Lue keskustelun säännöt.
Mies kiukuttelee kun en halunnut mökkiviikonloppuna seksiä
31.07.2022 |
Kun illalla en halunnut ja olisin aamulla halunnut nauttia mökkiaamusta niin mies pakkasi tavarat ja sanoi kello 8 että nyt lähdetään sitten kotiin. Automatka oli pelkkää mykkäkoulua. Illalla se meni siihen siis, että mies koitti lääppiä, mutta sanoin että nyt en ole tunnelmissa niin hän vain käänsi selkänsä minulle ja hymähti, että niinpä tietysti. Olen nyt todella surullinen tästä suhteen tilasta.
Kommentit (1990)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta ihmisten pitäisi erota nykyistä herkemmin. Miksi roikkua seksittömässä suhteessa tai muutenkaan elää epätyydyttävässä parisuhteessa?
Jos kyse on parisuhteesta, niin ero on usein varmaan ihan järkevä asia. Jos kyse on jo lapsiperheestä, niin eroja on kyllä ihan liian paljon jo nyt. Ero on aikuisen suurin taloudellinen riskitekijä. Elintaso laskee kuin lehmän häntä ja lapset kärsivät, vaikkei siitä puhuta nykyisin missään. Eroperheiden lapset edustavat näkyvästi perhepalveluiden ja lastensuojelun asiakkuuksissa. Onko syy sitten juuri vanhemmissa, jotka eivät ole riittävät kypsiä pitämään edes perhettä kasassa vai alkaako oireilu eron jälkeen, siinä on varmaan vaihteluita.
Itse en myöskään alkaisi Kela-etuuksina maksamaan mitään kaksia asumistukia, yh-korotuksia yms. Tulee kalliiksi nämä erot myös yhteiskunnalle, kun pitää ylläpitää aikuisia ihmisiä. Ihmiset voisivat aikuistua oikeasti, nykyisin moni jää ikuiseen teini-ikään ja mietitään vaan itsekkäästi omaa nautintoa, muusta välittämättä.
Eläkää ja kärvistelkää sitten mielummin p.skassa parisuhteessa.
Eihän ne lapset mitään huomaa. Eihän?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi olla parisuhteessa jos siinä ei ole seksiä?
Ymmärrän jos olisi jokin sairaus tai muu este, mutta torjunta ilman kunnollista syytä on väärin.
Koska kaikki eivät kaipaa seksiä, vaan kumppanuutta toisen ihmisen kanssa. Kutsu sinä sitä nyt parisuhteeksi tai ole kutsumatta.
Mutta älä väitä, että vain sinun käsityksesi parisuhteesta olisi ainoa oikea. Kaikki muunkinlainen seksuaalisuus pitää hyväksyä, mutta seksistä kiinnostumattomia jaksetaan mollata ja kiistää heidän oikeutensa elää parisuhteessa.
Tietysti seksiä kaipaamattomilla on oikeus parisuhteeseen. Olisi vaan kaikille parempi, että ovat parisuhteessa keskenään. Tai sitten tarjotaan toiselle jonkinlainen mahdollisuus toteuttaa omaa seksuaalisuuttaan, jos kumppania ei seksi kiinnosta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä on taas ollut esillä sen miehen kommentit, jolle kompromissi on seksiä joka toinen päivä, ja ero tulee, ellei näin käy. Mä en vaan voi tajuta, miten joku kuvittelee, että MIKÄÄN asia elämässä on sellainen, että sitä pitää voida luvata tehdä joka toinen päivä.
Mä sanoisin tuollaiselle miehelle, että kyllä käy, jos sovitaan, että sinä täytät myös minun tarpeeni joka toinen päivä. Minä haluan sinun keittävän kunnon marjapuuron. Siis ostat tuoreet marjat, keittelet ne ensin kiisseliksi ja sitten teet puuron. Mieluiten söisin tuoreen marjapuuron joka päivä, mutta kompromissina voin joka toinen päivä syödä eilistä puuroa.
Jos tuore puuro joskus puuttuu pöydästä kolmantena päivänä, se on kriisin paikka ja vakava keskustelu. Järjestänet arkesi tämän puuron ympärille, niin kiireesi töissä kuin harrastukset.
Hyvää elämää meille. Mä annan sitten, kun olen syönyt puuroni.
Tämä on oikeasti loistava pointti! Ja tietysti kun tulet kivan työpäivän ja salilla käynnin jälkeen pirteänä kotiin mielessä ihana tuore marjapuuro, joudut pettymään tosi katkerasti, kun hellalla ei ole kattilaa eikä jääkaapissa kulhoa. Turha siinä miehen on itkuntuhruisin silmin selittää mitään pahasta konfliktissa töissä tai äitinsä sairaudesta. Olisi mies voinut herätä aikaisemmin sen puuron keittelyyn, tai nipistää yöunista ja illalla myöhään keitellä aamuksi valmiiksi.
Se on kiukun paikka tai vähintään mökötyksen. Tosin sä vaikutat niin kypsältä ihmiseltä, että ymmärrät, että ihan joskus harvoin voi olla hyvä syy olla keittämättä puuroa. Mutta se ei ole kyllä mikään hyvä syy, että ei vaan huvita joka toinen päivä puuroja keitellä.
Onko teillä haluttomuutta tuntevilla ollut seksiä kuitenkin suhteen alkuaikoina?
Miksi olette yhdessä ihmisen kanssa jota ette halua (enää)?
Se puoliso kärsii seksittömyydestä, eikö siitä voi sitten ihan vaan sanoa sille että miksi sitä ei ole, ja jos pidätte siitä ihmisestä niin päästäkää se sitten vapaaksi, antakaa sen hakea seksinsä mistä haluvat. (ihan kuin se siis helppoa olisi...) Eikä se tule muuttumaan, se puolisonne kärsii siitä seksittömyydestä ihan oikeasti, syvästi ja siten että se katkeroittaa pahasti.
Jos olette viisaampia, niin koettakaa ymmärtää. Eihän ketään voi muuttaa haluttomammaksi.
Muuten kivaa vaahtoamista, mutta satuit kommentoimaan keissiä, jossa vaimo haluaisi pari kertaa viikossa, miehen on saatava vähintään joka toinen päivä. Seksittömyys, my ass.
No voitko yleistää asiaa himpun verran laajemmalle, sellaiseen että halut eivät ollenkaan kohtaa?
Ja mikä tuossa oli vaahtoamista mielestäsi, pitäisikö ongelmia sitten peitellä vai miten ajattelit?
No voitko huomata että aika harvoin puhutaan täydellisestä tai lähes täydellisestä seksittömyydestä, vaan useimmiten on kyse siitä, että toisen mielestä seksiä on liian vähän. Ja se liian vähän voi olla mitä vaan välillä 1 x kk - 1 x pv.
Miksi joillakin keskustelijoilla on noin suunnaton tarve puhua seksittömyydestä, kun siitä on aniharvoin kyse? Onko täällä keskustelemassa miten paljon vastentahtoisesti täysin seksitöntä elämää eläviä ihmisiä? Miten moni noista ei edes elää parisuhteessa? Jotenkin haiskahtaa, että suurinta melua täällä pitävät taas nämä samat naisettomat naisenhaukkujat, jotka riehuvat jokaisessa miksi naiset -ketjussa.
Oletus, mutta monet tarkoittanevat seksittömyydellä tilannetta jossa halut eivät kohtaa, että ero määrässä on sen verran suuri että sitä ei voi ohittaa. Samanlainen ero siis kuin tässä hellyydessä ja läheisyydessä, että ei saa tarpeeksi sellaista huomiota puolisoltaan jota eniten itse kaipaa.
Koetan siis olla ratkomatta mitään yksittäisiä ongelmia tai ajattelematta mustavalkoisesti, vaan eriparisuus on se iso ongelma suhteissa. Joillain se tarkoittaa totaalista seksittömyyttä, joillain kerran kuussa -settiä. Itselläni tällä hetkellä muutaman kerran vuodessa, jos ei ole mitään isompaa ongelmaa toisella juuri silloin.
Ongelma on se, että sitä ei haluttomampikaan tahdo ratkaista, siitä puhua, sitä sanoittaa toiselle. Siitä se katkeroituminen aiheutuu. Itse en enää edes toivo seksiä, vaan toivon että toinen sanoisin mikä on vikana. Ja jotenkin, edes puhumalla kertoisi että välittää. Mutta kun tätäkään ei tapahdu ilman että sitä joutuu itse anelemaan, niin on aika per ke leen avuton olo. Ja ajattelee lähinnä että miksi se tahtoo mun kärsivän.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pihtaaminen on kyllä niin vittumaisen kuuloinen sana.
Mutta niin on tekonakin aika vittumainen.
11 alapeukuttajaa on ilmeisesti sitä mieltä, että pihtaaminen on ihan OK?
Kuinka moni teistä olikaan naisia?
Jokaisella ihmisellä on itsemääräämisoikeus itse päättää mitä tekee tai jättää tekemättä ja oikeus koskemattomuuteen. Parisuhdekaan ei tätä oikeutta poista.
Onko sillä osapuolella, joka ei saa parisuhteessa sitten oikeus hakea seksinsä jostain muualta? Suostuisitko sinä siis siihen, että miehesi käy vieraissa?
Olisihan se kuitenkin miehesi oikeus.
Miehellä on oikeus runkata itse tai ottaa ero. Ei olla uskoton suhteessa.
Uskottomuus ei ole itsessään laitonta, vaikka ehkä moraalisesti tuomittavaa nyky-yhteiskunnassa. Jokainen voi muuten "oikeuksiaan" sitten miettiä tahollaan... Onko avioliitossa oikeus lopettaa seksi kokonaan, onko oikeus olla uskoton? Onko (tässä tapauksessa) miehellä oikeus käydä vieraissa, jos muuten haluaa pitää perheen koossa? Mitä oikeuksia kenelläkin nyt sitten parisuhteissa on ja kuka sen määrittelee?
