En halua, että enää yksikään mies vain tyytyy minuun

Kehitä sitten hyvä luonne.

Vierailija kirjoitti:

Oudolta kuulostaa. 

Yleensä miehet sekoaa juuri siitä naisesta joka antaa niille. 

Oletkohan etsinyt jotain kiekkokalsaripankkiireja?

Onneksi tekstissäsi on sana yleensä. Etkö ole tavannut miestä joka antaa tunteen jo paljon ennen tapaamista ja puhut onnellisena puhelimensa tuntikausia?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Todennäköisesti niitäkin miehiä on olemassa, jotka hullaantuisi sinusta. Ehkä sä et vaan hullaannu heistä ja anna heille mahdollisuutta.

Tuohan on tasoteorialoogisesti mahdotonta. Jos ap kuuluisi siihen 10%:n naisjoukkoon, jota kaikki miehet haluavat, edelliset kumppanit eivät olisi olleet tyytyjiä. Koska hän ei kuulu, kaikki hänelle mahdolliset miehet ovat tyytyjiä. No can do.

Ei taida olla tasoteoriat kovinkaan hallussa? Ei ole ensinnäkään ole olemassa mitään 10 prosentin naisjoukkiota, jota kaikki miehet haluaisivat, vaan tuo on joku sinun väännös alkuperäisestä. Nisäkäsnaarailla ja naisilla on vahva taipumus suosia parittelussa koiraiden vahvaa ainesta eli parasta noin 10-20 prosenttia. Tuo koiras- kautta urosjoukkio sitten siittääkin loppu koiraspopulaation edestä jälkeläisiä ja ihmisten tapauksessa kepeämmin vain sekstailee.

Ihmisten tapauksessa teknologinen kehitys sekä pariutumisen muuttuminen vapaamielisemmäksi sekä merkityksettömämmäksi, on luonut tilanteen missä tuo jo aiemmin mainittu vahva urosjoukkio ikään kuin liisaa mielikuvitusrahalla tai oikeammin seksuaalisella pääomalla käyttöönsä naaraiden paremman puoliskon.

Tuosta ilmiöstä sitten syntyy tämänkin ketjun varsinainen puheenaihe eli tavallisempien miesten tyytymisbuumi. Karkkikaupasta on siis poistettu kaikki paremman puoliskon karkit ja valtava kollilauma on sullottu kilpailemaan niistä pieneen ja hikiseen kiskaan. Intiassa väkeä rusentuu moisissa hulabaloissa mössöksi, mutta täällä kulttuuriseen koodistoon kuuluu heikompien eristäytyminen ihmiskontakteista tai sitten rysäyttäminen vasten liikkuuvaa objektia.

Kyllä se on tervettä realismia tyytyä asioihin elämässä. Voi tietysti viettää elämän jossa haaveilee olevansa astronauttiformulakuskimarskirurgi tai supermissipresidenttikuningatar ja että puolisonkin täytyy olla täydellinen. Mutta sitten aika varmaan elääkin vaan niissä haaveissa, kun ei kukaan kelpaa.

Kyllä eri ihmisiin voi tottua ja rakastuakin, vaikka ei ihan täyden kympin mätsi oliskaan.

Vierailija kirjoitti:

Kehitä sitten hyvä luonne.

Ihan jokaisen kannattaisi miettiä omaa käyttäytymistään, koska luonne on se, joka ratkaisee kuinka hyvin parisuhteessa voidaan. Kauhuskenaario on, että on lumoutunut kumppanin ulkonäöstä niin paljon, että on mennyt ehkäpä avioon asti hyvin vaikean ihmisen kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Mä olen nainen jonka kanssa ollaan paremman puutteessa, tyypillisesti kahden pidemmän suhteen välissä. Luultavasti siksi että olis edes joku (jolta saa seksiä).

