Mummolan ruokamuistot

Vierailija kirjoitti:

Muistan, että isoäiti oli jo yli 70-vuotias, mutta silti kulki metsissä keräämässä esimerkiksi puolukoita, mustikoita ja sieniä. Marjoista hän tekin esimerkiksi kiisseliä ja sienistä piirakkaa, keittoa ja salaattia. Hän myös keräsi kotipihalta viinimarjoja ja omenoita ja takapihalla hänellä kasvoi kasvimaassa kasviksia kuten herneitä, porkkanaa ja kaalia. Niistäkin hän itse tekin erilaisia ruokia ja juomia. Sillä tavalla minä opin, että miten ruokaa voi kerätä ilmaiseksi luonnosta eikä sitä suinkaan osteta valmiina kaupasta kuten jotkut lapset luulivat.

Ihana muisto, mutta tottakai joku mulukku tätäkin alapeukuttaa, tai alanuolettaa.

Onpa mukava lukea näitä ruokamuistoja.

Minulle on jäänyt mieleen, kun mummo ei ollut tekemässä ruokaa vaan hän joutui sairaalaan. Tulin 70-luvulla 12-vuotiaana luokkaretkeltä ja papan kanssa yritettiin tehdä kastiketta. No syötiinhän me sitä, mutta mummoa tuli ikävä. Ikävä tuli muutenkin kuin ruuan tekoon.

Se vielä pitää mainita, että mummolla oli silloin sappikiviä. Niitä hän muisti aina esitellä lasipurkissa. 😊

Nyt on tekeillä perunavelliä eilisestä muusista ja pihalla grillissä paistuu Camping-makkaroita.

Pitää kumminkin vahtia, että kakarat ei kaada grilliä eivätkä putoa laiturilta järveen.

Omenapiirakka ja itse tehty jäätelökakku.

Teen kananmunakastiketta.

70 vuotias ei ole vielä vanha. En tykkää munavoista.On liian tukevaa siinä piirakan päällä. Toki ne piirakat hyviä on varsinkin jos ovat rukiisia. Tekeeköhän uunijäätelöä enää kukaan? Se on hyvää ja sitä tehtiin joskus.

Muistatteko Viennettaa?

Mämmiä!

Mansikkakiisseli johon on laitettu mukaan karpaloa on hyvää. Karpalo tuo kirpeyttä ja raikasta makua.

Kalastaja papan valmistava loimulohi sormin syötynä suvun mökillä.

Vierailija kirjoitti:

Kalastaja papan valmistava loimulohi sormin syötynä suvun mökillä.

Njam ja maiskis. On takuulla ollut hyvää.🤤

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Muistan, että isoäiti oli jo yli 70-vuotias, mutta silti kulki metsissä keräämässä esimerkiksi puolukoita, mustikoita ja sieniä. Marjoista hän tekin esimerkiksi kiisseliä ja sienistä piirakkaa, keittoa ja salaattia. Hän myös keräsi kotipihalta viinimarjoja ja omenoita ja takapihalla hänellä kasvoi kasvimaassa kasviksia kuten herneitä, porkkanaa ja kaalia. Niistäkin hän itse tekin erilaisia ruokia ja juomia. Sillä tavalla minä opin, että miten ruokaa voi kerätä ilmaiseksi luonnosta eikä sitä suinkaan osteta valmiina kaupasta kuten jotkut lapset luulivat.

Ihana muisto, mutta tottakai joku mulukku tätäkin alapeukuttaa, tai alanuolettaa.

Kiva muisto, mutta rupesi naurattamaan tuo -jo yli 70- vuotias.

Terv. 80-vuotias marjastaja.

Meillä oli ihana, mutta niin säästeliäs mummo, että ihania ruokamuistoja ei ole jäänyt yhtäkään. Joulunakin ruoka oli tavallista, eikä pöydässä ollut mitään erilaista arkeen verrattuna.

Voi edesmennyttä, rakasta mummoa, tottunut vain säästämään joka paikassa. Varaa olisi varmasti joskus ollut parempaankin.

Potunlämmitystä, topolia, riisivelliä ja ruppanoita. Rieskaa. Pullat ei mummilla onnistuneet, mutta suolaiset ruuat se osasi. Sämpylät leivottiin aina puuronjämiin. Lihapullat... Voi vitsi. Pitäisi taas jossain vaiheessa kunnostautua, ja paistaa ne paistinpannulla uunipellin sijaan, saisi niihin edes aavistuksen samaa makua kuin mitä mummolan lihapullissa oli.

