Miten suhtautuisit, jos saisit yhtäkkiä tietää, että sinulla on sisarpuoli?

Kuitenkin isämme kuollessa paljastui että avioliiton aikana oli syntynyt tyttö. Se onko oieasti sisarpuolemme jää salaisuudeksi..

jos noin käyttäytyi

uskon isääsi

Eipä olisi ensimmäinen isä, joka kieltää isyytensä ja jättää lapsen äidin yksin huollettavaksi.

Miten luulette, että tällainen tytär suhtautuu hylkäävään isäänsä? Ei varmastikaan tule uurnan laskuun tai muuhun, ja siihen hänellä on hyvä syy.

Usein isän hylkääminen johtaa juuri tuohon, ettei haluakaan eikä pysty olemaan yhteydessä isään, koska asia on todella kipeä. Raha toimii siinä kuten myös monessa muussa perimyskiistassa rakkauden korvikkeena - saapahan edes jotain, jos ei hyväksyntää ja rakkautta osakseen.

Eipä olisi ensimmäinen isä, joka kieltää isyytensä ja jättää lapsen äidin yksin huollettavaksi. Miten luulette, että tällainen tytär suhtautuu hylkäävään isäänsä? Ei varmastikaan tule uurnan laskuun tai muuhun, ja siihen hänellä on hyvä syy. Usein isän hylkääminen johtaa juuri tuohon, ettei haluakaan eikä pysty olemaan yhteydessä isään, koska asia on todella kipeä. Raha toimii siinä kuten myös monessa muussa perimyskiistassa rakkauden korvikkeena - saapahan edes jotain, jos ei hyväksyntää ja rakkautta osakseen.

Isäni oli suurimman ajan pois suomesta. Aika epätodennäköistä, että tämä lapsi olis isäni.

Äitimme kuoltua ja sen jälkeen loppuelämänsä ihanan leskirouvan kanssa vietettyään oli myös tälle sanonut ettei tämä lapsi ole hänen.

Käsittääkseni isäni ja hänen ensimmäinen vaimonsa eivät loppuaikoinaan juurikaan oleet yhteydessä toisiinsa.

Kutsuimme kyllä hänet uurnanlaskuun ja perunkirjoitukseen, mutta hän ei tullut.

Hän on muuttanut pois suomesta -60-luvulla.

Isäni meni naimisiin äitini kanssa vuonna 1960,jolloin äitini muutti suomeen.

Ensimmäisestä vaimostaan oli eronnut reilu vuotta aiemmin.

Kimurantteja asioita,kun ei ole asianomaisa enään kertomassa asian oikeaa laitaa.

Oli niin tai näin ,hän on virallisesti sisarpuolemme.

Olisin pahoillani petetyn vanhempai puolesta (mikäli kyseessä olisi ollut pettäminen) ja raivoissani pettäneelle vanhemmalle sekä tälle petoskumppanille. Mutta eihän se lapsen vika ole, mitä vanhempansa tekevät. Joten neutraalin odottavilla mielillä yrittäisin tutustua uuteen veljeen/siskoon.



Itse asiassa vähän jännittää isäni tuleva kuoleminen, sillä hän on "asettanut" minut vastuuseen mahdollisen saattohoidon, hautajaisten ja omaisuudenjaon järjestämisestä. Koska "hänellä on jotain mistä kaikki eivät pidä ja kun ei ole eläissään kumarrellut ketään niin ei kumartele kuollessaankaan". Ja minä olen lähisuvusta se, johon luottaa eniten että hoitaisin asiat niin kuin hän olisi toivonut... Mitähän hänenkin papereistaan paljastuu?

Kertoa kerran miten oli mennyt esittelemään itsensä tietämälleen velipuolelleen. Nuoret olivat viikonloppuna juoneet kaupungilla ja kaveri oli nähnyt ikäisensä pojan josta äiti oli kertonut olevan tytön veljen. Tyttö sitten meni pojan viereen ja pamautti "mä olen muuten sun siskosi!". Osaisi vielä kertoa että äitinsä olivat käyneet samaan aikaan äitiysneuvoloissakin ja jutelleet keskenään, tosin pojan äiti ei tiennyt että myös tytön äiti odotti aviomiehensä lasta.