Yksi mistä tietää että on vain paremman puute on se että miehet ärsyyntyvät joistain ihan triviaaleista pikkujutuista. Samahan se on monen muunkin asian kanssa, jos joku on hyvä ja "oikea" , on valmis antamaan pikkuvikoja anteeksi. Minulle sen sijaan ollaan oltu pahastuneita (ei siis vain huomauteltu vaan ihan tosissaan arvosteltu) jostain ihan älyttömistäkin asioista, alkaen kukkakimpusta maljakossa (oli maanläheisyyttään korostaneen miehen mielestä turhaa hienostelua). Lähestulkoon jokaisessa seurustelusuhteessa on ollut tunne että on ikään kuin miinakentällä hiki hatussa miettimässä että miten päin siellä uskaltaa olla. Yksikin väärä liike niin peli on menetetty.

Toinen, selvempi merkki on välttely ja selvä tekosyiden keksiminen. Piikikkään arvosteleviin etäisiin miehiin tiedän nyt laittaa välit poikki jo entistä aiemmin.

Mulla on kyllä ihmissuhteissa muutenkin vikaa. Naisetkin viettävät aikaa kanssani lähinnä hyötymielessä, olen heille esim. ilmainen terapeutti. Tyypillistä on että minuun otetaan yhteyttä kun ollaan vailla jotain.

Pitäisi keksiä miten hankkia hyviä ihmissuhteita.

Omat tarpeet ja rajat. Menet kynnysmatoksi, kun luulet, että muuta et saa. Opettele olemaan itsesi kanssa, mistä tykkäät, mikä on hyvää elämää. Pyri sellaiseen, sano EI ihmissuhteille, jotka ei palvele sua. Jos ystävä käyttää terapeuttina, älä mene siihen rooliin. Vaihda puheenaihetta, lopeta puhelu, älä vastaa tms. Samoin jos mies ei kohtele sua hyvin, näytä että suutut ja saa mies lepytellä, jos haluu takaisin (ja mieti tarkkaan haluutko sä). Osoita muille, että sun ajalla ja rakkaudella on arvoa, ja toisten pitää myös antaa sulle arvoa. 

t. samaa opetteleva

Vierailija kirjoitti:

Miehet tyytyy koska se on ainut vaihtoehto. Näin siis 90% miehistä. Sitten on se top 10% jotka oikeasti saavat naisen/naisia, jonka haluavat.

Miehet siis oikeasti haluavat vain niitä top-10% naisista? Vai miten se menikään. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olisi joskus kiva olla miehelle se wow, tuo on kaunein ja mielenkiintoisin nainen, jonka olen koskaan tavannut. Haluan olla hänen miehensä kuolemaan saakka nainen.

Aivan varmasti. Kannattaisi siis ensin kiinnostua muistakin miehistä, kuin niistä, joista kaikki muutkin naiset ovat kiinnostuneita.

Päin vastoin. Juurihan te sanoitte, että nuo aina tyytyvät, eli niitä kannattaa välttää. Vain siltä top 5% voi saada aitoa rakkautta, koska he voivat valita. Eli sellainen tai yksin, opettaa palsta.

Tämä on totta. 2 rumaa miestä ja 2 pitkää suhdetta takana. Molempien sisältä paljastui lähes peto (t=d). Ihannenainen oli heillä omien lasten ikäisiä julkkiksia. Sain kuulla jatkuvasti supernaisellisesta vartalostani. Vaikka olin vuosikymmeniä laihiksella ja jumppasin niin malli ei muuttunut. Sen sijaan hiukset alkoivat tippua. Nyt minulla on komea itseni ikäinen vakavarainen mies. Hän kohtelee minua, kuin jumalatarta. Muutimme asumaan syrjäkylään kaksin järven rannalle. Älkää tyytykö, sillä riistätte toiselta arvokkaita vuosia.

Huomatkaa vakavarainen. Tämä on se juttu naisilla. Sääliksi käy rikkaita miehiä. Et voi oikeastaan koskaan tietää pitääkö nainen sinusta vai rahoistasi.

