Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Ystäväni eivät ole halunneet tutustua lapsiini
29.07.2022 |
Onko muilla vastaavaa?
Minulla on 3 lapsetonta ystävää, jotka olen tuntenut 15 vuoden ajan. He ovat yli 30 vuotiaita, yksi on parisuhteessa. 2 heistä haluaisi omia lapsia kyllä, yksi ei halua lainkaan.
Minua on ruvennut vaivaamaan se etteivät he halua tutustua lapsiini. Vanhin on jo 9 vuotias, ja koronavuodet tietysti tekivät vielä enemmän sen ettemme tavanneet juurikaan. Yhden heistä pyysin nuorimmaisen kummiksi (2 vuotias) ajatuksenani oli että jos jotenkin saisin hänet lähentymään minuun ja perheeseeni samalla, mutta ei. Ei hän kysy koskaan mitä lapselle kuuluu, ei tule syntymäpäiville/ muuhun päivänviettoon vaikka kutsun aina joku flunssa tms tekosyy (koska aina voi tulla myös kipeyksien jälkeenkin voisin ne kahvit keittää) ja ei en odota lapselleni mitään lahjoja enkä mitään hoitajaa ihan vaan normaalia yhdessäoloa että lapseni olisi saanut mahdollisuuden tutustua kummitätiinsä.
Toinen ystäväni on hyvin minä keskeinen. Kerran pyysi minua yökylään luokseen, käyn hänen luonaan useamman kerran vuodessa yksin. Ajattelin, että tällä kertaa voisi olla tilaisuus tutustua tyttäreeni ja ehdotin että olisin ottanut hänet mukaani ja oltaisiin tehty jotain muuta kuin lähdetty kiertelemään baareja (se tuntuu hänelle olevan meidän kaveruudessa se mielekkäin osuus) hän huokaili ehdotukselleni sanoen kun haluaisi nukkua yönsä rauhassa, että lapsestani on kyllä häiriöksi. Koitin siinä sanoa että lapsi on jo 6vuotias ja nukkuu kuin tukki ja aivan hiljaa yönsä, mutta juu kävi selväksi ettei lastani haluta mukaan. Hän näkee lapsiani kerran vuodessa, jos silloinkaan, aina tahtoo tapaamiset kahden kesken. Sama jos puhumme puhelimessa ja taustalla kuuluu lasten puheita tai leikkejä, alkaa sama huokailu ettei jaksa kuulla lapsieni ääniä että soita kun et ole niiden kanssa.
Tässä kohden haluan jo kertoa, etteivät lapseni ole mitään erityislapsia eivätkä mitään hemmoteltuja pirkkopettereitä vaan aivan tavallisia ikäisiään lapsia, iloisia, puuhakkaita.
Kolmas ystäväni, joka ei itselleen lapsia ikinä ole toivonut on näistä kolmesta vähääkään se joka on yllättänyt sillä että on kehunut lapsiani ja jopa ruvennut kyselemään heidänkin kuulumisiaan. Joskus oli hänelle kauhea järkytys että miksi perustin perheen ja välirikkoakin siitä seurasi.
No en tiedä, halusinnvain tehdä tämän aloituksen ja tietää millaisia ystävyyssuhteita teillä muilla on, tapaatteko lasten kanssa yhtäaikaa tuntevatko ystävänne lapsennekin vai miten?
Ja en ole mikään äityliini joka olisi unohtanut minuutensa ja eläisi vain lapsilleen, jotta olisin sen tähden rasittava perhe elämäni kanssa, tapailen näitä kolmea ystävää yksinäni sitten vaan mutta on nämä ystävyydet ruvenneet tökkimään kun ei toisia tunnu kiinnostavan minun elämäni tärkeä osio, lapseni.
Yksikin aina kyselee perhe elämästäni siihen tapaan, onko riitoja miehen kanssa? Tai miten sä jaksat kolmea lasta?
No, hän on sellainen aikuislapsi joka lomillan nukkuu päivällä kolmeen ja käy millaiseen viikonpäivään tahansa pilettämässä tietysti itselle ruvennut käymään moiset hommat
Vähän kaukaisiksi 😀
Kommentit (199)
En minäkään ole kiinnostunut ystävieni lapsista. He kyllä tietävät tämän ja se on ok. En minä niin vihaa,ei vaan erityisesti kiinnosta. Kuuntelen toki kaikenlaisia ongelmia, mutta ei ole aikomustakaan viettää aikaa niiden muksujen kanssa. En ole niiden lasten ystävä, vaan äitien.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis silloin harvoin, kun näettä, niin ystävä tulee kylään lapsiperheeseen? Leikkiikö hän silloin lasten kanssa, kun sinä alat puuhaamaan jotain muuta, kun ei muuten kerkeä? Kyllä näissä kuvioissa tulee aika nopeaa se lastehoitokeikka.
