Kauanko jaksaisit katsoa tapailusuhdetta...

Eihän seurustelu tarkoita sitä, että koko ajan ollaan yhdessä. Seurustellessakin tapaamisten määrä voi olla vaikka tuo 1-2krt viikko. 

Vierailija kirjoitti:

Tapailijoilla on aina takaovi varalta raollaan, omat menot menee aina suhteen edelle ja tunnetta puuttuu. Siinä toinen on kelpuutettu toisinaan tarpeidentäyttämisen hyödykkeeksi kun se sattuu omaan kalenteriin sopimaan eikä ole mitään kiinnostavampaa tekemistä. Tai kun tarvitsee seuralaisen johonkin. Ei ole kyllä mun juttuja moiset, pitäköön tunkkinsa

Sun mielestä.

Minulla on rakastava, uskollinen ja hyvä suhde, jossa toisinaan näemme kerran/pari viikossa, joskus vietämme pidempiä aikoja yhdessä, esim. lomilla.

Molemmilla omat työt ja harrastukset, myös yhteisiä kiinnostuksen kohteita.

Olemme molemmat tyypiltämme sellaisia, että ykinolon aikaa tarvitsee, kuormittavan työn takia.

Ei mitään pelkkää tarpeiden tyydyttämistä tai seuraa, jos ei parempaa tekemistä ole.

Todella rajoittunut kuva sinulla parisuhteesta. Taidat olla niitä, jotka jättävät ystävät syrjään ja vaadit samaa kumppaniltasi.

Ja sitten äimistellään, mihin se kipinä hävisi, kun ollaan koko ajan kuin paita ja peppu.

Miten tämä siirtyminen tapailusta seurusteluun käytännössä tapahtuu? Me menimme vuosi ensitapaamisesta naimisiin, mutta koskaan ei ollut mitään "seurustellaanko me nyt vai tapaillaanko vielä" hetkeä. Yhdessä nyt 10v. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tapailijoilla on aina takaovi varalta raollaan, omat menot menee aina suhteen edelle ja tunnetta puuttuu. Siinä toinen on kelpuutettu toisinaan tarpeidentäyttämisen hyödykkeeksi kun se sattuu omaan kalenteriin sopimaan eikä ole mitään kiinnostavampaa tekemistä. Tai kun tarvitsee seuralaisen johonkin. Ei ole kyllä mun juttuja moiset, pitäköön tunkkinsa

Sun mielestä.

Minulla on rakastava, uskollinen ja hyvä suhde, jossa toisinaan näemme kerran/pari viikossa, joskus vietämme pidempiä aikoja yhdessä, esim. lomilla.

Molemmilla omat työt ja harrastukset, myös yhteisiä kiinnostuksen kohteita.

Olemme molemmat tyypiltämme sellaisia, että ykinolon aikaa tarvitsee, kuormittavan työn takia.

Ei mitään pelkkää tarpeiden tyydyttämistä tai seuraa, jos ei parempaa tekemistä ole.

Todella rajoittunut kuva sinulla parisuhteesta. Taidat olla niitä, jotka jättävät ystävät syrjään ja vaadit samaa kumppaniltasi.

Ja sitten äimistellään, mihin se kipinä hävisi, kun ollaan koko ajan kuin paita ja peppu.

Mikä tuossa on mielestäsi se, mikä tekee suhteestanne tapailua eikä seurustelua? Omaan korvaan nimittäin kuulostaa seurustelulta. 

Jos nainen ehdottaa tapailua tai kaverisuhdetta, niin lopetan sen heti. Tuollaiset on pelleilyä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tapailijoilla on aina takaovi varalta raollaan, omat menot menee aina suhteen edelle ja tunnetta puuttuu. Siinä toinen on kelpuutettu toisinaan tarpeidentäyttämisen hyödykkeeksi kun se sattuu omaan kalenteriin sopimaan eikä ole mitään kiinnostavampaa tekemistä. Tai kun tarvitsee seuralaisen johonkin. Ei ole kyllä mun juttuja moiset, pitäköön tunkkinsa

Sun mielestä.