Onko jotenkin hienompaa pitää ulkonäöstä ja nuoruudesta? Molemmat yhtä katoavaisia kuin mammona.

Aivan, mammona sentään pysyy jos ei toöpeksi. Mutta miehethän eivät ole pinnallisia (palstamiesten mukaan). 

Vierailija kirjoitti:

Olen ihan hämmentynyt luettuani tämän ketjun. Johtune siitä että olen vanha dinosaurus, jo 48 v. 

Mutta siis onko tämä nykyään näin ulkonäkökeskeistä? Että jos ei saa juuri sitä joka ULKOISESTI on superkuuma tai komea niin kyseessä on surullinen tyytyminen? Kyllä esim. mulle oli nuorena ihan selvää että monet mallit, filmitähdet, ja monet oman kaupungin miehetkin on komeampia ulkoisesti kuin mun mies. Samoin tiesin että vaikka olen ihan kivan näköinen itse, paljon kauniimpia naisia löytyy runsaasti. Nykyajan skaalalla olisin arvioinut olevani ulkoisesti ehkä 8. 

Mutta ei silloin kukaan ajatellut, että jos ei pidä omaa seurustelukumppania tai puolisoa ulkoisesti kaikkein kauneimpana tai komeimpana, niin pitäisi olla jotenkin tyytymätön, ajatella että voi paska, jouduin tyytymään tällaiseen kun oma taso ei riitä parempaan. LUONNE, persoonallisuus oli pääasia. Se että sovitaan yhteen ja on mukavaa ja helppoa olla yhdessä. Seksuaalista vetoakin toki täytyi tuntea, mutta eihän sen syttyminen yleensä vaadi mitään kovin ihmeellistä kun on "puutteessa". Omaan makuun mukiinmenevä riittää. Ja sitten kun on tehty valinta että tämä on minun puolisoni, ei vatvota mitään olisiko jossain parempia, oliko tämä nyt tyytymistä vaan keskitytään tekemään elämästä yhdessä niin hyvää kuin mahdollista, rakennetaan suhde ja elämä yhdessä. 

Kysyit: "siis onko tämä nykyään näin ulkonäkökeskeistä?"

Vastaan muutamalla anekdootilla:

1. Olen itse hyvin ulkonäkö keskeinen mies, ja moni miespuolinen kaverini on myös.

2. Tinderin tilastojen mukaan parhaimman näköinen 10% mieskäyttäjistä saa kymmeniä matcheja päivässä, mutta noin 50% tinderin mieskäyttäjistä ei saa matcheja käytännössä ollenkaan. Eli tämän perusteella myös naisten parinvalinta (ainakin Tinderissä) perustuu lähes täysin ulkonäköön.

Eli ainakin näiden kahden pointin perusteella vastaus kysymykseesi on kyllä, tämä on nykyään äärimmäisen ulkonäkökeskeistä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tästä ketjusta kyllä saa sen kuvan, että vain ulkonäöllä on väliä miehille ja sitä parantamalla naisen taso nousee. Onko siis niin, ettei miehet edes tunne mitään rakastamista tai sen oikean kohtaamisen tunnetta, vaan yrittävät vain saada mahdollisimman hyvännäköisen? Ja jos on vähänkin pyöreä, tavallinen naama tai tasapaksu vartalo niin luonne ei paljon kiinnosta. Tämä selvä.

Mulla nimenomaan luonne on se valintakriteeri. Toki on oma maku, esim ihastun yleensä tummiin, siis ihan suomalaisiin, mut ruskeahiuksisiin ja massaa saa olla muttei bodari. Nämä piirteet löytyy aika monelta. Pointtina se, että saa miehelläkin olla oma maku, mutta tän keskustelun perusteella mies ottaa vaikka minkä riivinraudan kunhan on tarpeeksi hyvännäköinen.

