Miten suhtautuisit, jos saisit yhtäkkiä tietää, että sinulla on sisarpuoli?

niin silloin näkyy mm. isäsi virkatodistuksessa. Sen voi tilata maistraatista.

Mistä tämmöisen asian voi saada selville? Olen kuullut tarinaa että isälläni olisi minua vanhempi tytär, mutta asiaan ei ole täyttä varmuutta. Isäni on hengissä, mutta en voi kysyä häneltä asiasta, sillä kuten tähänkin asti kaikissa asioissa, vastaus olisi joka tapauksessa kielteinen...

haluaisin tavata hänet, jos se vain hänelle sopisi. Elämä on näyttänyt jos jonkinlaista puolta minulle, joten sisarpuolen olemassaolo sinällään ei olisi minulle mitenkään negatiivinen asia.

järkytyin todenteolla. Ensimmäinen kysymys oli miksi sain tietää tästä vasta nytten?



isä oli yhden illan jutusta saanut lapsen, häntä ei kuulemma hyväksytty sukuun, siksi en saanut aikasemmin hänestä tietää. koskaan en häntä ole nähny.



en voi kysellä asiasta isältäni, en tiedä missä hän on, eikä varmaan enää muista meitä enää, hän on sekottanut päänsä niin pahasti viinalla.



hän on kuulemma todella paljon isän näköinen. olisihan se kiva tavata siskopuoli, mutta aikaa on kulunut jo niin paljon, että se tuskin kannattaa, enkä tiedä mitä hän ajattelisi asiasta jos vaikka yht'äkkiä soittaisin hänelle.



sekava fiilis, mutta olen hyväksynyt sen, että minulla on sisko enkä saa hänestä koskaan mitään tietää.

Isäni sai kolme lasta ennen kuin avioitui äitini kanssa. Vanhempani erosivat, kun olin 3v. Lähetin jokunen vuosi sitten kirjeet sisaruspuolille, mutta kukaan heistä ei ottanut yhteyttä.



Minusta tosi harmi. Olisin halunnut ainakin tavata heidät.

Hassua katella esim. Kadonneen jäljellä ohjelmaa, jossa sisarpuolet otetaan avosylin vastaan. Hiemn toisenlainen meininki meidän tapauksessa..

Tärkeämpää on se, että isäni ja äitini halusivat nimenomaan minulle ehjän lapsuuden, ei sille puolikkaalle sisarukselle. Eli minä olisin jo saanut paljon enemmän kuin hän, sekä rahaa että rakkautta. En halua ketään kateellista marisemaan sitä, että "väärissä vuoteissa vieraillut" vanhempi valitsi minut eikä häntä.

- ja toivoisin että olisi hauskempi ihminen kuin hullu kiihkouskovainen oikea siskoni.

Mulle tutustutetiin kun oli 16v. ensin "tuttavana" sisarpuoli ja kun pidin hänestä niin kerrottiin että hän oli isosiskopuoleni. Mä koin itseni petetyksi ettei mulle koskaan oltu siitä kerrotu. Jotenkin koin hänet myös uhkana, en tiedä miksi tai mille. Ensijärkytyksen jälkeen meistä tuli läheisiä, mutta ei kuitenkaan yhtä läheisiä kuin oikeista sisaruksista joiden kanssa olen elänyt.

tiennyt jo nuoresta asti että mulla on siskopuolli jossakin. En ole tavannut eikä edes kiinnosta, en koe mitään yhteyttä häneen.

Haluaisin kyllä tavata sisko- tai velipuoleni, ja mielelläni pitäisin yhteyttäkin, mutta jättäisin hänelle itselleen varaa miettiä, onko hän valmis yllättäen ottamaan perheeseensä uusia sisaruksia. Varsinkin, kun niitä olisi mun lisäkseni tulossa 2-5 lisää riippuen siitä, onko kyseessä isän puolelta oleva sisarpuoli (isän puolelta tulisi vain 3 uutta sisarpuolta minä mukaanlukien) vai äidin puolelta oleva sisarpuoli (äidin puolelta sisarpuolia olisi tulossa 6, minä mukaanlukien). En järkyttyisi siitäkään, jos uusi sisarpuoleni tarvitsisi hetken mietintäaikaa, enkä siitäkään, vaikka ilmoittaisi, että haluaa unohtaa koskaan kuulleensakaan meidän sisarpuolien olemassaolosta.

Parasta mitä minulle on tapahtunut!!!!! Ja minulla on sisaruksia ennestäänkin.

Aivan sama olisiko siskopuoli, mutta jos meillä ei olisi yhteistä taustaa, niin kyseessä ei ole sisaruus. Tietenkin jos toinen vanhemmista olisi käynyt häntä tapaamassa säännöllisesti, niin voisin haluta tietää minkälaisena hän näki vanhempamme.



