Asiat joita ei halua kuulla kun on menettänyt läheisen

Vierailija kirjoitti:

Karmeinta jos pappi selittää Jumalan näin tahtovan. Erityistä hienotunteisuutta odottaisi juuri papilta.

Isä hyväksikäytti ja hautajaisissa sukulainen tuli selittämään, että suru helpottaa mutta ikävä jää.

Hyi h#lvetti.

Hyväksikäyttö tuhosi paitsi lapsuuden myös aikuisuuden ja vaivannut vuosikymmeniä.

En sure enkä ikävöi.

Olisko ollut parempi jos sukulainen olisi sanonut sinulle, että isäs oli paska äijä ja onneksi kuoli?

- Jumala ottaa ja antaa / Jumalan tahto / On päässyt luojan luokse 

- Kaikella on tarkoitus

- Kellekään ei anneta enempää kuin jaksaa kantaa

- Tiedän miltä sinusta tuntuu 

Ei näin.

Ennemmin; Olen hyvin pahoillani, kerro jos haluat puhua tai jos voin olla jotenkin avuksi. 

Tai kun kaverini isä kuoli yhtä äkkiä sairaskohtaukseen ollessamme parikymppisiä. Kaveri laittoi viestin. Menin käymään hänen ja äitinsä tykönä. Vein kynttilän, kukkia ja sanoin että en oikeasti tiedä mitä sanoa. Mutta olen tässä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joo, ymmärrän tavallaan surun, mutta kauanko ajattelit ratsastaa sillä?

Työkaverilta tämä, kun perheenjäsen oli kuollut pari päivää sitten, olin allapäin enkä saanut enempää sairauslomaa. :)

Sain tietää, että läheinen ystävä oli illalla kuollut. Itkin koko yön ja menin naama turvonneena töihin. Koska olin juuri aloittanut uudella osastolla. Työkaveri sanoi vaan kyllä se siitä.

Mitä olisit itse sanonut tuossa tilanteessa tai toivonut sinulle sanottavan?

Tuo lause, kun heitettiin ilman minkäänlaista empatiaa äänessä tai olemuksessa. Sitten jatkettiin töitä, kuin mitään ei olisi tapahtunut.

Läheisen kuoleman jälkeen voi sanoa, jos voin auttaa soita tms. Se että on valmis vaikka tulemaan lajittelemaan pois toisen vaatteita jne on suuri apu.  Ei kuitenkan niin kuin itselleni kävi, eräs pariskunta tuli ja valisti parhaita työkaluja ja muuta, sanoen ethän sinä näillä nyt enää mitään tee.  Se oli julmaa. Olisi laittanut laatikkoon ja sanonut jos joskus haluat luopua näistä voimme ostaa jotain. Se olisi ollut ok. Toinen pariskunta valitsi muutaman huonekalun kun minä kuulemma haluaisin niistä kohta kuitenkin luopua.

Ihmiset ovat aika julmia.

-Yritä päästä siitä yli (jo)

-Kyllä sinä siitä yli pääset

-Pärjäät hyvin (jos talous sakkaa)

-Jokainen me menetämme vanhemman (tai läheisen)

-Oli jo vanha, ei mikään yllätys, vanhojen kuuluu kuolla ei jäädä tänne

-Miten niin et jaksa, sinussa on jotain vikaa, et voi surra ikuisesti

-Kyllä se siitä, piristyt kyllä, mitään hätää ei ole

-Nyt mennään lenkille, raikas ilma virkistää (ulkona kauhea pakkanen)

"Ei kannata jäädä lomalle, töissä saat muuta ajateltavaa."

Hän pääsi parempaan paikkaan.

Tää on niin kamala, ikäänkuin elämä täällä olisi ollut kamalaa ja pelkkää kärsimystä. Ei ollut, oltiin onnellisia ja elämä oli hyvää. Mäkin haluun nyt sinne parempaan paikkaan.

Pahinta mitä minulle kommentoitiin puolisoni kuoleman jälkeen, oli kyllä sä vielä löydät jonkun uuden miehen.

Jos puoliso on kuollut ja toinen alkaa selittää että voisi verrata omaa avioeroaan tähän tunteeseen.

On niin kamalaa se ero.

- semmottis

- nyt ei ole enää kipuja

- ei tänne kukaan ole jäänyt

Vierailija kirjoitti:

Mun mielestä tuo osaanottokin on vähän teennäistä sillä kovin moni ei oikeasti ota osaa toisen läheisen kuolemaan. En kyllä keksi mitään parempaakaan. Ehkä jokin olen pahoillani sinun puolestasi?

Minä toivottelen joskus jaksamisia.

"Ehkä näin oli parempi" sanottiin, kun siskoni oli kuollut huumeiden yliannostukseen. Häneltä jäi pienet lapset, ja sanoja tarkoitti sitä, että lapsille on parempaa kasvaa vain isänsä kanssa.