Kyllä varmasti suurimman osan mielestä seksi on olennainen osa parisuhdetta. Haluttomuus ei ole normaalia aikuiselle ihmiselle, kyllähän siihen on aina syynsä. Suurin osa ilmeisesti on nuorempana kuitenkin pitänyt seksistä, haluttomuus iskee sitten myöhemmin. Itse hakisin tähän kyllä apua.
Haluttomuus on yhtä normaalia kuin haluaminen. Kuten joku täälläkin jo sanoi ,miksi juuri haluttomuus medikalisoidaan. On täysin normaalia ,että aikuiset ihmiset ovat ilman seksuaalisia haluja. Haluttomuus voi johtua monista syistä. Sairaudesta, elämäntilanteesta, kumppaninsa, olosuhteista tai ihan siitä ettei seksi ylipäätään kiinnosta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä on taas ollut esillä sen miehen kommentit, jolle kompromissi on seksiä joka toinen päivä, ja ero tulee, ellei näin käy. Mä en vaan voi tajuta, miten joku kuvittelee, että MIKÄÄN asia elämässä on sellainen, että sitä pitää voida luvata tehdä joka toinen päivä.
Mä sanoisin tuollaiselle miehelle, että kyllä käy, jos sovitaan, että sinä täytät myös minun tarpeeni joka toinen päivä. Minä haluan sinun keittävän kunnon marjapuuron. Siis ostat tuoreet marjat, keittelet ne ensin kiisseliksi ja sitten teet puuron. Mieluiten söisin tuoreen marjapuuron joka päivä, mutta kompromissina voin joka toinen päivä syödä eilistä puuroa.
Jos tuore puuro joskus puuttuu pöydästä kolmantena päivänä, se on kriisin paikka ja vakava keskustelu. Järjestänet arkesi tämän puuron ympärille, niin kiireesi töissä kuin harrastukset.
Hyvää elämää meille. Mä annan sitten, kun olen syönyt puuroni.
Tämä on oikeasti loistava pointti! Ja tietysti kun tulet kivan työpäivän ja salilla käynnin jälkeen pirteänä kotiin mielessä ihana tuore marjapuuro, joudut pettymään tosi katkerasti, kun hellalla ei ole kattilaa eikä jääkaapissa kulhoa. Turha siinä miehen on itkuntuhruisin silmin selittää mitään pahasta konfliktissa töissä tai äitinsä sairaudesta. Olisi mies voinut herätä aikaisemmin sen puuron keittelyyn, tai nipistää yöunista ja illalla myöhään keitellä aamuksi valmiiksi.
Se on kiukun paikka tai vähintään mökötyksen. Tosin sä vaikutat niin kypsältä ihmiseltä, että ymmärrät, että ihan joskus harvoin voi olla hyvä syy olla keittämättä puuroa. Mutta se ei ole kyllä mikään hyvä syy, että ei vaan huvita joka toinen päivä puuroja keitellä.
Onko teillä haluttomuutta tuntevilla ollut seksiä kuitenkin suhteen alkuaikoina?
Miksi olette yhdessä ihmisen kanssa jota ette halua (enää)?
Se puoliso kärsii seksittömyydestä, eikö siitä voi sitten ihan vaan sanoa sille että miksi sitä ei ole, ja jos pidätte siitä ihmisestä niin päästäkää se sitten vapaaksi, antakaa sen hakea seksinsä mistä haluvat. (ihan kuin se siis helppoa olisi...) Eikä se tule muuttumaan, se puolisonne kärsii siitä seksittömyydestä ihan oikeasti, syvästi ja siten että se katkeroittaa pahasti.
Jos olette viisaampia, niin koettakaa ymmärtää. Eihän ketään voi muuttaa haluttomammaksi.
Muuten kivaa vaahtoamista, mutta satuit kommentoimaan keissiä, jossa vaimo haluaisi pari kertaa viikossa, miehen on saatava vähintään joka toinen päivä. Seksittömyys, my ass.
No voitko yleistää asiaa himpun verran laajemmalle, sellaiseen että halut eivät ollenkaan kohtaa?
Ja mikä tuossa oli vaahtoamista mielestäsi, pitäisikö ongelmia sitten peitellä vai miten ajattelit?
No voitko huomata että aika harvoin puhutaan täydellisestä tai lähes täydellisestä seksittömyydestä, vaan useimmiten on kyse siitä, että toisen mielestä seksiä on liian vähän. Ja se liian vähän voi olla mitä vaan välillä 1 x kk - 1 x pv.
Miksi joillakin keskustelijoilla on noin suunnaton tarve puhua seksittömyydestä, kun siitä on aniharvoin kyse? Onko täällä keskustelemassa miten paljon vastentahtoisesti täysin seksitöntä elämää eläviä ihmisiä? Miten moni noista ei edes elää parisuhteessa? Jotenkin haiskahtaa, että suurinta melua täällä pitävät taas nämä samat naisettomat naisenhaukkujat, jotka riehuvat jokaisessa miksi naiset -ketjussa.
Oletus, mutta monet tarkoittanevat seksittömyydellä tilannetta jossa halut eivät kohtaa, että ero määrässä on sen verran suuri että sitä ei voi ohittaa. Samanlainen ero siis kuin tässä hellyydessä ja läheisyydessä, että ei saa tarpeeksi sellaista huomiota puolisoltaan jota eniten itse kaipaa.
Koetan siis olla ratkomatta mitään yksittäisiä ongelmia tai ajattelematta mustavalkoisesti, vaan eriparisuus on se iso ongelma suhteissa. Joillain se tarkoittaa totaalista seksittömyyttä, joillain kerran kuussa -settiä. Itselläni tällä hetkellä muutaman kerran vuodessa, jos ei ole mitään isompaa ongelmaa toisella juuri silloin.
Ongelma on se, että sitä ei haluttomampikaan tahdo ratkaista, siitä puhua, sitä sanoittaa toiselle. Siitä se katkeroituminen aiheutuu. Itse en enää edes toivo seksiä, vaan toivon että toinen sanoisin mikä on vikana. Ja jotenkin, edes puhumalla kertoisi että välittää. Mutta kun tätäkään ei tapahdu ilman että sitä joutuu itse anelemaan, niin on aika per ke leen avuton olo. Ja ajattelee lähinnä että miksi se tahtoo mun kärsivän.
Voit erota koska tahansa. Mikä estää?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi te, jotka ette saa suhteessanne sitä mitä haluatte ja tarvitsette, jatkatte suhdetta? Liittyykö tähän jotain taloudellisia juttuja vai mikä pitää teidän kiinni jossain kumppanissa, joka ymmärtää teitä kuin sika satelliitista?
Roikkua p.skassa suhteessa ja toivoa, että sitten joskus asiat muuttuvat paremmiksi?
Kertokaa mulle, koska minä en tätä ymmärrä.
Ei se ole välttämättä helppoa. Ja joo, liittyy taloudellisia juttuja, muun muassa. Yhteinen talo ja asuntolaina, paikassa missä itse halusimme asua, mutta mistä on vaikea myydä. Rakas lemmikki joka olisi pakko lopettaa, sen verran kroonisesti sairas sekin että huono laittaa eteenpäin, vaikka onkin vielä ihan nuori. Lapset, pakko vaihtaa koulut, kaveripiiri muuttuu.. ei se ero mikään helppo ratkaisu ole näin 20 vuoden parisuhteen jälkeen, helpompi on toivoa että asiat paranisivat ajan myötä. Että kyseessä on vain yksi erilaisista kausista mitä ihmisen elämässä voi vastaan tulla. Kun nyt ei mistään väkivallasta ole kyse, ennemminkin ruuhkavuosista, lähestyvästä keski-iästä ja sen tuomista muutoksista jne.
Onnea vaan loppuelämälle.
Kunhan vaan kulissit pysyy pystyssä, niin kaikki hyvin. Vaikka halut ja intohimo loistaa poissaolollaan. Sitten kymmenen vuoden kulttua iskee todellisuus, kun tajuaa olevansa pelkkä kaveri puolisonsa kanssa. Silloin viimeistään alkaa miettimään, että mitä nyt tämän loppuelämäni kanssa.
Jos on tahtoa, niin löytyy keinotkin. Tuo yllä oleva vastaus on täynnä pelkuruutta.
Kaikille ihmisille se seksi ja intohimot eivät ole tärkeitä. Normaali ihminen pystyy asettamaan muita arvoja omaa elintään tärkeämmäksi. Mikäli olet seksiaddikti, mene terapiaan.
Taas päästään tähän juupas-eipäs -tilanteeseen.
Ihmettelen todella, jos joku aikuisten oikeasti on sitä mieltä, että kokonaan seksittömäksi muuttuneesta parisuhteesta huolestunut ihminen on seksiaddikti, jonka pitäisi mennä terapiaan. Tällainen ajatusmalli on yksinkertaisesti kamala.
Jos kyseessä ei ole mikään sairaus tai muu selkeä fyysinen vaiva, pitäisi kyllä parisuhteessa olevien huolestua, jos yhteinen seksi loppuu kokonaan. Eri asia on tietenkin sellaiset parisuhteet, joissa se ei ole oikeastaan alkanutkaan.
Juuri seksittömäksi muuttuneet parisuhteet ovat yleisesti ottaen sellaisessa tilassa, jota suurin osa aktiivi-ikäisistä ihmisistä voisi kutsua kriisitilaksi. Jos toinen ihminen ei tunnu haluttavalta, hän ei kiinnosta, hän tuntuu jopa vastenmieliseltä, on mitä suurimmalla todennäköisyydellä parisuhteessa myös muitakin epäkohtia tai kipupisteitä, joita pitäisi ymmärtää yhdessä hoitaa.
Usein ihmiset kieltävät tällaiset asiat, ja jättävät epäkohdat hoitamatta tai piiloon. Silloin seksittömyys on vain yksi vaihe parisuhdekriisissä, joka joko helpottaa tai kriisiyttää tilannetta lisää. Halukkaampi puoliso saattaa kokea itsensä torjutuksi tai hylätyksi, ja saattaa esimerkiksi ajautua sivusuhteisiin. Tai sitten jompi kumpi tai molemmat osapuolet katkeroituvat tilanteeseen, ja ilmapiiri muuttuu myrkylliseksi.
