Mieheni kertoi eilen kärsineensä kanssani vuosia

Joku tuolla kommentoi, että huh mitä ukkoja olette itsellenne valinneet. Kivaa naisen syyllistämistä.

Minä valitsin puolisoni 23-vuotiaana, mies oli vuotta vanhempi. Kaikki meni ihanasti lähes 20 vuotta. Koin olevani aidosti onnellisessa avioliitossa, jonka pohjana oli syvä luottamus, kunnioitus, ystävyys ja yhteiset unelmat. Hän oli kaikin puolin hyvä aviomies. Mutta sitten kaikelta mureni pohja, kun miehelle iski keski-iänkriisi, pahoinvointi ja tyytymättömyys. Koko elämältä lähti pohja ja se on ollut äärimmäisen kivulias kokemus.

En nähnyt tätä tulevaksi, mutta tässä ollaan. Aikamoinen opetus elämän arvaamattomuudesta. Ei koskaan kannata rakentaa sitä liikaa toisen ihmisen varaan.

Tämä on varmasti totta. Että miehellä on ehkä paha olla siksi miten asiat ovat menneet. Mutta, en usko että hän ikinä tulee katsomaan asiassa peiliin, ja tajuamaan omaa osaansa asioihin. Niin kun sanoit, on paljon helpompaa syyttää kaikesta minua.

Ehkä isän ja lasten välit paranee eron myötä? Koska ei tässä taida olla muuta vaihtoehtoa kun ero.

Ehkä sitten kun lasten kanssa ei tarvitse elää arkea jatkuvasti, hän kiinnostuukin lapsistaan. Ehkä hän haluaa olla heidän kanssaan kun minä poistun kuviosta.

Nyt se mikä häntä kiinnostaa on koulumenestys. Suorittaminen. Jatkuva nätisti oleminen, ja suorittaminen.[/quote]

Tässä on hiukan samaa kuin omassa exässäni. Lapset saivat eron jälkeen enemmän isänsä aikaa ja huomiota kuin koskaan ennen, sillä aiemmin heidän isänsä sysäsi suurin piirtein kaiken vastuun minulle ja puuhasi reissuilla ympäri maailmaa milloin missäkin, työ mahdollisti tämän. Tiesin, että hän on tiukka ja mielestäni kohtuutonkin, mutta ajattelin, että lasten ja isän välien säilyminen on tärkeää. Toisaalta pohdin, kuinka pärjäävät, kun ei ole toista aikuista paikalla. Valitettavasti ex otti ja oli aina ottanut yhden lapsistamme erityisesti silmätikuksi, ja asiat eivät niiltä osin päättyneet hyvin. Lapsi masentui ja katkaisi välit isään. Todella pitkä tie jaloilleen, mm. viiltelyä, itsemurhayritys, psykiatrista hoitoa mutta nykyään lapsi on jo täysi-ikäinen ja voi hyvin; onneksi. En tiedä, kuinka olisi pitänyt toimia? Onneksi lapsi teki itse päätöksensä, mutta liian pitkälle ongelma ehti, ja välien katkaisu isään on rankka kokemus lapsellekin. Hänen isäänsä kiinnosti, kuten ap:kin kirjoittaa: suorittaminen ja totteleminen sokeasti. Teininä ei enää mennyt isän vaatimukset läpi.

Kannattaa yrittää lähteä ihan tosissaan, niin luultavasti muuttuu ääni kellossa ihan täysin. Tuo on nimittäin ihan tyypillistä keskenkasvuisen miehen itseinhoa ja lapsellisuutta. Jos oikeasti lähdet eteistä pitemmälle, hän peruu kaikki juttunsa. Se on hän, joka haluaa jättää sinut ja pitää sinua jonkinsortin äiteenä. Jos sinä lähdet ja hän jää lehdelle soittelemaan, niin karmea todellisuus paljastuu hetkessä ja paluu aikuisen miehen kenkiin on nopea ja tuskallinen.

joo hae ammattilaisen apua äläkä kiusaa miestäsi.

Kun katsoo ketjua ja tykkäyksiä, oikein näkee kuinka palstalla ei ole miesvihaa.

Tunnekuohuissa epätasapainoinen ihminen sanoo vaikka mitä. Samalla tavalla voi vannoa ikuista rakkautta ja luvata että tekee kaikkensa kun itsestä tuntuu mukavalta. Huonolla hetkellä taas kokee että toinen on pannut hänet kärsimään ja että itse ei ole ikinä edes rakastanut toista. Mitään näistä ei välttämättä tarkoita eikä edes tajua mitä sanoo, kunhan sylkee.

Aivan sama onko miehellä masennus tai kriisi tai mitä tahansa menossa, hän on aikuinen ja hänen tulee olla vastuussa itsestään. Jos ap olisi hirviö ja tosissaan estänyt miestä olemasta lasten kanssa ym, niin miehellä olisi siinäkin tapauksessa velvollisuus järjestää asiat ja esimerkiksi hakea sitä eroa ja huolehtia että lapsilla ja hänellä on tarpeeksi aikaa yhdessä ja kaikki sopimukset ym kunnossa.

