Lue keskustelun säännöt.
Mies kiukuttelee kun en halunnut mökkiviikonloppuna seksiä
31.07.2022 |
Kun illalla en halunnut ja olisin aamulla halunnut nauttia mökkiaamusta niin mies pakkasi tavarat ja sanoi kello 8 että nyt lähdetään sitten kotiin. Automatka oli pelkkää mykkäkoulua. Illalla se meni siihen siis, että mies koitti lääppiä, mutta sanoin että nyt en ole tunnelmissa niin hän vain käänsi selkänsä minulle ja hymähti, että niinpä tietysti. Olen nyt todella surullinen tästä suhteen tilasta.
Kommentit (1989)
Tajuan kyllä kuinka onnellisessa suhteessa olen saanut 30 vuotta elää. Olemme miehen kanssa rakastaneet toisiamme. Toki pitkään suhteeseen on mahtunut erinlaisia seksuaalisia kausia ja useamman kuukauden taukoja, mutta sitten taas seksiä on saattanut olla viikonlopun / loman aikana useita kertoja päivässä. Viimeiset 10 vuotta on seksielämä ollut parasta, eli ei pitkä suhde aina tarkoita sitä että seksihalut hiipuu.
Kaikkien vuosien jälkeen voi kuitenkin tapahtua jotain johon ei voi varautua, miehelle voi iskeä jonkinlainen keski-iän kriisi joka nyt sitten syventyi masennukseksi ja seksielämää ei ole tällä hetkellä laisinkaan. En ole (nyt) miestäni jättämässä, mutta on todella raskasta seistä miehen rinnalla josta tuntuu, että kaikki on mustaa ja mikään ei tunnu miltään ja joka eristäytyy perheestään enemmän ja enemmän. Kyllä sitä ihmettelee kuinka kauan mies peitteli pahaa oloansa ennen kuin hakeutui avun piiriin ja kyllä tässä miettii onko suhteella tulevaisuutta. Tällä hetkellä olen kovin onneton, sillä ei mies pysty näkemään kun oman pahan olonsa, hän ei näe tulevaisuutta ja pikkuhiljaa huomaan, että kovin itkuisen kesän jälkeen oma itsesuojeluvaistoni alkaa kasvamaan ja etäännytän itseäni miehestä ihan tosissani.
Ei nämä suhdekiemurat ole helppoja, välillä rakkaus sattuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä on taas ollut esillä sen miehen kommentit, jolle kompromissi on seksiä joka toinen päivä, ja ero tulee, ellei näin käy. Mä en vaan voi tajuta, miten joku kuvittelee, että MIKÄÄN asia elämässä on sellainen, että sitä pitää voida luvata tehdä joka toinen päivä.
Mä sanoisin tuollaiselle miehelle, että kyllä käy, jos sovitaan, että sinä täytät myös minun tarpeeni joka toinen päivä. Minä haluan sinun keittävän kunnon marjapuuron. Siis ostat tuoreet marjat, keittelet ne ensin kiisseliksi ja sitten teet puuron. Mieluiten söisin tuoreen marjapuuron joka päivä, mutta kompromissina voin joka toinen päivä syödä eilistä puuroa.
Jos tuore puuro joskus puuttuu pöydästä kolmantena päivänä, se on kriisin paikka ja vakava keskustelu. Järjestänet arkesi tämän puuron ympärille, niin kiireesi töissä kuin harrastukset.
Hyvää elämää meille. Mä annan sitten, kun olen syönyt puuroni.
Tämä on oikeasti loistava pointti! Ja tietysti kun tulet kivan työpäivän ja salilla käynnin jälkeen pirteänä kotiin mielessä ihana tuore marjapuuro, joudut pettymään tosi katkerasti, kun hellalla ei ole kattilaa eikä jääkaapissa kulhoa. Turha siinä miehen on itkuntuhruisin silmin selittää mitään pahasta konfliktissa töissä tai äitinsä sairaudesta. Olisi mies voinut herätä aikaisemmin sen puuron keittelyyn, tai nipistää yöunista ja illalla myöhään keitellä aamuksi valmiiksi.
Se on kiukun paikka tai vähintään mökötyksen. Tosin sä vaikutat niin kypsältä ihmiseltä, että ymmärrät, että ihan joskus harvoin voi olla hyvä syy olla keittämättä puuroa. Mutta se ei ole kyllä mikään hyvä syy, että ei vaan huvita joka toinen päivä puuroja keitellä.
Onko teillä haluttomuutta tuntevilla ollut seksiä kuitenkin suhteen alkuaikoina?
Miksi olette yhdessä ihmisen kanssa jota ette halua (enää)?
Se puoliso kärsii seksittömyydestä, eikö siitä voi sitten ihan vaan sanoa sille että miksi sitä ei ole, ja jos pidätte siitä ihmisestä niin päästäkää se sitten vapaaksi, antakaa sen hakea seksinsä mistä haluvat. (ihan kuin se siis helppoa olisi...) Eikä se tule muuttumaan, se puolisonne kärsii siitä seksittömyydestä ihan oikeasti, syvästi ja siten että se katkeroittaa pahasti.
Jos olette viisaampia, niin koettakaa ymmärtää. Eihän ketään voi muuttaa haluttomammaksi.
Kuinkahan moneen kertaan täälläkin on jo selitetty miten se erokaan ei ole mikään helppo vaihtoehto. Ja jos aina pitäisi vaihtaa miestä kun halut hiipuu, niin sitä ei sitten ikinä olisi pitkässä parisuhteessa. Mulla ei kyllä vielä koskaan ole halut hiipuneet miehen takia, vaan ihan vaan siinä, kun arki tulee suhteeseen. Ei johdu miehestä siis, vaan siitä, että aika nopeasti suhteessa se mies lakkaa olemasta koko ajan päällimmäisenä mielessä. Työtkin pitää saada hoidettua, samoin muut arjen askareet. Ei vaan ehdi eikä jaksa miettiä panemista. Ja mitä pidemmälle suhde etenee, sitä enemmän lapsien ja iän tuomien kremppojen, vanhempien vanhenemisen ja sairastelun ym. takia sitä aikaa on miettiä panemista.
Tuota puolta haluttomuudesta ei jostain syystä tunnuta kauheasti pitävän esillä. Syylliseksi niin helposti leimataan aina se osaamaton mies, vaikka itse se tumpelo on valittu. Uskoisin että ns tavallinen haluttomuus on isolta osin juuri tuota, että arki tappaa sen kipinän.
Ja jos on näin, niin sitten pitää miettiä mikä on elämässä kenellekin oleellista, mikä tekee suhteesta parisuhteen ja hyvän sellaisen. Ja sitten vaikka vaihtaa miestä jos se tympii eikä saada kehitettyä mitään millä saisi molemmat tyytyväisiksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pihtaaminen on kyllä niin vittumaisen kuuloinen sana.
Mutta niin on tekonakin aika vittumainen.
11 alapeukuttajaa on ilmeisesti sitä mieltä, että pihtaaminen on ihan OK?
Kuinka moni teistä olikaan naisia?
Jokaisella ihmisellä on itsemääräämisoikeus itse päättää mitä tekee tai jättää tekemättä ja oikeus koskemattomuuteen. Parisuhdekaan ei tätä oikeutta poista.
Onko sillä osapuolella, joka ei saa parisuhteessa sitten oikeus hakea seksinsä jostain muualta? Suostuisitko sinä siis siihen, että miehesi käy vieraissa?
Olisihan se kuitenkin miehesi oikeus.
Miehellä on oikeus runkata itse tai ottaa ero. Ei olla uskoton suhteessa.
Uskottomuus ei ole itsessään laitonta, vaikka ehkä moraalisesti tuomittavaa nyky-yhteiskunnassa. Jokainen voi muuten "oikeuksiaan" sitten miettiä tahollaan... Onko avioliitossa oikeus lopettaa seksi kokonaan, onko oikeus olla uskoton? Onko (tässä tapauksessa) miehellä oikeus käydä vieraissa, jos muuten haluaa pitää perheen koossa? Mitä oikeuksia kenelläkin nyt sitten parisuhteissa on ja kuka sen määrittelee?
Kyllä varmasti suurimman osan mielestä seksi on olennainen osa parisuhdetta. Haluttomuus ei ole normaalia aikuiselle ihmiselle, kyllähän siihen on aina syynsä. Suurin osa ilmeisesti on nuorempana kuitenkin pitänyt seksistä, haluttomuus iskee sitten myöhemmin. Itse hakisin tähän kyllä apua.
