Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Veisitkö lapsen verikokeeseen kun neuvola huolissaan kasvusta
29.07.2022 |
Neuvolasta tehtiin lähete verikokeeseen, kun lapsi ei kasva muka tarpeeksi. Onko pakko viedä vai tuleeko joku lastensuojelujuttu? En ole huolissani, vanhoista neuvolakorteista selvisi että muutkin kasvaneet samalla tavalla. Pelkään että lapselle tulee trauma verikokeesta
Kommentit (76)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän toisaalta sen ajatuksen, että verikoe on ikävä. Ainakin itse tiedän monen lapsen huutaneen suoraa huutoa koko sen oton ajan. Siinä mielessä ei ei ole monestikaan kivuton toimenpide. Toisaalta joskus se on silti pakko ottaa.
Itsellä aikuisena on otettu monia kertoja. Aluksi kaikki ihan hyvin ja toisaalta kestin kyllä sen. On niin paljon ottajastakin kiinni. Itsellä suonet ihan piilossa. Vasemmasta kädestä ei näy taipeesta suonet lainkaan ja oikeasta vaan pari pientä. Yksi hoitaja otti niistä pienistä ja kesti kauan, mutta sekin ok ja ei tullut huono olo. Sitten toisen piti taas väkisin ottaa vasemmasta. Pisti ensin siihen ja sitten toiseen käteen, kun ei saanut ekasta. Ja vaihtoi vielä kerran. Silloin se pistely oli jo liikaa. Sai viimein otettua.
Viime kerta pahin, kun toinen hoitaja ei saanut kummastakaan millään. Sitten sai vähän verta ekasta, mutta ei kunnolla. Jätti kesken sen putkilon ja vaihtoi taas toiseen käteen. Sitten sanoi, että jos menisin makuulle. Se ei auttanut ja pyysi taas istumaan. Silloin meinasin ensimmäistä kertaa pyörtyä. Olin unettomuudesta kärsivä ja voimat yön jälkeen lopussa. Sinnittelin ja kun sai ne 6 putkiloa täyteen ja sitten pimeni. Hoitaja sai jotenkin minut makuulle. Tämän kaiken jälkeen jonkinlainen kammo jäi. Aiemmin ei ollut tälläistä. Kestän sen jos kaikki menee hyvin. En noita monia pistämisiä.
Tuo hoitaja sanoi vielä minulle, että minun täytyy sitten tulla uudestaan sinne jos ei saa otettua. Mietin vaan tätä, että miten se voi mennä niin. Onko noissa ottajissa niin paljon eroa. Parhaat kerrat itsellä ihan tk:ssa. Heti onnistui. Huonommat taas yksityisellä. Ikävä tilanne jos hoitaja itse on levoton ja epävarma. Sori myös kun kerroin tästä. Mietin vaan, että miten paljon vaihtelee kokemukset asiasta. Jos minulla olisi lapsia niin veisin mahdollisuuksien mukaan hoitajalle joka on ottanut itseltäkin hyvin. Jokin luotto on heihin. Huonoihin paikkoihin taas en. Joku kirjoitti myös kuinka tärkeää on puhua asiasta ja se myös, että lapsi saa olla "herkkä" eikä korosteta rohkeutta.
Olen pahoillani ikävistä kokemuksistasi. Olen itse bioanalyytikko, alalla yli 20 vuotta. Meillä nyrkkisääntönä on, ettei kolmea kertaa enempää saa sama näytteenottaja pistää. Toki jos suonet on aivan hukassa eikä mitään löydy, turha pistää sitä ensimmäistäkään kertaa. Yleensä kyllä aina löytyy suoni, kun rauhassa etsii eikä ala pistelemään vähän sinnepäin. Aloittelevat näytteenottajat joskus pistävät useita kertoja, en tiedä eivätkö voi tunnustaa etteivät saa vai mikä on. Heitä täytyy välillä muistuttaa asiasta.
Toki potilaallakin on oikeus sanoa, milloin riittää ja pyytää vaikka lääkäri ottamaan näyte. Anestesialääkärit voivat laittaa näytteenottoa varten erilaisia kanyyleita, varsinkin jos näytteitä on ollut vaikea saada. Ainahan nämäkään eivät kyllä toimi.
Itselläni on ollut potilaita, jotka ovat sanoneet ettei saa pistää kuin kerran ja jos ei onnistu niin sitten ei onnistu. On ollut pelokkaita potilaita. Vihamielisiä ja aggressiivisia, koska näytteenotto pelottaa. Juttelemalla ja rauhoittamalla tilanne on kaikki mennyt yleensä hyvin. Itse pelkään kaikkia muita toimenpiteitä potilaana, joten ymmärrän täysin piikkikammon. Sitä ei tarvitse hävetä ja näytteenottajalle voi kertoa, miten haluaa toimittavan (sanotaanko ennen kuin pistetään, jutellaanko kaikenlaista muuta jotta ajatukset pysyy pois näytteen otosta, ollaanko hiljaa ym). Ja potilaalla on myös oikeus pyytää toista näytteenottajaa, jos kemiat ei kohtaa tai homma tuntuu syystä tai toisesta sähläämiseltä. Kannattaa myös sanoa heti, jos on aiemmin pyörtynyt/tullut huono olo näytteenotossa. Makuuasentoon kannattaa käydä jo ennen näytteenottoa.
Toivotaan sujuvaa näytteenottoa kaikille (myös ja etenkin niille uusille näytteenottajille)!
Toki nuo anelääkärit toimivat vain sairaalassa. Itse kun olen siellä töissä, ajattelen sitä kautta, ettei kyllä TK:ssa toimi 😁 Mutta TK:ssa kannattaa pyytää se hoitaja kuka on ennenkin saanut näytteet otettua, jos on siis töissä tuolloin. Jos ei, sanoo että kolmea kertaa enempää ei saa pistää. Sitten uusi yritys myöhemmin toisen hoitajan kanssa.
Huomaa kyllä ettet tiedä terveyskeskuksista mitään!
Joo, en ole koskaan ollut töissä TK:ssa vaan koko työurani sairaalassa kolmivuorotyössä. Mikä meni pieleen? Tiedän kyllä, ettei joissakin paikoissa välttämättä ole kuin yksi näytteenottaja. Silloin tällä alueella tullaan keskussairaalan näytteenottoon, jos muualla ei onnistu. En tiedä miten muualla toimitaan.
Ei siellä kuule esitetä toiveita siitä kuka pistää. Naurettava aiatus!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En lukenut koko ketjua, mutta ap, pyydä labrassa EMLA-laastari lapselle. Puuduttaa pistoskohdan, ei satu. Eikä traumatisoidu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän toisaalta sen ajatuksen, että verikoe on ikävä. Ainakin itse tiedän monen lapsen huutaneen suoraa huutoa koko sen oton ajan. Siinä mielessä ei ei ole monestikaan kivuton toimenpide. Toisaalta joskus se on silti pakko ottaa.
Itsellä aikuisena on otettu monia kertoja. Aluksi kaikki ihan hyvin ja toisaalta kestin kyllä sen. On niin paljon ottajastakin kiinni. Itsellä suonet ihan piilossa. Vasemmasta kädestä ei näy taipeesta suonet lainkaan ja oikeasta vaan pari pientä. Yksi hoitaja otti niistä pienistä ja kesti kauan, mutta sekin ok ja ei tullut huono olo. Sitten toisen piti taas väkisin ottaa vasemmasta. Pisti ensin siihen ja sitten toiseen käteen, kun ei saanut ekasta. Ja vaihtoi vielä kerran. Silloin se pistely oli jo liikaa. Sai viimein otettua.
Viime kerta pahin, kun toinen hoitaja ei saanut kummastakaan millään. Sitten sai vähän verta ekasta, mutta ei kunnolla. Jätti kesken sen putkilon ja vaihtoi taas toiseen käteen. Sitten sanoi, että jos menisin makuulle. Se ei auttanut ja pyysi taas istumaan. Silloin meinasin ensimmäistä kertaa pyörtyä. Olin unettomuudesta kärsivä ja voimat yön jälkeen lopussa. Sinnittelin ja kun sai ne 6 putkiloa täyteen ja sitten pimeni. Hoitaja sai jotenkin minut makuulle. Tämän kaiken jälkeen jonkinlainen kammo jäi. Aiemmin ei ollut tälläistä. Kestän sen jos kaikki menee hyvin. En noita monia pistämisiä.
