Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.

Miten suhtautuisit, jos saisit yhtäkkiä tietää, että sinulla on sisarpuoli?

Vierailija
27.04.2010 |

Eli vanhempasi avioliiton ulkopuolisesta suhteesta olisi syntynyt sinulle sisarpuoli, ja saisit äkillisesti tietää tämän olemassaolosta.

Haluaisitko tutustua siskopuoleesi?

Kommentit (98)

Vierailija
61/98 |
27.04.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

oma lapseni tulee aikanaa olemaan tuollainen yllätyssisarpuoli, mutta se ei tunnu hienolta :(

Vierailija
62/98 |
27.04.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

Ei se ollut mikään järisyttävä informaatioisku.

Sitä ei kai ollut vaan ajatellut kovin tarkkaan kaikkia sukulaisuussuhteita.

Nyt parikymmentä vuotta myöhemmin olemme vasta lähentyneet "oikeiksi" siskoksiksi.

Käyn muutaman kerran viikossa hänen työpaikallaan pöhisemässä.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
63/98 |
27.04.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

Satunnaisesti on pidetty yhteyttä. Tiedän saaneen alkunsa jo ennenkun mun vanhemmat erosivat, mutta toisaalta... Isän ollessa kyseessä, ei mikään yllätä...

Vierailija
64/98 |
27.04.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

Olen nyt aikuisena joutunut tutustumaan äitini sukuun.. Ja olo on todella ulkopuolinen, heillä on oma piirinsä ja yhteiset muistot. En ole päässyt sisälle sukuun, vaikka kuinka olen yrittänyt. Olenkin ottanut vähän etäisyyttä heihin nyt.



Olisi varmaan todella ahdistavaa kuulla, että olisi vielä sisarpuolikin..

Vierailija
65/98 |
27.04.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

siis tietää vanhemmastani että on pettänyt toista vanhempaani mutta olisin kyllä innoissani ajatuksesta tutustua "uuteen" sisarukseeni.

Vierailija
66/98 |
27.04.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

joskus 10v sitten, että mulla on isän edellisestä suhteesta isoveli. Äiti kerran kertoi minulle ja pyysi etten puhu asiasta muille sisaruksilleni (3kpl). Aluksi ajattelin, että olisi ihan kiva tavata, mutta empä ole ajatellut asiaa varmaan 7 vuoteen, eli ei olla tavattu. Olisihan siellä ainakin yksi serkkupuoli lapsille, mutta enpä taida jaksaa nyt ruveta luomaan suhdetta "veljeen"... Asia yulee sitten ilmi kun isä kuolee ja olen sitten tosi "yllättynyt"...

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
67/98 |
27.04.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

Sain eilen kirjeen jossa kerrottiin isäni kuolemasta ja perunkirjoitusta varten pyydettiin allekirjoitusta valtakirjaan. Kirjeen lähettäjä oli velipuoli. Olen ihan äimänä, en tiedä mitä ajatella. Itse olen siis se "yllätyssisko". Mielenkiintoista lukea mitä ihmsiet ovat meiltä. itse kyllä haluaisin tavata sisarpuoleni.

Vierailija
68/98 |
27.04.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

olemassaolosta sain tietää vasta 5v sitten. Halusin heti tavata. Kokemus oli kuin rakastumisen huuma, mutta täysin ilman seksuaalista väritettä. Olen kokonaisempi ihminen nyt. Hän on minulle erittäin rakas, ja minä hänelle. Minulla on muitakin sisaruksia, sellaisia, joiden kanssa olen kasvanut. Kukin meistä suhtautui tilanteeseen eri tavoin.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
69/98 |
27.04.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

edeltäneestä suhteesta, ei avioliiton aikaisesta suhteesta eli pettämisestä.



No, katsotaan nyt, milloin otan yhteyttä ja mitä siitä seuraa...en usko, että sisaruksillani on halaistua aavistustakaan olemassaolostani.



ap

Vierailija
70/98 |
27.04.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

joka on perheytynyt vasta myöhemmin. Kukaan ei ole siis ollut uskoton.



ap

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
71/98 |
27.04.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

velipuoli. Faijana häntäheikki. En halua tavata,vaikka tiedän,kuka hän on.

Vierailija
72/98 |
27.04.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

en uskois, ennen ku olis pakko.. ei nimittäin ole.