En mä kyllä ikinä nuorena pitänyt seksistä. Sillon vaan oli niin epävarma ja miellyttämisenhaluinen, että sitä harrasti kun sitä kuului harrastaa. Muutenkin kokemus naisena on se, että alkuun seksi on aina enemmän tai vähemmän rasittavaa ähellystä uuden miehen kanssa. Hyvin epätyydyttävää. Suhteen edetessä seksi voi muuttua paremmaksi, kun opitaan toisiamme, sitä mistä toinen nauttii. Mutta lähtökohtaisesti mun kokemus on se, että seksi on paskaa kunnes siitä alkuvaiheesta pääsee yli. Se muutama kuukausi aina jopa vuoteen saakka vaan on pakko sietää jos haluaa ikinä hyvää seksiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämän ketjun luettuani olen entistä tyytyväisempi sinkkuuteeni. Sellainen parisuhde, jossa on tarjolla vaan huonoa seksiä ts. kumppanin puolelta itsekästä, ei kiinnosta yhtään. Vaikka tykkäänkin seksistä, en kestäisi yhtään sitä, että joku on koko ajan vonkaamassa ja pitää minua velvollisena tyydyttämään omat halunsa. Kokisin sen äärettömän ahdistavana.
Mutta en usko että kukaan lähtee ensinnäkään tuollaiseen suhteeseen? Tai miten ihmeessä huonoa seksiä ei ole huomannut siinä suhteen alussa? Ja mikä sitten muuttuu jos se ajan mittaan huononee?
Heti seuraavalta sivulta löytyy nainen jonka mielestä seksi on aina alussa huonoa:
"Muutenkin kokemus naisena on se, että alkuun seksi on aina enemmän tai vähemmän rasittavaa ähellystä uuden miehen kanssa. Hyvin epätyydyttävää. Suhteen edetessä seksi voi muuttua paremmaksi, kun opitaan toisiamme, sitä mistä toinen nauttii. Mutta lähtökohtaisesti mun kokemus on se, että seksi on paskaa kunnes siitä alkuvaiheesta pääsee yli. Se muutama kuukausi aina jopa vuoteen saakka vaan on pakko sietää jos haluaa ikinä hyvää seksiä."
Joko mies on saanut sinulta tai hakemassa muilta ?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seksihaluttomalla naisella ei tee yhtään mitään. Eikä niitä saa kierrätykseenkään viedä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä on taas ollut esillä sen miehen kommentit, jolle kompromissi on seksiä joka toinen päivä, ja ero tulee, ellei näin käy. Mä en vaan voi tajuta, miten joku kuvittelee, että MIKÄÄN asia elämässä on sellainen, että sitä pitää voida luvata tehdä joka toinen päivä.
Mä sanoisin tuollaiselle miehelle, että kyllä käy, jos sovitaan, että sinä täytät myös minun tarpeeni joka toinen päivä. Minä haluan sinun keittävän kunnon marjapuuron. Siis ostat tuoreet marjat, keittelet ne ensin kiisseliksi ja sitten teet puuron. Mieluiten söisin tuoreen marjapuuron joka päivä, mutta kompromissina voin joka toinen päivä syödä eilistä puuroa.
Jos tuore puuro joskus puuttuu pöydästä kolmantena päivänä, se on kriisin paikka ja vakava keskustelu. Järjestänet arkesi tämän puuron ympärille, niin kiireesi töissä kuin harrastukset.
Hyvää elämää meille. Mä annan sitten, kun olen syönyt puuroni.
Tämä on oikeasti loistava pointti! Ja tietysti kun tulet kivan työpäivän ja salilla käynnin jälkeen pirteänä kotiin mielessä ihana tuore marjapuuro, joudut pettymään tosi katkerasti, kun hellalla ei ole kattilaa eikä jääkaapissa kulhoa. Turha siinä miehen on itkuntuhruisin silmin selittää mitään pahasta konfliktissa töissä tai äitinsä sairaudesta. Olisi mies voinut herätä aikaisemmin sen puuron keittelyyn, tai nipistää yöunista ja illalla myöhään keitellä aamuksi valmiiksi.
Se on kiukun paikka tai vähintään mökötyksen. Tosin sä vaikutat niin kypsältä ihmiseltä, että ymmärrät, että ihan joskus harvoin voi olla hyvä syy olla keittämättä puuroa. Mutta se ei ole kyllä mikään hyvä syy, että ei vaan huvita joka toinen päivä puuroja keitellä.
Onko teillä haluttomuutta tuntevilla ollut seksiä kuitenkin suhteen alkuaikoina?
Miksi olette yhdessä ihmisen kanssa jota ette halua (enää)?
Se puoliso kärsii seksittömyydestä, eikö siitä voi sitten ihan vaan sanoa sille että miksi sitä ei ole, ja jos pidätte siitä ihmisestä niin päästäkää se sitten vapaaksi, antakaa sen hakea seksinsä mistä haluvat. (ihan kuin se siis helppoa olisi...) Eikä se tule muuttumaan, se puolisonne kärsii siitä seksittömyydestä ihan oikeasti, syvästi ja siten että se katkeroittaa pahasti.
Jos olette viisaampia, niin koettakaa ymmärtää. Eihän ketään voi muuttaa haluttomammaksi.
Muuten kivaa vaahtoamista, mutta satuit kommentoimaan keissiä, jossa vaimo haluaisi pari kertaa viikossa, miehen on saatava vähintään joka toinen päivä. Seksittömyys, my ass.
No voitko yleistää asiaa himpun verran laajemmalle, sellaiseen että halut eivät ollenkaan kohtaa?
Ja mikä tuossa oli vaahtoamista mielestäsi, pitäisikö ongelmia sitten peitellä vai miten ajattelit?
No voitko huomata että aika harvoin puhutaan täydellisestä tai lähes täydellisestä seksittömyydestä, vaan useimmiten on kyse siitä, että toisen mielestä seksiä on liian vähän. Ja se liian vähän voi olla mitä vaan välillä 1 x kk - 1 x pv.
Miksi joillakin keskustelijoilla on noin suunnaton tarve puhua seksittömyydestä, kun siitä on aniharvoin kyse? Onko täällä keskustelemassa miten paljon vastentahtoisesti täysin seksitöntä elämää eläviä ihmisiä? Miten moni noista ei edes elää parisuhteessa? Jotenkin haiskahtaa, että suurinta melua täällä pitävät taas nämä samat naisettomat naisenhaukkujat, jotka riehuvat jokaisessa miksi naiset -ketjussa.
Oletus, mutta monet tarkoittanevat seksittömyydellä tilannetta jossa halut eivät kohtaa, että ero määrässä on sen verran suuri että sitä ei voi ohittaa. Samanlainen ero siis kuin tässä hellyydessä ja läheisyydessä, että ei saa tarpeeksi sellaista huomiota puolisoltaan jota eniten itse kaipaa.
Koetan siis olla ratkomatta mitään yksittäisiä ongelmia tai ajattelematta mustavalkoisesti, vaan eriparisuus on se iso ongelma suhteissa. Joillain se tarkoittaa totaalista seksittömyyttä, joillain kerran kuussa -settiä. Itselläni tällä hetkellä muutaman kerran vuodessa, jos ei ole mitään isompaa ongelmaa toisella juuri silloin.
Ongelma on se, että sitä ei haluttomampikaan tahdo ratkaista, siitä puhua, sitä sanoittaa toiselle. Siitä se katkeroituminen aiheutuu. Itse en enää edes toivo seksiä, vaan toivon että toinen sanoisin mikä on vikana. Ja jotenkin, edes puhumalla kertoisi että välittää. Mutta kun tätäkään ei tapahdu ilman että sitä joutuu itse anelemaan, niin on aika per ke leen avuton olo. Ja ajattelee lähinnä että miksi se tahtoo mun kärsivän.
Voit erota koska tahansa. Mikä estää?
Hankalaa erota kun rakastaa toista.
Jos seksittömyys aiheuttaa katkeroitumista, voit joko pyytää puolisosi terapiaan, tai alkaa vihata häntä. Tuollainen tilanne aiheuttaa sen kuitenkin ennemmin tai myöhemmin, halusit tai et.
Kerro kuitenkin hänelle avoimesti, että vaihtoehdot ovat juuri nyt tässä: terapia, ero tai kärvistely huonossa parisuhteessa siihen asti, kunnes jommalla kummalla menee kuppi nurin.
Ja joskus voi ihan tietoisesti tehdä päätöksen, että hyväksyy tilanteen. Mulla on haluton mies, mutta muuten parisuhde on käsittämättömän hyvä. Olen miettinyt tarkkaan haluanko elää ilman tätä miestä vai en, ja seksittömyydestä huolimatta olen itse valinnut olla edelleen miehen kanssa. Näin on mennyt nyt yli 10 vuotta enkä ole katkeroitunut, päätöshän on ollut omani.