Minulla on rakastava, uskollinen ja hyvä suhde, jossa toisinaan näemme kerran/pari viikossa, joskus vietämme pidempiä aikoja yhdessä, esim. lomilla.

Molemmilla omat työt ja harrastukset, myös yhteisiä kiinnostuksen kohteita.

Olemme molemmat tyypiltämme sellaisia, että ykinolon aikaa tarvitsee, kuormittavan työn takia.

Ei mitään pelkkää tarpeiden tyydyttämistä tai seuraa, jos ei parempaa tekemistä ole.

Todella rajoittunut kuva sinulla parisuhteesta. Taidat olla niitä, jotka jättävät ystävät syrjään ja vaadit samaa kumppaniltasi.

Ja sitten äimistellään, mihin se kipinä hävisi, kun ollaan koko ajan kuin paita ja peppu.

Tuossahan puhutaan TAPAILUsuhteesta. Ei PARIsuhteesta. Kaksi eri asiaa. 

Kolmansien treffien jälkeen joko aletaan seurustella tai sitten ei. En ala mihinkään löysään tapailuun.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tapailijoilla on aina takaovi varalta raollaan, omat menot menee aina suhteen edelle ja tunnetta puuttuu. Siinä toinen on kelpuutettu toisinaan tarpeidentäyttämisen hyödykkeeksi kun se sattuu omaan kalenteriin sopimaan eikä ole mitään kiinnostavampaa tekemistä. Tai kun tarvitsee seuralaisen johonkin. Ei ole kyllä mun juttuja moiset, pitäköön tunkkinsa

Sun mielestä.

Minulla on rakastava, uskollinen ja hyvä suhde, jossa toisinaan näemme kerran/pari viikossa, joskus vietämme pidempiä aikoja yhdessä, esim. lomilla.

Molemmilla omat työt ja harrastukset, myös yhteisiä kiinnostuksen kohteita.

Olemme molemmat tyypiltämme sellaisia, että ykinolon aikaa tarvitsee, kuormittavan työn takia.

Ei mitään pelkkää tarpeiden tyydyttämistä tai seuraa, jos ei parempaa tekemistä ole.

Todella rajoittunut kuva sinulla parisuhteesta. Taidat olla niitä, jotka jättävät ystävät syrjään ja vaadit samaa kumppaniltasi.

Ja sitten äimistellään, mihin se kipinä hävisi, kun ollaan koko ajan kuin paita ja peppu.

Mä luulen, että sä puhut ihan eri tilanteesta. Sullahan on vakava, eksklusiivinen parisuhde. Todennäköisesti ihan yleisessä tiedossa oleva suhde vieläpä?

Ap ei tiedä, että onko miehellä muitakin, heidän suhteensa pidetään maailmalta salassa, koska se ei välttämättä ole vakava. Asiasta ei ole selkeästi sovittu ja ap pelkää, että tapailukumppani vaan käyttää häntä hyväkseen, kunnes vaihtaa seuraavaan.

Sinä seurustelet (vakavasti). Ap:lla on tapailusuhde. Tapailusuhde on käsite, jolla tarkoitetaan ei-rakastavaa, ei-uskollista suhdetta, jossa on tavataan, kun huvittaa ja on seksiä.

Vierailija kirjoitti:

Miten tämä siirtyminen tapailusta seurusteluun käytännössä tapahtuu? Me menimme vuosi ensitapaamisesta naimisiin, mutta koskaan ei ollut mitään "seurustellaanko me nyt vai tapaillaanko vielä" hetkeä. Yhdessä nyt 10v. 

Normaaleissa parisuhteissa ei ole koskaan tapailuvaihetta. On ekat ja ehkä tokat treffit ja sitten seurustellaan.

