En halua, että enää yksikään mies vain tyytyy minuun

Vierailija kirjoitti:

Moni laiha insinööri ottaa sen minkä saa ,eli voimaantuneen, Oulu täynnä nuita pareja.

Taasko tämä palstahullu? Tätä samaa virttä vänisee joka ketjussa,miten Oulu on täynnä läski ämmä,laiha mies pareja.

Jännä,että teistä miehistä enemmistö on läskejä,3/4 miehistä on ylipainoisia. Se kaljamaha tarkoittaa,että mies on läski.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olisi joskus kiva olla miehelle se wow, tuo on kaunein ja mielenkiintoisin nainen, jonka olen koskaan tavannut. Haluan olla hänen miehensä kuolemaan saakka nainen.

Tietenkin, mutta miten tuo on mahdollista, koska sinä haluat sen itseäsi tasokkaamman miehen niin mies joutuu tyytymään matalatasoisempaan sinuun.

Jos oikeasti haluat, että noin käy niin sitten sinun tulee olla se joka tyytyy, mutta naiset tuntien se ei todellakaan ole mahdollista.

Entäs ostovosut? Nehän joutuu tyytymään saadakseen rahaa.

Ootko oikeasti noin tyhmä, ettet tajua miten maksullinen seksi eroaa parisuhteesta?

Naisethan kuvittelee että sen ammattilaisen pitäisi NAUTTIA siitä seksistä.Raha ei ilmeisesti niiden mielestä muuta asiaa mitenkään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen ihan hämmentynyt luettuani tämän ketjun. Johtune siitä että olen vanha dinosaurus, jo 48 v. 

Mutta siis onko tämä nykyään näin ulkonäkökeskeistä? Että jos ei saa juuri sitä joka ULKOISESTI on superkuuma tai komea niin kyseessä on surullinen tyytyminen? Kyllä esim. mulle oli nuorena ihan selvää että monet mallit, filmitähdet, ja monet oman kaupungin miehetkin on komeampia ulkoisesti kuin mun mies. Samoin tiesin että vaikka olen ihan kivan näköinen itse, paljon kauniimpia naisia löytyy runsaasti. Nykyajan skaalalla olisin arvioinut olevani ulkoisesti ehkä 8. 

Mutta ei silloin kukaan ajatellut, että jos ei pidä omaa seurustelukumppania tai puolisoa ulkoisesti kaikkein kauneimpana tai komeimpana, niin pitäisi olla jotenkin tyytymätön, ajatella että voi paska, jouduin tyytymään tällaiseen kun oma taso ei riitä parempaan. LUONNE, persoonallisuus oli pääasia. Se että sovitaan yhteen ja on mukavaa ja helppoa olla yhdessä. Seksuaalista vetoakin toki täytyi tuntea, mutta eihän sen syttyminen yleensä vaadi mitään kovin ihmeellistä kun on "puutteessa". Omaan makuun mukiinmenevä riittää. Ja sitten kun on tehty valinta että tämä on minun puolisoni, ei vatvota mitään olisiko jossain parempia, oliko tämä nyt tyytymistä vaan keskitytään tekemään elämästä yhdessä niin hyvää kuin mahdollista, rakennetaan suhde ja elämä yhdessä. 

Kysyit: "siis onko tämä nykyään näin ulkonäkökeskeistä?"

Vastaan muutamalla anekdootilla:

1. Olen itse hyvin ulkonäkö keskeinen mies, ja moni miespuolinen kaverini on myös.

2. Tinderin tilastojen mukaan parhaimman näköinen 10% mieskäyttäjistä saa kymmeniä matcheja päivässä, mutta noin 50% tinderin mieskäyttäjistä ei saa matcheja käytännössä ollenkaan. Eli tämän perusteella myös naisten parinvalinta (ainakin Tinderissä) perustuu lähes täysin ulkonäköön.

Eli ainakin näiden kahden pointin perusteella vastaus kysymykseesi on kyllä, tämä on nykyään äärimmäisen ulkonäkökeskeistä.

Mutta jatkokysymys kuuluu, jäättekö tälle tasolle, vai voisiko asiaa vähän kehittää? 

Jos meinaan haluaa elinikäisen kumppanin löytää, niin vähän pakkokin tehdä asialle jotain, ettei tarvitse ihmetellä kun on yksin.

"Riittävän kivannäköinen" pitäisi olla riittävä, ja siihen yltää esim. minun silmin lähes puolet miehistä. 

Vierailija kirjoitti:

Moni laiha insinööri ottaa sen minkä saa ,eli voimaantuneen, Oulu täynnä nuita pareja.

Ahaa, eli läski nainen on mielestäsi alemman tasoinen nainen? Tämä pätee myös teihin miehiin. Tiesithän,että 73% teistä miehistä on ylipainoisia, eli alemman tason miehiä. Myös laiha mies on alemman tason mies,kuten on insinööri,joten nuo Oulun pojat ovat tasoistensa naisten kanssa.

