Lue keskustelun säännöt.
Mies kiukuttelee kun en halunnut mökkiviikonloppuna seksiä
31.07.2022 |
Kun illalla en halunnut ja olisin aamulla halunnut nauttia mökkiaamusta niin mies pakkasi tavarat ja sanoi kello 8 että nyt lähdetään sitten kotiin. Automatka oli pelkkää mykkäkoulua. Illalla se meni siihen siis, että mies koitti lääppiä, mutta sanoin että nyt en ole tunnelmissa niin hän vain käänsi selkänsä minulle ja hymähti, että niinpä tietysti. Olen nyt todella surullinen tästä suhteen tilasta.
Kommentit (1989)
Vierailija kirjoitti:
Tän ketjun lukeneena tunnen itseni erittäin onnekkkaaksi mieheksi. Tai ei sillä oikeasti ole mitään tekemistä onnen kanssa. Olet tajunnut sen, mitä naisen onnellisena pitäminen vaatii. Tässä tapauksessa sekä hellyyttä, kotitöitä sekä seksiä.
Muutenkaan meillä ei seksistä kieltäydytä syyllä, että ei nyt vaan huvita. Kyllä siihen jokin syy aina on.
Elämä on varsin kivaa hyvässä suhteessa.
Tässäpä tuhannen taalan kysymys:
Tekeekö parisuhteesi sinut onnellisemmaksi vai onnettomammaksi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tämän ketjun luettuani olen entistä tyytyväisempi sinkkuuteeni. Sellainen parisuhde, jossa on tarjolla vaan huonoa seksiä ts. kumppanin puolelta itsekästä, ei kiinnosta yhtään. Vaikka tykkäänkin seksistä, en kestäisi yhtään sitä, että joku on koko ajan vonkaamassa ja pitää minua velvollisena tyydyttämään omat halunsa. Kokisin sen äärettömän ahdistavana.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pihtaaminen on kyllä niin vittumaisen kuuloinen sana.
Mutta niin on tekonakin aika vittumainen.
11 alapeukuttajaa on ilmeisesti sitä mieltä, että pihtaaminen on ihan OK?
Kuinka moni teistä olikaan naisia?
Kyse oli valitusta sanasta. Vain juntti puhuu antamisesta ja pihtaamisesta, kun kyse on haluttomana seksin harrastamisesta tai siitä kieltäytymistä.
Sen sijaan miestä saa haukkua addiktiksi, jos se haluaisi seksiä useammin, kuin joka toinen viikko?
Missä niin on sanottu? Addiktiksi on taidettu sanoa tyyppejä, jotka asettavat kumppanilleen uhkavaatimuksia jokapäiväisestä tai vähintään joka toinen päivä saatavasta seksistä. Nimenomaan siitä että on saatava, halusi toinen tai ei.
Ei kai täällä kukaan mitään uhkavaatimuksia ole esittänyt? Jos kertoo haluavansa seksiä useammin, niin ei se siitä mitään uhkavaatimusta vielä tee. Jos mies harrastaa seksiä ilman naisen suostumusta, se on raiskaus. Ja jos näin on tapahtunut, siitä pitää tehdä ilmoitus. Ei sellasta tule hyväksyä.
Kylläpä taas vedellään linjoja suoriksi oikein isolla kädellä.
Ai ei vai? Et ole tainnut lukea "joka toinen päivä miehen" kommentteja? Oli oikein käynyt vaimonsa kanssa läpi, että jos seksiä ei saa joka toinen päivä, niin sitten aletaan miettiä eroa. Eli ei täällä mitään turhaan paisutella asioita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä on taas ollut esillä sen miehen kommentit, jolle kompromissi on seksiä joka toinen päivä, ja ero tulee, ellei näin käy. Mä en vaan voi tajuta, miten joku kuvittelee, että MIKÄÄN asia elämässä on sellainen, että sitä pitää voida luvata tehdä joka toinen päivä.
Mä sanoisin tuollaiselle miehelle, että kyllä käy, jos sovitaan, että sinä täytät myös minun tarpeeni joka toinen päivä. Minä haluan sinun keittävän kunnon marjapuuron. Siis ostat tuoreet marjat, keittelet ne ensin kiisseliksi ja sitten teet puuron. Mieluiten söisin tuoreen marjapuuron joka päivä, mutta kompromissina voin joka toinen päivä syödä eilistä puuroa.
Jos tuore puuro joskus puuttuu pöydästä kolmantena päivänä, se on kriisin paikka ja vakava keskustelu. Järjestänet arkesi tämän puuron ympärille, niin kiireesi töissä kuin harrastukset.
Hyvää elämää meille. Mä annan sitten, kun olen syönyt puuroni.
Tämä on oikeasti loistava pointti! Ja tietysti kun tulet kivan työpäivän ja salilla käynnin jälkeen pirteänä kotiin mielessä ihana tuore marjapuuro, joudut pettymään tosi katkerasti, kun hellalla ei ole kattilaa eikä jääkaapissa kulhoa. Turha siinä miehen on itkuntuhruisin silmin selittää mitään pahasta konfliktissa töissä tai äitinsä sairaudesta. Olisi mies voinut herätä aikaisemmin sen puuron keittelyyn, tai nipistää yöunista ja illalla myöhään keitellä aamuksi valmiiksi.
Se on kiukun paikka tai vähintään mökötyksen. Tosin sä vaikutat niin kypsältä ihmiseltä, että ymmärrät, että ihan joskus harvoin voi olla hyvä syy olla keittämättä puuroa. Mutta se ei ole kyllä mikään hyvä syy, että ei vaan huvita joka toinen päivä puuroja keitellä.
Onko teillä haluttomuutta tuntevilla ollut seksiä kuitenkin suhteen alkuaikoina?
Miksi olette yhdessä ihmisen kanssa jota ette halua (enää)?
Se puoliso kärsii seksittömyydestä, eikö siitä voi sitten ihan vaan sanoa sille että miksi sitä ei ole, ja jos pidätte siitä ihmisestä niin päästäkää se sitten vapaaksi, antakaa sen hakea seksinsä mistä haluvat. (ihan kuin se siis helppoa olisi...) Eikä se tule muuttumaan, se puolisonne kärsii siitä seksittömyydestä ihan oikeasti, syvästi ja siten että se katkeroittaa pahasti.
