Lue keskustelun säännöt.
Mieheni kertoi eilen kärsineensä kanssani vuosia
27.07.2022 |
Miten hänellä ei ole ollut hyvä olla vuosiin. Miten meni kanssani naimisiin hammasta purren, jos se viimeisenä keinona pelastaisi suhteemme. Miten minä olen pilannut hänen ja lasten välit.
Olipa karua kuultavaa. Kaikelta, aivan kaikelta lähti pohja. Kaikki on ollut pelkkää valhetta.
Sekin että hän on lapsille tyly, ilkeä ja ikävä on minun syyni. Minä olen vienyt häneltä mahdollisuuden isyyteen.
En ymmärrä tätä lausetta ollenkaan. Miten minä olen sen voinut viedä tai estää? Miten minä olen aiheuttanut sen, että hän ei ole halunnut itse tehdä lastensa kanssa mitään? Ei hän kysy lasten kuulumisia tai ole kiinnostunut heidän asioistaan. Miten se on minun vika? Hän on todella tiukka ja ehdoton, ja silloin olen kyllä noussut puolustamaan lapsia, koska mielestäni rangaistukset suhteessa tekoihin on olleet kohtuuttomia. Tämäkö on se syy, mihin hän on menettänyt isyytensä?
Mutta. Ilmeisesti syy kaikkeen pahaan olen minä. Jos minua ei olisi, mies ei riitelisi lastensa kanssa. Haluaisi olla heidän kanssa. Viettäisi enemmän aikaansa kotona lastensa kanssa. Nyt hän on muualla, koska minä aiheutan kaiken pahan.
Kyllä voi kuulkaa olla ihmisellä iso paino rinnan päällä ja ahdistus kaikesta aiheuttamastaan tällä hetkellä.
Ehkä olisi parasta pakata kamppeensa ja häipyä.
Kommentit (479)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miehellä on toinen nainen. Nyt se vierittelee eroa sun harteille. Tsemppiä.
Tämä minullakin ensimmäisenä tuli mieleen- tyypillistä käänteispsykologiaa ja oman syyllisyyden peittelyä. Mies on täysi mu..kku, joten aloittajan tulee ryhtyä etsimään uutta kotia itselleen ja lapsille tai ilmoittaa miehelle, että ovi on aina auki ulospäin heippa. Mies jää suhteeseen kuitenkin todennäköisesti siksi, että jos teillä ei ole avioehtoa ja omaisuutta löytyy, hän menettää vähintään puolet ja jos käy ilmi, että on pettänyt, ei saa lapsia ainakaan itselleen. On kyllä aloittajassakin jokin vialla, jos ei ole huomannut mitään muutosta miehessä koskaan. Kummallista..
Miksi pettäjä ei voisi saada lapsia itselleen? Missä maassa oikein elät?
Hyvä pointti. Eli on syytä olettaa, että 50-50-vanhemmuuden saanut isä on muuten ok, mutta pettäjä. Viikonloppuisästä oletus on, että on sluibannut lastenhoidosta jo suhteen aikana ja siksi ero. Ei eron jälkeenkään ole tsempannut lastensa suuntaan.
Olen eronnut äiti ja mulle kaikki sanoo, että joku eronnut isä olisi sopiva, mutta huh. Heistä max. 5% on millään tavalla arvostettavia ihmisiä. Koitapa ne sitten Tinderistä löytää. :D ja mulla on siis kaikki hyvin ilman miestäkin, esim. tulotasoltani olen ylimmässä desiilissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos sä juot viinaa niin eipä ole ihmekkään!
Häpeä nyt!, että Nainen availee kaljatölkkejä ja känmäilee ei kukaan semmoista jaksa Ei edes mies! Ja siitä kärsii Myös lapset.
En ymmärrä kommentteja, joissa vähätellään sen merkitystä, missä ongelman juurisyy on, narsismissa vai ei.
Olen tälläkin viikolla keskustellut kahden naisen kanssa, meillä kaikilla kolmella on narsistieksät. Yksi ei tiedä sairaudesta mitään, joten on ihan kuutamolla eikä osaa tulkita ja nähdä käytöksiä. Me kaksi muuta sen sijaan käsitämme mistä on kyse, mitä odottaa, mitä toiveista huolimatta ei tule koskaan tapahtumaan jne. Onhan siinä iso ero.