Taas näitä kerta toisensa jälkeen-tyyppejä 😆 Enempää ei tarvitse edes kommentoida 🤭

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen ihan hämmentynyt luettuani tämän ketjun. Johtune siitä että olen vanha dinosaurus, jo 48 v. 

Mutta siis onko tämä nykyään näin ulkonäkökeskeistä? Että jos ei saa juuri sitä joka ULKOISESTI on superkuuma tai komea niin kyseessä on surullinen tyytyminen? Kyllä esim. mulle oli nuorena ihan selvää että monet mallit, filmitähdet, ja monet oman kaupungin miehetkin on komeampia ulkoisesti kuin mun mies. Samoin tiesin että vaikka olen ihan kivan näköinen itse, paljon kauniimpia naisia löytyy runsaasti. Nykyajan skaalalla olisin arvioinut olevani ulkoisesti ehkä 8. 

Mutta ei silloin kukaan ajatellut, että jos ei pidä omaa seurustelukumppania tai puolisoa ulkoisesti kaikkein kauneimpana tai komeimpana, niin pitäisi olla jotenkin tyytymätön, ajatella että voi paska, jouduin tyytymään tällaiseen kun oma taso ei riitä parempaan. LUONNE, persoonallisuus oli pääasia. Se että sovitaan yhteen ja on mukavaa ja helppoa olla yhdessä. Seksuaalista vetoakin toki täytyi tuntea, mutta eihän sen syttyminen yleensä vaadi mitään kovin ihmeellistä kun on "puutteessa". Omaan makuun mukiinmenevä riittää. Ja sitten kun on tehty valinta että tämä on minun puolisoni, ei vatvota mitään olisiko jossain parempia, oliko tämä nyt tyytymistä vaan keskitytään tekemään elämästä yhdessä niin hyvää kuin mahdollista, rakennetaan suhde ja elämä yhdessä. 

Kysyit: "siis onko tämä nykyään näin ulkonäkökeskeistä?"

Vastaan muutamalla anekdootilla:

1. Olen itse hyvin ulkonäkö keskeinen mies, ja moni miespuolinen kaverini on myös.

2. Tinderin tilastojen mukaan parhaimman näköinen 10% mieskäyttäjistä saa kymmeniä matcheja päivässä, mutta noin 50% tinderin mieskäyttäjistä ei saa matcheja käytännössä ollenkaan. Eli tämän perusteella myös naisten parinvalinta (ainakin Tinderissä) perustuu lähes täysin ulkonäköön.

Eli ainakin näiden kahden pointin perusteella vastaus kysymykseesi on kyllä, tämä on nykyään äärimmäisen ulkonäkökeskeistä.

Mutta tässä on iso mutta. Montako prosenttia naisista on Tinderissä? Sinun kokemuksesi rajautuu nyt vain ulkonäkökeskeiseen panosovellukseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen ihan hämmentynyt luettuani tämän ketjun. Johtune siitä että olen vanha dinosaurus, jo 48 v. 

Mutta siis onko tämä nykyään näin ulkonäkökeskeistä? Että jos ei saa juuri sitä joka ULKOISESTI on superkuuma tai komea niin kyseessä on surullinen tyytyminen? Kyllä esim. mulle oli nuorena ihan selvää että monet mallit, filmitähdet, ja monet oman kaupungin miehetkin on komeampia ulkoisesti kuin mun mies. Samoin tiesin että vaikka olen ihan kivan näköinen itse, paljon kauniimpia naisia löytyy runsaasti. Nykyajan skaalalla olisin arvioinut olevani ulkoisesti ehkä 8. 

Mutta ei silloin kukaan ajatellut, että jos ei pidä omaa seurustelukumppania tai puolisoa ulkoisesti kaikkein kauneimpana tai komeimpana, niin pitäisi olla jotenkin tyytymätön, ajatella että voi paska, jouduin tyytymään tällaiseen kun oma taso ei riitä parempaan. LUONNE, persoonallisuus oli pääasia. Se että sovitaan yhteen ja on mukavaa ja helppoa olla yhdessä. Seksuaalista vetoakin toki täytyi tuntea, mutta eihän sen syttyminen yleensä vaadi mitään kovin ihmeellistä kun on "puutteessa". Omaan makuun mukiinmenevä riittää. Ja sitten kun on tehty valinta että tämä on minun puolisoni, ei vatvota mitään olisiko jossain parempia, oliko tämä nyt tyytymistä vaan keskitytään tekemään elämästä yhdessä niin hyvää kuin mahdollista, rakennetaan suhde ja elämä yhdessä. 

Niin naisillehan se on ongelma, että mies tyytyy. Mies on ihan tyytyväinen tyydyttyään naiseen. Sen siitä saa, kun on lapsesta asti opettu olevansa prinsessa.

