Mummolan ruokamuistot

Tirripaisti ja karjalanpiirakat äidin äitin luona oli herkkua, ja isän äidin luona lihamureke ja mansikkakiisseli. En ole millään saanut samaa makua lihamurekkeeseen tai tirripaistiin kuin mummot - he olivat keittiön kunkkuja!

Mumppa leipoi aina Hanna-tädin keksejä. Niitä tuli mässäiltyä ihan huolella.

Ikävä mumppaa! <3

Karjalanpaistia, makaronia, Heinzin ketsuppia lasipurkissa, puolukkahiloa, kotikaljaa. Mummo laittoi hyvät pöperöt. Leipoi tiikerikakkua ja puolukka-omppupullaa.

Ranskanleipää margariinilla, lauantaimakkaralla ja kurkulla, joista kuoret leikattu pois. Ihanaa!! Kotona ranskanleipää ei tarjottu, vaan terveellisempää ruisleipää, myös lauantaimakkara oli pannassa. Kurkkuja ei saanut myöskään kuoria, koska niissä oli kaikki vitamiinit. Onneksi oli mummola! Vieläkin makumuisto on noista leivistä todella vahva, vaikka söin niitä viimeksi yli 40 vuotta sitten :).

Mummoni teki lihapullien kanssa aina ohutta vaaleanruskeaa kastiketta, oisko ollut voikastike nimeltään. Se ja lihapullat on ne joista harmittaa etten koskaan pyytänyt reseptiä.

LeilaL kirjoitti:

Mökillä kannen alla paistettu kala, mm. hauki jossa oli reilusti voita. Perunamuusi jossa sipulia, nam. Kainuulainen ohrarieska jota leivottiin yhdessä ja kainuulainen kalakeitto jossa ruisliemi. Sain ekaa kertaa maitoliemikalakeittoa koulussa ja ihmettelin että mitäs hittoa tämä on 😅

Vastapaistettu aito ohrarieska on jumalten ruokaa, Voita vaan päälle.

Jalasjärveltä kotoisin oleva isäni äiti teki ihan parasta kropsua.

Mulla on paljonkin ruokamuistoja mummoloista....toinen mummo oli hyvä leipuri, ja toinen oli hyvä kokki. 

Leipuri: mummu asui Lieksassa ja aina kun tultiin etelä-Suomesta mummolle pitkän viikonlopun viettoon, pöydässä oli vuori tuoreita leivinuunissa paistettuja karjalanpiirakoita, jotka oli kastettu voissa ja maidossa. Lisäksi siinä oli liha- ja kalakukko ja tuoretta sihtileipää, jonka päälle voi suli.....ja voisilmäpullia. Tämä etelässä myytävä sihtileipä paikkaa pikkaisen sitä tuskaa, mutta se ei ole sama asia kuin se just uunista tullut.....se ei tarvinnut mitään lihapäällysteitä, vain sen voin. Mummu teki kaakaota, ja eikun ääntä kohti..

Kokki: ikävöin usein mummin lammaskaalia. Ja mummon uunikanaa. Harmittaa kun ei aikoinaan tajunnut kirjoittaa reseptiä talteen. Äidillä on monta ohjetta kirjoitettuna, mutta juuri nämä kaksi puuttuu. Niissä oli joku mummon oma juttu. Karjalanpaistin teen edelleen mummon ohjeella ja ruskean kastikkeen mummo opetti minulle kädestä pitäen. Ajoittain on pakko tehdä pitkään haudutettua läskisoosia......ja kyljyksiä ruskeassa kastikkeessa. Ne haudutetaan uunissa ja niin mureiksi, että liha hajoaa lusikalla. Ja kyllä meidän nuorisolle tämä murkina kelpaa!

Fazerin kettukarkit

Mä muistan vaan mummolan ruoista sen, että perunan kanssa oli joskus kastikkeena lämmintä maitoa, jossa oli ruohosipulia seassa. Siitä mulla tulee aina mummola mieleen.

Vierailija kirjoitti:

Valitettavasti ei ole minkään laista muistoja mummolasta.

Lastenkodissa kasvaneena emme olleet kuin ihan pienenä äidin äidin luona kylässä.