Mutta jos olis, koittaisin ottaa avoimin mielin vastaan ja tutustua, eihän lapsi (tai aikuinenkaan) ole syyllinen olemassa oloonsa, eikä voi valita sukuaan/vanhempiaan. Tietenkin kokonaisuuskin vaikuttaisi, jos olisi ennen vanhempien liittoa tai sen jälkeen syntynyt, ei olis niin iso ongelma, kuin tietää, että jompi kumpi vanhemmista olis ollu uskoton. Mutta missään tapauksessa sisaruspuoli ei ole syyllinen olemassa oloonsa.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
73/98 |
27.04.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

järkytyin, halusin tietää lisää. miksi minulle ei aikaisemmin kerrottu. en ole vieläkään nähnyt siskopuoltani, häntä ei hyväksytty sukuun koska hän oli vahinkolapsi.



hänellä on oma elämä, toivon vain, että on onnellinen.

Vierailija
74/98 |
27.04.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

etten olekaan isäni ainoa lapsi, vaan hänellä on myös minua ilmeisesti vähän vanhempi tytär, joka on syntynyt lyhyen, ilmeisesti kiihkeän tuttavuuden päätteeksi. En ole toistaiseksi ajatellut häntä etsiä, en edes tiedä mistä aloittaisin, koska en tiedä hänen nimeään, eikä isäni sitä pysty kertomaan, sillä hän ei oikein ole enää ajan hermoilla dementiansa vuoksi.



Olen ymmärtänyt, että tämä sisareni on kyllä tiennyt minun olemassaolostani silloinkin kun minä en tiennyt koko asiasta yhtään mitään.

Mielikuvatasolla olen valmistautunut siihen, että jonain päivänä kohtaamme.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
75/98 |
27.04.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

eli olen tiennyt sisarpuolesta kyllä teiniiästä saakka, nyt itse olen 40 v..koskaan ei ollut puhetta tutustua ja itse en ajateluut sitä sitten enää..kyseinen siskopuoli oli ilmoittanut olemassaolostaan kännissä toiselle isosiskolleni joten ei kiva.. ja siskopuoli ei koskaan tullut tapaamaan isääni mutta sitten ku isäni kuoli niin sitte oltiin kyllä vaatimassa perintöä! eli jäi paha maku suuhun , isä ei ollut hänelle tärkeä eläessään mutta kuollessaan sitäkin arvokkaampi....siskopuoli asuu ulkomailla ja en todellakaan välitä nähdä! sylkisin päälle jos näkisin! tiesi kyllä että isäni oli pitkään sairaalassa ja huonossa kunnossa mutta ei otanut yhteyttä...isälleni olen kyllä katkera, äidilleni tämä ollut vaikea juttu

Vierailija
76/98 |
27.04.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

jostain äidin taikka isän suhteesta. en noteerais asiaa enkä ihmistä millään tavalla. koska olisin aivan varma että kyseinen ihminen olisi jossain suhteessa sattunut vahinko ja saisi pysyäkin sellaisena. en hyväksyisi sisaruksekseni vaikka kuinka paperilla olisi.

Vierailija
77/98 |
27.04.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

Miten isäsi on suhtautunut tähän tyttäreensä - hylännyt eikö ollut läsnä? Lapsi eli tytär on voinut koko elämänstä kokea tulleensa isänsä hylkäämäksi, ei tällaisella "lapsella" ole mitään velvoitetta tulla tapaamaan hylkääjä-isäänsä sairaalaan. Hän voi tuntea hyvinkin oikeutettua vihaa isäänsä kohtaan!

Hänellä on myös oikeus perintöön, jos isä on virallisesti tunnustanut lapsen. Miksi siis sylkisit sisarpuoltasi - olette todennäköisesti eläneet aivan erilaisessa suhteessa isäänne!

Vierailija
78/98 |
27.04.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

Mä olin 17v kun meillä alkoi kyläilemään 22v nuorinainen. En juuri tajunnut kysellä mistä se oikein ilmaantuin ja olin tosi iloinen kun se kyseli aina munkin kuulumisia ihan ajan kanssa ja halusi tietää mun elämästä jne. Tykkäsin siitä kauheasti ja salaa toivoin että kunpa se olisi mun isosisko. Sitten minulle yhtenä päivänä kerrottiin, että hän itseasiassa on isosiskopuoleni (yhden illan juttu ennen kuin vanhempani tapasivat) niin räjähdin. Raivosin että isäni saa muuttaa muualle siskopuoleni kanssa jne. mutta siitä rauhoituttuani olen ollut iloinen siskopuolesta :).

Vierailija
79/98 |
27.04.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

pikemminkin äidin tai isän vahingosta, jonpikumpi heistä on se "vahinko" - ja siten huono, jos joku tässä kuviossa on "roisto"? Aikuisilla on ollut vara valita miten toimia ja hoitaa asiansa, jotkut ovat tehneet sen perin juurin huonosti...

Vierailija
80/98 |
27.04.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

Voi tulla mielenkiintoinen tilanne.