Ketju lähtenyt taas kunnon laukalle. Narsisti-korttia lyödään pöytään. Pettämisestä ollaan kovinkin varmoja. Syntipukki on selvillä. Eronneet ja karanneet huutavat kuorossa omaa (sitä ainoaa) parisuhdeohjettaan sekä omia traumojaan.
On kuin virtuaalinen, ylitunteellinen ja mellastava (kana)lauma yrittäisi samaan aikaan toimia parisuhdeterapeutteina, ovathan he kuulleet toiselta osapuolelta muutaman virkkeen🤦.
Jos sinä ap välittäisit miehesi tunteista, sinua kiinnostaisi (ja olisi pitänyt jo paljon aikaisemmin kiinnostaa) se, miltä HÄNESTÄ nyt tuntuu. Miksi keskityt jälleen kerran vain itseesi? Sen siitä sitten saa, kun toisen mielialat ja tunteet eivät ole sinusta tärkeitä. Vain se, että sinusta on kivaa. Mies on ihan takuulla oireillut pahaa oloaan jo suhteen alkuvaiheissa, sinä olet kuvitellut, että voit käyttäytyä miten vain toista kohtaan. Toki mies on raukka ressukka, kun on joutunut tyytymään sinuun, mutta kuitenkin.
Totta kai asia nyt tulee sinulle shokkina, koska se on sinulle uusi. Mutta uhraatko sekuntiakaan sille ajatukselle, millaista miehen elämä on kanssasi ollut? Miksi olet ollut hänelle niin hirveä? Et tietysti tarkoituksella, mutta koska luonteeltasi olet joitenkin mätä ja vaikea. Mietipä sitä.
Sinä se tässä olet mokannut, luuseri. Toivon miehellesi kaikkea hyvää. Varmasti on kiltti, herrkä ja hyväsydäminen mies. Niihin ominaisuuksiin, joita pääsit siis käyttämään hyväksesi, sinäkin hänessä aikoinaan varm,asti ihastuit?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Toivon kipinä kirjoitti:
En ymmärrä, miksi ensimmäinen ohje tällä palstalla on aina eroaminen.
Mitä jos joskus voisi parisuhteessa, loukkaantuneenankin, kuunnella sen toisen osapuolen tarinan? Kuunteleminen ja tarinan ymmärtäminen ei tarkoita, että olisi sen toisen kanssa samaa mieltä tai että se pelastaisi parisuhteen. Se vain antaisi mahdollisuuden jopa korjata tilannetta - joko niin, että parisuhde pelastuu tai sitten niin, että molemmat lähtevät eteenpäin ilman selvittämättä jääneitä asioita.
AP:n mies on havahtunut siihen, että elämä on epätyydyttävää. Hän yrittää etsiä syyllistä omaan tilanteeseensa ja on sellaisessa sokeuden vaiheessa, että ulkoistaa oman pahan olonsa AP:lle. Tajuamme kyllä, että mies on epäkypsä eikä kanna vastuuta omista valinnostaan. Mutta... on ihan järjetöntä neuvoa AP:ta ottamaan miehen tämänhetkinen tarina "totuutena" ja lähteä tekemään sen pohjalta perheen tulevaisuutta koskevia lopullisia ratkaisuja. Eroaminen ei paranna ongelmaa - se ei luo miehelle suhdetta lapsiinsa tai opeta miestä kommunikoimaan paremmin omista tarpeistaan.
