Anoppi kuvittelee että häntä luullaan vauvan äidiksi

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse sanoisin, se äiti voi tulla sieltä ihan mummon alitajunnasta, etenkin jos on jo vähän väsynyt pienen kanssa olemiseen. Aivot toimii niin.

Meillä on tyttären lasten toisen mummon kanssa samanlainen tilanne. Molemmilla omien lasten ikäero n. 3 vuotta, molemmilla tyttö ja poika. Samoin tyttären lapsilla n. 3 vuotta ikäeroa.

Kuulin kerran kun hän näitä yhteisiä lapsenlapsia huuteli omien lastensa nimellä kun olivat jotain 8 ja 5. Tulkeepa jo syömään. ( Olimme yhdessä lastenvahteina).

Purskahdin nauruun, koska minullekin joskus kävi niin, kutsuin heitä omien lasten nimillä.

Semmonen alitajuntainen takautuma.

Älkää hyvät nuoret koko ajan turhasta raivotko, aika näyttää teillekin närhen ne.

On täysin eri asia kutsua lapsenlapsia lastensa nimillä kuin sekoittaa itsensä miniään tai tyttäreen.

Se äiti voi tulla ihan sieltä alitajunnasta jos jo vähän väsyneenä hoitaa pieniä. Tulee alitajunnasta takautuma.

Älkää rasittako niitä äitejänne ja anopeitanne.

Siis ihan sama alitajunta mistä tulee ne väärät nimet suusta ulos.

Ei kukaan ole rasittanut yhtään ketään. Ja miten se sieltä tulee? Täysin höpöä.

Kunhan vanhenet ja alitajunnassa on jotain muutakin kuin anoppi, anoppi, anoppi.

Tuntuu ettei aivoillasi vielä paljon ole muistikerroksia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos en tule toimeen muiden kanssa = se toinen on narsisti.

Itse olen rauhallinen ja sosiaalisesti taitava.

Tuo juuri toistuu tällä palstalla lähes kaikissa keskusteluissa.

Olen tullut allergiseksi koko termille.

Aina jos ei pidä toisen tavasta toimia, napsahtaa diagnoosi.

Jos ongelma on toisen reviirille (kotona, lasten kanssa) tunkeva rajaton ihminen (isoäiti joka ei tiedä mikä ero on äidillä ja isoäidillä), se ongelma on tämä reviirille tunkeva rajaton ihminen. Se ei ole se ihminen joka on omalla reviirillä ja ymmärtää kenen kotona ollaan ja kuka on äiti.

Sulla on selkeästi vain mt-ongelmia, jos et tätä edes erota.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse sanoisin, se äiti voi tulla sieltä ihan mummon alitajunnasta, etenkin jos on jo vähän väsynyt pienen kanssa olemiseen. Aivot toimii niin.

Meillä on tyttären lasten toisen mummon kanssa samanlainen tilanne. Molemmilla omien lasten ikäero n. 3 vuotta, molemmilla tyttö ja poika. Samoin tyttären lapsilla n. 3 vuotta ikäeroa.

Kuulin kerran kun hän näitä yhteisiä lapsenlapsia huuteli omien lastensa nimellä kun olivat jotain 8 ja 5. Tulkeepa jo syömään. ( Olimme yhdessä lastenvahteina).

Purskahdin nauruun, koska minullekin joskus kävi niin, kutsuin heitä omien lasten nimillä.

Semmonen alitajuntainen takautuma.

Älkää hyvät nuoret koko ajan turhasta raivotko, aika näyttää teillekin närhen ne.

On täysin eri asia kutsua lapsenlapsia lastensa nimillä kuin sekoittaa itsensä miniään tai tyttäreen.

Se äiti voi tulla ihan sieltä alitajunnasta jos jo vähän väsyneenä hoitaa pieniä. Tulee alitajunnasta takautuma.

Älkää rasittako niitä äitejänne ja anopeitanne.

Siis ihan sama alitajunta mistä tulee ne väärät nimet suusta ulos.

Ei kukaan ole rasittanut yhtään ketään. Ja miten se sieltä tulee? Täysin höpöä.

