Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Seksi
Mies kiukuttelee kun en halunnut mökkiviikonloppuna seksiä
31.07.2022 |
Kun illalla en halunnut ja olisin aamulla halunnut nauttia mökkiaamusta niin mies pakkasi tavarat ja sanoi kello 8 että nyt lähdetään sitten kotiin. Automatka oli pelkkää mykkäkoulua. Illalla se meni siihen siis, että mies koitti lääppiä, mutta sanoin että nyt en ole tunnelmissa niin hän vain käänsi selkänsä minulle ja hymähti, että niinpä tietysti. Olen nyt todella surullinen tästä suhteen tilasta.
Kommentit (1990)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämän ketjun luettuani olen entistä tyytyväisempi sinkkuuteeni. Sellainen parisuhde, jossa on tarjolla vaan huonoa seksiä ts. kumppanin puolelta itsekästä, ei kiinnosta yhtään. Vaikka tykkäänkin seksistä, en kestäisi yhtään sitä, että joku on koko ajan vonkaamassa ja pitää minua velvollisena tyydyttämään omat halunsa. Kokisin sen äärettömän ahdistavana.
Mutta en usko että kukaan lähtee ensinnäkään tuollaiseen suhteeseen? Tai miten ihmeessä huonoa seksiä ei ole huomannut siinä suhteen alussa? Ja mikä sitten muuttuu jos se ajan mittaan huononee?
Heti seuraavalta sivulta löytyy nainen jonka mielestä seksi on aina alussa huonoa:
"Muutenkin kokemus naisena on se, että alkuun seksi on aina enemmän tai vähemmän rasittavaa ähellystä uuden miehen kanssa. Hyvin epätyydyttävää. Suhteen edetessä seksi voi muuttua paremmaksi, kun opitaan toisiamme, sitä mistä toinen nauttii. Mutta lähtökohtaisesti mun kokemus on se, että seksi on paskaa kunnes siitä alkuvaiheesta pääsee yli. Se muutama kuukausi aina jopa vuoteen saakka vaan on pakko sietää jos haluaa ikinä hyvää seksiä."
Kuinka moneen suhteeseen tuo pätee? Alkaako yli vai alle puolet suhteista tuolla tavoin? Onko nainen analysoinut syitä huonoon seksiin, jos se on kaikkien kanssa aina huonoa alkuun, niin onko kohdalle osunut vain huonoja tapauksia vai onko vika jossain muualla.
100 prosenttia tapauksista mun otannalla. Joku muu on voinut kohdata miehen jonka kanssa homma toimii heti. Mä en ole ikinä saanut seksissä ennen kuin mies on ehtinyt ja halunnut opetella mut. Nykyistä miestä ei ole tarvinut edes sanallisesti opastaa. Oppi nopeasti, kun kiinnitti huomiota reaktioihini. Kuulemma tarvitsee vain kuunnella hengitystä, niin tietää heti mikä toimii. Mutta hänenkin piti ensin oppia mun tapani reagoida. Ihan vaan siis jo rytmi, toimiiko tällä kertaa hidas ja kiusoitteleva, vai kunnollinen rynkyttäminen. En itsekään nimittäin aina tiedä. Saattaa tuntua että kaipaa rynkyttämistä, mutta sitten se rynkyttäminen ei kuitenkaan toimi, ja pitää vaihtaa taktiikkaa.
Oletkos muuten kertonut kumppaneillesi mistä oikein pidät. Vai annatko niiden vaan itse keksiä sen kaiken?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä on taas ollut esillä sen miehen kommentit, jolle kompromissi on seksiä joka toinen päivä, ja ero tulee, ellei näin käy. Mä en vaan voi tajuta, miten joku kuvittelee, että MIKÄÄN asia elämässä on sellainen, että sitä pitää voida luvata tehdä joka toinen päivä.
Mä sanoisin tuollaiselle miehelle, että kyllä käy, jos sovitaan, että sinä täytät myös minun tarpeeni joka toinen päivä. Minä haluan sinun keittävän kunnon marjapuuron. Siis ostat tuoreet marjat, keittelet ne ensin kiisseliksi ja sitten teet puuron. Mieluiten söisin tuoreen marjapuuron joka päivä, mutta kompromissina voin joka toinen päivä syödä eilistä puuroa.
Jos tuore puuro joskus puuttuu pöydästä kolmantena päivänä, se on kriisin paikka ja vakava keskustelu. Järjestänet arkesi tämän puuron ympärille, niin kiireesi töissä kuin harrastukset.
Hyvää elämää meille. Mä annan sitten, kun olen syönyt puuroni.
Tämä on oikeasti loistava pointti! Ja tietysti kun tulet kivan työpäivän ja salilla käynnin jälkeen pirteänä kotiin mielessä ihana tuore marjapuuro, joudut pettymään tosi katkerasti, kun hellalla ei ole kattilaa eikä jääkaapissa kulhoa. Turha siinä miehen on itkuntuhruisin silmin selittää mitään pahasta konfliktissa töissä tai äitinsä sairaudesta. Olisi mies voinut herätä aikaisemmin sen puuron keittelyyn, tai nipistää yöunista ja illalla myöhään keitellä aamuksi valmiiksi.
Se on kiukun paikka tai vähintään mökötyksen. Tosin sä vaikutat niin kypsältä ihmiseltä, että ymmärrät, että ihan joskus harvoin voi olla hyvä syy olla keittämättä puuroa. Mutta se ei ole kyllä mikään hyvä syy, että ei vaan huvita joka toinen päivä puuroja keitellä.
Onko teillä haluttomuutta tuntevilla ollut seksiä kuitenkin suhteen alkuaikoina?
Miksi olette yhdessä ihmisen kanssa jota ette halua (enää)?
Se puoliso kärsii seksittömyydestä, eikö siitä voi sitten ihan vaan sanoa sille että miksi sitä ei ole, ja jos pidätte siitä ihmisestä niin päästäkää se sitten vapaaksi, antakaa sen hakea seksinsä mistä haluvat. (ihan kuin se siis helppoa olisi...) Eikä se tule muuttumaan, se puolisonne kärsii siitä seksittömyydestä ihan oikeasti, syvästi ja siten että se katkeroittaa pahasti.
Jos olette viisaampia, niin koettakaa ymmärtää. Eihän ketään voi muuttaa haluttomammaksi.
Kuinkahan moneen kertaan täälläkin on jo selitetty miten se erokaan ei ole mikään helppo vaihtoehto. Ja jos aina pitäisi vaihtaa miestä kun halut hiipuu, niin sitä ei sitten ikinä olisi pitkässä parisuhteessa. Mulla ei kyllä vielä koskaan ole halut hiipuneet miehen takia, vaan ihan vaan siinä, kun arki tulee suhteeseen. Ei johdu miehestä siis, vaan siitä, että aika nopeasti suhteessa se mies lakkaa olemasta koko ajan päällimmäisenä mielessä. Työtkin pitää saada hoidettua, samoin muut arjen askareet. Ei vaan ehdi eikä jaksa miettiä panemista. Ja mitä pidemmälle suhde etenee, sitä enemmän lapsien ja iän tuomien kremppojen, vanhempien vanhenemisen ja sairastelun ym. takia sitä aikaa on miettiä panemista.
