Mieheni kertoi eilen kärsineensä kanssani vuosia

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On oikeasti aika traumatisoivaa kuulla, että kumppanisi mielestä kaikki on ollut pelkkää paskaa aina vaikka itse olet kokenut teillä olleen hyviä hetkiä ja mm ihanaa seksiä. Olen itse tässä tilanteessa ja vihdoin tajunnut, että miehen on parempi sitten run"^ailla yksinään kun kerran itseensä tahtoo keskittyä( nämäkin hänen sanojaan).

Tämähän kertoo vain siitä kuinka itsekäs olet ollut, vain että kunhan sinulla on hyvä olla. Luulen että sillä miehelläkin olisi ollut, jos olisit ottanut asiaa puheeksi ja kuunnellut miehen toiveita. Saatetaan sanoa seksistäkin että ei ole perustarve, mutta todellakin on, se saattaa jopa sairastuttaa jos ei ole seksiä ja kaikkeen muuhunkin vaikuttaa... Ihan samoin, sormeile vain yksinäs jos kivempaa.

Oma mies menee heti henkisesti siiliastoon, jos hänelle sanoo, että meidän pitää jutella. Hän varmaan lähtisi heti ulos, jos sanoisin, että meidän pitää jutella tunteista.

MIten tuollaisen kanssa on päästy siihen pisteeseen asti, että hän on miehesi? Ajauduitte?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On oikeasti aika traumatisoivaa kuulla, että kumppanisi mielestä kaikki on ollut pelkkää paskaa aina vaikka itse olet kokenut teillä olleen hyviä hetkiä ja mm ihanaa seksiä. Olen itse tässä tilanteessa ja vihdoin tajunnut, että miehen on parempi sitten run"^ailla yksinään kun kerran itseensä tahtoo keskittyä( nämäkin hänen sanojaan).

Tämähän kertoo vain siitä kuinka itsekäs olet ollut, vain että kunhan sinulla on hyvä olla. Luulen että sillä miehelläkin olisi ollut, jos olisit ottanut asiaa puheeksi ja kuunnellut miehen toiveita. Saatetaan sanoa seksistäkin että ei ole perustarve, mutta todellakin on, se saattaa jopa sairastuttaa jos ei ole seksiä ja kaikkeen muuhunkin vaikuttaa... Ihan samoin, sormeile vain yksinäs jos kivempaa.

Siis miksi naisen pitäisi ottaa asioita puheeksi jos hänellä on hyvä olla? Miksi miehellä ei ole vastuuta omasta hyvinvoinnistaan, että mies ottaisi asiat puheeksi jos jokin mättää? Vähänkö mun miehellä menis hermot jos jatkuvasti pitäisi olla vakuuttelemassa että joojoo kaikki on hyvin, kyllä se osaa ihan itse ottaa puheeksi asiat joista se haluaa puhua.

Sinä sairastunut mies, katso tämä. Jos et jaksa katsoa kokonaan, aloita kohdasta kaksikymmentä minuuttia. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Avatkaas trollit vielä tätä logiikkaa:

Mies paljasti ettei tykkää vaimostaan, ei ole ikinä tykännytkään. Eroaminen olisi teidän mukaanne kuitenkin vaimolta itsekäs teko. Pitäisi ilmeisesti jäädä liittoon selvittämään miksi miehellä on paha mieli ja mitä olisi itse voinut tehdä paremmin.

Miksi tämä olisi miehen etu, jos on alkujaankin mennyt yhteen itselleen väärän naisen kanssa?

Ehkä taustalla on ajatus, että lapsille ydinperhe olisi parempi kuin eroperhe? Eli ei ajatellakaan sen paremmin miehen kuin naisenkaan etua vaan lasten?

Hmm. Eli rakkaudeton, täysin vääristä lähtökohdista perustettu ydinperhe olisi parempi kuin esim viikko-viikko-huoltajuus, jossa näillä kasvatuksesta täysin eri linjoilla olevilla vanhemmilla olisi mahdollisuus luoda lapsiinsa juuri omanlainen suhde? Ja molemmilla olisi tilaisuus löytää rinnalle kumppani josta välittää, eikä vihaa?

Joidenkin mielestä ydinperhe on ainoa oikea tapa elää, jos on lapsia. Ja eroavat vasta sitten, kun lapset ovat muuttaneet omilleen. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tiedän tuon miehesi tunteen. Sinä painostat häntä johonkin, hän ei saa mitä tarvitsee. Se voi olla seksikin. Olin itse jopa niin kipeä että olin sairaslomaa vailla vaimoni vuoksi, paha olo, todella paha, vaikka kaikki piti olla hyvin. Samaan aikaan hän vonkasi minua ulos syömään, reissuun jne. Sanoin suoraan että voidaan mennä, jos sen jälkeen saan ihan itse lomailla, sen verran raskasta se oli. Nyt on paremmin. Mutta ap:lle. Se voit todellakin olla sinä. Tee jotain. On vaihtoehtoja.

Nyt kiinnostaa. Mitä pitäisi tehdä ja mitkä on ne vaihtoehdot?

Erositteko te, ja siksikö on paremmin? Vai tajusiko vaimosi jättää sinut rauhaan, ja lakata pyytämästä mihinkään? Vai saitko suun auki ja kerrottua hänelle ettet enää tykkää hänen seurastaan?

Ja lisään vielä: mitä vaimosi tarkalleen ottaen teki väärin ja miten korjasi sen? Pidätkö hänestä tai oletko koskaan pitänyt?

Hän purki kaiken vihan itsestään minuun. En päässyt yli 5 vuoteen koskaan minnekään yksin, paitsi työ ja kauppa, jos kävin tunnin jossain näin hänen silmissään vihan. Seksielämä oli mitä oli, vaikka jatkuvasti otin puheeksi ja luvattiin muutosta. Lopulta ajauduin kielletylle reissulle toisen naisen kanssa ja hänen rohkaisemana sanomaan vaimolle todella suoraan että nyt meidän suhde muuttuu tai muuttaa muotoaan, olen kipeä ja sairasloman tarpeessa. Oma tila, seksi jne kun loppuu. Lopulta on jopa viha ja koko kroppa kipeä. Asioihin tuli edes hetkeksi muutosta ja kyllä olo parantui.

Ota selvää narsismista. Ihan klassiset jutut kaikki sinun sairastumistasi ja pettämistä myöten.

