En halua, että enää yksikään mies vain tyytyy minuun

Muistakaa miehet ja naiset, että tämä prosenteista ja hiusrajoista jankkaava miesoletettu ei ole koskaan lähestynyt naista livenä tai seurustellut. Hänellä ei ole kokemusta oikeasta elämästä tai parisuhteista. Hän perustaa ajatuksensa someen, tinderiin ja vittuiluun.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä oli niin päin, että mies tykkäisi enemmän pienistä tisseistä. Isot sai, mutta onneksi on oppinut "tyytymään" eli nauttimaan niistäkin täysin rinnoin, kirjaimellisesti :D

Miten miehet kehtaa esittää näitä eriäviä näkemyksiään? En oo koskaan sanonut miehelle, että olis kyllä kiva, että sulla olis vähän paksumpi tai pidempi tai että kivekset vois olla toisenlaiset tai hartiat leveemmät tai reisilihakset suuremmat. Miksei keskity kehumaan sitä mikä on hyvää?

Meillä on raatorehellinen suhde ;) Itsetunnot kohdillaan, voidaan puhua avoimesti ilman kummankaan musertumista. Toki kauniitakin asioita sanotaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miehet tyytyy koska se on ainut vaihtoehto. Näin siis 90% miehistä. Sitten on se top 10% jotka oikeasti saavat naisen/naisia, jonka haluavat.

En usko. Minulla on ollut vain sellaisia, jotka ovat ihastuneet korviaan myöten. Eivät ne mitään poikkeusyksilöitä ole olleet.

Olivat "ihastuneita korviaan myöten" niin kauan kun pildesi jaksoi kiinnostaa ;) Teitä naisia on niin helppo vedättää oikeilla sanoilla.

Miksi samat tyypit on katkeria naisille, valehtelevat naisille, haluaa naista, on aina sitä mieltä, että naiset valitsevat väärin (kun haluavat sen 10% tyupin), ja sit vielä kuvittelee olevansa jonku sinipillerin totuuden maassa? Teidän koko elämä keskittyy naisiin, mut luulette, että naisia jotenkin huolettaa joku kirjainyhdistelmä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen ihan hämmentynyt luettuani tämän ketjun. Johtune siitä että olen vanha dinosaurus, jo 48 v. 

Mutta siis onko tämä nykyään näin ulkonäkökeskeistä? Että jos ei saa juuri sitä joka ULKOISESTI on superkuuma tai komea niin kyseessä on surullinen tyytyminen? Kyllä esim. mulle oli nuorena ihan selvää että monet mallit, filmitähdet, ja monet oman kaupungin miehetkin on komeampia ulkoisesti kuin mun mies. Samoin tiesin että vaikka olen ihan kivan näköinen itse, paljon kauniimpia naisia löytyy runsaasti. Nykyajan skaalalla olisin arvioinut olevani ulkoisesti ehkä 8. 

Mutta ei silloin kukaan ajatellut, että jos ei pidä omaa seurustelukumppania tai puolisoa ulkoisesti kaikkein kauneimpana tai komeimpana, niin pitäisi olla jotenkin tyytymätön, ajatella että voi paska, jouduin tyytymään tällaiseen kun oma taso ei riitä parempaan. LUONNE, persoonallisuus oli pääasia. Se että sovitaan yhteen ja on mukavaa ja helppoa olla yhdessä. Seksuaalista vetoakin toki täytyi tuntea, mutta eihän sen syttyminen yleensä vaadi mitään kovin ihmeellistä kun on "puutteessa". Omaan makuun mukiinmenevä riittää. Ja sitten kun on tehty valinta että tämä on minun puolisoni, ei vatvota mitään olisiko jossain parempia, oliko tämä nyt tyytymistä vaan keskitytään tekemään elämästä yhdessä niin hyvää kuin mahdollista, rakennetaan suhde ja elämä yhdessä. 

Kysyit: "siis onko tämä nykyään näin ulkonäkökeskeistä?"