Jos olette viisaampia, niin koettakaa ymmärtää. Eihän ketään voi muuttaa haluttomammaksi.
Kuinkahan moneen kertaan täälläkin on jo selitetty miten se erokaan ei ole mikään helppo vaihtoehto. Ja jos aina pitäisi vaihtaa miestä kun halut hiipuu, niin sitä ei sitten ikinä olisi pitkässä parisuhteessa. Mulla ei kyllä vielä koskaan ole halut hiipuneet miehen takia, vaan ihan vaan siinä, kun arki tulee suhteeseen. Ei johdu miehestä siis, vaan siitä, että aika nopeasti suhteessa se mies lakkaa olemasta koko ajan päällimmäisenä mielessä. Työtkin pitää saada hoidettua, samoin muut arjen askareet. Ei vaan ehdi eikä jaksa miettiä panemista. Ja mitä pidemmälle suhde etenee, sitä enemmän lapsien ja iän tuomien kremppojen, vanhempien vanhenemisen ja sairastelun ym. takia sitä aikaa on miettiä panemista.
Kyllä addiktiksi voi kutsua sellaista, joka ei silloin tällöin pysty ottamaan sitä kielteistä vastausta kumppaniltaan vastaan, vaan alkaa kiukku ja epätoivo, kun ei kestä ollenkaan kun ei saa haluja tyydytettyä ja sitten alkaa kehitellä kaiken maailman kriisejä ja henkisiä väkivaltoja.
Eri asia jos tilanne muuttuu "kerran vuodessa" tilanteeksi, mutta kyllä välillä on ihan ok kieltäytyä, jos haluaa tehdä jotain muuta, ei jaksa tai ei vain kiinnosta sillä hetkellä.
Miksi pitäisi ihan joka kerta suostua, eikös sekin ole epäreilua? Pitää löytää jonkinlainen tasapaino.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä on taas ollut esillä sen miehen kommentit, jolle kompromissi on seksiä joka toinen päivä, ja ero tulee, ellei näin käy. Mä en vaan voi tajuta, miten joku kuvittelee, että MIKÄÄN asia elämässä on sellainen, että sitä pitää voida luvata tehdä joka toinen päivä.
Mä sanoisin tuollaiselle miehelle, että kyllä käy, jos sovitaan, että sinä täytät myös minun tarpeeni joka toinen päivä. Minä haluan sinun keittävän kunnon marjapuuron. Siis ostat tuoreet marjat, keittelet ne ensin kiisseliksi ja sitten teet puuron. Mieluiten söisin tuoreen marjapuuron joka päivä, mutta kompromissina voin joka toinen päivä syödä eilistä puuroa.
Jos tuore puuro joskus puuttuu pöydästä kolmantena päivänä, se on kriisin paikka ja vakava keskustelu. Järjestänet arkesi tämän puuron ympärille, niin kiireesi töissä kuin harrastukset.
Hyvää elämää meille. Mä annan sitten, kun olen syönyt puuroni.
Tämä on oikeasti loistava pointti! Ja tietysti kun tulet kivan työpäivän ja salilla käynnin jälkeen pirteänä kotiin mielessä ihana tuore marjapuuro, joudut pettymään tosi katkerasti, kun hellalla ei ole kattilaa eikä jääkaapissa kulhoa. Turha siinä miehen on itkuntuhruisin silmin selittää mitään pahasta konfliktissa töissä tai äitinsä sairaudesta. Olisi mies voinut herätä aikaisemmin sen puuron keittelyyn, tai nipistää yöunista ja illalla myöhään keitellä aamuksi valmiiksi.
Se on kiukun paikka tai vähintään mökötyksen. Tosin sä vaikutat niin kypsältä ihmiseltä, että ymmärrät, että ihan joskus harvoin voi olla hyvä syy olla keittämättä puuroa. Mutta se ei ole kyllä mikään hyvä syy, että ei vaan huvita joka toinen päivä puuroja keitellä.
Onko teillä haluttomuutta tuntevilla ollut seksiä kuitenkin suhteen alkuaikoina?
Miksi olette yhdessä ihmisen kanssa jota ette halua (enää)?
Se puoliso kärsii seksittömyydestä, eikö siitä voi sitten ihan vaan sanoa sille että miksi sitä ei ole, ja jos pidätte siitä ihmisestä niin päästäkää se sitten vapaaksi, antakaa sen hakea seksinsä mistä haluvat. (ihan kuin se siis helppoa olisi...) Eikä se tule muuttumaan, se puolisonne kärsii siitä seksittömyydestä ihan oikeasti, syvästi ja siten että se katkeroittaa pahasti.
Jos olette viisaampia, niin koettakaa ymmärtää. Eihän ketään voi muuttaa haluttomammaksi.
Kuinkahan moneen kertaan täälläkin on jo selitetty miten se erokaan ei ole mikään helppo vaihtoehto. Ja jos aina pitäisi vaihtaa miestä kun halut hiipuu, niin sitä ei sitten ikinä olisi pitkässä parisuhteessa. Mulla ei kyllä vielä koskaan ole halut hiipuneet miehen takia, vaan ihan vaan siinä, kun arki tulee suhteeseen. Ei johdu miehestä siis, vaan siitä, että aika nopeasti suhteessa se mies lakkaa olemasta koko ajan päällimmäisenä mielessä. Työtkin pitää saada hoidettua, samoin muut arjen askareet. Ei vaan ehdi eikä jaksa miettiä panemista. Ja mitä pidemmälle suhde etenee, sitä enemmän lapsien ja iän tuomien kremppojen, vanhempien vanhenemisen ja sairastelun ym. takia sitä aikaa on miettiä panemista.
Valittaminen tuntuu olevan se helppo vaihtoehto, ainakin tämän palstan naisille.
Tehkää jotain asialle, tai laittakaa suu kiinni ja reidet auki.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä on taas ollut esillä sen miehen kommentit, jolle kompromissi on seksiä joka toinen päivä, ja ero tulee, ellei näin käy. Mä en vaan voi tajuta, miten joku kuvittelee, että MIKÄÄN asia elämässä on sellainen, että sitä pitää voida luvata tehdä joka toinen päivä.