Tai sitten vain yksinkertaisesti etäännytään, koska halukkaampi osapuoli ei ole tyytyväinen tilanteeseen, ja pitemmällä aikavälillä alkaa vain tehdä vapaa-ajallaan omia juttujaan, koska ei halua tai pysty kohtaamaan toista osapuolta enää. Eli yhdessäolo, ei-seksuaalinen läheisyys, yhteiset tekemiset - kaikki asiat, jotka luovat parisuhteen - jäävät pikku hiljaa pois.
Tiedän, että jos omassa parisuhteessani seksielämä päättyisi kokonaan puolisoni haluttomuuteen (ei kyvyttömyyteen), olisi puolen vuoden - vuoden kuluessa juuri viimeksi kuvaamani kaltainen tilanne - eli kieltämättä en oikein pystyisi kohtaamaan enää puolisoani arjessa, ja todennäköisesti myös romanttisen rakkauden tunteet häntä kohtaan loppuisivat, ja hänestä tulisi "vain" ystävä.
FWIW, "marsilaisena" oletan että naisella seksuaalinen halu muistuttaa enemmän janoa tai nälkää, kun taas miehellä ainakin etäisesti kovaa pissahätää kun ei ole mahdollisuutta tyhjentää rakkoa, tai ilmavaivoja/ummetusta, tahi yrjötystä joka helpottuu kun pistää sormet kurkkuun ja antaa yrjön tulla ulos?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta ihmisten pitäisi erota nykyistä herkemmin. Miksi roikkua seksittömässä suhteessa tai muutenkaan elää epätyydyttävässä parisuhteessa?
Jos kyse on parisuhteesta, niin ero on usein varmaan ihan järkevä asia. Jos kyse on jo lapsiperheestä, niin eroja on kyllä ihan liian paljon jo nyt. Ero on aikuisen suurin taloudellinen riskitekijä. Elintaso laskee kuin lehmän häntä ja lapset kärsivät, vaikkei siitä puhuta nykyisin missään. Eroperheiden lapset edustavat näkyvästi perhepalveluiden ja lastensuojelun asiakkuuksissa. Onko syy sitten juuri vanhemmissa, jotka eivät ole riittävät kypsiä pitämään edes perhettä kasassa vai alkaako oireilu eron jälkeen, siinä on varmaan vaihteluita.
Itse en myöskään alkaisi Kela-etuuksina maksamaan mitään kaksia asumistukia, yh-korotuksia yms. Tulee kalliiksi nämä erot myös yhteiskunnalle, kun pitää ylläpitää aikuisia ihmisiä. Ihmiset voisivat aikuistua oikeasti, nykyisin moni jää ikuiseen teini-ikään ja mietitään vaan itsekkäästi omaa nautintoa, muusta välittämättä.
Sepä. Ihmiset miettivät omaa olemistaan liikaa, eivät huomioi toisen osapuolen tarpeita ja toiveita ollenkaan. Minäminäminä.
Eroaminen pitäisi jotenkin sisäänrakentaa kaikkiin rekisteröityihin parisuhteisiin. Avioehdon pitäisi olla lakisääteinen automaatio, samoin lasten vuoroviikkoasuminen. Jos nämä olisivat aina, joka tilanteessa se lähtökohta josta voi poiketa vain erittäin painavilla syillä, niin todennäköisesti ihmiset jaksaisivat perheenperustamisiässäkin vähän tarkemmin miettiä eri skenaarioita. Katsoisivat paremmin kenen kanssa menevät yhteen.
Eroamista suurempi riskitekijä nimittäin on sellainen hiljainen, pitkään jatkunut katkeroituminen joka aiheutuu siitä että parisuhde onkin jotain muuta mitä sen kuvitteli olevan. Ketään ei voi tietenkään velvoittaa olemaan toista ihmistä varten, mutta kukaan ei myöskään saisi olla toisen hyvän elämän esteenä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi te, jotka ette saa suhteessanne sitä mitä haluatte ja tarvitsette, jatkatte suhdetta? Liittyykö tähän jotain taloudellisia juttuja vai mikä pitää teidän kiinni jossain kumppanissa, joka ymmärtää teitä kuin sika satelliitista?
Roikkua p.skassa suhteessa ja toivoa, että sitten joskus asiat muuttuvat paremmiksi?
Kertokaa mulle, koska minä en tätä ymmärrä.
Ei se ole välttämättä helppoa. Ja joo, liittyy taloudellisia juttuja, muun muassa. Yhteinen talo ja asuntolaina, paikassa missä itse halusimme asua, mutta mistä on vaikea myydä. Rakas lemmikki joka olisi pakko lopettaa, sen verran kroonisesti sairas sekin että huono laittaa eteenpäin, vaikka onkin vielä ihan nuori. Lapset, pakko vaihtaa koulut, kaveripiiri muuttuu.. ei se ero mikään helppo ratkaisu ole näin 20 vuoden parisuhteen jälkeen, helpompi on toivoa että asiat paranisivat ajan myötä. Että kyseessä on vain yksi erilaisista kausista mitä ihmisen elämässä voi vastaan tulla. Kun nyt ei mistään väkivallasta ole kyse, ennemminkin ruuhkavuosista, lähestyvästä keski-iästä ja sen tuomista muutoksista jne.
Onnea vaan loppuelämälle.
Kunhan vaan kulissit pysyy pystyssä, niin kaikki hyvin. Vaikka halut ja intohimo loistaa poissaolollaan. Sitten kymmenen vuoden kulttua iskee todellisuus, kun tajuaa olevansa pelkkä kaveri puolisonsa kanssa. Silloin viimeistään alkaa miettimään, että mitä nyt tämän loppuelämäni kanssa.
Jos on tahtoa, niin löytyy keinotkin. Tuo yllä oleva vastaus on täynnä pelkuruutta.
Kaikille ihmisille se seksi ja intohimot eivät ole tärkeitä. Normaali ihminen pystyy asettamaan muita arvoja omaa elintään tärkeämmäksi. Mikäli olet seksiaddikti, mene terapiaan.
Taas päästään tähän juupas-eipäs -tilanteeseen.
Ihmettelen todella, jos joku aikuisten oikeasti on sitä mieltä, että kokonaan seksittömäksi muuttuneesta parisuhteesta huolestunut ihminen on seksiaddikti, jonka pitäisi mennä terapiaan. Tällainen ajatusmalli on yksinkertaisesti kamala.
Jos kyseessä ei ole mikään sairaus tai muu selkeä fyysinen vaiva, pitäisi kyllä parisuhteessa olevien huolestua, jos yhteinen seksi loppuu kokonaan. Eri asia on tietenkin sellaiset parisuhteet, joissa se ei ole oikeastaan alkanutkaan.
Juuri seksittömäksi muuttuneet parisuhteet ovat yleisesti ottaen sellaisessa tilassa, jota suurin osa aktiivi-ikäisistä ihmisistä voisi kutsua kriisitilaksi. Jos toinen ihminen ei tunnu haluttavalta, hän ei kiinnosta, hän tuntuu jopa vastenmieliseltä, on mitä suurimmalla todennäköisyydellä parisuhteessa myös muitakin epäkohtia tai kipupisteitä, joita pitäisi ymmärtää yhdessä hoitaa.
Usein ihmiset kieltävät tällaiset asiat, ja jättävät epäkohdat hoitamatta tai piiloon. Silloin seksittömyys on vain yksi vaihe parisuhdekriisissä, joka joko helpottaa tai kriisiyttää tilannetta lisää. Halukkaampi puoliso saattaa kokea itsensä torjutuksi tai hylätyksi, ja saattaa esimerkiksi ajautua sivusuhteisiin. Tai sitten jompi kumpi tai molemmat osapuolet katkeroituvat tilanteeseen, ja ilmapiiri muuttuu myrkylliseksi.
Tai sitten vain yksinkertaisesti etäännytään, koska halukkaampi osapuoli ei ole tyytyväinen tilanteeseen, ja pitemmällä aikavälillä alkaa vain tehdä vapaa-ajallaan omia juttujaan, koska ei halua tai pysty kohtaamaan toista osapuolta enää. Eli yhdessäolo, ei-seksuaalinen läheisyys, yhteiset tekemiset - kaikki asiat, jotka luovat parisuhteen - jäävät pikku hiljaa pois.
Tiedän, että jos omassa parisuhteessani seksielämä päättyisi kokonaan puolisoni haluttomuuteen (ei kyvyttömyyteen), olisi puolen vuoden - vuoden kuluessa juuri viimeksi kuvaamani kaltainen tilanne - eli kieltämättä en oikein pystyisi kohtaamaan enää puolisoani arjessa, ja todennäköisesti myös romanttisen rakkauden tunteet häntä kohtaan loppuisivat, ja hänestä tulisi "vain" ystävä.
Kyllä parisuhteessa pitää olla avoin mieli myös sille, että parisuhde muuttuu, kumppani muuttuu, myös seksi muuttuu. Toki jos rakkaus loppuu, niin silloin pitää tosissaan miettiä, jatketaanko kumppanuutta.
Voi parisuhteessa olla paljon muutakin arvokasta kuin seksi, seksi, seksi tarpeita voi opetella tyydyttämään myös itse, jos kumppani on muuten sopiva, hyvä ja rakastava.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pihtaaminen on kyllä niin vittumaisen kuuloinen sana.
Mutta niin on tekonakin aika vittumainen.
11 alapeukuttajaa on ilmeisesti sitä mieltä, että pihtaaminen on ihan OK?
Kuinka moni teistä olikaan naisia?
Jokaisella ihmisellä on itsemääräämisoikeus itse päättää mitä tekee tai jättää tekemättä ja oikeus koskemattomuuteen. Parisuhdekaan ei tätä oikeutta poista.
Onko sillä osapuolella, joka ei saa parisuhteessa sitten oikeus hakea seksinsä jostain muualta? Suostuisitko sinä siis siihen, että miehesi käy vieraissa?
Olisihan se kuitenkin miehesi oikeus.
Miehellä on oikeus runkata itse tai ottaa ero. Ei olla uskoton suhteessa.