Poika oli lähinnä häkeltynyt ja suuttunut ja kaikkea muuta kuin alkanut sisko-kulta-ihana-kuulla-halailemaan. Kaveri oli hirveän loukkaantunut ja vakavissaan sitä mieltä että pojan olisi vain kuulunut heti ilahtua siskosta...

Kertoa kerran miten oli mennyt esittelemään itsensä tietämälleen velipuolelleen. Nuoret olivat viikonloppuna juoneet kaupungilla ja kaveri oli nähnyt ikäisensä pojan josta äiti oli kertonut olevan tytön veljen. Tyttö sitten meni pojan viereen ja pamautti "mä olen muuten sun siskosi!". Osaisi vielä kertoa että äitinsä olivat käyneet samaan aikaan äitiysneuvoloissakin ja jutelleet keskenään, tosin pojan äiti ei tiennyt että myös tytön äiti odotti aviomiehensä lasta.

Poika oli lähinnä häkeltynyt ja suuttunut ja kaikkea muuta kuin alkanut sisko-kulta-ihana-kuulla-halailemaan. Kaveri oli hirveän loukkaantunut ja vakavissaan sitä mieltä että pojan olisi vain kuulunut heti ilahtua siskosta...

en varmaan puhuisi hetkeen vanhemmilleni ja enkä haluaisi tavata myöskään sisarpuolta. vielä vähemmän hänen vanhempaansa.

Mä en kanssa oikein ymmärrä mitä tuollaisella salailulla saavutettaisiin. Jos saisin kuulla asiasta nyt aikuisena olisin todella pettynyt vanhempiini. Mikä ihmeen motiivi on voinut olla, että noin tärkeä asia on haluttu salata?

Tiesin, että minulla oli sisarpuoli, mutta asia ei kiinnostanut. Olin jo yli 30 v kun sisko otti yhteyttä, halusi tavata jne. Kieltäydyin ja sanoin, että en ole kiinnostunut. Alkoi kirje- ja puhelin"terrori", vähintään kerran viikossa kärtti, että lastemme pitää tavata, ovathan serkuksia. Lopulta oli pakko sanoa, että joko hän lopettaa tai minä ilmoitan poliisille.



Tapasimme vasta isän perunkirjoituksessa, jossa selvisi, että isällä ei ollut muuta omaisuutta kuin vaatteensa ja kirjansa, kaikki muu oli äidin ja avioehdolla avio-oikeus suljettu pois. Näin sisko ei perinyt yhtään mitään, vaikka oletti saavansa vähintään keähuvilan. Voi voi.

Mun vanhemmat ovat kuolleet. Perukirjoituksissa ei paljastunut mitään erikoista. Mutta kautta rantain kuulin yhtäkkiä, että mulla saattaa olla sisarpuoli, joka on isän puolelta. Ennen avioliittoa äitini kanssa, mutta isän edellisen avioliiton aikana. Äitini ei varmasti tiennyt tästä myöskään.



Jos haluaisin asiaan täyden varmuuden, pitäisi ottaa mahdolliseen sisarpuoleen yhteys. Itse en koe saavani mitään erikoista. Tuntematon aikuinen ihminen. Toisaalta hiukan kiinnostaisi isän historian kannalta asian todenperäisyys, mutta toisaalta en tiedä, haluanko sotkeentua menneisyyteen.



Mutta ihmettelen, miten isä on voinut olla hiljaa monta vuosikymmentä.

Olisin innoissani, koska mulla ei ole sisaruksia.

Vanhemman mahdollinen syrjähyppy tai salattu liitto ei häiritsisi.

vuonna kuin minä. Asiasta on aina vaiettu. Toisen tytöistä tapasin kun isäni kuolinpesää hoidettiin.