Ei... Narsismin mä tiedän ja en ole ollenkaan sellainen. Parisuhteessa päätösten pitää olla yhteisiä, ei vain toisen, narsistin kanssahan mennään aina narsistin ehdoilla ja ei näin. Vaimollani oli vihaansa useita syitä, mm yksinäisyys, tylsyyden tunne jne. Purki niitä minuun ja minä aloin voida pahoin. Mutta jos ei asioita tuo rohkeasti ja hyvin selvästi esille niin ei voida lähteä etsimään sitä hyvää molempien mielestä hyvää ratkaisua. Hyvin selkeästi otin huomioon mitä vaimo haluaa ja usein myös kysyn että onko nyt hyvä ja jos ei ole niin saa kertoa.

Siis minusta tuossa lyhyessä tarinassa ihan jokainen sana ja lause täsmäsi narsismiin niin, että vaimosi on se narsisti ja sinä et. Mutta eihän se sitä tarkoita, että hän välttämättä olisi, mutta toiminta täsmää täysin sekä kohteen sairastuminen ja se, että ulospääsy tilanteesta tapahtuu pettämisen kautta.

Jos kiinnostuit aiheesta, katso Sam Vakninin videoita ja vaihda mies ja nainen päikseen. Hän on aiheen professori ja narsisti itsekin ja sanoo, että kiltit ihmiset, jotka eivät uskoisi koskaan pettävänsä, hakeutuvat ulos suhteista narsistin kanssa pettämisen kautta, koska eivät muuten pääse. 

En ole koskaan ajatellut asiaa vaimostani tuolla tavalla, koska myös todella hänellä on se yksinäisyys, joka myös näkyy. Mutta en ole koskaan ymmärtänyt miksi on niin vihainen esimerkiksi minun omasta-ajastani, eikä ollenkaan näe sitä niin että minun vointi on hänen etu. Minä olin se joka petti, mutta syykin siihen jo tuli, ongelmasta ulospääsyn vuoksi. Jokatapauksessa avoimmuus kaikessa ja toisen kuunteleminen ovat ne ihan tärkeimmät asiat suhteessa ja tietty patoutuminen voi johtaa erittäin isoihin ongelmiin

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tiedän tuon miehesi tunteen. Sinä painostat häntä johonkin, hän ei saa mitä tarvitsee. Se voi olla seksikin. Olin itse jopa niin kipeä että olin sairaslomaa vailla vaimoni vuoksi, paha olo, todella paha, vaikka kaikki piti olla hyvin. Samaan aikaan hän vonkasi minua ulos syömään, reissuun jne. Sanoin suoraan että voidaan mennä, jos sen jälkeen saan ihan itse lomailla, sen verran raskasta se oli. Nyt on paremmin. Mutta ap:lle. Se voit todellakin olla sinä. Tee jotain. On vaihtoehtoja.

Nyt kiinnostaa. Mitä pitäisi tehdä ja mitkä on ne vaihtoehdot?

Erositteko te, ja siksikö on paremmin? Vai tajusiko vaimosi jättää sinut rauhaan, ja lakata pyytämästä mihinkään? Vai saitko suun auki ja kerrottua hänelle ettet enää tykkää hänen seurastaan?

Ja lisään vielä: mitä vaimosi tarkalleen ottaen teki väärin ja miten korjasi sen? Pidätkö hänestä tai oletko koskaan pitänyt?

Hän purki kaiken vihan itsestään minuun. En päässyt yli 5 vuoteen koskaan minnekään yksin, paitsi työ ja kauppa, jos kävin tunnin jossain näin hänen silmissään vihan. Seksielämä oli mitä oli, vaikka jatkuvasti otin puheeksi ja luvattiin muutosta. Lopulta ajauduin kielletylle reissulle toisen naisen kanssa ja hänen rohkaisemana sanomaan vaimolle todella suoraan että nyt meidän suhde muuttuu tai muuttaa muotoaan, olen kipeä ja sairasloman tarpeessa. Oma tila, seksi jne kun loppuu. Lopulta on jopa viha ja koko kroppa kipeä. Asioihin tuli edes hetkeksi muutosta ja kyllä olo parantui.

Ota selvää narsismista. Ihan klassiset jutut kaikki sinun sairastumistasi ja pettämistä myöten.

Ei... Narsismin mä tiedän ja en ole ollenkaan sellainen. Parisuhteessa päätösten pitää olla yhteisiä, ei vain toisen, narsistin kanssahan mennään aina narsistin ehdoilla ja ei näin. Vaimollani oli vihaansa useita syitä, mm yksinäisyys, tylsyyden tunne jne. Purki niitä minuun ja minä aloin voida pahoin. Mutta jos ei asioita tuo rohkeasti ja hyvin selvästi esille niin ei voida lähteä etsimään sitä hyvää molempien mielestä hyvää ratkaisua. Hyvin selkeästi otin huomioon mitä vaimo haluaa ja usein myös kysyn että onko nyt hyvä ja jos ei ole niin saa kertoa.

Siis minusta tuossa lyhyessä tarinassa ihan jokainen sana ja lause täsmäsi narsismiin niin, että vaimosi on se narsisti ja sinä et. Mutta eihän se sitä tarkoita, että hän välttämättä olisi, mutta toiminta täsmää täysin sekä kohteen sairastuminen ja se, että ulospääsy tilanteesta tapahtuu pettämisen kautta.

Jos kiinnostuit aiheesta, katso Sam Vakninin videoita ja vaihda mies ja nainen päikseen. Hän on aiheen professori ja narsisti itsekin ja sanoo, että kiltit ihmiset, jotka eivät uskoisi koskaan pettävänsä, hakeutuvat ulos suhteista narsistin kanssa pettämisen kautta, koska eivät muuten pääse. 

En ole koskaan ajatellut asiaa vaimostani tuolla tavalla, koska myös todella hänellä on se yksinäisyys, joka myös näkyy. Mutta en ole koskaan ymmärtänyt miksi on niin vihainen esimerkiksi minun omasta-ajastani, eikä ollenkaan näe sitä niin että minun vointi on hänen etu. Minä olin se joka petti, mutta syykin siihen jo tuli, ongelmasta ulospääsyn vuoksi. Jokatapauksessa avoimmuus kaikessa ja toisen kuunteleminen ovat ne ihan tärkeimmät asiat suhteessa ja tietty patoutuminen voi johtaa erittäin isoihin ongelmiin

Lue edelliseltä sivulta laittamani pitkä viesti. Olen ollut kaltaisesi miehen nainen, se, jonka kanssa hän petti. Mies oli tosi heikossa hapessa, kun oli ollut vuosikymmenet henkisesti sairaan ihmisen otteessa. Hän pääsi pois ja parani ja on elänyt hyvää elämää nyt viisitoista vuotta. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On oikeasti aika traumatisoivaa kuulla, että kumppanisi mielestä kaikki on ollut pelkkää paskaa aina vaikka itse olet kokenut teillä olleen hyviä hetkiä ja mm ihanaa seksiä. Olen itse tässä tilanteessa ja vihdoin tajunnut, että miehen on parempi sitten run"^ailla yksinään kun kerran itseensä tahtoo keskittyä( nämäkin hänen sanojaan).

