Lue keskustelun säännöt.
Asiat joita ei halua kuulla kun on menettänyt läheisen
27.07.2022 |
"Jumala on tarkoittanut näin tapahtuvan" tai jotain vastaavaa
tekee mieli repiä kappaleiksi tuollaiset ihmiset
Kommentit (82)
Lapseni kuoltua syöpään pahinta oli kuunnella kauhisteluja. "on se kamalaa kun tuollaista sattuu/onpa kauheaa nuori ihminen vielä" jne. Tää jatkui ja jatkui...onneksi oli myös halauksia ja olalle taputuksia jotka lohdutti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ihmiset yrittävät sanoa jotain lohduttaakseen. Joskus se voi vaikeassa tilanteessa tulla kömpelösti esitettyä.
Ei pidä olla läheisen menettäneenä niin armoton niitä kohtaan, jotka haluavat osoittaa myötätuntoa sanomalla edes jotain lohdutukseksi.
Läheisen menettänyt voi olla shokissa, järkyttynyt, ahdistunut, masentunut, täydessä sisäisessä kaaoksessa. Hän saa olla ihan niin armoton kuin on. Kenenkään ei tarvitse tulla "osoittamaan myötätuntoa" sanomalla omasta mielestään "lohduttavia" elämänviisauksia. Kukat, adressi, kortti tai ihan vain "otan osaa suureen suruun" riittää.
Vierailija kirjoitti:
Ihmiset yrittävät sanoa jotain lohduttaakseen. Joskus se voi vaikeassa tilanteessa tulla kömpelösti esitettyä.
Ei pidä olla läheisen menettäneenä niin armoton niitä kohtaan, jotka haluavat osoittaa myötätuntoa sanomalla edes jotain lohdutukseksi.
Kuinka monta läheistä olet itse menettänyt ja tiedätkö miltä se tuntuu? Älä jumalauta tule jakamaan käytösohjeita surun murtamalle ihmiselle.
"Olette vielä ihmeissänne tuon vanhan tilan kanssa"
Vierailija kirjoitti:
Menetys ei ole syy olla siekailemattoman epäkohtelias. Ja rauhoittavia saa lääkäriltä.
Olen lähipiirissä huomannut tämän, että ihminen joka on menettänyt läheisen, niin hänenestä tulee ilkeä muita läheisiään kohtaan. Ihan kuin se olisi muiden syy, että yksi kuolee ja vielä oman käden kautta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sääli kun mummo ei ehtinyt nädä lapsenlapsia. Ei varmaan kun ei olla sellaisia koskaan hankkimassa.
Vierailija kirjoitti:
Karmeinta jos pappi selittää Jumalan näin tahtovan. Erityistä hienotunteisuutta odottaisi juuri papilta.
Isä hyväksikäytti ja hautajaisissa sukulainen tuli selittämään, että suru helpottaa mutta ikävä jää.
Hyi h#lvetti.
Hyväksikäyttö tuhosi paitsi lapsuuden myös aikuisuuden ja vaivannut vuosikymmeniä.
En sure enkä ikävöi.
Riippuu ihan onko tietoinen hyväksikäytöstä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tiedän miltä sinusta tuntuu (ja sitten verrataan ehkä lapsen tai puolison kuolemaa mummon tai kissan menetykseen).
En oikein ymmärrä miksi tätä lausetta niin kovasti karsastetaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joo, ymmärrän tavallaan surun, mutta kauanko ajattelit ratsastaa sillä?
Työkaverilta tämä, kun perheenjäsen oli kuollut pari päivää sitten, olin allapäin enkä saanut enempää sairauslomaa. :)
Sain tietää, että läheinen ystävä oli illalla kuollut. Itkin koko yön ja menin naama turvonneena töihin. Koska olin juuri aloittanut uudella osastolla. Työkaveri sanoi vaan kyllä se siitä.
