Miten valitsit oman urasi ja ammattisi
Oliko kyseessä puhdas kiinnostus alaa kohtaan, vai vaikuttivatko myös muut mahdolliset tekijät valintaasi. Ja jos olet niitä ihmisiä, joilla ei oikein koskaan ole ollut mitään selkeää "haaveammattia", niin miten valitsit mihin ammattiin ja uralle haluat suuntautua.
Kommentit (285)
Liike-elämä aina kiinnosti, menin alan kouluun ja nyt olen yritysjohtaja.
Sain todella paljon viestejä unissa ja meditoinnissa siitä mikä ura minun tulisi valita.
Lääkärin ammatti kiinnosti lapsesta asti. Lääketieteessä kiinnostaa monipuolisuus: voi alkaa kirurgiksi, psykiatriksi, lastenlääkäriksi. Tehdä neuvolatyötä, vakuutuslääkärin etätyötä, tutkimustyö tai opetustyö yliopistolla. Tuntiopettajana sairaanhoito-oppilaitoksessa valmennuskurssien vetäjänä. Työpaikkalääkärinä tai vaikka jossain potilasliitossa lääkärinä...
arvostuksen puutettako kirjoitti:
Aluksi oli vain pakko saada töitä.
Koulu kun loppui ja täytin 16 vuotta sain töitä.
Ala kiinnosti mutta palkkaus oli myöhemmin syy alan vaihtoon.
Uusi työpaikka ja ura nostivat palkkaa hyvin ja viihdyin siellä hyvin.
Lisä ansioita hankin uudella alalla, josta laman seurauksena tuli pakko. En siis valinnut alaa palkan tai kiinnostuksen takia mutta se sopi muuten kuvaan hyvin.
Siitä tuli sitten 20 vuodeksi työni ja myös yrittäjäksi johtanut ammatti. Kehitin ym työtäni koko ajan ja lopulta lopetin sen kokonaan. Opin paljon ja halusin tehdä myös paljon muuta.
Hankin uuden ammatin työttömänä ollessani ja pidin siitä. Sitten tuli 2022 taas yt neuvottelut ja työt loppuivat. Alalla on töitä mutta ikä taitaa olla nyt suurin este saamisessa.
Vuoden alussa hankin vielä yhden ammattin joka ei kiinnosta yhtään ja ajattelin sen avaavan mahdollisuuksia yhteen toiseen tehtävään josta olin kiinnostunut. Ei se tuottanut tulosta lainkaan. Nyt vain tehtaillaan työhakemuksia ja odotellaan saako mitään työtä.
Unelma ammattia en ole vielä toteuttanut. Se vaatii paljon osaamista ja pääomaa johon ei ole mahdollisuutta nyt.
Suunnittelu ja kehitys sekä ongelmien ratkaiseminen sekä talousasiat on hallussa joten voisin perustaa uuden yrityksen ja siten hyödyntää kaikkea osaamistani siinä. Ongelmana on kuitenkin yhteiskunta. Täällä viedään tuhkatkin pesästä kateuden takia. Kokemusta on. Yrittäjä on lainsuojaton Suomessa. Byrokraatit ei pärjäisi omillaan päivääkään ja suojatyössä he tekevät elämästä helvettiä muille.
Järjestäytynyt rikollisuus viranomaisten toiminnassa ei ole tutkimuksia tehty koskaan ja seuraukset on pahoinvointi yhteiskunta Suomi.
Lastenkodissa kasvaneena pärjäisin paremmin kuin moni muu. Ilman tukiverkostoja ym. Sekös niitä v***taa paljon. Eikä ihme. Heidän toimet ei kestäisi tutkimuksia joita olen tehnyt harrastuksena heidän toimistaan.
Ei se ole unelma harrastus mutta aika kuluu paremmin töitä odotellessa.
.. Saatatpa olla oikeassa. Byrokraatit pitäisi panna yrittäjiksi. Etsisivät asiakkaansa, kilpailisivat hinnoilla, joustavuudella, toim, ajalla, palvelulla. Puolet yhteisistä virkamiehistä yksityisyrittäjiksi heti. Voisi tulla tehokasta vipinää, eikä vain joutavaa puheenpölinää.