Mä sanoisin tuollaiselle miehelle, että kyllä käy, jos sovitaan, että sinä täytät myös minun tarpeeni joka toinen päivä. Minä haluan sinun keittävän kunnon marjapuuron. Siis ostat tuoreet marjat, keittelet ne ensin kiisseliksi ja sitten teet puuron. Mieluiten söisin tuoreen marjapuuron joka päivä, mutta kompromissina voin joka toinen päivä syödä eilistä puuroa.
Jos tuore puuro joskus puuttuu pöydästä kolmantena päivänä, se on kriisin paikka ja vakava keskustelu. Järjestänet arkesi tämän puuron ympärille, niin kiireesi töissä kuin harrastukset.
Hyvää elämää meille. Mä annan sitten, kun olen syönyt puuroni.
Tämä on oikeasti loistava pointti! Ja tietysti kun tulet kivan työpäivän ja salilla käynnin jälkeen pirteänä kotiin mielessä ihana tuore marjapuuro, joudut pettymään tosi katkerasti, kun hellalla ei ole kattilaa eikä jääkaapissa kulhoa. Turha siinä miehen on itkuntuhruisin silmin selittää mitään pahasta konfliktissa töissä tai äitinsä sairaudesta. Olisi mies voinut herätä aikaisemmin sen puuron keittelyyn, tai nipistää yöunista ja illalla myöhään keitellä aamuksi valmiiksi.
Se on kiukun paikka tai vähintään mökötyksen. Tosin sä vaikutat niin kypsältä ihmiseltä, että ymmärrät, että ihan joskus harvoin voi olla hyvä syy olla keittämättä puuroa. Mutta se ei ole kyllä mikään hyvä syy, että ei vaan huvita joka toinen päivä puuroja keitellä.
Onko teillä haluttomuutta tuntevilla ollut seksiä kuitenkin suhteen alkuaikoina?
Miksi olette yhdessä ihmisen kanssa jota ette halua (enää)?
Se puoliso kärsii seksittömyydestä, eikö siitä voi sitten ihan vaan sanoa sille että miksi sitä ei ole, ja jos pidätte siitä ihmisestä niin päästäkää se sitten vapaaksi, antakaa sen hakea seksinsä mistä haluvat. (ihan kuin se siis helppoa olisi...) Eikä se tule muuttumaan, se puolisonne kärsii siitä seksittömyydestä ihan oikeasti, syvästi ja siten että se katkeroittaa pahasti.
Jos olette viisaampia, niin koettakaa ymmärtää. Eihän ketään voi muuttaa haluttomammaksi.
Kuinkahan moneen kertaan täälläkin on jo selitetty miten se erokaan ei ole mikään helppo vaihtoehto. Ja jos aina pitäisi vaihtaa miestä kun halut hiipuu, niin sitä ei sitten ikinä olisi pitkässä parisuhteessa. Mulla ei kyllä vielä koskaan ole halut hiipuneet miehen takia, vaan ihan vaan siinä, kun arki tulee suhteeseen. Ei johdu miehestä siis, vaan siitä, että aika nopeasti suhteessa se mies lakkaa olemasta koko ajan päällimmäisenä mielessä. Työtkin pitää saada hoidettua, samoin muut arjen askareet. Ei vaan ehdi eikä jaksa miettiä panemista. Ja mitä pidemmälle suhde etenee, sitä enemmän lapsien ja iän tuomien kremppojen, vanhempien vanhenemisen ja sairastelun ym. takia sitä aikaa on miettiä panemista.
Mulla ei ole halut hiipuneet mutta itsekkään / haluttoman miehen kanssa seksi ei onnistu. Haaveilen silti useamman tunnin päivässä kiihkeästä rakastajasta. Palstalta on kuitenkin tullut opittua, että jossei näytä fittnesskissalta niin ei hyvä heilu joten sama kai se on jos keskittyy pelkkään haaveiluun muutaman vuoden.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tän ketjun lukeneena tunnen itseni erittäin onnekkkaaksi mieheksi. Tai ei sillä oikeasti ole mitään tekemistä onnen kanssa. Olet tajunnut sen, mitä naisen onnellisena pitäminen vaatii. Tässä tapauksessa sekä hellyyttä, kotitöitä sekä seksiä.
Muutenkaan meillä ei seksistä kieltäydytä syyllä, että ei nyt vaan huvita. Kyllä siihen jokin syy aina on.
Elämä on varsin kivaa hyvässä suhteessa.
Tässäpä tuhannen taalan kysymys:
Tekeekö parisuhteesi sinut onnellisemmaksi vai onnettomammaksi?
Jos kysymys oli mulle osoitettu, niin vastaus on tuo ensimmäinen vaihtoehto.
Luonnollisesti. Onnettomista suhteista olen lähtenyt.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä on taas ollut esillä sen miehen kommentit, jolle kompromissi on seksiä joka toinen päivä, ja ero tulee, ellei näin käy. Mä en vaan voi tajuta, miten joku kuvittelee, että MIKÄÄN asia elämässä on sellainen, että sitä pitää voida luvata tehdä joka toinen päivä.
Mä sanoisin tuollaiselle miehelle, että kyllä käy, jos sovitaan, että sinä täytät myös minun tarpeeni joka toinen päivä. Minä haluan sinun keittävän kunnon marjapuuron. Siis ostat tuoreet marjat, keittelet ne ensin kiisseliksi ja sitten teet puuron. Mieluiten söisin tuoreen marjapuuron joka päivä, mutta kompromissina voin joka toinen päivä syödä eilistä puuroa.
Jos tuore puuro joskus puuttuu pöydästä kolmantena päivänä, se on kriisin paikka ja vakava keskustelu. Järjestänet arkesi tämän puuron ympärille, niin kiireesi töissä kuin harrastukset.
Hyvää elämää meille. Mä annan sitten, kun olen syönyt puuroni.
Tämä on oikeasti loistava pointti! Ja tietysti kun tulet kivan työpäivän ja salilla käynnin jälkeen pirteänä kotiin mielessä ihana tuore marjapuuro, joudut pettymään tosi katkerasti, kun hellalla ei ole kattilaa eikä jääkaapissa kulhoa. Turha siinä miehen on itkuntuhruisin silmin selittää mitään pahasta konfliktissa töissä tai äitinsä sairaudesta. Olisi mies voinut herätä aikaisemmin sen puuron keittelyyn, tai nipistää yöunista ja illalla myöhään keitellä aamuksi valmiiksi.