Missä tällaista tapahtuu? Minulla on 4 poikaa. Koskaan ei ole vieraiden tarvinnu vahtia heitä edes kahvin keiton aikana!
Joskus olen käynyt sellaisissa paikoissa kahvilla, että lapset roikkuu siinä pöydän vieressä ja kyselee ja repii mukaansa katsomaan sitä ja tätä. Ei kiinnosta.
Minulle, noiden 4 pojan äidille on käynyt samoin, kun istun kylässä kahvittelemassa. Sanon kylässä vieraiden vieraiden lapsille kuten omilleni, minä olen nyt kahvilla, en tule. Vaikeaa?
Voin kertoa, että tuo sanominen on vaikeaa, jos olet itse lapseton. Siinä pelkää kokoajan, että tuleeko tuomituksi lapsivihamielisenä, jos ei suostu jatkuvasti palvomaan niitä lapsia. Minulle lapsettomana ihmisenä suurin haaste on yleensä lasten vanhemmat. On helpompi olla lasten kanssa ilman niitä vanhempia (joitain muita aikuisia voi kyllä olla mukana), mutta silloin kun paikalla on lapset vanhempineen mulla on aidosti epämukava olo. Koen, että mun pitää jaksaa lakkaamatta ihastella niitä lapsia tai muuten mua pidetään "tylynä velana".
Vierailija kirjoitti:
Minä kyllä luulen, että ongelman ydin on nimenomaan ap... Esimerkiksi se, että toistuvasti kieltäytyy kummilapsen synttärikutsuista kertoo nimenomaan siitä, että joku hiertää ap:n ja ystävänsä välejä. Ei varmasti ole kyse pelkistä lapsista TAI sitten oikeasti ap on vaan hukkunut sinne lapsikuplaan eikä hänellä ole enää mitään muuta, vaikka kuinka yrittää nyt kertoa, ettei olisi kyse siitä. Ja tuo, että kysyvät toistuvasti siitä, että onko miehen kanssa kaikki hyvin, niin onko oikeasti jotain, että ovat alkaneet pohtia miten teillä menee..? Onko ollut jotain kontrollointia tms. miehen puolelta?
No jaa, minä taas olen sitä mieltä että jos kieltäytyy kummilapsen synttärikutsuista, pitää olla hyvä syy tai on aikamoinen moukka. Jokainen kummi tietää milloin kummilapsi on syntynyt, ja jos vanhemmilla on tapana aina kutsua niin kutsuakin osaa odottaa, eikä silloin sovi muuta.
Hyviä syitä voi tietysti olla useita, työmatkat, pitkä välimatka, oman lapsen tärkeät menot jne.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eivät ne sinun lapsesi ole kiinnostavia muille kuin sinulle itsellesi, ap. Kylmä fakta. Ehkä lähimmät sukulaiset saattavat välillä kaivata niihin jotain kontaktia.
Ja kyllähän viimeiset lauseesi kertovat mistä kiikastaa. Sinä halveksut ystäviäsi jotka ovat tehneet itselleen mieluisia ratkaisuja elämässään ja elävät niiden mukaan. Ainoa oikea tapa elää on sinun tapasi, ja muiden pitäisi nyt ihastella ja palvoa sinun tekemisiäsi.
Vai kylmä fakta. On se jännä että kuitenkin minulla on ystäviä joilla on omia lapsia ja heitä kyllä kiinnostaa lapseni kuulumiset. Ehkä kylmä fakta tässä vain on se että lapsettomat ystäväni ovat vain kiintyneitä omiin napoihinsa, ja minussa siihen että olen aina kuuntelemassa heidän murheitaan, vastavuoroisuutta ei löydy.
Halveksun mieluisia ratkaisuja? Ai niitä mainitsemiani piletysiltoja ja myöhälle päivään nukkumisia?
