Miten valitsit oman urasi ja ammattisi

Lääkärin työ kiinnosti jo lapsena kirjoitti:

Lääkärin ammatti kiinnosti lapsesta asti. Lääketieteessä kiinnostaa monipuolisuus: voi alkaa kirurgiksi, psykiatriksi, lastenlääkäriksi. Tehdä neuvolatyötä, vakuutuslääkärin etätyötä, tutkimustyö tai opetustyö yliopistolla. Tuntiopettajana sairaanhoito-oppilaitoksessa valmennuskurssien vetäjänä. Työpaikkalääkärinä tai vaikka jossain potilasliitossa lääkärinä...

"Vakuutuslääkärin etätyötä..."

Todellakin, sitähän se on; ero valelääkäriin se että valelääkäri näkee potilaan - eikä valelääkärin tarvitse myöskään rikkoa Hippokrateen valaa.

Poissulkumenetelmällä hain eri aloille ja burnoutin vuoksi menin sinne, mihin pääsin papereilla ilman pääsykokeita. Olen DI, ei tämä huono valinta ollut.

Halusin kyllä oikikseen ja välillä aina haaveilen alanvaihdosta, kun työhommat alkaa puuduttaa. Mutta sitten tulee uus projekti ja saa vähän uutta puhtia. Onneksi voi vaihtaa firmaa, jos hommat alkaa käydä liian ykstoikkoseksi.

Vierailija kirjoitti:

Lääkärin työ kiinnosti jo lapsena kirjoitti:

Lääkärin ammatti kiinnosti lapsesta asti. Lääketieteessä kiinnostaa monipuolisuus: voi alkaa kirurgiksi, psykiatriksi, lastenlääkäriksi. Tehdä neuvolatyötä, vakuutuslääkärin etätyötä, tutkimustyö tai opetustyö yliopistolla. Tuntiopettajana sairaanhoito-oppilaitoksessa valmennuskurssien vetäjänä. Työpaikkalääkärinä tai vaikka jossain potilasliitossa lääkärinä...

"Vakuutuslääkärin etätyötä..."

Todellakin, sitähän se on; ero valelääkäriin se että valelääkäri näkee potilaan - eikä valelääkärin tarvitse myöskään rikkoa Hippokrateen valaa.

Kai tiedät, että suomalaisille lääkäreille tuo vala on ihan vapaaehtoinen? Se vannotaan valmistujaistilaisuudessa, jonne läheskään kaikki valmistuneet ei osallistu.

Hain kouluttautumaan matemaattis-luonnontieteellisille aloille, koska ne ovat mielestäni mielenkiintoisia. Sitten aloin etsiä koulutukseen sopivia työpaikkoja, ensin kesätöissä ja harjoittelussa, ja tietenkin myöhemmin pidempiaikaisia. Tietysti katsoin saatavilla olevista työpaikoista ne jotka itseäni eniten kiinnostivat, mutta ei ole väärin sanoa että ajauduin töihini enemmän tai vähemmän sattumalta.

Laitoin ammatteja lapuille, 10 kpl, ja poimin silmät kiinni voittajan, yksin kotona pienen viinilasi + kynttilä rituaalin jälkeen :) Manifestoin ihan oikean alan siis, tästä aikaa 12 vuotta.

Vierailija kirjoitti:

Kuulin tutuntutusta, joka haki kyseiseen koulutukseen ja päässäni naksahti. Tuo! (luonnontiede kyseessä) Ongelma on se, että kukaan lapsi ja nuori ei altistu kaikille aloille ja ammateille ennen kuin on valinnan aika. Siksi siitä voi tulla näin sattumanvaraista kuin minun kohdallani. Ja joo, sillä tiellä olen edelleen, viosien jälkeen alan töissä.