Jos olisin AP, lähtisin miehen kanssa jonnekin rauhalliseen paikkaan keskustelemaan asioista. Kysyisin paljon kysymyksiä, kuuntelisin hänen tarinaansa, yrittäisin ymmärtää. Kysyisin nykyhetkeä ja tulevaisuutta koskevia haastavia kysymyksiä lapsiin liittyen: Millä tavalla koet minun estävän suhdettasi lapsiin? Miten voisin jatkossa tukea sitä, että suhteesi lapsiin olisi parempi? Mistä perheen asioista haluaisit kantaa suurempaa vastuuta? Kysyisin myös parisuhteesta: Mikä meidän suhteessamme on ollut hyvää tähän asti? Miltä hyvä parisuhde sinun mielestäsi näyttää? Millainen rooli sinulla on hyvän parisuhteen rakentamisessa? Miten se on näkynyt meidän parisuhteessamme tähän asti? Millä tavalla koet että minä olen estänyt sinua saamasta hyvän parisuhteen? Mitä arvokasta ja hyvää näet minussa ja näissä vuosissa jotka olemme yhdessä olleet?
Samalla kun AP:n ymmärrys tilanteesta kasvaisi, myös miehen oma ymmärrys alkaisi jäsentyä. Tällainen "ei-hyökkäävä" tapa keskustella ja kuunnella auttaa kovasti, päätyvätpä he mihin tahansa ratkaisuun myöhemässä vaiheessa. Keskusteluyhteyden kadottaminen kun ei auta, lasten takia sitä tarvitaan "ikuisesti".
Parisuhteesta täytyy sanoa myös, että asioitten ratkaisemiseen tarvitaan molempien osapuolten muutosta. Jotta AP:n mies voi kasvaa vastuullisemmaksi, AP:n tulee itsensäkin muuttua. Ei ole helppoa antaa miehelle sitä vastuuta jota hän ei vielä osaa kantaa. Tulee tilanteita, joissa AP joutuu muistuttamaan miestä hänen roolistaan/vastuustaan - voi olla, että AP joutuu jopa vääntämään miehelle rautalangasta, mitä vastuu tietyissä tilanteissa tarkoittaa. Niissä tilanteissa olisi helppoa palata vanhoihin toimintamalleihin ja hoitaa asiat miehen puolesta.
Koska tällaisten keskusteluiden käyminen on haastavaa ja tunnetasolla todella kuluttavaa, voisi olla hyvä saada tukea terapiasta. Parasta olisi jos molemmat olisivat mukana - mutta jos mies ei lähde, AP voi ihan hyvin mennä yksin.
Toivotan AP:lle voimia. Ja ai niin - 9 vuotta sitten pelastimme avioliittomme tällä tavalla. Myös minä jouduin muuttumaan. Nyt tulossa 20 v. hääpäivä.
Ei ap kykene, koska onm prinsessa, jonka ei tarvitse syventyä mielestään miehensä tunteisiin ja mielen pahoituksiin.
Vierailija kirjoitti:
Mä ainakin sanoisin miehelle, että koska aiheutan niin paljon kärsimystä ja vaikeutan hänen isyyttään, niin hänen on parempi etsiä uusi osoite ja sitten voidaan sopia systeemistä milloin hän on lapsien kanssa! Ihanaa kun hän saa sitten mahdollisuuden olla kunnolla isä!
Mulla menis nopeasti kyllä tuo harmitus vihaan, koska tuo on kyllä niin epäreilua sinua kohtaan! Jos hän on päättänyt elää kanssasi ja olla kusipää lapsillekin niin on kyllä peiliin katsomisen paikka, mitä hän ei ilmeisesti aijo tehdä. Joten nyt loppu kaikki itkut ja toimintaa tilalle. Saa mies sitten nauttia yksinäisyydestään jossain hikisessä yksiössä! Onhan hän siitä varmasti tyytyväinen ainakin siihen saakka kunnes puhtaat kalsarit on lopussa ja tuntuu että jotain olennaista ympäriltään puuttuu silti. Tai sitten ei tule ikävä teitä lainkaan ja sitä suuremmalla syyllä olette paljon better off without him!
Toi on just sellaista itsekästä ajattelöua, jossa toisen tunteilla ei ole ollut alunalkaenkaan väliä. Muuten tuollainen purkaus herättäisi tarpeen kaivaa esille miehen tyytymättömyyden syyt!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä kommentteja, joissa vähätellään sen merkitystä, missä ongelman juurisyy on, narsismissa vai ei.