Ja ei, nimenomaan en ala korjata omaa ulkonäköä, haluan miehen just tällä habituksella. Ois hirveää tajuta olevansa näyttelyesine ja/tai seksinukke.

Viehättävä ulkonäkö ja hyvä luonne = potentiaalinen kumppani

Epäviehättävä ulkonäkö ja hyvä luonne = potentiaalinen ystävä

Ei se tämän monimutkaisempaa ole näin miehen näkökulmasta.

Taitaa se kuitenkin olla. Tämän ketjun kyynisyydestä huolimatta uskon sellaiseen ihmisten väliseen vetovoimaan, jota ei voi selittää pelkästään stereotyyppisillä mielikuvilla kauniista. Tietysti saatatkin tarkoittaa juuri subjektiivista viehättävyyden kokemusta. Kauneus on edelleenkin katsojan silmissä. Itse olen hyvä esimerkki siitä: osa tapaamistani miehistä on pitänyt minua kauniina, osa ei. Nyt tietty voi väittää, että nämä kauniiksi kehuneet ovat olleet potentiaalisia tyytyjiä. Joku ehkä onkin, mutta eivät kaikki, koska tietynlaista lumoutunutta katsetta on vaikea teeskennellä.

Totta kai puhun nimenomaan subjektiivisesta kokemuksesta. Ne naiset jotka ovat muiden mielestä viehättäviä, mutta eivät viehätä itseäni, ovat tietenkin korkeintaan potentiaalisia ystäviä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tästä ketjusta kyllä saa sen kuvan, että vain ulkonäöllä on väliä miehille ja sitä parantamalla naisen taso nousee. Onko siis niin, ettei miehet edes tunne mitään rakastamista tai sen oikean kohtaamisen tunnetta, vaan yrittävät vain saada mahdollisimman hyvännäköisen? Ja jos on vähänkin pyöreä, tavallinen naama tai tasapaksu vartalo niin luonne ei paljon kiinnosta. Tämä selvä.

Mulla nimenomaan luonne on se valintakriteeri. Toki on oma maku, esim ihastun yleensä tummiin, siis ihan suomalaisiin, mut ruskeahiuksisiin ja massaa saa olla muttei bodari. Nämä piirteet löytyy aika monelta. Pointtina se, että saa miehelläkin olla oma maku, mutta tän keskustelun perusteella mies ottaa vaikka minkä riivinraudan kunhan on tarpeeksi hyvännäköinen.

Ja ei, nimenomaan en ala korjata omaa ulkonäköä, haluan miehen just tällä habituksella. Ois hirveää tajuta olevansa näyttelyesine ja/tai seksinukke.

Viehättävä ulkonäkö ja hyvä luonne = potentiaalinen kumppani

Epäviehättävä ulkonäkö ja hyvä luonne = potentiaalinen ystävä

Ei se tämän monimutkaisempaa ole näin miehen näkökulmasta.

Vai että.luenne?. Just joo, ei, kyllä teille miehille se ulkonäkö on tärkein. Taas tuli asia todistettua Married at fiesta sight Australia sarjassa,kun miehet keskuteli: useamman miehen suosikki oli Stacy ulkonäön takia- huulitäytteet,silikonitissit,irtolisäkkeet,kilo meikkiä,vartalonmyötäiset vaatteet ja korkkarit,mutta luonteen puolesta Connie,joka oli ulkonäöltään nätti.

Vierailija kirjoitti:

Tavis. kirjoitti:

Monet kymmenet tuhannet kiltit ja kunnolliset miehet haluaisi naisen mutta aloittajan kaltainen nainen antaa aina pakit koska haluaa miehen joka on komea ja pitkä. Aloittaja ei tyydy vaan odottaa että joku komea mies tulee iskemään. Tavikselle se antaa pakit samantien.