Taatusti ovat hyvin mieluisia ratkaisuja, kukapa nyt haluaisikaan elää kuin 20vuotiaana.. en minä kyllä tuo omaa minuuttani heille mitenkään korotetusti esiin että kenenkään tarvitsisi palvoa mutta onhan se mukavaa kun yhden aloituksen tekee luodaan joku ihme mielikuva siitä aloituksen tehneestä henkilöstä. Hohhoijaa
Kysyn aina ystävältäni myös lastensa kuulumiset, mutta ei minua niin hirveästi oikeasti jaksa kiinnostaa. Kysyn heidän kuulumiset, sillä minusta olisi epäkohteliasta olla kysymättä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä kyllä luulen, että ongelman ydin on nimenomaan ap... Esimerkiksi se, että toistuvasti kieltäytyy kummilapsen synttärikutsuista kertoo nimenomaan siitä, että joku hiertää ap:n ja ystävänsä välejä. Ei varmasti ole kyse pelkistä lapsista TAI sitten oikeasti ap on vaan hukkunut sinne lapsikuplaan eikä hänellä ole enää mitään muuta, vaikka kuinka yrittää nyt kertoa, ettei olisi kyse siitä. Ja tuo, että kysyvät toistuvasti siitä, että onko miehen kanssa kaikki hyvin, niin onko oikeasti jotain, että ovat alkaneet pohtia miten teillä menee..? Onko ollut jotain kontrollointia tms. miehen puolelta?
No jaa, minä taas olen sitä mieltä että jos kieltäytyy kummilapsen synttärikutsuista, pitää olla hyvä syy tai on aikamoinen moukka. Jokainen kummi tietää milloin kummilapsi on syntynyt, ja jos vanhemmilla on tapana aina kutsua niin kutsuakin osaa odottaa, eikä silloin sovi muuta.
Hyviä syitä voi tietysti olla useita, työmatkat, pitkä välimatka, oman lapsen tärkeät menot jne.
Samaa mieltä. Mä tosin olen sitä ikäluokkaa, jolle opetettiin, että kummiudesta ei saa kieltäytyä. Kummiksi pyytäminen katsottiin niin suureksi luottamuksen osoitukseksi, ettei siitä ollut soveliasta kieltäytyä. Nykyisin saa ja sen vuoksi ei pidä lupautua kummiksi, jos ei ole halua olla kummina.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä kyllä luulen, että ongelman ydin on nimenomaan ap... Esimerkiksi se, että toistuvasti kieltäytyy kummilapsen synttärikutsuista kertoo nimenomaan siitä, että joku hiertää ap:n ja ystävänsä välejä. Ei varmasti ole kyse pelkistä lapsista TAI sitten oikeasti ap on vaan hukkunut sinne lapsikuplaan eikä hänellä ole enää mitään muuta, vaikka kuinka yrittää nyt kertoa, ettei olisi kyse siitä. Ja tuo, että kysyvät toistuvasti siitä, että onko miehen kanssa kaikki hyvin, niin onko oikeasti jotain, että ovat alkaneet pohtia miten teillä menee..? Onko ollut jotain kontrollointia tms. miehen puolelta?
No jaa, minä taas olen sitä mieltä että jos kieltäytyy kummilapsen synttärikutsuista, pitää olla hyvä syy tai on aikamoinen moukka. Jokainen kummi tietää milloin kummilapsi on syntynyt, ja jos vanhemmilla on tapana aina kutsua niin kutsuakin osaa odottaa, eikä silloin sovi muuta.
Hyviä syitä voi tietysti olla useita, työmatkat, pitkä välimatka, oman lapsen tärkeät menot jne.
No, enkö juuri kirjoittanut, että joku hiertää välejä eli on varmasti hyvä syy olla menemättä. Ihan varmasti ap tietää asian todellisen laidan.
Ja eikö siis ole ok sopia mitään muuta vaikka koko marraskuulle, kun silloin on 3.11. kummitytön viralliset synttärit, mutta en voi mitenkään tietää milloin niitä juhlitaan, joten varmuudeksi koko marraskuu ilman muita menoja?
Minulla on lapsia, mutta en kyllä odota ystävieni erikseen tutustuvan heihin. Ystävieni lapset kiinnostavat minua lähinnä siltä kannalta, että onko heistä seuraa minun lapsilleni. Jos tulevat toimeen, ja leikkivät nätisti, niin meilla aikuisilla on parempi rauha juoda kahvimme rauhassa.
