Anoppi kuvittelee että häntä luullaan vauvan äidiksi
Tuli vaunulenkiltä harhaisena. No, antaa olla, ajettelen, kun tekee hänet niin onnelliseksi?
Kommentit (611)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mistähän saisi sellaisen koulutuksen, että pystyisi määrittelemään ihmisen narsistiksi ihan vain kirjoitusten perusteella?
Vai vaaditaanko siihen joku eronnut yh-äiti joka sohvalla makaa ja bisseä kulauttelee kirjoitustensa lomassa?
Sen saa sillä kun elää narsistin vaikutuspiirissä. Sen jälkeen näkee otsallaankin ne kaikki kiemurat ja kommervenkit. Se on usein kuin hidasta kolaria seuraisi, kun se kehityskaari on aina sama.
Miksi ihmeessä hakeudut yhä uudelleen ja uudelleen jälleen uuden narsistin lähipiiriin? Onko tutkasi jotenkin vioittunut tai onko syy kenties sinussa itsessäsi? Diagnosoit muut, mutta et itseäsi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun äiti oli 40v kun siitä tuli mummo ja sitä luultiin aina mun tyttären äidiksi, kun ne liikkui jossain yhdessä. Mun mielestä se oli ihan luonnollista, että ihmiset erehtyivät niin luulemaan. Vaikutatte jotenkin epävarmoilta itsestänne, jos tollanen teitä närkästyttää.
Juuri näin. Kaikesta etsitään jokin kulma, mistä saisi möksähtää.
Etenkin, jos kysymyksessä on anoppi. Harvoin omaa äitiä parjataan.
Tässäkin ketjussa kerrotaan että myös oma äiti voi olla rajaton. Minullakin ihan helvetin paljon rajaton.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mistähän saisi sellaisen koulutuksen, että pystyisi määrittelemään ihmisen narsistiksi ihan vain kirjoitusten perusteella?
Vai vaaditaanko siihen joku eronnut yh-äiti joka sohvalla makaa ja bisseä kulauttelee kirjoitustensa lomassa?
Sen saa sillä kun elää narsistin vaikutuspiirissä. Sen jälkeen näkee otsallaankin ne kaikki kiemurat ja kommervenkit. Se on usein kuin hidasta kolaria seuraisi, kun se kehityskaari on aina sama.
Miksi ihmeessä hakeudut yhä uudelleen ja uudelleen jälleen uuden narsistin lähipiiriin? Onko tutkasi jotenkin vioittunut tai onko syy kenties sinussa itsessäsi? Diagnosoit muut, mutta et itseäsi.
Missään ei lukenut että hakeutuisin yhtään mihinkään. Synnyin sellaiseen. Otin etäisyyttä jo kymmenvuotiaasta alkaen enkä enää ole tekemisissä.
Näen kyllä edelleen kaikki tuhot mitä siinä syntyy koska en ole ainoa lapsi.
Kyllä mummona olo on vaikeaa. Teki miten vaan, aina joku möksähtää. Olenkin sanoutunut siitä irti ja muuttanut kauaksi. Mesokoon miniä itsekseen.
Jos en tule toimeen muiden kanssa = se toinen on narsisti.
Itse olen rauhallinen ja sosiaalisesti taitava.
Itse sanoisin, se äiti voi tulla sieltä ihan mummon alitajunnasta, etenkin jos on jo vähän väsynyt pienen kanssa olemiseen. Aivot toimii niin.
Meillä on tyttären lasten toisen mummon kanssa samanlainen tilanne. Molemmilla omien lasten ikäero n. 3 vuotta, molemmilla tyttö ja poika. Samoin tyttären lapsilla n. 3 vuotta ikäeroa.
Kuulin kerran kun hän näitä yhteisiä lapsenlapsia huuteli omien lastensa nimellä kun olivat jotain 8 ja 5. Tulkeepa jo syömään. ( Olimme yhdessä lastenvahteina).