Kilttikset " haluaisi naisen", mutta eivät saa. Eli kilttiskin tyytyy,kunhan vaan on pillu käytettävissä. Miksi ihmeessä naisena ottaisin katkeran naisvihaaja-tyytyjä,,jos voin saada paremman näköisenä ja muutenkin paremman- tyytyjän?

Tuli välittömästi mieleen tuttu pariskunta, joka meni naimisiinkin. Mies oli mun kanssa samassa työpaikassa vaikka tunsin naisen ensin. Mies oli kuvaillut itseään kiltiksi ja huonoitsetuntoiseksi ja suoraansanottuna ei ollut mikään silmäkarkkikaan.

Mutta ne jutut mitä mies puhui parisuhteestaan, hän ei ikinä sanonut yhtään kaunista sanaa vaimostaan, pelkkää mollaamista, arvostelua ja solvaamista. Lopulta päätyivät eroon, kun mies ei ottanut mitään vastuuta mistään. Siis perus vetelys joka ei koskaan panostanut parisuhteeseen millään lailla. Miksi ihmeessä olla ihmisen kanssa ja vielä mennä naimisiin jos se puoliso on niin inhottava ettei siitä koskaan puhu kauniisti tai sen kanssa on niin vastenmielistä olla.

Ketjussa näkyy useita kertoja tuo väite että "miehet haluaa kauniin kodinkoneen". Itse miehenä tunnustan kyllä että naisen ulkonäkö on minulle se ehdottomasti tärkein yksittäinen parinvalintakriteeri, mutta kyllä minä itse teen ruokani, pesen pyykkini ja klikkaan robotti-imurin päälle.

Eli ainakin minun tapauksessani naisen pitää yksinkertaisesti vaan olla hyvännäköinen. Kodinhoitajaa minä en tarvitse.

Öö, mihinkä teidän miesten valinta siellä Tinderissä sitten perustuu? Luunteseenko? Ei. Jos saisitte vapaasti valita ja päättää,niin valitsisitte vain niitä top10% naisia. Miesten logiikka kuitenkin on se, että kaikki verkot vesille, muka parannan saumojani,ja reikä se on eumallakin ,jota pumpata.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olisi joskus kiva olla miehelle se wow, tuo on kaunein ja mielenkiintoisin nainen, jonka olen koskaan tavannut. Haluan olla hänen miehensä kuolemaan saakka nainen.

Aivan varmasti. Kannattaisi siis ensin kiinnostua muistakin miehistä, kuin niistä, joista kaikki muutkin naiset ovat kiinnostuneita.

Päin vastoin. Juurihan te sanoitte, että nuo aina tyytyvät, eli niitä kannattaa välttää. Vain siltä top 5% voi saada aitoa rakkautta, koska he voivat valita. Eli sellainen tai yksin, opettaa palsta.

Tämä on totta. 2 rumaa miestä ja 2 pitkää suhdetta takana. Molempien sisältä paljastui lähes peto (t=d). Ihannenainen oli heillä omien lasten ikäisiä julkkiksia. Sain kuulla jatkuvasti supernaisellisesta vartalostani. Vaikka olin vuosikymmeniä laihiksella ja jumppasin niin malli ei muuttunut. Sen sijaan hiukset alkoivat tippua. Nyt minulla on komea itseni ikäinen vakavarainen mies. Hän kohtelee minua, kuin jumalatarta. Muutimme asumaan syrjäkylään kaksin järven rannalle. Älkää tyytykö, sillä riistätte toiselta arvokkaita vuosia.

Huomatkaa vakavarainen. Tämä on se juttu naisilla. Sääliksi käy rikkaita miehiä. Et voi oikeastaan koskaan tietää pitääkö nainen sinusta vai rahoistasi.

Niin miksi minun miltei kuuskymppisen pitäisi ottaa joku pummi? Mulla omistusasunto oli ja velattomat autot yms. Ihan normaalia tässä iässä jos on ollut vuosia työelämässä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen ihan hämmentynyt luettuani tämän ketjun. Johtune siitä että olen vanha dinosaurus, jo 48 v. 