Elämä on.
Tosin meillä rakastellaan eikä panna. Kaikista noista syistä huolimatta, joita sinä luettelit. Onneksi.
Meillä tehdään molempia; välillä pitkän kaavan mukaan ja välillä sitten estottomasti eläimellisen halun vietäväksi heittäytyen. Vaihtelu virkistää.
Exän kanssa ei kiinnostanut loppuvuosina seksi, koska hän oli ilkeä ihminen koko perheelleen. Nykyisen kanssa saattaa mennä koko päivä sängyssä tai rakastellaan useampaan otteeseen vuorokauden aikana. Aivan ihanaa
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä on taas ollut esillä sen miehen kommentit, jolle kompromissi on seksiä joka toinen päivä, ja ero tulee, ellei näin käy. Mä en vaan voi tajuta, miten joku kuvittelee, että MIKÄÄN asia elämässä on sellainen, että sitä pitää voida luvata tehdä joka toinen päivä.
Mä sanoisin tuollaiselle miehelle, että kyllä käy, jos sovitaan, että sinä täytät myös minun tarpeeni joka toinen päivä. Minä haluan sinun keittävän kunnon marjapuuron. Siis ostat tuoreet marjat, keittelet ne ensin kiisseliksi ja sitten teet puuron. Mieluiten söisin tuoreen marjapuuron joka päivä, mutta kompromissina voin joka toinen päivä syödä eilistä puuroa.
Jos tuore puuro joskus puuttuu pöydästä kolmantena päivänä, se on kriisin paikka ja vakava keskustelu. Järjestänet arkesi tämän puuron ympärille, niin kiireesi töissä kuin harrastukset.
Hyvää elämää meille. Mä annan sitten, kun olen syönyt puuroni.
Tämä on oikeasti loistava pointti! Ja tietysti kun tulet kivan työpäivän ja salilla käynnin jälkeen pirteänä kotiin mielessä ihana tuore marjapuuro, joudut pettymään tosi katkerasti, kun hellalla ei ole kattilaa eikä jääkaapissa kulhoa. Turha siinä miehen on itkuntuhruisin silmin selittää mitään pahasta konfliktissa töissä tai äitinsä sairaudesta. Olisi mies voinut herätä aikaisemmin sen puuron keittelyyn, tai nipistää yöunista ja illalla myöhään keitellä aamuksi valmiiksi.
Se on kiukun paikka tai vähintään mökötyksen. Tosin sä vaikutat niin kypsältä ihmiseltä, että ymmärrät, että ihan joskus harvoin voi olla hyvä syy olla keittämättä puuroa. Mutta se ei ole kyllä mikään hyvä syy, että ei vaan huvita joka toinen päivä puuroja keitellä.
Onko teillä haluttomuutta tuntevilla ollut seksiä kuitenkin suhteen alkuaikoina?
Miksi olette yhdessä ihmisen kanssa jota ette halua (enää)?
Se puoliso kärsii seksittömyydestä, eikö siitä voi sitten ihan vaan sanoa sille että miksi sitä ei ole, ja jos pidätte siitä ihmisestä niin päästäkää se sitten vapaaksi, antakaa sen hakea seksinsä mistä haluvat. (ihan kuin se siis helppoa olisi...) Eikä se tule muuttumaan, se puolisonne kärsii siitä seksittömyydestä ihan oikeasti, syvästi ja siten että se katkeroittaa pahasti.
Jos olette viisaampia, niin koettakaa ymmärtää. Eihän ketään voi muuttaa haluttomammaksi.
Kuinkahan moneen kertaan täälläkin on jo selitetty miten se erokaan ei ole mikään helppo vaihtoehto. Ja jos aina pitäisi vaihtaa miestä kun halut hiipuu, niin sitä ei sitten ikinä olisi pitkässä parisuhteessa. Mulla ei kyllä vielä koskaan ole halut hiipuneet miehen takia, vaan ihan vaan siinä, kun arki tulee suhteeseen. Ei johdu miehestä siis, vaan siitä, että aika nopeasti suhteessa se mies lakkaa olemasta koko ajan päällimmäisenä mielessä. Työtkin pitää saada hoidettua, samoin muut arjen askareet. Ei vaan ehdi eikä jaksa miettiä panemista. Ja mitä pidemmälle suhde etenee, sitä enemmän lapsien ja iän tuomien kremppojen, vanhempien vanhenemisen ja sairastelun ym. takia sitä aikaa on miettiä panemista.
Valittaminen tuntuu olevan se helppo vaihtoehto, ainakin tämän palstan naisille.
Tehkää jotain asialle, tai laittakaa suu kiinni ja reidet auki.
Kyllä mä voin reidet avata silloin kun ehdin. Pitää kuitenkin huomioida, että mulla on työpäivä joka matkoineen kestää 10 tuntia. Pari krt viikossa on pakko myös ehtiä auttamaan äitiä 150 kilometrin päähän. Koira ja lasten harrastukset pitää myös saada hoidettua, ja miehen vuorotyö ei auta tässä yhtään. Elämä on yhtä aikatauluttamista, ja sitten niinä vapaapäivinä mies saattaa olla töissä, ja itse on niin rättiväsynyt tästä elämänvaiheesta, että ne reidet kyllä aukeaa mutta kesken kaiken saattaa nukahtaa. Äiti ei enää montaa kuukautta elä. Sitten tulee suremiset, hautajaisjärjestelyt, perunkirjoitukset, kuolinpesän tyhjentämiset. Sen jälkeen ehkä vähän helpottaa. Ellei isä nyt mene huonoon kuntoon, onneksi se asuu vain 50 kilometrin päässä.
Mitäpä jos nyt aluksi lopettaisit kaiken tulevan murehtimisen.
Eipä mulla ole aikaa murehtia tulevaa. Se että tiedostaa mitä tulevaisuus todennäköisesti tuo ei ole murehtimista. Se on vaan tiedostamista.
Käyttäjä No. 1 kirjoitti:
Klassinen keissi. Oma suhtautuminen tähän keissiin on se, että tätä episodia ei voi katsoa kokonaiskuvasta irrallaan.
Onko tässä kenties kyse patoutuneen turhautumisen purkauksesta?
Siihenpä ei olla vastausta saatu.
Aloitus lieneekin ns. provo.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä on taas ollut esillä sen miehen kommentit, jolle kompromissi on seksiä joka toinen päivä, ja ero tulee, ellei näin käy. Mä en vaan voi tajuta, miten joku kuvittelee, että MIKÄÄN asia elämässä on sellainen, että sitä pitää voida luvata tehdä joka toinen päivä.