Se on kiukun paikka tai vähintään mökötyksen. Tosin sä vaikutat niin kypsältä ihmiseltä, että ymmärrät, että ihan joskus harvoin voi olla hyvä syy olla keittämättä puuroa. Mutta se ei ole kyllä mikään hyvä syy, että ei vaan huvita joka toinen päivä puuroja keitellä.
Onko teillä haluttomuutta tuntevilla ollut seksiä kuitenkin suhteen alkuaikoina?
Miksi olette yhdessä ihmisen kanssa jota ette halua (enää)?
Se puoliso kärsii seksittömyydestä, eikö siitä voi sitten ihan vaan sanoa sille että miksi sitä ei ole, ja jos pidätte siitä ihmisestä niin päästäkää se sitten vapaaksi, antakaa sen hakea seksinsä mistä haluvat. (ihan kuin se siis helppoa olisi...) Eikä se tule muuttumaan, se puolisonne kärsii siitä seksittömyydestä ihan oikeasti, syvästi ja siten että se katkeroittaa pahasti.
Jos olette viisaampia, niin koettakaa ymmärtää. Eihän ketään voi muuttaa haluttomammaksi.
Kuinkahan moneen kertaan täälläkin on jo selitetty miten se erokaan ei ole mikään helppo vaihtoehto. Ja jos aina pitäisi vaihtaa miestä kun halut hiipuu, niin sitä ei sitten ikinä olisi pitkässä parisuhteessa. Mulla ei kyllä vielä koskaan ole halut hiipuneet miehen takia, vaan ihan vaan siinä, kun arki tulee suhteeseen. Ei johdu miehestä siis, vaan siitä, että aika nopeasti suhteessa se mies lakkaa olemasta koko ajan päällimmäisenä mielessä. Työtkin pitää saada hoidettua, samoin muut arjen askareet. Ei vaan ehdi eikä jaksa miettiä panemista. Ja mitä pidemmälle suhde etenee, sitä enemmän lapsien ja iän tuomien kremppojen, vanhempien vanhenemisen ja sairastelun ym. takia sitä aikaa on miettiä panemista.
Elämä on.
Tosin meillä rakastellaan eikä panna. Kaikista noista syistä huolimatta, joita sinä luettelit. Onneksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kyllä addiktiksi voi kutsua sellaista, joka ei silloin tällöin pysty ottamaan sitä kielteistä vastausta kumppaniltaan vastaan, vaan alkaa kiukku ja epätoivo, kun ei kestä ollenkaan kun ei saa haluja tyydytettyä ja sitten alkaa kehitellä kaiken maailman kriisejä ja henkisiä väkivaltoja.
Eri asia jos tilanne muuttuu "kerran vuodessa" tilanteeksi, mutta kyllä välillä on ihan ok kieltäytyä, jos haluaa tehdä jotain muuta, ei jaksa tai ei vain kiinnosta sillä hetkellä.
Miksi pitäisi ihan joka kerta suostua, eikös sekin ole epäreilua? Pitää löytää jonkinlainen tasapaino.
Koskeeko tämä myös hellyyttä ja romantiikkaakin?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä on taas ollut esillä sen miehen kommentit, jolle kompromissi on seksiä joka toinen päivä, ja ero tulee, ellei näin käy. Mä en vaan voi tajuta, miten joku kuvittelee, että MIKÄÄN asia elämässä on sellainen, että sitä pitää voida luvata tehdä joka toinen päivä.
Mä sanoisin tuollaiselle miehelle, että kyllä käy, jos sovitaan, että sinä täytät myös minun tarpeeni joka toinen päivä. Minä haluan sinun keittävän kunnon marjapuuron. Siis ostat tuoreet marjat, keittelet ne ensin kiisseliksi ja sitten teet puuron. Mieluiten söisin tuoreen marjapuuron joka päivä, mutta kompromissina voin joka toinen päivä syödä eilistä puuroa.
Jos tuore puuro joskus puuttuu pöydästä kolmantena päivänä, se on kriisin paikka ja vakava keskustelu. Järjestänet arkesi tämän puuron ympärille, niin kiireesi töissä kuin harrastukset.
Hyvää elämää meille. Mä annan sitten, kun olen syönyt puuroni.
Tämä on oikeasti loistava pointti! Ja tietysti kun tulet kivan työpäivän ja salilla käynnin jälkeen pirteänä kotiin mielessä ihana tuore marjapuuro, joudut pettymään tosi katkerasti, kun hellalla ei ole kattilaa eikä jääkaapissa kulhoa. Turha siinä miehen on itkuntuhruisin silmin selittää mitään pahasta konfliktissa töissä tai äitinsä sairaudesta. Olisi mies voinut herätä aikaisemmin sen puuron keittelyyn, tai nipistää yöunista ja illalla myöhään keitellä aamuksi valmiiksi.
Se on kiukun paikka tai vähintään mökötyksen. Tosin sä vaikutat niin kypsältä ihmiseltä, että ymmärrät, että ihan joskus harvoin voi olla hyvä syy olla keittämättä puuroa. Mutta se ei ole kyllä mikään hyvä syy, että ei vaan huvita joka toinen päivä puuroja keitellä.
Onko teillä haluttomuutta tuntevilla ollut seksiä kuitenkin suhteen alkuaikoina?
Miksi olette yhdessä ihmisen kanssa jota ette halua (enää)?
Se puoliso kärsii seksittömyydestä, eikö siitä voi sitten ihan vaan sanoa sille että miksi sitä ei ole, ja jos pidätte siitä ihmisestä niin päästäkää se sitten vapaaksi, antakaa sen hakea seksinsä mistä haluvat. (ihan kuin se siis helppoa olisi...) Eikä se tule muuttumaan, se puolisonne kärsii siitä seksittömyydestä ihan oikeasti, syvästi ja siten että se katkeroittaa pahasti.
Jos olette viisaampia, niin koettakaa ymmärtää. Eihän ketään voi muuttaa haluttomammaksi.
Kuinkahan moneen kertaan täälläkin on jo selitetty miten se erokaan ei ole mikään helppo vaihtoehto. Ja jos aina pitäisi vaihtaa miestä kun halut hiipuu, niin sitä ei sitten ikinä olisi pitkässä parisuhteessa. Mulla ei kyllä vielä koskaan ole halut hiipuneet miehen takia, vaan ihan vaan siinä, kun arki tulee suhteeseen. Ei johdu miehestä siis, vaan siitä, että aika nopeasti suhteessa se mies lakkaa olemasta koko ajan päällimmäisenä mielessä. Työtkin pitää saada hoidettua, samoin muut arjen askareet. Ei vaan ehdi eikä jaksa miettiä panemista. Ja mitä pidemmälle suhde etenee, sitä enemmän lapsien ja iän tuomien kremppojen, vanhempien vanhenemisen ja sairastelun ym. takia sitä aikaa on miettiä panemista.