Onkohan tämä jokin nykypäivän ongelma? Mä olen jo 60v ja jo nuorena olin ihastunut John Travoltaan. En kuitenkaan koskaan edes seurustellut yhdenkään Travoltan näköisen miehen kanssa. Travoltan näköiset miehet valitsivat mua kauniimpia naisia. Minäkin siis tyydyin niihin miehiin, joihin mulla oli mahdollisuuksia. En saanut Travoltaa enkä ketään Travoltan näköistä. Ei kuitenkaan ollut mulle koskaan mikään ongelma ja tuskin oli niille miehillekään, joihin tyydyin. Ja vaikka parisuhteessa olinkin, silti katsoin ihan mielelläni Saturday Night Feveriä ja Greasea tai silmääni miellyttäviä miehiä. Katsoa saa, mutta ei koskea. 

Olen alle kolmekymppinen enkä ole koskaan ryhtynyt enkä edes harkinnut ryhtyväni suhteeseen miehen kanssa, joka ei ole yhtä hyvännäköinen kuin julkkismiehet, joita pidän hyvännäköisenä. En tietenkään ole tietoisesti vertaillut tai ajatellut asiaa, vaan mun miesmaku sattuu olemaan tietynlainen. Julkkiksista viehättää saman näköiset kuin tosielämässäkin viehättää. Nyt kun mietin vaikka edellistä suhdettani, miehessä on todella paljon samoja piirteitä kuin hyvännäköisenä pitämissäni julkkiksissa. Oli ehkä vielä heitäkin paremman näköinen.

Tässäkin keskustelussa näkyy se ajatus, että naisen kuuluu passiivisena tulla saalistetuksi suhteeseen ja tyytyä sitten armosta siihen, että häneen tyydytään paremman puutteessa. Nykyajan ongelma näyttää olevan ennen kaikkea se, että esineellistäminen on ulotettu jo parisuhteisiin. Jostain deittisovelluksesta valkataan hiusten pituuksien ja vyötärönympärysten perusteella deittejä pitkäaikaisiin suhteisiin.

Puhutaan ulkonäöstä tärkeimpänä asiana ja annetaan miesten suilla ymmärtää, että jos nainen ei ole niitä kauneimpia niin hänen kuuluu hiljaa hyväksyä se ettei osa parisuhteessa ole muuta kuin toimia kiukuttelevan miehen palvelijana.

En ymmärrä missä välissä sellainen asia kuin RAKKAUS on monilta näin kadonnut asia. Rakkaudessa kun ulkonäkö on asia josta ensin viehätytään muttei se ole kuin se koukku jolla mahdollistetaan suhteen syntyminen. Loppu on täysin muita asioita. Tämä täydellisten ihmisten kiiltokuvaelämä kuulostaisi täysin dystooppiselta, siis se että täydelliset ihmiset pariutuvat ja elävät täydellistä elämäänsä jossain nukkekodissa.

Näissä puheissa kun saa käsityksen ettei tänä aikana muut kuin kaikkein kauneimmat löydä ehdotonta rakkautta. Mutta, eihän sekään ole ehdotonta! Ensin täytyy olla se mallikaunotar ja seuraavaksi ei saa vanhentua, ei saa olla henkisiä ja fyysisiä vikoja, ei saa lihoa, tulla keski-ikäiseksi ja rupsahtaa. Naureskellen jotkut "miehet" kertovat miten vaihtavat nuorempaan. Voisi kysyä onko tällaisessa pinnallisuudessa jotain leuhkimisen arvoista?

Epäilen että täällä tarinoivat nyt palsta,,,miehet jotka ovat löytäneet hyvän sauman aiheuttaa epävarmuutta naisille. Mutta jos tällä tavalla yhä useampi nainen jää sinkuksi niin siinä nämä kilttikset kaivavat yhä kovemmin omaa kuoppaansa. Normaaleja miehiä tuskin kiinnostaa tällaiset kuviot.

Parisuhteessa kuuluu olla molemmin puolin hyvä olla. Jos ei ole, parempi erota. Hyvin yksinkertaista. Jos toinen aiheuttaa jatkuvasti sinulle alemmuudentunnetta ja pahaa oloa, ei ole järkeä olla suhteessa.

Vierailija kirjoitti:

Tässäkin keskustelussa näkyy se ajatus, että naisen kuuluu passiivisena tulla saalistetuksi suhteeseen ja tyytyä sitten armosta siihen, että häneen tyydytään paremman puutteessa. Nykyajan ongelma näyttää olevan ennen kaikkea se, että esineellistäminen on ulotettu jo parisuhteisiin. Jostain deittisovelluksesta valkataan hiusten pituuksien ja vyötärönympärysten perusteella deittejä pitkäaikaisiin suhteisiin.

Puhutaan ulkonäöstä tärkeimpänä asiana ja annetaan miesten suilla ymmärtää, että jos nainen ei ole niitä kauneimpia niin hänen kuuluu hiljaa hyväksyä se ettei osa parisuhteessa ole muuta kuin toimia kiukuttelevan miehen palvelijana.

