Mummolan ruokamuistot

vanhakyynikko kirjoitti:

Minun mummoni oli mummi ja työläisnainen.

Ei hän ehtinyt mitään kummempia ruokia laittamaan, mutta mieleen on jäänyt murusoppa ja lihapullat, joissa oli mukana raastettua porkkanaa.

Ja tietysti pikkuplätit hillon tai sekahedelmäsopan kanssa.

Mummi oli työväenliikkeen ihminen ja ilmeisesti siitä johtuen heillä oli neuvostoliittolaista teetä.

Sellaisia noin 5*5 pahvipaketteja mm. Krasnodarista.

Ai että ne teelehdet ja varsinainen tee tuoksuivat hyvältä.

Taisinpa joskus mutustella pelkkiä teelehtiä.

Toisesta mummosta on vain jonkinlainen hahmo muistikuvana.

Anoppi oli Karjalasta kotoisin ja erinomainen ruoanlaittaja.

Mitä on murusoppa ja mitä ovat platit?

Vierailija kirjoitti:

Karjalanpiirakat ja pullataikinaan leivottu kaalipiirakka sekä riisipiirakka marjakeiton kera olivat karjalaismummoni loihtimia perinneherkkuja.

Kyllä on outo yhdistelmä pullataikina ja kaalia välissä.

Mummo <3 Ikävä on häntä. Ja muurinpannulla paistettuja, hieman reunoilta mustia lettuja, korvapuusteja joihin sokeri oli sulanut tummaksi pohjaksi, mokkapaloja jota hän leipoi aina kun Helsingin serkku tuli kesäksi kylään, pitsaa jota hän paistoi pienen uuninsa pienellä pellillä hiivaleipätaikinapohjaan.. Lohikeittoa aitoon kermaan ja voihin, tuoreita lituskaisia sämpylöitä.. Kotikaljaa ja simaa, jotka olivat melkoisen hiivaisia :D Herukkamehua omasta mehumiinasta, juoksevaa mansikkahilloa ja paksua pannukakkua. Täytekakkua jouluaattona ja itse imellettyä perunalaatikkoa -ja lapsille makaronilaatikkoa ja lihapullia. Tulee ihan tippa linssiin kun muistelen näitä. Joskus kun olen täällä keski-euroopassa kahvilassa saanut raparperipiirakkaa joka oli niin samanlaista kuin mummon paistama niin siirryin heti menneisyydessä lapsuuden alkukesiin jolloin mummo oli kattanut pihaan pöydän ja kylään saapui meille lapsenlapsille vieraammaksi jääneitä mummon sisaruksia puolisoineen. Pöydässä oli silloin raparperipiirakkaa ja kaardemummakakkua, myrna-astiat ja tuuli heilutti pöytäliinaa. Ja hannatädin kakkuja, rapeita mutta pehmeitä sisältä. Mummon rakkaus välittyi niin ruuan kuin hänen olemuksensa kautta. Hän on suurin esikuvani, etenkin näin joulun alla ikävä on kova lapsuuden jouluihin mummon pienessä mökissä <3 Eija

Tönkkösuolatut muikut oli hyviä. Enpä ole saanut sen jälkeen kun mummo kuoli. Papalta ovin tavan laittaa Aromatia näkkileivän päälle. Ei liene kovinkaan terveellistä, mutta hyvää.

Mummot on parhaita, itselleni sattui jopa kaksi yhtä ihanaa! Karjalainen mummo teki parhaat karjalanpiirakat ja kiisselit, helsinkiläinen mummo taas lihapullat kermakastikkeessa, haudutetut lanttukuutiot jne. 

Vierailija kirjoitti:

Mummo <3 Ikävä on häntä. Ja muurinpannulla paistettuja, hieman reunoilta mustia lettuja, korvapuusteja joihin sokeri oli sulanut tummaksi pohjaksi, mokkapaloja jota hän leipoi aina kun Helsingin serkku tuli kesäksi kylään, pitsaa jota hän paistoi pienen uuninsa pienellä pellillä hiivaleipätaikinapohjaan.. Lohikeittoa aitoon kermaan ja voihin, tuoreita lituskaisia sämpylöitä.. Kotikaljaa ja simaa, jotka olivat melkoisen hiivaisia :D Herukkamehua omasta mehumiinasta, juoksevaa mansikkahilloa ja paksua pannukakkua. Täytekakkua jouluaattona ja itse imellettyä perunalaatikkoa -ja lapsille makaronilaatikkoa ja lihapullia. Tulee ihan tippa linssiin kun muistelen näitä. Joskus kun olen täällä keski-euroopassa kahvilassa saanut raparperipiirakkaa joka oli niin samanlaista kuin mummon paistama niin siirryin heti menneisyydessä lapsuuden alkukesiin jolloin mummo oli kattanut pihaan pöydän ja kylään saapui meille lapsenlapsille vieraammaksi jääneitä mummon sisar

Oliko mummollasi oikeasti mehumiina? Meillä oli mehumaija :)

Mummolaa ei ollut, mutta Pappala. Siellä asui myös papan tytär perheineen, siis tätini. Jouluisin kokoonnuttiin Tapaninpäivänä Pappalaan, meitä serkuksia on yli 20.

