En halua, että enää yksikään mies vain tyytyy minuun

Vierailija kirjoitti:

Meillä oli niin päin, että mies tykkäisi enemmän pienistä tisseistä. Isot sai, mutta onneksi on oppinut "tyytymään" eli nauttimaan niistäkin täysin rinnoin, kirjaimellisesti :D

Miten miehet kehtaa esittää näitä eriäviä näkemyksiään? En oo koskaan sanonut miehelle, että olis kyllä kiva, että sulla olis vähän paksumpi tai pidempi tai että kivekset vois olla toisenlaiset tai hartiat leveemmät tai reisilihakset suuremmat. Miksei keskity kehumaan sitä mikä on hyvää?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miehet tyytyy koska se on ainut vaihtoehto. Näin siis 90% miehistä. Sitten on se top 10% jotka oikeasti saavat naisen/naisia, jonka haluavat.

Päätelmä, 90% miehistä ei siis tiedä mitään rakkaudesta eli eivät oikeasti ole koskaan rakastuneet eivätkä rakasta sitä puolisoaan vaan vain tyytyvät siihen mitä saavat eli oman tasoiseensa naiseen jonka kanssa vieläpä perustavat perheen. Ei jumata. Siis mitä oikeesti.

Onko tämä nyt suomalaisten miesten ongelma joilla noita tunnetason häiriöitä ilmeisesti ulkomaalaisiin miehiin verrattuna riittää eli ei osata puhua eikä pussata. Haaveillaan vaan kuin teinit konsanaan jumalaisen kauniista naisista jotka jollain tekoripsi, tekotissi ym. ym. jutuilla kaunistettu. Apuaa, haluan muuttaa ulkomaille!!!

Mä tuun kans. 

Vierailija kirjoitti:

En mäkään ollut fyysisesti mun mieheni ihanne, mies oli kans isotissisten perään, mulla oli pienehköt tissit. Kuitenkin mies oli mieluummin mun kanssa kuin sen toisen, isotissisen. Kaikkea vaan ei välttämättä voi saada, ja silloin pitää priorisoida sen, mitä kokee tärkeimmäksi. Mä olen kyllä tosi tyytyväinen kun mies oli tarpeeksi fiksu priorisoidakseen esim. luonteen tärkeämmäksi kuin tissit. 20 vuotta nyt ollaan oltu yhdessä.

Miksi ihmeessä mies on edes kertonut sinulle että pitää isoista tisseistä jos sinulla jerran sellaisia ei ole? Fiksu mies olisi voinut olla hiljaa eikä aiheuttaa sinulle turhaa epävarmuuden tunnetta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nainen voi muokata itsensä top-kymppiin. Kaikki miehet haluaisivat sellaisen. Sen alla oleviin tyydytään.

Aivan kuten mieskin voi muokata itsensä top kymppiin. Jos tekee mieli alkaa jankkaamaan siitä miten pituudelleen ei voi mitään, niin ihan yhtä huonossa asemassa on 190-senttinen ruma nainen kuin 160-senttinen ruma mieskin. Ja ei, pippelin pituudella ei ole väliä, koska ei naista sillä tyydytetä.

Miehellä ei ole realistisesti meikkejä ja erilaisia ulkonäköä korostavia vaatteita käytössään. Mies ei voi samalla tavalla muuttaa koko ulkonäköään erilaiseksi, kuten naiset monessa tilanteessa voivat.

onpas.

lisäksi mies voi kasvattaa parran.

Kaikki naiset eivät meikkaa eivätkä värjää hiuksiaan ja vaatteet korostavat ihan yhtälailla molempaa sukupuolta. 

Mies, joka tyytyy, saa seuraa, lapsia ja levittää geeniperimäänsä, ja näin tyytyjämiesten määrä kasvaa. Mies, joka ei tyydy, jää todennäköisemmin yksin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siis miten ihmeessä oikein huomasit, että miehen tyyppiä ruskettuneet, isotissiset blondit?

Sen perusteella keitä mies seuraa instassa ja keiden kuvista ja videoista käy tykkäilemässä.

Tässä ei nyt mielestäni se ongelma ole se, että mies käy tykkäilemässä ja seurailemassa  naisia, jotka ovat täysin erinäköisiä kuin AP vaan se, että tuo mies ei ylipäätään tunnu ole henkisesti kypsä olemaan suhteessa. Ei parisuhdemateriaalia olevat miehet pyöri Instassa tykkäilemässä naisten kuvia ylipäätään.

Niinpä. Sen sijaan AP, että ajattelet miehen tyytyneen sinuun, ajattele pikemminkin niin, että sinä et suostu tyytymään tuollaiseen mieheen vaan ansaitset parempaa.