Turhaa katkeroitua jos itse valitsee jäädä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Meillä on nyt edessä mökkiviikonloppu, pitkästä aikaa vain kahdestaan. Kyllä minä ainakin petyn, jos puoliso ei ole halukas seksiin. Vihdoinkin on aikaa ja tilaa olla vain kahdestaan. Toivon kiihkeää seksiä aamulla, päivällä ja illalla khden päivän ajan. Pakkaan mukaan myös seksikkäitä asuja varmuuden vuoksi.
Joku yksittäinen kieltäytyminen kotona menee vielä mutta olin aikoinaan aika hiilenä kun mies ei antanut lomallakaan kertaakaan. En alkanut kiukutella muttakyllä ärsytti eikä huvittanut enää lomalle niin hänen kanssa lähteäkään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä on taas ollut esillä sen miehen kommentit, jolle kompromissi on seksiä joka toinen päivä, ja ero tulee, ellei näin käy. Mä en vaan voi tajuta, miten joku kuvittelee, että MIKÄÄN asia elämässä on sellainen, että sitä pitää voida luvata tehdä joka toinen päivä.
Mä sanoisin tuollaiselle miehelle, että kyllä käy, jos sovitaan, että sinä täytät myös minun tarpeeni joka toinen päivä. Minä haluan sinun keittävän kunnon marjapuuron. Siis ostat tuoreet marjat, keittelet ne ensin kiisseliksi ja sitten teet puuron. Mieluiten söisin tuoreen marjapuuron joka päivä, mutta kompromissina voin joka toinen päivä syödä eilistä puuroa.
Jos tuore puuro joskus puuttuu pöydästä kolmantena päivänä, se on kriisin paikka ja vakava keskustelu. Järjestänet arkesi tämän puuron ympärille, niin kiireesi töissä kuin harrastukset.
Hyvää elämää meille. Mä annan sitten, kun olen syönyt puuroni.
Tämä on oikeasti loistava pointti! Ja tietysti kun tulet kivan työpäivän ja salilla käynnin jälkeen pirteänä kotiin mielessä ihana tuore marjapuuro, joudut pettymään tosi katkerasti, kun hellalla ei ole kattilaa eikä jääkaapissa kulhoa. Turha siinä miehen on itkuntuhruisin silmin selittää mitään pahasta konfliktissa töissä tai äitinsä sairaudesta. Olisi mies voinut herätä aikaisemmin sen puuron keittelyyn, tai nipistää yöunista ja illalla myöhään keitellä aamuksi valmiiksi.
Se on kiukun paikka tai vähintään mökötyksen. Tosin sä vaikutat niin kypsältä ihmiseltä, että ymmärrät, että ihan joskus harvoin voi olla hyvä syy olla keittämättä puuroa. Mutta se ei ole kyllä mikään hyvä syy, että ei vaan huvita joka toinen päivä puuroja keitellä.
Onko teillä haluttomuutta tuntevilla ollut seksiä kuitenkin suhteen alkuaikoina?
Miksi olette yhdessä ihmisen kanssa jota ette halua (enää)?
Se puoliso kärsii seksittömyydestä, eikö siitä voi sitten ihan vaan sanoa sille että miksi sitä ei ole, ja jos pidätte siitä ihmisestä niin päästäkää se sitten vapaaksi, antakaa sen hakea seksinsä mistä haluvat. (ihan kuin se siis helppoa olisi...) Eikä se tule muuttumaan, se puolisonne kärsii siitä seksittömyydestä ihan oikeasti, syvästi ja siten että se katkeroittaa pahasti.
Jos olette viisaampia, niin koettakaa ymmärtää. Eihän ketään voi muuttaa haluttomammaksi.
Kuinkahan moneen kertaan täälläkin on jo selitetty miten se erokaan ei ole mikään helppo vaihtoehto. Ja jos aina pitäisi vaihtaa miestä kun halut hiipuu, niin sitä ei sitten ikinä olisi pitkässä parisuhteessa. Mulla ei kyllä vielä koskaan ole halut hiipuneet miehen takia, vaan ihan vaan siinä, kun arki tulee suhteeseen. Ei johdu miehestä siis, vaan siitä, että aika nopeasti suhteessa se mies lakkaa olemasta koko ajan päällimmäisenä mielessä. Työtkin pitää saada hoidettua, samoin muut arjen askareet. Ei vaan ehdi eikä jaksa miettiä panemista. Ja mitä pidemmälle suhde etenee, sitä enemmän lapsien ja iän tuomien kremppojen, vanhempien vanhenemisen ja sairastelun ym. takia sitä aikaa on miettiä panemista.
Tuota puolta haluttomuudesta ei jostain syystä tunnuta kauheasti pitävän esillä. Syylliseksi niin helposti leimataan aina se osaamaton mies, vaikka itse se tumpelo on valittu. Uskoisin että ns tavallinen haluttomuus on isolta osin juuri tuota, että arki tappaa sen kipinän.
Ja jos on näin, niin sitten pitää miettiä mikä on elämässä kenellekin oleellista, mikä tekee suhteesta parisuhteen ja hyvän sellaisen. Ja sitten vaikka vaihtaa miestä jos se tympii eikä saada kehitettyä mitään millä saisi molemmat tyytyväisiksi.
Tuo tilanne on joko äärimmäisen vaikeasti tai melko helposti korjattavissa.
Parisuhteen dynamiikan täytyisi muuttua, että haluton osapuoli näkisi kumppaninsa uusin silmin. "Liian hyvä mies" saattaa aivan yhtä lailla tappaa halun kuin "liian huono".
Joskus tähän saatetaan jopa tarvita tarkoituksellinen "kriisi", ennen kuin kumppanista + suhteesta avautuu kokonaan uusia, hyviä puolia. Esimerkiksi erillään asuminen saattaa toimia parisuhteen laatua parantavana tekijänä. Kuukausi-parikin saattaa riittää - kunhan juuri se haluton osapuoli huomaa sen, että se toinen ei ole aina kotona, liian itsestään selvänä ja tylsänä tapauksena. Arkisena asiana.
Joskus haluttomuus saattaa toki olla niin tiukassa, että parisuhteen "uudistaminenkaan" ei auta, vaan on erottava. Mutta silloin voi todeta, että on ainakin yritetty.
Minä voisin melkein ehdottaa, että jos mikään arjesta poikkeava toiminta, kuten vaikkapa mökille lähteminen (!), parisuhdematka tai muu yhdessä tehtävä uudenlainen aktiviteetti ei herätä haluja, kokeilisin juuri tuota erillään asumista. Ei siinä voi paljoa ainakaan menettää - paitsi tietysti jonkin verran rahaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä on taas ollut esillä sen miehen kommentit, jolle kompromissi on seksiä joka toinen päivä, ja ero tulee, ellei näin käy. Mä en vaan voi tajuta, miten joku kuvittelee, että MIKÄÄN asia elämässä on sellainen, että sitä pitää voida luvata tehdä joka toinen päivä.
Mä sanoisin tuollaiselle miehelle, että kyllä käy, jos sovitaan, että sinä täytät myös minun tarpeeni joka toinen päivä. Minä haluan sinun keittävän kunnon marjapuuron. Siis ostat tuoreet marjat, keittelet ne ensin kiisseliksi ja sitten teet puuron. Mieluiten söisin tuoreen marjapuuron joka päivä, mutta kompromissina voin joka toinen päivä syödä eilistä puuroa.
Jos tuore puuro joskus puuttuu pöydästä kolmantena päivänä, se on kriisin paikka ja vakava keskustelu. Järjestänet arkesi tämän puuron ympärille, niin kiireesi töissä kuin harrastukset.
Hyvää elämää meille. Mä annan sitten, kun olen syönyt puuroni.
Tämä on oikeasti loistava pointti! Ja tietysti kun tulet kivan työpäivän ja salilla käynnin jälkeen pirteänä kotiin mielessä ihana tuore marjapuuro, joudut pettymään tosi katkerasti, kun hellalla ei ole kattilaa eikä jääkaapissa kulhoa. Turha siinä miehen on itkuntuhruisin silmin selittää mitään pahasta konfliktissa töissä tai äitinsä sairaudesta. Olisi mies voinut herätä aikaisemmin sen puuron keittelyyn, tai nipistää yöunista ja illalla myöhään keitellä aamuksi valmiiksi.
Se on kiukun paikka tai vähintään mökötyksen. Tosin sä vaikutat niin kypsältä ihmiseltä, että ymmärrät, että ihan joskus harvoin voi olla hyvä syy olla keittämättä puuroa. Mutta se ei ole kyllä mikään hyvä syy, että ei vaan huvita joka toinen päivä puuroja keitellä.
