Mummolan ruokamuistot

Jälkikäteen ajateltuna tosi niukoista aineksista mummo herkkunsa taikoi. Kaupassa käytiin pääasiassa kauppa-autolla, kirkonkylälle oli matkaa. Omalta kasvimaalta sai kaikenlaista.

Perunapuuro oli herkkua minulle ja serkuille. Löysään perunamuussiin lisättiin ohrajauhoja ja keitettiin puuroksi. Voisilmän kanssa syötiin.

Nuotiolla paistetut pikkukalat.

Päiväkahvilla sitruunakääretorttu

Muisto varhaislapsuudesta: Katselin keittiön ikkunasta, kun mummi jäähdytti juuri keittämäänsä makaronivelliä sopivan lämpöiseksi. Pihalta tultuaan kruunasi vellin voisilmällä ja sokerilla, oli parasta mitä viisivuotias minä tiesin.  

Mummolassa pyysin aina ruisleipää kun oli niin hyvää. Se salainen ainesosa oli voi, kun kotona syötiin Floraa, mutta eihän sitä lapsena tajunnut.

Munkkeja joskus kesämökillä, kaneliässiä myös, vaniljajäätelöä hillolla, rusinoita (:D)... Vain herkut jäi mieleen jostain syystä. 

Lihakeitto. (Hakaniemen) hallista lihat. En ole koskaan maistanut muualla yhtä täyteläistä ja maukasta lientä ja mureaa lihaa. Lanttua, porkkanaa ja perunaa. Oli niiin hyvää tuoreen ruisleivän ja voin kanssa! Maku tulee kielelle ajatuksestakin, vaikka aikaa on 30 vuotta siitä, kun sitä viimeksi sai maistaa.

Maustamattomalla maitorahkalla päällystetyt täytekakut, eltaantuneet kääretortut, koviksi kuivuneet riisipiirakat, ja varsinkin pakkasesta sulatetut pullat, jotka olivat vanhentuneet sellaiseksi oksettavaksi murumössöksi, millaiseksi pullat nyt vanhenevat.

Taatelikakku oli mummolla kyllä sairaan hyvää. Mutta turpaan tekisi mieli vetää niitä, jotka ylistävät äitejä ja mummoja maailman parhaina ruoanlaittajina.

Vierailija kirjoitti:

Mummon nistipata jauhenlihasta ja makaroonista oli parhautta. Ketsupin kera.

Nistipata on minulle aivan uusi tuttavuus. Mahtoiko hän olla kotoisin Kontulasta, Kurvista, Itiksestä tai Hakaniemestä, ympyrätalon kulmilta? Ne ovat runsasriistaista seutua ajatellen nistipataa.

Vierailija kirjoitti:

Karjalan mummo eli buabo oli todella hyvä leipomaan, mutta ruuanlaittotaidot oli niin ja näin. Me bunukat kyllä kovasti odotettiin buabon rasvaa tirisevää karjalanpiirakkavuorta ja uunituoreita leipiä ja pullia, mutta buabon laittamaan ruokapöytään ei ollut jonoa..... jos oli isompi porukka, niin buabo pisti miniät töihin ja meni keinuun istumaan "neveskät komendoa minua, he sriäppieht kun on ni koiz perehtä murginal, mie hetkalehan.  (miniät komentavat minua että he laittaa ruokaa, kun on niin paljon perhettä syömässä, mie laiskottelen) (Buabo kuoli 2015, vähiin käy karjalan puhujat. )

Sitten taas äidin äiti eli mummu oli huono leipuri mutta todella hyvä kokki, ja sen tekemä pääsiäislammas oli todella hyvää ja mureaa, samoin kalkkuna jouluna. Ja sienisalaatin resepti mulla on vieläkin, se on sellaista että vaikka kilon teen, se on loppu jo joulupäivänä, kun teinit käy yöllä syömässä. Imelletty perunalaatikko oli yksi parhaista, mitä olen ikinä syönyt.  

Mummun murkinoissa ei säästelty kermaa ja voita. 

Ukki paistoi aina kalat, koska mummu oli allerginen kaloille. 

Alkoi kiinnostaa sienisalaatin resepti.