Sitten on tietysti se puoli, että joskus elämäntilanne on sellainen, että jos haluaa nähdä ystävää, pitää nähdä myös ystävän lasta. Tämä on varsin yleistä, jos lapset ovat vielä pieniä, ja kaveri on ehkä yksinhuoltajakin. Ymmärrän hyvin - en itsekään ottaisi maksullista lapsenvahtia, että pääsisin kaverin kanssa kahville. Ja ne harvat ilmaislapsenvahdit käytän mieluummin parisuhdejuttuihin, tai pakollisiin menoihin. Jos ei jaksa komboa ystävä + lapsi, pitää vain odotella, että lapset kasvavat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eivät ne sinun lapsesi ole kiinnostavia muille kuin sinulle itsellesi, ap. Kylmä fakta. Ehkä lähimmät sukulaiset saattavat välillä kaivata niihin jotain kontaktia.
Ja kyllähän viimeiset lauseesi kertovat mistä kiikastaa. Sinä halveksut ystäviäsi jotka ovat tehneet itselleen mieluisia ratkaisuja elämässään ja elävät niiden mukaan. Ainoa oikea tapa elää on sinun tapasi, ja muiden pitäisi nyt ihastella ja palvoa sinun tekemisiäsi.
Vai kylmä fakta. On se jännä että kuitenkin minulla on ystäviä joilla on omia lapsia ja heitä kyllä kiinnostaa lapseni kuulumiset. Ehkä kylmä fakta tässä vain on se että lapsettomat ystäväni ovat vain kiintyneitä omiin napoihinsa, ja minussa siihen että olen aina kuuntelemassa heidän murheitaan, vastavuoroisuutta ei löydy.
Halveksun mieluisia ratkaisuja? Ai niitä mainitsemiani piletysiltoja ja myöhälle päivään nukkumisia?
Taatusti ovat hyvin mieluisia ratkaisuja, kukapa nyt haluaisikaan elää kuin 20vuotiaana.. en minä kyllä tuo omaa minuuttani heille mitenkään korotetusti esiin että kenenkään tarvitsisi palvoa mutta onhan se mukavaa kun yhden aloituksen tekee luodaan joku ihme mielikuva siitä aloituksen tehneestä henkilöstä. HohhoijaaJuuri tätä tarkoitan. "Elää kuin 20-vuotiaana". Hänen/heidän elämäntyylinsä on mielestäsi väärä, ja totta kai he aistivat sen käytöksestäsi. Miksi he esittäisivät olevansa kiinnostuneita sinun elämästäsi, kun et sinäkään ole kiinnostunut heidän elämästään?
Jep. Ap kokee olevansa jotenkin parempi, kun on nyt äiti. Hänestä on jotenkin väärin yli kolmekymppisenä bilettää ja nukkua pitkään. Kokee näin vaan sen takia, kun itse ei voi niin tehdä enää lasten takia.
En ole äiti mutta kolmekymppinen, enkä kyllä jaksa bilettää jatkuvalla syötöllä. Muutama kerta vuodessa riittää. Ne kaverit, joille biletys on elinehto, ovat jääneet, heikkolahjaisia ei vaan jaksa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
He ovat sinun ystäviäsi, eivät lastesi ystäviä. Lisäksi jos harvakseltaan näkee ja kyläilee toisen luona, on aika tökeröä yrittää raahata omaa perhettä mukaan. Varsinkin, jos se ystävyys on nimen omaan ollut kahden keskeistä. Harvaa aikuista ihan oikeasti kiinnostaa tehdä ystävien välisestä kyläilystä lasten rientoa. Vaikkei baariin menisikään, muutuisi tapaamisen luonne aika olennaisesti.
Se on kyllä jännä, että se on sitten ihan Ok mulle että ystäväni tuovat mukanaan vaihtuvia kumppaneitaan, tai minut kutsutaan ystävän luo niin siellä roikkuu se uusi miesystävä mukana. Minä kerran ehdotan lapseni ottoa mukaan niin siinä on nyt jotain pöyristyttävää? Ookoo.
Lapsi hoitoon ja otat miehesi mukaan ystävällesi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
He ovat sinun ystäviäsi, eivät lastesi ystäviä. Lisäksi jos harvakseltaan näkee ja kyläilee toisen luona, on aika tökeröä yrittää raahata omaa perhettä mukaan. Varsinkin, jos se ystävyys on nimen omaan ollut kahden keskeistä. Harvaa aikuista ihan oikeasti kiinnostaa tehdä ystävien välisestä kyläilystä lasten rientoa. Vaikkei baariin menisikään, muutuisi tapaamisen luonne aika olennaisesti.
