalla kertoisi että välittää. Mutta kun tätäkään ei tapahdu ilman että sitä joutuu itse anelemaan, niin on aika per ke leen avuton olo. Ja ajattelee lähinnä että miksi se tahtoo mun kärsivän.
Voit erota koska tahansa. Mikä estää?
Hankalaa erota kun rakastaa toista.
Jos rakastaa toista, niin silloin laskee puolison menemään, jos hän ei saa liitossa sitä mitä tarvitsee. Eikä pidä panttivankina.
Olen tuo rakastava puoliso, ja ongelma on että se toinen ei halua sitä seksiä. En tiedä mitä hän haluaa sitten enää.
Mutta johtaahan tää tunnekylmyyteen, ei mun enää tee mieli mennä lähelle muutenkaan sitten. Hellyys on tällä hetkellä sellaista pakotettua, koska itse ainakin kärsin siitä että ei ole kuin sitä yksipuolista hellyyttä omalta puoleltani. Ei mitään muuta. Joo, kiva talo ja perhettä ja normaalia itsesään huoltapitämistä. Ihan tyhjää elämää siis.
Itse olen myös ollut samassa asemassa sillä erotuksella, että tiesin aikalailla jo tasan tarkkaan mitä toinen haluaa. Hän halusi vain seksiä. Hän ei halunnut pussailla, ei halailla, ei läheisyyttä, ei mitään paitsi seksiä. Ihan jokaikisen kosketuksen olisi pitänyt johtaa automaattisesti seksiin tai ainakin siihen, että otan suihin.
Ja seksin jälkeen ei puhettakaan, että olisi voinut vaan olla toisen lähellä vaan sitten alkoi ilkkuminen ja irvailu, että mikäs nymfo sä olet kun justhan me pantiin ja marmatus etten tajua kuinka mies (tai ainakin sen elin) tarvitsee hieman taukoa.
Ja sitten kun olikin taas kerätty voimia niin ohimennen hipaisu selästä olikin miehelle vihje tarjolla olevasta seksistä..
Eikä auttanut asiasta juttelu vaan mies loukkaantui joka kerta verisesti että hänen seksitaitojaan (kyllä!) kyseenalaistetaan ja arvostellaan. Muistipa vielä yleensä uhriutua kuinka hän ei voi olla ajatustenlukija..
N o toihan on ihan ilmeistä että tuollainen toiminta johtaa haluttomuuteen, pitäisi olla jokaiselle päivänselvää. Mulla on harmi kyllä vaikeampaa, koska tuo hellyyskin tuntuu olevan mörkö sille haluttomammalle osapuolelle. Tai hänelle ei ole luontevaa koskettaa tai halata kuin hyvin harvoin.
Siitä tulee tietenkin mörkö jos/kun sen halukkaamman osapuolen mielestä liki jokainen kosketus saati sitten läheisyys on vihje ja jopa lupaus seksistä.
Sen jälkeen minkäänlaista hellyyttä ei enää edes uskalla antaa eikä tulla edes toisen lähelle kun toinen on samantien repimässä vaatteita ja alkamassa hommiin.
Ja lopulta sillä ei siis ole enää edes väliä vaikka toinen ei just tällä kertaa/enää niin tekisikään koska sitä riskiä ei vaan halua ottaa.
Tuosta nimittäin yleensä seuraa ensin vonkaamista (se lopullinen/pysyväkin turn off) ja sitten riitaa ja mykkäkoulua. Vähemmällä siis pääsee kun jatkossa ollaan ilman läheisyyttä ja hellyyttäkin, koska se halukkaampi näin haluaa ja päätti.
Meillä oli tuota samaa. Onneksi mies on normaali ja ymmärsi puhetta. Nyt on hellyyttä ilman seksiä ja seksin kanssa. Ja nykyään myös jos hellyyttä osoitetaan ns ilman suostumusta, se ei koskaan tarkoita seksiä. Seksin kanssa ensin puheella ilmaistaan, että sitä toivotaan, ja sitten vasta kosketaan. Ei koskaan tarvitse pelätä että halailuun tai kosketukseen suostuminen on vaatimus muustakin, joten ei koskaan tarvitse miettiä uskaltaako sitä ottaa vastaan vai pitääkö väistää. Tai kyllä siis käytännössä voi tulla halamaan ja kysyä samalla että koska heilutellaan peittoa, mutta halaus ei ole vaatimus. Ikinä. Ja tämä on johtanut siihen, että seksiä on riittävästi molempien tarpeisiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä on taas ollut esillä sen miehen kommentit, jolle kompromissi on seksiä joka toinen päivä, ja ero tulee, ellei näin käy. Mä en vaan voi tajuta, miten joku kuvittelee, että MIKÄÄN asia elämässä on sellainen, että sitä pitää voida luvata tehdä joka toinen päivä.
Mä sanoisin tuollaiselle miehelle, että kyllä käy, jos sovitaan, että sinä täytät myös minun tarpeeni joka toinen päivä. Minä haluan sinun keittävän kunnon marjapuuron. Siis ostat tuoreet marjat, keittelet ne ensin kiisseliksi ja sitten teet puuron. Mieluiten söisin tuoreen marjapuuron joka päivä, mutta kompromissina voin joka toinen päivä syödä eilistä puuroa.
Jos tuore puuro joskus puuttuu pöydästä kolmantena päivänä, se on kriisin paikka ja vakava keskustelu. Järjestänet arkesi tämän puuron ympärille, niin kiireesi töissä kuin harrastukset.