Onko teillä haluttomuutta tuntevilla ollut seksiä kuitenkin suhteen alkuaikoina?
Miksi olette yhdessä ihmisen kanssa jota ette halua (enää)?
Se puoliso kärsii seksittömyydestä, eikö siitä voi sitten ihan vaan sanoa sille että miksi sitä ei ole, ja jos pidätte siitä ihmisestä niin päästäkää se sitten vapaaksi, antakaa sen hakea seksinsä mistä haluvat. (ihan kuin se siis helppoa olisi...) Eikä se tule muuttumaan, se puolisonne kärsii siitä seksittömyydestä ihan oikeasti, syvästi ja siten että se katkeroittaa pahasti.
Jos olette viisaampia, niin koettakaa ymmärtää. Eihän ketään voi muuttaa haluttomammaksi.
Kuinkahan moneen kertaan täälläkin on jo selitetty miten se erokaan ei ole mikään helppo vaihtoehto. Ja jos aina pitäisi vaihtaa miestä kun halut hiipuu, niin sitä ei sitten ikinä olisi pitkässä parisuhteessa. Mulla ei kyllä vielä koskaan ole halut hiipuneet miehen takia, vaan ihan vaan siinä, kun arki tulee suhteeseen. Ei johdu miehestä siis, vaan siitä, että aika nopeasti suhteessa se mies lakkaa olemasta koko ajan päällimmäisenä mielessä. Työtkin pitää saada hoidettua, samoin muut arjen askareet. Ei vaan ehdi eikä jaksa miettiä panemista. Ja mitä pidemmälle suhde etenee, sitä enemmän lapsien ja iän tuomien kremppojen, vanhempien vanhenemisen ja sairastelun ym. takia sitä aikaa on miettiä panemista.
Valittaminen tuntuu olevan se helppo vaihtoehto, ainakin tämän palstan naisille.
Tehkää jotain asialle, tai laittakaa suu kiinni ja reidet auki.
Kyllä mä voin reidet avata silloin kun ehdin. Pitää kuitenkin huomioida, että mulla on työpäivä joka matkoineen kestää 10 tuntia. Pari krt viikossa on pakko myös ehtiä auttamaan äitiä 150 kilometrin päähän. Koira ja lasten harrastukset pitää myös saada hoidettua, ja miehen vuorotyö ei auta tässä yhtään. Elämä on yhtä aikatauluttamista, ja sitten niinä vapaapäivinä mies saattaa olla töissä, ja itse on niin rättiväsynyt tästä elämänvaiheesta, että ne reidet kyllä aukeaa mutta kesken kaiken saattaa nukahtaa. Äiti ei enää montaa kuukautta elä. Sitten tulee suremiset, hautajaisjärjestelyt, perunkirjoitukset, kuolinpesän tyhjentämiset. Sen jälkeen ehkä vähän helpottaa. Ellei isä nyt mene huonoon kuntoon, onneksi se asuu vain 50 kilometrin päässä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä on taas ollut esillä sen miehen kommentit, jolle kompromissi on seksiä joka toinen päivä, ja ero tulee, ellei näin käy. Mä en vaan voi tajuta, miten joku kuvittelee, että MIKÄÄN asia elämässä on sellainen, että sitä pitää voida luvata tehdä joka toinen päivä.
Mä sanoisin tuollaiselle miehelle, että kyllä käy, jos sovitaan, että sinä täytät myös minun tarpeeni joka toinen päivä. Minä haluan sinun keittävän kunnon marjapuuron. Siis ostat tuoreet marjat, keittelet ne ensin kiisseliksi ja sitten teet puuron. Mieluiten söisin tuoreen marjapuuron joka päivä, mutta kompromissina voin joka toinen päivä syödä eilistä puuroa.
Jos tuore puuro joskus puuttuu pöydästä kolmantena päivänä, se on kriisin paikka ja vakava keskustelu. Järjestänet arkesi tämän puuron ympärille, niin kiireesi töissä kuin harrastukset.
Hyvää elämää meille. Mä annan sitten, kun olen syönyt puuroni.
Tämä on oikeasti loistava pointti! Ja tietysti kun tulet kivan työpäivän ja salilla käynnin jälkeen pirteänä kotiin mielessä ihana tuore marjapuuro, joudut pettymään tosi katkerasti, kun hellalla ei ole kattilaa eikä jääkaapissa kulhoa. Turha siinä miehen on itkuntuhruisin silmin selittää mitään pahasta konfliktissa töissä tai äitinsä sairaudesta. Olisi mies voinut herätä aikaisemmin sen puuron keittelyyn, tai nipistää yöunista ja illalla myöhään keitellä aamuksi valmiiksi.
Se on kiukun paikka tai vähintään mökötyksen. Tosin sä vaikutat niin kypsältä ihmiseltä, että ymmärrät, että ihan joskus harvoin voi olla hyvä syy olla keittämättä puuroa. Mutta se ei ole kyllä mikään hyvä syy, että ei vaan huvita joka toinen päivä puuroja keitellä.
Onko teillä haluttomuutta tuntevilla ollut seksiä kuitenkin suhteen alkuaikoina?
Miksi olette yhdessä ihmisen kanssa jota ette halua (enää)?
Se puoliso kärsii seksittömyydestä, eikö siitä voi sitten ihan vaan sanoa sille että miksi sitä ei ole, ja jos pidätte siitä ihmisestä niin päästäkää se sitten vapaaksi, antakaa sen hakea seksinsä mistä haluvat. (ihan kuin se siis helppoa olisi...) Eikä se tule muuttumaan, se puolisonne kärsii siitä seksittömyydestä ihan oikeasti, syvästi ja siten että se katkeroittaa pahasti.
Jos olette viisaampia, niin koettakaa ymmärtää. Eihän ketään voi muuttaa haluttomammaksi.
Kuinkahan moneen kertaan täälläkin on jo selitetty miten se erokaan ei ole mikään helppo vaihtoehto. Ja jos aina pitäisi vaihtaa miestä kun halut hiipuu, niin sitä ei sitten ikinä olisi pitkässä parisuhteessa. Mulla ei kyllä vielä koskaan ole halut hiipuneet miehen takia, vaan ihan vaan siinä, kun arki tulee suhteeseen. Ei johdu miehestä siis, vaan siitä, että aika nopeasti suhteessa se mies lakkaa olemasta koko ajan päällimmäisenä mielessä. Työtkin pitää saada hoidettua, samoin muut arjen askareet. Ei vaan ehdi eikä jaksa miettiä panemista. Ja mitä pidemmälle suhde etenee, sitä enemmän lapsien ja iän tuomien kremppojen, vanhempien vanhenemisen ja sairastelun ym. takia sitä aikaa on miettiä panemista.
Mulla ei ole halut hiipuneet mutta itsekkään / haluttoman miehen kanssa seksi ei onnistu. Haaveilen silti useamman tunnin päivässä kiihkeästä rakastajasta. Palstalta on kuitenkin tullut opittua, että jossei näytä fittnesskissalta niin ei hyvä heilu joten sama kai se on jos keskittyy pelkkään haaveiluun muutaman vuoden.
Sä olet siis addikti palstan mukaan. Mene hoitoon. Sekin on palstan neuvo.
Tääoli varmaan läppä mutta kun sitä tyydyttävää seksiä ei ole saatavilla niin asiaa miettii paljon. Kun hommat toimii, painoarvo on pienempi. Yksi mun naispuolinen ystävä sanoi että jos seksi on paskaa se on 90% suhteesta jos hyvää niin 10%. Mulla niin pieniä lapsia ettei se vaihtaminenkaan tähän hätään auttaisi mitään ellei sitten lounastunnilla jollekin sopisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä on taas ollut esillä sen miehen kommentit, jolle kompromissi on seksiä joka toinen päivä, ja ero tulee, ellei näin käy. Mä en vaan voi tajuta, miten joku kuvittelee, että MIKÄÄN asia elämässä on sellainen, että sitä pitää voida luvata tehdä joka toinen päivä.
Mä sanoisin tuollaiselle miehelle, että kyllä käy, jos sovitaan, että sinä täytät myös minun tarpeeni joka toinen päivä. Minä haluan sinun keittävän kunnon marjapuuron. Siis ostat tuoreet marjat, keittelet ne ensin kiisseliksi ja sitten teet puuron. Mieluiten söisin tuoreen marjapuuron joka päivä, mutta kompromissina voin joka toinen päivä syödä eilistä puuroa.