Se on kyllä jännä, että se on sitten ihan Ok mulle että ystäväni tuovat mukanaan vaihtuvia kumppaneitaan, tai minut kutsutaan ystävän luo niin siellä roikkuu se uusi miesystävä mukana. Minä kerran ehdotan lapseni ottoa mukaan niin siinä on nyt jotain pöyristyttävää? Ookoo.
No, tämä! Ilmeisesti jotkut random tuttavuudet tai Tinder-löydöt on sitten tosiaan niitä helmiä ja lapsiakin tärkeämpiä. Kertoo kyllä ihmisestä aika paljon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
He ovat sinun ystäviäsi, eivät lastesi ystäviä. Lisäksi jos harvakseltaan näkee ja kyläilee toisen luona, on aika tökeröä yrittää raahata omaa perhettä mukaan. Varsinkin, jos se ystävyys on nimen omaan ollut kahden keskeistä. Harvaa aikuista ihan oikeasti kiinnostaa tehdä ystävien välisestä kyläilystä lasten rientoa. Vaikkei baariin menisikään, muutuisi tapaamisen luonne aika olennaisesti.
Se on kyllä jännä, että se on sitten ihan Ok mulle että ystäväni tuovat mukanaan vaihtuvia kumppaneitaan, tai minut kutsutaan ystävän luo niin siellä roikkuu se uusi miesystävä mukana. Minä kerran ehdotan lapseni ottoa mukaan niin siinä on nyt jotain pöyristyttävää? Ookoo.
Lapsi hoitoon ja otat miehesi mukaan ystävällesi?
Miksi mies pitäisi ottaa mukaan? Eikö hän pärjää yksin kotona?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meidän kaveriporukassa melkein jokaisella on lapsia, mutta emme juurikaan puhu heistä mitään. Sen verran ollaan puhuttu, että on ihanaa, kun pääsee vähäksi aikaa pois arjen ympyröistä puhumaan ns. aikuisen juttuja. Mieheni kanssa saan ihan riittävästi jutella ja ihastella lapsiamme.
Kertoo aika paljon ap:sta kun hän vähättelee lapsettomia kavereita, jotka tykkäävät bilettää ja nukkua pitkään.
Minä en ole koskaan halunnut, että lapsettomat ystäväni tutustuisivat minun lapseeni. En ymmärrä mitä hyötyä siitä olisi kummallekaan. Perheystävät on erikseen. Yksi lapseton ystäväni on halunnut viettää aikaa myös lapseni kanssa, ja se on ollut minulle ihan OK. Idea oli lähtöisin hänestä, ei minusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voisiko olla niin, että niille ystävillesi, jotka ovat lapsia halunneet mutta eivät saaneet, tämä lapsettomuus on vähän arka paikka, mitä sitten oman lapsesi läsnäolo alleviivaa?
Lapsen saaminen on niin iso juttu että se jakaa lapselliset ja lapsettomat vähän eri leireihin. Siitä lähtien elämä on aika erilaista, eikä voi olettaa että lapseton sitä täysin ymmärtäisi. Kyllä perheettömän ihmisen huomaa kun on vähän enemmän tekemisissä. Siinä ikäänkuin jää tietyt jutut kehittymättä.
Eikä siinä mitään. Kukin on hyvä omana itsenään. Mutta en lähtisi hirveästi tuomaan lasta lapsettomien juttuihin mukaan. Ei ole ilo lapsellekaan.
Minä tiedän heidän lapsettomuuden syyt ja ne eivät liity mitenkään siihen että olisivat tahtomattaan lapsettomia ja jotenkin sen takia nyt minun lapseni olisivat liikaa.
En ole tuonut lapsiani heidän eteensä kun eivät ole sitä haluneet mutta kyllä se välillä loukkaa miten suhtautuvat.
No sinähän saat loukkaantua ihan mistä itse haluat. Eipä se ole keneltäkään pois.
Outoa tosiaan kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
He ovat sinun ystäviäsi, eivät lastesi ystäviä. Lisäksi jos harvakseltaan näkee ja kyläilee toisen luona, on aika tökeröä yrittää raahata omaa perhettä mukaan. Varsinkin, jos se ystävyys on nimen omaan ollut kahden keskeistä. Harvaa aikuista ihan oikeasti kiinnostaa tehdä ystävien välisestä kyläilystä lasten rientoa. Vaikkei baariin menisikään, muutuisi tapaamisen luonne aika olennaisesti.