Uskottomuus ei ole itsessään laitonta, vaikka ehkä moraalisesti tuomittavaa nyky-yhteiskunnassa. Jokainen voi muuten "oikeuksiaan" sitten miettiä tahollaan... Onko avioliitossa oikeus lopettaa seksi kokonaan, onko oikeus olla uskoton? Onko (tässä tapauksessa) miehellä oikeus käydä vieraissa, jos muuten haluaa pitää perheen koossa? Mitä oikeuksia kenelläkin nyt sitten parisuhteissa on ja kuka sen määrittelee?
Kyllä varmasti suurimman osan mielestä seksi on olennainen osa parisuhdetta. Haluttomuus ei ole normaalia aikuiselle ihmiselle, kyllähän siihen on aina syynsä. Suurin osa ilmeisesti on nuorempana kuitenkin pitänyt seksistä, haluttomuus iskee sitten myöhemmin. Itse hakisin tähän kyllä apua.
Haluttomuus on yhtä normaalia kuin haluaminen. Kuten joku täälläkin jo sanoi ,miksi juuri haluttomuus medikalisoidaan. On täysin normaalia ,että aikuiset ihmiset ovat ilman seksuaalisia haluja. Haluttomuus voi johtua monista syistä. Sairaudesta, elämäntilanteesta, kumppaninsa, olosuhteista tai ihan siitä ettei seksi ylipäätään kiinnosta.
Haluttomuutta pyritään hoitamaan, koska moni haluton myös itse haluaisi haluta.
Ja kuten kokemus on osoittanut, seksittömät parisuhteet päättyvät kovin usein.
Haluttomuus on joillekin (naisille) ilmeisesti yhtä luonnollista kuin haluaminen, mutta siitä päästään siihen, että tilanne jossa halukas ja totaalihaluton ovat (suljetussa) parisuhteessa, siitä tulee useimmiten kriisi, ja paljon pahaa mieltä todennäköisesti molemmille.
Ihmisten pitäisi sisäistää se tosiasia, että jos haluton ja seksiä haluava todella välittävät toistensa onnellisuudesta, heidän pitäisi päästää toisistaan irti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä on taas ollut esillä sen miehen kommentit, jolle kompromissi on seksiä joka toinen päivä, ja ero tulee, ellei näin käy. Mä en vaan voi tajuta, miten joku kuvittelee, että MIKÄÄN asia elämässä on sellainen, että sitä pitää voida luvata tehdä joka toinen päivä.
Mä sanoisin tuollaiselle miehelle, että kyllä käy, jos sovitaan, että sinä täytät myös minun tarpeeni joka toinen päivä. Minä haluan sinun keittävän kunnon marjapuuron. Siis ostat tuoreet marjat, keittelet ne ensin kiisseliksi ja sitten teet puuron. Mieluiten söisin tuoreen marjapuuron joka päivä, mutta kompromissina voin joka toinen päivä syödä eilistä puuroa.
Jos tuore puuro joskus puuttuu pöydästä kolmantena päivänä, se on kriisin paikka ja vakava keskustelu. Järjestänet arkesi tämän puuron ympärille, niin kiireesi töissä kuin harrastukset.
Hyvää elämää meille. Mä annan sitten, kun olen syönyt puuroni.
Tämä on oikeasti loistava pointti! Ja tietysti kun tulet kivan työpäivän ja salilla käynnin jälkeen pirteänä kotiin mielessä ihana tuore marjapuuro, joudut pettymään tosi katkerasti, kun hellalla ei ole kattilaa eikä jääkaapissa kulhoa. Turha siinä miehen on itkuntuhruisin silmin selittää mitään pahasta konfliktissa töissä tai äitinsä sairaudesta. Olisi mies voinut herätä aikaisemmin sen puuron keittelyyn, tai nipistää yöunista ja illalla myöhään keitellä aamuksi valmiiksi.
Se on kiukun paikka tai vähintään mökötyksen. Tosin sä vaikutat niin kypsältä ihmiseltä, että ymmärrät, että ihan joskus harvoin voi olla hyvä syy olla keittämättä puuroa. Mutta se ei ole kyllä mikään hyvä syy, että ei vaan huvita joka toinen päivä puuroja keitellä.
Onko teillä haluttomuutta tuntevilla ollut seksiä kuitenkin suhteen alkuaikoina?
Miksi olette yhdessä ihmisen kanssa jota ette halua (enää)?
Se puoliso kärsii seksittömyydestä, eikö siitä voi sitten ihan vaan sanoa sille että miksi sitä ei ole, ja jos pidätte siitä ihmisestä niin päästäkää se sitten vapaaksi, antakaa sen hakea seksinsä mistä haluvat. (ihan kuin se siis helppoa olisi...) Eikä se tule muuttumaan, se puolisonne kärsii siitä seksittömyydestä ihan oikeasti, syvästi ja siten että se katkeroittaa pahasti.
Jos olette viisaampia, niin koettakaa ymmärtää. Eihän ketään voi muuttaa haluttomammaksi.
Muuten kivaa vaahtoamista, mutta satuit kommentoimaan keissiä, jossa vaimo haluaisi pari kertaa viikossa, miehen on saatava vähintään joka toinen päivä. Seksittömyys, my ass.
No voitko yleistää asiaa himpun verran laajemmalle, sellaiseen että halut eivät ollenkaan kohtaa?
Ja mikä tuossa oli vaahtoamista mielestäsi, pitäisikö ongelmia sitten peitellä vai miten ajattelit?
No voitko huomata että aika harvoin puhutaan täydellisestä tai lähes täydellisestä seksittömyydestä, vaan useimmiten on kyse siitä, että toisen mielestä seksiä on liian vähän. Ja se liian vähän voi olla mitä vaan välillä 1 x kk - 1 x pv.
Miksi joillakin keskustelijoilla on noin suunnaton tarve puhua seksittömyydestä, kun siitä on aniharvoin kyse? Onko täällä keskustelemassa miten paljon vastentahtoisesti täysin seksitöntä elämää eläviä ihmisiä? Miten moni noista ei edes elää parisuhteessa? Jotenkin haiskahtaa, että suurinta melua täällä pitävät taas nämä samat naisettomat naisenhaukkujat, jotka riehuvat jokaisessa miksi naiset -ketjussa.
Oletus, mutta monet tarkoittanevat seksittömyydellä tilannetta jossa halut eivät kohtaa, että ero määrässä on sen verran suuri että sitä ei voi ohittaa. Samanlainen ero siis kuin tässä hellyydessä ja läheisyydessä, että ei saa tarpeeksi sellaista huomiota puolisoltaan jota eniten itse kaipaa.
Koetan siis olla ratkomatta mitään yksittäisiä ongelmia tai ajattelematta mustavalkoisesti, vaan eriparisuus on se iso ongelma suhteissa. Joillain se tarkoittaa totaalista seksittömyyttä, joillain kerran kuussa -settiä. Itselläni tällä hetkellä muutaman kerran vuodessa, jos ei ole mitään isompaa ongelmaa toisella juuri silloin.
Ongelma on se, että sitä ei haluttomampikaan tahdo ratkaista, siitä puhua, sitä sanoittaa toiselle. Siitä se katkeroituminen aiheutuu. Itse en enää edes toivo seksiä, vaan toivon että toinen sanoisin mikä on vikana. Ja jotenkin, edes puhumalla kertoisi että välittää. Mutta kun tätäkään ei tapahdu ilman että sitä joutuu itse anelemaan, niin on aika per ke leen avuton olo. Ja ajattelee lähinnä että miksi se tahtoo mun kärsivän.
Voit erota koska tahansa. Mikä estää?
Hankalaa erota kun rakastaa toista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä on taas ollut esillä sen miehen kommentit, jolle kompromissi on seksiä joka toinen päivä, ja ero tulee, ellei näin käy. Mä en vaan voi tajuta, miten joku kuvittelee, että MIKÄÄN asia elämässä on sellainen, että sitä pitää voida luvata tehdä joka toinen päivä.
Mä sanoisin tuollaiselle miehelle, että kyllä käy, jos sovitaan, että sinä täytät myös minun tarpeeni joka toinen päivä. Minä haluan sinun keittävän kunnon marjapuuron. Siis ostat tuoreet marjat, keittelet ne ensin kiisseliksi ja sitten teet puuron. Mieluiten söisin tuoreen marjapuuron joka päivä, mutta kompromissina voin joka toinen päivä syödä eilistä puuroa.
Jos tuore puuro joskus puuttuu pöydästä kolmantena päivänä, se on kriisin paikka ja vakava keskustelu. Järjestänet arkesi tämän puuron ympärille, niin kiireesi töissä kuin harrastukset.
Hyvää elämää meille. Mä annan sitten, kun olen syönyt puuroni.
Tämä on oikeasti loistava pointti! Ja tietysti kun tulet kivan työpäivän ja salilla käynnin jälkeen pirteänä kotiin mielessä ihana tuore marjapuuro, joudut pettymään tosi katkerasti, kun hellalla ei ole kattilaa eikä jääkaapissa kulhoa. Turha siinä miehen on itkuntuhruisin silmin selittää mitään pahasta konfliktissa töissä tai äitinsä sairaudesta. Olisi mies voinut herätä aikaisemmin sen puuron keittelyyn, tai nipistää yöunista ja illalla myöhään keitellä aamuksi valmiiksi.
Se on kiukun paikka tai vähintään mökötyksen. Tosin sä vaikutat niin kypsältä ihmiseltä, että ymmärrät, että ihan joskus harvoin voi olla hyvä syy olla keittämättä puuroa. Mutta se ei ole kyllä mikään hyvä syy, että ei vaan huvita joka toinen päivä puuroja keitellä.
Onko teillä haluttomuutta tuntevilla ollut seksiä kuitenkin suhteen alkuaikoina?
Miksi olette yhdessä ihmisen kanssa jota ette halua (enää)?
Se puoliso kärsii seksittömyydestä, eikö siitä voi sitten ihan vaan sanoa sille että miksi sitä ei ole, ja jos pidätte siitä ihmisestä niin päästäkää se sitten vapaaksi, antakaa sen hakea seksinsä mistä haluvat. (ihan kuin se siis helppoa olisi...) Eikä se tule muuttumaan, se puolisonne kärsii siitä seksittömyydestä ihan oikeasti, syvästi ja siten että se katkeroittaa pahasti.