Tämähän kertoo vain siitä kuinka itsekäs olet ollut, vain että kunhan sinulla on hyvä olla. Luulen että sillä miehelläkin olisi ollut, jos olisit ottanut asiaa puheeksi ja kuunnellut miehen toiveita. Saatetaan sanoa seksistäkin että ei ole perustarve, mutta todellakin on, se saattaa jopa sairastuttaa jos ei ole seksiä ja kaikkeen muuhunkin vaikuttaa... Ihan samoin, sormeile vain yksinäs jos kivempaa.

Oma mies menee heti henkisesti siiliastoon, jos hänelle sanoo, että meidän pitää jutella. Hän varmaan lähtisi heti ulos, jos sanoisin, että meidän pitää jutella tunteista.

MIten tuollaisen kanssa on päästy siihen pisteeseen asti, että hän on miehesi? Ajauduitte?

Miehillä on joku kauhu tuota meidän pitää jutella-lausahdusta kohtaan. Mä joskus kiusaan miestäni sillä. Sanon että meidän pitäis vähän jutella, sitten raukka tulee sillain pelokkaana paikalle että mitähän nyt.. istutaan alas ja alan kysellä että mitäs tehtäis ruuaks, mitä pitäis kaupasta hakea. Tai jotain muuta yhtä arkista. Mukavasti on rentouttanut sitäkin lausahdusta, että silloinkin kun oikeasti pitäis jutella, ei ole ihan kusi sukassa ja puolustuskannalla heti sen kuullessaan.

Oikeasti myös paritetapiasta voi olla tosi paljon hyötyä siinä, että molemmat oppisivat valitsemaan sanojaan niin, ettei asioita esitettäisi niin hirveän syyttävästi. Ettei tulis sitä että kun sä aina, ja kun sä et koskaan. Vaan enemmän sitä että musta tuntuu, mä kaipaisin enemmän. Tällaisessa keskustelussa on parempi keskittyä itseen, puhua itsestään, eikä siitä toisesta. Mitä minä kaipaan, mitä minä toivon, eikä mitä sinä teet väärin ja miten sinä voisit olla parempi.

Mistä tämä automaattinen oletus, että ap. on tässä voiman oikealla puolella?

Koska hän kertoi ensimmäisenä ja oman version netissä? Ja hän kertoo paloja, kertomatta kaikkea. Mistä tiedämme, että hän ei ole hakemassa tässä tukea, haluttua "vertaistukea" narsisismille ja on oikeasti syyllinen asioihin joista mies häntä syyttää?

Tässä oli esitettynä vain yksi jäävi puoli.

Nyt hän mahdollisesti saa, tiedostaen tai tiedostamatta polttoainetta sanoa, että muutkin ovat samaa mieltä: minä olen siis oikeassa efekti.

Oikeassa elämässä totuus on jossain puolivälissä ja ei savua ilman tulta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tiedän tuon miehesi tunteen. Sinä painostat häntä johonkin, hän ei saa mitä tarvitsee. Se voi olla seksikin. Olin itse jopa niin kipeä että olin sairaslomaa vailla vaimoni vuoksi, paha olo, todella paha, vaikka kaikki piti olla hyvin. Samaan aikaan hän vonkasi minua ulos syömään, reissuun jne. Sanoin suoraan että voidaan mennä, jos sen jälkeen saan ihan itse lomailla, sen verran raskasta se oli. Nyt on paremmin. Mutta ap:lle. Se voit todellakin olla sinä. Tee jotain. On vaihtoehtoja.

Nyt kiinnostaa. Mitä pitäisi tehdä ja mitkä on ne vaihtoehdot?

Erositteko te, ja siksikö on paremmin? Vai tajusiko vaimosi jättää sinut rauhaan, ja lakata pyytämästä mihinkään? Vai saitko suun auki ja kerrottua hänelle ettet enää tykkää hänen seurastaan?

Ja lisään vielä: mitä vaimosi tarkalleen ottaen teki väärin ja miten korjasi sen? Pidätkö hänestä tai oletko koskaan pitänyt?

Hän purki kaiken vihan itsestään minuun. En päässyt yli 5 vuoteen koskaan minnekään yksin, paitsi työ ja kauppa, jos kävin tunnin jossain näin hänen silmissään vihan. Seksielämä oli mitä oli, vaikka jatkuvasti otin puheeksi ja luvattiin muutosta. Lopulta ajauduin kielletylle reissulle toisen naisen kanssa ja hänen rohkaisemana sanomaan vaimolle todella suoraan että nyt meidän suhde muuttuu tai muuttaa muotoaan, olen kipeä ja sairasloman tarpeessa. Oma tila, seksi jne kun loppuu. Lopulta on jopa viha ja koko kroppa kipeä. Asioihin tuli edes hetkeksi muutosta ja kyllä olo parantui.

Ota selvää narsismista. Ihan klassiset jutut kaikki sinun sairastumistasi ja pettämistä myöten.

Ei... Narsismin mä tiedän ja en ole ollenkaan sellainen. Parisuhteessa päätösten pitää olla yhteisiä, ei vain toisen, narsistin kanssahan mennään aina narsistin ehdoilla ja ei näin. Vaimollani oli vihaansa useita syitä, mm yksinäisyys, tylsyyden tunne jne. Purki niitä minuun ja minä aloin voida pahoin. Mutta jos ei asioita tuo rohkeasti ja hyvin selvästi esille niin ei voida lähteä etsimään sitä hyvää molempien mielestä hyvää ratkaisua. Hyvin selkeästi otin huomioon mitä vaimo haluaa ja usein myös kysyn että onko nyt hyvä ja jos ei ole niin saa kertoa.

Siis minusta tuossa lyhyessä tarinassa ihan jokainen sana ja lause täsmäsi narsismiin niin, että vaimosi on se narsisti ja sinä et. Mutta eihän se sitä tarkoita, että hän välttämättä olisi, mutta toiminta täsmää täysin sekä kohteen sairastuminen ja se, että ulospääsy tilanteesta tapahtuu pettämisen kautta.