Minä olin kiinnostunut mutta siskot eivät ja asia jäi siihen :(

Kiroaisin, ei yhtäkään lähisukulaista enää!

mutta tottakai haluaisin tutustua häneen!

eli olen tiennyt sisarpuolesta kyllä teiniiästä saakka, nyt itse olen 40 v..koskaan ei ollut puhetta tutustua ja itse en ajateluut sitä sitten enää..kyseinen siskopuoli oli ilmoittanut olemassaolostaan kännissä toiselle isosiskolleni joten ei kiva.. ja siskopuoli ei koskaan tullut tapaamaan isääni mutta sitten ku isäni kuoli niin sitte oltiin kyllä vaatimassa perintöä! eli jäi paha maku suuhun , isä ei ollut hänelle tärkeä eläessään mutta kuollessaan sitäkin arvokkaampi....siskopuoli asuu ulkomailla ja en todellakaan välitä nähdä! sylkisin päälle jos näkisin! tiesi kyllä että isäni oli pitkään sairaalassa ja huonossa kunnossa mutta ei otanut yhteyttä...isälleni olen kyllä katkera, äidilleni tämä ollut vaikea juttu

Vai että on hylätyn lapsen tehtävä ottaa yhteyttä isäänsä, vaikka isä on elänyt koko elämänsä lastaan hyljeksien... Mieti nyt pikkasen.

JA totta kai se perintö kuuluu tuolle sisarukselle ihan samalla tavalla kuin teillekin. Teille isänne vaan on ollut armollisempi, kuuluisiko sen sisaruksen, jonka isänne on HYLÄNNYT jäädä ilman kaikkea???? Ei varmasti ole ollut lapsen valinta isän ja lapsen suhde.

Ihmiset ovat katkeria ja ilkeitä sisarpuolilleen ja ajattelevat näiden havittelevan vain perintöä. Eikö teidän pitäisi olla katkera sille vanhemmalle, joka on OMAN lapsensa hylännyt? Onko se reilua, että te olette saaneet pitää molemmat vanhempanne, mutta sisarpuolenne on jäänyt kokonaan ilman toista vanhempaa?

Mä sain n. 12 vuotiaana tietää, että mulla on sisarpuoli. Veljeni kanssa arvottiin vuosikaudet, otetaanko yhteyttä vai ei, mutta isosiskomme ( isän edellisestä liitosta) teki aloitteen.



Hän on ihan mahtava tyyppi! Lapsemme sai uusia serkkuja, ja vihdoin tuo inhottava mätäpaisesalaisuus on puhkaistu.



Se tässä on vähän ikävää ja hankalaa, että sisko asuu monen sadan kilometrin päässä, joten kovin läheistä suhdetta emme pysty rakentamaan, mutta ehkäpä ajan kanssa, kaikessa rauhassa...

Mistä tämmöisen asian voi saada selville? Olen kuullut tarinaa että isälläni olisi minua vanhempi tytär, mutta asiaan ei ole täyttä varmuutta. Isäni on hengissä, mutta en voi kysyä häneltä asiasta, sillä kuten tähänkin asti kaikissa asioissa, vastaus olisi joka tapauksessa kielteinen...

ainakin äidin kertoman mukaan joku nainen on väittänyt lapsensa olevan isäni aikaansaannosta. Tunnustettu ei kuitenkaan ole, vaan nainen oli naimisissa, ja lapsi on aviomiehen nimissä. Totuudesta en edes halua ottaa selvää, eikä enää taida kukaan elossa oleva edes tietää naisen tai lapsen nimeä. Vaikka tietäisinkin, saa asia pysyä mun osalta haudattuna. Jos se lapsi nyt on toisen nimellä, en menisi hänen mahdollista perintöään pilaamaan ja sotkemaan kenties noiden ihmisten elämää muutenkin.

Mun lapsella on kolme sisarpuolta, yksi heistä tietää, muut ilmeisesti eivät.

On se aika törkeää kun ajattelee mitä sitten kun tulee joskus perunkirjoitus, yksi perillinen lisää ja muutenkin, onhan se aika shokki.