Tuo hoitaja sanoi vielä minulle, että minun täytyy sitten tulla uudestaan sinne jos ei saa otettua. Mietin vaan tätä, että miten se voi mennä niin. Onko noissa ottajissa niin paljon eroa. Parhaat kerrat itsellä ihan tk:ssa. Heti onnistui. Huonommat taas yksityisellä. Ikävä tilanne jos hoitaja itse on levoton ja epävarma. Sori myös kun kerroin tästä. Mietin vaan, että miten paljon vaihtelee kokemukset asiasta. Jos minulla olisi lapsia niin veisin mahdollisuuksien mukaan hoitajalle joka on ottanut itseltäkin hyvin. Jokin luotto on heihin. Huonoihin paikkoihin taas en. Joku kirjoitti myös kuinka tärkeää on puhua asiasta ja se myös, että lapsi saa olla "herkkä" eikä korosteta rohkeutta.
Olen pahoillani ikävistä kokemuksistasi. Olen itse bioanalyytikko, alalla yli 20 vuotta. Meillä nyrkkisääntönä on, ettei kolmea kertaa enempää saa sama näytteenottaja pistää. Toki jos suonet on aivan hukassa eikä mitään löydy, turha pistää sitä ensimmäistäkään kertaa. Yleensä kyllä aina löytyy suoni, kun rauhassa etsii eikä ala pistelemään vähän sinnepäin. Aloittelevat näytteenottajat joskus pistävät useita kertoja, en tiedä eivätkö voi tunnustaa etteivät saa vai mikä on. Heitä täytyy välillä muistuttaa asiasta.
Toki potilaallakin on oikeus sanoa, milloin riittää ja pyytää vaikka lääkäri ottamaan näyte. Anestesialääkärit voivat laittaa näytteenottoa varten erilaisia kanyyleita, varsinkin jos näytteitä on ollut vaikea saada. Ainahan nämäkään eivät kyllä toimi.
Itselläni on ollut potilaita, jotka ovat sanoneet ettei saa pistää kuin kerran ja jos ei onnistu niin sitten ei onnistu. On ollut pelokkaita potilaita. Vihamielisiä ja aggressiivisia, koska näytteenotto pelottaa. Juttelemalla ja rauhoittamalla tilanne on kaikki mennyt yleensä hyvin. Itse pelkään kaikkia muita toimenpiteitä potilaana, joten ymmärrän täysin piikkikammon. Sitä ei tarvitse hävetä ja näytteenottajalle voi kertoa, miten haluaa toimittavan (sanotaanko ennen kuin pistetään, jutellaanko kaikenlaista muuta jotta ajatukset pysyy pois näytteen otosta, ollaanko hiljaa ym). Ja potilaalla on myös oikeus pyytää toista näytteenottajaa, jos kemiat ei kohtaa tai homma tuntuu syystä tai toisesta sähläämiseltä. Kannattaa myös sanoa heti, jos on aiemmin pyörtynyt/tullut huono olo näytteenotossa. Makuuasentoon kannattaa käydä jo ennen näytteenottoa.
Toivotaan sujuvaa näytteenottoa kaikille (myös ja etenkin niille uusille näytteenottajille)!
Toki nuo anelääkärit toimivat vain sairaalassa. Itse kun olen siellä töissä, ajattelen sitä kautta, ettei kyllä TK:ssa toimi 😁 Mutta TK:ssa kannattaa pyytää se hoitaja kuka on ennenkin saanut näytteet otettua, jos on siis töissä tuolloin. Jos ei, sanoo että kolmea kertaa enempää ei saa pistää. Sitten uusi yritys myöhemmin toisen hoitajan kanssa.
Huomaa kyllä ettet tiedä terveyskeskuksista mitään!
Joo, en ole koskaan ollut töissä TK:ssa vaan koko työurani sairaalassa kolmivuorotyössä. Mikä meni pieleen? Tiedän kyllä, ettei joissakin paikoissa välttämättä ole kuin yksi näytteenottaja. Silloin tällä alueella tullaan keskussairaalan näytteenottoon, jos muualla ei onnistu. En tiedä miten muualla toimitaan.
Ei siellä kuule esitetä toiveita siitä kuka pistää. Naurettava aiatus!
Miksei esitetä? Miksi ajatus on naurettava?
Turha lytätä ajatusta ellei ole edes perustelua, miksi joku ei onnistu. Ja jos vastassa sattuisi olemaan joku tosielämän Justiina, miksi ihmiset antavat kohdella itseään huonosti? Itse asiallisesti toimimalla voi kyllä esittää toiveita omasta hoidostaan tai tehdä valituksen huonosta kohtelusta.
Vierailija kirjoitti:
En lukenut koko ketjua, mutta ap, pyydä labrassa EMLA-laastari lapselle. Puuduttaa pistoskohdan, ei satu. Eikä traumatisoidu.
Emla supistaa verisuonia ja näytettä on silloin hankalampi saada.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän toisaalta sen ajatuksen, että verikoe on ikävä. Ainakin itse tiedän monen lapsen huutaneen suoraa huutoa koko sen oton ajan. Siinä mielessä ei ei ole monestikaan kivuton toimenpide. Toisaalta joskus se on silti pakko ottaa.
Itsellä aikuisena on otettu monia kertoja. Aluksi kaikki ihan hyvin ja toisaalta kestin kyllä sen. On niin paljon ottajastakin kiinni. Itsellä suonet ihan piilossa. Vasemmasta kädestä ei näy taipeesta suonet lainkaan ja oikeasta vaan pari pientä. Yksi hoitaja otti niistä pienistä ja kesti kauan, mutta sekin ok ja ei tullut huono olo. Sitten toisen piti taas väkisin ottaa vasemmasta. Pisti ensin siihen ja sitten toiseen käteen, kun ei saanut ekasta. Ja vaihtoi vielä kerran. Silloin se pistely oli jo liikaa. Sai viimein otettua.
Viime kerta pahin, kun toinen hoitaja ei saanut kummastakaan millään. Sitten sai vähän verta ekasta, mutta ei kunnolla. Jätti kesken sen putkilon ja vaihtoi taas toiseen käteen. Sitten sanoi, että jos menisin makuulle. Se ei auttanut ja pyysi taas istumaan. Silloin meinasin ensimmäistä kertaa pyörtyä. Olin unettomuudesta kärsivä ja voimat yön jälkeen lopussa. Sinnittelin ja kun sai ne 6 putkiloa täyteen ja sitten pimeni. Hoitaja sai jotenkin minut makuulle. Tämän kaiken jälkeen jonkinlainen kammo jäi. Aiemmin ei ollut tälläistä. Kestän sen jos kaikki menee hyvin. En noita monia pistämisiä.
Tuo hoitaja sanoi vielä minulle, että minun täytyy sitten tulla uudestaan sinne jos ei saa otettua. Mietin vaan tätä, että miten se voi mennä niin. Onko noissa ottajissa niin paljon eroa. Parhaat kerrat itsellä ihan tk:ssa. Heti onnistui. Huonommat taas yksityisellä. Ikävä tilanne jos hoitaja itse on levoton ja epävarma. Sori myös kun kerroin tästä. Mietin vaan, että miten paljon vaihtelee kokemukset asiasta. Jos minulla olisi lapsia niin veisin mahdollisuuksien mukaan hoitajalle joka on ottanut itseltäkin hyvin. Jokin luotto on heihin. Huonoihin paikkoihin taas en. Joku kirjoitti myös kuinka tärkeää on puhua asiasta ja se myös, että lapsi saa olla "herkkä" eikä korosteta rohkeutta.
Olen pahoillani ikävistä kokemuksistasi. Olen itse bioanalyytikko, alalla yli 20 vuotta. Meillä nyrkkisääntönä on, ettei kolmea kertaa enempää saa sama näytteenottaja pistää. Toki jos suonet on aivan hukassa eikä mitään löydy, turha pistää sitä ensimmäistäkään kertaa. Yleensä kyllä aina löytyy suoni, kun rauhassa etsii eikä ala pistelemään vähän sinnepäin. Aloittelevat näytteenottajat joskus pistävät useita kertoja, en tiedä eivätkö voi tunnustaa etteivät saa vai mikä on. Heitä täytyy välillä muistuttaa asiasta.