Lääkäriksi päädyin, kun sain lukiosta ja yo-kirjoituksista hyvät arvosanat. Niillä ns. kuului pyrkiä lääkikseen. Pääsin sisään ja sitten aloin ihmetellä, kun opinnot eivät oikein kolahtaneet. Puursin pakolla eteenpäin. Alkoi klinikkavaihe, jolloin päästiin jututtamaan ja tutkimaan oikeita potilaita. Homma muuttui mielenkiintoiseksi. Erityisesti pidin jututtamisesta. Kun olin biologian sijasta kiinnostunut enemmän sosiologiasta ja psykologiasta, lähdin erikoistumaan psykiatriksi. Myöhemmin opiskelin vielä psykoterapeutiksi. Psykiatrin työ on ollut mielenkiintoista. Tein tiedettäkin eli olen LT ja dosentti, mutta niistä tutkinnoista ei ole paljon iloa ollut. Käytännön työ potilaiden kanssa on ollut parasta.
Olen lähihoitaja, koska en tiennyt mitä muutakaan elämälläni tekisin enkä ole koskaan ollut hyvä missään. Piti valita lähihoitajuuden tai työttömyyden väliltä. En erityisemmin pidä työstäni.
Päädyin nörttialalle(tietojenkäsittely) kiinnostuksen vuoksi, koska ala on huomattavan laaja, ja it:tä tarvitaan kaikkialla.
Nykyään toimin it-arkkitehtinä palkka 8200€/kk työaika 8-15.45.
Vaikka palkka on kohillaan, niin arvostan suuresti kädentaitajia, erityisesti puuseppiä. Jos voisin kääntää kelloa 15 vuotta takasin päin, niin pyrkisin tekemään jotain käsilläni ns. Oikeita töitä.
Vierailija kirjoitti:
Kun en keksinyt muutakaan. T. Sh
Huomasin istuvani rahakirstun päällä, nyt ei tartte kuin pyllistellä
Palkan ja työaikojen/lomien perusteella. Eli opettajaksi ryhdyin.
Juristi. Valitsin työnkuvan, palkan ja etenemismahdollisuuksien takia. Halusin itsenäinen asiantuntija ja toimistotyön. Halusin lisäksi, että tutkinnosta valmistuu selkeään ammattiin. Toki myös ammatin arvostuksella ja yleisellä palkkauksella oli merkitystä. Lisäksi pidän opiskelusta ja lukemisesta, joten valinta oli selvä. Myös lainsäädäntö on tietysti ollut minua kiinnostava asia. Toki moni muukin asia.
Menin aina vain sinne, mihin huolittiin.
Vierailija kirjoitti:
Juristi. Valitsin työnkuvan, palkan ja etenemismahdollisuuksien takia. Halusin itsenäinen asiantuntija ja toimistotyön. Halusin lisäksi, että tutkinnosta valmistuu selkeään ammattiin. Toki myös ammatin arvostuksella ja yleisellä palkkauksella oli merkitystä. Lisäksi pidän opiskelusta ja lukemisesta, joten valinta oli selvä. Myös lainsäädäntö on tietysti ollut minua kiinnostava asia. Toki moni muukin asia.
Arvostetaanko juristeja mitenkään sen erityisemmin? En ole itse niin ajatellut, tai yleisemmin huomannut.
Olin keskikoulun eka luokalla, siis noin 11-vuotiaana. Ensimmäisellä äidinkielen tunnilla tajusin, että tätä työtä haluan tehdä, mutta haluan tehdä sitä ihan toisella tavalla kuin monotonisesti puhuva ja muutenkin yksitoikkoinen miesope. Näin kävi, ja oli toiveammatti, ja pidin siitä kovasti.
Tosin nyt älypuhelin ja some nielaisi nuoret ja heidän fokuksensa, ja työ menetti kiinnostavuutensa. Onneksi pääsin juuri tässä taitekohdassa eläkkeelle.
En valinnut. Työskentelen toimistosihteerinä, koska päädyin tehtäviini kesätyöstä.
Olen tehnyt yliopistotutkinnon kielistä, mutta ei sillä pärjää, kun ei halua opettajaksi. Kääntäjän ammatin reaaliansiot tippuivat jo opiskellessani kovaa vauhtia samaan aikaan kuin elinkustannukset nousivat. En ollut mikään pikkurouva, joka olisi voinut vähän harrastaa kääntämistä.
Kirjastoalalle pätevöittäviin erillisopintoihin oli jatkokarsinta, joka perustui aiempaan työkokemukseen kirjastoalalla. Siinä ei auttanut mitään, vaikka olin tehnyt perusopinnot tosi hyvin arvosanoin. En voinut taloudellisista syistä lähteä päiväopintoihin.