Mä sanoisin tuollaiselle miehelle, että kyllä käy, jos sovitaan, että sinä täytät myös minun tarpeeni joka toinen päivä. Minä haluan sinun keittävän kunnon marjapuuron. Siis ostat tuoreet marjat, keittelet ne ensin kiisseliksi ja sitten teet puuron. Mieluiten söisin tuoreen marjapuuron joka päivä, mutta kompromissina voin joka toinen päivä syödä eilistä puuroa.
Jos tuore puuro joskus puuttuu pöydästä kolmantena päivänä, se on kriisin paikka ja vakava keskustelu. Järjestänet arkesi tämän puuron ympärille, niin kiireesi töissä kuin harrastukset.
Hyvää elämää meille. Mä annan sitten, kun olen syönyt puuroni.
Tämä on oikeasti loistava pointti! Ja tietysti kun tulet kivan työpäivän ja salilla käynnin jälkeen pirteänä kotiin mielessä ihana tuore marjapuuro, joudut pettymään tosi katkerasti, kun hellalla ei ole kattilaa eikä jääkaapissa kulhoa. Turha siinä miehen on itkuntuhruisin silmin selittää mitään pahasta konfliktissa töissä tai äitinsä sairaudesta. Olisi mies voinut herätä aikaisemmin sen puuron keittelyyn, tai nipistää yöunista ja illalla myöhään keitellä aamuksi valmiiksi.
Se on kiukun paikka tai vähintään mökötyksen. Tosin sä vaikutat niin kypsältä ihmiseltä, että ymmärrät, että ihan joskus harvoin voi olla hyvä syy olla keittämättä puuroa. Mutta se ei ole kyllä mikään hyvä syy, että ei vaan huvita joka toinen päivä puuroja keitellä.
Onko teillä haluttomuutta tuntevilla ollut seksiä kuitenkin suhteen alkuaikoina?
Miksi olette yhdessä ihmisen kanssa jota ette halua (enää)?
Se puoliso kärsii seksittömyydestä, eikö siitä voi sitten ihan vaan sanoa sille että miksi sitä ei ole, ja jos pidätte siitä ihmisestä niin päästäkää se sitten vapaaksi, antakaa sen hakea seksinsä mistä haluvat. (ihan kuin se siis helppoa olisi...) Eikä se tule muuttumaan, se puolisonne kärsii siitä seksittömyydestä ihan oikeasti, syvästi ja siten että se katkeroittaa pahasti.
Jos olette viisaampia, niin koettakaa ymmärtää. Eihän ketään voi muuttaa haluttomammaksi.
Muuten kivaa vaahtoamista, mutta satuit kommentoimaan keissiä, jossa vaimo haluaisi pari kertaa viikossa, miehen on saatava vähintään joka toinen päivä. Seksittömyys, my ass.
No voitko yleistää asiaa himpun verran laajemmalle, sellaiseen että halut eivät ollenkaan kohtaa?
Ja mikä tuossa oli vaahtoamista mielestäsi, pitäisikö ongelmia sitten peitellä vai miten ajattelit?
No voitko huomata että aika harvoin puhutaan täydellisestä tai lähes täydellisestä seksittömyydestä, vaan useimmiten on kyse siitä, että toisen mielestä seksiä on liian vähän. Ja se liian vähän voi olla mitä vaan välillä 1 x kk - 1 x pv.
Miksi joillakin keskustelijoilla on noin suunnaton tarve puhua seksittömyydestä, kun siitä on aniharvoin kyse? Onko täällä keskustelemassa miten paljon vastentahtoisesti täysin seksitöntä elämää eläviä ihmisiä? Miten moni noista ei edes elää parisuhteessa? Jotenkin haiskahtaa, että suurinta melua täällä pitävät taas nämä samat naisettomat naisenhaukkujat, jotka riehuvat jokaisessa miksi naiset -ketjussa.
Oletus, mutta monet tarkoittanevat seksittömyydellä tilannetta jossa halut eivät kohtaa, että ero määrässä on sen verran suuri että sitä ei voi ohittaa. Samanlainen ero siis kuin tässä hellyydessä ja läheisyydessä, että ei saa tarpeeksi sellaista huomiota puolisoltaan jota eniten itse kaipaa.
Koetan siis olla ratkomatta mitään yksittäisiä ongelmia tai ajattelematta mustavalkoisesti, vaan eriparisuus on se iso ongelma suhteissa. Joillain se tarkoittaa totaalista seksittömyyttä, joillain kerran kuussa -settiä. Itselläni tällä hetkellä muutaman kerran vuodessa, jos ei ole mitään isompaa ongelmaa toisella juuri silloin.
Ongelma on se, että sitä ei haluttomampikaan tahdo ratkaista, siitä puhua, sitä sanoittaa toiselle. Siitä se katkeroituminen aiheutuu. Itse en enää edes toivo seksiä, vaan toivon että toinen sanoisin mikä on vikana. Ja jotenkin, edes puhumalla kertoisi että välittää. Mutta kun tätäkään ei tapahdu ilman että sitä joutuu itse anelemaan, niin on aika per ke leen avuton olo. Ja ajattelee lähinnä että miksi se tahtoo mun kärsivän.
Voit erota koska tahansa. Mikä estää?
Hankalaa erota kun rakastaa toista.
Jos rakastaa toista, niin silloin laskee puolison menemään, jos hän ei saa liitossa sitä mitä tarvitsee. Eikä pidä panttivankina.
Olen tuo rakastava puoliso, ja ongelma on että se toinen ei halua sitä seksiä. En tiedä mitä hän haluaa sitten enää.
Mutta johtaahan tää tunnekylmyyteen, ei mun enää tee mieli mennä lähelle muutenkaan sitten. Hellyys on tällä hetkellä sellaista pakotettua, koska itse ainakin kärsin siitä että ei ole kuin sitä yksipuolista hellyyttä omalta puoleltani. Ei mitään muuta. Joo, kiva talo ja perhettä ja normaalia itsesään huoltapitämistä. Ihan tyhjää elämää siis.
Itse olen myös ollut samassa asemassa sillä erotuksella, että tiesin aikalailla jo tasan tarkkaan mitä toinen haluaa. Hän halusi vain seksiä. Hän ei halunnut pussailla, ei halailla, ei läheisyyttä, ei mitään paitsi seksiä. Ihan jokaikisen kosketuksen olisi pitänyt johtaa automaattisesti seksiin tai ainakin siihen, että otan suihin.
Ja seksin jälkeen ei puhettakaan, että olisi voinut vaan olla toisen lähellä vaan sitten alkoi ilkkuminen ja irvailu, että mikäs nymfo sä olet kun justhan me pantiin ja marmatus etten tajua kuinka mies (tai ainakin sen elin) tarvitsee hieman taukoa.