Eli kannattaa hankkia lemmikki. Siihen tuo ansaitset parempaa paukku johtaa. Yksinäinen auringonlasku siinä elämässä... Sad

Aloita vaikka blondaamalla

Mutta kun jos mä blondaan, tukka on äkkiä vihertävä. Kaivovesi tekee sellaista, kun ei ole kunnallista vesijohtoa käytössä. Sitten kun käyttää noita metallinpoistoshampoita, lopputulos on sellainen pissan värinen. Onko se nyt sitten hyvä? Toki vielä suurempi todennäköisyys on, että niiden kertyneiden metallien takia blondatessa tukka palaa ja on sitten sellainen pois rapiseva hamppukasa. Että ei nyt voi kukaan minuun rakastua, kun tukka on joko vääränvärinen tai karmeassa kunnossa. Kyllä elämä on julmaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä oli niin päin, että mies tykkäisi enemmän pienistä tisseistä. Isot sai, mutta onneksi on oppinut "tyytymään" eli nauttimaan niistäkin täysin rinnoin, kirjaimellisesti :D

Miten miehet kehtaa esittää näitä eriäviä näkemyksiään? En oo koskaan sanonut miehelle, että olis kyllä kiva, että sulla olis vähän paksumpi tai pidempi tai että kivekset vois olla toisenlaiset tai hartiat leveemmät tai reisilihakset suuremmat. Miksei keskity kehumaan sitä mikä on hyvää?

Tätä minäkin ihmettelen! Ei itselleni ole tullut mieleenkään sanoa miehelle, että pidän pitkistä hiuksista miehillä, samalla kun hän kaljuuntuu hyvää vauhtia

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nainen voi muokata itsensä top-kymppiin. Kaikki miehet haluaisivat sellaisen. Sen alla oleviin tyydytään.

Aivan kuten mieskin voi muokata itsensä top kymppiin. Jos tekee mieli alkaa jankkaamaan siitä miten pituudelleen ei voi mitään, niin ihan yhtä huonossa asemassa on 190-senttinen ruma nainen kuin 160-senttinen ruma mieskin. Ja ei, pippelin pituudella ei ole väliä, koska ei naista sillä tyydytetä.

Miehellä ei ole realistisesti meikkejä ja erilaisia ulkonäköä korostavia vaatteita käytössään. Mies ei voi samalla tavalla muuttaa koko ulkonäköään erilaiseksi, kuten naiset monessa tilanteessa voivat.

onpas.

lisäksi mies voi kasvattaa parran.

Vain harva mies voi kasvattaa parran koska se on geneettinen ominaisuus.

Katsotaanpa vaikka tämä kuvan mies. "anna vain parran kasvaa" ?

https://s3.amazonaws.com/images.yuku.com/image/jpg/a88263082c0fd0e8deb3…

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen ihan hämmentynyt luettuani tämän ketjun. Johtune siitä että olen vanha dinosaurus, jo 48 v. 

Mutta siis onko tämä nykyään näin ulkonäkökeskeistä? Että jos ei saa juuri sitä joka ULKOISESTI on superkuuma tai komea niin kyseessä on surullinen tyytyminen? Kyllä esim. mulle oli nuorena ihan selvää että monet mallit, filmitähdet, ja monet oman kaupungin miehetkin on komeampia ulkoisesti kuin mun mies. Samoin tiesin että vaikka olen ihan kivan näköinen itse, paljon kauniimpia naisia löytyy runsaasti. Nykyajan skaalalla olisin arvioinut olevani ulkoisesti ehkä 8. 

Mutta ei silloin kukaan ajatellut, että jos ei pidä omaa seurustelukumppania tai puolisoa ulkoisesti kaikkein kauneimpana tai komeimpana, niin pitäisi olla jotenkin tyytymätön, ajatella että voi paska, jouduin tyytymään tällaiseen kun oma taso ei riitä parempaan. LUONNE, persoonallisuus oli pääasia. Se että sovitaan yhteen ja on mukavaa ja helppoa olla yhdessä. Seksuaalista vetoakin toki täytyi tuntea, mutta eihän sen syttyminen yleensä vaadi mitään kovin ihmeellistä kun on "puutteessa". Omaan makuun mukiinmenevä riittää. Ja sitten kun on tehty valinta että tämä on minun puolisoni, ei vatvota mitään olisiko jossain parempia, oliko tämä nyt tyytymistä vaan keskitytään tekemään elämästä yhdessä niin hyvää kuin mahdollista, rakennetaan suhde ja elämä yhdessä. 

Kysyit: "siis onko tämä nykyään näin ulkonäkökeskeistä?"

Vastaan muutamalla anekdootilla:

1. Olen itse hyvin ulkonäkö keskeinen mies, ja moni miespuolinen kaverini on myös.

2. Tinderin tilastojen mukaan parhaimman näköinen 10% mieskäyttäjistä saa kymmeniä matcheja päivässä, mutta noin 50% tinderin mieskäyttäjistä ei saa matcheja käytännössä ollenkaan. Eli tämän perusteella myös naisten parinvalinta (ainakin Tinderissä) perustuu lähes täysin ulkonäköön.

Eli ainakin näiden kahden pointin perusteella vastaus kysymykseesi on kyllä, tämä on nykyään äärimmäisen ulkonäkökeskeistä.

Uskon kyllä, että maailma on muuttunut ulkonäkökeskeisemmäksi, mitä tulee pariutumiseen. Mutta eikö tuo Tinder ole vähän kuin yökerhot vanhaan aikaan, "lihatiski", jossa toki vain kauniit ja komeat on suosittuja, mutta joka ei vastaa lopulta tosielämää? Tänäkin päivänä näkee sentään ihan tavallisen näköisten ihmisten muodostamia pareja ihan Prismaan menemällä ja ihmisiä katselemalla. Ehkä nämä tapaavat tosielämässä: kaveripiirissä, harrastuksissa, työpaikoilla tms. 