Olen tälläkin viikolla keskustellut kahden naisen kanssa, meillä kaikilla kolmella on narsistieksät. Yksi ei tiedä sairaudesta mitään, joten on ihan kuutamolla eikä osaa tulkita ja nähdä käytöksiä. Me kaksi muuta sen sijaan käsitämme mistä on kyse, mitä odottaa, mitä toiveista huolimatta ei tule koskaan tapahtumaan jne. Onhan siinä iso ero.
Kirjoitin tuon kommentin jossa kehotin aloittajaa järjestämään asiat ja lähtemään, koska miehen ongelmien syy ei ole oleellinen. Olen edelleen samaa mieltä. Oli syy mikä tahansa, ap ei sille mitään voi eikä tarvitse voidakaan. Kun toinen osoittautuu mulkeroksi ja loukkaa anteeksiantamattomalla tavalla, mitä väliä sillä mulkerouden syyllä on? Miksi jäädä katsomaan jotain tubevideota siitä millainen on narsisti? Pitää lähteä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä kommentteja, joissa vähätellään sen merkitystä, missä ongelman juurisyy on, narsismissa vai ei.
Olen tälläkin viikolla keskustellut kahden naisen kanssa, meillä kaikilla kolmella on narsistieksät. Yksi ei tiedä sairaudesta mitään, joten on ihan kuutamolla eikä osaa tulkita ja nähdä käytöksiä. Me kaksi muuta sen sijaan käsitämme mistä on kyse, mitä odottaa, mitä toiveista huolimatta ei tule koskaan tapahtumaan jne. Onhan siinä iso ero.
Kirjoitin tuon kommentin jossa kehotin aloittajaa järjestämään asiat ja lähtemään, koska miehen ongelmien syy ei ole oleellinen. Olen edelleen samaa mieltä. Oli syy mikä tahansa, ap ei sille mitään voi eikä tarvitse voidakaan. Kun toinen osoittautuu mulkeroksi ja loukkaa anteeksiantamattomalla tavalla, mitä väliä sillä mulkerouden syyllä on? Miksi jäädä katsomaan jotain tubevideota siitä millainen on narsisti? Pitää lähteä.
Totta kai pitää lähteä!
Mutta jos se mies on narsisti ja ap:n elämässä loppuiän, ap tarvii tietoa. Siksi hänen on tärkeää ottaa selvää ja arvioida, onko vai ei. Ihan oleellisen tärkeää hänen itsensä ja myös lasten kannalta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä ainakin sanoisin miehelle, että koska aiheutan niin paljon kärsimystä ja vaikeutan hänen isyyttään, niin hänen on parempi etsiä uusi osoite ja sitten voidaan sopia systeemistä milloin hän on lapsien kanssa! Ihanaa kun hän saa sitten mahdollisuuden olla kunnolla isä!
Mulla menis nopeasti kyllä tuo harmitus vihaan, koska tuo on kyllä niin epäreilua sinua kohtaan! Jos hän on päättänyt elää kanssasi ja olla kusipää lapsillekin niin on kyllä peiliin katsomisen paikka, mitä hän ei ilmeisesti aijo tehdä. Joten nyt loppu kaikki itkut ja toimintaa tilalle. Saa mies sitten nauttia yksinäisyydestään jossain hikisessä yksiössä! Onhan hän siitä varmasti tyytyväinen ainakin siihen saakka kunnes puhtaat kalsarit on lopussa ja tuntuu että jotain olennaista ympäriltään puuttuu silti. Tai sitten ei tule ikävä teitä lainkaan ja sitä suuremmalla syyllä olette paljon better off without him!
Toi on just sellaista itsekästä ajattelöua, jossa toisen tunteilla ei ole ollut alunalkaenkaan väliä. Muuten tuollainen purkaus herättäisi tarpeen kaivaa esille miehen tyytymättömyyden syyt!
Mieshän kertoi ne jo. Ja jos pitää paikkansa, että hän ei alun alkaenkaan ole halunnut olla yhdessä vaikka naimisiinkin meni ja perheen perusti, niin ongelmahan tässä on se, että hän on antanut alusta lähtien väärää informaatiota tunteistaan.