Toki potilaallakin on oikeus sanoa, milloin riittää ja pyytää vaikka lääkäri ottamaan näyte. Anestesialääkärit voivat laittaa näytteenottoa varten erilaisia kanyyleita, varsinkin jos näytteitä on ollut vaikea saada. Ainahan nämäkään eivät kyllä toimi.
Itselläni on ollut potilaita, jotka ovat sanoneet ettei saa pistää kuin kerran ja jos ei onnistu niin sitten ei onnistu. On ollut pelokkaita potilaita. Vihamielisiä ja aggressiivisia, koska näytteenotto pelottaa. Juttelemalla ja rauhoittamalla tilanne on kaikki mennyt yleensä hyvin. Itse pelkään kaikkia muita toimenpiteitä potilaana, joten ymmärrän täysin piikkikammon. Sitä ei tarvitse hävetä ja näytteenottajalle voi kertoa, miten haluaa toimittavan (sanotaanko ennen kuin pistetään, jutellaanko kaikenlaista muuta jotta ajatukset pysyy pois näytteen otosta, ollaanko hiljaa ym). Ja potilaalla on myös oikeus pyytää toista näytteenottajaa, jos kemiat ei kohtaa tai homma tuntuu syystä tai toisesta sähläämiseltä. Kannattaa myös sanoa heti, jos on aiemmin pyörtynyt/tullut huono olo näytteenotossa. Makuuasentoon kannattaa käydä jo ennen näytteenottoa.
Toivotaan sujuvaa näytteenottoa kaikille (myös ja etenkin niille uusille näytteenottajille)!
Toki nuo anelääkärit toimivat vain sairaalassa. Itse kun olen siellä töissä, ajattelen sitä kautta, ettei kyllä TK:ssa toimi 😁 Mutta TK:ssa kannattaa pyytää se hoitaja kuka on ennenkin saanut näytteet otettua, jos on siis töissä tuolloin. Jos ei, sanoo että kolmea kertaa enempää ei saa pistää. Sitten uusi yritys myöhemmin toisen hoitajan kanssa.
Huomaa kyllä ettet tiedä terveyskeskuksista mitään!
Joo, en ole koskaan ollut töissä TK:ssa vaan koko työurani sairaalassa kolmivuorotyössä. Mikä meni pieleen? Tiedän kyllä, ettei joissakin paikoissa välttämättä ole kuin yksi näytteenottaja. Silloin tällä alueella tullaan keskussairaalan näytteenottoon, jos muualla ei onnistu. En tiedä miten muualla toimitaan.
Ei siellä kuule esitetä toiveita siitä kuka pistää. Naurettava aiatus!
Miksei esitetä? Miksi ajatus on naurettava?
Turha lytätä ajatusta ellei ole edes perustelua, miksi joku ei onnistu. Ja jos vastassa sattuisi olemaan joku tosielämän Justiina, miksi ihmiset antavat kohdella itseään huonosti? Itse asiallisesti toimimalla voi kyllä esittää toiveita omasta hoidostaan tai tehdä valituksen huonosta kohtelusta.
Jos sinä sinne laboratorioon pääset kuuden tunnin jonotuksen jälkeen, ei siellä todellakaan enää aleta vaatimaan tiettyä pistäjää. Tervetuloa nyt reaalitodellisuuteen sieltä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän toisaalta sen ajatuksen, että verikoe on ikävä. Ainakin itse tiedän monen lapsen huutaneen suoraa huutoa koko sen oton ajan. Siinä mielessä ei ei ole monestikaan kivuton toimenpide. Toisaalta joskus se on silti pakko ottaa.
Itsellä aikuisena on otettu monia kertoja. Aluksi kaikki ihan hyvin ja toisaalta kestin kyllä sen. On niin paljon ottajastakin kiinni. Itsellä suonet ihan piilossa. Vasemmasta kädestä ei näy taipeesta suonet lainkaan ja oikeasta vaan pari pientä. Yksi hoitaja otti niistä pienistä ja kesti kauan, mutta sekin ok ja ei tullut huono olo. Sitten toisen piti taas väkisin ottaa vasemmasta. Pisti ensin siihen ja sitten toiseen käteen, kun ei saanut ekasta. Ja vaihtoi vielä kerran. Silloin se pistely oli jo liikaa. Sai viimein otettua.
Viime kerta pahin, kun toinen hoitaja ei saanut kummastakaan millään. Sitten sai vähän verta ekasta, mutta ei kunnolla. Jätti kesken sen putkilon ja vaihtoi taas toiseen käteen. Sitten sanoi, että jos menisin makuulle. Se ei auttanut ja pyysi taas istumaan. Silloin meinasin ensimmäistä kertaa pyörtyä. Olin unettomuudesta kärsivä ja voimat yön jälkeen lopussa. Sinnittelin ja kun sai ne 6 putkiloa täyteen ja sitten pimeni. Hoitaja sai jotenkin minut makuulle. Tämän kaiken jälkeen jonkinlainen kammo jäi. Aiemmin ei ollut tälläistä. Kestän sen jos kaikki menee hyvin. En noita monia pistämisiä.
Tuo hoitaja sanoi vielä minulle, että minun täytyy sitten tulla uudestaan sinne jos ei saa otettua. Mietin vaan tätä, että miten se voi mennä niin. Onko noissa ottajissa niin paljon eroa. Parhaat kerrat itsellä ihan tk:ssa. Heti onnistui. Huonommat taas yksityisellä. Ikävä tilanne jos hoitaja itse on levoton ja epävarma. Sori myös kun kerroin tästä. Mietin vaan, että miten paljon vaihtelee kokemukset asiasta. Jos minulla olisi lapsia niin veisin mahdollisuuksien mukaan hoitajalle joka on ottanut itseltäkin hyvin. Jokin luotto on heihin. Huonoihin paikkoihin taas en. Joku kirjoitti myös kuinka tärkeää on puhua asiasta ja se myös, että lapsi saa olla "herkkä" eikä korosteta rohkeutta.
Olen pahoillani ikävistä kokemuksistasi. Olen itse bioanalyytikko, alalla yli 20 vuotta. Meillä nyrkkisääntönä on, ettei kolmea kertaa enempää saa sama näytteenottaja pistää. Toki jos suonet on aivan hukassa eikä mitään löydy, turha pistää sitä ensimmäistäkään kertaa. Yleensä kyllä aina löytyy suoni, kun rauhassa etsii eikä ala pistelemään vähän sinnepäin. Aloittelevat näytteenottajat joskus pistävät useita kertoja, en tiedä eivätkö voi tunnustaa etteivät saa vai mikä on. Heitä täytyy välillä muistuttaa asiasta.
Toki potilaallakin on oikeus sanoa, milloin riittää ja pyytää vaikka lääkäri ottamaan näyte. Anestesialääkärit voivat laittaa näytteenottoa varten erilaisia kanyyleita, varsinkin jos näytteitä on ollut vaikea saada. Ainahan nämäkään eivät kyllä toimi.
Itselläni on ollut potilaita, jotka ovat sanoneet ettei saa pistää kuin kerran ja jos ei onnistu niin sitten ei onnistu. On ollut pelokkaita potilaita. Vihamielisiä ja aggressiivisia, koska näytteenotto pelottaa. Juttelemalla ja rauhoittamalla tilanne on kaikki mennyt yleensä hyvin. Itse pelkään kaikkia muita toimenpiteitä potilaana, joten ymmärrän täysin piikkikammon. Sitä ei tarvitse hävetä ja näytteenottajalle voi kertoa, miten haluaa toimittavan (sanotaanko ennen kuin pistetään, jutellaanko kaikenlaista muuta jotta ajatukset pysyy pois näytteen otosta, ollaanko hiljaa ym). Ja potilaalla on myös oikeus pyytää toista näytteenottajaa, jos kemiat ei kohtaa tai homma tuntuu syystä tai toisesta sähläämiseltä. Kannattaa myös sanoa heti, jos on aiemmin pyörtynyt/tullut huono olo näytteenotossa. Makuuasentoon kannattaa käydä jo ennen näytteenottoa.
Toivotaan sujuvaa näytteenottoa kaikille (myös ja etenkin niille uusille näytteenottajille)!