En ymmärrä missä välissä sellainen asia kuin RAKKAUS on monilta näin kadonnut asia. Rakkaudessa kun ulkonäkö on asia josta ensin viehätytään muttei se ole kuin se koukku jolla mahdollistetaan suhteen syntyminen. Loppu on täysin muita asioita. Tämä täydellisten ihmisten kiiltokuvaelämä kuulostaisi täysin dystooppiselta, siis se että täydelliset ihmiset pariutuvat ja elävät täydellistä elämäänsä jossain nukkekodissa.

Näissä puheissa kun saa käsityksen ettei tänä aikana muut kuin kaikkein kauneimmat löydä ehdotonta rakkautta. Mutta, eihän sekään ole ehdotonta! Ensin täytyy olla se mallikaunotar ja seuraavaksi ei saa vanhentua, ei saa olla henkisiä ja fyysisiä vikoja, ei saa lihoa, tulla keski-ikäiseksi ja rupsahtaa. Naureskellen jotkut "miehet" kertovat miten vaihtavat nuorempaan. Voisi kysyä onko tällaisessa pinnallisuudessa jotain leuhkimisen arvoista?

Epäilen että täällä tarinoivat nyt palsta,,,miehet jotka ovat löytäneet hyvän sauman aiheuttaa epävarmuutta naisille. Mutta jos tällä tavalla yhä useampi nainen jää sinkuksi niin siinä nämä kilttikset kaivavat yhä kovemmin omaa kuoppaansa. Normaaleja miehiä tuskin kiinnostaa tällaiset kuviot.

Kauneimmat, mutta vähiten pelottavat naiset saavat peräänsä kaikista eniten esineellistäviä miehiä ja hyväksikäyttäjiä. Toiseksi eniten ei-kauniit, vähiten pelottavat naiset.

Rakkaus ei ole itsestäänselvyys. Se kolahtaa joskus joidenkin kohdalle, joidenkin ei.

En mäkään ollut fyysisesti mun mieheni ihanne, mies oli kans isotissisten perään, mulla oli pienehköt tissit. Kuitenkin mies oli mieluummin mun kanssa kuin sen toisen, isotissisen. Kaikkea vaan ei välttämättä voi saada, ja silloin pitää priorisoida sen, mitä kokee tärkeimmäksi. Mä olen kyllä tosi tyytyväinen kun mies oli tarpeeksi fiksu priorisoidakseen esim. luonteen tärkeämmäksi kuin tissit. 20 vuotta nyt ollaan oltu yhdessä.

Vierailija kirjoitti:

Tässäkin keskustelussa näkyy se ajatus, että naisen kuuluu passiivisena tulla saalistetuksi suhteeseen ja tyytyä sitten armosta siihen, että häneen tyydytään paremman puutteessa. Nykyajan ongelma näyttää olevan ennen kaikkea se, että esineellistäminen on ulotettu jo parisuhteisiin. Jostain deittisovelluksesta valkataan hiusten pituuksien ja vyötärönympärysten perusteella deittejä pitkäaikaisiin suhteisiin.

Puhutaan ulkonäöstä tärkeimpänä asiana ja annetaan miesten suilla ymmärtää, että jos nainen ei ole niitä kauneimpia niin hänen kuuluu hiljaa hyväksyä se ettei osa parisuhteessa ole muuta kuin toimia kiukuttelevan miehen palvelijana.

En ymmärrä missä välissä sellainen asia kuin RAKKAUS on monilta näin kadonnut asia. Rakkaudessa kun ulkonäkö on asia josta ensin viehätytään muttei se ole kuin se koukku jolla mahdollistetaan suhteen syntyminen. Loppu on täysin muita asioita. Tämä täydellisten ihmisten kiiltokuvaelämä kuulostaisi täysin dystooppiselta, siis se että täydelliset ihmiset pariutuvat ja elävät täydellistä elämäänsä jossain nukkekodissa.

Näissä puheissa kun saa käsityksen ettei tänä aikana muut kuin kaikkein kauneimmat löydä ehdotonta rakkautta. Mutta, eihän sekään ole ehdotonta! Ensin täytyy olla se mallikaunotar ja seuraavaksi ei saa vanhentua, ei saa olla henkisiä ja fyysisiä vikoja, ei saa lihoa, tulla keski-ikäiseksi ja rupsahtaa. Naureskellen jotkut "miehet" kertovat miten vaihtavat nuorempaan. Voisi kysyä onko tällaisessa pinnallisuudessa jotain leuhkimisen arvoista?

Epäilen että täällä tarinoivat nyt palsta,,,miehet jotka ovat löytäneet hyvän sauman aiheuttaa epävarmuutta naisille. Mutta jos tällä tavalla yhä useampi nainen jää sinkuksi niin siinä nämä kilttikset kaivavat yhä kovemmin omaa kuoppaansa. Normaaleja miehiä tuskin kiinnostaa tällaiset kuviot.

Itse väittäisin oman elämänkokemuksen perusteella että miehet ja naiset ovat loppujen lopuksi ihan yhtä ulkonäkökeskeisiä ja pinnallisia. Miehet toki puhuvat näistä asioista aika paljon ronskimmin ja suorasukaisemmin kuin naiset.