Ja sitten kun olikin taas kerätty voimia niin ohimennen hipaisu selästä olikin miehelle vihje tarjolla olevasta seksistä..
Eikä auttanut asiasta juttelu vaan mies loukkaantui joka kerta verisesti että hänen seksitaitojaan (kyllä!) kyseenalaistetaan ja arvostellaan. Muistipa vielä yleensä uhriutua kuinka hän ei voi olla ajatustenlukija..
N o toihan on ihan ilmeistä että tuollainen toiminta johtaa haluttomuuteen, pitäisi olla jokaiselle päivänselvää. Mulla on harmi kyllä vaikeampaa, koska tuo hellyyskin tuntuu olevan mörkö sille haluttomammalle osapuolelle. Tai hänelle ei ole luontevaa koskettaa tai halata kuin hyvin harvoin.
Siitä tulee tietenkin mörkö jos/kun sen halukkaamman osapuolen mielestä liki jokainen kosketus saati sitten läheisyys on vihje ja jopa lupaus seksistä.
Sen jälkeen minkäänlaista hellyyttä ei enää edes uskalla antaa eikä tulla edes toisen lähelle kun toinen on samantien repimässä vaatteita ja alkamassa hommiin.
Ja lopulta sillä ei siis ole enää edes väliä vaikka toinen ei just tällä kertaa/enää niin tekisikään koska sitä riskiä ei vaan halua ottaa.
Tuosta nimittäin yleensä seuraa ensin vonkaamista (se lopullinen/pysyväkin turn off) ja sitten riitaa ja mykkäkoulua. Vähemmällä siis pääsee kun jatkossa ollaan ilman läheisyyttä ja hellyyttäkin, koska se halukkaampi näin haluaa ja päätti.
Mulla on sullekin kolme ohjetta. Kaikki yhtä tärkeitä.
1. Puhukaa
2. Puhukaa
3. Puhukaa
Sillä noista ongelmista pääsee. Tiedän sen ihan omasta kokemuksestani.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämän ketjun luettuani olen entistä tyytyväisempi sinkkuuteeni. Sellainen parisuhde, jossa on tarjolla vaan huonoa seksiä ts. kumppanin puolelta itsekästä, ei kiinnosta yhtään. Vaikka tykkäänkin seksistä, en kestäisi yhtään sitä, että joku on koko ajan vonkaamassa ja pitää minua velvollisena tyydyttämään omat halunsa. Kokisin sen äärettömän ahdistavana.
Mutta en usko että kukaan lähtee ensinnäkään tuollaiseen suhteeseen? Tai miten ihmeessä huonoa seksiä ei ole huomannut siinä suhteen alussa? Ja mikä sitten muuttuu jos se ajan mittaan huononee?
Heti seuraavalta sivulta löytyy nainen jonka mielestä seksi on aina alussa huonoa:
"Muutenkin kokemus naisena on se, että alkuun seksi on aina enemmän tai vähemmän rasittavaa ähellystä uuden miehen kanssa. Hyvin epätyydyttävää. Suhteen edetessä seksi voi muuttua paremmaksi, kun opitaan toisiamme, sitä mistä toinen nauttii. Mutta lähtökohtaisesti mun kokemus on se, että seksi on paskaa kunnes siitä alkuvaiheesta pääsee yli. Se muutama kuukausi aina jopa vuoteen saakka vaan on pakko sietää jos haluaa ikinä hyvää seksiä."
Kuinka moneen suhteeseen tuo pätee? Alkaako yli vai alle puolet suhteista tuolla tavoin? Onko nainen analysoinut syitä huonoon seksiin, jos se on kaikkien kanssa aina huonoa alkuun, niin onko kohdalle osunut vain huonoja tapauksia vai onko vika jossain muualla.
100 prosenttia tapauksista mun otannalla. Joku muu on voinut kohdata miehen jonka kanssa homma toimii heti. Mä en ole ikinä saanut seksissä ennen kuin mies on ehtinyt ja halunnut opetella mut. Nykyistä miestä ei ole tarvinut edes sanallisesti opastaa. Oppi nopeasti, kun kiinnitti huomiota reaktioihini. Kuulemma tarvitsee vain kuunnella hengitystä, niin tietää heti mikä toimii. Mutta hänenkin piti ensin oppia mun tapani reagoida. Ihan vaan siis jo rytmi, toimiiko tällä kertaa hidas ja kiusoitteleva, vai kunnollinen rynkyttäminen. En itsekään nimittäin aina tiedä. Saattaa tuntua että kaipaa rynkyttämistä, mutta sitten se rynkyttäminen ei kuitenkaan toimi, ja pitää vaihtaa taktiikkaa.
Oletkos muuten kertonut kumppaneillesi mistä oikein pidät. Vai annatko niiden vaan itse keksiä sen kaiken?
Jos tuo lause - nykyistä miestä ei tarvinut edes sanallisesti opastaa - ei sulle aukene, niin aukaistaan: muita miehiä on tarvinut sanallisesti opastaa. Ja jos vieläkään ei aukene mitä se tarkoittaa, niin kyllä, olen kertonut. Kertominen vaan ei aina riitä. Jos sanon että hellemmin, seuraavaksi taas pitää sanoa, että vielä hellemmin, tai ei noin hellästi kuitenkaan. Seuraavalla seksikerralla taas sama asia, kunnes mies oppii sen kosketuksen voimakkuuden. Joka tapauksessa kun joskus kosketus saa olla voimakkaampi ja toisinaan hellempi, on ihan hirveän raskasta kuukaudesta toiseen joka kerta opastaa miestä sanallisesti. Hellemmin, hellemmin, ei ihan noin hiljaa, noin nyt on hyvä. Nyt voisit alkaa vähän lisäämään painetta, hyvä just noin, nyt vielä vähän lisää.. Ei vaan jaksa. Jos mies on kerta kaikkiaan kykenemätön oppimaan kuuntelemaan sitä sanatonta viestintää, niin en mä jaksa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seksi mielessäin vain 24/7, jos muija suunsa ottaa pois munastain se eroa tietänee🎶🎶🎶
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tän ketjun lukeneena tunnen itseni erittäin onnekkkaaksi mieheksi. Tai ei sillä oikeasti ole mitään tekemistä onnen kanssa. Olet tajunnut sen, mitä naisen onnellisena pitäminen vaatii. Tässä tapauksessa sekä hellyyttä, kotitöitä sekä seksiä.
Muutenkaan meillä ei seksistä kieltäydytä syyllä, että ei nyt vaan huvita. Kyllä siihen jokin syy aina on.
Elämä on varsin kivaa hyvässä suhteessa.
Tässäpä tuhannen taalan kysymys:
Tekeekö parisuhteesi sinut onnellisemmaksi vai onnettomammaksi?