Vastaan muutamalla anekdootilla:

1. Olen itse hyvin ulkonäkö keskeinen mies, ja moni miespuolinen kaverini on myös.

2. Tinderin tilastojen mukaan parhaimman näköinen 10% mieskäyttäjistä saa kymmeniä matcheja päivässä, mutta noin 50% tinderin mieskäyttäjistä ei saa matcheja käytännössä ollenkaan. Eli tämän perusteella myös naisten parinvalinta (ainakin Tinderissä) perustuu lähes täysin ulkonäköön.

Eli ainakin näiden kahden pointin perusteella vastaus kysymykseesi on kyllä, tämä on nykyään äärimmäisen ulkonäkökeskeistä.

Tinder perustuu siihen ulkonäköön.

Ei oikea elämä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En mäkään ollut fyysisesti mun mieheni ihanne, mies oli kans isotissisten perään, mulla oli pienehköt tissit. Kuitenkin mies oli mieluummin mun kanssa kuin sen toisen, isotissisen. Kaikkea vaan ei välttämättä voi saada, ja silloin pitää priorisoida sen, mitä kokee tärkeimmäksi. Mä olen kyllä tosi tyytyväinen kun mies oli tarpeeksi fiksu priorisoidakseen esim. luonteen tärkeämmäksi kuin tissit. 20 vuotta nyt ollaan oltu yhdessä.

Miksi ihmeessä mies on edes kertonut sinulle että pitää isoista tisseistä jos sinulla jerran sellaisia ei ole? Fiksu mies olisi voinut olla hiljaa eikä aiheuttaa sinulle turhaa epävarmuuden tunnetta.

Ei kaikki osaa hillitä suutaan, vaan sammakoita pääsee hyviltäkin miehiltä. Ei tietty fiksua, mutta toisaalta, kukapa meistä olisi täydellinen joka hetkessä.

Vierailija kirjoitti:

Muistakaa miehet ja naiset, että tämä prosenteista ja hiusrajoista jankkaava miesoletettu ei ole koskaan lähestynyt naista livenä tai seurustellut. Hänellä ei ole kokemusta oikeasta elämästä tai parisuhteista. Hän perustaa ajatuksensa someen, tinderiin ja vittuiluun.

Samoja naisia ne on siellä deittisovelluksissa kuin oikeassa elämässä. Yhtä nirsoja myös ne työpaikalla tai koulussa tavatut naiset.

Nettideittailu ja some on mullistanut huonolla tavalla pariutumiskuviot koska nykyään kaikilla naisilla on kännykässä mieshaaremi välittömästi saatavilla. Ja miehet siellä tyytyvät alaspäin siihen mitä saavat joten naisille tulee harhaluulo omasta tasostaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä oli niin päin, että mies tykkäisi enemmän pienistä tisseistä. Isot sai, mutta onneksi on oppinut "tyytymään" eli nauttimaan niistäkin täysin rinnoin, kirjaimellisesti :D

Miten miehet kehtaa esittää näitä eriäviä näkemyksiään? En oo koskaan sanonut miehelle, että olis kyllä kiva, että sulla olis vähän paksumpi tai pidempi tai että kivekset vois olla toisenlaiset tai hartiat leveemmät tai reisilihakset suuremmat. Miksei keskity kehumaan sitä mikä on hyvää?

Tätä minäkin ihmettelen! Ei itselleni ole tullut mieleenkään sanoa miehelle, että pidän pitkistä hiuksista miehillä, samalla kun hän kaljuuntuu hyvää vauhtia

Tiedetty juttu, että naiset ovat sosiaalisesti miehiä lahjakkaampia ja empaattisempia. Miehet taas rehellisempiä, siinä se soppa sitten jo onkin.

Vaimoni valitsi minut, minä en varsinaisesti häntä. Oli kuitenkin niin söpö ja tunteet aitoja, että päätin jatkaa, vaikka aluksi ei oikein napannut. Kyllä kannatti. Aika pian ihastuin itsekin häneen ajan oloon ja lopulta rakastuin.