Isoisä kuoli kun olin n.4 vuotias.

Isän vanhemmat olivat kuolleet jo ennen syntymääni.

Vaikka sukulaisia oli yhteyttä ei heihin saanut pitää.

Sellaista se oli. Äiti suljettiin mielisairaalaan kun isä kuoli ja siitä jäi vain muistot.

Tällaista elämä lapsena oli kasvaa ilman läheisiä.

Lisäksi meidät lapsetkin erotettiin toisistamme vuosiksi. Eri laitoksiin ja sijoituksena nuorin joutui perheeseen.

Eipä ole siis juuri kokemusta millaista on normaali elämä ollut. Kaikki piti itse opetella ja luoda tyhjästä.

Mallia ei ollut lastenkodissa normaalista elämästä lainkaan.

Rakenteellinen syrjintä ja perheiden tuhoaminen oli valtion tapa toimia, kuten edelleenkin .

En luota viranomaisiin ja heidän toimintaan sen siitä sai oppia kantapään kaut

Luetun ymmärtäminen: 4-

Uhriutuminen tilanteessa kuin tilanteessa: 10+

Kommentti viestiin 490: Sipulimaitoa siis! Muuten tuttu juttu, mutta mun mummolassa maito oli kylmää.

Läskisoosi. Maailman paras.

Mummolassa oli aina tarjolla ihania sitruunaisia Madeleine-leivoksia. En tiedä leipoiko Mummi niitä itse vai ostiko konditoriasta, mutta hyviä olivat. Missään muualla niitä en syönytkään, joten edelleen yhdistän tuon maun mummolaan ja 80-lukuun.

N47

Kun halusimme jotain hyvää mummolassa 1970-luvulla, niin mummo laittoi meidät poimimaan mustikat ja keitti ihanan mustikkasopan, se maku muistuu vieläkin mieleen. Perjantaisin leivottiin karjalanpiirakat, ruisleipää ja vehnästä koko viikoksi. Karjalanpaisti odotti puuliedellä pitkän matkan tulijoita vielä kun olimme aikuisia. Vähistä aineksista mummo taikoi aina syötävää. 

Vierailija kirjoitti:

Mummolassa oli aina tarjolla ihania sitruunaisia Madeleine-leivoksia. En tiedä leipoiko Mummi niitä itse vai ostiko konditoriasta, mutta hyviä olivat. Missään muualla niitä en syönytkään, joten edelleen yhdistän tuon maun mummolaan ja 80-lukuun.

N47

Stockan herkusta sai ostaa ranskalaisia Madeleineja isossa pussissa ainakin ennen, kuin se muuttui S-marketiksi. Ehkä siellä on niitä vieläkin ? Bonne Maman merkkisiä ?

Bulevardin Chez Marius kokkikaupasta ostin pari vuotta sitten muutamalla eurolla madeleinepeltivuoan, mutta enpä ole ehtinyt leipoa niita. En varmaan osaisikaan.

Niin ihania ne ovat. Simpukanmuotoisia.

Mummot on parhaita. Ja jos lukee palstalla olevaa mummojen pilkkaus-ketjua kannattaa muistaa että: 

" Kun mummot kuolevat, heistä kasvaa kukkaniittyjä."

letut, omien kanojen munista tehty, voissa paistettu

mansikat omastamaasta poimittu

Inkeriläinen mummoni paistoi aina pieniä paksuja rahkalettuja, taikinaan tuli palkon rahkaa, vähän vehnäjauhoja ja kananmunia. Suolaa myös. Hillon kanssa todella hyviä. Kylmä talvi-ilta ja kuuma tee täydensivät idyllin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miun mummo oli pohjois- Karjalasta ja teki karjalaisia herkkuja, joita kotona ei saanut. Kukkosia, sultsinoita, erilaisia karjalanpiirakoita joko riisi tai peruna, joskus lanttusosetäytteellä. Mummon karjalanpaistikin oli parempaa kuin missään ikinä olen maistanut.

Voih, saispa perunapiirakoita vielä jostain.

Kyllä niitä kaupassa myydään. Helsingissä parhaat löytyy Hakaniemen hallista.