Kunhan vanhenet ja alitajunnassa on jotain muutakin kuin anoppi, anoppi, anoppi.

Tuntuu ettei aivoillasi vielä paljon ole muistikerroksia.

No mitne sillä anopilla ei mitään muita rooleja kuin äiti,äiti,äiti ole sinne alitajuntaan tarttunut viisaan ja pitkän elämän varrella?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mistähän saisi sellaisen koulutuksen, että pystyisi määrittelemään ihmisen narsistiksi ihan vain kirjoitusten perusteella?

Vai vaaditaanko siihen joku eronnut yh-äiti joka sohvalla makaa ja bisseä kulauttelee kirjoitustensa lomassa?

Sen saa sillä kun elää narsistin vaikutuspiirissä. Sen jälkeen näkee otsallaankin ne kaikki kiemurat ja kommervenkit. Se on usein kuin hidasta kolaria seuraisi, kun se kehityskaari on aina sama.

Miksi ihmeessä hakeudut yhä uudelleen ja uudelleen jälleen uuden narsistin lähipiiriin? Onko tutkasi jotenkin vioittunut tai onko syy kenties sinussa itsessäsi? Diagnosoit muut, mutta et itseäsi.

Missään ei lukenut että hakeutuisin yhtään mihinkään. Synnyin sellaiseen. Otin etäisyyttä jo kymmenvuotiaasta alkaen enkä enää ole tekemisissä.

Näen kyllä edelleen kaikki tuhot mitä siinä syntyy koska en ole ainoa lapsi.

Tämän jälkeenkö määrittelet palstalla tuntemattomia ihmisiä narsisteiksi?

- ohis

Tunnistan narsistin ja narsistisen käytöksen, kyllä.

Äitini mielestä isäni oli narsisti. Kun kävin lukemassa narsistin tuntomerkit, tuli lähinnä äitini mieleen.

Suhtaudun erittäin varauksella siihen mitä joku kertoo omasta parisuhteestaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun anoppi itse kutsui itseään pari kertaa äidiksi, kun leikki lapseni kanssa vauvana. Oli kuulemma vahinko, kun oli siihen niin tottunut. En tiedä oliko, mutta oli oli vauvaa muutenkin niin paljon, että tuntui tuon jälkeen entistä epämukavammalta. Oli aika helpotus, että muutimme miehen töiden perässä muutaman sadan kilometrin päähän, niin anoppi ei ollut enää siinä leikkimässä äitiä jatkuvasti.

Tuo on outo ilmiö. Yrittävätköhän hyvittää poikansa kanssa tekemänsä kasvatusvirheet noin tai jotain?

Kuvittelee, että häntä luullaan ikäistään nuoremmaksi, että voisi olla vaunuikäisen äiti..

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun äiti oli 40v kun siitä tuli mummo ja sitä luultiin aina mun tyttären äidiksi, kun ne liikkui jossain yhdessä. Mun mielestä se oli ihan luonnollista, että ihmiset erehtyivät niin luulemaan. Vaikutatte jotenkin epävarmoilta itsestänne, jos tollanen teitä närkästyttää.

Juuri näin. Kaikesta etsitään jokin kulma, mistä saisi möksähtää.

Etenkin, jos kysymyksessä on anoppi. Harvoin omaa äitiä parjataan.

Tässäkin ketjussa kerrotaan että myös oma äiti voi olla rajaton. Minullakin ihan helvetin paljon rajaton.

Myös miniöiden ja tyttärien osalta täysin mahdollista, että vaatimukset ovat melko mielikuvituksellisia ja rajattomia, mutta olkoon se eri stoori. Mutta on hyvä muistaa tämäkin puoli rehellisyyden nimessä.

Hyvin harvoin ne miniät ja tyttäret tunkee sinne mummon perheeseen rajattomasti sohlaamaan.

On miniöitä ja tyttäriä, jotka kuvittelevat äitinsä/anoppinsa olevan 24/7 lapsenvahti tai no vähintään joka viikonloppu.

Kyllä silloin solvataan rajattomasti mummon perheessä.