Kysyin samaa miesystävältä ja tämä totesi, että jätä työsi ja muuta tänne, kyllä sulla on pari kuukautta varaa maksaa puolet vuokrasta ennen kuin saat töitä. Siis muutto vieraalle paikkakunnalle, kaiken lisäksi maalle, tekisi tästä seurustelua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tapailijoilla on aina takaovi varalta raollaan, omat menot menee aina suhteen edelle ja tunnetta puuttuu. Siinä toinen on kelpuutettu toisinaan tarpeidentäyttämisen hyödykkeeksi kun se sattuu omaan kalenteriin sopimaan eikä ole mitään kiinnostavampaa tekemistä. Tai kun tarvitsee seuralaisen johonkin. Ei ole kyllä mun juttuja moiset, pitäköön tunkkinsa

Sun mielestä.

Minulla on rakastava, uskollinen ja hyvä suhde, jossa toisinaan näemme kerran/pari viikossa, joskus vietämme pidempiä aikoja yhdessä, esim. lomilla.

Molemmilla omat työt ja harrastukset, myös yhteisiä kiinnostuksen kohteita.

Olemme molemmat tyypiltämme sellaisia, että ykinolon aikaa tarvitsee, kuormittavan työn takia.

Ei mitään pelkkää tarpeiden tyydyttämistä tai seuraa, jos ei parempaa tekemistä ole.

Todella rajoittunut kuva sinulla parisuhteesta. Taidat olla niitä, jotka jättävät ystävät syrjään ja vaadit samaa kumppaniltasi.

Ja sitten äimistellään, mihin se kipinä hävisi, kun ollaan koko ajan kuin paita ja peppu.

Mä luulen, että sä puhut ihan eri tilanteesta. Sullahan on vakava, eksklusiivinen parisuhde. Todennäköisesti ihan yleisessä tiedossa oleva suhde vieläpä?

Ap ei tiedä, että onko miehellä muitakin, heidän suhteensa pidetään maailmalta salassa, koska se ei välttämättä ole vakava. Asiasta ei ole selkeästi sovittu ja ap pelkää, että tapailukumppani vaan käyttää häntä hyväkseen, kunnes vaihtaa seuraavaan.

Sinä seurustelet (vakavasti). Ap:lla on tapailusuhde. Tapailusuhde on käsite, jolla tarkoitetaan ei-rakastavaa, ei-uskollista suhdetta, jossa on tavataan, kun huvittaa ja on seksiä.

Taas olettamuksia.. miehen kanssa ollaan sovittu, että ei saa olla muita. Ollaan oltu julkisestikin yhdessä...

Mutta silti on erilaista kuin aiempien kanssa, jotka ovat halunneet ja joiden kanssa on nähty pian päivittäin.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tapailijoilla on aina takaovi varalta raollaan, omat menot menee aina suhteen edelle ja tunnetta puuttuu. Siinä toinen on kelpuutettu toisinaan tarpeidentäyttämisen hyödykkeeksi kun se sattuu omaan kalenteriin sopimaan eikä ole mitään kiinnostavampaa tekemistä. Tai kun tarvitsee seuralaisen johonkin. Ei ole kyllä mun juttuja moiset, pitäköön tunkkinsa

Sun mielestä.

Minulla on rakastava, uskollinen ja hyvä suhde, jossa toisinaan näemme kerran/pari viikossa, joskus vietämme pidempiä aikoja yhdessä, esim. lomilla.

Molemmilla omat työt ja harrastukset, myös yhteisiä kiinnostuksen kohteita.

Olemme molemmat tyypiltämme sellaisia, että ykinolon aikaa tarvitsee, kuormittavan työn takia.

Ei mitään pelkkää tarpeiden tyydyttämistä tai seuraa, jos ei parempaa tekemistä ole.

Todella rajoittunut kuva sinulla parisuhteesta. Taidat olla niitä, jotka jättävät ystävät syrjään ja vaadit samaa kumppaniltasi.

Ja sitten äimistellään, mihin se kipinä hävisi, kun ollaan koko ajan kuin paita ja peppu.

