Mummolan ruokamuistot

Isän äiti teki älyttömän hyvää ruislimppua, sekaleipää, karjalanpiirakoita ja rönttösiä.

Äidinäiti teki porkkanapuolukkarahkapullia, rieskaa, pullaa, maksakastiketta jne.

Perunoita voilla ja Kallen-Kallen maustesilliä.

Hannatädinkakut.

Täti keittämä sekamelska ja tikkerperihillo sekä köyhänmiehen lakkahillo.

Mehumaijamehut, lakkatäytekakku, lakkapiirakka, marjarahkakääretorttu.

Paistetu silakat ja pottumuusi.

Jouluna tarjosi aina paistia kinkun sijaan. Ihan hyvältä maistui.

Vierailija kirjoitti:

Kesällä kaalinlehden päällä paistettu hiivaleipä. Mitä herkkua! Lauantaisin aina leipomusten jälkeen leivinuuniin hautumaan laitettu lihapotti, siis karjalanpaistin tapainen herkku. Niin ja vielä uunissa jälkilämmössä kypsytetty munavoi (muutama kananmuna, maitoa ja ripaus suolaa sekoitetaan ja paistetaan uunissa). Tuoreen rieskan eli hiivaleivän kanssa herkkua!

Ihan vieras juttu tuo munsvoin tekeminen uunissa ja vielä ilman voita.

Syömispakko :( Pöydästä ei saanut nousta, ennenkuin aikuisen täyttämä lautanen tyhjä. Istuimme sitten koko päivän aamupuuron äärellä.

Mummo teki pottuvoita ja lihakastiketta.

Kastikkeeseen kuului perus ruskeakastike(paistokastike) ja siihen paistettuja kyljyksen paloja paitsi ei luita ja makaroneja :)

Pottuvoi oli nimensä mukaisesti paljon voita sisältävää muusia.

Minun mummolassa ruoka oli hyvin yksinkertaista, siitä ei ole jäänyt oikein mitään mieleen. Muistan kuitenkin mummon itsensä leipomat leivät ja pullat. Kaikkea nautittiin kohtuudella ja mummo elikin pitkän elämän.

Sen sijaan omassa lapsuudenkodissani oli runsas ja vaihteleva ruokakulttuuri, jossa oli paljon karjalaisia vaikutteita. Joskus kylässä ja koulussa oli vaikea syödä, kun oli kotona tottunut niin hyvään ruokaan.

Itse en ihan niin runsasta ruokakulttuuria pidä yllä, mutta valmistan kyllä kunnollista kotiruokaa perheelle.

Rinkelit hopeateen kanssa. Hieno nimi kuumalle vedelle ja maidolle.

Kylmä, keitetty peruna dipattuna sillinsuolaveteen.

Mummon kahvipöydässä oli kuivakkainpaan, joka oli täynnä pieniä mustia pisteitä, pilkallinen. Kysyin mitä ne ovat. Mummo vastasi, että koristeita. Ymmärsin, etteivät olleet. Totuus oli hometta.

Mummolla oli joskus täytekakkua. Päälle oli hyvin ohuelti sipaistu kermaa (kakku näkyi alta) ja sisällä oleva hillo oli kellarin purkista josta oli homekerros kaapaistu pois. Totuus oli, että kakku maistui homeelle. Otettiin aina minimaalinen pala.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kesällä kaalinlehden päällä paistettu hiivaleipä. Mitä herkkua! Lauantaisin aina leipomusten jälkeen leivinuuniin hautumaan laitettu lihapotti, siis karjalanpaistin tapainen herkku. Niin ja vielä uunissa jälkilämmössä kypsytetty munavoi (muutama kananmuna, maitoa ja ripaus suolaa sekoitetaan ja paistetaan uunissa). Tuoreen rieskan eli hiivaleivän kanssa herkkua!

Ihan vieras juttu tuo munsvoin tekeminen uunissa ja vielä ilman voita.