Paljon tiedän kyllä sellaisiakin, jotka on valinneet olla yksin koska ei saa sellaista johon tuntevat vetoa. Näitä on molemmissa sukupuolissa, esim. tiedän keski-ikää lähestyvän lihavan naisen joka sanoo että pystyy kiinnostumaan vain klassisen komeista miehistä. Eikä siinä mitään vikaa, jos oikeasti viihtyy yksin eikä ole sellainen surullinen tapaus, että on jatkuvasti katkera elämälle kun ei saanut puolisoa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen ihan hämmentynyt luettuani tämän ketjun. Johtune siitä että olen vanha dinosaurus, jo 48 v. 

Mutta siis onko tämä nykyään näin ulkonäkökeskeistä? Että jos ei saa juuri sitä joka ULKOISESTI on superkuuma tai komea niin kyseessä on surullinen tyytyminen? Kyllä esim. mulle oli nuorena ihan selvää että monet mallit, filmitähdet, ja monet oman kaupungin miehetkin on komeampia ulkoisesti kuin mun mies. Samoin tiesin että vaikka olen ihan kivan näköinen itse, paljon kauniimpia naisia löytyy runsaasti. Nykyajan skaalalla olisin arvioinut olevani ulkoisesti ehkä 8. 

Mutta ei silloin kukaan ajatellut, että jos ei pidä omaa seurustelukumppania tai puolisoa ulkoisesti kaikkein kauneimpana tai komeimpana, niin pitäisi olla jotenkin tyytymätön, ajatella että voi paska, jouduin tyytymään tällaiseen kun oma taso ei riitä parempaan. LUONNE, persoonallisuus oli pääasia. Se että sovitaan yhteen ja on mukavaa ja helppoa olla yhdessä. Seksuaalista vetoakin toki täytyi tuntea, mutta eihän sen syttyminen yleensä vaadi mitään kovin ihmeellistä kun on "puutteessa". Omaan makuun mukiinmenevä riittää. Ja sitten kun on tehty valinta että tämä on minun puolisoni, ei vatvota mitään olisiko jossain parempia, oliko tämä nyt tyytymistä vaan keskitytään tekemään elämästä yhdessä niin hyvää kuin mahdollista, rakennetaan suhde ja elämä yhdessä. 

Kysyit: "siis onko tämä nykyään näin ulkonäkökeskeistä?"

Vastaan muutamalla anekdootilla:

1. Olen itse hyvin ulkonäkö keskeinen mies, ja moni miespuolinen kaverini on myös.

2. Tinderin tilastojen mukaan parhaimman näköinen 10% mieskäyttäjistä saa kymmeniä matcheja päivässä, mutta noin 50% tinderin mieskäyttäjistä ei saa matcheja käytännössä ollenkaan. Eli tämän perusteella myös naisten parinvalinta (ainakin Tinderissä) perustuu lähes täysin ulkonäköön.

Eli ainakin näiden kahden pointin perusteella vastaus kysymykseesi on kyllä, tämä on nykyään äärimmäisen ulkonäkökeskeistä.

Uskon kyllä, että maailma on muuttunut ulkonäkökeskeisemmäksi, mitä tulee pariutumiseen. Mutta eikö tuo Tinder ole vähän kuin yökerhot vanhaan aikaan, "lihatiski", jossa toki vain kauniit ja komeat on suosittuja, mutta joka ei vastaa lopulta tosielämää? Tänäkin päivänä näkee sentään ihan tavallisen näköisten ihmisten muodostamia pareja ihan Prismaan menemällä ja ihmisiä katselemalla. Ehkä nämä tapaavat tosielämässä: kaveripiirissä, harrastuksissa, työpaikoilla tms. 

Paljon tiedän kyllä sellaisiakin, jotka on valinneet olla yksin koska ei saa sellaista johon tuntevat vetoa. Näitä on molemmissa sukupuolissa, esim. tiedän keski-ikää lähestyvän lihavan naisen joka sanoo että pystyy kiinnostumaan vain klassisen komeista miehistä. Eikä siinä mitään vikaa, jos oikeasti viihtyy yksin eikä ole sellainen surullinen tapaus, että on jatkuvasti katkera elämälle kun ei saanut puolisoa.

Jos katsot nuorempia pariskuntia, niin todella paljon näkyy pareja, joissa on komea, pitkä ja lihaksikas mies, ja joku keskivertoa rumempi nainen. Tämä on juuri tinderin ja muiden äppien seurausta.

Sinä

Olet just sopiva jollekulle hyvälle.

Yksi siihen tarvitaan. Sellainen, ketä sinä uskallat kunnioittaa ja häneen uskallat luottaa.

Kyllä miehet haluaa ihan oikean naisen eikä kuvia.

Ainakin mun mies haluaa ja minä haluan sellaisen miehen, kokonaan tässä.

Itselle se luottamus todella tärkeä. Sen olen kertonut heti alussa.

Sellainen kumppani tuohon tupsahti. Rakas.

Suosittelisin lopettamaan vertailun. Keskity hyviin asioihin. Ne alkavat kantaa.