Mutta siis onko tämä nykyään näin ulkonäkökeskeistä? Että jos ei saa juuri sitä joka ULKOISESTI on superkuuma tai komea niin kyseessä on surullinen tyytyminen? Kyllä esim. mulle oli nuorena ihan selvää että monet mallit, filmitähdet, ja monet oman kaupungin miehetkin on komeampia ulkoisesti kuin mun mies. Samoin tiesin että vaikka olen ihan kivan näköinen itse, paljon kauniimpia naisia löytyy runsaasti. Nykyajan skaalalla olisin arvioinut olevani ulkoisesti ehkä 8. 

Mutta ei silloin kukaan ajatellut, että jos ei pidä omaa seurustelukumppania tai puolisoa ulkoisesti kaikkein kauneimpana tai komeimpana, niin pitäisi olla jotenkin tyytymätön, ajatella että voi paska, jouduin tyytymään tällaiseen kun oma taso ei riitä parempaan. LUONNE, persoonallisuus oli pääasia. Se että sovitaan yhteen ja on mukavaa ja helppoa olla yhdessä. Seksuaalista vetoakin toki täytyi tuntea, mutta eihän sen syttyminen yleensä vaadi mitään kovin ihmeellistä kun on "puutteessa". Omaan makuun mukiinmenevä riittää. Ja sitten kun on tehty valinta että tämä on minun puolisoni, ei vatvota mitään olisiko jossain parempia, oliko tämä nyt tyytymistä vaan keskitytään tekemään elämästä yhdessä niin hyvää kuin mahdollista, rakennetaan suhde ja elämä yhdessä. 

Kysyit: "siis onko tämä nykyään näin ulkonäkökeskeistä?"

Vastaan muutamalla anekdootilla:

1. Olen itse hyvin ulkonäkö keskeinen mies, ja moni miespuolinen kaverini on myös.

2. Tinderin tilastojen mukaan parhaimman näköinen 10% mieskäyttäjistä saa kymmeniä matcheja päivässä, mutta noin 50% tinderin mieskäyttäjistä ei saa matcheja käytännössä ollenkaan. Eli tämän perusteella myös naisten parinvalinta (ainakin Tinderissä) perustuu lähes täysin ulkonäköön.

Eli ainakin näiden kahden pointin perusteella vastaus kysymykseesi on kyllä, tämä on nykyään äärimmäisen ulkonäkökeskeistä.

Moni nainen ei ole tinderissä, koska nettitutustuminen kylmiltään ei kiehdo. 

Naisille tärkeitä valintakriteerejä:

- tuoksu. Perusbiologiaa. Evoluution muovaama kyky selvittää kenen kanssa tulis terveitä lapsia.

- sosiaaliset taidot. Miten mies kohtelee muita, miten toimii ryhmän jäsenenä. Tulisko miehestä hyvä puoliso ja isä. 

Vakavalla mielellä olevat miehiä kattelevat naiset katsoo nuo ENSIN ja sitten vasta miettii haluuuko tutustua treffimielessä. 

Vierailija kirjoitti:

Olisi joskus kiva olla miehelle se wow, tuo on kaunein ja mielenkiintoisin nainen, jonka olen koskaan tavannut. Haluan olla hänen miehensä kuolemaan saakka nainen.

Isoksi osaksi tämä on prinsessa-unelmaa, jota jokainen meistä naisista toivoo, mutta vain osa saa kokea. Minä olen ulkonäöllisesti tavis miinus, miksi on niin vaikeaa myöntää realiteettejä ja vaatia olla maailman kaunein toisen silmissä? Ei se niin aina mene. Mielenkiintoinen ja kiva silti olen. Eikö se riitä, pitää vielä olla maailman kaunein?