Mä luulen, että sä puhut ihan eri tilanteesta. Sullahan on vakava, eksklusiivinen parisuhde. Todennäköisesti ihan yleisessä tiedossa oleva suhde vieläpä?

Ap ei tiedä, että onko miehellä muitakin, heidän suhteensa pidetään maailmalta salassa, koska se ei välttämättä ole vakava. Asiasta ei ole selkeästi sovittu ja ap pelkää, että tapailukumppani vaan käyttää häntä hyväkseen, kunnes vaihtaa seuraavaan.

Sinä seurustelet (vakavasti). Ap:lla on tapailusuhde. Tapailusuhde on käsite, jolla tarkoitetaan ei-rakastavaa, ei-uskollista suhdetta, jossa on tavataan, kun huvittaa ja on seksiä.

Taas olettamuksia.. miehen kanssa ollaan sovittu, että ei saa olla muita. Ollaan oltu julkisestikin yhdessä...

Mutta silti on erilaista kuin aiempien kanssa, jotka ovat halunneet ja joiden kanssa on nähty pian päivittäin.

Ap

Niin ja on kutsunut mua naisekseen, naisystäväkseen..

Mutta..noh ihan varma en voi olla etteikö miehellä vois muitakin olla. Vaisto vaan sanoo ettei tässä haluta olla täysillä.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tapailijoilla on aina takaovi varalta raollaan, omat menot menee aina suhteen edelle ja tunnetta puuttuu. Siinä toinen on kelpuutettu toisinaan tarpeidentäyttämisen hyödykkeeksi kun se sattuu omaan kalenteriin sopimaan eikä ole mitään kiinnostavampaa tekemistä. Tai kun tarvitsee seuralaisen johonkin. Ei ole kyllä mun juttuja moiset, pitäköön tunkkinsa

Sun mielestä.

Minulla on rakastava, uskollinen ja hyvä suhde, jossa toisinaan näemme kerran/pari viikossa, joskus vietämme pidempiä aikoja yhdessä, esim. lomilla.

Molemmilla omat työt ja harrastukset, myös yhteisiä kiinnostuksen kohteita.

Olemme molemmat tyypiltämme sellaisia, että ykinolon aikaa tarvitsee, kuormittavan työn takia.

Ei mitään pelkkää tarpeiden tyydyttämistä tai seuraa, jos ei parempaa tekemistä ole.

Todella rajoittunut kuva sinulla parisuhteesta. Taidat olla niitä, jotka jättävät ystävät syrjään ja vaadit samaa kumppaniltasi.

Ja sitten äimistellään, mihin se kipinä hävisi, kun ollaan koko ajan kuin paita ja peppu.

Ja ehkä sinäkin olet vain tarpeiden täyttäjä, mutta et sitä itse tiedä.

Mikä sitten lopulta kunkin mielestä on tapailun tai seurustelun ero? Itse en halua pitää mitään haaremia eli joka tapauksessa minulla ei olisi kuin yksi kumppani. Se olisiko juttu tapailua vai seurustelua ei minusta riippuisi kuinka usein näemme. Ehkä puhuisin seurustelusta heti, jos sovimme pidemmällä aikajänteellä yhteisiä tekemisiä tai tapaamme toistemme lapsia. Tapaamisille minulla on huonosti aikaa, koska useimpina iltoina minulla on joko omat treenit, lasten treenit tai vetämäni treenit. Ellei kumppani tulisi saman lajin pariin, niin varsinainen yhteinen aika rajoittuisi jokatapauksessa 1-2 kertaan viikossa.  

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten tämä siirtyminen tapailusta seurusteluun käytännössä tapahtuu? Me menimme vuosi ensitapaamisesta naimisiin, mutta koskaan ei ollut mitään "seurustellaanko me nyt vai tapaillaanko vielä" hetkeä. Yhdessä nyt 10v. 

Normaaleissa parisuhteissa ei ole koskaan tapailuvaihetta. On ekat ja ehkä tokat treffit ja sitten seurustellaan.