Yhdessä ollaan yhä. Silloin aikoinaan minulla oli joku toinen kiikarissa. Onneksi älykäs vaimoni valitsi minut, sillä näin oli selvästi tarkoitettu. Sillä olen oppinut tuntemaan, mitä on rakkaus ja minulla on kunnia ja etuoikeus rakastaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tässäkin keskustelussa näkyy se ajatus, että naisen kuuluu passiivisena tulla saalistetuksi suhteeseen ja tyytyä sitten armosta siihen, että häneen tyydytään paremman puutteessa. Nykyajan ongelma näyttää olevan ennen kaikkea se, että esineellistäminen on ulotettu jo parisuhteisiin. Jostain deittisovelluksesta valkataan hiusten pituuksien ja vyötärönympärysten perusteella deittejä pitkäaikaisiin suhteisiin.

Puhutaan ulkonäöstä tärkeimpänä asiana ja annetaan miesten suilla ymmärtää, että jos nainen ei ole niitä kauneimpia niin hänen kuuluu hiljaa hyväksyä se ettei osa parisuhteessa ole muuta kuin toimia kiukuttelevan miehen palvelijana.

En ymmärrä missä välissä sellainen asia kuin RAKKAUS on monilta näin kadonnut asia. Rakkaudessa kun ulkonäkö on asia josta ensin viehätytään muttei se ole kuin se koukku jolla mahdollistetaan suhteen syntyminen. Loppu on täysin muita asioita. Tämä täydellisten ihmisten kiiltokuvaelämä kuulostaisi täysin dystooppiselta, siis se että täydelliset ihmiset pariutuvat ja elävät täydellistä elämäänsä jossain nukkekodissa.

Näissä puheissa kun saa käsityksen ettei tänä aikana muut kuin kaikkein kauneimmat löydä ehdotonta rakkautta. Mutta, eihän sekään ole ehdotonta! Ensin täytyy olla se mallikaunotar ja seuraavaksi ei saa vanhentua, ei saa olla henkisiä ja fyysisiä vikoja, ei saa lihoa, tulla keski-ikäiseksi ja rupsahtaa. Naureskellen jotkut "miehet" kertovat miten vaihtavat nuorempaan. Voisi kysyä onko tällaisessa pinnallisuudessa jotain leuhkimisen arvoista?

Epäilen että täällä tarinoivat nyt palsta,,,miehet jotka ovat löytäneet hyvän sauman aiheuttaa epävarmuutta naisille. Mutta jos tällä tavalla yhä useampi nainen jää sinkuksi niin siinä nämä kilttikset kaivavat yhä kovemmin omaa kuoppaansa. Normaaleja miehiä tuskin kiinnostaa tällaiset kuviot.

Itse väittäisin oman elämänkokemuksen perusteella että miehet ja naiset ovat loppujen lopuksi ihan yhtä ulkonäkökeskeisiä ja pinnallisia. Miehet toki puhuvat näistä asioista aika paljon ronskimmin ja suorasukaisemmin kuin naiset.

Ei vaan naiset ovat selkeästi pinnallisempia. Näkeehän sen jo nettideiteissäkin eli miehille kelpaa suurempi osa naisista kun naisille taas kelpaa vain se top10%

Koska miehet sarjatykkää liki jokaisesta naisesta.

Sitten jälkeenpäin kitisevät, miten tuli match lihavan kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miehet tyytyy koska se on ainut vaihtoehto. Näin siis 90% miehistä. Sitten on se top 10% jotka oikeasti saavat naisen/naisia, jonka haluavat.

En usko. Minulla on ollut vain sellaisia, jotka ovat ihastuneet korviaan myöten. Eivät ne mitään poikkeusyksilöitä ole olleet.

Tottakai miehet esittää ja sanoo asioita mitä naiset haluaa kuulla. Huonossakin repussa voi sillointällöin olla ihan hyvät eväät ja jos ei parempaankaan ole ollut varaa tai ei ole vain jaksanut nähdä vaivaa.