Sen sijaan, että eri koulutusalat käy esittäytymässä kouluissa vapaaehtoisesti, jonkin sortin urapäivä, missä oikeasti alan hommissa olevat esittelee työtään, olis parempi. Olen itsekin käynyt omassa lukiossani esittelemässä kouluani opiskeluaikoina ja näin jälkeenpäin mietin, että jäiköhän niille lukiolaisille oikeastaan mitään käteen. En osannut tietenkään kertoa mitään tulevista töistä, kun ei niistä silloin vielä ihan hirveesti ollut kokemusta.

Olen päätynyt uralleni sattuman kautta. Olen ollut hyvä työssäni ja edennyt hiljalleen aina ylemmäs ja ylemmäs. Harva tietää että olen täysin kouluttautumaton tehtävääni.

Toimin johtajana IT -alalla.

Oli aika, jolloin työpaikan sai ilman korkeakoulutodistusta ja pitkää työkokemusta.

Menin kysymään. Sain työpaikan ja olinkin alalla 35 vuotta.

Ei se ehkä se lapsuuden unelmatyö ollut, mutta ihan ok viihdyin hommassa.

Ajauduin. Olen edelleen (20+ vuotta) töissä firmassa, johon menin ensimmäisenä opiskeluvuotenani kesätöihin - tutkinto on ihan eri alalta. Olen viihtynyt ok. Unelma-ammattejakin on ollut ja on, elämä ei vaan mene aina niin kuin on suunnitellut. Ja vaikea päättää kun niin monet asiat kiinnostavat.

En ole koskaan ollut sellaisessa tilanteessa, että yhtä aikaa olisi avautunut useampi opiskelu- tai työpaikka ja niistä olisi pitänyt valita. Aina on avautunut tasan yksi vaihtoehto kerrallaan. Pari kertaa on kyllä käynyt niin, että minua on pyydetty työpaikkaan, johon en ole hakenut. Molempiin paikkoihin menin. Kerran nuorena olen kieltäytynyt yhdestä työpaikasta. Yhden opiskelupaikan jätin ottamatta ja yhdet opinnot lopetin elämäntilanteen takia, mutta hain melkein vastaavalle mutta kiinnostavammalle alalle myöhemmin ja valmistuin sieltä.

Työtä hakiessani olen aina lähettänyt paljon työhakemuksia, päässyt muutamiin haastatteluihin ja tullut lopulta valituksi vain yhteen paikkaan. Uuden työpaikan löytymiseen on usein mennyt useampi vuosi kunnes on vihdoin tärpännyt.

Ihan koko ketjua en lukenut, mutta sellainen kysymys heräsi että mistä te muut oikein nuorena saitte tietoa näistä ammateista aikana ennen nettiä? Siis tottahan kaikki tiesi tyyliin open, lääkärin, kampaajan ja kaupankassan mutta entäpä kun mikään näistä tällaisista ei kiinnostanut niin mistä se kiinnostava ala löytyi? 

Meillä ei näistä kotona puhuttu mitään (tai joo sen verran, että kaikki korkeakoulutetut ja ylioppilaatkin on tyhmiä eikä tajua mistään mitään) eikä kyllä koulussa opokaan tietoa jakanut. Asenne oli, että tietyt kympin oppilaat/open lellikit jatkaa lukioon ja sitten amikseen ne jotka tahtoo kampaajaksi (ei kiinnostanut) ja kauppikseen ne jotka tahtoo pankkiin (ei kiinnostanut) ja muut sitten vaan jalkaa jonkun työpaikan oven väliin, koska kyllä se työ tekijäänsä opettaa. Näin tein sitten itsekin, mutta eipä nuo pskaduunit oikein pidemmän päälle oikeilta tuntuneet eikä siellä enää ollut mahdollisuutta edes yletä kuten aiemmin ja lopulta meni sitten terveyskin.