Nyt keskityt miinuslistaan. Keskity pluslistaan.

Ethän sinä itsekään vaan tyydy johonkin. Samalla lailla se miehilläkin on.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tästä ketjusta kyllä saa sen kuvan, että vain ulkonäöllä on väliä miehille ja sitä parantamalla naisen taso nousee. Onko siis niin, ettei miehet edes tunne mitään rakastamista tai sen oikean kohtaamisen tunnetta, vaan yrittävät vain saada mahdollisimman hyvännäköisen? Ja jos on vähänkin pyöreä, tavallinen naama tai tasapaksu vartalo niin luonne ei paljon kiinnosta. Tämä selvä.

Mulla nimenomaan luonne on se valintakriteeri. Toki on oma maku, esim ihastun yleensä tummiin, siis ihan suomalaisiin, mut ruskeahiuksisiin ja massaa saa olla muttei bodari. Nämä piirteet löytyy aika monelta. Pointtina se, että saa miehelläkin olla oma maku, mutta tän keskustelun perusteella mies ottaa vaikka minkä riivinraudan kunhan on tarpeeksi hyvännäköinen.

Ja ei, nimenomaan en ala korjata omaa ulkonäköä, haluan miehen just tällä habituksella. Ois hirveää tajuta olevansa näyttelyesine ja/tai seksinukke.

Mulla tulee nettideittinaisia selatessa usein fiilis, että niin moni nainen hyötyisi äärettömän paljon painon pudotuksesta. En ole varma, että ymmärtääkö naiset miten tärkeä timmi vartalo on viehätyksen kannalta?

Jos näen heti kuvista että solisluiden alue on rasvan peitossa, olkavarret ovat leveän rasvaiset, reidet ovat isot selluliittiset tunkit niin millään muulla ei ole enää merkitystä. En halua ottaa luonteesta selvää.

Tulee muutenkin negatiivinen ensivaikutelma luonteesta kun laiminlyö vartaloaan ja terveyttään.

Eikö hän omaa yhtään kunnianhimoa ja kurinalaisuutta? Miksi elää löysävartaloisena?

Kunnianhimoa? Löytyy, mutta ei mihinkään naurettavaan kropan muokkaamiseen. Tuolla energialla saa jo hyvän ammatin. Kroppa on vaan pintaa ja rappeutuu joka tapauksessa, tulee vielä pinnalliset sen huomaamaan. Mikään ei ole surkeampaa kuin pinnallisen ihmisen vanheneminen, kun sillä ei ole muuta kun se muovinen pinta.

Mä taas en halua että luut erottuu naisella. En kyl jäätävistä läskeistäkään tykkää. Mutta siis jos luut erottuu niin on liika kuikelo mun makuun.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen ihan hämmentynyt luettuani tämän ketjun. Johtune siitä että olen vanha dinosaurus, jo 48 v. 

Mutta siis onko tämä nykyään näin ulkonäkökeskeistä? Että jos ei saa juuri sitä joka ULKOISESTI on superkuuma tai komea niin kyseessä on surullinen tyytyminen? Kyllä esim. mulle oli nuorena ihan selvää että monet mallit, filmitähdet, ja monet oman kaupungin miehetkin on komeampia ulkoisesti kuin mun mies. Samoin tiesin että vaikka olen ihan kivan näköinen itse, paljon kauniimpia naisia löytyy runsaasti. Nykyajan skaalalla olisin arvioinut olevani ulkoisesti ehkä 8. 

Mutta ei silloin kukaan ajatellut, että jos ei pidä omaa seurustelukumppania tai puolisoa ulkoisesti kaikkein kauneimpana tai komeimpana, niin pitäisi olla jotenkin tyytymätön, ajatella että voi paska, jouduin tyytymään tällaiseen kun oma taso ei riitä parempaan. LUONNE, persoonallisuus oli pääasia. Se että sovitaan yhteen ja on mukavaa ja helppoa olla yhdessä. Seksuaalista vetoakin toki täytyi tuntea, mutta eihän sen syttyminen yleensä vaadi mitään kovin ihmeellistä kun on "puutteessa". Omaan makuun mukiinmenevä riittää. Ja sitten kun on tehty valinta että tämä on minun puolisoni, ei vatvota mitään olisiko jossain parempia, oliko tämä nyt tyytymistä vaan keskitytään tekemään elämästä yhdessä niin hyvää kuin mahdollista, rakennetaan suhde ja elämä yhdessä. 

Kysyit: "siis onko tämä nykyään näin ulkonäkökeskeistä?"

Vastaan muutamalla anekdootilla:

1. Olen itse hyvin ulkonäkö keskeinen mies, ja moni miespuolinen kaverini on myös.

2. Tinderin tilastojen mukaan parhaimman näköinen 10% mieskäyttäjistä saa kymmeniä matcheja päivässä, mutta noin 50% tinderin mieskäyttäjistä ei saa matcheja käytännössä ollenkaan. Eli tämän perusteella myös naisten parinvalinta (ainakin Tinderissä) perustuu lähes täysin ulkonäköön.

Eli ainakin näiden kahden pointin perusteella vastaus kysymykseesi on kyllä, tämä on nykyään äärimmäisen ulkonäkökeskeistä.