Täällä miehistä puhutaan usein tosi rumasti. Kai niitä ääliöitäkin on, minua onneks siunattu vain niillä toisilla, tarkoitan isääni, veljiäni, exiäni, nyxää, poikaani, pojan kavereita jne.

Jotkut ihmiset vaan ovat ulkonäöltään sellaisia, että he eivät tule ikinä, koskaan olemaan kenenkään "ensimmäinen valinta". Tämä on vain raaka totuus, olen pahoillani.

Tällaisen ihmisen vaihtoehdot on joko ottaa sellainen kumppani joka häneen tyytyy, tai elää elämänsä yksin.

Kannattaa myös huomioida, että elämässä voi tapahtua paljon pahempiakin asioita, kuin se että päätyy yhteen kumppanin kanssa joka tyytyy sinuun.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nainen voi muokata itsensä top-kymppiin. Kaikki miehet haluaisivat sellaisen. Sen alla oleviin tyydytään.

Aivan kuten mieskin voi muokata itsensä top kymppiin. Jos tekee mieli alkaa jankkaamaan siitä miten pituudelleen ei voi mitään, niin ihan yhtä huonossa asemassa on 190-senttinen ruma nainen kuin 160-senttinen ruma mieskin. Ja ei, pippelin pituudella ei ole väliä, koska ei naista sillä tyydytetä.

Miehellä ei ole realistisesti meikkejä ja erilaisia ulkonäköä korostavia vaatteita käytössään. Mies ei voi samalla tavalla muuttaa koko ulkonäköään erilaiseksi, kuten naiset monessa tilanteessa voivat.

onpas.

lisäksi mies voi kasvattaa parran.

Vain harva mies voi kasvattaa parran koska se on geneettinen ominaisuus.

Katsotaanpa vaikka tämä kuvan mies. "anna vain parran kasvaa" ?

https://s3.amazonaws.com/images.yuku.com/image/jpg/a88263082c0fd0e8deb3…

vain harva nainen osaa meikata hyvin

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen ihan hämmentynyt luettuani tämän ketjun. Johtune siitä että olen vanha dinosaurus, jo 48 v. 

Mutta siis onko tämä nykyään näin ulkonäkökeskeistä? Että jos ei saa juuri sitä joka ULKOISESTI on superkuuma tai komea niin kyseessä on surullinen tyytyminen? Kyllä esim. mulle oli nuorena ihan selvää että monet mallit, filmitähdet, ja monet oman kaupungin miehetkin on komeampia ulkoisesti kuin mun mies. Samoin tiesin että vaikka olen ihan kivan näköinen itse, paljon kauniimpia naisia löytyy runsaasti. Nykyajan skaalalla olisin arvioinut olevani ulkoisesti ehkä 8. 

Mutta ei silloin kukaan ajatellut, että jos ei pidä omaa seurustelukumppania tai puolisoa ulkoisesti kaikkein kauneimpana tai komeimpana, niin pitäisi olla jotenkin tyytymätön, ajatella että voi paska, jouduin tyytymään tällaiseen kun oma taso ei riitä parempaan. LUONNE, persoonallisuus oli pääasia. Se että sovitaan yhteen ja on mukavaa ja helppoa olla yhdessä. Seksuaalista vetoakin toki täytyi tuntea, mutta eihän sen syttyminen yleensä vaadi mitään kovin ihmeellistä kun on "puutteessa". Omaan makuun mukiinmenevä riittää. Ja sitten kun on tehty valinta että tämä on minun puolisoni, ei vatvota mitään olisiko jossain parempia, oliko tämä nyt tyytymistä vaan keskitytään tekemään elämästä yhdessä niin hyvää kuin mahdollista, rakennetaan suhde ja elämä yhdessä. 

Kysyit: "siis onko tämä nykyään näin ulkonäkökeskeistä?"