Vierailija kirjoitti:

Miehet tyytyy koska se on ainut vaihtoehto. Näin siis 90% miehistä. Sitten on se top 10% jotka oikeasti saavat naisen/naisia, jonka haluavat.

Päätelmä, 90% miehistä ei siis tiedä mitään rakkaudesta eli eivät oikeasti ole koskaan rakastuneet eivätkä rakasta sitä puolisoaan vaan vain tyytyvät siihen mitä saavat eli oman tasoiseensa naiseen jonka kanssa vieläpä perustavat perheen. Ei jumata. Siis mitä oikeesti.

Onko tämä nyt suomalaisten miesten ongelma joilla noita tunnetason häiriöitä ilmeisesti ulkomaalaisiin miehiin verrattuna riittää eli ei osata puhua eikä pussata. Haaveillaan vaan kuin teinit konsanaan jumalaisen kauniista naisista jotka jollain tekoripsi, tekotissi ym. ym. jutuilla kaunistettu. Apuaa, haluan muuttaa ulkomaille!!!

Vierailija kirjoitti:

Miehelle nainen on kuin vessanpönttö eli käydään tarpeella.

Ei, miehet on kunniallisia. Puhut sioista nyt, älä heitä metsästä.

Meillä oli niin päin, että mies tykkäisi enemmän pienistä tisseistä. Isot sai, mutta onneksi on oppinut "tyytymään" eli nauttimaan niistäkin täysin rinnoin, kirjaimellisesti :D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tässäkin keskustelussa näkyy se ajatus, että naisen kuuluu passiivisena tulla saalistetuksi suhteeseen ja tyytyä sitten armosta siihen, että häneen tyydytään paremman puutteessa. Nykyajan ongelma näyttää olevan ennen kaikkea se, että esineellistäminen on ulotettu jo parisuhteisiin. Jostain deittisovelluksesta valkataan hiusten pituuksien ja vyötärönympärysten perusteella deittejä pitkäaikaisiin suhteisiin.

Puhutaan ulkonäöstä tärkeimpänä asiana ja annetaan miesten suilla ymmärtää, että jos nainen ei ole niitä kauneimpia niin hänen kuuluu hiljaa hyväksyä se ettei osa parisuhteessa ole muuta kuin toimia kiukuttelevan miehen palvelijana.

En ymmärrä missä välissä sellainen asia kuin RAKKAUS on monilta näin kadonnut asia. Rakkaudessa kun ulkonäkö on asia josta ensin viehätytään muttei se ole kuin se koukku jolla mahdollistetaan suhteen syntyminen. Loppu on täysin muita asioita. Tämä täydellisten ihmisten kiiltokuvaelämä kuulostaisi täysin dystooppiselta, siis se että täydelliset ihmiset pariutuvat ja elävät täydellistä elämäänsä jossain nukkekodissa.

Näissä puheissa kun saa käsityksen ettei tänä aikana muut kuin kaikkein kauneimmat löydä ehdotonta rakkautta. Mutta, eihän sekään ole ehdotonta! Ensin täytyy olla se mallikaunotar ja seuraavaksi ei saa vanhentua, ei saa olla henkisiä ja fyysisiä vikoja, ei saa lihoa, tulla keski-ikäiseksi ja rupsahtaa. Naureskellen jotkut "miehet" kertovat miten vaihtavat nuorempaan. Voisi kysyä onko tällaisessa pinnallisuudessa jotain leuhkimisen arvoista?

Epäilen että täällä tarinoivat nyt palsta,,,miehet jotka ovat löytäneet hyvän sauman aiheuttaa epävarmuutta naisille. Mutta jos tällä tavalla yhä useampi nainen jää sinkuksi niin siinä nämä kilttikset kaivavat yhä kovemmin omaa kuoppaansa. Normaaleja miehiä tuskin kiinnostaa tällaiset kuviot.

Itse väittäisin oman elämänkokemuksen perusteella että miehet ja naiset ovat loppujen lopuksi ihan yhtä ulkonäkökeskeisiä ja pinnallisia. Miehet toki puhuvat näistä asioista aika paljon ronskimmin ja suorasukaisemmin kuin naiset.

Ei vaan naiset ovat selkeästi pinnallisempia. Näkeehän sen jo nettideiteissäkin eli miehille kelpaa suurempi osa naisista kun naisille taas kelpaa vain se top10%

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tässäkin keskustelussa näkyy se ajatus, että naisen kuuluu passiivisena tulla saalistetuksi suhteeseen ja tyytyä sitten armosta siihen, että häneen tyydytään paremman puutteessa. Nykyajan ongelma näyttää olevan ennen kaikkea se, että esineellistäminen on ulotettu jo parisuhteisiin. Jostain deittisovelluksesta valkataan hiusten pituuksien ja vyötärönympärysten perusteella deittejä pitkäaikaisiin suhteisiin.

Puhutaan ulkonäöstä tärkeimpänä asiana ja annetaan miesten suilla ymmärtää, että jos nainen ei ole niitä kauneimpia niin hänen kuuluu hiljaa hyväksyä se ettei osa parisuhteessa ole muuta kuin toimia kiukuttelevan miehen palvelijana.

