Masennusta vai ihan normaali kotiäidin olotila?

Minäkin olen tässä ketjussa koettanut madaltaa kynnystä siihen, että nainen tunnistaisi mielenterveyttä uhkaavan tilanteensa ja hakisi apua. Suorastaan loukkaa toi että masennusta pidetään jonain muodikkaana laiskuutena ja aloitekyvyttömyytenä, johon riittää itseään niskasta kiinni ottaminen. Ei tajuta, että masennussairauden oireisiin itsessään kuuluu aloitekyvyn heikkous ja jopa fyysinen uupuminen, ettei yksinkertaisesti jaksa. Se on melkein sama kuin huutaisi kaivoon pudonneelle, että mikset ääliö ymmärrä tulla sieltä ylös!



Masennuslääkityksestä ei ole näillä kommenttiensa paiskojilla mitään tietoa, ilmeisesti vain mielikuva jostain amerikkalaisista "onnellisuuspillereistä" vaikka asiallista tietoa olisi tarjolla ihan kun vaan googlaa. Kuinkahan moni heistä olisi valmis tekemään yhtään mitään masentuneen lähimmäisensä hyväksi?



Mietin ap:n tilannetta jossa on tullut ilmi ettei ole yhtään kavereita. Olisi hyvä jos yksinäinen äiti vois vaikka neuvolan kautta saada kontakteja muihin samassa tilanteessa oleviin. Voitaisiin pitää vaikka joku äitien ilta, jossa seuraa kaipaavat saatettaisiin yhteen. Tässä autettaisiin varsinkin ujoja, eristyneitä äitejä. Ei tarvitse mielestäni tyytyä siihen, että vain reippaat, vahvat ja ulospäinsuuntautuneet selviävät kotonaolovuosista hyvin. Tässä on haastetta yhteiskunnalle! Ja tietty meille jokaiselle... miksei voisi osoittaa hyvää tahtoa ja kiinnostusta kanssaihmisiin, "kollegoihin" hiekkalaatikolla? Vois löytää hyvän ystävän sellaisesta, joka itsekin kaipaa juttuseuraa.

Masennuksen perusoire on se, että asiat ovat menettäneet kiinnostavuutensa, eli mikään ei oikein kiinnosta. Silloin ei ole mitään inspiroivaa ja kiinnostavaa tekemistä, oli yksin kaksin tai kolmisin. Ei tee mieli aloittaa mitään, ei tee mieli osallistua mihinkään, kaikki asiat tuntuvat yhtä tympeiltä. Se on sairautta, terveellä ihmisellä motivaatio toimii ja sitä ruokkimalla motivaatio vain kasvaa.



Sairas ihminen ei toimi näin. Tämä yksi kirjoittaja puhuu ihmisistä, joilla ei ole sairautta, ja sen hän ymmärtää itsekin, koska ei edes usko ihmisten, joista hän puhuu sairastavan. Mutta he, jotka sairastavat, sairastavat oikeasti, eikä siihen auta kuin hoito, jos sekään enää.



Uskon, että kotiäitien hoitamaton masennus on todella paljon suurempaa kuin tiedetään.

Tässä autettaisiin varsinkin ujoja, eristyneitä äitejä.

Mutta kun näihin äitivauvatapaamisiin tulevat aina nimenomaan ne sosiaaliset ja vilkkaat tyypit. Itse olen mielestäni jotain keskitasoa tuossa asiassa. Neuvola järjesti alueellamme tuollaisia tapaamisia ja niihin tuli ehkä 5% kutsutuista, suurin osa niitä moottoriturpia ;) Ujolla ja eristyneellä on 8907234 kertaa korkeampi kynnys lähteä mihinkään tapaamisiin, kun varmaan hävettää että kaikki huomaavat miten eristynyt sitä onkaan...

sen sijaan että miettisi itse mitä voi tehdä.

Masennuksen perusoire on se, että asiat ovat menettäneet kiinnostavuutensa, eli mikään ei oikein kiinnosta. Silloin ei ole mitään inspiroivaa ja kiinnostavaa tekemistä, oli yksin kaksin tai kolmisin. Ei tee mieli aloittaa mitään, ei tee mieli osallistua mihinkään, kaikki asiat tuntuvat yhtä tympeiltä. Se on sairautta, terveellä ihmisellä motivaatio toimii ja sitä ruokkimalla motivaatio vain kasvaa.

Sairas ihminen ei toimi näin. Tämä yksi kirjoittaja puhuu ihmisistä, joilla ei ole sairautta, ja sen hän ymmärtää itsekin, koska ei edes usko ihmisten, joista hän puhuu sairastavan. Mutta he, jotka sairastavat, sairastavat oikeasti, eikä siihen auta kuin hoito, jos sekään enää.