Jos tuore puuro joskus puuttuu pöydästä kolmantena päivänä, se on kriisin paikka ja vakava keskustelu. Järjestänet arkesi tämän puuron ympärille, niin kiireesi töissä kuin harrastukset.
Hyvää elämää meille. Mä annan sitten, kun olen syönyt puuroni.
Tämä on oikeasti loistava pointti! Ja tietysti kun tulet kivan työpäivän ja salilla käynnin jälkeen pirteänä kotiin mielessä ihana tuore marjapuuro, joudut pettymään tosi katkerasti, kun hellalla ei ole kattilaa eikä jääkaapissa kulhoa. Turha siinä miehen on itkuntuhruisin silmin selittää mitään pahasta konfliktissa töissä tai äitinsä sairaudesta. Olisi mies voinut herätä aikaisemmin sen puuron keittelyyn, tai nipistää yöunista ja illalla myöhään keitellä aamuksi valmiiksi.
Se on kiukun paikka tai vähintään mökötyksen. Tosin sä vaikutat niin kypsältä ihmiseltä, että ymmärrät, että ihan joskus harvoin voi olla hyvä syy olla keittämättä puuroa. Mutta se ei ole kyllä mikään hyvä syy, että ei vaan huvita joka toinen päivä puuroja keitellä.
Onko teillä haluttomuutta tuntevilla ollut seksiä kuitenkin suhteen alkuaikoina?
Miksi olette yhdessä ihmisen kanssa jota ette halua (enää)?
Se puoliso kärsii seksittömyydestä, eikö siitä voi sitten ihan vaan sanoa sille että miksi sitä ei ole, ja jos pidätte siitä ihmisestä niin päästäkää se sitten vapaaksi, antakaa sen hakea seksinsä mistä haluvat. (ihan kuin se siis helppoa olisi...) Eikä se tule muuttumaan, se puolisonne kärsii siitä seksittömyydestä ihan oikeasti, syvästi ja siten että se katkeroittaa pahasti.
Jos olette viisaampia, niin koettakaa ymmärtää. Eihän ketään voi muuttaa haluttomammaksi.
Kuinkahan moneen kertaan täälläkin on jo selitetty miten se erokaan ei ole mikään helppo vaihtoehto. Ja jos aina pitäisi vaihtaa miestä kun halut hiipuu, niin sitä ei sitten ikinä olisi pitkässä parisuhteessa. Mulla ei kyllä vielä koskaan ole halut hiipuneet miehen takia, vaan ihan vaan siinä, kun arki tulee suhteeseen. Ei johdu miehestä siis, vaan siitä, että aika nopeasti suhteessa se mies lakkaa olemasta koko ajan päällimmäisenä mielessä. Työtkin pitää saada hoidettua, samoin muut arjen askareet. Ei vaan ehdi eikä jaksa miettiä panemista. Ja mitä pidemmälle suhde etenee, sitä enemmän lapsien ja iän tuomien kremppojen, vanhempien vanhenemisen ja sairastelun ym. takia sitä aikaa on miettiä panemista.
Valittaminen tuntuu olevan se helppo vaihtoehto, ainakin tämän palstan naisille.
Tehkää jotain asialle, tai laittakaa suu kiinni ja reidet auki.
Kyllä mä voin reidet avata silloin kun ehdin. Pitää kuitenkin huomioida, että mulla on työpäivä joka matkoineen kestää 10 tuntia. Pari krt viikossa on pakko myös ehtiä auttamaan äitiä 150 kilometrin päähän. Koira ja lasten harrastukset pitää myös saada hoidettua, ja miehen vuorotyö ei auta tässä yhtään. Elämä on yhtä aikatauluttamista, ja sitten niinä vapaapäivinä mies saattaa olla töissä, ja itse on niin rättiväsynyt tästä elämänvaiheesta, että ne reidet kyllä aukeaa mutta kesken kaiken saattaa nukahtaa. Äiti ei enää montaa kuukautta elä. Sitten tulee suremiset, hautajaisjärjestelyt, perunkirjoitukset, kuolinpesän tyhjentämiset. Sen jälkeen ehkä vähän helpottaa. Ellei isä nyt mene huonoon kuntoon, onneksi se asuu vain 50 kilometrin päässä.
Tässä on toki kyse elämäntilanneseksittömyydestä, vähän niin kuin vauva-arjessa. Ei tuossa tilanteessa tarvitsisi huolestua seksin vähyydestä.
Jos olisin miehesi, keskustelisin kanssasi, ja kysyisin sinulta (jos en siis sitä tietäisi) että olisitko kiinnostunut seksistä kanssani, jos meillä olisi parempi ja stressittömämpi elämäntilanne, runsaasti yhteistä vapaa-aikaa ja riittävät yöunet?
Vierailija kirjoitti:
Tämän ketjun luettuani olen entistä tyytyväisempi sinkkuuteeni. Sellainen parisuhde, jossa on tarjolla vaan huonoa seksiä ts. kumppanin puolelta itsekästä, ei kiinnosta yhtään. Vaikka tykkäänkin seksistä, en kestäisi yhtään sitä, että joku on koko ajan vonkaamassa ja pitää minua velvollisena tyydyttämään omat halunsa. Kokisin sen äärettömän ahdistavana.
Tuntuu oudolta, että lähdet siitä että parisuhteessa seksi tulee olemaan huonoa väistämättä. Mikset ajattele positiivisesti, löydät kumppanin jonka kanssa seksikin on huippua?
Mutta totta kyllä, jos vaihtoehdot on huonoja muutenkin, niin ei suhteeseen kannata alkaa, onnellisempi silloin on sinkkuna. Kannustan ainakin monia huonossa suhteessa eläviä eroamaan, jos itselle tärkeät asiat eivät toimi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Seksihaluttomalla naisella ei tee yhtään mitään. Eikä niitä saa kierrätykseenkään viedä.
Oho, tulipas sieltä, messevä kommentti!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämän ketjun luettuani olen entistä tyytyväisempi sinkkuuteeni. Sellainen parisuhde, jossa on tarjolla vaan huonoa seksiä ts. kumppanin puolelta itsekästä, ei kiinnosta yhtään. Vaikka tykkäänkin seksistä, en kestäisi yhtään sitä, että joku on koko ajan vonkaamassa ja pitää minua velvollisena tyydyttämään omat halunsa. Kokisin sen äärettömän ahdistavana.
Mutta en usko että kukaan lähtee ensinnäkään tuollaiseen suhteeseen? Tai miten ihmeessä huonoa seksiä ei ole huomannut siinä suhteen alussa? Ja mikä sitten muuttuu jos se ajan mittaan huononee?
Heti seuraavalta sivulta löytyy nainen jonka mielestä seksi on aina alussa huonoa:
"Muutenkin kokemus naisena on se, että alkuun seksi on aina enemmän tai vähemmän rasittavaa ähellystä uuden miehen kanssa. Hyvin epätyydyttävää. Suhteen edetessä seksi voi muuttua paremmaksi, kun opitaan toisiamme, sitä mistä toinen nauttii. Mutta lähtökohtaisesti mun kokemus on se, että seksi on paskaa kunnes siitä alkuvaiheesta pääsee yli. Se muutama kuukausi aina jopa vuoteen saakka vaan on pakko sietää jos haluaa ikinä hyvää seksiä."
Kuinka moneen suhteeseen tuo pätee? Alkaako yli vai alle puolet suhteista tuolla tavoin? Onko nainen analysoinut syitä huonoon seksiin, jos se on kaikkien kanssa aina huonoa alkuun, niin onko kohdalle osunut vain huonoja tapauksia vai onko vika jossain muualla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tän ketjun lukeneena tunnen itseni erittäin onnekkkaaksi mieheksi. Tai ei sillä oikeasti ole mitään tekemistä onnen kanssa. Olet tajunnut sen, mitä naisen onnellisena pitäminen vaatii. Tässä tapauksessa sekä hellyyttä, kotitöitä sekä seksiä.
Muutenkaan meillä ei seksistä kieltäydytä syyllä, että ei nyt vaan huvita. Kyllä siihen jokin syy aina on.
Elämä on varsin kivaa hyvässä suhteessa.
Tässäpä tuhannen taalan kysymys:
Tekeekö parisuhteesi sinut onnellisemmaksi vai onnettomammaksi?
Tässä on toinen mies, joka on parisuhteessa onnellisen ja tyytyväisen naisen kanssa. Arjessa on paljon haasteita, mutta me molemmat olemme sitoutuneita, teemme paljon työtä ja puskemme eteenpäin. Tuen puolisoani ja hän minua. Kommunikaatio sujuu. Nainen on kertonut ja näyttänyt sen, että hän arvostaa minua ja parisuhdettamme. Seksikin siis sujuu.