Tässä on toinen mies, joka on parisuhteessa onnellisen ja tyytyväisen naisen kanssa. Arjessa on paljon haasteita, mutta me molemmat olemme sitoutuneita, teemme paljon työtä ja puskemme eteenpäin. Tuen puolisoani ja hän minua. Kommunikaatio sujuu. Nainen on kertonut ja näyttänyt sen, että hän arvostaa minua ja parisuhdettamme. Seksikin siis sujuu.
En silti pysty vastaamaan kysymykseen, tekeekö parisuhde itsessään minut onnellisemmaksi vai onnettomammaksi. Kysymys ei ole yksinkertainen. Vastaisin itse, että se tekee molempia. Välillä se tarjoaa syviä onnellisuuden hetkiä, mutta välillä tuntuu, että juuri parisuhteen vuoksi elämäni on raskasta/kurjaa/tylsää/yksinäistä/vaikeaa.
Miksi elämäsi tuntuu raskaalta, kurjalta, tylsältä, yksinäiseltä, vaikealta jne parisuhteen vuoksi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä on taas ollut esillä sen miehen kommentit, jolle kompromissi on seksiä joka toinen päivä, ja ero tulee, ellei näin käy. Mä en vaan voi tajuta, miten joku kuvittelee, että MIKÄÄN asia elämässä on sellainen, että sitä pitää voida luvata tehdä joka toinen päivä.
Mä sanoisin tuollaiselle miehelle, että kyllä käy, jos sovitaan, että sinä täytät myös minun tarpeeni joka toinen päivä. Minä haluan sinun keittävän kunnon marjapuuron. Siis ostat tuoreet marjat, keittelet ne ensin kiisseliksi ja sitten teet puuron. Mieluiten söisin tuoreen marjapuuron joka päivä, mutta kompromissina voin joka toinen päivä syödä eilistä puuroa.
Jos tuore puuro joskus puuttuu pöydästä kolmantena päivänä, se on kriisin paikka ja vakava keskustelu. Järjestänet arkesi tämän puuron ympärille, niin kiireesi töissä kuin harrastukset.
Hyvää elämää meille. Mä annan sitten, kun olen syönyt puuroni.
Tämä on oikeasti loistava pointti! Ja tietysti kun tulet kivan työpäivän ja salilla käynnin jälkeen pirteänä kotiin mielessä ihana tuore marjapuuro, joudut pettymään tosi katkerasti, kun hellalla ei ole kattilaa eikä jääkaapissa kulhoa. Turha siinä miehen on itkuntuhruisin silmin selittää mitään pahasta konfliktissa töissä tai äitinsä sairaudesta. Olisi mies voinut herätä aikaisemmin sen puuron keittelyyn, tai nipistää yöunista ja illalla myöhään keitellä aamuksi valmiiksi.
Se on kiukun paikka tai vähintään mökötyksen. Tosin sä vaikutat niin kypsältä ihmiseltä, että ymmärrät, että ihan joskus harvoin voi olla hyvä syy olla keittämättä puuroa. Mutta se ei ole kyllä mikään hyvä syy, että ei vaan huvita joka toinen päivä puuroja keitellä.
Onko teillä haluttomuutta tuntevilla ollut seksiä kuitenkin suhteen alkuaikoina?
Miksi olette yhdessä ihmisen kanssa jota ette halua (enää)?
Se puoliso kärsii seksittömyydestä, eikö siitä voi sitten ihan vaan sanoa sille että miksi sitä ei ole, ja jos pidätte siitä ihmisestä niin päästäkää se sitten vapaaksi, antakaa sen hakea seksinsä mistä haluvat. (ihan kuin se siis helppoa olisi...) Eikä se tule muuttumaan, se puolisonne kärsii siitä seksittömyydestä ihan oikeasti, syvästi ja siten että se katkeroittaa pahasti.
Jos olette viisaampia, niin koettakaa ymmärtää. Eihän ketään voi muuttaa haluttomammaksi.
Tahallasiko ohitat tämän jutun varsinaisen pointin?
Kyse ei ole siitä, haluttaako seksi, vaan se, että seksiä vaaditaan olevan, tilanteista huolimatta, muusta elämästä huolimatta, JOKA TOINEN PÄIVÄ tai muuten ero.
Mikä sellainen asia on sinun elämässäsi, jonka voit varmasti luvata tekeväsi joka toinen päivä? Kerro.
Koko elämä siis pitää järjestää siten, että varmasti ennättää panna ja jaksaa panna 1 kerta 48 t sisällä.
Jos tätä voi vaatia, mikä vikaa on siinä, että vaaditaan keittämään marjapuuro - miksi muka ei onnistuisi.
Syöminen. Juominen. Nukkuminen. Paskalla käyminen. Kuseminen. Hengittäminen.
Kyllä. Näiden kaikkien puutteeseen kuolee ennen pitkää. Seksin puutteeseen ei kuole.
Miehet kuolee sisäisesti jos ei saa vähintään joka toinen päivä, ja sekin on jo aika paha aika odottaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä on taas ollut esillä sen miehen kommentit, jolle kompromissi on seksiä joka toinen päivä, ja ero tulee, ellei näin käy. Mä en vaan voi tajuta, miten joku kuvittelee, että MIKÄÄN asia elämässä on sellainen, että sitä pitää voida luvata tehdä joka toinen päivä.
Mä sanoisin tuollaiselle miehelle, että kyllä käy, jos sovitaan, että sinä täytät myös minun tarpeeni joka toinen päivä. Minä haluan sinun keittävän kunnon marjapuuron. Siis ostat tuoreet marjat, keittelet ne ensin kiisseliksi ja sitten teet puuron. Mieluiten söisin tuoreen marjapuuron joka päivä, mutta kompromissina voin joka toinen päivä syödä eilistä puuroa.
Jos tuore puuro joskus puuttuu pöydästä kolmantena päivänä, se on kriisin paikka ja vakava keskustelu. Järjestänet arkesi tämän puuron ympärille, niin kiireesi töissä kuin harrastukset.
Hyvää elämää meille. Mä annan sitten, kun olen syönyt puuroni.
Tämä on oikeasti loistava pointti! Ja tietysti kun tulet kivan työpäivän ja salilla käynnin jälkeen pirteänä kotiin mielessä ihana tuore marjapuuro, joudut pettymään tosi katkerasti, kun hellalla ei ole kattilaa eikä jääkaapissa kulhoa. Turha siinä miehen on itkuntuhruisin silmin selittää mitään pahasta konfliktissa töissä tai äitinsä sairaudesta. Olisi mies voinut herätä aikaisemmin sen puuron keittelyyn, tai nipistää yöunista ja illalla myöhään keitellä aamuksi valmiiksi.
Se on kiukun paikka tai vähintään mökötyksen. Tosin sä vaikutat niin kypsältä ihmiseltä, että ymmärrät, että ihan joskus harvoin voi olla hyvä syy olla keittämättä puuroa. Mutta se ei ole kyllä mikään hyvä syy, että ei vaan huvita joka toinen päivä puuroja keitellä.
