Masentunut ystävä raskasta seuraa
Suhteemme on ystävän masennuksen takia nyt siinä pisteessä, että puhelumme koskevat vain hänen olotilaansa ja hän ei millään pääse eteenpäin, vaan märehtii kuukausia ja vuosia samoja asioita.
Itsellänikin on ongelmia ja olen aika uupunut olemaan toisen terapeutti. Ystäviä pitää tukea, mutta rajansa kaikella.
Mitä tekisit tai sanoisit ystävälle tilanteessani?
Kommentit (62)
Eräs ystäväni kieltäytyy ottamasta lääkärin määräämiä lääkkeitä. Hän voi huonosti ja joutuu taas pian sairaalaan. Totean, vaikka se kylmää onkin, etten voi asialle mitään. Hän on viimeiset kymmenen vuotta ollut ajoittain hyvin sairas, mutta suuttuu, jos ehdotan lääkkeitä. Lääkäri on kuulemma narsisti eikä osaa hoitaa häntä. Joskus pitää vain luovuttaa, vaikka ystäviä ollaankin.
Moni on matkalla yksinäisyyteen täällä. Ehkä se on parempaa kuin raskas ystävä, ainakin saa olla onnellinen yksin.
Moni kuvittele, että kyllähän noita uusia ystäviä saa, mutta se ei enää tilastoiden perusteella pidä paikkaansa. Nuorena se vielä onnistuu, mutta mitä vanhemmaksi tulee, sitä vaikeimmaksi se ystävien saaminen muuttuu, joten kannattaa miettiä tarkkaan luopuuko jostain, vaikka sen hetkinen tilanne on raskas.
Nykyisin ystävältä halutaan elinikäistä iloa ja hauskuutta. Jos siihen tulee raskaita hetkiä, ne menneet hyvät hetket unohdetaan ja jokainen päivä tarkastellaan aina, vieläkö tämä ystävyys kannattaa itselle. Antaako se vai ottaako se ja jos se ei anna, niin pois vaan ja siirrytään seuraavalle antajalle.
Ap ja hänen ystävänsä ovat jo ex ystäviä. Ap haluaa lähinnä luvan muilta ja kuulla kuinka hän tekee oikein siinä, että enää vastaa tai jos hän katkaisee kokonaan välit. Koska jos hän haluais oikeasti ratkaista asian ystävän kanssa, hän kävisi tämän keskustelun sen ystävän kanssa, ei hakisi ulkopuolisia mielipiteitä., jotka vahvistavat jotain naamioituna neuvojen kysymiseen. Koska me kaikki tiedämme mitä palstalta haetaan ja mitä sieltä saadaan. Jssap. Suurin osa tuntemistani viiskymppisistå on yksin tai pelkkä puoliso ystävänä, vaikka muutama saattaa kirjoittaa kuinka heillä on jäljellä joku suuri kaveriporukka lapsuudesta asti. Nämä ovat harvinaisia poikkeuksia.
Siitä 40 vuodesta lähtien ystäväkato on todellinen ilmiö, vaikka jokainen alle sen ikäinen kuvittelee ettei se iske heihin ja heidän ystäviin.
Se iskee, koska ihmiset eroavat, ongelmat kasaantuvat, sairastuvat, masennutaan, kriiseillään ja kun asiat alkavat menemään huonosti, niin ne ystävät jättävät ja samalla jäävät myös itse yksinäisimmiksi. Ja syy on aina samantyyppinen. En enää jaksa sitä toista, kun on näitä omiakin ongelmia.
No, viiskymppisissä on vaikka kuinka paljon näitä yksinäisiä, joilla on kaikilla niitä omia ongelmia, eikö yhtään ystävää tukemassa. Heitä ei halua kukaan, eikö he halua olla ystäviä samankaltaisten kanssa ongelmaisten kanssa, kun he itse ovat.
Jos ja kun jätät ystävän, se toive paremmasta teidän välisestä suhteesta loppuu kokonaan. Ei, vaikka hän huomenna muuttaisi asenteensa. Sinä et ole sitä enää näkemässä. Ennen ystävä hädässä tunnettiin, nyt se on ystävän kuuluu tuoda iloa minulle. Antaa. Nostaa.
Hätä on lisääntynyt, mutta kaikki haluavat olla vain ja ainoastaan saavina osapuolina. Sekä ap, että ystävä ja kymmenet tuhannet muut. Eikä se auta, että nykyisin ei haluta kuulla muuta kuin postiivisia asioita, vaikka ihmisten elämä ja oleminen on aina vaan surullisempaa ja huonompaa.