Lue keskustelun säännöt.
Miten valitsit oman urasi ja ammattisi
Oliko kyseessä puhdas kiinnostus alaa kohtaan, vai vaikuttivatko myös muut mahdolliset tekijät valintaasi. Ja jos olet niitä ihmisiä, joilla ei oikein koskaan ole ollut mitään selkeää "haaveammattia", niin miten valitsit mihin ammattiin ja uralle haluat suuntautua.
Kommentit (285)
Luin läpi lukiossa jaetun kirjan, jossa kuvattiin kaikki Suomen korkeakoulujen oppiaineet. Valitsin niistä potentiaaliset alat oman silloisen osaamisen ja mielenkiinnon kohteiden perusteella. Lukiossa opiskellessa tuli sitten selväksi, että yhdessä niistä menestyisin selvästi paremmin, ja sinne hain.
Kyseisen aineen vanhemmilta opiskelijoilta tuli sitten tietoon, että tiettyyn erikoisalaan suuntautumalla pääsisi hyvää isoon firmaan töihin. Näin tein. Sen jälkeen olen lopulta päätynyt hyvin eri alalle kuin mikä alkuperäinen opiskeltu tai työskennelty oli. Työelämässä on tullut esiin pakkoja/mahdollisuuksia suuntautua muualle. Nekin olen päässyt onneksi valitsemaan oman osaamisen ja mielenkiinnon perusteella, kun niilläkin aloilla on töitä riittänyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Insinööriksi ajauduin vähän suvun rasitteen mukana, suku nimittäin on täynnä insinöörejä. Nuorin tytärkin on nyt Otaniemessä, joten hulluus jatkuu. Ensimmäien työpaikkani,joka määräsi sitten työuran tuli hieman tuurinkauppana. Tulin interreilaamasta, aivan pa ja mietin, että mitähän alkaisi tekemään. Ravintolavaunussa viimeisiä kolikoita juodessani törmäsin tulevaan työnantajaan, joka palkkasi minut hommiin. Insinööriksi luin,mutta työura on ollut pitkälti aivan muuta.
En miettinyt yhtään. Säntäsin lukion jälkeen yliopistoon tehden huonoja valintoja, joihin jäin jumiin ja valmistuinkin aika nopeasti. Työelämässä alkoivat pian valtavat motivaatio-ongelmat, jotka veivät lievään masennukseen ja tarkoituksettomuuden tunteeseen.
Terveyssyistä luin tradenomiksi. Nyt olen välillä työttömänä ja välillä palkkatukitöissä.
Vierailija kirjoitti:
Kiinnostuksen ja luonteenpiirteiden perusteella.
Itsellä ehkä kiinnostus ja ominaisuudet ja lahjakkuus tuossa työssä. Luonteenpiirre sopii ihan hyvin, etenkin nyt kun olen enemmän tehnyt yötä. Aluksi luulin, että pitäisi olla erilainen luonne, mutta omalla laillani teen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kiinnostuksen ja luonteenpiirteiden perusteella.
Itsellä ehkä kiinnostus ja ominaisuudet ja lahjakkuus tuossa työssä. Luonteenpiirre sopii ihan hyvin, etenkin nyt kun olen enemmän tehnyt yötä. Aluksi luulin, että pitäisi olla erilainen luonne, mutta omalla laillani teen.
Tai siis olen oikeastaan huomannut että tämä olla luonteeni sopii varsin hyvin tähän. Olen kääntänyt sen itselleni eduksi. Luulin että työssä pitää olla ekstrovertti, mutta tässä työn tekeminen ja kiinnostus kohteeseen on paljon tärkeämpää kuin luonne. Itse olen ekstrovertti, mutta ihan sosiaalinen. Myös työ orientoitunut. Ja määrätietoinen. Omana itsenä oleminen oon luonteisen on oikeastaan paras, koska tämä on itsenäistä, vaikka tuleekin ihmisten kanssa töitä.
Sisäinen kiinnostus tähän alaan-Se varmaan oli se tärkein ammattiin viejä.
Mä olen sorvaaja, sorvaan puuhevosten persseenreikiä.
Mukavaa hommaa, tehnyt jo 30 vuotta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
tuli yt-ssä potkut ja piti vaan mennä "johonkin"
Lukion jälkeen ei ollut ollenkaan tietoa, mikä ala kiinnostaisi. Lähdin sitten samalle erikoisalalle kuin isäni, hällä oli sen alan yritys. Myöhemmin lähdin opiskelemaan uudestaan ja täysin uutta alaa, se valikoitui kiinnostuksen mukaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Opiskelen vielä unelma-alalleni, mutta valinnan tein oman kiinnostuksen perusteella. Mikä sen parempaa, kuin saada palkkaa jostain, mitä tekisi ilmaiseksikin. Mitään valtavia rahasummia ei ole tiedossa, mutta alalla on paljon erilaisia työpaikkoja, joissa kaikissa pääsee tekemään jänniä asioita. Niin paljon olen jo ehtinyt tekemään muita töitä, että tiedän miltä tuntuu päivän päätteeksi tulla kotiin niin uupuneena, ettei jaksa edes harrastaa mitään kivaa vapaa-ajalla. Ei kiitos sitä elämää enää koskaan, vaan mieluummin yhdistää sitten harrastuksen työhön.