Jos kiinnostuit aiheesta, katso Sam Vakninin videoita ja vaihda mies ja nainen päikseen. Hän on aiheen professori ja narsisti itsekin ja sanoo, että kiltit ihmiset, jotka eivät uskoisi koskaan pettävänsä, hakeutuvat ulos suhteista narsistin kanssa pettämisen kautta, koska eivät muuten pääse. 

En ole koskaan ajatellut asiaa vaimostani tuolla tavalla, koska myös todella hänellä on se yksinäisyys, joka myös näkyy. Mutta en ole koskaan ymmärtänyt miksi on niin vihainen esimerkiksi minun omasta-ajastani, eikä ollenkaan näe sitä niin että minun vointi on hänen etu. Minä olin se joka petti, mutta syykin siihen jo tuli, ongelmasta ulospääsyn vuoksi. Jokatapauksessa avoimmuus kaikessa ja toisen kuunteleminen ovat ne ihan tärkeimmät asiat suhteessa ja tietty patoutuminen voi johtaa erittäin isoihin ongelmiin

Jos vaimosi kokee itsensä yksinäiseksi, sinun oman ajan kaipuusi voi tuntua hänestä siltä, että sinäkin mieluummin jätät hänet yksin. Yksinäisyys parisuhteessa on pahempaa kuin yksinäisyys sinkkuna. Ymmärrän hyvin oman ajan kaipuun, olen itse introvertti ja kaipaan todella paljon omaa aikaa. Kuitenkin olen kokenut myös syvää yksinäisyyttä, ja muistan kuinka hylätyksi itseni tunsin kun oma puolisokaan ei halunnut olla kanssani. Ei se ole rationaalista ajattelua enää siinä kohtaa, se yksinäisyyden tunne on liian voimakas.

Jos vaimosi kärsii yksinäisyydestä, hän tarvitsee siihen apua. Taustalla voi olla hylkäämiskokemuksia, epävakautta, huonoa itsetuntoa, monenlaista. Jos hän ei itse pysty niitä käsittelemään, ne tulevat olemaan teillä taakkana aina.

Vierailija kirjoitti:

Mistä tämä automaattinen oletus, että ap. on tässä voiman oikealla puolella?

Koska hän kertoi ensimmäisenä ja oman version netissä? Ja hän kertoo paloja, kertomatta kaikkea. Mistä tiedämme, että hän ei ole hakemassa tässä tukea, haluttua "vertaistukea" narsisismille ja on oikeasti syyllinen asioihin joista mies häntä syyttää?

Tässä oli esitettynä vain yksi jäävi puoli.

Nyt hän mahdollisesti saa, tiedostaen tai tiedostamatta polttoainetta sanoa, että muutkin ovat samaa mieltä: minä olen siis oikeassa efekti.

Oikeassa elämässä totuus on jossain puolivälissä ja ei savua ilman tulta.

Oli syy miehessä tai ap:ssa, lopputulema on se, että mies omien sanojensa mukaan kärsii ja vihaa. Mitä silloin on enää edes väliä mistä se johtuu, ei tuollaista suhdetta voi jatkaa. Varsinkin jos noin kauan on kärsinyt ja vihannut, siinä on kertynyt jo niin suuri määrä vihaa ja katkeruutta, ettei parisuhde voi enää palautua ennalleen. Jos taas mies vaan päästää suustaan mitä sattuu, on tuollaisten asioiden sanominen niin törkeä isku vyön alle, ettei toiseen voi enää ikinä luottaa tai tuollaisesta päästä yli.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tiedän tuon miehesi tunteen. Sinä painostat häntä johonkin, hän ei saa mitä tarvitsee. Se voi olla seksikin. Olin itse jopa niin kipeä että olin sairaslomaa vailla vaimoni vuoksi, paha olo, todella paha, vaikka kaikki piti olla hyvin. Samaan aikaan hän vonkasi minua ulos syömään, reissuun jne. Sanoin suoraan että voidaan mennä, jos sen jälkeen saan ihan itse lomailla, sen verran raskasta se oli. Nyt on paremmin. Mutta ap:lle. Se voit todellakin olla sinä. Tee jotain. On vaihtoehtoja.

Nyt kiinnostaa. Mitä pitäisi tehdä ja mitkä on ne vaihtoehdot?

Erositteko te, ja siksikö on paremmin? Vai tajusiko vaimosi jättää sinut rauhaan, ja lakata pyytämästä mihinkään? Vai saitko suun auki ja kerrottua hänelle ettet enää tykkää hänen seurastaan?

Ja lisään vielä: mitä vaimosi tarkalleen ottaen teki väärin ja miten korjasi sen? Pidätkö hänestä tai oletko koskaan pitänyt?

Hän purki kaiken vihan itsestään minuun. En päässyt yli 5 vuoteen koskaan minnekään yksin, paitsi työ ja kauppa, jos kävin tunnin jossain näin hänen silmissään vihan. Seksielämä oli mitä oli, vaikka jatkuvasti otin puheeksi ja luvattiin muutosta. Lopulta ajauduin kielletylle reissulle toisen naisen kanssa ja hänen rohkaisemana sanomaan vaimolle todella suoraan että nyt meidän suhde muuttuu tai muuttaa muotoaan, olen kipeä ja sairasloman tarpeessa. Oma tila, seksi jne kun loppuu. Lopulta on jopa viha ja koko kroppa kipeä. Asioihin tuli edes hetkeksi muutosta ja kyllä olo parantui.

Ota selvää narsismista. Ihan klassiset jutut kaikki sinun sairastumistasi ja pettämistä myöten.

Ei... Narsismin mä tiedän ja en ole ollenkaan sellainen. Parisuhteessa päätösten pitää olla yhteisiä, ei vain toisen, narsistin kanssahan mennään aina narsistin ehdoilla ja ei näin. Vaimollani oli vihaansa useita syitä, mm yksinäisyys, tylsyyden tunne jne. Purki niitä minuun ja minä aloin voida pahoin. Mutta jos ei asioita tuo rohkeasti ja hyvin selvästi esille niin ei voida lähteä etsimään sitä hyvää molempien mielestä hyvää ratkaisua. Hyvin selkeästi otin huomioon mitä vaimo haluaa ja usein myös kysyn että onko nyt hyvä ja jos ei ole niin saa kertoa.