Toki nuo anelääkärit toimivat vain sairaalassa. Itse kun olen siellä töissä, ajattelen sitä kautta, ettei kyllä TK:ssa toimi 😁 Mutta TK:ssa kannattaa pyytää se hoitaja kuka on ennenkin saanut näytteet otettua, jos on siis töissä tuolloin. Jos ei, sanoo että kolmea kertaa enempää ei saa pistää. Sitten uusi yritys myöhemmin toisen hoitajan kanssa.
Huomaa kyllä ettet tiedä terveyskeskuksista mitään!
Joo, en ole koskaan ollut töissä TK:ssa vaan koko työurani sairaalassa kolmivuorotyössä. Mikä meni pieleen? Tiedän kyllä, ettei joissakin paikoissa välttämättä ole kuin yksi näytteenottaja. Silloin tällä alueella tullaan keskussairaalan näytteenottoon, jos muualla ei onnistu. En tiedä miten muualla toimitaan.
Ei siellä kuule esitetä toiveita siitä kuka pistää. Naurettava aiatus!
Miksei esitetä? Miksi ajatus on naurettava?
Turha lytätä ajatusta ellei ole edes perustelua, miksi joku ei onnistu. Ja jos vastassa sattuisi olemaan joku tosielämän Justiina, miksi ihmiset antavat kohdella itseään huonosti? Itse asiallisesti toimimalla voi kyllä esittää toiveita omasta hoidostaan tai tehdä valituksen huonosta kohtelusta.
Jos sinä sinne laboratorioon pääset kuuden tunnin jonotuksen jälkeen, ei siellä todellakaan enää aleta vaatimaan tiettyä pistäjää. Tervetuloa nyt reaalitodellisuuteen sieltä!
Meillä pääsee terveyskeskuksessa odottamatta labraan. Sinne varataan aika ja aikoja on 5 min välein.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän toisaalta sen ajatuksen, että verikoe on ikävä. Ainakin itse tiedän monen lapsen huutaneen suoraa huutoa koko sen oton ajan. Siinä mielessä ei ei ole monestikaan kivuton toimenpide. Toisaalta joskus se on silti pakko ottaa.
Itsellä aikuisena on otettu monia kertoja. Aluksi kaikki ihan hyvin ja toisaalta kestin kyllä sen. On niin paljon ottajastakin kiinni. Itsellä suonet ihan piilossa. Vasemmasta kädestä ei näy taipeesta suonet lainkaan ja oikeasta vaan pari pientä. Yksi hoitaja otti niistä pienistä ja kesti kauan, mutta sekin ok ja ei tullut huono olo. Sitten toisen piti taas väkisin ottaa vasemmasta. Pisti ensin siihen ja sitten toiseen käteen, kun ei saanut ekasta. Ja vaihtoi vielä kerran. Silloin se pistely oli jo liikaa. Sai viimein otettua.
Viime kerta pahin, kun toinen hoitaja ei saanut kummastakaan millään. Sitten sai vähän verta ekasta, mutta ei kunnolla. Jätti kesken sen putkilon ja vaihtoi taas toiseen käteen. Sitten sanoi, että jos menisin makuulle. Se ei auttanut ja pyysi taas istumaan. Silloin meinasin ensimmäistä kertaa pyörtyä. Olin unettomuudesta kärsivä ja voimat yön jälkeen lopussa. Sinnittelin ja kun sai ne 6 putkiloa täyteen ja sitten pimeni. Hoitaja sai jotenkin minut makuulle. Tämän kaiken jälkeen jonkinlainen kammo jäi. Aiemmin ei ollut tälläistä. Kestän sen jos kaikki menee hyvin. En noita monia pistämisiä.
Tuo hoitaja sanoi vielä minulle, että minun täytyy sitten tulla uudestaan sinne jos ei saa otettua. Mietin vaan tätä, että miten se voi mennä niin. Onko noissa ottajissa niin paljon eroa. Parhaat kerrat itsellä ihan tk:ssa. Heti onnistui. Huonommat taas yksityisellä. Ikävä tilanne jos hoitaja itse on levoton ja epävarma. Sori myös kun kerroin tästä. Mietin vaan, että miten paljon vaihtelee kokemukset asiasta. Jos minulla olisi lapsia niin veisin mahdollisuuksien mukaan hoitajalle joka on ottanut itseltäkin hyvin. Jokin luotto on heihin. Huonoihin paikkoihin taas en. Joku kirjoitti myös kuinka tärkeää on puhua asiasta ja se myös, että lapsi saa olla "herkkä" eikä korosteta rohkeutta.
Olen pahoillani ikävistä kokemuksistasi. Olen itse bioanalyytikko, alalla yli 20 vuotta. Meillä nyrkkisääntönä on, ettei kolmea kertaa enempää saa sama näytteenottaja pistää. Toki jos suonet on aivan hukassa eikä mitään löydy, turha pistää sitä ensimmäistäkään kertaa. Yleensä kyllä aina löytyy suoni, kun rauhassa etsii eikä ala pistelemään vähän sinnepäin. Aloittelevat näytteenottajat joskus pistävät useita kertoja, en tiedä eivätkö voi tunnustaa etteivät saa vai mikä on. Heitä täytyy välillä muistuttaa asiasta.
Toki potilaallakin on oikeus sanoa, milloin riittää ja pyytää vaikka lääkäri ottamaan näyte. Anestesialääkärit voivat laittaa näytteenottoa varten erilaisia kanyyleita, varsinkin jos näytteitä on ollut vaikea saada. Ainahan nämäkään eivät kyllä toimi.
Itselläni on ollut potilaita, jotka ovat sanoneet ettei saa pistää kuin kerran ja jos ei onnistu niin sitten ei onnistu. On ollut pelokkaita potilaita. Vihamielisiä ja aggressiivisia, koska näytteenotto pelottaa. Juttelemalla ja rauhoittamalla tilanne on kaikki mennyt yleensä hyvin. Itse pelkään kaikkia muita toimenpiteitä potilaana, joten ymmärrän täysin piikkikammon. Sitä ei tarvitse hävetä ja näytteenottajalle voi kertoa, miten haluaa toimittavan (sanotaanko ennen kuin pistetään, jutellaanko kaikenlaista muuta jotta ajatukset pysyy pois näytteen otosta, ollaanko hiljaa ym). Ja potilaalla on myös oikeus pyytää toista näytteenottajaa, jos kemiat ei kohtaa tai homma tuntuu syystä tai toisesta sähläämiseltä. Kannattaa myös sanoa heti, jos on aiemmin pyörtynyt/tullut huono olo näytteenotossa. Makuuasentoon kannattaa käydä jo ennen näytteenottoa.
Toivotaan sujuvaa näytteenottoa kaikille (myös ja etenkin niille uusille näytteenottajille)!
Toki nuo anelääkärit toimivat vain sairaalassa. Itse kun olen siellä töissä, ajattelen sitä kautta, ettei kyllä TK:ssa toimi 😁 Mutta TK:ssa kannattaa pyytää se hoitaja kuka on ennenkin saanut näytteet otettua, jos on siis töissä tuolloin. Jos ei, sanoo että kolmea kertaa enempää ei saa pistää. Sitten uusi yritys myöhemmin toisen hoitajan kanssa.
Huomaa kyllä ettet tiedä terveyskeskuksista mitään!
Joo, en ole koskaan ollut töissä TK:ssa vaan koko työurani sairaalassa kolmivuorotyössä. Mikä meni pieleen? Tiedän kyllä, ettei joissakin paikoissa välttämättä ole kuin yksi näytteenottaja. Silloin tällä alueella tullaan keskussairaalan näytteenottoon, jos muualla ei onnistu. En tiedä miten muualla toimitaan.
Ei siellä kuule esitetä toiveita siitä kuka pistää. Naurettava aiatus!
Miksei esitetä? Miksi ajatus on naurettava?
Turha lytätä ajatusta ellei ole edes perustelua, miksi joku ei onnistu. Ja jos vastassa sattuisi olemaan joku tosielämän Justiina, miksi ihmiset antavat kohdella itseään huonosti? Itse asiallisesti toimimalla voi kyllä esittää toiveita omasta hoidostaan tai tehdä valituksen huonosta kohtelusta.
Jos sinä sinne laboratorioon pääset kuuden tunnin jonotuksen jälkeen, ei siellä todellakaan enää aleta vaatimaan tiettyä pistäjää. Tervetuloa nyt reaalitodellisuuteen sieltä!