Purskahdin nauruun, koska minullekin joskus kävi niin, kutsuin heitä omien lasten nimillä.
Semmonen alitajuntainen takautuma.
Älkää hyvät nuoret koko ajan turhasta raivotko, aika näyttää teillekin närhen ne.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun äiti oli 40v kun siitä tuli mummo ja sitä luultiin aina mun tyttären äidiksi, kun ne liikkui jossain yhdessä. Mun mielestä se oli ihan luonnollista, että ihmiset erehtyivät niin luulemaan. Vaikutatte jotenkin epävarmoilta itsestänne, jos tollanen teitä närkästyttää.
Juuri näin. Kaikesta etsitään jokin kulma, mistä saisi möksähtää.
Etenkin, jos kysymyksessä on anoppi. Harvoin omaa äitiä parjataan.
Tässäkin ketjussa kerrotaan että myös oma äiti voi olla rajaton. Minullakin ihan helvetin paljon rajaton.
Myös miniöiden ja tyttärien osalta täysin mahdollista, että vaatimukset ovat melko mielikuvituksellisia ja rajattomia, mutta olkoon se eri stoori. Mutta on hyvä muistaa tämäkin puoli rehellisyyden nimessä.
Vierailija kirjoitti:
Itse sanoisin, se äiti voi tulla sieltä ihan mummon alitajunnasta, etenkin jos on jo vähän väsynyt pienen kanssa olemiseen. Aivot toimii niin.
Meillä on tyttären lasten toisen mummon kanssa samanlainen tilanne. Molemmilla omien lasten ikäero n. 3 vuotta, molemmilla tyttö ja poika. Samoin tyttären lapsilla n. 3 vuotta ikäeroa.
Kuulin kerran kun hän näitä yhteisiä lapsenlapsia huuteli omien lastensa nimellä kun olivat jotain 8 ja 5. Tulkeepa jo syömään. ( Olimme yhdessä lastenvahteina).
Purskahdin nauruun, koska minullekin joskus kävi niin, kutsuin heitä omien lasten nimillä.
Semmonen alitajuntainen takautuma.Älkää hyvät nuoret koko ajan turhasta raivotko, aika näyttää teillekin närhen ne.
On täysin eri asia kutsua lapsenlapsia lastensa nimillä kuin sekoittaa itsensä miniään tai tyttäreen.
Mikä minusta on kammottavaa nämä jutut: meitä luultiin sisaruksiksi tyttäreni kanssa.
Mikä meriitti on olla olemukseltaan nuori eikä aikuinen ihminen?
Ja on se kolmikymppiselle tyttärelle taas loukkaus jos viiskymppistä äitiä luullaan sisareksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun äiti oli 40v kun siitä tuli mummo ja sitä luultiin aina mun tyttären äidiksi, kun ne liikkui jossain yhdessä. Mun mielestä se oli ihan luonnollista, että ihmiset erehtyivät niin luulemaan. Vaikutatte jotenkin epävarmoilta itsestänne, jos tollanen teitä närkästyttää.
Juuri näin. Kaikesta etsitään jokin kulma, mistä saisi möksähtää.
Etenkin, jos kysymyksessä on anoppi. Harvoin omaa äitiä parjataan.
Tässäkin ketjussa kerrotaan että myös oma äiti voi olla rajaton. Minullakin ihan helvetin paljon rajaton.
Myös miniöiden ja tyttärien osalta täysin mahdollista, että vaatimukset ovat melko mielikuvituksellisia ja rajattomia, mutta olkoon se eri stoori. Mutta on hyvä muistaa tämäkin puoli rehellisyyden nimessä.
Hyvin harvoin ne miniät ja tyttäret tunkee sinne mummon perheeseen rajattomasti sohlaamaan.