Eikä tuo "kyllä se siitä" ole vähän samaa tasoa kuin "otan osaa"? Ei sillä oikeasti tarkoiteta mitään. Sanotaan vain, koska tuntuu tyhmältä olla sanomatta yhtään mitään. Ehkä ei vaan tajunnut sanoa "otan osaa", kun ei sukulaisesta, saati perheenjäsenestä ollut kyse.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaveri alkoi heti tyrkyttää uskontoa, kun minulle tärkeä ihminen oli kuollut ja olin todella surullinen. Sitten kun jonkin ajan päästä yksi sukulaiseni kuoli, niin taas sama kaverini alkoi pitää puhetta uskonnosta. Ihan kuin se uskonasioiden esittely olisi siinä tilanteessa ollut se tärkein asia. Kuulosti kuin jonkin kiertävän kauppiaan myyntipuheelta. Tarkoitus oli varmaan hyvä, mutta kyllä se ärsytti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tiedän miltä sinusta tuntuu (ja sitten verrataan ehkä lapsen tai puolison kuolemaa mummon tai kissan menetykseen).
En oikein ymmärrä miksi tätä lausetta niin kovasti karsastetaan.
Varmaankin siksi, että lauseen kuulija ei oikein usko sanojan tietävän, miltä hänestä tuntuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"No, ei kannata ottaa niin vakavasti."
Sanon "osanottoni" ja ryhdyn sen jälkeen keskustelemaan Ukraina tilanteesta tai ruuan hinnasta. Minun elämäni jatkuu, vaikka joku joutui jo lähtemään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aviomieheni oli kuollut pari päivää sitten. Kaupassa puolituttu ihminen sanoi :" Jaa sullako on mies kuollut? No, eihän siinä mitään, kaikki me kuollaan joskus"
Kyllä meinasin hivauttaa moista ääliötä!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmiset yrittävät sanoa jotain lohduttaakseen. Joskus se voi vaikeassa tilanteessa tulla kömpelösti esitettyä.
Ei pidä olla läheisen menettäneenä niin armoton niitä kohtaan, jotka haluavat osoittaa myötätuntoa sanomalla edes jotain lohdutukseksi.
Läheisen menettänyt voi olla shokissa, järkyttynyt, ahdistunut, masentunut, täydessä sisäisessä kaaoksessa. Hän saa olla ihan niin armoton kuin on. Kenenkään ei tarvitse tulla "osoittamaan myötätuntoa" sanomalla omasta mielestään "lohduttavia" elämänviisauksia. Kukat, adressi, kortti tai ihan vain "otan osaa suureen suruun" riittää.
Pelkkä "otan osaa" on kaikkein neutraalein. Minulle on tultu sanomaan tuo tilanteessa, jossa eräs minulle lähes tuntematon henkilö oli kuollut. Sanojalla oli hyvä syy olettaa, että vainaja olisi ollut minulle jollain tavalla läheinen. Olisin ehkä purskahtanut nauruun, jos alettu "suuresta surusta" puhumaan. Muutenkin oli täysi työ pitää ilme kurissa, kun kiitin osanotosta. En kuitenkaan halunnut siinä tilanteessa lähteä avaamaan tilanteen todellista laitaa.
Jos joku epämiellyttävä sukulainen on kuollut, on ärsyttävää kuulla lauseet: "Kyllä mä tiedän että sulla on vaikeaa", tai "Mä en tajua miten sä jaksat".
Vierailija kirjoitti:
Karmeinta jos pappi selittää Jumalan näin tahtovan. Erityistä hienotunteisuutta odottaisi juuri papilta.
Isä hyväksikäytti ja hautajaisissa sukulainen tuli selittämään, että suru helpottaa mutta ikävä jää.
Hyi h#lvetti.
Hyväksikäyttö tuhosi paitsi lapsuuden myös aikuisuuden ja vaivannut vuosikymmeniä.
En sure enkä ikävöi.
Papit osaavat joskus olla sanavalinnoissaan aika yllättäviä, jopa silloin, kun päivänsankari on vielä elossa täysissä järjissään ja itse paikalla kuulemassa, mitä hänestä puhutaan.
Olihan hän jo iäkäs ja elämää nähnyt..
Kun vanhus meni parissa viikossa sairaalaan jouduttuaan huonoon kuntoon. Vaikea luottaa ns sairaanhoitoon, kun saadaan nopeasti ihminen heikkoon tilaan.
He, jotka eivät ooe ketään menettäneet ovat tökeröimpiä ja ei tilannetajua. On kyllä nähty. Ja toisille surua liiankin kanssa.
nro. 40 jatkaa vielä: Minä kerroin ystäville enimmäkseen viesteillä. Kirjoitin että pärjään ihan kohtalaisesti, mutta en pysty puhumaan asiasta vielä. Kaikki ymmärsivät ja tarjosivat keskustelumahdollisuutta sitten kun olisin siihen valmis.