Meillä pääsee terveyskeskuksessa odottamatta labraan. Sinne varataan aika ja aikoja on 5 min välein.
No hienoa. Kai tajuat että kaikkialla ei pääse.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän toisaalta sen ajatuksen, että verikoe on ikävä. Ainakin itse tiedän monen lapsen huutaneen suoraa huutoa koko sen oton ajan. Siinä mielessä ei ei ole monestikaan kivuton toimenpide. Toisaalta joskus se on silti pakko ottaa.
Itsellä aikuisena on otettu monia kertoja. Aluksi kaikki ihan hyvin ja toisaalta kestin kyllä sen. On niin paljon ottajastakin kiinni. Itsellä suonet ihan piilossa. Vasemmasta kädestä ei näy taipeesta suonet lainkaan ja oikeasta vaan pari pientä. Yksi hoitaja otti niistä pienistä ja kesti kauan, mutta sekin ok ja ei tullut huono olo. Sitten toisen piti taas väkisin ottaa vasemmasta. Pisti ensin siihen ja sitten toiseen käteen, kun ei saanut ekasta. Ja vaihtoi vielä kerran. Silloin se pistely oli jo liikaa. Sai viimein otettua.
Viime kerta pahin, kun toinen hoitaja ei saanut kummastakaan millään. Sitten sai vähän verta ekasta, mutta ei kunnolla. Jätti kesken sen putkilon ja vaihtoi taas toiseen käteen. Sitten sanoi, että jos menisin makuulle. Se ei auttanut ja pyysi taas istumaan. Silloin meinasin ensimmäistä kertaa pyörtyä. Olin unettomuudesta kärsivä ja voimat yön jälkeen lopussa. Sinnittelin ja kun sai ne 6 putkiloa täyteen ja sitten pimeni. Hoitaja sai jotenkin minut makuulle. Tämän kaiken jälkeen jonkinlainen kammo jäi. Aiemmin ei ollut tälläistä. Kestän sen jos kaikki menee hyvin. En noita monia pistämisiä.
Tuo hoitaja sanoi vielä minulle, että minun täytyy sitten tulla uudestaan sinne jos ei saa otettua. Mietin vaan tätä, että miten se voi mennä niin. Onko noissa ottajissa niin paljon eroa. Parhaat kerrat itsellä ihan tk:ssa. Heti onnistui. Huonommat taas yksityisellä. Ikävä tilanne jos hoitaja itse on levoton ja epävarma. Sori myös kun kerroin tästä. Mietin vaan, että miten paljon vaihtelee kokemukset asiasta. Jos minulla olisi lapsia niin veisin mahdollisuuksien mukaan hoitajalle joka on ottanut itseltäkin hyvin. Jokin luotto on heihin. Huonoihin paikkoihin taas en. Joku kirjoitti myös kuinka tärkeää on puhua asiasta ja se myös, että lapsi saa olla "herkkä" eikä korosteta rohkeutta.
Olen pahoillani ikävistä kokemuksistasi. Olen itse bioanalyytikko, alalla yli 20 vuotta. Meillä nyrkkisääntönä on, ettei kolmea kertaa enempää saa sama näytteenottaja pistää. Toki jos suonet on aivan hukassa eikä mitään löydy, turha pistää sitä ensimmäistäkään kertaa. Yleensä kyllä aina löytyy suoni, kun rauhassa etsii eikä ala pistelemään vähän sinnepäin. Aloittelevat näytteenottajat joskus pistävät useita kertoja, en tiedä eivätkö voi tunnustaa etteivät saa vai mikä on. Heitä täytyy välillä muistuttaa asiasta.
Toki potilaallakin on oikeus sanoa, milloin riittää ja pyytää vaikka lääkäri ottamaan näyte. Anestesialääkärit voivat laittaa näytteenottoa varten erilaisia kanyyleita, varsinkin jos näytteitä on ollut vaikea saada. Ainahan nämäkään eivät kyllä toimi.
Itselläni on ollut potilaita, jotka ovat sanoneet ettei saa pistää kuin kerran ja jos ei onnistu niin sitten ei onnistu. On ollut pelokkaita potilaita. Vihamielisiä ja aggressiivisia, koska näytteenotto pelottaa. Juttelemalla ja rauhoittamalla tilanne on kaikki mennyt yleensä hyvin. Itse pelkään kaikkia muita toimenpiteitä potilaana, joten ymmärrän täysin piikkikammon. Sitä ei tarvitse hävetä ja näytteenottajalle voi kertoa, miten haluaa toimittavan (sanotaanko ennen kuin pistetään, jutellaanko kaikenlaista muuta jotta ajatukset pysyy pois näytteen otosta, ollaanko hiljaa ym). Ja potilaalla on myös oikeus pyytää toista näytteenottajaa, jos kemiat ei kohtaa tai homma tuntuu syystä tai toisesta sähläämiseltä. Kannattaa myös sanoa heti, jos on aiemmin pyörtynyt/tullut huono olo näytteenotossa. Makuuasentoon kannattaa käydä jo ennen näytteenottoa.
Toivotaan sujuvaa näytteenottoa kaikille (myös ja etenkin niille uusille näytteenottajille)!
Toki nuo anelääkärit toimivat vain sairaalassa. Itse kun olen siellä töissä, ajattelen sitä kautta, ettei kyllä TK:ssa toimi 😁 Mutta TK:ssa kannattaa pyytää se hoitaja kuka on ennenkin saanut näytteet otettua, jos on siis töissä tuolloin. Jos ei, sanoo että kolmea kertaa enempää ei saa pistää. Sitten uusi yritys myöhemmin toisen hoitajan kanssa.
Huomaa kyllä ettet tiedä terveyskeskuksista mitään!
Joo, en ole koskaan ollut töissä TK:ssa vaan koko työurani sairaalassa kolmivuorotyössä. Mikä meni pieleen? Tiedän kyllä, ettei joissakin paikoissa välttämättä ole kuin yksi näytteenottaja. Silloin tällä alueella tullaan keskussairaalan näytteenottoon, jos muualla ei onnistu. En tiedä miten muualla toimitaan.
Ei siellä kuule esitetä toiveita siitä kuka pistää. Naurettava aiatus!
Miksei esitetä? Miksi ajatus on naurettava?
Turha lytätä ajatusta ellei ole edes perustelua, miksi joku ei onnistu. Ja jos vastassa sattuisi olemaan joku tosielämän Justiina, miksi ihmiset antavat kohdella itseään huonosti? Itse asiallisesti toimimalla voi kyllä esittää toiveita omasta hoidostaan tai tehdä valituksen huonosta kohtelusta.
Jos sinä sinne laboratorioon pääset kuuden tunnin jonotuksen jälkeen, ei siellä todellakaan enää aleta vaatimaan tiettyä pistäjää. Tervetuloa nyt reaalitodellisuuteen sieltä!
Meillä pääsee terveyskeskuksessa odottamatta labraan. Sinne varataan aika ja aikoja on 5 min välein.
No hienoa. Kai tajuat että kaikkialla ei pääse.
Samoin pääsee meillä. Ollaan HUS:in alaisuudessa.
Päivystyksessä ei tietenkään ole aikoja, mutta niistähän ei nyt ollut kyse. Missäpäin labraan mennään vaan odottamaan ja otetaan potilaat saapumisjärjestyksessä? Vai miten homma toimii?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän toisaalta sen ajatuksen, että verikoe on ikävä. Ainakin itse tiedän monen lapsen huutaneen suoraa huutoa koko sen oton ajan. Siinä mielessä ei ei ole monestikaan kivuton toimenpide. Toisaalta joskus se on silti pakko ottaa.
Itsellä aikuisena on otettu monia kertoja. Aluksi kaikki ihan hyvin ja toisaalta kestin kyllä sen. On niin paljon ottajastakin kiinni. Itsellä suonet ihan piilossa. Vasemmasta kädestä ei näy taipeesta suonet lainkaan ja oikeasta vaan pari pientä. Yksi hoitaja otti niistä pienistä ja kesti kauan, mutta sekin ok ja ei tullut huono olo. Sitten toisen piti taas väkisin ottaa vasemmasta. Pisti ensin siihen ja sitten toiseen käteen, kun ei saanut ekasta. Ja vaihtoi vielä kerran. Silloin se pistely oli jo liikaa. Sai viimein otettua.