Vastaan muutamalla anekdootilla:

1. Olen itse hyvin ulkonäkö keskeinen mies, ja moni miespuolinen kaverini on myös.

2. Tinderin tilastojen mukaan parhaimman näköinen 10% mieskäyttäjistä saa kymmeniä matcheja päivässä, mutta noin 50% tinderin mieskäyttäjistä ei saa matcheja käytännössä ollenkaan. Eli tämän perusteella myös naisten parinvalinta (ainakin Tinderissä) perustuu lähes täysin ulkonäköön.

Eli ainakin näiden kahden pointin perusteella vastaus kysymykseesi on kyllä, tämä on nykyään äärimmäisen ulkonäkökeskeistä.

Uskon kyllä, että maailma on muuttunut ulkonäkökeskeisemmäksi, mitä tulee pariutumiseen. Mutta eikö tuo Tinder ole vähän kuin yökerhot vanhaan aikaan, "lihatiski", jossa toki vain kauniit ja komeat on suosittuja, mutta joka ei vastaa lopulta tosielämää? Tänäkin päivänä näkee sentään ihan tavallisen näköisten ihmisten muodostamia pareja ihan Prismaan menemällä ja ihmisiä katselemalla. Ehkä nämä tapaavat tosielämässä: kaveripiirissä, harrastuksissa, työpaikoilla tms. 

Paljon tiedän kyllä sellaisiakin, jotka on valinneet olla yksin koska ei saa sellaista johon tuntevat vetoa. Näitä on molemmissa sukupuolissa, esim. tiedän keski-ikää lähestyvän lihavan naisen joka sanoo että pystyy kiinnostumaan vain klassisen komeista miehistä. Eikä siinä mitään vikaa, jos oikeasti viihtyy yksin eikä ole sellainen surullinen tapaus, että on jatkuvasti katkera elämälle kun ei saanut puolisoa.

Jos katsot nuorempia pariskuntia, niin todella paljon näkyy pareja, joissa on komea, pitkä ja lihaksikas mies, ja joku keskivertoa rumempi nainen. Tämä on juuri tinderin ja muiden äppien seurausta.

Olen tehnyt katukuvassa saman havainnon ja myös itse henkilökohtaisesti todennut, että mistä se johtuu.

Nettideittailussa ja muutenkin irl voi harmillisen nopeasti huomata sen, että hoikat naiset eivät kiinnostu millään ja pullukat naiset kiinnostuvat vähän liiankin paljon.

Vaatii todellista mielenlujuutta olla vuodesta toiseen sinkkuna ja moni voi sortua tyytymään pullukkaan.

En tiedä miksi hoikat naiset ovat niin nirsoja mutta vain kaveriksi heille kelpaa.[/quote

"Voi sortua tyytymään pullukkaan", en tiedä pitäiskö itkeä vai nauraa... 

Pullukkako ei voi olla kaunis ja ihana? Ihmeen ahdas ja kypsymätön ajatus. Väitän että olet katsonut liikaa pokea, ja se on saanut aivosi ehdollistumaan kiihottumaan vain yhdestä naistyypistä. Sääli, nasahtaa sun omaan nilkkaasi. 

Yllärinä voi tulla, mutta osa miehistä viehättyy pulleammista naisista. Fiksuimmille merkitsee luonne, eikä ulkonäkö määritä kaikkea eikä lukitse tiettyjä (80%) vaihtoehtoja pois.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Moni laiha insinööri ottaa sen minkä saa ,eli voimaantuneen, Oulu täynnä nuita pareja.

Taasko tämä palstahullu? Tätä samaa virttä vänisee joka ketjussa,miten Oulu on täynnä läski ämmä,laiha mies pareja.

Jännä,että teistä miehistä enemmistö on läskejä,3/4 miehistä on ylipainoisia. Se kaljamaha tarkoittaa,että mies on läski.

Tuo on ihan täyttä paskaa, että kaikki painoindeksin mukaan ylipainoiset miehet ovat lihavia.