Uskon kyllä, että maailma on muuttunut ulkonäkökeskeisemmäksi, mitä tulee pariutumiseen. Mutta eikö tuo Tinder ole vähän kuin yökerhot vanhaan aikaan, "lihatiski", jossa toki vain kauniit ja komeat on suosittuja, mutta joka ei vastaa lopulta tosielämää? Tänäkin päivänä näkee sentään ihan tavallisen näköisten ihmisten muodostamia pareja ihan Prismaan menemällä ja ihmisiä katselemalla. Ehkä nämä tapaavat tosielämässä: kaveripiirissä, harrastuksissa, työpaikoilla tms. 

Paljon tiedän kyllä sellaisiakin, jotka on valinneet olla yksin koska ei saa sellaista johon tuntevat vetoa. Näitä on molemmissa sukupuolissa, esim. tiedän keski-ikää lähestyvän lihavan naisen joka sanoo että pystyy kiinnostumaan vain klassisen komeista miehistä. Eikä siinä mitään vikaa, jos oikeasti viihtyy yksin eikä ole sellainen surullinen tapaus, että on jatkuvasti katkera elämälle kun ei saanut puolisoa.

Jos katsot nuorempia pariskuntia, niin todella paljon näkyy pareja, joissa on komea, pitkä ja lihaksikas mies, ja joku keskivertoa rumempi nainen. Tämä on juuri tinderin ja muiden äppien seurausta.

Olen tehnyt katukuvassa saman havainnon ja myös itse henkilökohtaisesti todennut, että mistä se johtuu.

Nettideittailussa ja muutenkin irl voi harmillisen nopeasti huomata sen, että hoikat naiset eivät kiinnostu millään ja pullukat naiset kiinnostuvat vähän liiankin paljon.

Vaatii todellista mielenlujuutta olla vuodesta toiseen sinkkuna ja moni voi sortua tyytymään pullukkaan.

En tiedä miksi hoikat naiset ovat niin nirsoja mutta vain kaveriksi heille kelpaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen ihan hämmentynyt luettuani tämän ketjun. Johtune siitä että olen vanha dinosaurus, jo 48 v. 

Mutta siis onko tämä nykyään näin ulkonäkökeskeistä? Että jos ei saa juuri sitä joka ULKOISESTI on superkuuma tai komea niin kyseessä on surullinen tyytyminen? Kyllä esim. mulle oli nuorena ihan selvää että monet mallit, filmitähdet, ja monet oman kaupungin miehetkin on komeampia ulkoisesti kuin mun mies. Samoin tiesin että vaikka olen ihan kivan näköinen itse, paljon kauniimpia naisia löytyy runsaasti. Nykyajan skaalalla olisin arvioinut olevani ulkoisesti ehkä 8. 

Mutta ei silloin kukaan ajatellut, että jos ei pidä omaa seurustelukumppania tai puolisoa ulkoisesti kaikkein kauneimpana tai komeimpana, niin pitäisi olla jotenkin tyytymätön, ajatella että voi paska, jouduin tyytymään tällaiseen kun oma taso ei riitä parempaan. LUONNE, persoonallisuus oli pääasia. Se että sovitaan yhteen ja on mukavaa ja helppoa olla yhdessä. Seksuaalista vetoakin toki täytyi tuntea, mutta eihän sen syttyminen yleensä vaadi mitään kovin ihmeellistä kun on "puutteessa". Omaan makuun mukiinmenevä riittää. Ja sitten kun on tehty valinta että tämä on minun puolisoni, ei vatvota mitään olisiko jossain parempia, oliko tämä nyt tyytymistä vaan keskitytään tekemään elämästä yhdessä niin hyvää kuin mahdollista, rakennetaan suhde ja elämä yhdessä. 

Niin naisillehan se on ongelma, että mies tyytyy. Mies on ihan tyytyväinen tyydyttyään naiseen. Sen siitä saa, kun on lapsesta asti opettu olevansa prinsessa.

Kieltämättä pakko myöntää, että naisethan näistä usein lähinnä kirjoittaa tai puhuu, miten ei halua kenenkään "tyytyvän" itseensä. Ikään kuin se olisi jotenkin negatiivinen asia. Ehkä asiasta pitäisi käyttää muita termejä. Kuten että päätyi valitsemaan tämän (valikoimasta joka oli realistisesti saatavilla) ja sitten halusi sitoutua häneen. Rakkaus usein kasvaa sitoutumisen ja yhdessä olemisen ja toiseen syvemmin sitoutumisen myötä, ei se minusta ole sellainen asia että jotkut jo alussa havaitut pääasiassa ulkoiset asiat määrää sen määrän, kuten näistä "tyytymispuheista" voisi ajatella. Tunnen hyviä pareja, joissa tosiaan alussa toinen ei ole edes pitänyt toisen ulkonäöstä, mutta tämä on persoonallisuudella ja älyllä hurmannut niin että on rakastuttu syvästi - ei taatusti nämä ajattele, että harmi kun jouduin tyytymään kaljuun/lyhyeen/vähän pyöreään tms, kun kerran syvästi rakastavat jo sitä ihmistä.