Aikuiset ihmiset ovat itse vastuussa siitä, että kertovat itse tarpeistaan, eivätkä odota muilta ajatustensa lukemista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä ainakin sanoisin miehelle, että koska aiheutan niin paljon kärsimystä ja vaikeutan hänen isyyttään, niin hänen on parempi etsiä uusi osoite ja sitten voidaan sopia systeemistä milloin hän on lapsien kanssa! Ihanaa kun hän saa sitten mahdollisuuden olla kunnolla isä!
Mulla menis nopeasti kyllä tuo harmitus vihaan, koska tuo on kyllä niin epäreilua sinua kohtaan! Jos hän on päättänyt elää kanssasi ja olla kusipää lapsillekin niin on kyllä peiliin katsomisen paikka, mitä hän ei ilmeisesti aijo tehdä. Joten nyt loppu kaikki itkut ja toimintaa tilalle. Saa mies sitten nauttia yksinäisyydestään jossain hikisessä yksiössä! Onhan hän siitä varmasti tyytyväinen ainakin siihen saakka kunnes puhtaat kalsarit on lopussa ja tuntuu että jotain olennaista ympäriltään puuttuu silti. Tai sitten ei tule ikävä teitä lainkaan ja sitä suuremmalla syyllä olette paljon better off without him!
Toi on just sellaista itsekästä ajattelöua, jossa toisen tunteilla ei ole ollut alunalkaenkaan väliä. Muuten tuollainen purkaus herättäisi tarpeen kaivaa esille miehen tyytymättömyyden syyt!
Mieshän kertoi ne jo. Ja jos pitää paikkansa, että hän ei alun alkaenkaan ole halunnut olla yhdessä vaikka naimisiinkin meni ja perheen perusti, niin ongelmahan tässä on se, että hän on antanut alusta lähtien väärää informaatiota tunteistaan.
Aikuiset ihmiset ovat itse vastuussa siitä, että kertovat itse tarpeistaan, eivätkä odota muilta ajatustensa lukemista.
Jos kumppani kiukuttelee joka kerta kun mies kertoo, ei se kannusta kertomaan. Ja mieshän sanoi kuvitelleensa avioliiton muuttavan aloittajaa. Ja että aloittaja oli ollut ihan kauhea, varmaan vaatinut avioliittioa. Saa siis syyttää itseään. ehkä mies vielä silloin rakasti häntä, vaikka olisi toivonut aloittajalta parempaa käytöstä. Nyt oli kuppi läikkynyt yli. Ei kannata KOSKAAN ruinata ketään kanssaan naimisiin, siinä käy juuri näin. Toivottavasti ap nyt oppii. Miehen pitää se kosinta tehdä tai ainakin olla yhtä mukana siinä. eikä niin, että mutkumähaluun, niin meet nyt tässä naimisiin kanssani.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä ainakin sanoisin miehelle, että koska aiheutan niin paljon kärsimystä ja vaikeutan hänen isyyttään, niin hänen on parempi etsiä uusi osoite ja sitten voidaan sopia systeemistä milloin hän on lapsien kanssa! Ihanaa kun hän saa sitten mahdollisuuden olla kunnolla isä!
Mulla menis nopeasti kyllä tuo harmitus vihaan, koska tuo on kyllä niin epäreilua sinua kohtaan! Jos hän on päättänyt elää kanssasi ja olla kusipää lapsillekin niin on kyllä peiliin katsomisen paikka, mitä hän ei ilmeisesti aijo tehdä. Joten nyt loppu kaikki itkut ja toimintaa tilalle. Saa mies sitten nauttia yksinäisyydestään jossain hikisessä yksiössä! Onhan hän siitä varmasti tyytyväinen ainakin siihen saakka kunnes puhtaat kalsarit on lopussa ja tuntuu että jotain olennaista ympäriltään puuttuu silti. Tai sitten ei tule ikävä teitä lainkaan ja sitä suuremmalla syyllä olette paljon better off without him!
Toi on just sellaista itsekästä ajattelöua, jossa toisen tunteilla ei ole ollut alunalkaenkaan väliä. Muuten tuollainen purkaus herättäisi tarpeen kaivaa esille miehen tyytymättömyyden syyt!