Minulla löytyy yksi sisarpuoli äidin ensimmäisen avioliiton jälkiseurauksena. Minä olen siitä toisesta liitosta. Sen jälkeen äidilleni riitti avoliittomaisen tiivis seurustelusuhde seuraavan miehen kanssa.



Isäni on saattanut irto/seurustelusuhteissaan siittääkin niitä lapsia, mutta kun mies on kuollut aikoja sitten, niin tuskinpa noita sisarpuolia enää ilmestyy.

Isä oli puhunut vanhana miehenä yhdelle vävylle,että hänellä on tyttö sodänjälkeen syntynyt,joskus -45-46 .

Isämme oli rakastunut äitiimme ja näin ollen toinen oli jäänyten.En tiedä miten olivat asian sopineet vai eivätkö mitenkää ?

Eli siskomme olisi alle 60v ,sittemmin kuulin hänen olevan apteekkari pohjoissuomessa.

Me jälkeläiset ei tietenkään olla vastuussa vanhempien teosta,mutta sukurakas olen ainakin minä.

Haluaisin tutustua sisarpuoleeni.

No mä oon aina halunnut siskon, et siinä mielessä oisin innoissani, mut siinä tapauksessa mun olis kyllä pakko kertoa mun äidille ja erohan siinä tulis porukoille.

Olen muutaman vuoden jo tiennyt, että minulla on kolme sisaruspuolta, nuorempia kuin minä. Epäilen, että he eivät tiedä minusta. Olen syntynyt, ennen kuin isäni avioitui ja perusti perheen. Molemmat vanhempani olivat syntyessäni vielä varsin nuoria. Isäni ei koskaan tunnustanut minua (äiti lienee vastustanut, jos olen oikein ymmärtänyt). Molemmat vanhempani ovat kuolleet jo vuosia sitten.

Olisin todella iloinen, jos saisin yhteyden sisaruksiini ja jos he haluaisivat olla kanssani tekemisissä, sillä äidin puolelta minulla ei ole yhtään sisarusta elossa. Sukututkimusta äitini suvusta tehdessä on tieto isästä ja hänen suvustaan tullut entistä tärkeämmäksi. Sukututkimuksen nimissä minulla pitäisi olla mahdollisuus saada tietoja isäsätäni ja hänen perheestään. Ja jos onni on myötä, löydän muitakin sukulaisia.

Jos hän siis haluaisi. Mielestäni se olisi aika jännittävää ja mielenkiintoista.

sillä olen aina toivonut sisaruksia. tietenkin se olis ylläri ja ehkä vanhempien liitto vois olla koetuksella mutta muuten olisin vallan haltioissani.

Minulla on jo yksi sisarpuoli, mutten todellakaan olisi yllättänyt, vaikka sisarpuolia olisi enemmänkin. Toki voisin jutella ja tutustua, vaikka eihän sitä tiedä, oltaisiinko kuitenkaan samalla aaltopituudella. Tuon yhden sisarpuolen kanssa ollaan tosi hyvissä väleissä ja tärkeitä toisillemme.

vaikuttaa sisarpuolien ja heidän vanhempiensa suhteisiin? Kun asiaa on kuitenkin voitu salata useampia vuosikymmeniä?

Olen elänyt jo toistakymmentä vuotta perheessä, jossa on monenlaisia sisarussuhteita, yksi kumma sisarus lisää ei olisi mikään järkytys. Vanhempieni avioliitossa oli jonkun verran ulkopuolisia suhteita loppua kohti, vaikkakaan yhtään sisarusta ei ole ilmoittautunut.

itse sain tietää yli 20 vuotiaana että minulla oli isän puolelta isosiskopuoli. kukaan ei kertonut minulle ennen sitä. olin katkera. isäni sisko kertoi sen minulle ja ihmetteli miksei äitini olen sitä minulle jo kertonut. isäni ja äitini olivat eronneet jo kun olin pieni. tapasin 10 vuotta vanhemman siskoni ja juttelimme niitä näitä olin ihan innoissani. mutta siskoni katkaisi välit minuun sanomalla että tuon muistoja isätämme joita hän ei halua muistaa. isämme on oikea paskapäiden kuningas ja kenelläkään lapsista ei ole häneen hyviä välejä. isäni ei ollut edes tunnustanut lasta aikoinaan. olin murheen murtama mutta ymmärsin. isäni oli sanonut tälle kun siskoni oli yrittänyt aikuisena tavata että ei anna tälle mitään rahaa että turha tulla kerjäämään. olen tottunut isäni "lempeään" puheeseen ja ymmärsin siskoni valinnan. hänellä oli jo oikea isä eli hyvä isäpuoli joka rakasti häntä. minä toin isämme mieleen ja sitä hän ei halunnut. emme ole enää missään väleissä. surullista