Edelleenkäänhän he eivät ole mummon kotona tämän reviirillä, sotkeudu tämän perheen asioihin, järjestele kaappeja tai ala nimittää itseään apen vaimoksi.

Se mummo vain sanoo, milloin ei sovi. Varmaankin tämä taito on tarttunut pitkän elämän varrella.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun äiti oli 40v kun siitä tuli mummo ja sitä luultiin aina mun tyttären äidiksi, kun ne liikkui jossain yhdessä. Mun mielestä se oli ihan luonnollista, että ihmiset erehtyivät niin luulemaan. Vaikutatte jotenkin epävarmoilta itsestänne, jos tollanen teitä närkästyttää.

Juuri näin. Kaikesta etsitään jokin kulma, mistä saisi möksähtää.

Etenkin, jos kysymyksessä on anoppi. Harvoin omaa äitiä parjataan.

Tässäkin ketjussa kerrotaan että myös oma äiti voi olla rajaton. Minullakin ihan helvetin paljon rajaton.

Myös miniöiden ja tyttärien osalta täysin mahdollista, että vaatimukset ovat melko mielikuvituksellisia ja rajattomia, mutta olkoon se eri stoori. Mutta on hyvä muistaa tämäkin puoli rehellisyyden nimessä.

Hyvin harvoin ne miniät ja tyttäret tunkee sinne mummon perheeseen rajattomasti sohlaamaan.

On miniöitä ja tyttäriä, jotka kuvittelevat äitinsä/anoppinsa olevan 24/7 lapsenvahti tai no vähintään joka viikonloppu.

Kyllä silloin solvataan rajattomasti mummon perheessä.

*sohlataan

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mistähän saisi sellaisen koulutuksen, että pystyisi määrittelemään ihmisen narsistiksi ihan vain kirjoitusten perusteella?

Vai vaaditaanko siihen joku eronnut yh-äiti joka sohvalla makaa ja bisseä kulauttelee kirjoitustensa lomassa?

Sen saa sillä kun elää narsistin vaikutuspiirissä. Sen jälkeen näkee otsallaankin ne kaikki kiemurat ja kommervenkit. Se on usein kuin hidasta kolaria seuraisi, kun se kehityskaari on aina sama.

Miksi ihmeessä hakeudut yhä uudelleen ja uudelleen jälleen uuden narsistin lähipiiriin? Onko tutkasi jotenkin vioittunut tai onko syy kenties sinussa itsessäsi? Diagnosoit muut, mutta et itseäsi.

Missään ei lukenut että hakeutuisin yhtään mihinkään. Synnyin sellaiseen. Otin etäisyyttä jo kymmenvuotiaasta alkaen enkä enää ole tekemisissä.

Näen kyllä edelleen kaikki tuhot mitä siinä syntyy koska en ole ainoa lapsi.

Tämän jälkeenkö määrittelet palstalla tuntemattomia ihmisiä narsisteiksi?

- ohis

Tunnistan narsistin ja narsistisen käytöksen, kyllä.

Äitini mielestä isäni oli narsisti. Kun kävin lukemassa narsistin tuntomerkit, tuli lähinnä äitini mieleen.

Suhtaudun erittäin varauksella siihen mitä joku kertoo omasta parisuhteestaan.

Anopin ja miniän/vävyn tai äidin ja tyttären/pojan suhde ei ole parisuhde.

Kuule, se että 60-70 -vuotiaat pitävät itseään paljon todellista nuoremman näköisinä on niin tuttua.

Anoppini esitteli ylpeänä luokkakokouskuvaansa, kuinka se ja se ihmetteli jälkikäteen, että "voiko hän todella olla samanikäinen kuin vieressä oleva luokkakaveri, joka on niin paljon vanhemman näköinen".  No, siinä kuvassa oli kaksi eläkeikäistä naista jotka todellakin näyttivät ihan samanikäisiltä....

Ystävättäreni näki anopin kerran livenä. Sanoi hämmentyneenä minulle jälkikäteen "minä luulin sinun puheiden perusteella, että anoppisi on nuorekas, kun puuhastelee kaikenlaista, mutta hänhän näytti todella vanhalta, minkä ikäinen hän oikein onkaan?"