Ylempänä kirjoitettiin myös, että miehet tyytyy mutta ovat tyytyväisiä. Eihän se sitten ole enää tyytymistä. Vai etsivätkö he vielä jatkuvasti jotain parempaa? Ovat vaan naisen kanssa seksin takia kai, mutta mitään tunteita ei ole.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olisi hyvä sulle jos arvottaisit ihmisiä muun kuin ulkonäön perusteella. Ole tekemisissä sellaisten miesten kanssa joiden kanssa olet henkisesti samalla aaltopituudella, ja joiden kanssa suhde perustuu muuhun kuin ulkonäköön.

Ei ole mahdollista, koska jokainen mies haluaa isotissisen, ruskettuneen blondin. Paitsi tietenkin, jos kommentoimasi nainen on sellainen itse.

Mikä ongelma tämä on? Tissit saa kirurgilta, rusketuksen purkista ja hiukset kampaajalta?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En mäkään ollut fyysisesti mun mieheni ihanne, mies oli kans isotissisten perään, mulla oli pienehköt tissit. Kuitenkin mies oli mieluummin mun kanssa kuin sen toisen, isotissisen. Kaikkea vaan ei välttämättä voi saada, ja silloin pitää priorisoida sen, mitä kokee tärkeimmäksi. Mä olen kyllä tosi tyytyväinen kun mies oli tarpeeksi fiksu priorisoidakseen esim. luonteen tärkeämmäksi kuin tissit. 20 vuotta nyt ollaan oltu yhdessä.

Miksi ihmeessä mies on edes kertonut sinulle että pitää isoista tisseistä jos sinulla jerran sellaisia ei ole? Fiksu mies olisi voinut olla hiljaa eikä aiheuttaa sinulle turhaa epävarmuuden tunnetta.

Eipä se sitä varsinaisesti mulle suoraan sanonut, mutta oli silloin nuori ja tyhmä ja kommentoi telkkarissa naisia. Ei ilmeisesti ikinä edes ajatellut, että minä vertaisin itseäni niihin hänen kommentteihinsa. Lopetti sen heti kun asian toin esille. Myönsi silloin että tykkää isommista tisseistä, mutta heti perään kehui kauheasti mun tissejä. Tiesin toki että kehui siksi että halusi saada mulle paremman mielen, mutta se siinä olikin; hän ei ollut halunnut loukata, halusi saada korjattua tekemänsä vahingon, oli pahoillaan että pahoitti mieleni. Se kertoi mulle miehen luonteesta positiivista. Oli siis kehityskelpoinen mies. Siksi tässä edelleen yhdessä ollaan, nelikymppisinä.

Mies on siis oikeasti kiltti mies. Arvostaa, kunnioittaa, hyvä huumorintaju, tasa-arvoinen jne jne. Virhearviointeja toki sattuu itse kullekin, niitä pahoitellaan ja jatketaan eteenpäin asiasta taas oppineena.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen ihan hämmentynyt luettuani tämän ketjun. Johtune siitä että olen vanha dinosaurus, jo 48 v. 

Mutta siis onko tämä nykyään näin ulkonäkökeskeistä? Että jos ei saa juuri sitä joka ULKOISESTI on superkuuma tai komea niin kyseessä on surullinen tyytyminen? Kyllä esim. mulle oli nuorena ihan selvää että monet mallit, filmitähdet, ja monet oman kaupungin miehetkin on komeampia ulkoisesti kuin mun mies. Samoin tiesin että vaikka olen ihan kivan näköinen itse, paljon kauniimpia naisia löytyy runsaasti. Nykyajan skaalalla olisin arvioinut olevani ulkoisesti ehkä 8. 

Mutta ei silloin kukaan ajatellut, että jos ei pidä omaa seurustelukumppania tai puolisoa ulkoisesti kaikkein kauneimpana tai komeimpana, niin pitäisi olla jotenkin tyytymätön, ajatella että voi paska, jouduin tyytymään tällaiseen kun oma taso ei riitä parempaan. LUONNE, persoonallisuus oli pääasia. Se että sovitaan yhteen ja on mukavaa ja helppoa olla yhdessä. Seksuaalista vetoakin toki täytyi tuntea, mutta eihän sen syttyminen yleensä vaadi mitään kovin ihmeellistä kun on "puutteessa". Omaan makuun mukiinmenevä riittää. Ja sitten kun on tehty valinta että tämä on minun puolisoni, ei vatvota mitään olisiko jossain parempia, oliko tämä nyt tyytymistä vaan keskitytään tekemään elämästä yhdessä niin hyvää kuin mahdollista, rakennetaan suhde ja elämä yhdessä. 

Kysyit: "siis onko tämä nykyään näin ulkonäkökeskeistä?"

Vastaan muutamalla anekdootilla:

1. Olen itse hyvin ulkonäkö keskeinen mies, ja moni miespuolinen kaverini on myös.

2. Tinderin tilastojen mukaan parhaimman näköinen 10% mieskäyttäjistä saa kymmeniä matcheja päivässä, mutta noin 50% tinderin mieskäyttäjistä ei saa matcheja käytännössä ollenkaan. Eli tämän perusteella myös naisten parinvalinta (ainakin Tinderissä) perustuu lähes täysin ulkonäköön.

Eli ainakin näiden kahden pointin perusteella vastaus kysymykseesi on kyllä, tämä on nykyään äärimmäisen ulkonäkökeskeistä.