Siis minusta tuossa lyhyessä tarinassa ihan jokainen sana ja lause täsmäsi narsismiin niin, että vaimosi on se narsisti ja sinä et. Mutta eihän se sitä tarkoita, että hän välttämättä olisi, mutta toiminta täsmää täysin sekä kohteen sairastuminen ja se, että ulospääsy tilanteesta tapahtuu pettämisen kautta.

Jos kiinnostuit aiheesta, katso Sam Vakninin videoita ja vaihda mies ja nainen päikseen. Hän on aiheen professori ja narsisti itsekin ja sanoo, että kiltit ihmiset, jotka eivät uskoisi koskaan pettävänsä, hakeutuvat ulos suhteista narsistin kanssa pettämisen kautta, koska eivät muuten pääse. 

En ole koskaan ajatellut asiaa vaimostani tuolla tavalla, koska myös todella hänellä on se yksinäisyys, joka myös näkyy. Mutta en ole koskaan ymmärtänyt miksi on niin vihainen esimerkiksi minun omasta-ajastani, eikä ollenkaan näe sitä niin että minun vointi on hänen etu. Minä olin se joka petti, mutta syykin siihen jo tuli, ongelmasta ulospääsyn vuoksi. Jokatapauksessa avoimmuus kaikessa ja toisen kuunteleminen ovat ne ihan tärkeimmät asiat suhteessa ja tietty patoutuminen voi johtaa erittäin isoihin ongelmiin

Jos vaimosi kokee itsensä yksinäiseksi, sinun oman ajan kaipuusi voi tuntua hänestä siltä, että sinäkin mieluummin jätät hänet yksin. Yksinäisyys parisuhteessa on pahempaa kuin yksinäisyys sinkkuna. Ymmärrän hyvin oman ajan kaipuun, olen itse introvertti ja kaipaan todella paljon omaa aikaa. Kuitenkin olen kokenut myös syvää yksinäisyyttä, ja muistan kuinka hylätyksi itseni tunsin kun oma puolisokaan ei halunnut olla kanssani. Ei se ole rationaalista ajattelua enää siinä kohtaa, se yksinäisyyden tunne on liian voimakas.

Jos vaimosi kärsii yksinäisyydestä, hän tarvitsee siihen apua. Taustalla voi olla hylkäämiskokemuksia, epävakautta, huonoa itsetuntoa, monenlaista. Jos hän ei itse pysty niitä käsittelemään, ne tulevat olemaan teillä taakkana aina.

No mitäpä kun vaimo ei itse tunnusta omia ongelmiaan eikä hae apua eikä lähde kasvamaan ihmisenä vaan kokee ratkaisevansa ongelma kontrolloimalla puolisoaan, joka tämän seurauksena sairastuu.

Jokaisella on vastuu omasta terveydestään ja kannustan puolisoa miettimään sitä, onko kukaan ihminen maailmassa (etenkään tuollainen) oman terveyden ja elämän menettämisen arvoinen. Jokainen on vastuussa loppukädessä itsestään. 

Toisen puolesta ei voi käydä terapiassa. Olen itse joutunut vuosikymmeniä sitten käymään terapiassa (ja lääkärillä, koska sairastuin myös fyysisesti) siksi, että kestäisin läheisiäni. Lopulta ymmärsin, että he ovat mitä ovat, en voi heitä muuttaa sellaisiki, että minun terveyteni kestäisi heitä. He joko muuttuvat tai eivät, mutta jos eivät muutu, minun ainoa vaihtoehtoni on pysyä kaukana ihmisistä, jotka tekevät minut sairaaksi. Minulla ei ole mitään velvollisuuksia tuollaisia ihmisiä kohtaan, vaikka kuinka heitä rakastaisin ja olisivat kuinka reppania tai tunteisiinvetoavia tai pulassa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ymmärrä kommentteja, joissa vähätellään sen merkitystä, missä ongelman juurisyy on, narsismissa vai ei.

Olen tälläkin viikolla keskustellut kahden naisen kanssa, meillä kaikilla kolmella on narsistieksät. Yksi ei tiedä sairaudesta mitään, joten on ihan kuutamolla eikä osaa tulkita ja nähdä käytöksiä. Me kaksi muuta sen sijaan käsitämme mistä on kyse, mitä odottaa, mitä toiveista huolimatta ei tule koskaan tapahtumaan jne. Onhan siinä iso ero.

Kirjoitin tuon kommentin jossa kehotin aloittajaa järjestämään asiat ja lähtemään, koska miehen ongelmien syy ei ole oleellinen. Olen edelleen samaa mieltä. Oli syy mikä tahansa, ap ei sille mitään voi eikä tarvitse voidakaan. Kun toinen osoittautuu mulkeroksi ja loukkaa anteeksiantamattomalla tavalla, mitä väliä sillä mulkerouden syyllä on? Miksi jäädä katsomaan jotain tubevideota siitä millainen on narsisti? Pitää lähteä.

Totta kai pitää lähteä!

Mutta jos se mies on narsisti ja ap:n elämässä loppuiän, ap tarvii tietoa. Siksi hänen on tärkeää ottaa selvää ja arvioida, onko vai ei. Ihan oleellisen tärkeää hänen itsensä ja myös lasten kannalta.

Maallikon läheisestään tekemistä diagnooseista ei kyllä hyödy kukaan. Olen itse kokenut mm rajua väkivaltaa ja manipulaatiota, enkä ole hetkeäkään miettinyt että mikähän tuolla ihmisellä on kun se hakkasi ja raiskasi minut. Sillä analyysinteolla ja asiaan paneutumisella vain antaisin vähänkin voimani pois. Kaikki energia kannattaa keskittää itseen ja tilanteesta pois pääsemiseen.

Tuo on irrallinen väkivallanteko ja siitä voi toipua ilman että tietää tekijästä mitään muuta.

Oma vanhempani on narsisti ja sen ymmärtämiseen meni 42 vuotta. Oman tervehtymisen alkaminen mahdollistui vasta sitten. Siihen asti oli laitettu milloin mitäkin laastaria päälle vuosikymmenestä toiseen eri terapioissa ja lääkäreillä. Mutta se, että pääsi ongelman ytimeen kiinni, on ihan oleellinen tieto elämänmittaisissa lähisuhteissa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä ainakin sanoisin miehelle, että koska aiheutan niin paljon kärsimystä ja vaikeutan hänen isyyttään, niin hänen on parempi etsiä uusi osoite ja sitten voidaan sopia systeemistä milloin hän on lapsien kanssa! Ihanaa kun hän saa sitten mahdollisuuden olla kunnolla isä! 