Hauska juttu, kun tapasin miehen, joka asuu meidän Pappalassa nykyään vaimonsa kanssa. Aina tavatessamme, muistelen hänelle 'pappalan aikoja'

Ai niin ne herkut, Pappalan täti laittoi hyvät jouluruoat ja leipomukset. Kotikaljasta oksensin kotimatkalla, enpä sen koommin, 55vuoteen ole juonutkaan..

Minun mummot ei olleet mitään loistokokkeja. Toisen bravuuri taisi olla kaurapuuro, toisen kattilallinen makaronia, johon oli kaadettu purkillinen nötköttiä. Mulla ei ihan oikeasti ole muita ruokamuistoja mummoistani. Sitä paitsi toisella, sillä puuronkeittäjällä, oli paljon tyttäriä, jotka huolehtivat kodista, ei hän siellä itse tehnyt paljoakaan. Tätini hoitivat koko huushollin niin kauan, kuin asuivat lapsuudenkodissaan.

Mulla ei ole kummastakaan mummolasta ruokamuistoja tai toisesta mieleen on jäänyt luumukiisseli kermavaahdolla josta en tykännyt .

Mummo ei ollut mikään huippukokki, mutta oli nuorempana onnistunut ruokkimaan ison lapsikatraan aika köyhissä oloissa, siitä kunnia hänelle.

Oma ruokamuistoni liittyy syksyiseen sian teurastukseen. Sinä päivänä keitettiin "tappaiset". Tarkoittaa paksua perunavaltaista keittoa, johon oli heitelty teurastuksen sivutuotteita, maksaa, sydäntä, keuhkoa ja ehkä vähän varsinaista lihaakin. Mitään syömäkelpoista ei heitetty hukkaan. Ei se mitään herkkua ollut, mutta tulipahan syötyä ja vahva muistijälki jäi.

Anoppi teki töllinkiä : keitetyt uudet perunat, painellaan hiukan ruttuun, sekaan voita ja pieneksi pilkottua sipulia !

Vierailija kirjoitti:

Porokäristys, lanttukukko ja naurisnyytit leivinuunissa. Ja pappilanhätävara, joka tehtiin mummon leipomasta pullasta ja puolukasta ja omatekoinen vaniljakastike.

Ihmettelen, miten mummot/papat ehtivät laittaa niin suuritöisiä ruokia, kun kodinkoneita ei ollut ja lisäksi mummon kangaspuut paukkuivat illalla. Ja vieraita oli aina kylässä ja vieraille tarjottiin ruokaa.

Ei ollut telkkareita eikä tietsikoita, niin aikaa oli vaikka kuinka.

Olisikin tuollaisia muistoja. Omat mummot ja vaarit oli jo poissa kun synnyin.

Mummo oli pitokokki ja ukki teurastaja. Puutarhasta kaikki kasvikset. Raaka-aineet oli huippuja ja sitä mukaa ruuat oli taivaallisia!! Kaikki valmistettiin ja leivottiin itse!

Sellaisia eväitä ei saa enää mistään, kaipaan niitä aikoja.. Läskisoosi, paistit, leivät, ruispuuro, voileipäkakut juhlissa, kaalikeitto painekattilassa jne.

Lapsena en juuri tykännyt sipulista, mutta mummo teki hyvää sipulikastiketta. Se oli varmaankin ruskeaa kastiketta, jossa oli pehmeitä, isoja sipulin paloja ja loraus kermaa. Tykkäsin kyllä läskikastikkeestakin, jota myös oli joskus arkisin. Viikonloppuina oli uunilihaa ja joka päivä perunoita. Keitettynä, paistettuna, muusina ja keitoissa. Ei koskaan riisiä tai makaronia, paitsi makaronilaatikossa tyyliin puolivuosittain.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Karjalanpiirakat ja pullataikinaan leivottu kaalipiirakka sekä riisipiirakka marjakeiton kera olivat karjalaismummoni loihtimia perinneherkkuja.

Kyllä on outo yhdistelmä pullataikina ja kaalia välissä.

höpöhöpö eikä ole, se on hyvää!

https://www.hs.fi/ruoka/reseptit/art-2000002565467.html

Vierailija kirjoitti:

Anoppi teki töllinkiä : keitetyt uudet perunat, painellaan hiukan ruttuun, sekaan voita ja pieneksi pilkottua sipulia !

ei siis mitään uutta auringon alla!

https://kotiliesi.fi/ruoka/trendikkaat-litistetyt-perunat-eli-lyttyperu…

Mamman luona huomasin, miten hyvä yhdistelmä on muusi ja ruskea kastike. Ilmeisesti näitä oli kotonani yhtä aikaa harvoin. 

Mummon tekemät rieskat, poronkäristys ja pottumuussi sekä kampanisut, joita sanottiin  tortuiksi. Aamulla mummolassa saattoi herätä rieskan tuoksuun! Ja mummon tekemä mustikka-vadelma -kiisseli oli ihan taivaallisen hyvää. Ihan erilaista kuin jos itse teen tai mitä olen ikinä missään muualla syönyt! Sellaista samettisen tummaa (lähes mustaa), jossa oli vadelmia.

Nyt tuli mummoa ikävä <3

Kyllä se oli pannulla tiristettyä sianlihaa ja pottuja. Kuivaa ruisleipää, suolattua lahnaa ja kokkelipiimää. Siinäpä ne tärkeimmät.

Aikaa tosin on tuosta vierähtänyt yli puoli vuosisataa. Hyvällä muistelen vaatimatonta mummolaani maaseudulla.