Voi silti olla toisen puoliso kuolemaan saakka, jopa onnellisesti. Tyytyminen on ihan ok, kunhan se ei sisällä katkeruutta, vaan oikeaa tyytymistä <3

Täti 53v been there, still are

Moni laiha insinööri ottaa sen minkä saa ,eli voimaantuneen, Oulu täynnä nuita pareja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miehet tyytyy koska se on ainut vaihtoehto. Näin siis 90% miehistä. Sitten on se top 10% jotka oikeasti saavat naisen/naisia, jonka haluavat.

Miehet siis oikeasti haluavat vain niitä top-10% naisista? Vai miten se menikään. 

Kyllä,jos saisivat vapaasti valita. Mutta miesten kyky arvioida omaa ulkonäköään on kyllä vääristynyt. Tutkimusten mukaan miehet arvioivat olevansa komeampia ha keskivertoa parempia,kuin oikeasti ovat. Jamiehwt myös arvioivat naisten ulkonäön huonommaksi,kuin se oikeasti on. Täälläkin miehet ovat sitä mieltä,että julkkiskaunottaret,missit ovat tavallisen näköisiä naisia,ja heidän oma tasonsa riittää kirkkaasti noihin naisiin

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen ihan hämmentynyt luettuani tämän ketjun. Johtune siitä että olen vanha dinosaurus, jo 48 v. 

Mutta siis onko tämä nykyään näin ulkonäkökeskeistä? Että jos ei saa juuri sitä joka ULKOISESTI on superkuuma tai komea niin kyseessä on surullinen tyytyminen? Kyllä esim. mulle oli nuorena ihan selvää että monet mallit, filmitähdet, ja monet oman kaupungin miehetkin on komeampia ulkoisesti kuin mun mies. Samoin tiesin että vaikka olen ihan kivan näköinen itse, paljon kauniimpia naisia löytyy runsaasti. Nykyajan skaalalla olisin arvioinut olevani ulkoisesti ehkä 8. 

Mutta ei silloin kukaan ajatellut, että jos ei pidä omaa seurustelukumppania tai puolisoa ulkoisesti kaikkein kauneimpana tai komeimpana, niin pitäisi olla jotenkin tyytymätön, ajatella että voi paska, jouduin tyytymään tällaiseen kun oma taso ei riitä parempaan. LUONNE, persoonallisuus oli pääasia. Se että sovitaan yhteen ja on mukavaa ja helppoa olla yhdessä. Seksuaalista vetoakin toki täytyi tuntea, mutta eihän sen syttyminen yleensä vaadi mitään kovin ihmeellistä kun on "puutteessa". Omaan makuun mukiinmenevä riittää. Ja sitten kun on tehty valinta että tämä on minun puolisoni, ei vatvota mitään olisiko jossain parempia, oliko tämä nyt tyytymistä vaan keskitytään tekemään elämästä yhdessä niin hyvää kuin mahdollista, rakennetaan suhde ja elämä yhdessä. 

Kysyit: "siis onko tämä nykyään näin ulkonäkökeskeistä?"

Vastaan muutamalla anekdootilla:

1. Olen itse hyvin ulkonäkö keskeinen mies, ja moni miespuolinen kaverini on myös.

2. Tinderin tilastojen mukaan parhaimman näköinen 10% mieskäyttäjistä saa kymmeniä matcheja päivässä, mutta noin 50% tinderin mieskäyttäjistä ei saa matcheja käytännössä ollenkaan. Eli tämän perusteella myös naisten parinvalinta (ainakin Tinderissä) perustuu lähes täysin ulkonäköön.

Eli ainakin näiden kahden pointin perusteella vastaus kysymykseesi on kyllä, tämä on nykyään äärimmäisen ulkonäkökeskeistä.

Mihin muuhunkaan se parinvalinta tinderissä perustuisi kuin ulkonäköön. Eihän siitä ihmisestä siinä vaiheessa muuta tiedä.