Mulla menis nopeasti kyllä tuo harmitus vihaan, koska tuo on kyllä niin epäreilua sinua kohtaan! Jos hän on päättänyt elää kanssasi ja olla kusipää lapsillekin niin on kyllä peiliin katsomisen paikka, mitä hän ei ilmeisesti aijo tehdä. Joten nyt loppu kaikki itkut ja toimintaa tilalle. Saa mies sitten nauttia yksinäisyydestään jossain hikisessä yksiössä! Onhan hän siitä varmasti tyytyväinen ainakin siihen saakka kunnes puhtaat kalsarit on lopussa ja tuntuu että jotain olennaista ympäriltään puuttuu silti. Tai sitten ei tule ikävä teitä lainkaan ja sitä suuremmalla syyllä olette paljon better off without him!

Toi on just sellaista itsekästä ajattelöua, jossa toisen tunteilla ei ole ollut alunalkaenkaan väliä. Muuten tuollainen purkaus herättäisi tarpeen kaivaa esille miehen tyytymättömyyden syyt!

Mieshän kertoi ne jo. Ja jos pitää paikkansa, että hän ei alun alkaenkaan ole halunnut olla yhdessä vaikka naimisiinkin meni ja perheen perusti, niin ongelmahan tässä on se, että hän on antanut alusta lähtien väärää informaatiota tunteistaan. 

Aikuiset ihmiset ovat itse vastuussa siitä, että kertovat itse tarpeistaan, eivätkä odota muilta ajatustensa lukemista. 

Jos kumppani kiukuttelee joka kerta kun mies kertoo, ei se kannusta kertomaan. Ja mieshän sanoi kuvitelleensa avioliiton muuttavan aloittajaa. Ja että aloittaja oli ollut ihan kauhea, varmaan vaatinut avioliittioa. Saa siis syyttää itseään. ehkä mies vielä silloin rakasti häntä, vaikka olisi toivonut aloittajalta parempaa käytöstä. Nyt oli kuppi läikkynyt yli. Ei kannata KOSKAAN ruinata ketään kanssaan naimisiin, siinä käy juuri näin. Toivottavasti ap nyt oppii. Miehen pitää se kosinta tehdä tai ainakin olla yhtä mukana siinä. eikä niin, että mutkumähaluun, niin meet nyt tässä naimisiin kanssani.

Sen kaikki tietävät jo, että ap on miehen mielestä hirveä. Todella hämärää logiikkaa, että "ei oikeasti pidä jostakusta, mutta menee nyt silti naimisiin ja perustaa perheen viimeisenä yrityksenä josko tämä muuttuisi".

Naimisiin painostaminen on ehdottomasti surkea taktiikka, mutta siitähän emme oikeasti tiedä.

Sanokaa miten tätä tilannetta nyt auttaisi se, että miehen "tunteiden todellisia syitä kuulostellaan", jos hän nyt on paljastanut kaiken aikaa vain kärsineensä?

Ja miksi eroon kannustaminen on väärin tai kuten aiemmin "kanalaumamaista" , jos kerran mies vihaa elämäänsä tässä liitossa?

Vapauttakaa kärsivä mies!

No jos ap haluaa itsekunnioituksensa rippeet takaisin. Siinä miestä kuunnellessa saattaisi oppia itsestään kaikenlaista. Itsehän hän on mennyt miehen kanssa naimisiin, miten niin ei miehen kokemus liitosta kiinnosta!? Sopisi kiinnostaa, että saa selville, minkä takia mies on aloittajasta kärsinyt! Eli miten olla jatkossa mukavampi ihmisille.

Toki jos ottaa samanlaisen toisten tunteista piittaamattoman nilkin seuraavaksi, niin tätä ei välttämättä haittaa, vaikka ap:llä olisikin paha mieli, eikä taivu sen takia lainkaan. Mutta haluaako ap sellaisen miehen?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On oikeasti aika traumatisoivaa kuulla, että kumppanisi mielestä kaikki on ollut pelkkää paskaa aina vaikka itse olet kokenut teillä olleen hyviä hetkiä ja mm ihanaa seksiä. Olen itse tässä tilanteessa ja vihdoin tajunnut, että miehen on parempi sitten run"^ailla yksinään kun kerran itseensä tahtoo keskittyä( nämäkin hänen sanojaan).

Tämähän kertoo vain siitä kuinka itsekäs olet ollut, vain että kunhan sinulla on hyvä olla. Luulen että sillä miehelläkin olisi ollut, jos olisit ottanut asiaa puheeksi ja kuunnellut miehen toiveita. Saatetaan sanoa seksistäkin että ei ole perustarve, mutta todellakin on, se saattaa jopa sairastuttaa jos ei ole seksiä ja kaikkeen muuhunkin vaikuttaa... Ihan samoin, sormeile vain yksinäs jos kivempaa.

Oma mies menee heti henkisesti siiliastoon, jos hänelle sanoo, että meidän pitää jutella. Hän varmaan lähtisi heti ulos, jos sanoisin, että meidän pitää jutella tunteista.

MIten tuollaisen kanssa on päästy siihen pisteeseen asti, että hän on miehesi? Ajauduitte?

Miehillä on joku kauhu tuota meidän pitää jutella-lausahdusta kohtaan. Mä joskus kiusaan miestäni sillä. Sanon että meidän pitäis vähän jutella, sitten raukka tulee sillain pelokkaana paikalle että mitähän nyt.. istutaan alas ja alan kysellä että mitäs tehtäis ruuaks, mitä pitäis kaupasta hakea. Tai jotain muuta yhtä arkista. Mukavasti on rentouttanut sitäkin lausahdusta, että silloinkin kun oikeasti pitäis jutella, ei ole ihan kusi sukassa ja puolustuskannalla heti sen kuullessaan.

Oikeasti myös paritetapiasta voi olla tosi paljon hyötyä siinä, että molemmat oppisivat valitsemaan sanojaan niin, ettei asioita esitettäisi niin hirveän syyttävästi. Ettei tulis sitä että kun sä aina, ja kun sä et koskaan. Vaan enemmän sitä että musta tuntuu, mä kaipaisin enemmän. Tällaisessa keskustelussa on parempi keskittyä itseen, puhua itsestään, eikä siitä toisesta. Mitä minä kaipaan, mitä minä toivon, eikä mitä sinä teet väärin ja miten sinä voisit olla parempi.