Jos olette viisaampia, niin koettakaa ymmärtää. Eihän ketään voi muuttaa haluttomammaksi.
Muuten kivaa vaahtoamista, mutta satuit kommentoimaan keissiä, jossa vaimo haluaisi pari kertaa viikossa, miehen on saatava vähintään joka toinen päivä. Seksittömyys, my ass.
No voitko yleistää asiaa himpun verran laajemmalle, sellaiseen että halut eivät ollenkaan kohtaa?
Ja mikä tuossa oli vaahtoamista mielestäsi, pitäisikö ongelmia sitten peitellä vai miten ajattelit?
No voitko huomata että aika harvoin puhutaan täydellisestä tai lähes täydellisestä seksittömyydestä, vaan useimmiten on kyse siitä, että toisen mielestä seksiä on liian vähän. Ja se liian vähän voi olla mitä vaan välillä 1 x kk - 1 x pv.
Miksi joillakin keskustelijoilla on noin suunnaton tarve puhua seksittömyydestä, kun siitä on aniharvoin kyse? Onko täällä keskustelemassa miten paljon vastentahtoisesti täysin seksitöntä elämää eläviä ihmisiä? Miten moni noista ei edes elää parisuhteessa? Jotenkin haiskahtaa, että suurinta melua täällä pitävät taas nämä samat naisettomat naisenhaukkujat, jotka riehuvat jokaisessa miksi naiset -ketjussa.
Oletus, mutta monet tarkoittanevat seksittömyydellä tilannetta jossa halut eivät kohtaa, että ero määrässä on sen verran suuri että sitä ei voi ohittaa. Samanlainen ero siis kuin tässä hellyydessä ja läheisyydessä, että ei saa tarpeeksi sellaista huomiota puolisoltaan jota eniten itse kaipaa.
Koetan siis olla ratkomatta mitään yksittäisiä ongelmia tai ajattelematta mustavalkoisesti, vaan eriparisuus on se iso ongelma suhteissa. Joillain se tarkoittaa totaalista seksittömyyttä, joillain kerran kuussa -settiä. Itselläni tällä hetkellä muutaman kerran vuodessa, jos ei ole mitään isompaa ongelmaa toisella juuri silloin.
Ongelma on se, että sitä ei haluttomampikaan tahdo ratkaista, siitä puhua, sitä sanoittaa toiselle. Siitä se katkeroituminen aiheutuu. Itse en enää edes toivo seksiä, vaan toivon että toinen sanoisin mikä on vikana. Ja jotenkin, edes puhumalla kertoisi että välittää. Mutta kun tätäkään ei tapahdu ilman että sitä joutuu itse anelemaan, niin on aika per ke leen avuton olo. Ja ajattelee lähinnä että miksi se tahtoo mun kärsivän.
Voit erota koska tahansa. Mikä estää?
Ei ole rohkeutta ottaa asioita omiin käsiinsä ja viedä omaa elämäänsä haluamaansa suuntaan. Näitä vässyköitä on tämäkin ketju pullollaan.
Mielummin ollaan ilman, katkeroidutaan, aletaan vihaamaan, menetetään omanarvontunne, muututaan kynnysmatoiksi, saadaan sääliseksiä silloin (ja vain silloin) kun se toinen sitä päättää haluta.
Ihanaa elämää. Ja aivan itse halutaan sitten jatkaa tällasita. Mä en ymmärrä mitä masokisteja te oikein olette.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi te, jotka ette saa suhteessanne sitä mitä haluatte ja tarvitsette, jatkatte suhdetta? Liittyykö tähän jotain taloudellisia juttuja vai mikä pitää teidän kiinni jossain kumppanissa, joka ymmärtää teitä kuin sika satelliitista?
Roikkua p.skassa suhteessa ja toivoa, että sitten joskus asiat muuttuvat paremmiksi?
Kertokaa mulle, koska minä en tätä ymmärrä.
Ei se ole välttämättä helppoa. Ja joo, liittyy taloudellisia juttuja, muun muassa. Yhteinen talo ja asuntolaina, paikassa missä itse halusimme asua, mutta mistä on vaikea myydä. Rakas lemmikki joka olisi pakko lopettaa, sen verran kroonisesti sairas sekin että huono laittaa eteenpäin, vaikka onkin vielä ihan nuori. Lapset, pakko vaihtaa koulut, kaveripiiri muuttuu.. ei se ero mikään helppo ratkaisu ole näin 20 vuoden parisuhteen jälkeen, helpompi on toivoa että asiat paranisivat ajan myötä. Että kyseessä on vain yksi erilaisista kausista mitä ihmisen elämässä voi vastaan tulla. Kun nyt ei mistään väkivallasta ole kyse, ennemminkin ruuhkavuosista, lähestyvästä keski-iästä ja sen tuomista muutoksista jne.
Onnea vaan loppuelämälle.
Kunhan vaan kulissit pysyy pystyssä, niin kaikki hyvin. Vaikka halut ja intohimo loistaa poissaolollaan. Sitten kymmenen vuoden kulttua iskee todellisuus, kun tajuaa olevansa pelkkä kaveri puolisonsa kanssa. Silloin viimeistään alkaa miettimään, että mitä nyt tämän loppuelämäni kanssa.
Jos on tahtoa, niin löytyy keinotkin. Tuo yllä oleva vastaus on täynnä pelkuruutta.
Kaikille ihmisille se seksi ja intohimot eivät ole tärkeitä. Normaali ihminen pystyy asettamaan muita arvoja omaa elintään tärkeämmäksi. Mikäli olet seksiaddikti, mene terapiaan.
Taas päästään tähän juupas-eipäs -tilanteeseen.
Ihmettelen todella, jos joku aikuisten oikeasti on sitä mieltä, että kokonaan seksittömäksi muuttuneesta parisuhteesta huolestunut ihminen on seksiaddikti, jonka pitäisi mennä terapiaan. Tällainen ajatusmalli on yksinkertaisesti kamala.
Jos kyseessä ei ole mikään sairaus tai muu selkeä fyysinen vaiva, pitäisi kyllä parisuhteessa olevien huolestua, jos yhteinen seksi loppuu kokonaan. Eri asia on tietenkin sellaiset parisuhteet, joissa se ei ole oikeastaan alkanutkaan.
Juuri seksittömäksi muuttuneet parisuhteet ovat yleisesti ottaen sellaisessa tilassa, jota suurin osa aktiivi-ikäisistä ihmisistä voisi kutsua kriisitilaksi. Jos toinen ihminen ei tunnu haluttavalta, hän ei kiinnosta, hän tuntuu jopa vastenmieliseltä, on mitä suurimmalla todennäköisyydellä parisuhteessa myös muitakin epäkohtia tai kipupisteitä, joita pitäisi ymmärtää yhdessä hoitaa.
Usein ihmiset kieltävät tällaiset asiat, ja jättävät epäkohdat hoitamatta tai piiloon. Silloin seksittömyys on vain yksi vaihe parisuhdekriisissä, joka joko helpottaa tai kriisiyttää tilannetta lisää. Halukkaampi puoliso saattaa kokea itsensä torjutuksi tai hylätyksi, ja saattaa esimerkiksi ajautua sivusuhteisiin. Tai sitten jompi kumpi tai molemmat osapuolet katkeroituvat tilanteeseen, ja ilmapiiri muuttuu myrkylliseksi.
Tai sitten vain yksinkertaisesti etäännytään, koska halukkaampi osapuoli ei ole tyytyväinen tilanteeseen, ja pitemmällä aikavälillä alkaa vain tehdä vapaa-ajallaan omia juttujaan, koska ei halua tai pysty kohtaamaan toista osapuolta enää. Eli yhdessäolo, ei-seksuaalinen läheisyys, yhteiset tekemiset - kaikki asiat, jotka luovat parisuhteen - jäävät pikku hiljaa pois.
Tiedän, että jos omassa parisuhteessani seksielämä päättyisi kokonaan puolisoni haluttomuuteen (ei kyvyttömyyteen), olisi puolen vuoden - vuoden kuluessa juuri viimeksi kuvaamani kaltainen tilanne - eli kieltämättä en oikein pystyisi kohtaamaan enää puolisoani arjessa, ja todennäköisesti myös romanttisen rakkauden tunteet häntä kohtaan loppuisivat, ja hänestä tulisi "vain" ystävä.
Kyllä parisuhteessa pitää olla avoin mieli myös sille, että parisuhde muuttuu, kumppani muuttuu, myös seksi muuttuu. Toki jos rakkaus loppuu, niin silloin pitää tosissaan miettiä, jatketaanko kumppanuutta.
Voi parisuhteessa olla paljon muutakin arvokasta kuin seksi, seksi, seksi tarpeita voi opetella tyydyttämään myös itse, jos kumppani on muuten sopiva, hyvä ja rakastava.
Parisuhteissa ON lähes aina paljon muuta arvokasta kuin seksi. Ei se muodosta suurta osaa parisuhteesta, ei ajankäytöllisesti, eikä muullakaan tavalla. Mutta ikävä kyllä sen loppumisesta - tai pikemminkin siitä, että pariskunnan osapuolten halut eivät kuihdu samanaikaisesti - ja sen aiheuttamasta tyytymättömyydestä tulee 90% suhteita tilanne, joka lopettaa hyvin tehokkaasti myös rakkauden.
Ikävä kyllä seksittömät parisuhteet ovat useimmiten myös rakkaudettomia, paitsi niissä tilanteissa, jossa molemmat ovat menettäneet samanaikaisesti halunsa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi te, jotka ette saa suhteessanne sitä mitä haluatte ja tarvitsette, jatkatte suhdetta? Liittyykö tähän jotain taloudellisia juttuja vai mikä pitää teidän kiinni jossain kumppanissa, joka ymmärtää teitä kuin sika satelliitista?
Roikkua p.skassa suhteessa ja toivoa, että sitten joskus asiat muuttuvat paremmiksi?
Kertokaa mulle, koska minä en tätä ymmärrä.