Onko teillä haluttomuutta tuntevilla ollut seksiä kuitenkin suhteen alkuaikoina?
Miksi olette yhdessä ihmisen kanssa jota ette halua (enää)?
Se puoliso kärsii seksittömyydestä, eikö siitä voi sitten ihan vaan sanoa sille että miksi sitä ei ole, ja jos pidätte siitä ihmisestä niin päästäkää se sitten vapaaksi, antakaa sen hakea seksinsä mistä haluvat. (ihan kuin se siis helppoa olisi...) Eikä se tule muuttumaan, se puolisonne kärsii siitä seksittömyydestä ihan oikeasti, syvästi ja siten että se katkeroittaa pahasti.
Jos olette viisaampia, niin koettakaa ymmärtää. Eihän ketään voi muuttaa haluttomammaksi.
Tahallasiko ohitat tämän jutun varsinaisen pointin?
Kyse ei ole siitä, haluttaako seksi, vaan se, että seksiä vaaditaan olevan, tilanteista huolimatta, muusta elämästä huolimatta, JOKA TOINEN PÄIVÄ tai muuten ero.
Mikä sellainen asia on sinun elämässäsi, jonka voit varmasti luvata tekeväsi joka toinen päivä? Kerro.
Koko elämä siis pitää järjestää siten, että varmasti ennättää panna ja jaksaa panna 1 kerta 48 t sisällä.
Jos tätä voi vaatia, mikä vikaa on siinä, että vaaditaan keittämään marjapuuro - miksi muka ei onnistuisi.
Syöminen. Juominen. Nukkuminen. Paskalla käyminen. Kuseminen. Hengittäminen.
Kyllä. Näiden kaikkien puutteeseen kuolee ennen pitkää. Seksin puutteeseen ei kuole.
Eikä halailujen.
Mutta molemmat voivat aihuettaa eron.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Exän kanssa ei kiinnostanut loppuvuosina seksi, koska hän oli ilkeä ihminen koko perheelleen. Nykyisen kanssa saattaa mennä koko päivä sängyssä tai rakastellaan useampaan otteeseen vuorokauden aikana. Aivan ihanaa
Näin se elämänlaatu paranee, kun hankkiutuu paskasta kumppanista eroon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämän ketjun luettuani olen entistä tyytyväisempi sinkkuuteeni. Sellainen parisuhde, jossa on tarjolla vaan huonoa seksiä ts. kumppanin puolelta itsekästä, ei kiinnosta yhtään. Vaikka tykkäänkin seksistä, en kestäisi yhtään sitä, että joku on koko ajan vonkaamassa ja pitää minua velvollisena tyydyttämään omat halunsa. Kokisin sen äärettömän ahdistavana.
Mutta en usko että kukaan lähtee ensinnäkään tuollaiseen suhteeseen? Tai miten ihmeessä huonoa seksiä ei ole huomannut siinä suhteen alussa? Ja mikä sitten muuttuu jos se ajan mittaan huononee?
Heti seuraavalta sivulta löytyy nainen jonka mielestä seksi on aina alussa huonoa:
"Muutenkin kokemus naisena on se, että alkuun seksi on aina enemmän tai vähemmän rasittavaa ähellystä uuden miehen kanssa. Hyvin epätyydyttävää. Suhteen edetessä seksi voi muuttua paremmaksi, kun opitaan toisiamme, sitä mistä toinen nauttii. Mutta lähtökohtaisesti mun kokemus on se, että seksi on paskaa kunnes siitä alkuvaiheesta pääsee yli. Se muutama kuukausi aina jopa vuoteen saakka vaan on pakko sietää jos haluaa ikinä hyvää seksiä."
Kuinka moneen suhteeseen tuo pätee? Alkaako yli vai alle puolet suhteista tuolla tavoin? Onko nainen analysoinut syitä huonoon seksiin, jos se on kaikkien kanssa aina huonoa alkuun, niin onko kohdalle osunut vain huonoja tapauksia vai onko vika jossain muualla.
100 prosenttia tapauksista mun otannalla. Joku muu on voinut kohdata miehen jonka kanssa homma toimii heti. Mä en ole ikinä saanut seksissä ennen kuin mies on ehtinyt ja halunnut opetella mut. Nykyistä miestä ei ole tarvinut edes sanallisesti opastaa. Oppi nopeasti, kun kiinnitti huomiota reaktioihini. Kuulemma tarvitsee vain kuunnella hengitystä, niin tietää heti mikä toimii. Mutta hänenkin piti ensin oppia mun tapani reagoida. Ihan vaan siis jo rytmi, toimiiko tällä kertaa hidas ja kiusoitteleva, vai kunnollinen rynkyttäminen. En itsekään nimittäin aina tiedä. Saattaa tuntua että kaipaa rynkyttämistä, mutta sitten se rynkyttäminen ei kuitenkaan toimi, ja pitää vaihtaa taktiikkaa.
Oletkos muuten kertonut kumppaneillesi mistä oikein pidät. Vai annatko niiden vaan itse keksiä sen kaiken?
Jos tuo lause - nykyistä miestä ei tarvinut edes sanallisesti opastaa - ei sulle aukene, niin aukaistaan: muita miehiä on tarvinut sanallisesti opastaa. Ja jos vieläkään ei aukene mitä se tarkoittaa, niin kyllä, olen kertonut. Kertominen vaan ei aina riitä. Jos sanon että hellemmin, seuraavaksi taas pitää sanoa, että vielä hellemmin, tai ei noin hellästi kuitenkaan. Seuraavalla seksikerralla taas sama asia, kunnes mies oppii sen kosketuksen voimakkuuden. Joka tapauksessa kun joskus kosketus saa olla voimakkaampi ja toisinaan hellempi, on ihan hirveän raskasta kuukaudesta toiseen joka kerta opastaa miestä sanallisesti. Hellemmin, hellemmin, ei ihan noin hiljaa, noin nyt on hyvä. Nyt voisit alkaa vähän lisäämään painetta, hyvä just noin, nyt vielä vähän lisää.. Ei vaan jaksa. Jos mies on kerta kaikkiaan kykenemätön oppimaan kuuntelemaan sitä sanatonta viestintää, niin en mä jaksa.
Mistä h.lvetistä ne miehet voi tietää, millaisella tuulella milloinkin olet?
Meillä ainakin seksi vaihtelee naisen kierron mukaan. Ja joskus ihan fiiliksenkin mukaan. Puhuminen auttaa tässäkin.
Jos et jaksa niin ota sitten sitä, mitä sulle annetaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi olla parisuhteessa jos siinä ei ole seksiä?
Ymmärrän jos olisi jokin sairaus tai muu este, mutta torjunta ilman kunnollista syytä on väärin.
Koska kaikki eivät kaipaa seksiä, vaan kumppanuutta toisen ihmisen kanssa. Kutsu sinä sitä nyt parisuhteeksi tai ole kutsumatta.