Mieshän kertoi ne jo. Ja jos pitää paikkansa, että hän ei alun alkaenkaan ole halunnut olla yhdessä vaikka naimisiinkin meni ja perheen perusti, niin ongelmahan tässä on se, että hän on antanut alusta lähtien väärää informaatiota tunteistaan.
Aikuiset ihmiset ovat itse vastuussa siitä, että kertovat itse tarpeistaan, eivätkä odota muilta ajatustensa lukemista.
Todellakin tuo ukko pitää vapauttaa, kun kerran kaikki on ollut kärsimystä, ja hän viaton siellä lastuilla laineilla. Kyllä aikuisen pitää olla sen verran aikuinen, ettei mene avioliittoon mihin ei halua.
Tyypillinen itseään ki ltiksi ja mukavaksi mainostava mies, joka oikeasti on passiivis-aggressiivinen. Olen yhden tuollaisen vapauttanut, se ei saanut koskaan suutaan auki kun piti tehdä päätöksiä, mutta jälkikäteen kyllä valitti, että hän olisi halunnut ihan muuta. Silti kun mielipidettä kysyttiin, niin sanoi että ihan sama, tai tehdään kuten minä haluan. Huono mies ja vapaamatkustaja, sinun on helpompi ilman.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä ainakin sanoisin miehelle, että koska aiheutan niin paljon kärsimystä ja vaikeutan hänen isyyttään, niin hänen on parempi etsiä uusi osoite ja sitten voidaan sopia systeemistä milloin hän on lapsien kanssa! Ihanaa kun hän saa sitten mahdollisuuden olla kunnolla isä!
Mulla menis nopeasti kyllä tuo harmitus vihaan, koska tuo on kyllä niin epäreilua sinua kohtaan! Jos hän on päättänyt elää kanssasi ja olla kusipää lapsillekin niin on kyllä peiliin katsomisen paikka, mitä hän ei ilmeisesti aijo tehdä. Joten nyt loppu kaikki itkut ja toimintaa tilalle. Saa mies sitten nauttia yksinäisyydestään jossain hikisessä yksiössä! Onhan hän siitä varmasti tyytyväinen ainakin siihen saakka kunnes puhtaat kalsarit on lopussa ja tuntuu että jotain olennaista ympäriltään puuttuu silti. Tai sitten ei tule ikävä teitä lainkaan ja sitä suuremmalla syyllä olette paljon better off without him!
Toi on just sellaista itsekästä ajattelöua, jossa toisen tunteilla ei ole ollut alunalkaenkaan väliä. Muuten tuollainen purkaus herättäisi tarpeen kaivaa esille miehen tyytymättömyyden syyt!
Mieshän kertoi ne jo. Ja jos pitää paikkansa, että hän ei alun alkaenkaan ole halunnut olla yhdessä vaikka naimisiinkin meni ja perheen perusti, niin ongelmahan tässä on se, että hän on antanut alusta lähtien väärää informaatiota tunteistaan.
Aikuiset ihmiset ovat itse vastuussa siitä, että kertovat itse tarpeistaan, eivätkä odota muilta ajatustensa lukemista.
Jos kumppani kiukuttelee joka kerta kun mies kertoo, ei se kannusta kertomaan. Ja mieshän sanoi kuvitelleensa avioliiton muuttavan aloittajaa. Ja että aloittaja oli ollut ihan kauhea, varmaan vaatinut avioliittioa. Saa siis syyttää itseään. ehkä mies vielä silloin rakasti häntä, vaikka olisi toivonut aloittajalta parempaa käytöstä. Nyt oli kuppi läikkynyt yli. Ei kannata KOSKAAN ruinata ketään kanssaan naimisiin, siinä käy juuri näin. Toivottavasti ap nyt oppii. Miehen pitää se kosinta tehdä tai ainakin olla yhtä mukana siinä. eikä niin, että mutkumähaluun, niin meet nyt tässä naimisiin kanssani.
Ei kannusta kertomaan? Mikä ihmeen kannustamista tarvitseva pikkulapsi se on? Aikuisen on pitää saada se suu auki ajoissa, eikä ajautua suhteeseen mitä ei halua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä ainakin sanoisin miehelle, että koska aiheutan niin paljon kärsimystä ja vaikeutan hänen isyyttään, niin hänen on parempi etsiä uusi osoite ja sitten voidaan sopia systeemistä milloin hän on lapsien kanssa! Ihanaa kun hän saa sitten mahdollisuuden olla kunnolla isä!