Ei se ole välttämättä helppoa. Ja joo, liittyy taloudellisia juttuja, muun muassa. Yhteinen talo ja asuntolaina, paikassa missä itse halusimme asua, mutta mistä on vaikea myydä. Rakas lemmikki joka olisi pakko lopettaa, sen verran kroonisesti sairas sekin että huono laittaa eteenpäin, vaikka onkin vielä ihan nuori. Lapset, pakko vaihtaa koulut, kaveripiiri muuttuu.. ei se ero mikään helppo ratkaisu ole näin 20 vuoden parisuhteen jälkeen, helpompi on toivoa että asiat paranisivat ajan myötä. Että kyseessä on vain yksi erilaisista kausista mitä ihmisen elämässä voi vastaan tulla. Kun nyt ei mistään väkivallasta ole kyse, ennemminkin ruuhkavuosista, lähestyvästä keski-iästä ja sen tuomista muutoksista jne.
Onnea vaan loppuelämälle.
Kunhan vaan kulissit pysyy pystyssä, niin kaikki hyvin. Vaikka halut ja intohimo loistaa poissaolollaan. Sitten kymmenen vuoden kulttua iskee todellisuus, kun tajuaa olevansa pelkkä kaveri puolisonsa kanssa. Silloin viimeistään alkaa miettimään, että mitä nyt tämän loppuelämäni kanssa.
Jos on tahtoa, niin löytyy keinotkin. Tuo yllä oleva vastaus on täynnä pelkuruutta.
Kaikille ihmisille se seksi ja intohimot eivät ole tärkeitä. Normaali ihminen pystyy asettamaan muita arvoja omaa elintään tärkeämmäksi. Mikäli olet seksiaddikti, mene terapiaan.
Taas päästään tähän juupas-eipäs -tilanteeseen.
Ihmettelen todella, jos joku aikuisten oikeasti on sitä mieltä, että kokonaan seksittömäksi muuttuneesta parisuhteesta huolestunut ihminen on seksiaddikti, jonka pitäisi mennä terapiaan. Tällainen ajatusmalli on yksinkertaisesti kamala.
Jos kyseessä ei ole mikään sairaus tai muu selkeä fyysinen vaiva, pitäisi kyllä parisuhteessa olevien huolestua, jos yhteinen seksi loppuu kokonaan. Eri asia on tietenkin sellaiset parisuhteet, joissa se ei ole oikeastaan alkanutkaan.
Juuri seksittömäksi muuttuneet parisuhteet ovat yleisesti ottaen sellaisessa tilassa, jota suurin osa aktiivi-ikäisistä ihmisistä voisi kutsua kriisitilaksi. Jos toinen ihminen ei tunnu haluttavalta, hän ei kiinnosta, hän tuntuu jopa vastenmieliseltä, on mitä suurimmalla todennäköisyydellä parisuhteessa myös muitakin epäkohtia tai kipupisteitä, joita pitäisi ymmärtää yhdessä hoitaa.
Usein ihmiset kieltävät tällaiset asiat, ja jättävät epäkohdat hoitamatta tai piiloon. Silloin seksittömyys on vain yksi vaihe parisuhdekriisissä, joka joko helpottaa tai kriisiyttää tilannetta lisää. Halukkaampi puoliso saattaa kokea itsensä torjutuksi tai hylätyksi, ja saattaa esimerkiksi ajautua sivusuhteisiin. Tai sitten jompi kumpi tai molemmat osapuolet katkeroituvat tilanteeseen, ja ilmapiiri muuttuu myrkylliseksi.
Tai sitten vain yksinkertaisesti etäännytään, koska halukkaampi osapuoli ei ole tyytyväinen tilanteeseen, ja pitemmällä aikavälillä alkaa vain tehdä vapaa-ajallaan omia juttujaan, koska ei halua tai pysty kohtaamaan toista osapuolta enää. Eli yhdessäolo, ei-seksuaalinen läheisyys, yhteiset tekemiset - kaikki asiat, jotka luovat parisuhteen - jäävät pikku hiljaa pois.
Tiedän, että jos omassa parisuhteessani seksielämä päättyisi kokonaan puolisoni haluttomuuteen (ei kyvyttömyyteen), olisi puolen vuoden - vuoden kuluessa juuri viimeksi kuvaamani kaltainen tilanne - eli kieltämättä en oikein pystyisi kohtaamaan enää puolisoani arjessa, ja todennäköisesti myös romanttisen rakkauden tunteet häntä kohtaan loppuisivat, ja hänestä tulisi "vain" ystävä.
Hienosti kirjoitettu!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä on taas ollut esillä sen miehen kommentit, jolle kompromissi on seksiä joka toinen päivä, ja ero tulee, ellei näin käy. Mä en vaan voi tajuta, miten joku kuvittelee, että MIKÄÄN asia elämässä on sellainen, että sitä pitää voida luvata tehdä joka toinen päivä.
Mä sanoisin tuollaiselle miehelle, että kyllä käy, jos sovitaan, että sinä täytät myös minun tarpeeni joka toinen päivä. Minä haluan sinun keittävän kunnon marjapuuron. Siis ostat tuoreet marjat, keittelet ne ensin kiisseliksi ja sitten teet puuron. Mieluiten söisin tuoreen marjapuuron joka päivä, mutta kompromissina voin joka toinen päivä syödä eilistä puuroa.
Jos tuore puuro joskus puuttuu pöydästä kolmantena päivänä, se on kriisin paikka ja vakava keskustelu. Järjestänet arkesi tämän puuron ympärille, niin kiireesi töissä kuin harrastukset.
Hyvää elämää meille. Mä annan sitten, kun olen syönyt puuroni.
Tämä on oikeasti loistava pointti! Ja tietysti kun tulet kivan työpäivän ja salilla käynnin jälkeen pirteänä kotiin mielessä ihana tuore marjapuuro, joudut pettymään tosi katkerasti, kun hellalla ei ole kattilaa eikä jääkaapissa kulhoa. Turha siinä miehen on itkuntuhruisin silmin selittää mitään pahasta konfliktissa töissä tai äitinsä sairaudesta. Olisi mies voinut herätä aikaisemmin sen puuron keittelyyn, tai nipistää yöunista ja illalla myöhään keitellä aamuksi valmiiksi.
Se on kiukun paikka tai vähintään mökötyksen. Tosin sä vaikutat niin kypsältä ihmiseltä, että ymmärrät, että ihan joskus harvoin voi olla hyvä syy olla keittämättä puuroa. Mutta se ei ole kyllä mikään hyvä syy, että ei vaan huvita joka toinen päivä puuroja keitellä.
Onko teillä haluttomuutta tuntevilla ollut seksiä kuitenkin suhteen alkuaikoina?
Miksi olette yhdessä ihmisen kanssa jota ette halua (enää)?
Se puoliso kärsii seksittömyydestä, eikö siitä voi sitten ihan vaan sanoa sille että miksi sitä ei ole, ja jos pidätte siitä ihmisestä niin päästäkää se sitten vapaaksi, antakaa sen hakea seksinsä mistä haluvat. (ihan kuin se siis helppoa olisi...) Eikä se tule muuttumaan, se puolisonne kärsii siitä seksittömyydestä ihan oikeasti, syvästi ja siten että se katkeroittaa pahasti.
Jos olette viisaampia, niin koettakaa ymmärtää. Eihän ketään voi muuttaa haluttomammaksi.
Muuten kivaa vaahtoamista, mutta satuit kommentoimaan keissiä, jossa vaimo haluaisi pari kertaa viikossa, miehen on saatava vähintään joka toinen päivä. Seksittömyys, my ass.
No voitko yleistää asiaa himpun verran laajemmalle, sellaiseen että halut eivät ollenkaan kohtaa?
Ja mikä tuossa oli vaahtoamista mielestäsi, pitäisikö ongelmia sitten peitellä vai miten ajattelit?
No voitko huomata että aika harvoin puhutaan täydellisestä tai lähes täydellisestä seksittömyydestä, vaan useimmiten on kyse siitä, että toisen mielestä seksiä on liian vähän. Ja se liian vähän voi olla mitä vaan välillä 1 x kk - 1 x pv.
Miksi joillakin keskustelijoilla on noin suunnaton tarve puhua seksittömyydestä, kun siitä on aniharvoin kyse? Onko täällä keskustelemassa miten paljon vastentahtoisesti täysin seksitöntä elämää eläviä ihmisiä? Miten moni noista ei edes elää parisuhteessa? Jotenkin haiskahtaa, että suurinta melua täällä pitävät taas nämä samat naisettomat naisenhaukkujat, jotka riehuvat jokaisessa miksi naiset -ketjussa.
Oletus, mutta monet tarkoittanevat seksittömyydellä tilannetta jossa halut eivät kohtaa, että ero määrässä on sen verran suuri että sitä ei voi ohittaa. Samanlainen ero siis kuin tässä hellyydessä ja läheisyydessä, että ei saa tarpeeksi sellaista huomiota puolisoltaan jota eniten itse kaipaa.
Koetan siis olla ratkomatta mitään yksittäisiä ongelmia tai ajattelematta mustavalkoisesti, vaan eriparisuus on se iso ongelma suhteissa. Joillain se tarkoittaa totaalista seksittömyyttä, joillain kerran kuussa -settiä. Itselläni tällä hetkellä muutaman kerran vuodessa, jos ei ole mitään isompaa ongelmaa toisella juuri silloin.
Ongelma on se, että sitä ei haluttomampikaan tahdo ratkaista, siitä puhua, sitä sanoittaa toiselle. Siitä se katkeroituminen aiheutuu. Itse en enää edes toivo seksiä, vaan toivon että toinen sanoisin mikä on vikana. Ja jotenkin, edes puhumalla kertoisi että välittää. Mutta kun tätäkään ei tapahdu ilman että sitä joutuu itse anelemaan, niin on aika per ke leen avuton olo. Ja ajattelee lähinnä että miksi se tahtoo mun kärsivän.
Voit erota koska tahansa. Mikä estää?
Hankalaa erota kun rakastaa toista.