Mulla ei ole halut hiipuneet mutta itsekkään / haluttoman miehen kanssa seksi ei onnistu. Haaveilen silti useamman tunnin päivässä kiihkeästä rakastajasta. Palstalta on kuitenkin tullut opittua, että jossei näytä fittnesskissalta niin ei hyvä heilu joten sama kai se on jos keskittyy pelkkään haaveiluun muutaman vuoden.
Sä olet siis addikti palstan mukaan. Mene hoitoon. Sekin on palstan neuvo.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi te, jotka ette saa suhteessanne sitä mitä haluatte ja tarvitsette, jatkatte suhdetta? Liittyykö tähän jotain taloudellisia juttuja vai mikä pitää teidän kiinni jossain kumppanissa, joka ymmärtää teitä kuin sika satelliitista?
Roikkua p.skassa suhteessa ja toivoa, että sitten joskus asiat muuttuvat paremmiksi?
Kertokaa mulle, koska minä en tätä ymmärrä.
Ei se ole välttämättä helppoa. Ja joo, liittyy taloudellisia juttuja, muun muassa. Yhteinen talo ja asuntolaina, paikassa missä itse halusimme asua, mutta mistä on vaikea myydä. Rakas lemmikki joka olisi pakko lopettaa, sen verran kroonisesti sairas sekin että huono laittaa eteenpäin, vaikka onkin vielä ihan nuori. Lapset, pakko vaihtaa koulut, kaveripiiri muuttuu.. ei se ero mikään helppo ratkaisu ole näin 20 vuoden parisuhteen jälkeen, helpompi on toivoa että asiat paranisivat ajan myötä. Että kyseessä on vain yksi erilaisista kausista mitä ihmisen elämässä voi vastaan tulla. Kun nyt ei mistään väkivallasta ole kyse, ennemminkin ruuhkavuosista, lähestyvästä keski-iästä ja sen tuomista muutoksista jne.
Onnea vaan loppuelämälle.
Kunhan vaan kulissit pysyy pystyssä, niin kaikki hyvin. Vaikka halut ja intohimo loistaa poissaolollaan. Sitten kymmenen vuoden kulttua iskee todellisuus, kun tajuaa olevansa pelkkä kaveri puolisonsa kanssa. Silloin viimeistään alkaa miettimään, että mitä nyt tämän loppuelämäni kanssa.
Jos on tahtoa, niin löytyy keinotkin. Tuo yllä oleva vastaus on täynnä pelkuruutta.
Olen ollut mieheni kanssa 20 vuotta yhdessä. Sitä ennen mies oli mun erittäin hyvä ystävä 4 vuotta. Olemme siis olleet tavalla tai toisella yhdessä 16 vuotiaista. Että sinänsä tuo -kun kymmenen vuoden kuluttua iskee todellisuus - eiköhän se todellisuus ole iskenyt tässä jo vähintään 15 vuotta sitten. Kyllä mulla haluja on, meillä on ihan säännöllistä seksiä. Eron miettiminen ei ole ikinä johtunut halujen puutteesta, vaan ihan muista asioista, esim. alkoholismista. Ei kai sillä ole väliä miksi suhde on huono, ne syyt miksi ero on vaikeaa on silti samat. On se tosiaan harmi ettei mies kertonut silloin alttarilla että aikoo alkoholisoitua. Toisaalta, olisin kyllä varmaan itsekin sen arvannut jos olisin tiennyt kuinka paljon alkoholisteja miehen suvusta löytyy molemmin puolin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä addiktiksi voi kutsua sellaista, joka ei silloin tällöin pysty ottamaan sitä kielteistä vastausta kumppaniltaan vastaan, vaan alkaa kiukku ja epätoivo, kun ei kestä ollenkaan kun ei saa haluja tyydytettyä ja sitten alkaa kehitellä kaiken maailman kriisejä ja henkisiä väkivaltoja.
Eri asia jos tilanne muuttuu "kerran vuodessa" tilanteeksi, mutta kyllä välillä on ihan ok kieltäytyä, jos haluaa tehdä jotain muuta, ei jaksa tai ei vain kiinnosta sillä hetkellä.
Miksi pitäisi ihan joka kerta suostua, eikös sekin ole epäreilua? Pitää löytää jonkinlainen tasapaino.
Koskeeko tämä myös hellyyttä ja romantiikkaakin?
On ihan ok kuule silloin tällöin sanoa että "nyt haluan olla rauhassa". Sama homma molemmissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä on taas ollut esillä sen miehen kommentit, jolle kompromissi on seksiä joka toinen päivä, ja ero tulee, ellei näin käy. Mä en vaan voi tajuta, miten joku kuvittelee, että MIKÄÄN asia elämässä on sellainen, että sitä pitää voida luvata tehdä joka toinen päivä.
Mä sanoisin tuollaiselle miehelle, että kyllä käy, jos sovitaan, että sinä täytät myös minun tarpeeni joka toinen päivä. Minä haluan sinun keittävän kunnon marjapuuron. Siis ostat tuoreet marjat, keittelet ne ensin kiisseliksi ja sitten teet puuron. Mieluiten söisin tuoreen marjapuuron joka päivä, mutta kompromissina voin joka toinen päivä syödä eilistä puuroa.
Jos tuore puuro joskus puuttuu pöydästä kolmantena päivänä, se on kriisin paikka ja vakava keskustelu. Järjestänet arkesi tämän puuron ympärille, niin kiireesi töissä kuin harrastukset.
Hyvää elämää meille. Mä annan sitten, kun olen syönyt puuroni.
Tämä on oikeasti loistava pointti! Ja tietysti kun tulet kivan työpäivän ja salilla käynnin jälkeen pirteänä kotiin mielessä ihana tuore marjapuuro, joudut pettymään tosi katkerasti, kun hellalla ei ole kattilaa eikä jääkaapissa kulhoa. Turha siinä miehen on itkuntuhruisin silmin selittää mitään pahasta konfliktissa töissä tai äitinsä sairaudesta. Olisi mies voinut herätä aikaisemmin sen puuron keittelyyn, tai nipistää yöunista ja illalla myöhään keitellä aamuksi valmiiksi.