Mutta pääasia tietysti, että eläkeikäinen rouva pitää itseään paljon ikäistään nuoremman näköisenä :)

Anna luulla ja ole iloinen, että käyttää vaunulenkeillä. Mikäs tuossa.

Käsi joka kehtoa keinuttaa creepy!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse sanoisin, se äiti voi tulla sieltä ihan mummon alitajunnasta, etenkin jos on jo vähän väsynyt pienen kanssa olemiseen. Aivot toimii niin.

Meillä on tyttären lasten toisen mummon kanssa samanlainen tilanne. Molemmilla omien lasten ikäero n. 3 vuotta, molemmilla tyttö ja poika. Samoin tyttären lapsilla n. 3 vuotta ikäeroa.

Kuulin kerran kun hän näitä yhteisiä lapsenlapsia huuteli omien lastensa nimellä kun olivat jotain 8 ja 5. Tulkeepa jo syömään. ( Olimme yhdessä lastenvahteina).

Purskahdin nauruun, koska minullekin joskus kävi niin, kutsuin heitä omien lasten nimillä.

Semmonen alitajuntainen takautuma.

Älkää hyvät nuoret koko ajan turhasta raivotko, aika näyttää teillekin närhen ne.

On täysin eri asia kutsua lapsenlapsia lastensa nimillä kuin sekoittaa itsensä miniään tai tyttäreen.

Se äiti voi tulla ihan sieltä alitajunnasta jos jo vähän väsyneenä hoitaa pieniä. Tulee alitajunnasta takautuma.

Älkää rasittako niitä äitejänne ja anopeitanne.

Siis ihan sama alitajunta mistä tulee ne väärät nimet suusta ulos.

Ei kukaan ole rasittanut yhtään ketään. Ja miten se sieltä tulee? Täysin höpöä.

Kunhan vanhenet ja alitajunnassa on jotain muutakin kuin anoppi, anoppi, anoppi.

Tuntuu ettei aivoillasi vielä paljon ole muistikerroksia.

No mitne sillä anopilla ei mitään muita rooleja kuin äiti,äiti,äiti ole sinne alitajuntaan tarttunut viisaan ja pitkän elämän varrella?

No mepä puhutaan siitä alitajunnasta joka on sinulle vieras asia. En tiedä sen tieteellistä nimeä.

Jos tunnet dementikkoja he toimivat alitajunnalla. He etsivät klapuja joita voisi panna sähköuuniin. He puhuvat asioista kun olivat nuoria. Missähän ne mun uudet tanssikengät on, menen illalla lavalle. Hoitokodin sängyssä huutavat äitiä auttamaan. Puhuvat pikku tuhmuuksia mitä elömänsä varrella ovat puolisonsa kanssa puhuneet jne.

Puhutaas uudestaan kun sinäkin muistat 70 vuotra taaksepäin ja olet nähnyt elämää enemmän kuin rajallisessa kotireviirissäsi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mistähän saisi sellaisen koulutuksen, että pystyisi määrittelemään ihmisen narsistiksi ihan vain kirjoitusten perusteella?

Vai vaaditaanko siihen joku eronnut yh-äiti joka sohvalla makaa ja bisseä kulauttelee kirjoitustensa lomassa?

Sen saa sillä kun elää narsistin vaikutuspiirissä. Sen jälkeen näkee otsallaankin ne kaikki kiemurat ja kommervenkit. Se on usein kuin hidasta kolaria seuraisi, kun se kehityskaari on aina sama.

Miksi ihmeessä hakeudut yhä uudelleen ja uudelleen jälleen uuden narsistin lähipiiriin? Onko tutkasi jotenkin vioittunut tai onko syy kenties sinussa itsessäsi? Diagnosoit muut, mutta et itseäsi.

Missään ei lukenut että hakeutuisin yhtään mihinkään. Synnyin sellaiseen. Otin etäisyyttä jo kymmenvuotiaasta alkaen enkä enää ole tekemisissä.