Olen ylipäätään ollut aina todella hyvä niissä teoreettisissa opinnoissa, jotka ovat minua kiinnostaneet, mutta se ei näy siten, että olisin päässyt ko. alalle.
Toimistohommissa taustani näkyy lähinnä siten, että minulle on voinut laittaa tehtäviä, joita muille, peruskoulu- tai merkonomipohjalta tulleille ei laiteta. Ei se juuri näy palkassa.
Poikaystävän takia. Hänellä oli lukiosta niin huonot paperit, ettei mitään mahista päästä yliopistoon. Suurin osa ammattikorkeakouluista myös pois suljettu, kun ei todistus ollut hääppöinen. Hän kävi lukion jälkeen armeijan, oli siis minua vuotta vanhempi. Sitten me muutettiin yhdessä sille paikkakunnalle, josta hän sai amk-paikan. Minä menin myös amk:uun, koska ei siellä yliopistoakaan ollut.
Se suhde päättyi kesken opiskelun. Kyllä minua harmitti, kun 2 vuotta käynyt ammattiin, joka ei edes kiinnosta ja sitten se mies jättää, jonka vuoksi olin tehnyt niin ison uhrauksen. Myöhemmin kävin yamk:n, kun sellainen keksittiin. Ei mitään vaikutusta työuraan. Opiskelin avoimessa yliopistossa kasvatustieteitä, että pääsisin ammatillisen opettajan koulutukseen. Pääsin kolmannella hakukerralla. Valmistuin ammatilliseksi opettajaksi v. 2020, mutta en ole päivääkään päässyt työskentelemään opettajana. Ei ole työkokemusta. Haen kaikki opettajan paikat tältä paikkakunnalta ja läheltä, mutta siellä on aina pätevämpiä hakijoita. Se suututtaa, että ammatillisista opettajista väitetään olevan pulaa, ja kuitenkin päteviä hakijoita 25-40 jokaiseen avoimeen työpaikkaan ainakin minun ammattialalle.
Mietinkin, pitääkö nelikymppisenä vielä uudestaan lähteä alaa vaihtamaan. Jos nyt lähtisi yliopistoon ja opiskelisi sellaista alaa, mikä aidosti kiinnostaa. Esim. biologiksi tai biologian opettajaksi. Voisin olla myös aika hyvä tutkija, koska yamk:ssa tein opinnäytteenä kvantitatiivisen tutkimuksen (gradun tasaisesti) ja sain arvosanan K5. Tutkimuksen tekeminen oli mielenkiintoista, vaikka toki se on vasta harjoittelua yamk:ssa, ja todellinen tutkimustyö on vaativampaa.
Sinne menin minne pääsin. Tavoite oli että ei asiakaspalvelua eikä kovin fyysistä työtä.
Ryhdyin Finnairin lentoemännäksi kun en päässyt kosmetologikouluun. Lyhyt kurssi.
Vierailija kirjoitti:
Poikaystävän takia. Hänellä oli lukiosta niin huonot paperit, ettei mitään mahista päästä yliopistoon. Suurin osa ammattikorkeakouluista myös pois suljettu, kun ei todistus ollut hääppöinen. Hän kävi lukion jälkeen armeijan, oli siis minua vuotta vanhempi. Sitten me muutettiin yhdessä sille paikkakunnalle, josta hän sai amk-paikan. Minä menin myös amk:uun, koska ei siellä yliopistoakaan ollut.
Se suhde päättyi kesken opiskelun. Kyllä minua harmitti, kun 2 vuotta käynyt ammattiin, joka ei edes kiinnosta ja sitten se mies jättää, jonka vuoksi olin tehnyt niin ison uhrauksen. Myöhemmin kävin yamk:n, kun sellainen keksittiin. Ei mitään vaikutusta työuraan. Opiskelin avoimessa yliopistossa kasvatustieteitä, että pääsisin ammatillisen opettajan koulutukseen. Pääsin kolmannella hakukerralla. Valmistuin ammatilliseksi opettajaksi v. 2020, mutta en ole päivääkään päässyt työskentelemään opettajana. Ei ole työkokemusta. Haen kaikki opettajan paikat tältä paikkakunnalta ja läheltä, mutta siellä on aina pätevämpiä hakijoita. Se suututtaa, että ammatillisista opettajista väitetään olevan pulaa, ja kuitenkin päteviä hakijoita 25-40 jokaiseen avoimeen työpaikkaan ainakin minun ammattialalle.