Mutta älä väitä, että vain sinun käsityksesi parisuhteesta olisi ainoa oikea. Kaikki muunkinlainen seksuaalisuus pitää hyväksyä, mutta seksistä kiinnostumattomia jaksetaan mollata ja kiistää heidän oikeutensa elää parisuhteessa.
Mitään ei kiistetä, mutta sen sijaan kyseenalaistetaan oikeus elää haluttomana parisuhteessa, jossa toinen osapuoli kuitenkin haluaisi seksiä. Se on toisen osapuolen roikkottamista löyhässä hirressä.
Tämä olisi se asia, jonka toivoisin haluttomien ymmärtävän.
Vaikka näennäisesti se puoliso saattaisi olla tyytyväinen tilanteeseen tai on ainakin lopettanut aloitteiden tekemisen, seksittömyys ja etenkin toistuvat torjunnat vetävät kyllä maton itsetunnon ja hyvinvoinnin alta erittäin tehokkaasti.
Pitää olla henkisesti tosi vahva ihminen, jos jaksaa elää parisuhteessa täysin haluttoman tai hyvin vähähaluisen puolison kanssa, pystyen olemaan hänen kanssaan onnellinen ja uskollinen.
Hattua nostan heille kaikille.
Kukaan ei kiistä tai kiellä haluttomien oikeutta tai halua olla parisuhteessa, mutta sen sijaan kyllä varmasti suurin osa kyseenalaistaa seksuaalisesti haluttomien tarkoitusperät ja oikeuden jatkaa parisuhteessa, jos toinen osapuoli kärsii tilanteesta.
Niinpä.
Miksi siitä parisuhteesta ja kumppanista pitää pitää kynsin hampain kiinni, jollei häntä halua fyysisesti lähelleen? Miksei häntä voi vain päästää vapaaksi, olemaan fyysisesti läheinen jonkun toisen kanssa? Miksi haluton haluaa olla parisuhteessa, jonka toista osapuolta hän ei halua? Järkeni liukastuu tuohon epäloogisuuteen - en vain kerta kaikkiaan ymmärrä...
oisit vaan antanut hieman pakaraa niin ei tarttis täällä valittaa
Vierailija kirjoitti:
Täällä on taas ollut esillä sen miehen kommentit, jolle kompromissi on seksiä joka toinen päivä, ja ero tulee, ellei näin käy. Mä en vaan voi tajuta, miten joku kuvittelee, että MIKÄÄN asia elämässä on sellainen, että sitä pitää voida luvata tehdä joka toinen päivä.
Mä sanoisin tuollaiselle miehelle, että kyllä käy, jos sovitaan, että sinä täytät myös minun tarpeeni joka toinen päivä. Minä haluan sinun keittävän kunnon marjapuuron. Siis ostat tuoreet marjat, keittelet ne ensin kiisseliksi ja sitten teet puuron. Mieluiten söisin tuoreen marjapuuron joka päivä, mutta kompromissina voin joka toinen päivä syödä eilistä puuroa.
Jos tuore puuro joskus puuttuu pöydästä kolmantena päivänä, se on kriisin paikka ja vakava keskustelu. Järjestänet arkesi tämän puuron ympärille, niin kiireesi töissä kuin harrastukset.
Hyvää elämää meille. Mä annan sitten, kun olen syönyt puuroni.
Minä puhuin kompromissista, että rakasteltaisiin joka toinen päivä, mutta en ole kyllä ollut missään vaiheessa jättämässä rakasta vaimoani, vaikka tämä ei toteutuisikaan. Tuo joka toinen päivä on minusta hyvä minimitavoite silloin kun on normaalitilanne eikä ole mitään rakastelun estävää seikkaa olemassa. Silloin kun on joku este, voidaan vain mennä nukkumaan käsi kädessä, tms., mutta säännöllinen rakastelu vaimoni kanssa on tärkeää ja aviosuhdettamme lujittava tekijä silloin kun se on mahdollista. Se ei ole este, ettei kiinnosta, ja sehän olisi törkeää sanoa puolisolle, ettei kiinnosta, eli torjua puoliso. Siitä voidaan keskustella, kuinka tehdä siitä parempaa, jos on joku ongelma, jotta kiinnostus lisääntyy.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämän ketjun luettuani olen entistä tyytyväisempi sinkkuuteeni. Sellainen parisuhde, jossa on tarjolla vaan huonoa seksiä ts. kumppanin puolelta itsekästä, ei kiinnosta yhtään. Vaikka tykkäänkin seksistä, en kestäisi yhtään sitä, että joku on koko ajan vonkaamassa ja pitää minua velvollisena tyydyttämään omat halunsa. Kokisin sen äärettömän ahdistavana.
Mutta en usko että kukaan lähtee ensinnäkään tuollaiseen suhteeseen? Tai miten ihmeessä huonoa seksiä ei ole huomannut siinä suhteen alussa? Ja mikä sitten muuttuu jos se ajan mittaan huononee?
Heti seuraavalta sivulta löytyy nainen jonka mielestä seksi on aina alussa huonoa:
"Muutenkin kokemus naisena on se, että alkuun seksi on aina enemmän tai vähemmän rasittavaa ähellystä uuden miehen kanssa. Hyvin epätyydyttävää. Suhteen edetessä seksi voi muuttua paremmaksi, kun opitaan toisiamme, sitä mistä toinen nauttii. Mutta lähtökohtaisesti mun kokemus on se, että seksi on paskaa kunnes siitä alkuvaiheesta pääsee yli. Se muutama kuukausi aina jopa vuoteen saakka vaan on pakko sietää jos haluaa ikinä hyvää seksiä."
Kuinka moneen suhteeseen tuo pätee? Alkaako yli vai alle puolet suhteista tuolla tavoin? Onko nainen analysoinut syitä huonoon seksiin, jos se on kaikkien kanssa aina huonoa alkuun, niin onko kohdalle osunut vain huonoja tapauksia vai onko vika jossain muualla.
100 prosenttia tapauksista mun otannalla. Joku muu on voinut kohdata miehen jonka kanssa homma toimii heti. Mä en ole ikinä saanut seksissä ennen kuin mies on ehtinyt ja halunnut opetella mut. Nykyistä miestä ei ole tarvinut edes sanallisesti opastaa. Oppi nopeasti, kun kiinnitti huomiota reaktioihini. Kuulemma tarvitsee vain kuunnella hengitystä, niin tietää heti mikä toimii. Mutta hänenkin piti ensin oppia mun tapani reagoida. Ihan vaan siis jo rytmi, toimiiko tällä kertaa hidas ja kiusoitteleva, vai kunnollinen rynkyttäminen. En itsekään nimittäin aina tiedä. Saattaa tuntua että kaipaa rynkyttämistä, mutta sitten se rynkyttäminen ei kuitenkaan toimi, ja pitää vaihtaa taktiikkaa.