Uskon, että kotiäitien hoitamaton masennus on todella paljon suurempaa kuin tiedetään.

Ennen lapsia minulla ei ollut edes ajokorttia, onneksi päätin ajaa sen ennen kuin lapsi syntyi. Ilman autoa ja ajokorttia olisin varmasti masentunut ihan oikeasti. Kirjoittelin tuolla jo ihan ketjun alkupäässä oman ajan ottamisesta, se kannattaa. Minulle riittää ihan jo se, että pääsen autolla yksin kauppaan tekemään viikon ruokaostokset. Siitä ei voi edes tuntea huonoa omaatuntoa että käy kaupassa :) Kannattaa aloittaa pienestä ja kun huomaa, että siitä että äiti voi paremmin ei kärsi kukaan, voi vaikka aloittaa jonkin oman harrastuksen.



Autokoulut järjestää räätälöityjä ajotunteja ajotaitonsa kadottaneille. 2-3 tuntia riittää siihen, että uskaltaa auton rattiin, ja se ei edes maksa mahdottomasti.

että joku kirjoittaa jotain tänne ja joku maallikko sitten perusteella tarpeeksi jankkaa, että tämä on nyt tätä ja tätä...

mutta mielipaha ei oireile niin, että ihminen ei enää halua tehdä mitään. Mielipahaan auttaa itsensä aktivoiminen, masennuksen kohdalla se ei ole enää mahdollista. Jos ihminen sanoo, ettei hän innostu mistään, hän ei ole pahoittanut mieltänsä vaan on masentumassa.



Masennusta ei voi uudelleen nimetä pahaksi mieleksi, kuten ei syöpääkän flunssaksi.

Vai oikein lobotomioita tylsistyneille kotiäideille? Ja oikein Amerikassa?

Tarvinneeko tuota lobotomiaa tässä vaiheessa enää?



nauraa masentunut (oikein lääkärin diagonosoima) kotiäiti

Niitä lobotomia-leikkauksia tehtiin innokkaasti masennuspotilaille, hysteerisille, osaansa tyytymättömille, ahdistuneille naisihmisille.



Et ole sattunut näkemään Jessica Langen tähdittämää leffaa Frances?

Menkää vaikka viikonloppuna illalla, jos lapset nukahtais sinne. Sitten saisit rauhassa ajella. Tai sitten leluja, kirjoja lapsille autoon.

Tavallinen tylsistyminen ja aloitekyvyttömyys ei riitä.



Hei haloo. Ei kai siellä kotona tarvi olla mikään pullantuoksuinen äiti. Minä ainakaan en ole koskaan ollut sellainen, enkä ollut kotiäitivuosinakaan. Harrastin lukemista, urheilua ja muuta kivaa niin kuin ennenkin. Pullat ostin kaupasta.



Masennus johtuu siitä, että yritätte muuttaa itseänne johonkin muottiin, ettekä pysy omina itsenänne. Itsenäiset naiset maatuvat ja märehtivät kotona. En voi ymmärtää.



Lapset autoon ja liikkeelle niin piristyy. Jatkatte normaali elämää ja normaaleja harrastuksia niin elämä pysyy mallissaan.



Eri asia tietenkin on jos lapsia on tehty vain siksi, että saisi elämään mielekkyyttä ja niitä on tapana tehdä. Silloin tosiaan masentuu kotona kun ei ole tajunnut, että elämä on erilaista kuin sinkkuna.

olit laittanut hauskasti että tylsistyneille kotiäideille... Tehtiinhän muuten "ennen vanhaan" sterilisaatioitakin kevyin perustein, esim. kun joku nuori tyttö oli vähän kevytkenkäisempi tai kapinallisempi mitä kylän vanhimmat sallivat (siihenkin liittyi joku elokuva... Ihmisen osa? tms).

No mutta siitähän ideaa: sterilisointiin tyytymättömät kotiäidit vaan! Vaan taitaa olla myöhäistä...

otoilee 133 perhehelvettinsä keskeltä ja toivottaa oikein pirteää päivänjatkoa!

Ja ei siihen hirveän pätevää diagnoosia tarvittu - siis kyllä niitä tehtiin ihan vaan tylsistyneille - ja sitä kautta hankalille - naisihmisille.



Ja valtaosahan oli silloin joka tapauksessa kotirouvia, kun naiset eivät töissä juuri käyneet, joten summa summarum: Tosi juttu ikävä kyllä, ei vitsi.