Viime kerta pahin, kun toinen hoitaja ei saanut kummastakaan millään. Sitten sai vähän verta ekasta, mutta ei kunnolla. Jätti kesken sen putkilon ja vaihtoi taas toiseen käteen. Sitten sanoi, että jos menisin makuulle. Se ei auttanut ja pyysi taas istumaan. Silloin meinasin ensimmäistä kertaa pyörtyä. Olin unettomuudesta kärsivä ja voimat yön jälkeen lopussa. Sinnittelin ja kun sai ne 6 putkiloa täyteen ja sitten pimeni. Hoitaja sai jotenkin minut makuulle. Tämän kaiken jälkeen jonkinlainen kammo jäi. Aiemmin ei ollut tälläistä. Kestän sen jos kaikki menee hyvin. En noita monia pistämisiä.
Tuo hoitaja sanoi vielä minulle, että minun täytyy sitten tulla uudestaan sinne jos ei saa otettua. Mietin vaan tätä, että miten se voi mennä niin. Onko noissa ottajissa niin paljon eroa. Parhaat kerrat itsellä ihan tk:ssa. Heti onnistui. Huonommat taas yksityisellä. Ikävä tilanne jos hoitaja itse on levoton ja epävarma. Sori myös kun kerroin tästä. Mietin vaan, että miten paljon vaihtelee kokemukset asiasta. Jos minulla olisi lapsia niin veisin mahdollisuuksien mukaan hoitajalle joka on ottanut itseltäkin hyvin. Jokin luotto on heihin. Huonoihin paikkoihin taas en. Joku kirjoitti myös kuinka tärkeää on puhua asiasta ja se myös, että lapsi saa olla "herkkä" eikä korosteta rohkeutta.
Olen pahoillani ikävistä kokemuksistasi. Olen itse bioanalyytikko, alalla yli 20 vuotta. Meillä nyrkkisääntönä on, ettei kolmea kertaa enempää saa sama näytteenottaja pistää. Toki jos suonet on aivan hukassa eikä mitään löydy, turha pistää sitä ensimmäistäkään kertaa. Yleensä kyllä aina löytyy suoni, kun rauhassa etsii eikä ala pistelemään vähän sinnepäin. Aloittelevat näytteenottajat joskus pistävät useita kertoja, en tiedä eivätkö voi tunnustaa etteivät saa vai mikä on. Heitä täytyy välillä muistuttaa asiasta.
Toki potilaallakin on oikeus sanoa, milloin riittää ja pyytää vaikka lääkäri ottamaan näyte. Anestesialääkärit voivat laittaa näytteenottoa varten erilaisia kanyyleita, varsinkin jos näytteitä on ollut vaikea saada. Ainahan nämäkään eivät kyllä toimi.
Itselläni on ollut potilaita, jotka ovat sanoneet ettei saa pistää kuin kerran ja jos ei onnistu niin sitten ei onnistu. On ollut pelokkaita potilaita. Vihamielisiä ja aggressiivisia, koska näytteenotto pelottaa. Juttelemalla ja rauhoittamalla tilanne on kaikki mennyt yleensä hyvin. Itse pelkään kaikkia muita toimenpiteitä potilaana, joten ymmärrän täysin piikkikammon. Sitä ei tarvitse hävetä ja näytteenottajalle voi kertoa, miten haluaa toimittavan (sanotaanko ennen kuin pistetään, jutellaanko kaikenlaista muuta jotta ajatukset pysyy pois näytteen otosta, ollaanko hiljaa ym). Ja potilaalla on myös oikeus pyytää toista näytteenottajaa, jos kemiat ei kohtaa tai homma tuntuu syystä tai toisesta sähläämiseltä. Kannattaa myös sanoa heti, jos on aiemmin pyörtynyt/tullut huono olo näytteenotossa. Makuuasentoon kannattaa käydä jo ennen näytteenottoa.
Toivotaan sujuvaa näytteenottoa kaikille (myös ja etenkin niille uusille näytteenottajille)!
Toki nuo anelääkärit toimivat vain sairaalassa. Itse kun olen siellä töissä, ajattelen sitä kautta, ettei kyllä TK:ssa toimi 😁 Mutta TK:ssa kannattaa pyytää se hoitaja kuka on ennenkin saanut näytteet otettua, jos on siis töissä tuolloin. Jos ei, sanoo että kolmea kertaa enempää ei saa pistää. Sitten uusi yritys myöhemmin toisen hoitajan kanssa.
Huomaa kyllä ettet tiedä terveyskeskuksista mitään!
Joo, en ole koskaan ollut töissä TK:ssa vaan koko työurani sairaalassa kolmivuorotyössä. Mikä meni pieleen? Tiedän kyllä, ettei joissakin paikoissa välttämättä ole kuin yksi näytteenottaja. Silloin tällä alueella tullaan keskussairaalan näytteenottoon, jos muualla ei onnistu. En tiedä miten muualla toimitaan.
Ei siellä kuule esitetä toiveita siitä kuka pistää. Naurettava aiatus!
Miksei esitetä? Miksi ajatus on naurettava?
Turha lytätä ajatusta ellei ole edes perustelua, miksi joku ei onnistu. Ja jos vastassa sattuisi olemaan joku tosielämän Justiina, miksi ihmiset antavat kohdella itseään huonosti? Itse asiallisesti toimimalla voi kyllä esittää toiveita omasta hoidostaan tai tehdä valituksen huonosta kohtelusta.
Jos sinä sinne laboratorioon pääset kuuden tunnin jonotuksen jälkeen, ei siellä todellakaan enää aleta vaatimaan tiettyä pistäjää. Tervetuloa nyt reaalitodellisuuteen sieltä!
Meillä pääsee terveyskeskuksessa odottamatta labraan. Sinne varataan aika ja aikoja on 5 min välein.
No hienoa. Kai tajuat että kaikkialla ei pääse.
Samoin pääsee meillä. Ollaan HUS:in alaisuudessa.
Päivystyksessä ei tietenkään ole aikoja, mutta niistähän ei nyt ollut kyse. Missäpäin labraan mennään vaan odottamaan ja otetaan potilaat saapumisjärjestyksessä? Vai miten homma toimii?
Niinpä, miten typerä systeemi kaikkien kannalta. Olisikohan aika ottaa ajanvaraus käyttöön?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän toisaalta sen ajatuksen, että verikoe on ikävä. Ainakin itse tiedän monen lapsen huutaneen suoraa huutoa koko sen oton ajan. Siinä mielessä ei ei ole monestikaan kivuton toimenpide. Toisaalta joskus se on silti pakko ottaa.
Itsellä aikuisena on otettu monia kertoja. Aluksi kaikki ihan hyvin ja toisaalta kestin kyllä sen. On niin paljon ottajastakin kiinni. Itsellä suonet ihan piilossa. Vasemmasta kädestä ei näy taipeesta suonet lainkaan ja oikeasta vaan pari pientä. Yksi hoitaja otti niistä pienistä ja kesti kauan, mutta sekin ok ja ei tullut huono olo. Sitten toisen piti taas väkisin ottaa vasemmasta. Pisti ensin siihen ja sitten toiseen käteen, kun ei saanut ekasta. Ja vaihtoi vielä kerran. Silloin se pistely oli jo liikaa. Sai viimein otettua.
Viime kerta pahin, kun toinen hoitaja ei saanut kummastakaan millään. Sitten sai vähän verta ekasta, mutta ei kunnolla. Jätti kesken sen putkilon ja vaihtoi taas toiseen käteen. Sitten sanoi, että jos menisin makuulle. Se ei auttanut ja pyysi taas istumaan. Silloin meinasin ensimmäistä kertaa pyörtyä. Olin unettomuudesta kärsivä ja voimat yön jälkeen lopussa. Sinnittelin ja kun sai ne 6 putkiloa täyteen ja sitten pimeni. Hoitaja sai jotenkin minut makuulle. Tämän kaiken jälkeen jonkinlainen kammo jäi. Aiemmin ei ollut tälläistä. Kestän sen jos kaikki menee hyvin. En noita monia pistämisiä.