En silti pysty vastaamaan kysymykseen, tekeekö parisuhde itsessään minut onnellisemmaksi vai onnettomammaksi. Kysymys ei ole yksinkertainen. Vastaisin itse, että se tekee molempia. Välillä se tarjoaa syviä onnellisuuden hetkiä, mutta välillä tuntuu, että juuri parisuhteen vuoksi elämäni on raskasta/kurjaa/tylsää/yksinäistä/vaikeaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä on taas ollut esillä sen miehen kommentit, jolle kompromissi on seksiä joka toinen päivä, ja ero tulee, ellei näin käy. Mä en vaan voi tajuta, miten joku kuvittelee, että MIKÄÄN asia elämässä on sellainen, että sitä pitää voida luvata tehdä joka toinen päivä.
Mä sanoisin tuollaiselle miehelle, että kyllä käy, jos sovitaan, että sinä täytät myös minun tarpeeni joka toinen päivä. Minä haluan sinun keittävän kunnon marjapuuron. Siis ostat tuoreet marjat, keittelet ne ensin kiisseliksi ja sitten teet puuron. Mieluiten söisin tuoreen marjapuuron joka päivä, mutta kompromissina voin joka toinen päivä syödä eilistä puuroa.
Jos tuore puuro joskus puuttuu pöydästä kolmantena päivänä, se on kriisin paikka ja vakava keskustelu. Järjestänet arkesi tämän puuron ympärille, niin kiireesi töissä kuin harrastukset.
Hyvää elämää meille. Mä annan sitten, kun olen syönyt puuroni.
Tämä on oikeasti loistava pointti! Ja tietysti kun tulet kivan työpäivän ja salilla käynnin jälkeen pirteänä kotiin mielessä ihana tuore marjapuuro, joudut pettymään tosi katkerasti, kun hellalla ei ole kattilaa eikä jääkaapissa kulhoa. Turha siinä miehen on itkuntuhruisin silmin selittää mitään pahasta konfliktissa töissä tai äitinsä sairaudesta. Olisi mies voinut herätä aikaisemmin sen puuron keittelyyn, tai nipistää yöunista ja illalla myöhään keitellä aamuksi valmiiksi.
Se on kiukun paikka tai vähintään mökötyksen. Tosin sä vaikutat niin kypsältä ihmiseltä, että ymmärrät, että ihan joskus harvoin voi olla hyvä syy olla keittämättä puuroa. Mutta se ei ole kyllä mikään hyvä syy, että ei vaan huvita joka toinen päivä puuroja keitellä.
Onko teillä haluttomuutta tuntevilla ollut seksiä kuitenkin suhteen alkuaikoina?
Miksi olette yhdessä ihmisen kanssa jota ette halua (enää)?
Se puoliso kärsii seksittömyydestä, eikö siitä voi sitten ihan vaan sanoa sille että miksi sitä ei ole, ja jos pidätte siitä ihmisestä niin päästäkää se sitten vapaaksi, antakaa sen hakea seksinsä mistä haluvat. (ihan kuin se siis helppoa olisi...) Eikä se tule muuttumaan, se puolisonne kärsii siitä seksittömyydestä ihan oikeasti, syvästi ja siten että se katkeroittaa pahasti.
Jos olette viisaampia, niin koettakaa ymmärtää. Eihän ketään voi muuttaa haluttomammaksi.
Muuten kivaa vaahtoamista, mutta satuit kommentoimaan keissiä, jossa vaimo haluaisi pari kertaa viikossa, miehen on saatava vähintään joka toinen päivä. Seksittömyys, my ass.
No voitko yleistää asiaa himpun verran laajemmalle, sellaiseen että halut eivät ollenkaan kohtaa?
Ja mikä tuossa oli vaahtoamista mielestäsi, pitäisikö ongelmia sitten peitellä vai miten ajattelit?
No voitko huomata että aika harvoin puhutaan täydellisestä tai lähes täydellisestä seksittömyydestä, vaan useimmiten on kyse siitä, että toisen mielestä seksiä on liian vähän. Ja se liian vähän voi olla mitä vaan välillä 1 x kk - 1 x pv.
Miksi joillakin keskustelijoilla on noin suunnaton tarve puhua seksittömyydestä, kun siitä on aniharvoin kyse? Onko täällä keskustelemassa miten paljon vastentahtoisesti täysin seksitöntä elämää eläviä ihmisiä? Miten moni noista ei edes elää parisuhteessa? Jotenkin haiskahtaa, että suurinta melua täällä pitävät taas nämä samat naisettomat naisenhaukkujat, jotka riehuvat jokaisessa miksi naiset -ketjussa.
Oletus, mutta monet tarkoittanevat seksittömyydellä tilannetta jossa halut eivät kohtaa, että ero määrässä on sen verran suuri että sitä ei voi ohittaa. Samanlainen ero siis kuin tässä hellyydessä ja läheisyydessä, että ei saa tarpeeksi sellaista huomiota puolisoltaan jota eniten itse kaipaa.
Koetan siis olla ratkomatta mitään yksittäisiä ongelmia tai ajattelematta mustavalkoisesti, vaan eriparisuus on se iso ongelma suhteissa. Joillain se tarkoittaa totaalista seksittömyyttä, joillain kerran kuussa -settiä. Itselläni tällä hetkellä muutaman kerran vuodessa, jos ei ole mitään isompaa ongelmaa toisella juuri silloin.
Ongelma on se, että sitä ei haluttomampikaan tahdo ratkaista, siitä puhua, sitä sanoittaa toiselle. Siitä se katkeroituminen aiheutuu. Itse en enää edes toivo seksiä, vaan toivon että toinen sanoisin mikä on vikana. Ja jotenkin, edes puhumalla kertoisi että välittää. Mutta kun tätäkään ei tapahdu ilman että sitä joutuu itse anelemaan, niin on aika per ke leen avuton olo. Ja ajattelee lähinnä että miksi se tahtoo mun kärsivän.
Voit erota koska tahansa. Mikä estää?
Hankalaa erota kun rakastaa toista.
Jos rakastaa toista, niin silloin laskee puolison menemään, jos hän ei saa liitossa sitä mitä tarvitsee. Eikä pidä panttivankina.
Olen tuo rakastava puoliso, ja ongelma on että se toinen ei halua sitä seksiä. En tiedä mitä hän haluaa sitten enää.
Mutta johtaahan tää tunnekylmyyteen, ei mun enää tee mieli mennä lähelle muutenkaan sitten. Hellyys on tällä hetkellä sellaista pakotettua, koska itse ainakin kärsin siitä että ei ole kuin sitä yksipuolista hellyyttä omalta puoleltani. Ei mitään muuta. Joo, kiva talo ja perhettä ja normaalia itsesään huoltapitämistä. Ihan tyhjää elämää siis.
Itse olen myös ollut samassa asemassa sillä erotuksella, että tiesin aikalailla jo tasan tarkkaan mitä toinen haluaa. Hän halusi vain seksiä. Hän ei halunnut pussailla, ei halailla, ei läheisyyttä, ei mitään paitsi seksiä. Ihan jokaikisen kosketuksen olisi pitänyt johtaa automaattisesti seksiin tai ainakin siihen, että otan suihin.
Ja seksin jälkeen ei puhettakaan, että olisi voinut vaan olla toisen lähellä vaan sitten alkoi ilkkuminen ja irvailu, että mikäs nymfo sä olet kun justhan me pantiin ja marmatus etten tajua kuinka mies (tai ainakin sen elin) tarvitsee hieman taukoa.
Ja sitten kun olikin taas kerätty voimia niin ohimennen hipaisu selästä olikin miehelle vihje tarjolla olevasta seksistä..
Eikä auttanut asiasta juttelu vaan mies loukkaantui joka kerta verisesti että hänen seksitaitojaan (kyllä!) kyseenalaistetaan ja arvostellaan. Muistipa vielä yleensä uhriutua kuinka hän ei voi olla ajatustenlukija..
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi te, jotka ette saa suhteessanne sitä mitä haluatte ja tarvitsette, jatkatte suhdetta? Liittyykö tähän jotain taloudellisia juttuja vai mikä pitää teidän kiinni jossain kumppanissa, joka ymmärtää teitä kuin sika satelliitista?
Roikkua p.skassa suhteessa ja toivoa, että sitten joskus asiat muuttuvat paremmiksi?
Kertokaa mulle, koska minä en tätä ymmärrä.