Se on kiukun paikka tai vähintään mökötyksen. Tosin sä vaikutat niin kypsältä ihmiseltä, että ymmärrät, että ihan joskus harvoin voi olla hyvä syy olla keittämättä puuroa. Mutta se ei ole kyllä mikään hyvä syy, että ei vaan huvita joka toinen päivä puuroja keitellä.
Onko teillä haluttomuutta tuntevilla ollut seksiä kuitenkin suhteen alkuaikoina?
Miksi olette yhdessä ihmisen kanssa jota ette halua (enää)?
Se puoliso kärsii seksittömyydestä, eikö siitä voi sitten ihan vaan sanoa sille että miksi sitä ei ole, ja jos pidätte siitä ihmisestä niin päästäkää se sitten vapaaksi, antakaa sen hakea seksinsä mistä haluvat. (ihan kuin se siis helppoa olisi...) Eikä se tule muuttumaan, se puolisonne kärsii siitä seksittömyydestä ihan oikeasti, syvästi ja siten että se katkeroittaa pahasti.
Jos olette viisaampia, niin koettakaa ymmärtää. Eihän ketään voi muuttaa haluttomammaksi.
Kuinkahan moneen kertaan täälläkin on jo selitetty miten se erokaan ei ole mikään helppo vaihtoehto. Ja jos aina pitäisi vaihtaa miestä kun halut hiipuu, niin sitä ei sitten ikinä olisi pitkässä parisuhteessa. Mulla ei kyllä vielä koskaan ole halut hiipuneet miehen takia, vaan ihan vaan siinä, kun arki tulee suhteeseen. Ei johdu miehestä siis, vaan siitä, että aika nopeasti suhteessa se mies lakkaa olemasta koko ajan päällimmäisenä mielessä. Työtkin pitää saada hoidettua, samoin muut arjen askareet. Ei vaan ehdi eikä jaksa miettiä panemista. Ja mitä pidemmälle suhde etenee, sitä enemmän lapsien ja iän tuomien kremppojen, vanhempien vanhenemisen ja sairastelun ym. takia sitä aikaa on miettiä panemista.
Mulla ei ole halut hiipuneet mutta itsekkään / haluttoman miehen kanssa seksi ei onnistu. Haaveilen silti useamman tunnin päivässä kiihkeästä rakastajasta. Palstalta on kuitenkin tullut opittua, että jossei näytä fittnesskissalta niin ei hyvä heilu joten sama kai se on jos keskittyy pelkkään haaveiluun muutaman vuoden.
Sä olet siis addikti palstan mukaan. Mene hoitoon. Sekin on palstan neuvo.
Ai on? Tuossahan on kyse juuri siitä että ei ole ilmeisesti PITKÄÄN AIKAAN saanut hyvää seksiä, eikä mistään silloin tällöin tilanteesta.
Entä jos miettii asiaa tältä kantilta: haluaisitko aikuisen, parisuhteessa elävän lapsesi olevan suhteessa joka muistuttaa omaasi? Yleensä vanhempi haluaa lapselleen onnea.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi te, jotka ette saa suhteessanne sitä mitä haluatte ja tarvitsette, jatkatte suhdetta? Liittyykö tähän jotain taloudellisia juttuja vai mikä pitää teidän kiinni jossain kumppanissa, joka ymmärtää teitä kuin sika satelliitista?
Roikkua p.skassa suhteessa ja toivoa, että sitten joskus asiat muuttuvat paremmiksi?
Kertokaa mulle, koska minä en tätä ymmärrä.
Ei se ole välttämättä helppoa. Ja joo, liittyy taloudellisia juttuja, muun muassa. Yhteinen talo ja asuntolaina, paikassa missä itse halusimme asua, mutta mistä on vaikea myydä. Rakas lemmikki joka olisi pakko lopettaa, sen verran kroonisesti sairas sekin että huono laittaa eteenpäin, vaikka onkin vielä ihan nuori. Lapset, pakko vaihtaa koulut, kaveripiiri muuttuu.. ei se ero mikään helppo ratkaisu ole näin 20 vuoden parisuhteen jälkeen, helpompi on toivoa että asiat paranisivat ajan myötä. Että kyseessä on vain yksi erilaisista kausista mitä ihmisen elämässä voi vastaan tulla. Kun nyt ei mistään väkivallasta ole kyse, ennemminkin ruuhkavuosista, lähestyvästä keski-iästä ja sen tuomista muutoksista jne.
Onnea vaan loppuelämälle.
Kunhan vaan kulissit pysyy pystyssä, niin kaikki hyvin. Vaikka halut ja intohimo loistaa poissaolollaan. Sitten kymmenen vuoden kulttua iskee todellisuus, kun tajuaa olevansa pelkkä kaveri puolisonsa kanssa. Silloin viimeistään alkaa miettimään, että mitä nyt tämän loppuelämäni kanssa.
Jos on tahtoa, niin löytyy keinotkin. Tuo yllä oleva vastaus on täynnä pelkuruutta.
Kaikille ihmisille se seksi ja intohimot eivät ole tärkeitä. Normaali ihminen pystyy asettamaan muita arvoja omaa elintään tärkeämmäksi. Mikäli olet seksiaddikti, mene terapiaan.
Taas päästään tähän juupas-eipäs -tilanteeseen.
Ihmettelen todella, jos joku aikuisten oikeasti on sitä mieltä, että kokonaan seksittömäksi muuttuneesta parisuhteesta huolestunut ihminen on seksiaddikti, jonka pitäisi mennä terapiaan. Tällainen ajatusmalli on yksinkertaisesti kamala.
Jos kyseessä ei ole mikään sairaus tai muu selkeä fyysinen vaiva, pitäisi kyllä parisuhteessa olevien huolestua, jos yhteinen seksi loppuu kokonaan. Eri asia on tietenkin sellaiset parisuhteet, joissa se ei ole oikeastaan alkanutkaan.
