Lue keskustelun säännöt.
Yksin. Harvoin se enää harmittaa, mutta nyt sellainen hetki.
31.07.2026 |
Olen siis totaaliyksinäinen, mitä nyt kauempana asuu pari kaveria. Mutta arjessa (ja pyhinä) olen 99,9% yksin. Elämä tuntuu turhalta. En jaksa tehdä oikein mitään, ei ole liikkeellepanevaa energiaa. Fiilis on semmoinen 'why bother'.
Ikää on jo niin paljon, ettei elämä tule tästä ainakaan paremmaksi muuttumaan. Jotenkin pitäisi vain jaksaa lusia tämä kakku loppuun.
Kommentit (22)
Muuta Rauha-Tädille. Elämä ei ole hassumpaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mitä sitten teet ajallasi, jos saan kysyä. Ymmärrän, että välillä yksinäisyys vetää alas, mutta onko joskus parempia päiviä?
Kesä on mennyt tekemättä mitään muuta kuin arkiset välttämättömät askareet. Tai niitäkään en ole saanut tehtyä. Aika vain kuluu. Kyllä, kaikki päivät eivät ole näin surkeita. Kuten alussa sanoin, yksinäisyyteen on tottunut, eikä sitä usein edes ajattele. Mutta sitten kun päivät on yhtä saamatonta pötköä, nousee väistämättä ajatus, ettei elämässäni ole mitään mieltä. Ja miten erilaista olisi, kun olisi joku toinen ihminen siinä jakamassa kaikkea.
Mulla samaa, ollut jo vuosikausia totaaliyksinäinen, kaikista pahalta tuntuu lomat, sairaistumiset yms silloin se vasta iskeekin kuinka yksinäinen on, aikuisiällä ei kyllä niin kavereita saa vaikka muuta väitetään, pitäisi olla tietty persoona että ystävystyisi helposti
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä sitten teet ajallasi, jos saan kysyä. Ymmärrän, että välillä yksinäisyys vetää alas, mutta onko joskus parempia päiviä?
Kesä on mennyt tekemättä mitään muuta kuin arkiset välttämättömät askareet. Tai niitäkään en ole saanut tehtyä. Aika vain kuluu. Kyllä, kaikki päivät eivät ole näin surkeita. Kuten alussa sanoin, yksinäisyyteen on tottunut, eikä sitä usein edes ajattele. Mutta sitten kun päivät on yhtä saamatonta pötköä, nousee väistämättä ajatus, ettei elämässäni ole mitään mieltä. Ja miten erilaista olisi, kun olisi joku toinen ihminen siinä jakamassa kaikkea.
Ihan kuin mun kynästä, toisaalta jos olisi ihmissuhteita niihin pitäisi jaksaa panostaa enkä jaksa olla riippuvainen muista ihmisistä. Mulla oli yksi kaveri jonka kanssa kävin lenkillä, kahvilla yms kunnes päätti muuttaa ja nyt ei ole vuoteen kuulunut mitään alussa puhuttiin että tulisin käymään mut se lässähti, monet mun ihmissuhteista on lässähtänyt eikä edes mitään riitaa ollut ne vaan on yksinkertaisesti kuollut ne kaveruudet. Oon monesti ajatellut että jos olisin mielenkiintoista seuraa oikeasti niin kyl se toinen kyl viestiä laittelis.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ite oon kans aika yksinäinen, vaikka vaimo on kotona. Tuolla se nytkin on lukemassa ja minä istun yksin sohvalla.
Vierailija kirjoitti:
Ite oon kans aika yksinäinen, vaikka vaimo on kotona. Tuolla se nytkin on lukemassa ja minä istun yksin sohvalla.
Meet nyt sen vaimon luo, painat hellästi sormella nenästä ja sanot "Tööt". Tuut kertomaan sitten tänne, mitä tapahtui?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ite oon kans aika yksinäinen, vaikka vaimo on kotona. Tuolla se nytkin on lukemassa ja minä istun yksin sohvalla.
Meet nyt sen vaimon luo, painat hellästi sormella nenästä ja sanot "Tööt". Tuut kertomaan sitten tänne, mitä tapahtui?
Viimes kun häiritsin häntä niin huudettiin ANNA MUN OLLA. Siitä lähtien olen antanut olla. Tästä on kohta puolivuotta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä sitten teet ajallasi, jos saan kysyä. Ymmärrän, että välillä yksinäisyys vetää alas, mutta onko joskus parempia päiviä?
Kesä on mennyt tekemättä mitään muuta kuin arkiset välttämättömät askareet. Tai niitäkään en ole saanut tehtyä. Aika vain kuluu. Kyllä, kaikki päivät eivät ole näin surkeita. Kuten alussa sanoin, yksinäisyyteen on tottunut, eikä sitä usein edes ajattele. Mutta sitten kun päivät on yhtä saamatonta pötköä, nousee väistämättä ajatus, ettei elämässäni ole mitään mieltä. Ja miten erilaista olisi, kun olisi joku toinen ihminen siinä jakamassa kaikkea.
Eikö sulla ollut semmoinen. Mitäs läksit. Oma syy.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ite oon kans aika yksinäinen, vaikka vaimo on kotona. Tuolla se nytkin on lukemassa ja minä istun yksin sohvalla.
Meet nyt sen vaimon luo, painat hellästi sormella nenästä ja sanot "Tööt". Tuut kertomaan sitten tänne, mitä tapahtui?
Viimes kun häiritsin häntä niin huudettiin ANNA MUN OLLA. Siitä lähtien olen antanut olla. Tästä on kohta puolivuotta.
Kuka käski mennä muna ojossa kourimaan tisseistä?