Naisten juttelu vaatimukset on lähes pelkästään sitä että nainen ei suostu kuuntelemaan sanaakaan mitä mies sanoo vaan nalkuttaa ja vaatii miestä kuuntelemaan jälleen kerran mitä nainen vaatii ja käskyttää. Jos vaaditaan juttelemaan niin eikö silloin pitäisi myös kuunnella mitä toisella on sanottavaa?

Vierailija kirjoitti:

Mistä tämä automaattinen oletus, että ap. on tässä voiman oikealla puolella?

Koska hän kertoi ensimmäisenä ja oman version netissä? Ja hän kertoo paloja, kertomatta kaikkea. Mistä tiedämme, että hän ei ole hakemassa tässä tukea, haluttua "vertaistukea" narsisismille ja on oikeasti syyllinen asioihin joista mies häntä syyttää?

Tässä oli esitettynä vain yksi jäävi puoli.

Nyt hän mahdollisesti saa, tiedostaen tai tiedostamatta polttoainetta sanoa, että muutkin ovat samaa mieltä: minä olen siis oikeassa efekti.

Oikeassa elämässä totuus on jossain puolivälissä ja ei savua ilman tulta.

Tietenkään ei tiedetä kaikkea. Mutta onko tässä koko jutussa mielestäsi asioita, joissa voi sanoa olleensa "oikeassa"?

Jutusta voi poimia pääpointit: 

-mies paljastaa vuosien jälkeen, ettei koskaan ole tykännyt vaimostaan

-mies sanoo, ettei ole saanut tehdä lastensa kanssa mitä on halunnut 

Ensimmäiseen asiaan oikeastaan ainoa ratkaisu on ero. Se on valtaosan kommentoijista viesti, ja mikä muu se voisi olla? Eikö eroamalla mies pääse askeleen lähemmäksi omaa onnea?

Toiseen asiaan aloittajalla ei omien sanojensa mukaan ole mitään sitä vastaan, että isän suhde lapsiinsa paranee, eikä tunnista miten on estänyt suhteen muodostumista. Tässäkin jutussa se, mitä voi tehdä, on heittää pallo miehelle, ottaa askel taaksepäin ja olla puuttumatta tämän ja lasten keskinäisiin asioihin.

Vertaistukea saakin hakea anomyymisti tuntemattomilta, jos oikeasti joutuu tilanteeseen, jossa läheisin ihminen kertoo, että koko yhteinen elämä on ollut pelkkää kulissia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On oikeasti aika traumatisoivaa kuulla, että kumppanisi mielestä kaikki on ollut pelkkää paskaa aina vaikka itse olet kokenut teillä olleen hyviä hetkiä ja mm ihanaa seksiä. Olen itse tässä tilanteessa ja vihdoin tajunnut, että miehen on parempi sitten run"^ailla yksinään kun kerran itseensä tahtoo keskittyä( nämäkin hänen sanojaan).

Tämähän kertoo vain siitä kuinka itsekäs olet ollut, vain että kunhan sinulla on hyvä olla. Luulen että sillä miehelläkin olisi ollut, jos olisit ottanut asiaa puheeksi ja kuunnellut miehen toiveita. Saatetaan sanoa seksistäkin että ei ole perustarve, mutta todellakin on, se saattaa jopa sairastuttaa jos ei ole seksiä ja kaikkeen muuhunkin vaikuttaa... Ihan samoin, sormeile vain yksinäs jos kivempaa.

Oma mies menee heti henkisesti siiliastoon, jos hänelle sanoo, että meidän pitää jutella. Hän varmaan lähtisi heti ulos, jos sanoisin, että meidän pitää jutella tunteista.

MIten tuollaisen kanssa on päästy siihen pisteeseen asti, että hän on miehesi? Ajauduitte?

Miehillä on joku kauhu tuota meidän pitää jutella-lausahdusta kohtaan. Mä joskus kiusaan miestäni sillä. Sanon että meidän pitäis vähän jutella, sitten raukka tulee sillain pelokkaana paikalle että mitähän nyt.. istutaan alas ja alan kysellä että mitäs tehtäis ruuaks, mitä pitäis kaupasta hakea. Tai jotain muuta yhtä arkista. Mukavasti on rentouttanut sitäkin lausahdusta, että silloinkin kun oikeasti pitäis jutella, ei ole ihan kusi sukassa ja puolustuskannalla heti sen kuullessaan.

Oikeasti myös paritetapiasta voi olla tosi paljon hyötyä siinä, että molemmat oppisivat valitsemaan sanojaan niin, ettei asioita esitettäisi niin hirveän syyttävästi. Ettei tulis sitä että kun sä aina, ja kun sä et koskaan. Vaan enemmän sitä että musta tuntuu, mä kaipaisin enemmän. Tällaisessa keskustelussa on parempi keskittyä itseen, puhua itsestään, eikä siitä toisesta. Mitä minä kaipaan, mitä minä toivon, eikä mitä sinä teet väärin ja miten sinä voisit olla parempi.

Naisten juttelu vaatimukset on lähes pelkästään sitä että nainen ei suostu kuuntelemaan sanaakaan mitä mies sanoo vaan nalkuttaa ja vaatii miestä kuuntelemaan jälleen kerran mitä nainen vaatii ja käskyttää. Jos vaaditaan juttelemaan niin eikö silloin pitäisi myös kuunnella mitä toisella on sanottavaa?

Olisin halunnut jutella tuoreen seurustelukumppanin kanssa. Hän vaiensi mut ja meni ihan kiviseinäksi. 

Olisin halunnut sanoa, että tykkään hänestä kovasti ja olen iloinen, että ollaan löydetty toisemme ja toiveena tietysti myös kuulla, mitä toinen on minusta mieltä ja sitten vähän maalailtu yhteisiä tulevaisuudenkuvia. 

Silleen normaalissa suhteessa toimitaan, kun vastapuoli ei ole tunne-elämältään lapsen tai teinin tasolla ja on tosissaan suhteessa!

Miehet on just tollasia, eivät osaa käsitellä asioita, eivätkä näe omaa roolia ongel.issa, syy on aina jossain muissa (ihan absurdistikin).

Niin tuttua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On oikeasti aika traumatisoivaa kuulla, että kumppanisi mielestä kaikki on ollut pelkkää paskaa aina vaikka itse olet kokenut teillä olleen hyviä hetkiä ja mm ihanaa seksiä. Olen itse tässä tilanteessa ja vihdoin tajunnut, että miehen on parempi sitten run"^ailla yksinään kun kerran itseensä tahtoo keskittyä( nämäkin hänen sanojaan).