Sanoin joskus lapsena mummoa vahingossa äidiksi. Äitini sai sellaisen raivarin, että muistan sen vieläkin, n. 45v myöhemmin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mistähän saisi sellaisen koulutuksen, että pystyisi määrittelemään ihmisen narsistiksi ihan vain kirjoitusten perusteella?
Vai vaaditaanko siihen joku eronnut yh-äiti joka sohvalla makaa ja bisseä kulauttelee kirjoitustensa lomassa?
Sen saa sillä kun elää narsistin vaikutuspiirissä. Sen jälkeen näkee otsallaankin ne kaikki kiemurat ja kommervenkit. Se on usein kuin hidasta kolaria seuraisi, kun se kehityskaari on aina sama.
Miksi ihmeessä hakeudut yhä uudelleen ja uudelleen jälleen uuden narsistin lähipiiriin? Onko tutkasi jotenkin vioittunut tai onko syy kenties sinussa itsessäsi? Diagnosoit muut, mutta et itseäsi.
Missään ei lukenut että hakeutuisin yhtään mihinkään. Synnyin sellaiseen. Otin etäisyyttä jo kymmenvuotiaasta alkaen enkä enää ole tekemisissä.
Näen kyllä edelleen kaikki tuhot mitä siinä syntyy koska en ole ainoa lapsi.
Tämän jälkeenkö määrittelet palstalla tuntemattomia ihmisiä narsisteiksi?
- ohis
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse sanoisin, se äiti voi tulla sieltä ihan mummon alitajunnasta, etenkin jos on jo vähän väsynyt pienen kanssa olemiseen. Aivot toimii niin.
Meillä on tyttären lasten toisen mummon kanssa samanlainen tilanne. Molemmilla omien lasten ikäero n. 3 vuotta, molemmilla tyttö ja poika. Samoin tyttären lapsilla n. 3 vuotta ikäeroa.
Kuulin kerran kun hän näitä yhteisiä lapsenlapsia huuteli omien lastensa nimellä kun olivat jotain 8 ja 5. Tulkeepa jo syömään. ( Olimme yhdessä lastenvahteina).
Purskahdin nauruun, koska minullekin joskus kävi niin, kutsuin heitä omien lasten nimillä.
Semmonen alitajuntainen takautuma.Älkää hyvät nuoret koko ajan turhasta raivotko, aika näyttää teillekin närhen ne.
On täysin eri asia kutsua lapsenlapsia lastensa nimillä kuin sekoittaa itsensä miniään tai tyttäreen.
Se äiti voi tulla ihan sieltä alitajunnasta jos jo vähän väsyneenä hoitaa pieniä. Tulee alitajunnasta takautuma.
Älkää rasittako niitä äitejänne ja anopeitanne.
Siis ihan sama alitajunta mistä tulee ne väärät nimet suusta ulos.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mistähän saisi sellaisen koulutuksen, että pystyisi määrittelemään ihmisen narsistiksi ihan vain kirjoitusten perusteella?
Vai vaaditaanko siihen joku eronnut yh-äiti joka sohvalla makaa ja bisseä kulauttelee kirjoitustensa lomassa?
Sen saa sillä kun elää narsistin vaikutuspiirissä. Sen jälkeen näkee otsallaankin ne kaikki kiemurat ja kommervenkit. Se on usein kuin hidasta kolaria seuraisi, kun se kehityskaari on aina sama.
Miksi ihmeessä hakeudut yhä uudelleen ja uudelleen jälleen uuden narsistin lähipiiriin? Onko tutkasi jotenkin vioittunut tai onko syy kenties sinussa itsessäsi? Diagnosoit muut, mutta et itseäsi.
Missään ei lukenut että hakeutuisin yhtään mihinkään. Synnyin sellaiseen. Otin etäisyyttä jo kymmenvuotiaasta alkaen enkä enää ole tekemisissä.
Näen kyllä edelleen kaikki tuhot mitä siinä syntyy koska en ole ainoa lapsi.
Tämän jälkeenkö määrittelet palstalla tuntemattomia ihmisiä narsisteiksi?