Se on kyllä jännä, että se on sitten ihan Ok mulle että ystäväni tuovat mukanaan vaihtuvia kumppaneitaan, tai minut kutsutaan ystävän luo niin siellä roikkuu se uusi miesystävä mukana. Minä kerran ehdotan lapseni ottoa mukaan niin siinä on nyt jotain pöyristyttävää? Ookoo.
No, tämä! Ilmeisesti jotkut random tuttavuudet tai Tinder-löydöt on sitten tosiaan niitä helmiä ja lapsiakin tärkeämpiä. Kertoo kyllä ihmisestä aika paljon.
Riippuu vähän mikä tapaamisen tarkoitus on. Jos on tarkoitus istua iltaa ja nauttia vaikka alkoholia, niin mieluummin se aikuinen mies kuin lapsi siinä mukana. Tosin en kyllä ymmärrä mitään miestenkään raahaamisia naisteniltoihin...
Ap ei yhtään ajattele tätä lasten kannalta. Haluaako ne lapset edes yrittää tutustua johonkin randomiin naiseen, jota näkisi ehkä kerran vuodessa? En mä ainakaan olisi halunnut.
Ja sitten se kiva kauneuspäivä. Jos ap haluaa oikeasti järjestää kivan kauneuspäivän tyttärelleen, niin kutsuisi nyt herran jumala jonkun tytön oikean kaverin. Hemmottelupäivä parhaan kaverin kanssa kuulostaa tosi kivalta. Hemmottelupäivä, jossa puolituntematon täti kyselee väkinäksesti jostain koulunkäynnistä, kuulostaa ihan kauhealta.
Vierailija kirjoitti:
Meidän kaveriporukassa melkein jokaisella on lapsia, mutta emme juurikaan puhu heistä mitään. Sen verran ollaan puhuttu, että on ihanaa, kun pääsee vähäksi aikaa pois arjen ympyröistä puhumaan ns. aikuisen juttuja. Mieheni kanssa saan ihan riittävästi jutella ja ihastella lapsiamme.
Kertoo aika paljon ap:sta kun hän vähättelee lapsettomia kavereita, jotka tykkäävät bilettää ja nukkua pitkään.
Just tämä! Silloin, kun haluan tavata ystäviä tai haluan soitella ystävilleni, niin lapset ovat tällöin ihan jossain muualla. Eri juttu, jos erikseen sovitaan vaikka piknik-risteily, jonne tulee lapset mukaan, mutta nämä tällaiset sovitaan kyllä erikseen. Jos kutsun ystäväni meille vaikka lauantaina saunomaan ja istumaan iltaa ja höpöttelemään, niin lapset ei ole silloin kotona (eikä mieskään, ellei ystävänkin mies tule), vaan ovat esimerkiksi miehen kanssa jossain tai mummulassa. Näitä tällaisia aikuisten tapaamisia on kovin harvoin ja on ihanaa pitää niistä kiinni!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eivät ne sinun lapsesi ole kiinnostavia muille kuin sinulle itsellesi, ap. Kylmä fakta. Ehkä lähimmät sukulaiset saattavat välillä kaivata niihin jotain kontaktia.
Ja kyllähän viimeiset lauseesi kertovat mistä kiikastaa. Sinä halveksut ystäviäsi jotka ovat tehneet itselleen mieluisia ratkaisuja elämässään ja elävät niiden mukaan. Ainoa oikea tapa elää on sinun tapasi, ja muiden pitäisi nyt ihastella ja palvoa sinun tekemisiäsi.
Vai kylmä fakta. On se jännä että kuitenkin minulla on ystäviä joilla on omia lapsia ja heitä kyllä kiinnostaa lapseni kuulumiset. Ehkä kylmä fakta tässä vain on se että lapsettomat ystäväni ovat vain kiintyneitä omiin napoihinsa, ja minussa siihen että olen aina kuuntelemassa heidän murheitaan, vastavuoroisuutta ei löydy.
Halveksun mieluisia ratkaisuja? Ai niitä mainitsemiani piletysiltoja ja myöhälle päivään nukkumisia?