Tämähän kertoo vain siitä kuinka itsekäs olet ollut, vain että kunhan sinulla on hyvä olla. Luulen että sillä miehelläkin olisi ollut, jos olisit ottanut asiaa puheeksi ja kuunnellut miehen toiveita. Saatetaan sanoa seksistäkin että ei ole perustarve, mutta todellakin on, se saattaa jopa sairastuttaa jos ei ole seksiä ja kaikkeen muuhunkin vaikuttaa... Ihan samoin, sormeile vain yksinäs jos kivempaa.

Oma mies menee heti henkisesti siiliastoon, jos hänelle sanoo, että meidän pitää jutella. Hän varmaan lähtisi heti ulos, jos sanoisin, että meidän pitää jutella tunteista.

MIten tuollaisen kanssa on päästy siihen pisteeseen asti, että hän on miehesi? Ajauduitte?

Miehillä on joku kauhu tuota meidän pitää jutella-lausahdusta kohtaan. Mä joskus kiusaan miestäni sillä. Sanon että meidän pitäis vähän jutella, sitten raukka tulee sillain pelokkaana paikalle että mitähän nyt.. istutaan alas ja alan kysellä että mitäs tehtäis ruuaks, mitä pitäis kaupasta hakea. Tai jotain muuta yhtä arkista. Mukavasti on rentouttanut sitäkin lausahdusta, että silloinkin kun oikeasti pitäis jutella, ei ole ihan kusi sukassa ja puolustuskannalla heti sen kuullessaan.

Oikeasti myös paritetapiasta voi olla tosi paljon hyötyä siinä, että molemmat oppisivat valitsemaan sanojaan niin, ettei asioita esitettäisi niin hirveän syyttävästi. Ettei tulis sitä että kun sä aina, ja kun sä et koskaan. Vaan enemmän sitä että musta tuntuu, mä kaipaisin enemmän. Tällaisessa keskustelussa on parempi keskittyä itseen, puhua itsestään, eikä siitä toisesta. Mitä minä kaipaan, mitä minä toivon, eikä mitä sinä teet väärin ja miten sinä voisit olla parempi.

Naisten juttelu vaatimukset on lähes pelkästään sitä että nainen ei suostu kuuntelemaan sanaakaan mitä mies sanoo vaan nalkuttaa ja vaatii miestä kuuntelemaan jälleen kerran mitä nainen vaatii ja käskyttää. Jos vaaditaan juttelemaan niin eikö silloin pitäisi myös kuunnella mitä toisella on sanottavaa?

Tossa on niin paljon pielessä, että huh huh. Vaaditaan? Kommunikointi on oleellinen ja normaali osa parisuhdetta, jotta se suhde voisi mitenkään olla normaali ja toimiva ja tyydyttävä. Ja totta kai pitää kuunnella mitä toisella on sanottavaa. Sehän on kiinteä osa juttelua, keskustelua ja kommunikaatiota. 

Joskus on ilmoitusasioita, mutta niistäkin usein keskustellaan mitä tunteita tai ajatuksia niistä on herännyt toisessa tai mitä itse haluaa käsitellä. 

Mitä pappi sanoi norsuparille vihkipuheessa? "Kärsikää toisianne!" 🤣

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä ainakin sanoisin miehelle, että koska aiheutan niin paljon kärsimystä ja vaikeutan hänen isyyttään, niin hänen on parempi etsiä uusi osoite ja sitten voidaan sopia systeemistä milloin hän on lapsien kanssa! Ihanaa kun hän saa sitten mahdollisuuden olla kunnolla isä! 

Mulla menis nopeasti kyllä tuo harmitus vihaan, koska tuo on kyllä niin epäreilua sinua kohtaan! Jos hän on päättänyt elää kanssasi ja olla kusipää lapsillekin niin on kyllä peiliin katsomisen paikka, mitä hän ei ilmeisesti aijo tehdä. Joten nyt loppu kaikki itkut ja toimintaa tilalle. Saa mies sitten nauttia yksinäisyydestään jossain hikisessä yksiössä! Onhan hän siitä varmasti tyytyväinen ainakin siihen saakka kunnes puhtaat kalsarit on lopussa ja tuntuu että jotain olennaista ympäriltään puuttuu silti. Tai sitten ei tule ikävä teitä lainkaan ja sitä suuremmalla syyllä olette paljon better off without him!

Toi on just sellaista itsekästä ajattelöua, jossa toisen tunteilla ei ole ollut alunalkaenkaan väliä. Muuten tuollainen purkaus herättäisi tarpeen kaivaa esille miehen tyytymättömyyden syyt!

Mieshän kertoi ne jo. Ja jos pitää paikkansa, että hän ei alun alkaenkaan ole halunnut olla yhdessä vaikka naimisiinkin meni ja perheen perusti, niin ongelmahan tässä on se, että hän on antanut alusta lähtien väärää informaatiota tunteistaan. 

Aikuiset ihmiset ovat itse vastuussa siitä, että kertovat itse tarpeistaan, eivätkä odota muilta ajatustensa lukemista. 

Todellakin tuo ukko pitää vapauttaa, kun kerran kaikki on ollut kärsimystä, ja hän viaton siellä lastuilla laineilla. Kyllä aikuisen pitää olla sen verran aikuinen, ettei mene avioliittoon mihin ei halua.

Tyypillinen itseään ki ltiksi ja mukavaksi mainostava mies, joka oikeasti on passiivis-aggressiivinen. Olen yhden tuollaisen vapauttanut, se ei saanut koskaan suutaan auki kun piti tehdä päätöksiä, mutta jälkikäteen kyllä valitti, että hän olisi halunnut ihan muuta. Silti kun mielipidettä kysyttiin, niin sanoi että ihan sama, tai tehdään kuten minä haluan. Huono mies ja vapaamatkustaja, sinun on helpompi ilman.

Tosta passiivis-agressiivisuudesta tuli mieleen, teen itse joskus samaa, että teen asioita joita toinen haluaa mistä en itse niin välitä, että toisella olisi hyvä olla. Ei tietenkään aina, mutta joskus. 

Sitä toivoo että toinen tekisi samoin, eikä aina olisi vastaan jos ei hommat mene juuri hänen haluamallaan tavalla. Tavallaan tekisi samoin, että minulla olisi hyvä olla. Mutta useimmiten minun hyvästä olosta ei välitetä. 

Hyvin luultavasti siitä kumpuaa toi valitus ja tyytymättömyys.