Tuohan on sitä hotellien aamupalan munakokkelia. Heidän perheessään sitä on kutsuttu munavoiksi. Minä luulen, että meillä teinit voisi tykätä tuosta enemmän kuin aidosta munavoista, eipä ole tullut mieleen tehdä noin. Vaikka hotelliaamiaisilla sitä syödäänkin.

Ei ole. Toinen kuoli kun olin niin pieni etten muista häntä, eikä ollut mikään läheinen mummo. Toinen oli sairas eikä voinut mitään kokkailla tai leipoa. 

Vierailija kirjoitti:

Mummon kahvipöydässä oli kuivakkainpaan, joka oli täynnä pieniä mustia pisteitä, pilkallinen. Kysyin mitä ne ovat. Mummo vastasi, että koristeita. Ymmärsin, etteivät olleet. Totuus oli hometta.

Kuivaikkainpaan pilkallinen? Mitä...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mummon kahvipöydässä oli kuivakkainpaan, joka oli täynnä pieniä mustia pisteitä, pilkallinen. Kysyin mitä ne ovat. Mummo vastasi, että koristeita. Ymmärsin, etteivät olleet. Totuus oli hometta.

Kuivaikkainpaan pilkallinen? Mitä...

Kuivakakku (leivottu torvelliseen nk. reikävuokaan).

Pilkullinen. Asiayhteydestä selvästi näkee, pilkkuja oli.

Tulipa leivottua tämä sinullekin selkeästi, vaikka olikin vaikea niellä kuin mummoni kakut.

Mummin mansikoista ja raparpereista tehty vispipuuro. Sitä sai aina jälkiruoaksi sekä välipalaksi.

Vierailija kirjoitti:

Syömispakko :( Pöydästä ei saanut nousta, ennenkuin aikuisen täyttämä lautanen tyhjä. Istuimme sitten koko päivän aamupuuron äärellä.

Ihan kamalia nämä syömispakot.

Hoitotätini pakotti aina syömään annoksen, jonka hän itse oli mättänyt lautaselleni. Lisäksi hän väitti minun tahallaan kaataneen mehulasini. Tosi asiassa hän itse aiheutti sen. Inhosin sitä eukkoa ylitse kaiken. Onneksi olin siellä vain yhden talven yli hoidossa.

Olin lapsi 60-luvulla ja isän äiti oli varaton. Kun siellä olin niin ruuaksi oli usein läski soosia ja perunoita tai puuroa mutta en sitä mitenkään ihmetellyt. Kotonakin oli välistä sen verran köyhää että kerrankin syötiin ruuaksi vain itse tehdyssä voissa käristettyjä sieniä jotka äiti kävi poimimassa talon takaa,, (sen ruokailun jälkeen kyllä oksensin, en tiedä mitä sieniä olivat olleet,,) mutta muistan aina kun Mummo toisinaan leipoi piimäkakun ja se oli niin hyvää että vei kielen mennessään. Äidin äitin luona käytiin harvoin kun asui kauempana ja ruokatarjoilua siellä ei ollut mutta muistan että kahvin kanssa tarjottiin erilaisia pikku kakkuja ja keksejä hillo täytteellä jotka ihan ihmeellisen hyvän makuisia, sellaisia ei koskaan ollut kotona.. Niitä ei koskaan saanut ottaa enempää kuin kaksi, korkeintaan kolme mutta ne loput söin aina silmilläni. :)

Kiva palsta. Huomioin, että karjalanpaisti on monille jäänyt mieleen. Sitä sain minäkin lapsena Savo-Karjalassa. Mummo leipoi myös pullapitkoja ja kuivakakkuja ja karjalanpiirakoita. Niiden jälkeen hän laittoi paistin uuniin moneksi tunniksi, tuvassa oli iso leivinuuni jota oli lämmitetty jo hyvin aikaisesta aamusta lähtien. Tämä tapahtui aina lauantaisin. Joskus kalakukkoja, mutta niitä ei tehty hapanleipätaikinakuoreen, en ole kuullutkaan. Ehkä jossain on tehty niinkin kuten täällä joku mainitsi. Makumatkat Helsingistä Savonlinnaan olivat ihania. Kiitos mummo ja pappa.