Vierailija kirjoitti:

Mummolassa pyysin aina ruisleipää kun oli niin hyvää. Se salainen ainesosa oli voi, kun kotona syötiin Floraa, mutta eihän sitä lapsena tajunnut.

Niinpä, olet varmaan nyt aikuisena tajunnut, että flooraa ei kannata syödä, vaan voita.

Sianpääsylttyä, se oli hyvää. Vaniljajäätelössä oli nihkeät, kerran sulaneet reunat. Ranskanleivässä paha maku, myöhemmin tajusin homeeksi. Kahvia sai ryystää sokeripalan läpi tassilta. 

Täytekakkuja,pikkuleipiä,pullaa,rahkapiirakkaa,pannaria...kaura-rusinakeksit oli myös tosi hyviä

Kalakeitosta sain itselleni mädit ja maitit, kun en tykännyt ruotoisista kalanpaloista. NAM.

Kumpikin mummola oli kaupungissa, toinen ihan keskustassa toinen kävelymatkan päässä. Toinen mummo leipoi paljon hillopullaa ja toinen mummo kun kutsui syömään teki makaronilaatikon ja oli ihan kaupasta ostanut pullat, keksit jne. Siellä käynti oli yhtä syöntiä ja sen kyllä näki mummosta ettei töiden lisäksi muuta tee kuin syö.

Vierailija kirjoitti:

On toki, paljon. Mummo oli hyvä kokki, hän laittoi paljon sellaista, mitä äiti ei koskaan laittanut. Mummon ruokakaappi oli herkkuja täynnä. Olivatko mummot ennen vanhaan ihanampia kuin nykyajan mummot?

Olivat! Nykymummo on päiväkaljalla jossain puumabaarissa tsekkailemassa jos löytyis joku kloppi viihdyttämään iltapäiväksi.

Asuttiin samassa talossa mummon kanssa, kun olin lapsi. Joka lauantai oli tuoreita korvapuusteja, musitkkapiirakkaa ja lihapiirakkaa. JOKA. LAUANTAI. En ole sen jälkeen kun omilleni muutin syönyt yhtäkään korvapuustia. Enkä leivo, joten lapsetkaan eivät ole kotonaleivottuja korvapuusteja ikinä syöneet.

Muistan vieläkin mummuni tekemät lihapullat ja ruskean kastikkeen. Oikeastaan kaikki oli hyviä, toki sillon etosi maksakastike ja läskisoosi, eikä niiden maussakaan mitään vikaa ollut, silloin oli vaan ennakkoluuloinen 10 vuotias.

Äidinäidin keittiöstä parhaimpia makumuistoja on läskisoosi keitetyn makaronin kanssa ja kesäkeitto. Viikonloppuisin mummi haki tuoreita munkkeja alakerran leipomosta. Ylipäätään kaikki mitä mummin luona syötiin oli hyvää. Hän käytti ruoanlaitossa voita ja kaikki ruoka valmistettiin ja lämmitettiin hellalla tai uunissa, mikroa ei ollut. Muistelen lämmöllä häntä, aina oli paikka minne mennä ja josta ei tarvinnut nälissään lähteä. Kiitos mummi. <3

Pohojanmaa kirjoitti:

Kaikki oli ennen paljon parempaa

Elintarvikkeet olivat parempia. Käytettiin oikeaa voita ja kunnon maitoa ruoanlaittoon. Kyllä sen edelleenkin maistaa ruoissa onko voita vai pahaa margariinia käytetty. Jauhelihakin ja kaikki makkarat ja kinkut olivat tosi hyviä, sitten alkoi rahanahneus ja elintarviketeollisuus ja tehotuotanto. Ei voi maistua samalta eikä tule enää koskaan maistumaankaan. Makuaistitkin ovat täysin häiriintyneet nykyään. 

Taata paistoi ihania lättyjä!

Koulun jälkeen menin muutaman kerran viikossa mummolle odottamaan, että äit pääsee töistä. Joka kerta sain lämmintä kaakaota, jossa oli hurjasti sokeria ja tuoretta rieskaa voin kera. Kotona syötiin erittäin terveellisesti, joten tämä sokeri- ja rasvapläjäys oli parasta herkkua.