Oletkos muuten kertonut kumppaneillesi mistä oikein pidät. Vai annatko niiden vaan itse keksiä sen kaiken?
Jos tuo lause - nykyistä miestä ei tarvinut edes sanallisesti opastaa - ei sulle aukene, niin aukaistaan: muita miehiä on tarvinut sanallisesti opastaa. Ja jos vieläkään ei aukene mitä se tarkoittaa, niin kyllä, olen kertonut. Kertominen vaan ei aina riitä. Jos sanon että hellemmin, seuraavaksi taas pitää sanoa, että vielä hellemmin, tai ei noin hellästi kuitenkaan. Seuraavalla seksikerralla taas sama asia, kunnes mies oppii sen kosketuksen voimakkuuden. Joka tapauksessa kun joskus kosketus saa olla voimakkaampi ja toisinaan hellempi, on ihan hirveän raskasta kuukaudesta toiseen joka kerta opastaa miestä sanallisesti. Hellemmin, hellemmin, ei ihan noin hiljaa, noin nyt on hyvä. Nyt voisit alkaa vähän lisäämään painetta, hyvä just noin, nyt vielä vähän lisää.. Ei vaan jaksa. Jos mies on kerta kaikkiaan kykenemätön oppimaan kuuntelemaan sitä sanatonta viestintää, niin en mä jaksa.
Mistä h.lvetistä ne miehet voi tietää, millaisella tuulella milloinkin olet?
Meillä ainakin seksi vaihtelee naisen kierron mukaan. Ja joskus ihan fiiliksenkin mukaan. Puhuminen auttaa tässäkin.
Jos et jaksa niin ota sitten sitä, mitä sulle annetaan.
No, niinkuin jos tuossa kerroin aiemmin, niin mun mies osaa ihan lukea mun sanatontakin viestintää. Ihan samoin kuin mä osaan lukea häntä, kun vaikka otan suihin. Jotenkin vaikea olla huomaamatta kun toinen nauttii. Mun näkemykseni mukaan ihan tavallinen, normaalin ihmisen kyky on tuo, jos vaan yhtään se toinen ihminen ja sen yleinen hyvinvointi kiinnostaa. Esimerkiksi hengityksen rytmistä ja voihkaisujen määrästä ja intensiteetistä pystyy aika helposti päättelemään asioita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä on taas ollut esillä sen miehen kommentit, jolle kompromissi on seksiä joka toinen päivä, ja ero tulee, ellei näin käy. Mä en vaan voi tajuta, miten joku kuvittelee, että MIKÄÄN asia elämässä on sellainen, että sitä pitää voida luvata tehdä joka toinen päivä.
Mä sanoisin tuollaiselle miehelle, että kyllä käy, jos sovitaan, että sinä täytät myös minun tarpeeni joka toinen päivä. Minä haluan sinun keittävän kunnon marjapuuron. Siis ostat tuoreet marjat, keittelet ne ensin kiisseliksi ja sitten teet puuron. Mieluiten söisin tuoreen marjapuuron joka päivä, mutta kompromissina voin joka toinen päivä syödä eilistä puuroa.
Jos tuore puuro joskus puuttuu pöydästä kolmantena päivänä, se on kriisin paikka ja vakava keskustelu. Järjestänet arkesi tämän puuron ympärille, niin kiireesi töissä kuin harrastukset.
Hyvää elämää meille. Mä annan sitten, kun olen syönyt puuroni.
Tämä on oikeasti loistava pointti! Ja tietysti kun tulet kivan työpäivän ja salilla käynnin jälkeen pirteänä kotiin mielessä ihana tuore marjapuuro, joudut pettymään tosi katkerasti, kun hellalla ei ole kattilaa eikä jääkaapissa kulhoa. Turha siinä miehen on itkuntuhruisin silmin selittää mitään pahasta konfliktissa töissä tai äitinsä sairaudesta. Olisi mies voinut herätä aikaisemmin sen puuron keittelyyn, tai nipistää yöunista ja illalla myöhään keitellä aamuksi valmiiksi.
Se on kiukun paikka tai vähintään mökötyksen. Tosin sä vaikutat niin kypsältä ihmiseltä, että ymmärrät, että ihan joskus harvoin voi olla hyvä syy olla keittämättä puuroa. Mutta se ei ole kyllä mikään hyvä syy, että ei vaan huvita joka toinen päivä puuroja keitellä.
No ei ole yhtään loistava pointti, mutta asiasta lienee turhaa vääntää ihmisille, jotka vertaavat intiimiä suhdetta avioliitossa johonkin puuron keittelyyn. Viimeksimainitun voi korvata muulla, tai syödä ulkona tai tilata kotiin, mutta suhde omaan puolisoon ja rakastelu hänen kanssaan ovat aivan eri levelillä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä on taas ollut esillä sen miehen kommentit, jolle kompromissi on seksiä joka toinen päivä, ja ero tulee, ellei näin käy. Mä en vaan voi tajuta, miten joku kuvittelee, että MIKÄÄN asia elämässä on sellainen, että sitä pitää voida luvata tehdä joka toinen päivä.
Mä sanoisin tuollaiselle miehelle, että kyllä käy, jos sovitaan, että sinä täytät myös minun tarpeeni joka toinen päivä. Minä haluan sinun keittävän kunnon marjapuuron. Siis ostat tuoreet marjat, keittelet ne ensin kiisseliksi ja sitten teet puuron. Mieluiten söisin tuoreen marjapuuron joka päivä, mutta kompromissina voin joka toinen päivä syödä eilistä puuroa.
Jos tuore puuro joskus puuttuu pöydästä kolmantena päivänä, se on kriisin paikka ja vakava keskustelu. Järjestänet arkesi tämän puuron ympärille, niin kiireesi töissä kuin harrastukset.
Hyvää elämää meille. Mä annan sitten, kun olen syönyt puuroni.
Olisi kiva kuulla tähän sen vähintään kahden päivän päästä-miehen kommentti, mutta epäilen häntä trolliksi, kun heittää sen jokaiseen näistä keskusteluista, joten tuskin tulee vastaamaan, kuten ei vastaa muihinkaan fiksumpiin kommentteihin.
En ole trolli, mutta välillä kiireinen perheellinen ihminen, ja vastailu voi olla epäsäännöllistä, jos edes palaan ketjuun, jossa kommentoin. Minulle rakastelu vaimoni kanssa on tärkeää, ja jos asialle ei löydy aikaa tai väsyttää tms., niin silloin täytyy miettiä prioriteettejä ja karsia kalenterista jotakin muuta, jotta löytyisi aikaa ja energiaa. Jos illalla väsyttää usein, niin sitten päivällä.
Alue: Seksi
Kyllä. Näiden kaikkien puutteeseen kuolee ennen pitkää. Seksin puutteeseen ei kuole.