Itsekin olen laiha kukkakeppi, ei ylimääräistä vyötäröllä, vaikka olenkin BMI:n mukaan ylipainonen.

Sen sijaan nainen on yleensä jo normaalipainon ylärajalla aika löysässä kunnossa.

-eri

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen ihan hämmentynyt luettuani tämän ketjun. Johtune siitä että olen vanha dinosaurus, jo 48 v. 

Mutta siis onko tämä nykyään näin ulkonäkökeskeistä? Että jos ei saa juuri sitä joka ULKOISESTI on superkuuma tai komea niin kyseessä on surullinen tyytyminen? Kyllä esim. mulle oli nuorena ihan selvää että monet mallit, filmitähdet, ja monet oman kaupungin miehetkin on komeampia ulkoisesti kuin mun mies. Samoin tiesin että vaikka olen ihan kivan näköinen itse, paljon kauniimpia naisia löytyy runsaasti. Nykyajan skaalalla olisin arvioinut olevani ulkoisesti ehkä 8. 

Mutta ei silloin kukaan ajatellut, että jos ei pidä omaa seurustelukumppania tai puolisoa ulkoisesti kaikkein kauneimpana tai komeimpana, niin pitäisi olla jotenkin tyytymätön, ajatella että voi paska, jouduin tyytymään tällaiseen kun oma taso ei riitä parempaan. LUONNE, persoonallisuus oli pääasia. Se että sovitaan yhteen ja on mukavaa ja helppoa olla yhdessä. Seksuaalista vetoakin toki täytyi tuntea, mutta eihän sen syttyminen yleensä vaadi mitään kovin ihmeellistä kun on "puutteessa". Omaan makuun mukiinmenevä riittää. Ja sitten kun on tehty valinta että tämä on minun puolisoni, ei vatvota mitään olisiko jossain parempia, oliko tämä nyt tyytymistä vaan keskitytään tekemään elämästä yhdessä niin hyvää kuin mahdollista, rakennetaan suhde ja elämä yhdessä. 

Kysyit: "siis onko tämä nykyään näin ulkonäkökeskeistä?"

Vastaan muutamalla anekdootilla:

1. Olen itse hyvin ulkonäkö keskeinen mies, ja moni miespuolinen kaverini on myös.

2. Tinderin tilastojen mukaan parhaimman näköinen 10% mieskäyttäjistä saa kymmeniä matcheja päivässä, mutta noin 50% tinderin mieskäyttäjistä ei saa matcheja käytännössä ollenkaan. Eli tämän perusteella myös naisten parinvalinta (ainakin Tinderissä) perustuu lähes täysin ulkonäköön.

Eli ainakin näiden kahden pointin perusteella vastaus kysymykseesi on kyllä, tämä on nykyään äärimmäisen ulkonäkökeskeistä.

Uskon kyllä, että maailma on muuttunut ulkonäkökeskeisemmäksi, mitä tulee pariutumiseen. Mutta eikö tuo Tinder ole vähän kuin yökerhot vanhaan aikaan, "lihatiski", jossa toki vain kauniit ja komeat on suosittuja, mutta joka ei vastaa lopulta tosielämää? Tänäkin päivänä näkee sentään ihan tavallisen näköisten ihmisten muodostamia pareja ihan Prismaan menemällä ja ihmisiä katselemalla. Ehkä nämä tapaavat tosielämässä: kaveripiirissä, harrastuksissa, työpaikoilla tms. 

Paljon tiedän kyllä sellaisiakin, jotka on valinneet olla yksin koska ei saa sellaista johon tuntevat vetoa. Näitä on molemmissa sukupuolissa, esim. tiedän keski-ikää lähestyvän lihavan naisen joka sanoo että pystyy kiinnostumaan vain klassisen komeista miehistä. Eikä siinä mitään vikaa, jos oikeasti viihtyy yksin eikä ole sellainen surullinen tapaus, että on jatkuvasti katkera elämälle kun ei saanut puolisoa.