Eka "kunnon" työni oli pikaruokalassa kun täytin 18v, piti välivuodelle keksiä hommaa. Ra-kas-tin tuota työtä - ja tajusin sen vasta kun lähdin. Luulin että on ihan perus nauttia työstä, ja siltä tuntuu aina mitä tahansa työtä päädynkään tekemään
Lopulta entten tentten mä päädyin sitten välivuosien, matkustelun ja pikaruokaladuunailun ohella hoitoalaa opiskelemaan kun joku "kunnon ammatti pitää olla ja käydä korkeakoulut". Ihan pskaa. Opiskelin, valmistuin, tein töitä. Sunnuntait itkettiin ahdistusta. Elettiin perjantaille (säännöllinen työaika vaikka oli hoitoalaa). Siellä tajusin, että hemmetti tuo pikaruokalahomma oli oikeasti mun hommaa.
Joten lopetin hoitoalan ja lähdin ravintolapäälliköksi samaan ketjuun missä alotin 18-vuotiaana. Sittemmin nousin vielä aluepäälliköksi, ja täs ollaan.
Summa summaarumia: kuuntelin sydäntäni
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Useampi ammatti on tullut kahlattua läpi. Mielenkiinto on ollut johtava valintakriteeri ja myös se, että tiedostan mitkä ammatit eivät kiinnosta missään nimessä. Esim. autonkorjaus, raksa, siivous yms. työt eivät tosiaankaan kiinnosta enkä viihtyisi luultavasti päivääkää kyseisissä töissä. Samoin kirjanpito yms. rutiinityöt pelkiltään- ei, ei, ei. Kyseisiä töitä ja ammatteja on kylläkin suositeltu, mutta miksi kiusaisin itseäni suostumalla, kun teidän ettei kiehdo. Toisaalta työttömyyskin on ajantuhlaamista ja jatkuvissa rahahuolissa kieriskelemistä, joten tiettyjä kompromisseja on joutunut tekemään matkan varrella. Esimerkiksi käyty ravintola-alalla, josta olen pyrkinyt eroon nyt viimeisimmät viisi vuotta uudelleen kouluttautumisen ja unelma-alani opiskelulla.
Eniten vaikutti puhdas kiinnostus. Lisäksi joka suunnalta annettiin ymmärtää, että yritykset tarvitsevat sen alan osaajia. Kun sitten valmistuin, kävi ilmi, ettei meille ollutkaan tarvetta. Olisi pitänyt tutkinnon lisäksi olla työkokemusta, mutta eihän sitä saa, kun ei kukaan ota töihin. Edelleen yritykset etsivät kokeneita osaajia, mutta kokemusta ei (edelleenkään) kartu, kun ei kukaan ota töihin. Ikää on nyt 40 v ja turhauttaa jo aika paljon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä siinä osaltaan vaikutti ajopuuteoria. Opiskelin kieliä enkä oikein keksinyt, mitä niillä voisi muutakaan tehdä kuin ruveta opettamaan. Ei se ala ykkösvaihtoehto ollut. Kielistä tosin pidin ja opin niitä helposti, mutta ihan muuta olisin halunnut tehdä, jos se olisi ollut mahdollista. Haaveilin varsin nuoresta, että pyrin ylioppilaaksi päästyäni käsityöalalle, mieluiten Wetterhoffille, mutta valitettavasti silmälääkäri torppasi haaveeni. Teini-iässä silmäni muuttuivat varsin usein ja paljon, joten lääkäri totesi, että näköni ei ehkä kestäisi niin pikkutarkkaa työtä. Harmitti, kun suvussani on tyypillistä monipuoliset kädentaidot.
No hankin sitten elantoni opettamalla kieliä ja harrastin vapaa-ajallani käsitöitä monipuolisesti. Nyt eläkeläisenä voin todeta, että kyllä ne silmät olisivat todennäköisesti kestäneet sen pikkutarkan työskentelyn. Tosin jotkut käsityöalalla työskentelevät totesivat, että valitsin viisaasti, sillä ainakin koulussa käsityönopettajilla ei ole kovinkaan helppoa, sillä osa lapsista ja nuorista ei voi sietää käsitöitä. Sen sijaan harvat eivät pidä kieltenopiskelusta.
Tylsyyden perusteella. Lapsenakaan ei ollut mitään haaveammattia.
Vierailija kirjoitti:
En valinnut, muut valitsi puolestani taipumusteni ja kiinnostuksenkohteideni vastaisesti. Pesuveden mukana meni elämänilo vuosiksi.
Juurikin tämä. Muiden mieliksi alanvalinta, johtaa tyytymättömyyteen ja ajan tuhlaamiseen.
Vierailija kirjoitti:
Suurimmalle osalle ammatti lankeaa sattuman oikusta, tai se valitaan heille., mitään omaa vapaata tahtoa pääsee "käyttämään" harva.
Hyllyttäminen ja apukäsi ei ole ammatti. Vaikka näitä yritetäänkin tuputtaa. Samoin kotonatyöskentelyä.
Montaa alaa olen kokeillut työurani aikana. Nykyiseen työhöni ajauduin sattumalta. Olin satunnaisesti töissä ja työkkäristä tuli ilmoitus alkavasta rekrykoulutuksesta. Ala tuntui jotenkin kiinnostavalta. Joten pistin hakemuksen aivan viime tipassa. Seuraavana päivänä soitettiin haastatteluun. Yllätyksekseni tulin valituksi 300 hakijan joukosta. Työllistyin ja olen viihtynyt hyvin jo 9 vuotta.
Vedin pitkää tikkua ja hävisin.
Enää ei pääse niin terveenä sairaseläkkeelle, että voisi enää mistään nauttia.