En ymmärrä missä välissä sellainen asia kuin RAKKAUS on monilta näin kadonnut asia. Rakkaudessa kun ulkonäkö on asia josta ensin viehätytään muttei se ole kuin se koukku jolla mahdollistetaan suhteen syntyminen. Loppu on täysin muita asioita. Tämä täydellisten ihmisten kiiltokuvaelämä kuulostaisi täysin dystooppiselta, siis se että täydelliset ihmiset pariutuvat ja elävät täydellistä elämäänsä jossain nukkekodissa.

Näissä puheissa kun saa käsityksen ettei tänä aikana muut kuin kaikkein kauneimmat löydä ehdotonta rakkautta. Mutta, eihän sekään ole ehdotonta! Ensin täytyy olla se mallikaunotar ja seuraavaksi ei saa vanhentua, ei saa olla henkisiä ja fyysisiä vikoja, ei saa lihoa, tulla keski-ikäiseksi ja rupsahtaa. Naureskellen jotkut "miehet" kertovat miten vaihtavat nuorempaan. Voisi kysyä onko tällaisessa pinnallisuudessa jotain leuhkimisen arvoista?

Epäilen että täällä tarinoivat nyt palsta,,,miehet jotka ovat löytäneet hyvän sauman aiheuttaa epävarmuutta naisille. Mutta jos tällä tavalla yhä useampi nainen jää sinkuksi niin siinä nämä kilttikset kaivavat yhä kovemmin omaa kuoppaansa. Normaaleja miehiä tuskin kiinnostaa tällaiset kuviot.

Kauneimmat, mutta vähiten pelottavat naiset saavat peräänsä kaikista eniten esineellistäviä miehiä ja hyväksikäyttäjiä. Toiseksi eniten ei-kauniit, vähiten pelottavat naiset.

Rakkaus ei ole itsestäänselvyys. Se kolahtaa joskus joidenkin kohdalle, joidenkin ei.

Allekirjoitan täysin. Kauneus on täysin yliarvostettu asia. Siitä ei kantajalleen tule muuta kuin masentava elämä. Jo lapsena saa kokea koulussa niiden vähemmän älykkäiden poikien kiusaamista ja kaiken maailman naapurin setien ahdistelua jo liki 10 vuotiaasta asti. Ihan kuin ei olisi ihminen lainkaan jokaikisessä työpaikassa ikäviä pikkujouluja kun ne naimisissa olevat yrittää kaikkea. Ja ne kateelliset naiset 😣. Mitä ihanaa tuossa muka on. Ei varmasti löydä sitä oikeaa omaa kultaa joka arvostaa naisena ja ihmisenä ensisijaisesti joka osaa RAKASTAA OIKEASTI. Mies joka on älykäs, huomioonottava, miehekäs oikealla tavalla. Ja omaa ulkonäköä vastaavaa tasoa. Eipä ole näkynyt muita kuin noita edellä mainittuja varattuja ja vapaita mutta vääristä syistä. Mikään parisuhde ei koskaan toimi jos miehet vain ulkonäön mukaan pariutuu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tässäkin keskustelussa näkyy se ajatus, että naisen kuuluu passiivisena tulla saalistetuksi suhteeseen ja tyytyä sitten armosta siihen, että häneen tyydytään paremman puutteessa. Nykyajan ongelma näyttää olevan ennen kaikkea se, että esineellistäminen on ulotettu jo parisuhteisiin. Jostain deittisovelluksesta valkataan hiusten pituuksien ja vyötärönympärysten perusteella deittejä pitkäaikaisiin suhteisiin.

Puhutaan ulkonäöstä tärkeimpänä asiana ja annetaan miesten suilla ymmärtää, että jos nainen ei ole niitä kauneimpia niin hänen kuuluu hiljaa hyväksyä se ettei osa parisuhteessa ole muuta kuin toimia kiukuttelevan miehen palvelijana.

En ymmärrä missä välissä sellainen asia kuin RAKKAUS on monilta näin kadonnut asia. Rakkaudessa kun ulkonäkö on asia josta ensin viehätytään muttei se ole kuin se koukku jolla mahdollistetaan suhteen syntyminen. Loppu on täysin muita asioita. Tämä täydellisten ihmisten kiiltokuvaelämä kuulostaisi täysin dystooppiselta, siis se että täydelliset ihmiset pariutuvat ja elävät täydellistä elämäänsä jossain nukkekodissa.

Näissä puheissa kun saa käsityksen ettei tänä aikana muut kuin kaikkein kauneimmat löydä ehdotonta rakkautta. Mutta, eihän sekään ole ehdotonta! Ensin täytyy olla se mallikaunotar ja seuraavaksi ei saa vanhentua, ei saa olla henkisiä ja fyysisiä vikoja, ei saa lihoa, tulla keski-ikäiseksi ja rupsahtaa. Naureskellen jotkut "miehet" kertovat miten vaihtavat nuorempaan. Voisi kysyä onko tällaisessa pinnallisuudessa jotain leuhkimisen arvoista?