On epäoleellista onko mies narsisti, masentunut tai petturi. Oleellista on että hän on p*rseestä ja kuspäinen syyttelijä ja vastuunpakenija. Voimia ap. Järjestä asiat ja lähde.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miehellä on toinen nainen. Nyt se vierittelee eroa sun harteille. Tsemppiä.

Joo, tämähän se todennäköisin syy on. Itse kuuntelin ihan vastaavan valitusvirren muutama vuosi sitten, miten mies on ollut onneton kanssani 19 vuotta.. ainoa vaan, että siinä vaiheessa oltiin oltu naimisissa (hän kosi) 18v ja esikoinen oli 15v. Että miksi noihin juttuihin sitten lähdettiin, kun kerran oli niin hirveää? Mutta siis toinen nainenhan se sieltä sitten löytyi, syy suhteelle oli, kun minä "en enää palvonut häntä". En osaa neuvoa mitä tehdä, itse sitten lähdin pariterapiaan hänen kanssaan (josta ei ollut mitän hyötyä) ja päätettiin jatkaa yhdessä, unohtaa ei vaan voi. Että ei tää munkaan ratkaisumalli ehkä ole se paras?

Miksi ihmeessä jäit? Lapsille mallia parisuhteesta. Ja ikuiset traumat kaupanpäälle.

Koska en halunnut luopua 50% lasteni lapsuutta. Eikä meillä mitään riitoja ole sen jälkeen ollut. Ei mua kiinnosta tuon kanssa edes riidellä. Traumoista en tiedä, ovat lukioikäisiä tai sen yli, ihan terveiltä noi minun silmään vaikuttaa. Esikoinenkin pitkässä parisuhteessa ja avoliitossa tällä hetkellä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No tämä on vain toinen puoli tarinaa ja vielä epäluotettavalta sukupuolelta.

Kokemukseni ja monen muun ihmisen kokemuksen perusteella, se on vahvasti se mies, joka on kautta aikain ollut se epäluotettava sukupuoli. Esim omasta suvustani löytyy hyvä, jos yksi, joka ei olisi pettänyt vaimoaan joskus tms. Mummoni mies eli pappani lähti aikoinaan jenkkeihin töihin ja sille tielle jäi, löysi työreissultaan uuden heilan ja perusti uuden perheen, hyläten aiemmat suomalaiset lapsensa. Ei hänestä sen koommin enää kuultu. Vastaavia tapauksia olen kuullut monia.

Minä taas en tiedä isossa suvussani että olisi ollut pettämisiä, erittäin harva on edes eronnut. En tiedä ketään joka olisi lähtenyt toisen matkaan, miestä tai naista. Yksi kaverin veli on pettänyt vaimoaan, tosin vaimon tietäen sitä ei tiedä vaikka hänkin olisi pettänyt. Yksi ystäväni petti exäänsä, mutta heillä oli ero tulossa muutenkin, ja ukko oli ihan hirveä.

Kyllä mun lähipiirissä ja vähän laajemmassakin piirissä vähintäänkin 90% on yhdessä hamaan tappiin asti. Sitä toki en voi tietää kuinka onnellisia kukin on avioliitossaan, mutta joitain on joista tiedän että ovat kovinkin onnellisia vaikka ovat kymmeniä vuosia olleet yhdessä.

Vierailija kirjoitti:

Kun katsoo ketjua ja tykkäyksiä, oikein näkee kuinka palstalla ei ole miesvihaa.

Oletko sitä mieltä että kyseessä on kyse nimenomaan miesvihasta? Mun mielestä "viha" tai oikeammin vastenmielisyys kohdistuu pettäviin, ilkeisiin mulkkeromiehiin, ei koko sukupuoleen. Ylipäätään ei ole mahdollista vihata n. 4 miljardia ihmistä tuntematta heistä jokaista. Ei myöskään rakastaa. Viha ja rakkaus on ihmisen voimakkaimmat tunteet, ei niitä tunneta juurikaan ketään vierasta ihmistä kohtaan, vaan yleensä sitä joka on hyvin lähellä.

Sanoisin ilolle, että minäpä sitten päästän hänet lopullisesti kärsimyksistään.

Vierailija kirjoitti:

Miehellä on toinen nainen. Nyt se vierittelee eroa sun harteille. Tsemppiä.

Tämä minullakin ensimmäisenä tuli mieleen- tyypillistä käänteispsykologiaa ja oman syyllisyyden peittelyä. Mies on täysi mu..kku, joten aloittajan tulee ryhtyä etsimään uutta kotia itselleen ja lapsille tai ilmoittaa miehelle, että ovi on aina auki ulospäin heippa. Mies jää suhteeseen kuitenkin todennäköisesti siksi, että jos teillä ei ole avioehtoa ja omaisuutta löytyy, hän menettää vähintään puolet ja jos käy ilmi, että on pettänyt, ei saa lapsia ainakaan itselleen. On kyllä aloittajassakin jokin vialla, jos ei ole huomannut mitään muutosta miehessä koskaan. Kummallista..