Hysteerikoiksi leimattiin naiset, jotka eivät tyytyneet osaansa - olla kodin hengettäriä - vaan halusivat elämässään tilaisuuden vaikkapa opiskeluun ja itsensä kehittämiseen. Pelkkä kotona olo ei heille riittänyt ja se että he tunsivat olevansa sinne sidottuja aiheutti levottomuutta ja tyytymättömyyttä. Kun naiselle ei sallittu muuta roolia kuin äidin ja vaimon, useat lahjakkaat naiset ahdistuivat - ja heidät leimattiin hysteerisiksi.



Muuttuuhan sitä hysteeriseksi jos omat tarpeet eivät tule kuulluiksi ja hyväksytyiksi. Jos yritetään sulloa liian pieneen laatikkoon. Masennus on varmaan yksi tapa reagoida, kun happi alkaa loppua.

että kaiken oirehtimisen alkusyyksi epäiltiin kohtulihasta, hyster. Epäiltiin, että naisilla kohtu aikaan saa erilaisia mielenliikkeitä (lähinnä mielenterveysongelmia) ja siksi myös kohdunpoisto oli tyypillinen mielenterveyshoito.



Näin suljettiin pois, että mies voisi sairastua henkisesti ja nainen voitiin diagnosoida helposti hysteerikoksi, jolle lobotomiakaan ei ollut liian suuri hoitomuoto.



psykiatrian historiaa

hoidettava heti pois lääkkeillä? Totta mooses joskus koko elämä on ankeeta ja harmaata, mutta SILLE VOI TEHDÄ JOTAIN -ja ihan itse, ilman lääkkeitä.

mutta mielipaha ei oireile niin, että ihminen ei enää halua tehdä mitään. Mielipahaan auttaa itsensä aktivoiminen, masennuksen kohdalla se ei ole enää mahdollista. Jos ihminen sanoo, ettei hän innostu mistään, hän ei ole pahoittanut mieltänsä vaan on masentumassa.

Masennusta ei voi uudelleen nimetä pahaksi mieleksi, kuten ei syöpääkän flunssaksi.

Tavallinen tylsistyminen ja aloitekyvyttömyys ei riitä.

Hei haloo. Ei kai siellä kotona tarvi olla mikään pullantuoksuinen äiti. Minä ainakaan en ole koskaan ollut sellainen, enkä ollut kotiäitivuosinakaan. Harrastin lukemista, urheilua ja muuta kivaa niin kuin ennenkin. Pullat ostin kaupasta.

Masennus johtuu siitä, että yritätte muuttaa itseänne johonkin muottiin, ettekä pysy omina itsenänne. Itsenäiset naiset maatuvat ja märehtivät kotona. En voi ymmärtää.

Lapset autoon ja liikkeelle niin piristyy. Jatkatte normaali elämää ja normaaleja harrastuksia niin elämä pysyy mallissaan.

Eri asia tietenkin on jos lapsia on tehty vain siksi, että saisi elämään mielekkyyttä ja niitä on tapana tehdä. Silloin tosiaan masentuu kotona kun ei ole tajunnut, että elämä on erilaista kuin sinkkuna.

mistä olet saanut sellaista päähäsi? Järjestelmämme vain on se, että terapiaan pääsee vain sillä, että on syönyt puolivuotta masennuslääkkeitä.

Mutta masentumiselle ei voi tehdä itse mitään ilman hoitoa. Se mitä olisi voinut itse tehdä, olisi pitänyt tehdä paljon aikaisemmin, sillä masentuneena ei siihen enää kyvyt ja voimavarat riitä. Masentunut tarvitsee hoitoa.

Hän joka kärsii joskus siitä, että elämä on ankeeta tai harmaata, ei tarvitse hoitoa, muttä hänen, jonka elämä on kokonaisvaltaisesti muuttunut harmaaksi ja ankeaksi tarivtsee hoitoa.

hoidettava heti pois lääkkeillä? Totta mooses joskus koko elämä on ankeeta ja harmaata, mutta SILLE VOI TEHDÄ JOTAIN -ja ihan itse, ilman lääkkeitä.

mutta mielipaha ei oireile niin, että ihminen ei enää halua tehdä mitään. Mielipahaan auttaa itsensä aktivoiminen, masennuksen kohdalla se ei ole enää mahdollista. Jos ihminen sanoo, ettei hän innostu mistään, hän ei ole pahoittanut mieltänsä vaan on masentumassa.

Masennusta ei voi uudelleen nimetä pahaksi mieleksi, kuten ei syöpääkän flunssaksi.

vaikka niin lupasi?????

kekkonenkekkonenkekkonenkekkonen hanki parempaa luettavaa kekkonenkekkonenkekkonenkekkonenkekkonenkekkonenkekkonen