Mulla menis nopeasti kyllä tuo harmitus vihaan, koska tuo on kyllä niin epäreilua sinua kohtaan! Jos hän on päättänyt elää kanssasi ja olla kusipää lapsillekin niin on kyllä peiliin katsomisen paikka, mitä hän ei ilmeisesti aijo tehdä. Joten nyt loppu kaikki itkut ja toimintaa tilalle. Saa mies sitten nauttia yksinäisyydestään jossain hikisessä yksiössä! Onhan hän siitä varmasti tyytyväinen ainakin siihen saakka kunnes puhtaat kalsarit on lopussa ja tuntuu että jotain olennaista ympäriltään puuttuu silti. Tai sitten ei tule ikävä teitä lainkaan ja sitä suuremmalla syyllä olette paljon better off without him!
Toi on just sellaista itsekästä ajattelöua, jossa toisen tunteilla ei ole ollut alunalkaenkaan väliä. Muuten tuollainen purkaus herättäisi tarpeen kaivaa esille miehen tyytymättömyyden syyt!
Mieshän kertoi ne jo. Ja jos pitää paikkansa, että hän ei alun alkaenkaan ole halunnut olla yhdessä vaikka naimisiinkin meni ja perheen perusti, niin ongelmahan tässä on se, että hän on antanut alusta lähtien väärää informaatiota tunteistaan.
Aikuiset ihmiset ovat itse vastuussa siitä, että kertovat itse tarpeistaan, eivätkä odota muilta ajatustensa lukemista.
Jos kumppani kiukuttelee joka kerta kun mies kertoo, ei se kannusta kertomaan. Ja mieshän sanoi kuvitelleensa avioliiton muuttavan aloittajaa. Ja että aloittaja oli ollut ihan kauhea, varmaan vaatinut avioliittioa. Saa siis syyttää itseään. ehkä mies vielä silloin rakasti häntä, vaikka olisi toivonut aloittajalta parempaa käytöstä. Nyt oli kuppi läikkynyt yli. Ei kannata KOSKAAN ruinata ketään kanssaan naimisiin, siinä käy juuri näin. Toivottavasti ap nyt oppii. Miehen pitää se kosinta tehdä tai ainakin olla yhtä mukana siinä. eikä niin, että mutkumähaluun, niin meet nyt tässä naimisiin kanssani.
Sen kaikki tietävät jo, että ap on miehen mielestä hirveä. Todella hämärää logiikkaa, että "ei oikeasti pidä jostakusta, mutta menee nyt silti naimisiin ja perustaa perheen viimeisenä yrityksenä josko tämä muuttuisi".
Naimisiin painostaminen on ehdottomasti surkea taktiikka, mutta siitähän emme oikeasti tiedä.
Sanokaa miten tätä tilannetta nyt auttaisi se, että miehen "tunteiden todellisia syitä kuulostellaan", jos hän nyt on paljastanut kaiken aikaa vain kärsineensä?
Ja miksi eroon kannustaminen on väärin tai kuten aiemmin "kanalaumamaista" , jos kerran mies vihaa elämäänsä tässä liitossa?
Vapauttakaa kärsivä mies!
Tiedän tuon miehesi tunteen. Sinä painostat häntä johonkin, hän ei saa mitä tarvitsee. Se voi olla seksikin. Olin itse jopa niin kipeä että olin sairaslomaa vailla vaimoni vuoksi, paha olo, todella paha, vaikka kaikki piti olla hyvin. Samaan aikaan hän vonkasi minua ulos syömään, reissuun jne. Sanoin suoraan että voidaan mennä, jos sen jälkeen saan ihan itse lomailla, sen verran raskasta se oli. Nyt on paremmin. Mutta ap:lle. Se voit todellakin olla sinä. Tee jotain. On vaihtoehtoja.