Hyvää elämää meille. Mä annan sitten, kun olen syönyt puuroni.
Tämä on oikeasti loistava pointti! Ja tietysti kun tulet kivan työpäivän ja salilla käynnin jälkeen pirteänä kotiin mielessä ihana tuore marjapuuro, joudut pettymään tosi katkerasti, kun hellalla ei ole kattilaa eikä jääkaapissa kulhoa. Turha siinä miehen on itkuntuhruisin silmin selittää mitään pahasta konfliktissa töissä tai äitinsä sairaudesta. Olisi mies voinut herätä aikaisemmin sen puuron keittelyyn, tai nipistää yöunista ja illalla myöhään keitellä aamuksi valmiiksi.
Se on kiukun paikka tai vähintään mökötyksen. Tosin sä vaikutat niin kypsältä ihmiseltä, että ymmärrät, että ihan joskus harvoin voi olla hyvä syy olla keittämättä puuroa. Mutta se ei ole kyllä mikään hyvä syy, että ei vaan huvita joka toinen päivä puuroja keitellä.
Onko teillä haluttomuutta tuntevilla ollut seksiä kuitenkin suhteen alkuaikoina?
Miksi olette yhdessä ihmisen kanssa jota ette halua (enää)?
Se puoliso kärsii seksittömyydestä, eikö siitä voi sitten ihan vaan sanoa sille että miksi sitä ei ole, ja jos pidätte siitä ihmisestä niin päästäkää se sitten vapaaksi, antakaa sen hakea seksinsä mistä haluvat. (ihan kuin se siis helppoa olisi...) Eikä se tule muuttumaan, se puolisonne kärsii siitä seksittömyydestä ihan oikeasti, syvästi ja siten että se katkeroittaa pahasti.
Jos olette viisaampia, niin koettakaa ymmärtää. Eihän ketään voi muuttaa haluttomammaksi.
Kuinkahan moneen kertaan täälläkin on jo selitetty miten se erokaan ei ole mikään helppo vaihtoehto. Ja jos aina pitäisi vaihtaa miestä kun halut hiipuu, niin sitä ei sitten ikinä olisi pitkässä parisuhteessa. Mulla ei kyllä vielä koskaan ole halut hiipuneet miehen takia, vaan ihan vaan siinä, kun arki tulee suhteeseen. Ei johdu miehestä siis, vaan siitä, että aika nopeasti suhteessa se mies lakkaa olemasta koko ajan päällimmäisenä mielessä. Työtkin pitää saada hoidettua, samoin muut arjen askareet. Ei vaan ehdi eikä jaksa miettiä panemista. Ja mitä pidemmälle suhde etenee, sitä enemmän lapsien ja iän tuomien kremppojen, vanhempien vanhenemisen ja sairastelun ym. takia sitä aikaa on miettiä panemista.
Tuota puolta haluttomuudesta ei jostain syystä tunnuta kauheasti pitävän esillä. Syylliseksi niin helposti leimataan aina se osaamaton mies, vaikka itse se tumpelo on valittu. Uskoisin että ns tavallinen haluttomuus on isolta osin juuri tuota, että arki tappaa sen kipinän.
Ja jos on näin, niin sitten pitää miettiä mikä on elämässä kenellekin oleellista, mikä tekee suhteesta parisuhteen ja hyvän sellaisen. Ja sitten vaikka vaihtaa miestä jos se tympii eikä saada kehitettyä mitään millä saisi molemmat tyytyväisiksi.
Ei kyse ole siitä, että mies olisi erityisen tumpelo itse siinä seksissä vaan kaikessa muussa joka johtaa/johtaisi siihen seksiin. Kun kaikenlainen muu läheisyys hiipuu pois ja tilalle tulee ärähtelyä sekä lupauksien pettämistä sekä jatkuvaa yksipuolista joustamista niin eipä siinä enää itseään rakastetuksi eikä halutuksi tunne. Ja etenkään ei tunne itseään arvostetuksi eikä tärkeäksi toiselle. Sitten kun tämän "käsittelyn" jälkeen ei ole sillä tuulella, kun miestä panettaa niin siitä alkaakin sitten vonkaaminen joka tuhoaa ihan lopullisesti fiiliksen.
Jopa se pikainenkin kun on paikallaan joskus, mutta siihenkin pitää tehdä esityö jo siinä arjessa.
No kahden ihmisen elämänlaatu paranee tuollaisessa tyyppitapauksesa jos he vain eroavat. Jos ei puhe kerran auta. Miksi sä olet tollasen kanssa? Oliko se alkuunkin tuollainen?
Jotkut miehet vaan luulee että naiset on ainoastaan niiden haluja varten ja sitten ihmetellään kun ei saada.🙄
Vierailija kirjoitti:
Seksihaluttomalla naisella ei tee yhtään mitään. Eikä niitä saa kierrätykseenkään viedä.
Kyllä ne voi panna kiertoon, ja pannaankin.
Alue: Seksi
Joo, tämähän on sitten tietoinen valinta, ja tuollaisen pitää sitten olla molempien suhteen osapuolien tiedossa. Eikä tuolleen voi päättää katkeroitumatta ilman että kaikki kivet on oikeasti käännetty, ja että suhteessa on muuten tosiaan mielettömän hyvä olla. Keskustelutta ei onnistu, sanon näin vaikka mies olenkin.