Näen kyllä edelleen kaikki tuhot mitä siinä syntyy koska en ole ainoa lapsi.

Tämän jälkeenkö määrittelet palstalla tuntemattomia ihmisiä narsisteiksi?

- ohis

Tunnistan narsistin ja narsistisen käytöksen, kyllä.

Äitini mielestä isäni oli narsisti. Kun kävin lukemassa narsistin tuntomerkit, tuli lähinnä äitini mieleen.

Suhtaudun erittäin varauksella siihen mitä joku kertoo omasta parisuhteestaan.

Anopin ja miniän/vävyn tai äidin ja tyttären/pojan suhde ei ole parisuhde.

Suomessa on paljon persoonallisuushäiriöisiä ihmisiä. Näiden ihmisten tulkinta muista ihmisistä ja tapahtumista on vääristynyt. Omalla äidilläni on diagnosoitu harhaluuloisuushäiriö. Ihmettelin pitkään miten hän tulkitsee ihan omituisesti joitain tilanteita, joissa olin itsekin ollut paikalla. Erittäin negatiivista tulkintaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mistähän saisi sellaisen koulutuksen, että pystyisi määrittelemään ihmisen narsistiksi ihan vain kirjoitusten perusteella?

Vai vaaditaanko siihen joku eronnut yh-äiti joka sohvalla makaa ja bisseä kulauttelee kirjoitustensa lomassa?

Sen saa sillä kun elää narsistin vaikutuspiirissä. Sen jälkeen näkee otsallaankin ne kaikki kiemurat ja kommervenkit. Se on usein kuin hidasta kolaria seuraisi, kun se kehityskaari on aina sama.

Miksi ihmeessä hakeudut yhä uudelleen ja uudelleen jälleen uuden narsistin lähipiiriin? Onko tutkasi jotenkin vioittunut tai onko syy kenties sinussa itsessäsi? Diagnosoit muut, mutta et itseäsi.

Missään ei lukenut että hakeutuisin yhtään mihinkään. Synnyin sellaiseen. Otin etäisyyttä jo kymmenvuotiaasta alkaen enkä enää ole tekemisissä.

Näen kyllä edelleen kaikki tuhot mitä siinä syntyy koska en ole ainoa lapsi.

Tämän jälkeenkö määrittelet palstalla tuntemattomia ihmisiä narsisteiksi?

- ohis

Tunnistan narsistin ja narsistisen käytöksen, kyllä.

Äitini mielestä isäni oli narsisti. Kun kävin lukemassa narsistin tuntomerkit, tuli lähinnä äitini mieleen.

Suhtaudun erittäin varauksella siihen mitä joku kertoo omasta parisuhteestaan.

Anopin ja miniän/vävyn tai äidin ja tyttären/pojan suhde ei ole parisuhde.

Suomessa on paljon persoonallisuushäiriöisiä ihmisiä. Näiden ihmisten tulkinta muista ihmisistä ja tapahtumista on vääristynyt. Omalla äidilläni on diagnosoitu harhaluuloisuushäiriö. Ihmettelin pitkään miten hän tulkitsee ihan omituisesti joitain tilanteita, joissa olin itsekin ollut paikalla. Erittäin negatiivista tulkintaa.

Persoonallisuushäiriöistä on se että kuvittelee itsensä toisen naisen lapsen äidiksi.

Tämä keskustelu on jo saanut häiriintyneitä piirteitä. Äititraumaiset narsistihullut vallanneet areenan. Aika hiton kaukana alkuperäisestä puheenaiheesta.

Mulle on kyllä ihan sanottu, että voisin olla lapsenlapseni äiti. Ollaan niin samannäköisiä ja -oloisia. Eli ei se aina ole isoäidin oma keksintö. Otin tietenkin tuon kohteliaisuutena, varsinkin kun olen liki 50 vuotta vanhempi kuin lapsenlapsi.

Vierailija kirjoitti:

Tämä keskustelu on jo saanut häiriintyneitä piirteitä. Äititraumaiset narsistihullut vallanneet areenan. Aika hiton kaukana alkuperäisestä puheenaiheesta.