Juuri seksittömäksi muuttuneet parisuhteet ovat yleisesti ottaen sellaisessa tilassa, jota suurin osa aktiivi-ikäisistä ihmisistä voisi kutsua kriisitilaksi. Jos toinen ihminen ei tunnu haluttavalta, hän ei kiinnosta, hän tuntuu jopa vastenmieliseltä, on mitä suurimmalla todennäköisyydellä parisuhteessa myös muitakin epäkohtia tai kipupisteitä, joita pitäisi ymmärtää yhdessä hoitaa.
Usein ihmiset kieltävät tällaiset asiat, ja jättävät epäkohdat hoitamatta tai piiloon. Silloin seksittömyys on vain yksi vaihe parisuhdekriisissä, joka joko helpottaa tai kriisiyttää tilannetta lisää. Halukkaampi puoliso saattaa kokea itsensä torjutuksi tai hylätyksi, ja saattaa esimerkiksi ajautua sivusuhteisiin. Tai sitten jompi kumpi tai molemmat osapuolet katkeroituvat tilanteeseen, ja ilmapiiri muuttuu myrkylliseksi.
Tai sitten vain yksinkertaisesti etäännytään, koska halukkaampi osapuoli ei ole tyytyväinen tilanteeseen, ja pitemmällä aikavälillä alkaa vain tehdä vapaa-ajallaan omia juttujaan, koska ei halua tai pysty kohtaamaan toista osapuolta enää. Eli yhdessäolo, ei-seksuaalinen läheisyys, yhteiset tekemiset - kaikki asiat, jotka luovat parisuhteen - jäävät pikku hiljaa pois.
Tiedän, että jos omassa parisuhteessani seksielämä päättyisi kokonaan puolisoni haluttomuuteen (ei kyvyttömyyteen), olisi puolen vuoden - vuoden kuluessa juuri viimeksi kuvaamani kaltainen tilanne - eli kieltämättä en oikein pystyisi kohtaamaan enää puolisoani arjessa, ja todennäköisesti myös romanttisen rakkauden tunteet häntä kohtaan loppuisivat, ja hänestä tulisi "vain" ystävä.
Kyllä parisuhteessa pitää olla avoin mieli myös sille, että parisuhde muuttuu, kumppani muuttuu, myös seksi muuttuu. Toki jos rakkaus loppuu, niin silloin pitää tosissaan miettiä, jatketaanko kumppanuutta.
Voi parisuhteessa olla paljon muutakin arvokasta kuin seksi, seksi, seksi tarpeita voi opetella tyydyttämään myös itse, jos kumppani on muuten sopiva, hyvä ja rakastava.
Parisuhteissa ON lähes aina paljon muuta arvokasta kuin seksi. Ei se muodosta suurta osaa parisuhteesta, ei ajankäytöllisesti, eikä muullakaan tavalla. Mutta ikävä kyllä sen loppumisesta - tai pikemminkin siitä, että pariskunnan osapuolten halut eivät kuihdu samanaikaisesti - ja sen aiheuttamasta tyytymättömyydestä tulee 90% suhteita tilanne, joka lopettaa hyvin tehokkaasti myös rakkauden.
Ikävä kyllä seksittömät parisuhteet ovat useimmiten myös rakkaudettomia, paitsi niissä tilanteissa, jossa molemmat ovat menettäneet samanaikaisesti halunsa.
Hyvin sanottu tämäkin.
Miksi tässä ketjussa kirjoitellaan että rakkaudella ja seksillä ei ole mitään tekemistä toistensa kanssa. Väitetään, että miehet haluavat vaan panna omaksi ilokseen. Ajattelematta naistaan millään tavalla.
Ehkä niin väittävät sitten ovat eläneet tuollaisen miehen kanssa. Itse se mies kuitenkin on valittu.
On kyllä mielenkiintoinen väite ettei seksillä ja rakkaudella olisi tekoa toistensa kanssa jos on parisuhteessa. Se rakkaushan parhaimmillaan lisää sitä halua toiseen ihmiseen. Ja tämänhän voi kääntää niin, että joku (haluton) tosiaan erottelee seksin sellaiseksi jota ei tehdä sitten välttämättä rakastamansa ihmisen kanssa, vaan seksuaalisuus on ihan oma juttunsa joka hoidetaan siihen sopivien kumppanien kanssa.
Voiko joku ajatella niin kieroutuneesti, että seksuaalisuus on jotenkin likaista, eikä uskalla nauttia aidosti oman puolisonsa kanssa, koska pelkää ettei tämä sitten enää rakastakaan? Vai kyllästyykö siihen puolisoonsa vääjäämättä seksuaalisesti vaikka suhde olisi muutenkin hyvä?
Voihan sitä haluta vierelleen ihmisen, joka tarjoaa vain romantiikkaa, läheisyyttä ja hellyyttä.
Vierailija kirjoitti:
Tämän ketjun luettuani olen entistä tyytyväisempi sinkkuuteeni. Sellainen parisuhde, jossa on tarjolla vaan huonoa seksiä ts. kumppanin puolelta itsekästä, ei kiinnosta yhtään. Vaikka tykkäänkin seksistä, en kestäisi yhtään sitä, että joku on koko ajan vonkaamassa ja pitää minua velvollisena tyydyttämään omat halunsa. Kokisin sen äärettömän ahdistavana.
Mutta en usko että kukaan lähtee ensinnäkään tuollaiseen suhteeseen? Tai miten ihmeessä huonoa seksiä ei ole huomannut siinä suhteen alussa? Ja mikä sitten muuttuu jos se ajan mittaan huononee?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä on taas ollut esillä sen miehen kommentit, jolle kompromissi on seksiä joka toinen päivä, ja ero tulee, ellei näin käy. Mä en vaan voi tajuta, miten joku kuvittelee, että MIKÄÄN asia elämässä on sellainen, että sitä pitää voida luvata tehdä joka toinen päivä.
Mä sanoisin tuollaiselle miehelle, että kyllä käy, jos sovitaan, että sinä täytät myös minun tarpeeni joka toinen päivä. Minä haluan sinun keittävän kunnon marjapuuron. Siis ostat tuoreet marjat, keittelet ne ensin kiisseliksi ja sitten teet puuron. Mieluiten söisin tuoreen marjapuuron joka päivä, mutta kompromissina voin joka toinen päivä syödä eilistä puuroa.
Jos tuore puuro joskus puuttuu pöydästä kolmantena päivänä, se on kriisin paikka ja vakava keskustelu. Järjestänet arkesi tämän puuron ympärille, niin kiireesi töissä kuin harrastukset.