Ota ero ja vaadi 50/50 huoltajuus. Kerrot miehelle että nyt et ole enää isyyden tiellä ja siinäpä hoitakoon puolet ajasta lapset. Sinä pääset idiootista eroon ja saat samalla myös paljon aikaa harrastaa kun mies joutuu hoitamaan osansa omien lastensa kasvatuksesta. Mies saa sitä mitä tilasi.

Oletteko norsuja?

En kannata 50/50 vuoroviikkovanhemmuutta, ellei isä jo ennen sitä ole ollut huolehtiva ja läsnäoleva lapsille. Liian suuri riski pelattavaksi lasten lapsuudella ja nuoruudella, kuvitellen, että siitä miehestä jotenkin ihmeen kautta sitten pakon edessä kasvaa tolkun vanhempi.

Naiselle se pakko tuli jo äidiksi tullessa, jos se isältä on mennyt siinä ohi, niin tuskin isompien lasten kanssa on yhtään sen oma-aloitteisempi, koska saavat jo ruuan jääkaapista ja itse vaatteet päälleen.

Vierailija kirjoitti:

Ota ero ja vaadi 50/50 huoltajuus. Kerrot miehelle että nyt et ole enää isyyden tiellä ja siinäpä hoitakoon puolet ajasta lapset. Sinä pääset idiootista eroon ja saat samalla myös paljon aikaa harrastaa kun mies joutuu hoitamaan osansa omien lastensa kasvatuksesta. Mies saa sitä mitä tilasi.

Ohis mutta älä neuvo kun et ymmärrä mitä sanot. Ei voi vaatia mitään 50/50 -huoltajuutta, etävanhemman ainoa pakollinen velvollisuus on maksaa elatusta. Ap on myös useasti tässä sanonut että mies on lapsia kohtaan ihan hirveä, ja ainoa vastuullinen teko on minimoida lasten aika isän luona jos tuollainen käytös jatkuu. Miten ihmeessä oikein ajattelet, että lapset jotenkin rangaistuksena annetaan isälle väkisin puoliksi? Täysin kaheli ehdotuskin. Tuossa kärsisivät aivan kaikki jos tuollainen olisi mahdollista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miehellä on toinen nainen. Nyt se vierittelee eroa sun harteille. Tsemppiä.

Tämä minullakin ensimmäisenä tuli mieleen- tyypillistä käänteispsykologiaa ja oman syyllisyyden peittelyä. Mies on täysi mu..kku, joten aloittajan tulee ryhtyä etsimään uutta kotia itselleen ja lapsille tai ilmoittaa miehelle, että ovi on aina auki ulospäin heippa. Mies jää suhteeseen kuitenkin todennäköisesti siksi, että jos teillä ei ole avioehtoa ja omaisuutta löytyy, hän menettää vähintään puolet ja jos käy ilmi, että on pettänyt, ei saa lapsia ainakaan itselleen. On kyllä aloittajassakin jokin vialla, jos ei ole huomannut mitään muutosta miehessä koskaan. Kummallista..

Miksi pettäjä ei voisi saada lapsia itselleen? Missä maassa oikein elät?

Ei kukaan sanoisi tuollaisia jos ei se totta olisi. Mieti kuinka kamala ihminen olet ollut ja millä tavoin olet tyrannisoinut suhdettanne. 

Meillä on yli 30v kestänyt suhde ja kunnioitetaan toisiamme ihmisinä eikä rajoiteta jos haluaa jotain harrastaa vaan tuetaan. 

Ei pettämisellä ole Suomessa mitään vaikutusta mihinkään, eikä ketään enää kiinnosta, kenen aloitteesta tai "syystä" ero tuli. Ellei toinen ole ihan väkivaltainen tai juoppo ja nisti, ettei lapsia voi luottaa hänelle, mutta sekin pitäisi jotenkin näyttää toteen.

Vierailija kirjoitti:

No ei ole ollut erityisen helppoa. Riitoja on ollut ja erimielisyyksiä. Ei siten tullut yllätyksenä. Se tuli yllätyksenä, että hän on mennyt naimisiin kanssani hammasta purren ja vain paraantaakseen suhdettamme. Ei siksi että olisi rakastanut minua. Se yllätti, että ei ole vuosiin rakastanut minua. Se että tämä suhde on ollut hänelle pelkkää hampaat irvessä yrittämistä.

Jos olisi sanonut rakkauden loppuneen vaikka puolivuotta sitten, en olisi yllättynyt. Mutta, että sitä ei ole ollut vuosiin. On kuitenkin puhunut nämä vuodet muuta. Eli valehdellut. Kaikki on ollut suurta valhetta.

Voi kun olisi ottanut minusta eron ennen naimisiin menoa. Olisi säästytty paljolta.

Ap

Eikö ole uskottavampaa, että mies valehtelee sinulle nyt ja aikaisemmin on puhunut totta?

Jos joku noin sanoo niin olet kamala ihminen ja olisiko kieltämisen sijaan aika katsoa peiliin eikä hakea vikoja vain siitä toisesta ihmisestä.