Ei se ole välttämättä helppoa. Ja joo, liittyy taloudellisia juttuja, muun muassa. Yhteinen talo ja asuntolaina, paikassa missä itse halusimme asua, mutta mistä on vaikea myydä. Rakas lemmikki joka olisi pakko lopettaa, sen verran kroonisesti sairas sekin että huono laittaa eteenpäin, vaikka onkin vielä ihan nuori. Lapset, pakko vaihtaa koulut, kaveripiiri muuttuu.. ei se ero mikään helppo ratkaisu ole näin 20 vuoden parisuhteen jälkeen, helpompi on toivoa että asiat paranisivat ajan myötä. Että kyseessä on vain yksi erilaisista kausista mitä ihmisen elämässä voi vastaan tulla. Kun nyt ei mistään väkivallasta ole kyse, ennemminkin ruuhkavuosista, lähestyvästä keski-iästä ja sen tuomista muutoksista jne.
Onnea vaan loppuelämälle.
Kunhan vaan kulissit pysyy pystyssä, niin kaikki hyvin. Vaikka halut ja intohimo loistaa poissaolollaan. Sitten kymmenen vuoden kulttua iskee todellisuus, kun tajuaa olevansa pelkkä kaveri puolisonsa kanssa. Silloin viimeistään alkaa miettimään, että mitä nyt tämän loppuelämäni kanssa.
Jos on tahtoa, niin löytyy keinotkin. Tuo yllä oleva vastaus on täynnä pelkuruutta.
Kaikille ihmisille se seksi ja intohimot eivät ole tärkeitä. Normaali ihminen pystyy asettamaan muita arvoja omaa elintään tärkeämmäksi. Mikäli olet seksiaddikti, mene terapiaan.
Taas päästään tähän juupas-eipäs -tilanteeseen.
Ihmettelen todella, jos joku aikuisten oikeasti on sitä mieltä, että kokonaan seksittömäksi muuttuneesta parisuhteesta huolestunut ihminen on seksiaddikti, jonka pitäisi mennä terapiaan. Tällainen ajatusmalli on yksinkertaisesti kamala.
Jos kyseessä ei ole mikään sairaus tai muu selkeä fyysinen vaiva, pitäisi kyllä parisuhteessa olevien huolestua, jos yhteinen seksi loppuu kokonaan. Eri asia on tietenkin sellaiset parisuhteet, joissa se ei ole oikeastaan alkanutkaan.
Juuri seksittömäksi muuttuneet parisuhteet ovat yleisesti ottaen sellaisessa tilassa, jota suurin osa aktiivi-ikäisistä ihmisistä voisi kutsua kriisitilaksi. Jos toinen ihminen ei tunnu haluttavalta, hän ei kiinnosta, hän tuntuu jopa vastenmieliseltä, on mitä suurimmalla todennäköisyydellä parisuhteessa myös muitakin epäkohtia tai kipupisteitä, joita pitäisi ymmärtää yhdessä hoitaa.
Usein ihmiset kieltävät tällaiset asiat, ja jättävät epäkohdat hoitamatta tai piiloon. Silloin seksittömyys on vain yksi vaihe parisuhdekriisissä, joka joko helpottaa tai kriisiyttää tilannetta lisää. Halukkaampi puoliso saattaa kokea itsensä torjutuksi tai hylätyksi, ja saattaa esimerkiksi ajautua sivusuhteisiin. Tai sitten jompi kumpi tai molemmat osapuolet katkeroituvat tilanteeseen, ja ilmapiiri muuttuu myrkylliseksi.
Tai sitten vain yksinkertaisesti etäännytään, koska halukkaampi osapuoli ei ole tyytyväinen tilanteeseen, ja pitemmällä aikavälillä alkaa vain tehdä vapaa-ajallaan omia juttujaan, koska ei halua tai pysty kohtaamaan toista osapuolta enää. Eli yhdessäolo, ei-seksuaalinen läheisyys, yhteiset tekemiset - kaikki asiat, jotka luovat parisuhteen - jäävät pikku hiljaa pois.
Tiedän, että jos omassa parisuhteessani seksielämä päättyisi kokonaan puolisoni haluttomuuteen (ei kyvyttömyyteen), olisi puolen vuoden - vuoden kuluessa juuri viimeksi kuvaamani kaltainen tilanne - eli kieltämättä en oikein pystyisi kohtaamaan enää puolisoani arjessa, ja todennäköisesti myös romanttisen rakkauden tunteet häntä kohtaan loppuisivat, ja hänestä tulisi "vain" ystävä.
Kyllä parisuhteessa pitää olla avoin mieli myös sille, että parisuhde muuttuu, kumppani muuttuu, myös seksi muuttuu. Toki jos rakkaus loppuu, niin silloin pitää tosissaan miettiä, jatketaanko kumppanuutta.
Voi parisuhteessa olla paljon muutakin arvokasta kuin seksi, seksi, seksi tarpeita voi opetella tyydyttämään myös itse, jos kumppani on muuten sopiva, hyvä ja rakastava.
Parisuhteissa ON lähes aina paljon muuta arvokasta kuin seksi. Ei se muodosta suurta osaa parisuhteesta, ei ajankäytöllisesti, eikä muullakaan tavalla. Mutta ikävä kyllä sen loppumisesta - tai pikemminkin siitä, että pariskunnan osapuolten halut eivät kuihdu samanaikaisesti - ja sen aiheuttamasta tyytymättömyydestä tulee 90% suhteita tilanne, joka lopettaa hyvin tehokkaasti myös rakkauden.
Ikävä kyllä seksittömät parisuhteet ovat useimmiten myös rakkaudettomia, paitsi niissä tilanteissa, jossa molemmat ovat menettäneet samanaikaisesti halunsa.
Hyvin sanottu tämäkin.
Miksi tässä ketjussa kirjoitellaan että rakkaudella ja seksillä ei ole mitään tekemistä toistensa kanssa. Väitetään, että miehet haluavat vaan panna omaksi ilokseen. Ajattelematta naistaan millään tavalla.
Ehkä niin väittävät sitten ovat eläneet tuollaisen miehen kanssa. Itse se mies kuitenkin on valittu.
On kyllä mielenkiintoinen väite ettei seksillä ja rakkaudella olisi tekoa toistensa kanssa jos on parisuhteessa. Se rakkaushan parhaimmillaan lisää sitä halua toiseen ihmiseen. Ja tämänhän voi kääntää niin, että joku (haluton) tosiaan erottelee seksin sellaiseksi jota ei tehdä sitten välttämättä rakastamansa ihmisen kanssa, vaan seksuaalisuus on ihan oma juttunsa joka hoidetaan siihen sopivien kumppanien kanssa.
Voiko joku ajatella niin kieroutuneesti, että seksuaalisuus on jotenkin likaista, eikä uskalla nauttia aidosti oman puolisonsa kanssa, koska pelkää ettei tämä sitten enää rakastakaan? Vai kyllästyykö siihen puolisoonsa vääjäämättä seksuaalisesti vaikka suhde olisi muutenkin hyvä?
Aloitetaan tuosta loppuosasta. Minä kasvoin herätysliikkeissä. Seksiin suhtautuminen oli negatiivista. Kapinoin kyllä jo nuorena, harrastin irtosuhteita ym, mutta päässä aina hakkasi ajatus synnistä. Sama ajatus seurasi avioliittoon. Kyllä siitä eroon pääsi pikkuhiljaa, enkä enää vuosikymmeniin ole mokomaa miettinyt, enhän ole uskossakaan. Seksi on meillä hyvää, ja määrä on kompromissi molemmilta. Mulla on alhainen libido, miehellä varmaan aika normaali. Meillä on seksiä 1-2 krt viikossa, jos mies kaipaa enemmän, hoitaa asian itse. Joskus kaipaa, toisinaan ei. Meillä on aika vakipäivät jolloin seksiä harrastetaan, ollaan tämä huomattu helpoimmaksi toteuttaa monestakin syystä. Joskus on spontaanimminkin.
Mulle joka tapauksessa seksi on omassa lokerossaan, rakkaus on toisessa. Voin harrastaa seksiä ilman rakkautta, ja voin rakastaa (ja olen rakastanutkin) ilman seksiä. Toki tässä ns. normaalissa avioliitossa on molempia, sekä seksiä että rakkautta. Mutta minun kohdallani rakkaus ei lisää halua. Halun määrä on aika lailla vakio, oli rakkautta tai ei. Ihmisiä on erilaisia, omalla kohdalla nepsy-diagnoosilla saattaa olla tekemistä asian kanssa. En kuitenkaan ole mielestäni epänormaali, olen vain yhdenlainen ihminen. Meitä samanlaisia on muitakin, ja eri tavoin erilaisia on koko loppumaailma täynnä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä on taas ollut esillä sen miehen kommentit, jolle kompromissi on seksiä joka toinen päivä, ja ero tulee, ellei näin käy. Mä en vaan voi tajuta, miten joku kuvittelee, että MIKÄÄN asia elämässä on sellainen, että sitä pitää voida luvata tehdä joka toinen päivä.