Jos seksittömyys aiheuttaa katkeroitumista, voit joko pyytää puolisosi terapiaan, tai alkaa vihata häntä. Tuollainen tilanne aiheuttaa sen kuitenkin ennemmin tai myöhemmin, halusit tai et.
Kerro kuitenkin hänelle avoimesti, että vaihtoehdot ovat juuri nyt tässä: terapia, ero tai kärvistely huonossa parisuhteessa siihen asti, kunnes jommalla kummalla menee kuppi nurin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä on taas ollut esillä sen miehen kommentit, jolle kompromissi on seksiä joka toinen päivä, ja ero tulee, ellei näin käy. Mä en vaan voi tajuta, miten joku kuvittelee, että MIKÄÄN asia elämässä on sellainen, että sitä pitää voida luvata tehdä joka toinen päivä.
Mä sanoisin tuollaiselle miehelle, että kyllä käy, jos sovitaan, että sinä täytät myös minun tarpeeni joka toinen päivä. Minä haluan sinun keittävän kunnon marjapuuron. Siis ostat tuoreet marjat, keittelet ne ensin kiisseliksi ja sitten teet puuron. Mieluiten söisin tuoreen marjapuuron joka päivä, mutta kompromissina voin joka toinen päivä syödä eilistä puuroa.
Jos tuore puuro joskus puuttuu pöydästä kolmantena päivänä, se on kriisin paikka ja vakava keskustelu. Järjestänet arkesi tämän puuron ympärille, niin kiireesi töissä kuin harrastukset.
Hyvää elämää meille. Mä annan sitten, kun olen syönyt puuroni.
Tämä on oikeasti loistava pointti! Ja tietysti kun tulet kivan työpäivän ja salilla käynnin jälkeen pirteänä kotiin mielessä ihana tuore marjapuuro, joudut pettymään tosi katkerasti, kun hellalla ei ole kattilaa eikä jääkaapissa kulhoa. Turha siinä miehen on itkuntuhruisin silmin selittää mitään pahasta konfliktissa töissä tai äitinsä sairaudesta. Olisi mies voinut herätä aikaisemmin sen puuron keittelyyn, tai nipistää yöunista ja illalla myöhään keitellä aamuksi valmiiksi.
Se on kiukun paikka tai vähintään mökötyksen. Tosin sä vaikutat niin kypsältä ihmiseltä, että ymmärrät, että ihan joskus harvoin voi olla hyvä syy olla keittämättä puuroa. Mutta se ei ole kyllä mikään hyvä syy, että ei vaan huvita joka toinen päivä puuroja keitellä.
Onko teillä haluttomuutta tuntevilla ollut seksiä kuitenkin suhteen alkuaikoina?
Miksi olette yhdessä ihmisen kanssa jota ette halua (enää)?
Se puoliso kärsii seksittömyydestä, eikö siitä voi sitten ihan vaan sanoa sille että miksi sitä ei ole, ja jos pidätte siitä ihmisestä niin päästäkää se sitten vapaaksi, antakaa sen hakea seksinsä mistä haluvat. (ihan kuin se siis helppoa olisi...) Eikä se tule muuttumaan, se puolisonne kärsii siitä seksittömyydestä ihan oikeasti, syvästi ja siten että se katkeroittaa pahasti.
Jos olette viisaampia, niin koettakaa ymmärtää. Eihän ketään voi muuttaa haluttomammaksi.
Muuten kivaa vaahtoamista, mutta satuit kommentoimaan keissiä, jossa vaimo haluaisi pari kertaa viikossa, miehen on saatava vähintään joka toinen päivä. Seksittömyys, my ass.
No voitko yleistää asiaa himpun verran laajemmalle, sellaiseen että halut eivät ollenkaan kohtaa?
Ja mikä tuossa oli vaahtoamista mielestäsi, pitäisikö ongelmia sitten peitellä vai miten ajattelit?
No voitko huomata että aika harvoin puhutaan täydellisestä tai lähes täydellisestä seksittömyydestä, vaan useimmiten on kyse siitä, että toisen mielestä seksiä on liian vähän. Ja se liian vähän voi olla mitä vaan välillä 1 x kk - 1 x pv.
Miksi joillakin keskustelijoilla on noin suunnaton tarve puhua seksittömyydestä, kun siitä on aniharvoin kyse? Onko täällä keskustelemassa miten paljon vastentahtoisesti täysin seksitöntä elämää eläviä ihmisiä? Miten moni noista ei edes elää parisuhteessa? Jotenkin haiskahtaa, että suurinta melua täällä pitävät taas nämä samat naisettomat naisenhaukkujat, jotka riehuvat jokaisessa miksi naiset -ketjussa.
Oletus, mutta monet tarkoittanevat seksittömyydellä tilannetta jossa halut eivät kohtaa, että ero määrässä on sen verran suuri että sitä ei voi ohittaa. Samanlainen ero siis kuin tässä hellyydessä ja läheisyydessä, että ei saa tarpeeksi sellaista huomiota puolisoltaan jota eniten itse kaipaa.
Koetan siis olla ratkomatta mitään yksittäisiä ongelmia tai ajattelematta mustavalkoisesti, vaan eriparisuus on se iso ongelma suhteissa. Joillain se tarkoittaa totaalista seksittömyyttä, joillain kerran kuussa -settiä. Itselläni tällä hetkellä muutaman kerran vuodessa, jos ei ole mitään isompaa ongelmaa toisella juuri silloin.
Ongelma on se, että sitä ei haluttomampikaan tahdo ratkaista, siitä puhua, sitä sanoittaa toiselle. Siitä se katkeroituminen aiheutuu. Itse en enää edes toivo seksiä, vaan toivon että toinen sanoisin mikä on vikana. Ja jotenkin, edes puhumalla kertoisi että välittää. Mutta kun tätäkään ei tapahdu ilman että sitä joutuu itse anelemaan, niin on aika per ke leen avuton olo. Ja ajattelee lähinnä että miksi se tahtoo mun kärsivän.
Voit erota koska tahansa. Mikä estää?
Hankalaa erota kun rakastaa toista.
Jos rakastaa toista, niin silloin laskee puolison menemään, jos hän ei saa liitossa sitä mitä tarvitsee. Eikä pidä panttivankina.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi te, jotka ette saa suhteessanne sitä mitä haluatte ja tarvitsette, jatkatte suhdetta? Liittyykö tähän jotain taloudellisia juttuja vai mikä pitää teidän kiinni jossain kumppanissa, joka ymmärtää teitä kuin sika satelliitista?
Roikkua p.skassa suhteessa ja toivoa, että sitten joskus asiat muuttuvat paremmiksi?
Kertokaa mulle, koska minä en tätä ymmärrä.
Ei se ole välttämättä helppoa. Ja joo, liittyy taloudellisia juttuja, muun muassa. Yhteinen talo ja asuntolaina, paikassa missä itse halusimme asua, mutta mistä on vaikea myydä. Rakas lemmikki joka olisi pakko lopettaa, sen verran kroonisesti sairas sekin että huono laittaa eteenpäin, vaikka onkin vielä ihan nuori. Lapset, pakko vaihtaa koulut, kaveripiiri muuttuu.. ei se ero mikään helppo ratkaisu ole näin 20 vuoden parisuhteen jälkeen, helpompi on toivoa että asiat paranisivat ajan myötä. Että kyseessä on vain yksi erilaisista kausista mitä ihmisen elämässä voi vastaan tulla. Kun nyt ei mistään väkivallasta ole kyse, ennemminkin ruuhkavuosista, lähestyvästä keski-iästä ja sen tuomista muutoksista jne.
Onnea vaan loppuelämälle.
Kunhan vaan kulissit pysyy pystyssä, niin kaikki hyvin. Vaikka halut ja intohimo loistaa poissaolollaan. Sitten kymmenen vuoden kulttua iskee todellisuus, kun tajuaa olevansa pelkkä kaveri puolisonsa kanssa. Silloin viimeistään alkaa miettimään, että mitä nyt tämän loppuelämäni kanssa.
Jos on tahtoa, niin löytyy keinotkin. Tuo yllä oleva vastaus on täynnä pelkuruutta.
Kaikille ihmisille se seksi ja intohimot eivät ole tärkeitä. Normaali ihminen pystyy asettamaan muita arvoja omaa elintään tärkeämmäksi. Mikäli olet seksiaddikti, mene terapiaan.
Taas päästään tähän juupas-eipäs -tilanteeseen.
Ihmettelen todella, jos joku aikuisten oikeasti on sitä mieltä, että kokonaan seksittömäksi muuttuneesta parisuhteesta huolestunut ihminen on seksiaddikti, jonka pitäisi mennä terapiaan. Tällainen ajatusmalli on yksinkertaisesti kamala.
Jos kyseessä ei ole mikään sairaus tai muu selkeä fyysinen vaiva, pitäisi kyllä parisuhteessa olevien huolestua, jos yhteinen seksi loppuu kokonaan. Eri asia on tietenkin sellaiset parisuhteet, joissa se ei ole oikeastaan alkanutkaan.
Juuri seksittömäksi muuttuneet parisuhteet ovat yleisesti ottaen sellaisessa tilassa, jota suurin osa aktiivi-ikäisistä ihmisistä voisi kutsua kriisitilaksi. Jos toinen ihminen ei tunnu haluttavalta, hän ei kiinnosta, hän tuntuu jopa vastenmieliseltä, on mitä suurimmalla todennäköisyydellä parisuhteessa myös muitakin epäkohtia tai kipupisteitä, joita pitäisi ymmärtää yhdessä hoitaa.
Usein ihmiset kieltävät tällaiset asiat, ja jättävät epäkohdat hoitamatta tai piiloon. Silloin seksittömyys on vain yksi vaihe parisuhdekriisissä, joka joko helpottaa tai kriisiyttää tilannetta lisää. Halukkaampi puoliso saattaa kokea itsensä torjutuksi tai hylätyksi, ja saattaa esimerkiksi ajautua sivusuhteisiin. Tai sitten jompi kumpi tai molemmat osapuolet katkeroituvat tilanteeseen, ja ilmapiiri muuttuu myrkylliseksi.