Eli veisit ihmisen jonka olet tavannut kahdesti tapaamaan sukuasi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten tämä siirtyminen tapailusta seurusteluun käytännössä tapahtuu? Me menimme vuosi ensitapaamisesta naimisiin, mutta koskaan ei ollut mitään "seurustellaanko me nyt vai tapaillaanko vielä" hetkeä. Yhdessä nyt 10v. 

Normaaleissa parisuhteissa ei ole koskaan tapailuvaihetta. On ekat ja ehkä tokat treffit ja sitten seurustellaan.

Eli veisit ihmisen jonka olet tavannut kahdesti tapaamaan sukuasi?

Jos tuohon hetkeen osuisi tutun häät, niin saattaisin ottaa aveciksi. Muutenen tiedä missä vaiheessa kokisin tarpeelliseksi kertoa suvulle seurustelusuhteesta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tapailijoilla on aina takaovi varalta raollaan, omat menot menee aina suhteen edelle ja tunnetta puuttuu. Siinä toinen on kelpuutettu toisinaan tarpeidentäyttämisen hyödykkeeksi kun se sattuu omaan kalenteriin sopimaan eikä ole mitään kiinnostavampaa tekemistä. Tai kun tarvitsee seuralaisen johonkin. Ei ole kyllä mun juttuja moiset, pitäköön tunkkinsa

Sun mielestä.

Minulla on rakastava, uskollinen ja hyvä suhde, jossa toisinaan näemme kerran/pari viikossa, joskus vietämme pidempiä aikoja yhdessä, esim. lomilla.

Molemmilla omat työt ja harrastukset, myös yhteisiä kiinnostuksen kohteita.

Olemme molemmat tyypiltämme sellaisia, että ykinolon aikaa tarvitsee, kuormittavan työn takia.

Ei mitään pelkkää tarpeiden tyydyttämistä tai seuraa, jos ei parempaa tekemistä ole.

Todella rajoittunut kuva sinulla parisuhteesta. Taidat olla niitä, jotka jättävät ystävät syrjään ja vaadit samaa kumppaniltasi.

Ja sitten äimistellään, mihin se kipinä hävisi, kun ollaan koko ajan kuin paita ja peppu.

Mä luulen, että sä puhut ihan eri tilanteesta. Sullahan on vakava, eksklusiivinen parisuhde. Todennäköisesti ihan yleisessä tiedossa oleva suhde vieläpä?

Ap ei tiedä, että onko miehellä muitakin, heidän suhteensa pidetään maailmalta salassa, koska se ei välttämättä ole vakava. Asiasta ei ole selkeästi sovittu ja ap pelkää, että tapailukumppani vaan käyttää häntä hyväkseen, kunnes vaihtaa seuraavaan.

Sinä seurustelet (vakavasti). Ap:lla on tapailusuhde. Tapailusuhde on käsite, jolla tarkoitetaan ei-rakastavaa, ei-uskollista suhdetta, jossa on tavataan, kun huvittaa ja on seksiä.

Taas olettamuksia.. miehen kanssa ollaan sovittu, että ei saa olla muita. Ollaan oltu julkisestikin yhdessä...

Mutta silti on erilaista kuin aiempien kanssa, jotka ovat halunneet ja joiden kanssa on nähty pian päivittäin.

Ap

Niin ja on kutsunut mua naisekseen, naisystäväkseen..

Mutta..noh ihan varma en voi olla etteikö miehellä vois muitakin olla. Vaisto vaan sanoo ettei tässä haluta olla täysillä.

Ap

Usein se tunne, ettei haluta olla täysillä, pitää paikkansa. Sellaisessa kunnon suhteessa sellaista tunnetta ei ole (alussa toki jännittää, eikä luota heti, että toinen varmasti haluaa, mutta kyllä puolessa vuodessa jo pitäisi olla aika selvä peli).

Onko sut esitelty naisystävänä miehen perheelle ja ystäville? Useimmat vakavissaan olevat tuon kyllä puolessa vuodessa jo tekevät (poikkeuksena erakot ja esim. perheen suhteen ne, jotka ei itsekään tapaa lapsuuden perhettään, eli on huonot välit).