Vierailija kirjoitti:
Tiedän tuon miehesi tunteen. Sinä painostat häntä johonkin, hän ei saa mitä tarvitsee. Se voi olla seksikin. Olin itse jopa niin kipeä että olin sairaslomaa vailla vaimoni vuoksi, paha olo, todella paha, vaikka kaikki piti olla hyvin. Samaan aikaan hän vonkasi minua ulos syömään, reissuun jne. Sanoin suoraan että voidaan mennä, jos sen jälkeen saan ihan itse lomailla, sen verran raskasta se oli. Nyt on paremmin. Mutta ap:lle. Se voit todellakin olla sinä. Tee jotain. On vaihtoehtoja.
Nyt kiinnostaa. Mitä pitäisi tehdä ja mitkä on ne vaihtoehdot?
Erositteko te, ja siksikö on paremmin? Vai tajusiko vaimosi jättää sinut rauhaan, ja lakata pyytämästä mihinkään? Vai saitko suun auki ja kerrottua hänelle ettet enää tykkää hänen seurastaan?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tiedän tuon miehesi tunteen. Sinä painostat häntä johonkin, hän ei saa mitä tarvitsee. Se voi olla seksikin. Olin itse jopa niin kipeä että olin sairaslomaa vailla vaimoni vuoksi, paha olo, todella paha, vaikka kaikki piti olla hyvin. Samaan aikaan hän vonkasi minua ulos syömään, reissuun jne. Sanoin suoraan että voidaan mennä, jos sen jälkeen saan ihan itse lomailla, sen verran raskasta se oli. Nyt on paremmin. Mutta ap:lle. Se voit todellakin olla sinä. Tee jotain. On vaihtoehtoja.
Nyt kiinnostaa. Mitä pitäisi tehdä ja mitkä on ne vaihtoehdot?
Erositteko te, ja siksikö on paremmin? Vai tajusiko vaimosi jättää sinut rauhaan, ja lakata pyytämästä mihinkään? Vai saitko suun auki ja kerrottua hänelle ettet enää tykkää hänen seurastaan?
Ja lisään vielä: mitä vaimosi tarkalleen ottaen teki väärin ja miten korjasi sen? Pidätkö hänestä tai oletko koskaan pitänyt?
Vierailija kirjoitti:
Tiedän tuon miehesi tunteen. Sinä painostat häntä johonkin, hän ei saa mitä tarvitsee. Se voi olla seksikin. Olin itse jopa niin kipeä että olin sairaslomaa vailla vaimoni vuoksi, paha olo, todella paha, vaikka kaikki piti olla hyvin. Samaan aikaan hän vonkasi minua ulos syömään, reissuun jne. Sanoin suoraan että voidaan mennä, jos sen jälkeen saan ihan itse lomailla, sen verran raskasta se oli. Nyt on paremmin. Mutta ap:lle. Se voit todellakin olla sinä. Tee jotain. On vaihtoehtoja.
Miten se tossa oli sun vaimon vika? Minusta kuulostaa siltä, ettet osannut kertoa hänelle tarpeistasi riittävän selkeästi.
Pidä kirkkaana mielessä, että miehesi on aikuinen ihminen ja aikuisena ihmisenä hän on itse vastuussa omista valinnoistaan, omasta asenteestaan ja tunteistaan. Kukaan muu ei ole vastuussa hänen pahasta olostaan eikä "vuosia kestäneestä kärsimyksestä" kuin hän itse. Kukaan muu ei ole velvoitettu huolehtimaan hänen onnellisuudestaan ja säätelemään hänen mielentilojaan. Et sinä voi käydä hänen puolestaan p*skallaan; tämä on ihan sama juttu.
Niinhän ne ovatkin. Uhriutuminen on juuri sellaista. Kun joku ehdottaa tavaranpiilotusta, toinen välittömästi reagoi sanomalla, että seuraavaksi varmaan miehiä syytetään raiskauksesta, murhasta, insestistä, ripustetaan muurille ruoskittavaksi ja jätetään kitumaan, koska miehille voi aina tehdä mitä tahansa eikä kukaan välitä.
Omaisuuden piilotus on omastakin mielestäni typerä ehdotus, mutta uhriutujilta puuttuu suhteellisuudentaju.