Jos katsot nuorempia pariskuntia, niin todella paljon näkyy pareja, joissa on komea, pitkä ja lihaksikas mies, ja joku keskivertoa rumempi nainen. Tämä on juuri tinderin ja muiden äppien seurausta.

Olen tehnyt katukuvassa saman havainnon ja myös itse henkilökohtaisesti todennut, että mistä se johtuu.

Nettideittailussa ja muutenkin irl voi harmillisen nopeasti huomata sen, että hoikat naiset eivät kiinnostu millään ja pullukat naiset kiinnostuvat vähän liiankin paljon.

Vaatii todellista mielenlujuutta olla vuodesta toiseen sinkkuna ja moni voi sortua tyytymään pullukkaan.

En tiedä miksi hoikat naiset ovat niin nirsoja mutta vain kaveriksi heille kelpaa.

He eivät halua tyytyä tyhjäpäihin. Lue ketju.

Vierailija kirjoitti:

Vaimoni valitsi minut, minä en varsinaisesti häntä. Oli kuitenkin niin söpö ja tunteet aitoja, että päätin jatkaa, vaikka aluksi ei oikein napannut. Kyllä kannatti. Aika pian ihastuin itsekin häneen ajan oloon ja lopulta rakastuin.

Yhdessä ollaan yhä. Silloin aikoinaan minulla oli joku toinen kiikarissa. Onneksi älykäs vaimoni valitsi minut, sillä näin oli selvästi tarkoitettu. Sillä olen oppinut tuntemaan, mitä on rakkaus ja minulla on kunnia ja etuoikeus rakastaa.

Kitty tuotiin ovelle

Vierailija kirjoitti:

Parisuhteen tulisi olla tasapainossa niin, että molemmat kokee saaneensa saaliin. Tällöin on luontaisesti molemminpuolista kunnioitusta. Nykyään tuntuu olevan tapana että naiset saa haluamansa ja miehet tyytyy ja sitten miestä ei kiinnosta koko parisuhde eikä hän kunnioita naistaan. Eikä se naisenkaan kunnioitus miestään kohden kovin ilmiselvältä vaikuta, vaan melko pian nuo näyttävät olevan tyytymättömiä.

Jos molemmat ovat tyytymättömiä, kannattais tehdä asialle jotain. Jos joka suhteessa on tyytymätön, kannattais katsoa peiliin. Enkä tarkoita tällä nyt noita ulkoisia avuja.

Teema ja muunnelmia. Jatkuvuus on taattu.

Vierailija kirjoitti:

Muistakaa miehet ja naiset, että tämä prosenteista ja hiusrajoista jankkaava miesoletettu ei ole koskaan lähestynyt naista livenä tai seurustellut. Hänellä ei ole kokemusta oikeasta elämästä tai parisuhteista. Hän perustaa ajatuksensa someen, tinderiin ja vittuiluun.

Hyvin sanottu!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Muistakaa miehet ja naiset, että tämä prosenteista ja hiusrajoista jankkaava miesoletettu ei ole koskaan lähestynyt naista livenä tai seurustellut. Hänellä ei ole kokemusta oikeasta elämästä tai parisuhteista. Hän perustaa ajatuksensa someen, tinderiin ja vittuiluun.

Samoja naisia ne on siellä deittisovelluksissa kuin oikeassa elämässä. Yhtä nirsoja myös ne työpaikalla tai koulussa tavatut naiset.

Nettideittailu ja some on mullistanut huonolla tavalla pariutumiskuviot koska nykyään kaikilla naisilla on kännykässä mieshaaremi välittömästi saatavilla. Ja miehet siellä tyytyvät alaspäin siihen mitä saavat joten naisille tulee harhaluulo omasta tasostaan.

Tasoteoriahan menee niin, että sun taso on se mitä saat. Eli toki voit valita puolisoksesi vielä "alempia" naisia, mutta ne eivät ole silloin tyytymistä vaan valinta. Olisit saanut niitä vitosen naisia eli sun tasosi on vitonen. Ei ole niin vaikeaa.