Mies uskotteli, että seurustellaan. Kun tajusin, että olen hänelle vain pano, en jäänyt yhdeksikään päiväksi lisää. Neljä kuukautta onnistui pitämään kulissia kasassa.

Minä olen ilmeisesti tapaillut miestä sitten 3v. Ensin 900km välimatkasta johtuen kerran kuussa, vietettiin aina 1-2 vkoa yhdessä. Nyt asutaan 1.5km välimatkan päässä, tapaillaan joka viikko, välillä pari kertaa, välillä ollaan parikin viikkoa yhdessä. Hänen lapsiin olen tutustunut jo aiemmin, nyt hän minun. Mitään halua yhteenmuuttoon ei kuitenkaan ole, hyvä olla näin. Lomareissu varattu ja pian hänen kaverin juhliin menossa aveciksi. Ei tällä iällä enää tartte mitään vihkivaloja tai muuta vastaavaa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tapailijoilla on aina takaovi varalta raollaan, omat menot menee aina suhteen edelle ja tunnetta puuttuu. Siinä toinen on kelpuutettu toisinaan tarpeidentäyttämisen hyödykkeeksi kun se sattuu omaan kalenteriin sopimaan eikä ole mitään kiinnostavampaa tekemistä. Tai kun tarvitsee seuralaisen johonkin. Ei ole kyllä mun juttuja moiset, pitäköön tunkkinsa

Sun mielestä.

Minulla on rakastava, uskollinen ja hyvä suhde, jossa toisinaan näemme kerran/pari viikossa, joskus vietämme pidempiä aikoja yhdessä, esim. lomilla.

Molemmilla omat työt ja harrastukset, myös yhteisiä kiinnostuksen kohteita.

Olemme molemmat tyypiltämme sellaisia, että ykinolon aikaa tarvitsee, kuormittavan työn takia.

Ei mitään pelkkää tarpeiden tyydyttämistä tai seuraa, jos ei parempaa tekemistä ole.

Todella rajoittunut kuva sinulla parisuhteesta. Taidat olla niitä, jotka jättävät ystävät syrjään ja vaadit samaa kumppaniltasi.

Ja sitten äimistellään, mihin se kipinä hävisi, kun ollaan koko ajan kuin paita ja peppu.

Mä luulen, että sä puhut ihan eri tilanteesta. Sullahan on vakava, eksklusiivinen parisuhde. Todennäköisesti ihan yleisessä tiedossa oleva suhde vieläpä?

Ap ei tiedä, että onko miehellä muitakin, heidän suhteensa pidetään maailmalta salassa, koska se ei välttämättä ole vakava. Asiasta ei ole selkeästi sovittu ja ap pelkää, että tapailukumppani vaan käyttää häntä hyväkseen, kunnes vaihtaa seuraavaan.

Sinä seurustelet (vakavasti). Ap:lla on tapailusuhde. Tapailusuhde on käsite, jolla tarkoitetaan ei-rakastavaa, ei-uskollista suhdetta, jossa on tavataan, kun huvittaa ja on seksiä.

Taas olettamuksia.. miehen kanssa ollaan sovittu, että ei saa olla muita. Ollaan oltu julkisestikin yhdessä...

Mutta silti on erilaista kuin aiempien kanssa, jotka ovat halunneet ja joiden kanssa on nähty pian päivittäin.

Ap

Niin ja on kutsunut mua naisekseen, naisystäväkseen..

Mutta..noh ihan varma en voi olla etteikö miehellä vois muitakin olla. Vaisto vaan sanoo ettei tässä haluta olla täysillä.

Ap

Sun intuitio kertoo sulle nyt asioita. Niin alkoi kertoa minullekin.

Ota vakava keskustelu siitä, missä mennään. Mun tapauksessa toinen osapuoli ghostasi mut siinä vaiheessa.

Minkä ikäisiä olette?