- ohis
Tunnistan narsistin ja narsistisen käytöksen, kyllä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse sanoisin, se äiti voi tulla sieltä ihan mummon alitajunnasta, etenkin jos on jo vähän väsynyt pienen kanssa olemiseen. Aivot toimii niin.
Meillä on tyttären lasten toisen mummon kanssa samanlainen tilanne. Molemmilla omien lasten ikäero n. 3 vuotta, molemmilla tyttö ja poika. Samoin tyttären lapsilla n. 3 vuotta ikäeroa.
Kuulin kerran kun hän näitä yhteisiä lapsenlapsia huuteli omien lastensa nimellä kun olivat jotain 8 ja 5. Tulkeepa jo syömään. ( Olimme yhdessä lastenvahteina).
Purskahdin nauruun, koska minullekin joskus kävi niin, kutsuin heitä omien lasten nimillä.
Semmonen alitajuntainen takautuma.Älkää hyvät nuoret koko ajan turhasta raivotko, aika näyttää teillekin närhen ne.
On täysin eri asia kutsua lapsenlapsia lastensa nimillä kuin sekoittaa itsensä miniään tai tyttäreen.
Se äiti voi tulla ihan sieltä alitajunnasta jos jo vähän väsyneenä hoitaa pieniä. Tulee alitajunnasta takautuma.
Älkää rasittako niitä äitejänne ja anopeitanne.Siis ihan sama alitajunta mistä tulee ne väärät nimet suusta ulos.
Ei kukaan ole rasittanut yhtään ketään. Ja miten se sieltä tulee? Täysin höpöä.
Joskushan lapset puhuttelee päiväkodissa tai ekaluokalla äidiksi opettajiaan ja ohjaajiaan.
Mun lapsi meni pienenä perhepäivähoitoon. Hoitajalla oli kaksi omaa lasta jotka tietenkin huusivat äitiä. Lapseni myös sitren sanoi äidiksi hoitajaa. Hoitaja yritti opettaa että hän on täti sulle, äiti on töissä. Sitten kaksivuotiaani sanoi minua äiti-tädiksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun äiti oli 40v kun siitä tuli mummo ja sitä luultiin aina mun tyttären äidiksi, kun ne liikkui jossain yhdessä. Mun mielestä se oli ihan luonnollista, että ihmiset erehtyivät niin luulemaan. Vaikutatte jotenkin epävarmoilta itsestänne, jos tollanen teitä närkästyttää.
Juuri näin. Kaikesta etsitään jokin kulma, mistä saisi möksähtää.
Etenkin, jos kysymyksessä on anoppi. Harvoin omaa äitiä parjataan.
Tässäkin ketjussa kerrotaan että myös oma äiti voi olla rajaton. Minullakin ihan helvetin paljon rajaton.
Myös miniöiden ja tyttärien osalta täysin mahdollista, että vaatimukset ovat melko mielikuvituksellisia ja rajattomia, mutta olkoon se eri stoori. Mutta on hyvä muistaa tämäkin puoli rehellisyyden nimessä.
Hyvin harvoin ne miniät ja tyttäret tunkee sinne mummon perheeseen rajattomasti sohlaamaan.
On miniöitä ja tyttäriä, jotka kuvittelevat äitinsä/anoppinsa olevan 24/7 lapsenvahti tai no vähintään joka viikonloppu.
Kyllä silloin solvataan rajattomasti mummon perheessä.
Vierailija kirjoitti:
Jos en tule toimeen muiden kanssa = se toinen on narsisti.
Itse olen rauhallinen ja sosiaalisesti taitava.
Tuo juuri toistuu tällä palstalla lähes kaikissa keskusteluissa.
Olen tullut allergiseksi koko termille.
Aina jos ei pidä toisen tavasta toimia, napsahtaa diagnoosi.
Etenkin, jos kysymyksessä on anoppi. Harvoin omaa äitiä parjataan.