Uskon kyllä, että maailma on muuttunut ulkonäkökeskeisemmäksi, mitä tulee pariutumiseen. Mutta eikö tuo Tinder ole vähän kuin yökerhot vanhaan aikaan, "lihatiski", jossa toki vain kauniit ja komeat on suosittuja, mutta joka ei vastaa lopulta tosielämää? Tänäkin päivänä näkee sentään ihan tavallisen näköisten ihmisten muodostamia pareja ihan Prismaan menemällä ja ihmisiä katselemalla. Ehkä nämä tapaavat tosielämässä: kaveripiirissä, harrastuksissa, työpaikoilla tms. 

Paljon tiedän kyllä sellaisiakin, jotka on valinneet olla yksin koska ei saa sellaista johon tuntevat vetoa. Näitä on molemmissa sukupuolissa, esim. tiedän keski-ikää lähestyvän lihavan naisen joka sanoo että pystyy kiinnostumaan vain klassisen komeista miehistä. Eikä siinä mitään vikaa, jos oikeasti viihtyy yksin eikä ole sellainen surullinen tapaus, että on jatkuvasti katkera elämälle kun ei saanut puolisoa.

Jos katsot nuorempia pariskuntia, niin todella paljon näkyy pareja, joissa on komea, pitkä ja lihaksikas mies, ja joku keskivertoa rumempi nainen. Tämä on juuri tinderin ja muiden äppien seurausta.

Mutta näkyy myös toisinpäin. Joku totaali nörtin näköinen hintelä mies ja varsin kaunis nainen. Toki nämä naiset on usein sellaisia luonnollisella tavalla naapurintyttö-kauniita, ei mitään instabeibejä hiuslisäkkeineen ja huulitäytteineen. Pääosin näkyy tavallisen näköisiä ihmisiä toisten tavallisen näköisten kanssa. Mutta välillä sitten näitä erikoisempiakin pareja esim. treenatun näköinen mies + lihava nainen, rumahko nörttimies + kaunis nainen tai esim. ison ikäeron pareja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tässäkin keskustelussa näkyy se ajatus, että naisen kuuluu passiivisena tulla saalistetuksi suhteeseen ja tyytyä sitten armosta siihen, että häneen tyydytään paremman puutteessa. Nykyajan ongelma näyttää olevan ennen kaikkea se, että esineellistäminen on ulotettu jo parisuhteisiin. Jostain deittisovelluksesta valkataan hiusten pituuksien ja vyötärönympärysten perusteella deittejä pitkäaikaisiin suhteisiin.

Puhutaan ulkonäöstä tärkeimpänä asiana ja annetaan miesten suilla ymmärtää, että jos nainen ei ole niitä kauneimpia niin hänen kuuluu hiljaa hyväksyä se ettei osa parisuhteessa ole muuta kuin toimia kiukuttelevan miehen palvelijana.

En ymmärrä missä välissä sellainen asia kuin RAKKAUS on monilta näin kadonnut asia. Rakkaudessa kun ulkonäkö on asia josta ensin viehätytään muttei se ole kuin se koukku jolla mahdollistetaan suhteen syntyminen. Loppu on täysin muita asioita. Tämä täydellisten ihmisten kiiltokuvaelämä kuulostaisi täysin dystooppiselta, siis se että täydelliset ihmiset pariutuvat ja elävät täydellistä elämäänsä jossain nukkekodissa.

Näissä puheissa kun saa käsityksen ettei tänä aikana muut kuin kaikkein kauneimmat löydä ehdotonta rakkautta. Mutta, eihän sekään ole ehdotonta! Ensin täytyy olla se mallikaunotar ja seuraavaksi ei saa vanhentua, ei saa olla henkisiä ja fyysisiä vikoja, ei saa lihoa, tulla keski-ikäiseksi ja rupsahtaa. Naureskellen jotkut "miehet" kertovat miten vaihtavat nuorempaan. Voisi kysyä onko tällaisessa pinnallisuudessa jotain leuhkimisen arvoista?

Epäilen että täällä tarinoivat nyt palsta,,,miehet jotka ovat löytäneet hyvän sauman aiheuttaa epävarmuutta naisille. Mutta jos tällä tavalla yhä useampi nainen jää sinkuksi niin siinä nämä kilttikset kaivavat yhä kovemmin omaa kuoppaansa. Normaaleja miehiä tuskin kiinnostaa tällaiset kuviot.

Itse väittäisin oman elämänkokemuksen perusteella että miehet ja naiset ovat loppujen lopuksi ihan yhtä ulkonäkökeskeisiä ja pinnallisia. Miehet toki puhuvat näistä asioista aika paljon ronskimmin ja suorasukaisemmin kuin naiset.