Tai sitten vain yksinkertaisesti etäännytään, koska halukkaampi osapuoli ei ole tyytyväinen tilanteeseen, ja pitemmällä aikavälillä alkaa vain tehdä vapaa-ajallaan omia juttujaan, koska ei halua tai pysty kohtaamaan toista osapuolta enää. Eli yhdessäolo, ei-seksuaalinen läheisyys, yhteiset tekemiset - kaikki asiat, jotka luovat parisuhteen - jäävät pikku hiljaa pois.
Tiedän, että jos omassa parisuhteessani seksielämä päättyisi kokonaan puolisoni haluttomuuteen (ei kyvyttömyyteen), olisi puolen vuoden - vuoden kuluessa juuri viimeksi kuvaamani kaltainen tilanne - eli kieltämättä en oikein pystyisi kohtaamaan enää puolisoani arjessa, ja todennäköisesti myös romanttisen rakkauden tunteet häntä kohtaan loppuisivat, ja hänestä tulisi "vain" ystävä.
Kyllä parisuhteessa pitää olla avoin mieli myös sille, että parisuhde muuttuu, kumppani muuttuu, myös seksi muuttuu. Toki jos rakkaus loppuu, niin silloin pitää tosissaan miettiä, jatketaanko kumppanuutta.
Voi parisuhteessa olla paljon muutakin arvokasta kuin seksi, seksi, seksi tarpeita voi opetella tyydyttämään myös itse, jos kumppani on muuten sopiva, hyvä ja rakastava.
Ikävä kyllä tutkimukset ovat osoittaneet, että seksin määrän lisääntyminen lisää onnellisuutta ja parisuhdetyytyväisyyttä - ei kuitenkaan rajattomasti, vaan laajan tutkimuksen mukaan onnellisuus ei lisääntynyt enää, kun seksiä oli useammin kuin kerran viikossa. Huom! Seksi ei kuitenkaan lisännyt onnellisuutta, jos parisuhdetyytyväisyys oli huonolla tasolla.
Ja käänteisesti: seksin loppuminen tai vähentyminen vähensi sekä onnellisuutta ja parisuhdetyytyväisyyttä.
Jos löytyy pariskunta, joka panostaa seksin loppumisen jälkeen parisuhdetyytyväisyyteen muilla tavoin aivan poikkeuksellisen paljon, suhde saattaa säilyä kohtuullisen onnellisena. Mutta se, jos mikä, vaatii molemmilta osapuolilta sitoutuneisuutta ja paljon työtä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi te, jotka ette saa suhteessanne sitä mitä haluatte ja tarvitsette, jatkatte suhdetta? Liittyykö tähän jotain taloudellisia juttuja vai mikä pitää teidän kiinni jossain kumppanissa, joka ymmärtää teitä kuin sika satelliitista?
Roikkua p.skassa suhteessa ja toivoa, että sitten joskus asiat muuttuvat paremmiksi?
Kertokaa mulle, koska minä en tätä ymmärrä.
Ei se ole välttämättä helppoa. Ja joo, liittyy taloudellisia juttuja, muun muassa. Yhteinen talo ja asuntolaina, paikassa missä itse halusimme asua, mutta mistä on vaikea myydä. Rakas lemmikki joka olisi pakko lopettaa, sen verran kroonisesti sairas sekin että huono laittaa eteenpäin, vaikka onkin vielä ihan nuori. Lapset, pakko vaihtaa koulut, kaveripiiri muuttuu.. ei se ero mikään helppo ratkaisu ole näin 20 vuoden parisuhteen jälkeen, helpompi on toivoa että asiat paranisivat ajan myötä. Että kyseessä on vain yksi erilaisista kausista mitä ihmisen elämässä voi vastaan tulla. Kun nyt ei mistään väkivallasta ole kyse, ennemminkin ruuhkavuosista, lähestyvästä keski-iästä ja sen tuomista muutoksista jne.
Onnea vaan loppuelämälle.
Kunhan vaan kulissit pysyy pystyssä, niin kaikki hyvin. Vaikka halut ja intohimo loistaa poissaolollaan. Sitten kymmenen vuoden kulttua iskee todellisuus, kun tajuaa olevansa pelkkä kaveri puolisonsa kanssa. Silloin viimeistään alkaa miettimään, että mitä nyt tämän loppuelämäni kanssa.
Jos on tahtoa, niin löytyy keinotkin. Tuo yllä oleva vastaus on täynnä pelkuruutta.
Kaikille ihmisille se seksi ja intohimot eivät ole tärkeitä. Normaali ihminen pystyy asettamaan muita arvoja omaa elintään tärkeämmäksi. Mikäli olet seksiaddikti, mene terapiaan.
Taas päästään tähän juupas-eipäs -tilanteeseen.
Ihmettelen todella, jos joku aikuisten oikeasti on sitä mieltä, että kokonaan seksittömäksi muuttuneesta parisuhteesta huolestunut ihminen on seksiaddikti, jonka pitäisi mennä terapiaan. Tällainen ajatusmalli on yksinkertaisesti kamala.
Jos kyseessä ei ole mikään sairaus tai muu selkeä fyysinen vaiva, pitäisi kyllä parisuhteessa olevien huolestua, jos yhteinen seksi loppuu kokonaan. Eri asia on tietenkin sellaiset parisuhteet, joissa se ei ole oikeastaan alkanutkaan.
Juuri seksittömäksi muuttuneet parisuhteet ovat yleisesti ottaen sellaisessa tilassa, jota suurin osa aktiivi-ikäisistä ihmisistä voisi kutsua kriisitilaksi. Jos toinen ihminen ei tunnu haluttavalta, hän ei kiinnosta, hän tuntuu jopa vastenmieliseltä, on mitä suurimmalla todennäköisyydellä parisuhteessa myös muitakin epäkohtia tai kipupisteitä, joita pitäisi ymmärtää yhdessä hoitaa.
Usein ihmiset kieltävät tällaiset asiat, ja jättävät epäkohdat hoitamatta tai piiloon. Silloin seksittömyys on vain yksi vaihe parisuhdekriisissä, joka joko helpottaa tai kriisiyttää tilannetta lisää. Halukkaampi puoliso saattaa kokea itsensä torjutuksi tai hylätyksi, ja saattaa esimerkiksi ajautua sivusuhteisiin. Tai sitten jompi kumpi tai molemmat osapuolet katkeroituvat tilanteeseen, ja ilmapiiri muuttuu myrkylliseksi.
Tai sitten vain yksinkertaisesti etäännytään, koska halukkaampi osapuoli ei ole tyytyväinen tilanteeseen, ja pitemmällä aikavälillä alkaa vain tehdä vapaa-ajallaan omia juttujaan, koska ei halua tai pysty kohtaamaan toista osapuolta enää. Eli yhdessäolo, ei-seksuaalinen läheisyys, yhteiset tekemiset - kaikki asiat, jotka luovat parisuhteen - jäävät pikku hiljaa pois.
Tiedän, että jos omassa parisuhteessani seksielämä päättyisi kokonaan puolisoni haluttomuuteen (ei kyvyttömyyteen), olisi puolen vuoden - vuoden kuluessa juuri viimeksi kuvaamani kaltainen tilanne - eli kieltämättä en oikein pystyisi kohtaamaan enää puolisoani arjessa, ja todennäköisesti myös romanttisen rakkauden tunteet häntä kohtaan loppuisivat, ja hänestä tulisi "vain" ystävä.
Kyllä parisuhteessa pitää olla avoin mieli myös sille, että parisuhde muuttuu, kumppani muuttuu, myös seksi muuttuu. Toki jos rakkaus loppuu, niin silloin pitää tosissaan miettiä, jatketaanko kumppanuutta.
Voi parisuhteessa olla paljon muutakin arvokasta kuin seksi, seksi, seksi tarpeita voi opetella tyydyttämään myös itse, jos kumppani on muuten sopiva, hyvä ja rakastava.
Muuttuminen ei ole kuitenkaan sama asia kuin loppuminen.
Jokainen pitkä parisuhde käy aivan varmasti läpi seksielämän muuttumisen. Mutta se ei tarkoita sitä, että sen pitäisi loppua kokonaan. Seksuaalisuus muuttuu usein hyvin fyysisestä ja kiihkeästä vaiheesta suhteen alkuaikoina lempeämpään, hyväksyvämpään ja sallivampaan muotoon. Ja sellaisenaan siitä yleensä muodostuu pitkän parisuhteen tärkeä osa. Yhdyntäkeskeinen seksi voi ja saa jäädäkin sivuun, ja seksuaalisuus ja eroottinen vire saa uusia muotoja, jos niille ollaan avoimia. Vartalon hyväily, hellyys, silittely, koskettelu.
Jos parisuhteessa on paljon ihokosketusta ja lempeitä hyväilyjä, voi esimerkiksi varsinaisten seksiaktien loppuminen olla asia, joka pystytään helpostikin jättämään taakse. Mutta jos intiimi ihokosketus, hyväilyt, suuteleminen, hierominen ym. kosketuksen muodot ovat myöskin loppuneet, ei minusta romanttisen rakkauden kukoistamiselle tai edes olemassa ololle ole kovinkaan hyviä mahdollisuuksia. Eli entisestä romanttisen rakkauden synnyttämästä parisuhteesta tulee väistämättä suhde, joka muistuttaa enemmän ystävyyttä tai asumistoveruutta.
Minusta on hienoa, että ihmiset eroaa seksittömästä suhteesta. Jos halut on ihan eriparia, niin elo yhdessä muodostuu tuskalliseksi. Silloin molempien pitää nähdä asia ja kunnioittaa toisiaan. Seksiä kaipaava on päästettävä menemään ja etsimään samanlainen lajikumppani. Ja päinvastoin.
Koska kaikki eivät kaipaa seksiä, vaan kumppanuutta toisen ihmisen kanssa. Kutsu sinä sitä nyt parisuhteeksi tai ole kutsumatta.
Mutta älä väitä, että vain sinun käsityksesi parisuhteesta olisi ainoa oikea. Kaikki muunkinlainen seksuaalisuus pitää hyväksyä, mutta seksistä kiinnostumattomia jaksetaan mollata ja kiistää heidän oikeutensa elää parisuhteessa.