Epäilen että täällä tarinoivat nyt palsta,,,miehet jotka ovat löytäneet hyvän sauman aiheuttaa epävarmuutta naisille. Mutta jos tällä tavalla yhä useampi nainen jää sinkuksi niin siinä nämä kilttikset kaivavat yhä kovemmin omaa kuoppaansa. Normaaleja miehiä tuskin kiinnostaa tällaiset kuviot.

Kauneimmat, mutta vähiten pelottavat naiset saavat peräänsä kaikista eniten esineellistäviä miehiä ja hyväksikäyttäjiä. Toiseksi eniten ei-kauniit, vähiten pelottavat naiset.

Rakkaus ei ole itsestäänselvyys. Se kolahtaa joskus joidenkin kohdalle, joidenkin ei.

Allekirjoitan täysin. Kauneus on täysin yliarvostettu asia. Siitä ei kantajalleen tule muuta kuin masentava elämä. Jo lapsena saa kokea koulussa niiden vähemmän älykkäiden poikien kiusaamista ja kaiken maailman naapurin setien ahdistelua jo liki 10 vuotiaasta asti. Ihan kuin ei olisi ihminen lainkaan jokaikisessä työpaikassa ikäviä pikkujouluja kun ne naimisissa olevat yrittää kaikkea. Ja ne kateelliset naiset 😣. Mitä ihanaa tuossa muka on. Ei varmasti löydä sitä oikeaa omaa kultaa joka arvostaa naisena ja ihmisenä ensisijaisesti joka osaa RAKASTAA OIKEASTI. Mies joka on älykäs, huomioonottava, miehekäs oikealla tavalla. Ja omaa ulkonäköä vastaavaa tasoa. Eipä ole näkynyt muita kuin noita edellä mainittuja varattuja ja vapaita mutta vääristä syistä. Mikään parisuhde ei koskaan toimi jos miehet vain ulkonäön mukaan pariutuu.

Jos sadalle kauniille naiselle annettaisiin mahdollisuus syödä pilleri, jonka nielaisemalla he välittömästi muuttuisivat rumaksi naiseksi, niin mitä veikkaat kuinka moni näistä naisista nielaisisi sen pillerin?

Oma veikkaus: ei yksikään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tästä ketjusta kyllä saa sen kuvan, että vain ulkonäöllä on väliä miehille ja sitä parantamalla naisen taso nousee. Onko siis niin, ettei miehet edes tunne mitään rakastamista tai sen oikean kohtaamisen tunnetta, vaan yrittävät vain saada mahdollisimman hyvännäköisen? Ja jos on vähänkin pyöreä, tavallinen naama tai tasapaksu vartalo niin luonne ei paljon kiinnosta. Tämä selvä.

Mulla nimenomaan luonne on se valintakriteeri. Toki on oma maku, esim ihastun yleensä tummiin, siis ihan suomalaisiin, mut ruskeahiuksisiin ja massaa saa olla muttei bodari. Nämä piirteet löytyy aika monelta. Pointtina se, että saa miehelläkin olla oma maku, mutta tän keskustelun perusteella mies ottaa vaikka minkä riivinraudan kunhan on tarpeeksi hyvännäköinen.

Ja ei, nimenomaan en ala korjata omaa ulkonäköä, haluan miehen just tällä habituksella. Ois hirveää tajuta olevansa näyttelyesine ja/tai seksinukke.

Mulla tulee nettideittinaisia selatessa usein fiilis, että niin moni nainen hyötyisi äärettömän paljon painon pudotuksesta. En ole varma, että ymmärtääkö naiset miten tärkeä timmi vartalo on viehätyksen kannalta?

Jos näen heti kuvista että solisluiden alue on rasvan peitossa, olkavarret ovat leveän rasvaiset, reidet ovat isot selluliittiset tunkit niin millään muulla ei ole enää merkitystä. En halua ottaa luonteesta selvää.

Tulee muutenkin negatiivinen ensivaikutelma luonteesta kun laiminlyö vartaloaan ja terveyttään.

Eikö hän omaa yhtään kunnianhimoa ja kurinalaisuutta? Miksi elää löysävartaloisena?

Kunnianhimoa? Löytyy, mutta ei mihinkään naurettavaan kropan muokkaamiseen. Tuolla energialla saa jo hyvän ammatin. Kroppa on vaan pintaa ja rappeutuu joka tapauksessa, tulee vielä pinnalliset sen huomaamaan. Mikään ei ole surkeampaa kuin pinnallisen ihmisen vanheneminen, kun sillä ei ole muuta kun se muovinen pinta.

Vahvistit juuri sen mitä sanoin. Tämä on iso ongelma naisten parissa.

Joo todella monelta naiselta löytyy akateemista tutkintoa, mutta kiinnostaako se miehiä? Ei.