Kieltämättä olen itse nykyään tavallaan samaa mieltä, tai ainakin ymmärrän. Ainakin lapsensa saivat turvallisen ja vakaan lapsuuden, ilman huumeongelmaista äitiä sekoilemassa. Mutta heti tapahtuneen jälkeen kuulosti erikoiselta.

Oon mäkin eronnut. (Tilanteessa kun toisen puoliso kuollut nelikymppisenä)

Älä ikinä sano noin, ikinä. Ei voi verrata.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Karmeinta jos pappi selittää Jumalan näin tahtovan. Erityistä hienotunteisuutta odottaisi juuri papilta.

Isä hyväksikäytti ja hautajaisissa sukulainen tuli selittämään, että suru helpottaa mutta ikävä jää.

Hyi h#lvetti.

Hyväksikäyttö tuhosi paitsi lapsuuden myös aikuisuuden ja vaivannut vuosikymmeniä.

En sure enkä ikävöi.

Olisko ollut parempi jos sukulainen olisi sanonut sinulle, että isäs oli paska äijä ja onneksi kuoli?

Sikäli, jos joku olis tiennyt. Mutta tämä oli muille kiva, ja säästi muut.

Noin yleisesti ottaen ei tarvi sanoa mitään. Tai voi sanoa ettei tiedä mitä sanoisi. Jos on läheinen voi sanoa että soita tai pyydä apua jos tarvit.

Vierailija kirjoitti:

Mun mielestä tuo osaanottokin on vähän teennäistä sillä kovin moni ei oikeasti ota osaa toisen läheisen kuolemaan. En kyllä keksi mitään parempaakaan. Ehkä jokin olen pahoillani sinun puolestasi?

Miksi kenenkään pitää olla pahoillaan, jos ei ole tehnyt mitään, puhumattakaan, että pitäisi olla pahoillaan toisen puolesta. Kyllä Otan osaa on mielestäni parempi.

Minultakin kuoli koira viime kesänä. Ylipäätään lemmikin kuoleman vertaaminen läheisen kuolemaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun mielestä tuo osaanottokin on vähän teennäistä sillä kovin moni ei oikeasti ota osaa toisen läheisen kuolemaan. En kyllä keksi mitään parempaakaan. Ehkä jokin olen pahoillani sinun puolestasi?

Minä toivottelen joskus jaksamisia.

Itse toivottelen jaksamista kuolemansairaalle enolleni, kun kuolema oli jo varma, ei kannattanut toivottaa paranemisia.

Tähän tulee alapeukkua mutta tämä on vain minun näkemykseni. En halua kuulla ovikellon soittoa/oveen koputusta ja oven takana olevaa kutsumatonta vierasta, joka tulee pyytämättä luokseni laittamaan ruokaa tai jopa siivoamaan. En jaksaisi surun keskellä miettiä, miten hätistän hyysäävän hyvää tarkoittavan sukulaisen/kaverin loukkaamatta häntä. Onneksi oma lähipiirini oli surun aikana sen verran korrektia, etteivät tunteneet pyytämättä auttamaan ja tajusivat että kyllä aikuinen ihminen syömisistään yms. huolehtii.

Minä en haluaisi "kuulla" oikeastaan mitään surun alkuaikoina, koska olen sellainen, että surun kohdatessa haluan käydä asiaa läpi ensin vain omassa päässäni selittelemättä tuntemuksiani kenellekään. En kaipaa osanottosoittoja tai -käyntejä, kyselyjä jaksamisesta tai mitään ymmärtäväisiä kuuntelijoita, ihan vaan viesti riittää. Myöhemmin voin toki puhuakin asiasta. Mutta mistä sen voisi kukaan tietää, en viitsi kaikille tutuilleni etukäteen kuuluttaa, että jos multa joku läheinen kuolee, niin älä sitten vaan ole yhteydessä.

Niistä loputtomista yhteydenotoista ja kommenteista joita sain veljeni itsemurhan jälkeen lämmittävimpinä ovat jääneet mieleen ne, joissa ei yritetty lohduttaa tai piristää tai luoda mitään uskoa tulevaan, vaan joissa suoraan sanottiin kuinka hirveä asia oli ja että oltiin pahoillaan. Esim. "Olen pahoillani. Tuo on mahdoton asia käsiteltäväksi." riittää hyvin. Ei tarvitse sanoa muuta.

Eniten ärsyttivät kaikki "tiedän mitä käy läpi" kun sanojalta oli kuollut tyyliin isovanhempi vuosia sitten tai anopin "ei tässä auta kuin mennä eteenpäin", vaikka olin heti kuolemaa seuraavana päivänä palannut töihin, hoidin lapsen ja muutkin asiat päällepäin normaalisti. Vaikkakaan jälkeenpäin seuraavista viikoista ei ole jäänyt muistikuvia, olin täysin shokissa.