Tuo hoitaja sanoi vielä minulle, että minun täytyy sitten tulla uudestaan sinne jos ei saa otettua. Mietin vaan tätä, että miten se voi mennä niin. Onko noissa ottajissa niin paljon eroa. Parhaat kerrat itsellä ihan tk:ssa. Heti onnistui. Huonommat taas yksityisellä. Ikävä tilanne jos hoitaja itse on levoton ja epävarma. Sori myös kun kerroin tästä. Mietin vaan, että miten paljon vaihtelee kokemukset asiasta. Jos minulla olisi lapsia niin veisin mahdollisuuksien mukaan hoitajalle joka on ottanut itseltäkin hyvin. Jokin luotto on heihin. Huonoihin paikkoihin taas en. Joku kirjoitti myös kuinka tärkeää on puhua asiasta ja se myös, että lapsi saa olla "herkkä" eikä korosteta rohkeutta.
Olen pahoillani ikävistä kokemuksistasi. Olen itse bioanalyytikko, alalla yli 20 vuotta. Meillä nyrkkisääntönä on, ettei kolmea kertaa enempää saa sama näytteenottaja pistää. Toki jos suonet on aivan hukassa eikä mitään löydy, turha pistää sitä ensimmäistäkään kertaa. Yleensä kyllä aina löytyy suoni, kun rauhassa etsii eikä ala pistelemään vähän sinnepäin. Aloittelevat näytteenottajat joskus pistävät useita kertoja, en tiedä eivätkö voi tunnustaa etteivät saa vai mikä on. Heitä täytyy välillä muistuttaa asiasta.
Toki potilaallakin on oikeus sanoa, milloin riittää ja pyytää vaikka lääkäri ottamaan näyte. Anestesialääkärit voivat laittaa näytteenottoa varten erilaisia kanyyleita, varsinkin jos näytteitä on ollut vaikea saada. Ainahan nämäkään eivät kyllä toimi.
Itselläni on ollut potilaita, jotka ovat sanoneet ettei saa pistää kuin kerran ja jos ei onnistu niin sitten ei onnistu. On ollut pelokkaita potilaita. Vihamielisiä ja aggressiivisia, koska näytteenotto pelottaa. Juttelemalla ja rauhoittamalla tilanne on kaikki mennyt yleensä hyvin. Itse pelkään kaikkia muita toimenpiteitä potilaana, joten ymmärrän täysin piikkikammon. Sitä ei tarvitse hävetä ja näytteenottajalle voi kertoa, miten haluaa toimittavan (sanotaanko ennen kuin pistetään, jutellaanko kaikenlaista muuta jotta ajatukset pysyy pois näytteen otosta, ollaanko hiljaa ym). Ja potilaalla on myös oikeus pyytää toista näytteenottajaa, jos kemiat ei kohtaa tai homma tuntuu syystä tai toisesta sähläämiseltä. Kannattaa myös sanoa heti, jos on aiemmin pyörtynyt/tullut huono olo näytteenotossa. Makuuasentoon kannattaa käydä jo ennen näytteenottoa.
Toivotaan sujuvaa näytteenottoa kaikille (myös ja etenkin niille uusille näytteenottajille)!
Toki nuo anelääkärit toimivat vain sairaalassa. Itse kun olen siellä töissä, ajattelen sitä kautta, ettei kyllä TK:ssa toimi 😁 Mutta TK:ssa kannattaa pyytää se hoitaja kuka on ennenkin saanut näytteet otettua, jos on siis töissä tuolloin. Jos ei, sanoo että kolmea kertaa enempää ei saa pistää. Sitten uusi yritys myöhemmin toisen hoitajan kanssa.
Huomaa kyllä ettet tiedä terveyskeskuksista mitään!
Joo, en ole koskaan ollut töissä TK:ssa vaan koko työurani sairaalassa kolmivuorotyössä. Mikä meni pieleen? Tiedän kyllä, ettei joissakin paikoissa välttämättä ole kuin yksi näytteenottaja. Silloin tällä alueella tullaan keskussairaalan näytteenottoon, jos muualla ei onnistu. En tiedä miten muualla toimitaan.
Ei siellä kuule esitetä toiveita siitä kuka pistää. Naurettava aiatus!
Miksei esitetä? Miksi ajatus on naurettava?
Turha lytätä ajatusta ellei ole edes perustelua, miksi joku ei onnistu. Ja jos vastassa sattuisi olemaan joku tosielämän Justiina, miksi ihmiset antavat kohdella itseään huonosti? Itse asiallisesti toimimalla voi kyllä esittää toiveita omasta hoidostaan tai tehdä valituksen huonosta kohtelusta.
Jos sinä sinne laboratorioon pääset kuuden tunnin jonotuksen jälkeen, ei siellä todellakaan enää aleta vaatimaan tiettyä pistäjää. Tervetuloa nyt reaalitodellisuuteen sieltä!
Meillä pääsee terveyskeskuksessa odottamatta labraan. Sinne varataan aika ja aikoja on 5 min välein.
No hienoa. Kai tajuat että kaikkialla ei pääse.
Samoin pääsee meillä. Ollaan HUS:in alaisuudessa.
Päivystyksessä ei tietenkään ole aikoja, mutta niistähän ei nyt ollut kyse. Missäpäin labraan mennään vaan odottamaan ja otetaan potilaat saapumisjärjestyksessä? Vai miten homma toimii?
Meillä Itä-Suomessa toimii molemmin päin. Aikoja voi varata etukäteen (10min/hlö, saattaa heittää 10min suuntaan tai toiseen, eli voi päästä aiemmin tai myöhemmin), tai sitten voi mennä vaan saapumisjärjestyksessä vuoronumerolla. Pisin aika ilman ajanvarausta oli puolisen tuntia odotusta, eli ei ole tarvinnut kuutta tuntia labrassa odottaa.
Päivystyksessä ottavat myös verikokeita, niiden odottelusta en tiedä, mutta lapselta (alle 2v) otettiin kyllä ilman ylimääräistä odottelua kaikki tarvittava.
Meillä 1-vuotias kävi verikokeissa kasvunsa takia, joten kyllä vien kaikenikäiset keille se nähdään tarpeellisena syystä tai toisesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä ongelmana oli kasvu. Vaimo tuli pari kertaa itkien kotiin, kun epäiltiin jotain vikaa lapsen aivoissa, koska kasvaa niin nopeasti. Menin seuraavalla kerralla mukaan ja neuvolan täti sanoi heti, että näyttää poika sukuunsa tulleen (Olen 195cm ja silloin painoa oli n. 130kg.). Lopettivat sitten vaimon kiusaamisen siihen paikkaan. Pojasta tuli pitkä ja terve mies.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän toisaalta sen ajatuksen, että verikoe on ikävä. Ainakin itse tiedän monen lapsen huutaneen suoraa huutoa koko sen oton ajan. Siinä mielessä ei ei ole monestikaan kivuton toimenpide. Toisaalta joskus se on silti pakko ottaa.
Itsellä aikuisena on otettu monia kertoja. Aluksi kaikki ihan hyvin ja toisaalta kestin kyllä sen. On niin paljon ottajastakin kiinni. Itsellä suonet ihan piilossa. Vasemmasta kädestä ei näy taipeesta suonet lainkaan ja oikeasta vaan pari pientä. Yksi hoitaja otti niistä pienistä ja kesti kauan, mutta sekin ok ja ei tullut huono olo. Sitten toisen piti taas väkisin ottaa vasemmasta. Pisti ensin siihen ja sitten toiseen käteen, kun ei saanut ekasta. Ja vaihtoi vielä kerran. Silloin se pistely oli jo liikaa. Sai viimein otettua.
Viime kerta pahin, kun toinen hoitaja ei saanut kummastakaan millään. Sitten sai vähän verta ekasta, mutta ei kunnolla. Jätti kesken sen putkilon ja vaihtoi taas toiseen käteen. Sitten sanoi, että jos menisin makuulle. Se ei auttanut ja pyysi taas istumaan. Silloin meinasin ensimmäistä kertaa pyörtyä. Olin unettomuudesta kärsivä ja voimat yön jälkeen lopussa. Sinnittelin ja kun sai ne 6 putkiloa täyteen ja sitten pimeni. Hoitaja sai jotenkin minut makuulle. Tämän kaiken jälkeen jonkinlainen kammo jäi. Aiemmin ei ollut tälläistä. Kestän sen jos kaikki menee hyvin. En noita monia pistämisiä.