Mummoni oli niin vanha että ei tehnyt enää ruokia kun asui poikansa perheen taloudessa. Toinen mummu ja pappa oli nukkuneet jo pois ennen syntymääni. Että en ole syönyt mummulassa mitään.

Vierailija kirjoitti:

Muistatteko Viennettaa?

Kyllä muistan! Mitäpä herkkuja minä en muistaisi.

Minun mummolassa ei oikeastaan ollut koskaan herkkuja tarjolla.

Joskus mummo leipoi leipää ja pullaa. Jos silloin sattui siellä käymään, niin toki ne olivat hyviä.

Muuten ruoka oli mitä yksinkertaisinta, ei myöskään ollut jäätelöä pakastimessa, keksejä tai karkkia kaapissa.

Itse marjoista keitettyä mehua oli, mutta sitä ei sokeroitu. Itse sai lisätä sokeria jos tahtoi.

Mummoni oli nuori 20-luvulla. Hän oli hyvin terveystietoinen ja tämän ajattelutavan hän oli omaksunut jo silloin nuorena. Oliko sitten ainakin osittain hyvien elämäntapojen ansiota hänen pitkä elämänsäkin.

Mummon (äidinäidin) luona käytiin harvoin enkä muista mitä ruokaa tarjoiltiin mutta mieleen on jäänyt kahvitarjoilu. Mummolla oli kaunis kolmikerroksinen kakkuvati joka oli täynnä erilaisia pikkukakkuja ja voi kun siitä meille lapsille tarjottiin, yhden tai korkeintaan kaksi sai ottaa ja se oli aina vierailun kohokohta sillä sellaisia ei koskaan ollut meillä kotona. Toisen mummon luona sain joskus olla yötä ja siellä ruoka ihan normia, perunoita, kastiketta ja paistettua läskiä jne. mutta toisinaan hän leipoi piimäkakkua ja se oli todella hyvää.

Ruisleivän päällä mustapekka, pohjanpoika tai lähitilan kutunjuusto. Lisäksi lauantaimakkaraa, ei koskaan mitään kokolihaleikkelettä. Karjalanpiirakat munavoilla (mummu lähti lapsena Karjalasta evakkoon).

Isolla kädellä voita sisältävän perunamuusin kanssa murukastike (jauhelihakastike) tai makkarakastike kunnolla ruskistettuihin jauhoihin. Mummonranskalaiset (pannulla voissa paistettuja perunaviipaleita, mausteena tuhti aromisuola). Tänäkin päivänä varmaan jauheliha- ja makkarakeitosta johtuen maustepippurin tuoksu tuo heti mummulan mieleen. Lisukkeena ruokien kanssa monesti etikkapunajuuri tai hölskötyskurkut (tilliset etikkakurkut). Papan kalastama hauki paistettuna tai keitossa. Lihamakaronilaatikko tietysti yksi tosi yleinen.

Ruoanlaitossa ei juuri muita mausteita käytetty aromisuolan ja maustepippurin lisäksi. Maku tehtiin voilla, kastikkeissa jauhojen reilulla ruskistamisella, ja esim. jauheliha oli varmasti kaikista rasvaisinta sikanautaa lihapullissa ja murukastikkeessa. En ihmettele, että mummulla oli nitrot käytössä sillä voin, makkaran ja rasvaisen lihan määrällä.

Kymmenittäin erilaisia ylistettyjä leivonnaisia joista en itse kuitenkaan oikein mistään juuri välittänyt: esim. lusikkaleivät, suunnikkaan muotoiset nonparellipikkuleivät, satakuntalainen kakko, varmaan jokaikinen päivä leivottava pulla.

Vispipuuro, nougatjäätelö (miksi aina nougat?), letut, itsetehdyt mehut herukoista tai omenoista, neljän viljan puuro punaisella maidolla, mannapuuro hillolla, marjakiisselit.

Karkeista muistan aina papalta saadut sisupastillit ja englanninlakut, mummulta Dacapo ja mitäänsanomattomat kettukarkit. Näiden lisäksi Fazerin parhaat.

Suurin osa mummolan tarjottavista ei ole jäänyt erityisemmin mieleen, kun en todella nirsona lapsena katsonut niitä päinkään.

Kerroskiisseli oli elämys, ei maku niinkään mutta oli lapsen mielestä niin jännä kun oli valkoinen ja punainen kerros!