Mä sanoisin tuollaiselle miehelle, että kyllä käy, jos sovitaan, että sinä täytät myös minun tarpeeni joka toinen päivä. Minä haluan sinun keittävän kunnon marjapuuron. Siis ostat tuoreet marjat, keittelet ne ensin kiisseliksi ja sitten teet puuron. Mieluiten söisin tuoreen marjapuuron joka päivä, mutta kompromissina voin joka toinen päivä syödä eilistä puuroa.
Jos tuore puuro joskus puuttuu pöydästä kolmantena päivänä, se on kriisin paikka ja vakava keskustelu. Järjestänet arkesi tämän puuron ympärille, niin kiireesi töissä kuin harrastukset.
Hyvää elämää meille. Mä annan sitten, kun olen syönyt puuroni.
Tämä on oikeasti loistava pointti! Ja tietysti kun tulet kivan työpäivän ja salilla käynnin jälkeen pirteänä kotiin mielessä ihana tuore marjapuuro, joudut pettymään tosi katkerasti, kun hellalla ei ole kattilaa eikä jääkaapissa kulhoa. Turha siinä miehen on itkuntuhruisin silmin selittää mitään pahasta konfliktissa töissä tai äitinsä sairaudesta. Olisi mies voinut herätä aikaisemmin sen puuron keittelyyn, tai nipistää yöunista ja illalla myöhään keitellä aamuksi valmiiksi.
Se on kiukun paikka tai vähintään mökötyksen. Tosin sä vaikutat niin kypsältä ihmiseltä, että ymmärrät, että ihan joskus harvoin voi olla hyvä syy olla keittämättä puuroa. Mutta se ei ole kyllä mikään hyvä syy, että ei vaan huvita joka toinen päivä puuroja keitellä.
Onko teillä haluttomuutta tuntevilla ollut seksiä kuitenkin suhteen alkuaikoina?
Miksi olette yhdessä ihmisen kanssa jota ette halua (enää)?
Se puoliso kärsii seksittömyydestä, eikö siitä voi sitten ihan vaan sanoa sille että miksi sitä ei ole, ja jos pidätte siitä ihmisestä niin päästäkää se sitten vapaaksi, antakaa sen hakea seksinsä mistä haluvat. (ihan kuin se siis helppoa olisi...) Eikä se tule muuttumaan, se puolisonne kärsii siitä seksittömyydestä ihan oikeasti, syvästi ja siten että se katkeroittaa pahasti.
Jos olette viisaampia, niin koettakaa ymmärtää. Eihän ketään voi muuttaa haluttomammaksi.
Muuten kivaa vaahtoamista, mutta satuit kommentoimaan keissiä, jossa vaimo haluaisi pari kertaa viikossa, miehen on saatava vähintään joka toinen päivä. Seksittömyys, my ass.
No voitko yleistää asiaa himpun verran laajemmalle, sellaiseen että halut eivät ollenkaan kohtaa?
Ja mikä tuossa oli vaahtoamista mielestäsi, pitäisikö ongelmia sitten peitellä vai miten ajattelit?
No voitko huomata että aika harvoin puhutaan täydellisestä tai lähes täydellisestä seksittömyydestä, vaan useimmiten on kyse siitä, että toisen mielestä seksiä on liian vähän. Ja se liian vähän voi olla mitä vaan välillä 1 x kk - 1 x pv.
Miksi joillakin keskustelijoilla on noin suunnaton tarve puhua seksittömyydestä, kun siitä on aniharvoin kyse? Onko täällä keskustelemassa miten paljon vastentahtoisesti täysin seksitöntä elämää eläviä ihmisiä? Miten moni noista ei edes elää parisuhteessa? Jotenkin haiskahtaa, että suurinta melua täällä pitävät taas nämä samat naisettomat naisenhaukkujat, jotka riehuvat jokaisessa miksi naiset -ketjussa.
Oletus, mutta monet tarkoittanevat seksittömyydellä tilannetta jossa halut eivät kohtaa, että ero määrässä on sen verran suuri että sitä ei voi ohittaa. Samanlainen ero siis kuin tässä hellyydessä ja läheisyydessä, että ei saa tarpeeksi sellaista huomiota puolisoltaan jota eniten itse kaipaa.
Koetan siis olla ratkomatta mitään yksittäisiä ongelmia tai ajattelematta mustavalkoisesti, vaan eriparisuus on se iso ongelma suhteissa. Joillain se tarkoittaa totaalista seksittömyyttä, joillain kerran kuussa -settiä. Itselläni tällä hetkellä muutaman kerran vuodessa, jos ei ole mitään isompaa ongelmaa toisella juuri silloin.
Ongelma on se, että sitä ei haluttomampikaan tahdo ratkaista, siitä puhua, sitä sanoittaa toiselle. Siitä se katkeroituminen aiheutuu. Itse en enää edes toivo seksiä, vaan toivon että toinen sanoisin mikä on vikana. Ja jotenkin, edes puhumalla kertoisi että välittää. Mutta kun tätäkään ei tapahdu ilman että sitä joutuu itse anelemaan, niin on aika per ke leen avuton olo. Ja ajattelee lähinnä että miksi se tahtoo mun kärsivän.
Voit erota koska tahansa. Mikä estää?
Hankalaa erota kun rakastaa toista.
Jos rakastaa toista, niin silloin laskee puolison menemään, jos hän ei saa liitossa sitä mitä tarvitsee. Eikä pidä panttivankina.
Olen tuo rakastava puoliso, ja ongelma on että se toinen ei halua sitä seksiä. En tiedä mitä hän haluaa sitten enää.
Mutta johtaahan tää tunnekylmyyteen, ei mun enää tee mieli mennä lähelle muutenkaan sitten. Hellyys on tällä hetkellä sellaista pakotettua, koska itse ainakin kärsin siitä että ei ole kuin sitä yksipuolista hellyyttä omalta puoleltani. Ei mitään muuta. Joo, kiva talo ja perhettä ja normaalia itsesään huoltapitämistä. Ihan tyhjää elämää siis.
Itse olen myös ollut samassa asemassa sillä erotuksella, että tiesin aikalailla jo tasan tarkkaan mitä toinen haluaa. Hän halusi vain seksiä. Hän ei halunnut pussailla, ei halailla, ei läheisyyttä, ei mitään paitsi seksiä. Ihan jokaikisen kosketuksen olisi pitänyt johtaa automaattisesti seksiin tai ainakin siihen, että otan suihin.
Ja seksin jälkeen ei puhettakaan, että olisi voinut vaan olla toisen lähellä vaan sitten alkoi ilkkuminen ja irvailu, että mikäs nymfo sä olet kun justhan me pantiin ja marmatus etten tajua kuinka mies (tai ainakin sen elin) tarvitsee hieman taukoa.
Ja sitten kun olikin taas kerätty voimia niin ohimennen hipaisu selästä olikin miehelle vihje tarjolla olevasta seksistä..
Eikä auttanut asiasta juttelu vaan mies loukkaantui joka kerta verisesti että hänen seksitaitojaan (kyllä!) kyseenalaistetaan ja arvostellaan. Muistipa vielä yleensä uhriutua kuinka hän ei voi olla ajatustenlukija..
Puit erittäin hyvin sanoiksi kuinka joudenkin miesten ahattelu toimii. Usein juuri nämä eivät saa seksiä eivätkä tajua yhtään miksi. Mulle sanottu ihan samalla logiikalla että miksi koskettelen/ pussailen häntä paikassa jossa ei voi harrastaa seksiä. Selitys että olisi kiihkeämpää seksiä kun sellaiseen paikkaan päästään niin ei. Hänelle kun seksi on että hän avaa housut nainen ottaa suihin ja sitten kuivaan reikään niin miksi pitäisi pussailla kun ei hänen tarvitse.
Kaikki toisen selän takana tekeminen on väärin. Seksistä kieltäytyminen ja haluttomuus ei oikein mitenkään voi olla samalla tavalla selän takana hiippailua, koska se on aika avoimesti kyllä sen halukkaamman havaittavissa. Ottamatta kantaa siihen kuinka väärin tai oikein on jättää suhde käytännössä kokonaan seksittömäksi. Jos seksiä on edes kerran viikossa, ei voi puhua seksittömästä suhteesta. Jos seksiä on kerran tai pari kuukaudessa, ei silloinkaan ole kyse seksittömästä suhteesta, vaan vähäseksisestä. Vähän niin kuin vähälaktoosinen maito.