Hyvää elämää meille. Mä annan sitten, kun olen syönyt puuroni.
Tämä on oikeasti loistava pointti! Ja tietysti kun tulet kivan työpäivän ja salilla käynnin jälkeen pirteänä kotiin mielessä ihana tuore marjapuuro, joudut pettymään tosi katkerasti, kun hellalla ei ole kattilaa eikä jääkaapissa kulhoa. Turha siinä miehen on itkuntuhruisin silmin selittää mitään pahasta konfliktissa töissä tai äitinsä sairaudesta. Olisi mies voinut herätä aikaisemmin sen puuron keittelyyn, tai nipistää yöunista ja illalla myöhään keitellä aamuksi valmiiksi.
Se on kiukun paikka tai vähintään mökötyksen. Tosin sä vaikutat niin kypsältä ihmiseltä, että ymmärrät, että ihan joskus harvoin voi olla hyvä syy olla keittämättä puuroa. Mutta se ei ole kyllä mikään hyvä syy, että ei vaan huvita joka toinen päivä puuroja keitellä.
Onko teillä haluttomuutta tuntevilla ollut seksiä kuitenkin suhteen alkuaikoina?
Miksi olette yhdessä ihmisen kanssa jota ette halua (enää)?
Se puoliso kärsii seksittömyydestä, eikö siitä voi sitten ihan vaan sanoa sille että miksi sitä ei ole, ja jos pidätte siitä ihmisestä niin päästäkää se sitten vapaaksi, antakaa sen hakea seksinsä mistä haluvat. (ihan kuin se siis helppoa olisi...) Eikä se tule muuttumaan, se puolisonne kärsii siitä seksittömyydestä ihan oikeasti, syvästi ja siten että se katkeroittaa pahasti.
Jos olette viisaampia, niin koettakaa ymmärtää. Eihän ketään voi muuttaa haluttomammaksi.
Muuten kivaa vaahtoamista, mutta satuit kommentoimaan keissiä, jossa vaimo haluaisi pari kertaa viikossa, miehen on saatava vähintään joka toinen päivä. Seksittömyys, my ass.
No voitko yleistää asiaa himpun verran laajemmalle, sellaiseen että halut eivät ollenkaan kohtaa?
Ja mikä tuossa oli vaahtoamista mielestäsi, pitäisikö ongelmia sitten peitellä vai miten ajattelit?
No voitko huomata että aika harvoin puhutaan täydellisestä tai lähes täydellisestä seksittömyydestä, vaan useimmiten on kyse siitä, että toisen mielestä seksiä on liian vähän. Ja se liian vähän voi olla mitä vaan välillä 1 x kk - 1 x pv.
Miksi joillakin keskustelijoilla on noin suunnaton tarve puhua seksittömyydestä, kun siitä on aniharvoin kyse? Onko täällä keskustelemassa miten paljon vastentahtoisesti täysin seksitöntä elämää eläviä ihmisiä? Miten moni noista ei edes elää parisuhteessa? Jotenkin haiskahtaa, että suurinta melua täällä pitävät taas nämä samat naisettomat naisenhaukkujat, jotka riehuvat jokaisessa miksi naiset -ketjussa.
Oletus, mutta monet tarkoittanevat seksittömyydellä tilannetta jossa halut eivät kohtaa, että ero määrässä on sen verran suuri että sitä ei voi ohittaa. Samanlainen ero siis kuin tässä hellyydessä ja läheisyydessä, että ei saa tarpeeksi sellaista huomiota puolisoltaan jota eniten itse kaipaa.
Koetan siis olla ratkomatta mitään yksittäisiä ongelmia tai ajattelematta mustavalkoisesti, vaan eriparisuus on se iso ongelma suhteissa. Joillain se tarkoittaa totaalista seksittömyyttä, joillain kerran kuussa -settiä. Itselläni tällä hetkellä muutaman kerran vuodessa, jos ei ole mitään isompaa ongelmaa toisella juuri silloin.
Ongelma on se, että sitä ei haluttomampikaan tahdo ratkaista, siitä puhua, sitä sanoittaa toiselle. Siitä se katkeroituminen aiheutuu. Itse en enää edes toivo seksiä, vaan toivon että toinen sanoisin mikä on vikana. Ja jotenkin, edes puhumalla kertoisi että välittää. Mutta kun tätäkään ei tapahdu ilman että sitä joutuu itse anelemaan, niin on aika per ke leen avuton olo. Ja ajattelee lähinnä että miksi se tahtoo mun kärsivän.
Voit erota koska tahansa. Mikä estää?
Hankalaa erota kun rakastaa toista.
Jos rakastaa toista, niin silloin laskee puolison menemään, jos hän ei saa liitossa sitä mitä tarvitsee. Eikä pidä panttivankina.
Olen tuo rakastava puoliso, ja ongelma on että se toinen ei halua sitä seksiä. En tiedä mitä hän haluaa sitten enää.
Mutta johtaahan tää tunnekylmyyteen, ei mun enää tee mieli mennä lähelle muutenkaan sitten. Hellyys on tällä hetkellä sellaista pakotettua, koska itse ainakin kärsin siitä että ei ole kuin sitä yksipuolista hellyyttä omalta puoleltani. Ei mitään muuta. Joo, kiva talo ja perhettä ja normaalia itsesään huoltapitämistä. Ihan tyhjää elämää siis.
Tätä lukiessa tuntuu pahalta niin sinun kuin kohtalotovereittesi puolesta. Tuntuu, että järjettömän paljon ihmisiä on panttivankina omassa avioliitossaan: ei saa läheisyyttä puolisolta, mutta ei myöskään saa lähteä hakemaan sitä läheisyyttä muualta. Ihan kamala tilanne.
Eihän siinä ole mitään järkeä.
Kiitos. Lohdullista, että en ole ihan väärässä ainakaan kaikkien mielestä.
Juuri näin. Joskus katoaa ensin puheyhteys ja henkinen läheisyys, ja tämän seurauksena seksi ja muu fyysinen läheisyys. Joskus katoaa ensin seksi ja muu fyysinen läheisyys, ja sitä myöten myös puheyhteys. Liitto kylmenee ja muuttuu kuolleeksi kulissiksi, katkeruus ja v*tutus kasvaa päivä päivältä, kunnes...