Taatusti ovat hyvin mieluisia ratkaisuja, kukapa nyt haluaisikaan elää kuin 20vuotiaana.. en minä kyllä tuo omaa minuuttani heille mitenkään korotetusti esiin että kenenkään tarvitsisi palvoa mutta onhan se mukavaa kun yhden aloituksen tekee luodaan joku ihme mielikuva siitä aloituksen tehneestä henkilöstä. HohhoijaaJuuri tätä tarkoitan. "Elää kuin 20-vuotiaana". Hänen/heidän elämäntyylinsä on mielestäsi väärä, ja totta kai he aistivat sen käytöksestäsi. Miksi he esittäisivät olevansa kiinnostuneita sinun elämästäsi, kun et sinäkään ole kiinnostunut heidän elämästään?
Jep. Ap kokee olevansa jotenkin parempi, kun on nyt äiti. Hänestä on jotenkin väärin yli kolmekymppisenä bilettää ja nukkua pitkään. Kokee näin vaan sen takia, kun itse ei voi niin tehdä enää lasten takia.
En ole äiti mutta kolmekymppinen, enkä kyllä jaksa bilettää jatkuvalla syötöllä. Muutama kerta vuodessa riittää. Ne kaverit, joille biletys on elinehto, ovat jääneet, heikkolahjaisia ei vaan jaksa.
Aijaa, voi voi sentään... Vai oikein heikkolahjaisia...
Vierailija kirjoitti:
Älkää koskaan pyytäkö ystäväänne lasten kummiksi sillä ajatuksella että saatte "häntä lähentymään perheeseenne". Minun ystäväni teki juuri näin. Olin juuri muuttanut toiselle paikkakunnalle kuin ystäväni enkä (nuoruuttani ja kokemattomuuttani) kehdannut/osannut kieltäytyä "kunniasta".
Loppujen lopuksi koko ystävyydestä tuli pakkopullaa koska koin että on "pakko" jotenkin osallistua kummilapsen ja tämän perheen elämään vähintään synttärijuhliin osallistumisten, joululahjojen jne. muodossa. Siis 15 vuoden ajan! Siinä ajassa ystävyyteni lapsen äitiin ehti jo muuutenkin väljähtyä mm. sen takia että elämämme muuttuivat hyvin erilaisiksi ja kiinnostuksemme siirtyivät erilaisiin kohteisiin. Hän vetäytyi perhe-elämäänsä eikä jaksanut enää seurata maailmantapahtumia jne. ja minusta tuli poliittisesti aktiivisempi ja löysin uusia harrastuksia.
Hyvittavinta tässä on se että ystäväni lapset ovat mielestäni ihan mahtavia tyyppejä ja kummilapseni on nyt etenkin aikuistuttuaan ihminen joka voisi jossain muussa tilanteessa olla vaikka ystäväni. En vihaa lapsia, pidän lasten seurassa olemisesta mutta lapset eivät nyt kiinnosta minua sen enempää kuin muukaan randomisti valittu ihmisryhmä, esim. vanhukset. Enemmän vaikuttaa henkilön persoona, iästä riippumatta. Niin ja itse olen vapaaehtoisesti lapseton, jos sillä nyt on tässä merkitystä.
Kehottaisinkin Ap:ta etsimään uusia ihmisiä joilla on enemmän omaa elämäntilannettasi vastaava vaihe elämässä ja samoja kiinnostuksen kohteita. Ystävyydet muuttuvat, ei samojen kavereiden kanssa tarvitse loppuikäänsä viettää!
Minä olisin halunnut olla edelleen ystävä kummilasteni äitien kanssa, mutta he eivät enää pitäneet minuun yhteyttä. Eli tilanne oli vielä enemmän persiistä, ja minulle jä rooli olla töykeä, kun pudotin sitten ne kummilapsetkin pois, kun en minä heitäkään enää nähnyt, kun äitinsä eivät halunneet olla enää ystäviäni. Olisi ollut ihan kohtuullista, he kun itse olivat minut kummiksi halunneet, hyvän ystävyytemme perusteella, että olisivat päättäneet ystävyytemme sanomalla suoraan, ja tuoneet esiin ettei tarvitse myöskään kummilapsia enää lahjoa.
Alue: Aihe vapaa
Entä jos on muistisairaan sukulaisensa (esim äitinsä tai isänsä) omaishoitaja ja edunvalvoja? Sopiiko silloin ottaa vanhuskin aina mukaan?