Jos naisena haluat pariutua niin miksi et tee sitä mikä kannattaa eli ala syömään terveellisemmin ja samalla enemmän kuntoilua.

Ei miehille tule vau-fiilistä siitä kun profiilissa lukee LL, OTM, M.Sc vaan miehille tulee vau-fiilis siitä kun vatsa on litteä ja peppu on muodokas ja profiilissa on listattuna tavoitteellista urheilua.

Mä en edes haluaisi tuollaista miestä. Ei vaan ole mitään yhteistä, urheilevat miehet kun tuppaavat olemaan tyhmiä. Seurustelin nuorena aika monen urheilevan miehen kanssa. Silloin mun nuoruudessa miehet pystyi jakamaan karkeasti neljään ryhmään: urheilijat, muusikot, nörtit, ja kovikset. Pääsääntöisesti urheilijat ja kovikset oli niitä ei niin teräviä. Nörtit oli sitten oikeasti älykkäitä, ja muusikoissa vähän vaihteli tavallisen älykkyyden ja suuremman älykkyyden välillä.

Ei siitä oikeasti mitään tullut, noiden urheilijoiden kanssa. Kun ei pysty keskustelemaan mistään muusta kuin treeneistä, kun ei niillä äly riitä. Nörteillä meni liikaa aikaa opiskeluun, kovikset nyt oli typerintä sakkia kaikista, joten muusikot oli lopulta mun valinta. Itse liikun 1-2 tuntia vuorokaudessa joka ikinen päivä keli kuin keli, koiran kanssa on pakko. Sopivalla kelilla tulee liikuttua paljon enemmänkin. Silti on sellua, vatsakaan ei ole litteä, allit roikkuu. Kunto ja terveys on kyllä ihan hyvät, ja sama mies vierellä, kohta tulee 16v hääpäivä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen ihan hämmentynyt luettuani tämän ketjun. Johtune siitä että olen vanha dinosaurus, jo 48 v. 

Mutta siis onko tämä nykyään näin ulkonäkökeskeistä? Että jos ei saa juuri sitä joka ULKOISESTI on superkuuma tai komea niin kyseessä on surullinen tyytyminen? Kyllä esim. mulle oli nuorena ihan selvää että monet mallit, filmitähdet, ja monet oman kaupungin miehetkin on komeampia ulkoisesti kuin mun mies. Samoin tiesin että vaikka olen ihan kivan näköinen itse, paljon kauniimpia naisia löytyy runsaasti. Nykyajan skaalalla olisin arvioinut olevani ulkoisesti ehkä 8. 

Mutta ei silloin kukaan ajatellut, että jos ei pidä omaa seurustelukumppania tai puolisoa ulkoisesti kaikkein kauneimpana tai komeimpana, niin pitäisi olla jotenkin tyytymätön, ajatella että voi paska, jouduin tyytymään tällaiseen kun oma taso ei riitä parempaan. LUONNE, persoonallisuus oli pääasia. Se että sovitaan yhteen ja on mukavaa ja helppoa olla yhdessä. Seksuaalista vetoakin toki täytyi tuntea, mutta eihän sen syttyminen yleensä vaadi mitään kovin ihmeellistä kun on "puutteessa". Omaan makuun mukiinmenevä riittää. Ja sitten kun on tehty valinta että tämä on minun puolisoni, ei vatvota mitään olisiko jossain parempia, oliko tämä nyt tyytymistä vaan keskitytään tekemään elämästä yhdessä niin hyvää kuin mahdollista, rakennetaan suhde ja elämä yhdessä. 

Kysyit: "siis onko tämä nykyään näin ulkonäkökeskeistä?"

Vastaan muutamalla anekdootilla:

1. Olen itse hyvin ulkonäkö keskeinen mies, ja moni miespuolinen kaverini on myös.

2. Tinderin tilastojen mukaan parhaimman näköinen 10% mieskäyttäjistä saa kymmeniä matcheja päivässä, mutta noin 50% tinderin mieskäyttäjistä ei saa matcheja käytännössä ollenkaan. Eli tämän perusteella myös naisten parinvalinta (ainakin Tinderissä) perustuu lähes täysin ulkonäköön.

Eli ainakin näiden kahden pointin perusteella vastaus kysymykseesi on kyllä, tämä on nykyään äärimmäisen ulkonäkökeskeistä.

Tinderin koko ideahan perustuu siihen, että swaipataan kumppaniehdokkaita lähinnä se kuvan perusteella. Tottakai tuommoisissa sovelluksissa ne parhaan näköiset saavat eniten tykkäyksiä. Moni mies joka ei ole huippukomea voisi kuitenkin nostaa niitä omia mahdollisuuksia siellä Tinderissäkin jos vähän viitsisivät panostaa siihen profiiliin ja kirjoittaa kiinnostavan esittelytekstin ja ottaa hyviä kuvia. Alaviistossa otettu kuva, jossa suu mutrulla, nenäkarvat vilkkuvat ja huono kuvakulma, joka saa aikaan kolmoisleuan ei nyt vaa imartele ketään.