Mietinkin, pitääkö nelikymppisenä vielä uudestaan lähteä alaa vaihtamaan. Jos nyt lähtisi yliopistoon ja opiskelisi sellaista alaa, mikä aidosti kiinnostaa. Esim. biologiksi tai biologian opettajaksi. Voisin olla myös aika hyvä tutkija, koska yamk:ssa tein opinnäytteenä kvantitatiivisen tutkimuksen (gradun tasaisesti) ja sain arvosanan K5. Tutkimuksen tekeminen oli mielenkiintoista, vaikka toki se on vasta harjoittelua yamk:ssa, ja todellinen tutkimustyö on vaativampaa.
Älä hyvä ihminen haaveile ammatillisen open työstä, vaan suuntaa eteenpäin.
Minä olen ollut ammatillisena opettajana kohta 10 vuotta. Ensinnäkin opiskelija-aines on muuttunut. Keskeytyksiä ei saisi tulla, mutta moni opiskelija tulee kokeilemaan, kiinnostaako ala vai ei. Kova paine saada oppimaan opetetut asiat, jos toista ei yhtään kiinnosta. Osalla on päihderiippuvuus, mitä mahdoton todistaa, kun ei mitään testejä saa enää tehdä.
Suomen kielen taito on heikentynyt. Se vaikuttaa opetukseen. Puhu selkokieltä, selitä käyttämäsi sanat, selitä uudelleen. Joskus tuntuu kuin opettaisi aakkosia. Opiskelijoista suurin osa yrittää päästä helpolla. Plagioidaan vastauksia helppoihinkin tehtäviin. Tein joskus testin ja laitoin tehtävän otsikoksi sellaisen, johon löytyy googlella hakemalla suoraan vastaus. Yllättävän moni oli kopioinut suoraan copy-pastella. Vastauksen olisi löytänyt opetuksen muistiinpanoista, mutta se olisi vaatinut ehkä muutaman minuutin pidempää hakemista. Pidin puhuttelun, että kopiointi ei ole oikein ja jos käyttää lähteitä, ne pitää aina merkitä. Osa opiskelijoista kyseenalaisti minun kertomani asian, eivät siis millään uskoneet, että tekstiä ei saa suoraan kopioida.
Opetuksen määrää on karsittu. Käytännössä jos ennen oli opetuspäivä lähiopetuksessa klo 9-15, niin nyt se saattaa olla vaikkapa klo 9-13. Verkossa itsenäiset tehtävät lisääntyneet. Jotkut opiskelijat niitä tekee, jotkut ei. Näyttö on sidottu osaamiseen. Jos opiskelija osaa, ei hänen ole mitään tehtäviä pakko saada läpi. Tutkinnot ovat näyttöihin perustuvia, joskus työelämän arvioijat ovat ihan pihalla siitä, mitä pitäisi osata. Heitellään mutu-tuntumalla arvioita. Osa arvioijista ei ymmärrä tutkinnon perusteita. Työssäoppimisen aikana pitäisi käydä läpi niitä asioita, joiden osaamista ja tietämistä arvioidaan, mutta ei siellä työpaikoilla ole aikaa. Opettajana joutuu opastamaan ohjaajia, mitä he arvioivat ja miten. Yhä useammin ohjaaja ei ole käynyt edes osaamisen arvioinnin koulutusta, joka ei ole enää pakollinen. Minä olen vaatinut, että minun opiskelijoideni arvioijat ovat vähintään vuoden työskennelleet siinä työpaikassa, jolloin itse osaavat oletettavasti työtehtävät. Tai ainakin että ovat olleet alalla vähintään sen vuoden töissä. Sekin tuntuu olevan osalle työpaikoista ihan mahdottoman tiukka vaatimus.
Opiskelin hieman paria akateemista alaa mutta en oikein kokenut olevani vaatimusten mittainen, kunnes löysin kutsumukseni kun vatsasta kuului kurniva ääni joka sanoi että mene siihen tiettyyn paikkaan töihin, ja siinä vierähtikin sitten eläkeikään asti. Olihan sinne muodollisena vaatimuksena hieman yleistä peruskoulutusta, mutta niihin tehtäviin olisi hyvin riitänyt kiertokoulun käymällä saatu perusluku- ja laskutaito, sekä tietty määrä fyysistä terveyttä.
Vaihtoehdot on vähissä, siksi ei työllä ole väliä jos sitä vain saisi.