Ei vaan naiset ovat selkeästi pinnallisempia. Näkeehän sen jo nettideiteissäkin eli miehille kelpaa suurempi osa naisista kun naisille taas kelpaa vain se top10%

En käytä mitään deittisovelluksia, missä tutkimustilastossa minunkaltaiseni naisten "kelpuuttamiset" näkee? Ainoa vaan, että minä en kelpuuta ketään - minä ihastun ihmisiin. En minä ala parisuhteeseen yhtään kenenkään kanssa vain kelpuuttaakseni jonkun, alkaisin jos tapahtuisi molemminpuolinen ihastuminen. Ja tuokin vaatii vielä sen että ensin tapaillaan ja katsotaan toimiiko se yhteiselo ennenkuin siitä se parisuhde muodostuu. Ja ei se ole reaalimaailmaa, että tungette niitä "top5%, alfahiusraja, kalsarimallikirurgi, laatikkoleuka" termejä kun ihan tavis pulliaiset rakastuvat toisiinsa. Meillä esim töissä on mies, johon en tokikaan ole ihastunut, mutta pidän pantavana. Ja on hyvin viinaanmenevä duunari. Ei sen tartte olla mikään huippumalli armanin puvussa, että nainen kokee vetoa. Ja olen ihastunut aikanaan ihan saman duunipaikan pariinkin mieheen, nyt viimeisenä yhteen koirapiireissä tutustumaani mieheen (ja hei, hän on lyhyt, rahaton opiskelija!).

Nämä on toki tosi vaikeaa hahmottaa, jos maailmankuva rakentuu sille exeltaulukolle täydellisestä kumppanista, eikä tosielämän kohtaamiselle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen ihan hämmentynyt luettuani tämän ketjun. Johtune siitä että olen vanha dinosaurus, jo 48 v. 

Mutta siis onko tämä nykyään näin ulkonäkökeskeistä? Että jos ei saa juuri sitä joka ULKOISESTI on superkuuma tai komea niin kyseessä on surullinen tyytyminen? Kyllä esim. mulle oli nuorena ihan selvää että monet mallit, filmitähdet, ja monet oman kaupungin miehetkin on komeampia ulkoisesti kuin mun mies. Samoin tiesin että vaikka olen ihan kivan näköinen itse, paljon kauniimpia naisia löytyy runsaasti. Nykyajan skaalalla olisin arvioinut olevani ulkoisesti ehkä 8. 

Mutta ei silloin kukaan ajatellut, että jos ei pidä omaa seurustelukumppania tai puolisoa ulkoisesti kaikkein kauneimpana tai komeimpana, niin pitäisi olla jotenkin tyytymätön, ajatella että voi paska, jouduin tyytymään tällaiseen kun oma taso ei riitä parempaan. LUONNE, persoonallisuus oli pääasia. Se että sovitaan yhteen ja on mukavaa ja helppoa olla yhdessä. Seksuaalista vetoakin toki täytyi tuntea, mutta eihän sen syttyminen yleensä vaadi mitään kovin ihmeellistä kun on "puutteessa". Omaan makuun mukiinmenevä riittää. Ja sitten kun on tehty valinta että tämä on minun puolisoni, ei vatvota mitään olisiko jossain parempia, oliko tämä nyt tyytymistä vaan keskitytään tekemään elämästä yhdessä niin hyvää kuin mahdollista, rakennetaan suhde ja elämä yhdessä. 

Kysyit: "siis onko tämä nykyään näin ulkonäkökeskeistä?"

Vastaan muutamalla anekdootilla:

1. Olen itse hyvin ulkonäkö keskeinen mies, ja moni miespuolinen kaverini on myös.

2. Tinderin tilastojen mukaan parhaimman näköinen 10% mieskäyttäjistä saa kymmeniä matcheja päivässä, mutta noin 50% tinderin mieskäyttäjistä ei saa matcheja käytännössä ollenkaan. Eli tämän perusteella myös naisten parinvalinta (ainakin Tinderissä) perustuu lähes täysin ulkonäköön.

Eli ainakin näiden kahden pointin perusteella vastaus kysymykseesi on kyllä, tämä on nykyään äärimmäisen ulkonäkökeskeistä.

Uskon kyllä, että maailma on muuttunut ulkonäkökeskeisemmäksi, mitä tulee pariutumiseen. Mutta eikö tuo Tinder ole vähän kuin yökerhot vanhaan aikaan, "lihatiski", jossa toki vain kauniit ja komeat on suosittuja, mutta joka ei vastaa lopulta tosielämää? Tänäkin päivänä näkee sentään ihan tavallisen näköisten ihmisten muodostamia pareja ihan Prismaan menemällä ja ihmisiä katselemalla. Ehkä nämä tapaavat tosielämässä: kaveripiirissä, harrastuksissa, työpaikoilla tms. 

Paljon tiedän kyllä sellaisiakin, jotka on valinneet olla yksin koska ei saa sellaista johon tuntevat vetoa. Näitä on molemmissa sukupuolissa, esim. tiedän keski-ikää lähestyvän lihavan naisen joka sanoo että pystyy kiinnostumaan vain klassisen komeista miehistä. Eikä siinä mitään vikaa, jos oikeasti viihtyy yksin eikä ole sellainen surullinen tapaus, että on jatkuvasti katkera elämälle kun ei saanut puolisoa.

Jos katsot nuorempia pariskuntia, niin todella paljon näkyy pareja, joissa on komea, pitkä ja lihaksikas mies, ja joku keskivertoa rumempi nainen. Tämä on juuri tinderin ja muiden äppien seurausta.

Niin koska haluavat maksutonta pesää ja kodinhoitajan. Naisen täytyy lähteä halvalla. Ulkonäöstä viis.

Jälkikäteen valitetaan.