(Ja lisätään vielä, että nuo edellämainitut amisvaihtoehdot oli tytöille ja pojille sitten tarjottiin vaan jotain autonkorjaaja- tai timpurilinjaa eli ihan kokonaan puuttui vaihtoehdoista esim nyt vaikka arkkitehdin, juristin tai farmaseutin ammatit. Toki niihin olisikin eka pitänyt se lukio käydä, mutta ei tällaisista vaihtoehdoista kukaan edes kertonut tuolloin eikä lukio-opintoihin kannustettu. Melko paljon jäi sitten omaltakin ikäluokalta potentiaalia käyttämättä.)

Halusin ammatin, jossa nainenkin voi tienata mukavasti.

Tykkäsin penskana ilmailusta. En kuitenkaan uskonut, että läpäisisin lentäjähommiin vaadittavat testit. Joten otin toiseksi parhaan tien ja hakeuduin mekaanikoksi.

Lukio suoritettu ja nyt yli 20v töitä tehty.

Sotilasilmailu on hieno laji.

En valinnut, muut valitsi puolestani taipumusteni ja kiinnostuksenkohteideni vastaisesti. Pesuveden mukana meni elämänilo vuosiksi.

Harmittaa kun en lähtenyt K-kauppiasputkeen vaikka olin kaupassa töissä niihin aikoihin. Ehkä se, että suvussa ei oikein muita yrittäjiä kuin maajusseja. Niin ja vanhempani eivät todellakaan arvostaneet.

Kiinnosti aihe valtavasti ja ajattelin, että olisi sitä kiva opiskella. Ei ollut hajuakaan minkälaista työ on, mutta tähän on sopeutunut ihan hyvin. En ole ollut päivääkään työttämänä.

Olisin halunnut poliisiksi, kaikki suvusta olivat jotenkin lain kanssa naimisissa, kuka oikealla ja kuka väärällä puolella, mutta nyt kun on 3 koulutusta niin pystyin  valita kolmesta parhaan, enää en haikaile koska eläke on lähempänä kuin työvuosia.

Juopottelin lukion jälkeisen kesän kavereiden kanssa noin 4x viikossa. Vanhemmat hermostuivat ja heittivät ulos. Olivat huomanneet että syksylle avautui lisäpaikkoja ammattikorkeakouluun ja käskivät hakea.

Olen mennyt kohti sitä, mikä kiinnostaa eniten: taide. En nuorena miettinyt yhtään toimeentuloa, usko lahjoihini oli vakaa. Taidekoulun jälkeen sain opetustöitä, hakeuduin pedagogisiin opintoihin, päädyin lopulta kuvisopeksi ja sittemmin alan hallinnollisiin hommiin. Mikään koulutus ja työkokemus ei minun kohdallani ole mennyt hukkaan. Minulla ei olisi nykyistä osaamistani ilman niitä. Mukaan mahtui kyllä epätoivon aikoja, epäuskoa, sivupolkuja ja hirveästi pätkätöitä ja hylkyjä. Mutta nyt on vakaa kuukausipalkka ja kiinnostava työ.

Aika pitkään meni, nelikymppisenä vasta löysin sen omimman alani. Mulla oli lahjoja moneen suuntaan ja kokeilinkin monenlaista, työttömyyttäkin on kärsitty. "Runsaudenpula" oli siis ongelmani, kun niin moni asia kiinnosti enkä tiennyt, miten ne olisin yhdistänyt. Tämä nykyinen ala ei tullut edes mieleeni, mutta puoliksi sattumalta tähän päädyin, ja olen tässä viihtynyt jo lähemmäs 20 vuotta, enkä aio enää vaihtaa. Ne aiemmat haahuilutkin on nyt eduksi, koska tässä ammatissa on hyötyä laajasta yleissivistyksestä. Luultavasti työskentelen vielä parisen vuotta yli eläkeikärajan, jos terveys pysyy hyvänä. Pieni pakkokin, koska palkkiot ei päätä huimaa, ja työttömyysvuosilta eläkekertymä jäi pieneksi.