Tuo hoitaja sanoi vielä minulle, että minun täytyy sitten tulla uudestaan sinne jos ei saa otettua. Mietin vaan tätä, että miten se voi mennä niin. Onko noissa ottajissa niin paljon eroa. Parhaat kerrat itsellä ihan tk:ssa. Heti onnistui. Huonommat taas yksityisellä. Ikävä tilanne jos hoitaja itse on levoton ja epävarma. Sori myös kun kerroin tästä. Mietin vaan, että miten paljon vaihtelee kokemukset asiasta. Jos minulla olisi lapsia niin veisin mahdollisuuksien mukaan hoitajalle joka on ottanut itseltäkin hyvin. Jokin luotto on heihin. Huonoihin paikkoihin taas en. Joku kirjoitti myös kuinka tärkeää on puhua asiasta ja se myös, että lapsi saa olla "herkkä" eikä korosteta rohkeutta.
Olen pahoillani ikävistä kokemuksistasi. Olen itse bioanalyytikko, alalla yli 20 vuotta. Meillä nyrkkisääntönä on, ettei kolmea kertaa enempää saa sama näytteenottaja pistää. Toki jos suonet on aivan hukassa eikä mitään löydy, turha pistää sitä ensimmäistäkään kertaa. Yleensä kyllä aina löytyy suoni, kun rauhassa etsii eikä ala pistelemään vähän sinnepäin. Aloittelevat näytteenottajat joskus pistävät useita kertoja, en tiedä eivätkö voi tunnustaa etteivät saa vai mikä on. Heitä täytyy välillä muistuttaa asiasta.
Toki potilaallakin on oikeus sanoa, milloin riittää ja pyytää vaikka lääkäri ottamaan näyte. Anestesialääkärit voivat laittaa näytteenottoa varten erilaisia kanyyleita, varsinkin jos näytteitä on ollut vaikea saada. Ainahan nämäkään eivät kyllä toimi.
Itselläni on ollut potilaita, jotka ovat sanoneet ettei saa pistää kuin kerran ja jos ei onnistu niin sitten ei onnistu. On ollut pelokkaita potilaita. Vihamielisiä ja aggressiivisia, koska näytteenotto pelottaa. Juttelemalla ja rauhoittamalla tilanne on kaikki mennyt yleensä hyvin. Itse pelkään kaikkia muita toimenpiteitä potilaana, joten ymmärrän täysin piikkikammon. Sitä ei tarvitse hävetä ja näytteenottajalle voi kertoa, miten haluaa toimittavan (sanotaanko ennen kuin pistetään, jutellaanko kaikenlaista muuta jotta ajatukset pysyy pois näytteen otosta, ollaanko hiljaa ym). Ja potilaalla on myös oikeus pyytää toista näytteenottajaa, jos kemiat ei kohtaa tai homma tuntuu syystä tai toisesta sähläämiseltä. Kannattaa myös sanoa heti, jos on aiemmin pyörtynyt/tullut huono olo näytteenotossa. Makuuasentoon kannattaa käydä jo ennen näytteenottoa.
Toivotaan sujuvaa näytteenottoa kaikille (myös ja etenkin niille uusille näytteenottajille)!
Vastaan vielä tähän (kirjoitin tuon ekan viestin), että itse yritän aina sanoa, ettei vasemmasta saa, että ottaisivat oikean pienistä suonista. Tosin moni vetoaa siihen, että liian pieniä mutta yleensä jos niistä otettu niin on kuitenkin saatu heti. Nyt myöhemmin on ollut tuota pistelyä ja hakemista. Se ikävää. Erään kerran myös ottaja laittoi sen kiristysnauhan yms liian kireälle ja verta valui paineen myötä pitkän hänen vaatteitaan ja lattiaa. Itsellä sekin aika moinen kokemus. Ei ehkä tarvisi kiristää niin paljon.
Yritin itse viimeisellä kerralla sanoa hoitajalla, että voisiko joku muu ottaa. Puhui ensin toisesta hoitajasta, mutta sitten kun kysyin voiko hän tulla niin ei se käynyt. Sanoi, että minun pitäisi tulla uudestaan sinne. Ehkä se oli yksi syy miksi asennoiduin siiheen että nyt on pakko saada näyte. En olisi päässyt sinne helposti toista kertaa ja pitkä matka.
Itse en siis ole aiemmin pelännyt verikoetta lainkaan. Tk:ssa ottivat hyvin. Monia kertoja ja ei mitään valittamista. Vasta tuo kaikki sähläys on saanut jännittämään sitä ja pelkään miten käy. Samoin en ole kertaakaan pyörtynyt tai kokenut huonoa oloa kun kaikki on mennyt hyvin. Vasta tuo monta kertaa pistäminen ja se kuinka kauan kesti oli jo liikaa. Tuo oli myös viime kerralla ikävää, kun sanoin itse hoitajalle siinä pistelyn lomassa, että vähän hutera olo. Ohjasi minut makuulle ja sitten sanoikin ettei voi makuultaan ottaa, kun verta ei tule. Sitten oli pakko nousta taas istumaan. Olisin antanut ottaa makuulla jos ottaja olisi vaan saanut. Huipennus oli se kun tuon pyörtymistilanteen nähnyt vastaanottovirkailija yms sanoi kun menin maksamaan, että olisi pitänyt ottaa näyte makuultaan. Sanoin siihen, että yritettiin muttei onnistunut niin minun oli pakko nousta taas ylös. Silloin tuntui kyllä ikävältä selitellä. Pistivät pyörtymisen mukamas pelon piikkiin, vaikka en pelännyt enkä ole koskaan ennen pyörtynyt. Se pistely ja tilanteen kesto yhdistettynä unettomaan yöhön sekä muutenkin alhaiseen verenpaineeseen oli vaan liikaa. Näin en kyllä ihmettele jos jollekin jää epämiellyttävä kokemus. Itseä harmittaa eniten se, kun on ollut verikoe ihan ok asia ennen. En omaa piikkikammoa.Nyt siihen vaan liittyy tuo epäilys miten se jatkossa menee. En tykkää jos ottaja sählää tai koko juttu kestää liian kauan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En lukenut koko ketjua, mutta ap, pyydä labrassa EMLA-laastari lapselle. Puuduttaa pistoskohdan, ei satu. Eikä traumatisoidu.
Sen verran täytyy olla itseohjautuva ja vastuullinen aikuinen, että hankkii Emlan itse, laittaa hyvissä ajoin ennen näytteen ottoa, ja myös poistaa voiteen ennen kuin näytteen otto alkaa. Jos emla laitetaan vasta kun ollaan näytteenottotilassa, saavat odotella hyvän aikaa, ennen kuin voidaan näytteenottoon ryhtyä. Emlaa sanotaan taikavoiteeksi, kyllä, mutta ei se mikään hokkuspokkus ole, vaan sillä on ihan käyttöohjekin, joka kannattaa lukea.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En lukenut koko ketjua, mutta ap, pyydä labrassa EMLA-laastari lapselle. Puuduttaa pistoskohdan, ei satu. Eikä traumatisoidu.
Sen verran täytyy olla itseohjautuva ja vastuullinen aikuinen, että hankkii Emlan itse, laittaa hyvissä ajoin ennen näytteen ottoa, ja myös poistaa voiteen ennen kuin näytteen otto alkaa. Jos emla laitetaan vasta kun ollaan näytteenottotilassa, saavat odotella hyvän aikaa, ennen kuin voidaan näytteenottoon ryhtyä. Emlaa sanotaan taikavoiteeksi, kyllä, mutta ei se mikään hokkuspokkus ole, vaan sillä on ihan käyttöohjekin, joka kannattaa lukea.
Ja se supistaa pienet suonet ihan olemattomiin, kuten tuolla ketjussa jo aiemmin todettiin. Eikä se puuduta kuin ihon pinnan, se tuntuu, jos ihon alla joutuu neulalla kaivelemaan suonta.
Alue: Aihe vapaa
Joo, en ole koskaan ollut töissä TK:ssa vaan koko työurani sairaalassa kolmivuorotyössä. Mikä meni pieleen? Tiedän kyllä, ettei joissakin paikoissa välttämättä ole kuin yksi näytteenottaja. Silloin tällä alueella tullaan keskussairaalan näytteenottoon, jos muualla ei onnistu. En tiedä miten muualla toimitaan.