Tänne on nyt länkytetty täysin ohi vaikka mitä. Ja voivoteltu sitä sun tätä. Ja solvattu muita. Pysy aiheessa! Älä herjaa!

Ei ne isoäidit niitä lapsia omi tai varasta. Mielellään palauttavat, kun väsyvät hoitamiseen. Tajuatte sitten, kun olette siinä iässä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mistähän saisi sellaisen koulutuksen, että pystyisi määrittelemään ihmisen narsistiksi ihan vain kirjoitusten perusteella?

Vai vaaditaanko siihen joku eronnut yh-äiti joka sohvalla makaa ja bisseä kulauttelee kirjoitustensa lomassa?

Sen saa sillä kun elää narsistin vaikutuspiirissä. Sen jälkeen näkee otsallaankin ne kaikki kiemurat ja kommervenkit. Se on usein kuin hidasta kolaria seuraisi, kun se kehityskaari on aina sama.

Miksi ihmeessä hakeudut yhä uudelleen ja uudelleen jälleen uuden narsistin lähipiiriin? Onko tutkasi jotenkin vioittunut tai onko syy kenties sinussa itsessäsi? Diagnosoit muut, mutta et itseäsi.

Missään ei lukenut että hakeutuisin yhtään mihinkään. Synnyin sellaiseen. Otin etäisyyttä jo kymmenvuotiaasta alkaen enkä enää ole tekemisissä.

Näen kyllä edelleen kaikki tuhot mitä siinä syntyy koska en ole ainoa lapsi.

Tämän jälkeenkö määrittelet palstalla tuntemattomia ihmisiä narsisteiksi?

- ohis

Tunnistan narsistin ja narsistisen käytöksen, kyllä.

Äitini mielestä isäni oli narsisti. Kun kävin lukemassa narsistin tuntomerkit, tuli lähinnä äitini mieleen.

Suhtaudun erittäin varauksella siihen mitä joku kertoo omasta parisuhteestaan.

Anopin ja miniän/vävyn tai äidin ja tyttären/pojan suhde ei ole parisuhde.

Suomessa on paljon persoonallisuushäiriöisiä ihmisiä. Näiden ihmisten tulkinta muista ihmisistä ja tapahtumista on vääristynyt. Omalla äidilläni on diagnosoitu harhaluuloisuushäiriö. Ihmettelin pitkään miten hän tulkitsee ihan omituisesti joitain tilanteita, joissa olin itsekin ollut paikalla. Erittäin negatiivista tulkintaa.

Persoonallisuushäiriöistä on se että kuvittelee itsensä toisen naisen lapsen äidiksi.

Harhaluuloisuushäiriöinen äitini ei kuvitellut itseään lastenlastensa äidiksi, mutta hän kärsi ihan hillittömästä anoppivihasta. Isoäitini on kuollut jo 30 vuotta sitten, mutta äidin jupinoissa hän elää edelleen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos en tule toimeen muiden kanssa = se toinen on narsisti.

Itse olen rauhallinen ja sosiaalisesti taitava.

Tuo juuri toistuu tällä palstalla lähes kaikissa keskusteluissa.

Olen tullut allergiseksi koko termille.

Aina jos ei pidä toisen tavasta toimia, napsahtaa diagnoosi.

Jos ongelma on toisen reviirille (kotona, lasten kanssa) tunkeva rajaton ihminen (isoäiti joka ei tiedä mikä ero on äidillä ja isoäidillä), se ongelma on tämä reviirille tunkeva rajaton ihminen. Se ei ole se ihminen joka on omalla reviirillä ja ymmärtää kenen kotona ollaan ja kuka on äiti.

Sulla on selkeästi vain mt-ongelmia, jos et tätä edes erota.

Oikeesti, vaikutat hyvin suppealta ja itsekkäältä ihmiseltä. Ei se anopin poika koskaan ole varovasti sanonut pitäiskö teidän hakeutua johonkin perheneuvontaan ja saaman apua vihamieliseen käytökseen?

Vai onko se koti niin sinun reviiriä että mieskin on ulkopuolinen ja sivullinen ilman sananvaltaa?