Mulla oli samankaltainen aloitus täällä mut jostain syystä se poistettiin, mode poistaa aina mun aloitukset vaikka ne olis asiallisia sen sijaan täällä saa olla puppis, persujankkaaja, siitoshullu yms juttuja
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä sitten teet ajallasi, jos saan kysyä. Ymmärrän, että välillä yksinäisyys vetää alas, mutta onko joskus parempia päiviä?
Kesä on mennyt tekemättä mitään muuta kuin arkiset välttämättömät askareet. Tai niitäkään en ole saanut tehtyä. Aika vain kuluu. Kyllä, kaikki päivät eivät ole näin surkeita. Kuten alussa sanoin, yksinäisyyteen on tottunut, eikä sitä usein edes ajattele. Mutta sitten kun päivät on yhtä saamatonta pötköä, nousee väistämättä ajatus, ettei elämässäni ole mitään mieltä. Ja miten erilaista olisi, kun olisi joku toinen ihminen siinä jakamassa kaikkea.
Sellainen arjenjakaja voi osoittautua ihan kamalaksi tyypiksi, ja sitten vaan miettii, miten sen saisi kodistaan poistetuksi, eikä kukaan auta. Oikeasti yksin asuminen on ihan luksusta, ainakin naiselle. Kannattaa hankkia joku kiva harrastus.
Entä kävely. Soitto sukulaiselle joskus? Tulevan suunnittelu, jotain mikä ei vaadi älyttömän suurta energiaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä sitten teet ajallasi, jos saan kysyä. Ymmärrän, että välillä yksinäisyys vetää alas, mutta onko joskus parempia päiviä?
Kesä on mennyt tekemättä mitään muuta kuin arkiset välttämättömät askareet. Tai niitäkään en ole saanut tehtyä. Aika vain kuluu. Kyllä, kaikki päivät eivät ole näin surkeita. Kuten alussa sanoin, yksinäisyyteen on tottunut, eikä sitä usein edes ajattele. Mutta sitten kun päivät on yhtä saamatonta pötköä, nousee väistämättä ajatus, ettei elämässäni ole mitään mieltä. Ja miten erilaista olisi, kun olisi joku toinen ihminen siinä jakamassa kaikkea.
Sellainen arjenjakaja voi osoittautua ihan kamalaksi tyypiksi, ja sitten vaan miettii, miten sen saisi kodistaan poistetuksi, eikä kukaan auta. Oikeasti yksin asuminen on ihan luksusta, ainakin naiselle. Kannattaa hankkia joku kiva harrastus.
Höpöhöpö, kyllä se menee niin että yksinäiset naiset hankkii koiran ja purkin nutellaa jota sipaisevat klitorikseen.
Vierailija kirjoitti:
Mulla oli samankaltainen aloitus täällä mut jostain syystä se poistettiin, mode poistaa aina mun aloitukset vaikka ne olis asiallisia sen sijaan täällä saa olla puppis, persujankkaaja, siitoshullu yms juttuja
Unohdit DI-hullun (tai "DI:n vaimon" kolmen erilaisen leikkeleensä kanssa, ku elävät niin "luxus-elämää") ja sekopään, joka jankkaa siitä miten 40v naiset kattelee yli 55v miehiä.
Mutta asiaan: multakin on poistunut ihan normaaleja alotuksia, jossa en varmasti loukkaa ketään. Ja sitten noi sekopäät saa spämmätä miten haluaa. Ihan mielivaltainen meno täällä.
Parempi olla yksin, kuin huonon kaverin kanssa. Kuluu se elämä myös yksin ollessa. Monet parisuhteessa olevat viettävät aikaansa täällä palstalla, kun ei jaksa kumppania ja lapsia. Sekään ei kovin hääppöistä elämää ole. Kirjat ovat hyviä seuralaisia, jos lukeminen yhtään kiinnostaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ite oon kans aika yksinäinen, vaikka vaimo on kotona. Tuolla se nytkin on lukemassa ja minä istun yksin sohvalla.
Meet nyt sen vaimon luo, painat hellästi sormella nenästä ja sanot "Tööt". Tuut kertomaan sitten tänne, mitä tapahtui?
Viimes kun häiritsin häntä niin huudettiin ANNA MUN OLLA. Siitä lähtien olen antanut olla. Tästä on kohta puolivuotta.
Kuka käski mennä muna ojossa kourimaan tisseistä?
Niinkö tuossa lukee?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ite oon kans aika yksinäinen, vaikka vaimo on kotona. Tuolla se nytkin on lukemassa ja minä istun yksin sohvalla.
Meet nyt sen vaimon luo, painat hellästi sormella nenästä ja sanot "Tööt". Tuut kertomaan sitten tänne, mitä tapahtui?
Viimes kun häiritsin häntä niin huudettiin ANNA MUN OLLA. Siitä lähtien olen antanut olla. Tästä on kohta puolivuotta.
Kuka käski mennä muna ojossa kourimaan tisseistä?
Niinkö tuossa lukee?
Kyllä me miesten tapa huomioida tiedetään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ite oon kans aika yksinäinen, vaikka vaimo on kotona. Tuolla se nytkin on lukemassa ja minä istun yksin sohvalla.
Meet nyt sen vaimon luo, painat hellästi sormella nenästä ja sanot "Tööt". Tuut kertomaan sitten tänne, mitä tapahtui?
Viimes kun häiritsin häntä niin huudettiin ANNA MUN OLLA. Siitä lähtien olen antanut olla. Tästä on kohta puolivuotta.
Kuka käski mennä muna ojossa kourimaan tisseistä?
Niinkö tuossa lukee?
Kyllä me miesten tapa huomioida tiedetään.
No niinkai sitte. Anteeksi.
Mitä sitten teet ajallasi, jos saan kysyä. Ymmärrän, että välillä yksinäisyys vetää alas, mutta onko joskus parempia päiviä?