Lue keskustelun säännöt.
Muistatteko millainen mary sue oli Ayla siinä Luolakarhun Klaani-kirjasarjassa
26.07.2022 |
Mary Sue = a type of female character who is depicted as unrealistically lacking in flaws or weaknesses.
Tuli mieleen tuosta kivikauden hammashoito-otsikosta.
Sehän keksi ainakin jonkun keihäänheittovälineen ja rintsikat😄 mitä muuta siinä oli? No kaunishan se oli tietenkin ja hyvä panemaan.
Kommentit (537)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Seksipositiivisia ovat todellakin 😂
Itse ajattelen kirjat trilogiaksi. Montako niitä oikeasti on, viisi tai kuusi? Myöhemmät kirjat ovat heikkoa kerrontaa, tylsää toistoa ja muutenkin fiilikseltään ihan erilaisia. Kolmessa ekassa on kuitenkin toimivat rakenteet ja kiinnostavat hahmot sekä selkeä tarinan kaari ja teema. Kolmeen osaan kirjailija panosti, ja loput ovat pelkkää rahastusta.
Niitä oli alun perin neljä, sitten oli 12 vuoden tauko ennen kuin tuli seuraava kirja ja sen jälkeen vielä toinen. Kaksi viimeistä kirjaa on tosiaan sellaista kivikauden saippuasarjaa ja luolamaalausten hehkutusta, plääh. Neljännestä kirjasta tykkäsin tosi paljon, kun siinä kuvailtiin erilaisia pitkällä matkalla eteen tulleita vaikeuksia kuten jäätikön ylitystä, mutta oli siinäkin paljon typeriä juttuja. Kuten se, kun Jondalar joutui sen häiriintyneen naisheimon vangiksi ja Ayla-supersankari tuli täyttä laukkaa hevosen ja suden kanssa ja pelasti hänet ja korjasi koko heimon ongelmat kertaheitolla :D
Ai niin olikin :D Joo se kirja taisi koostua lähinnä siitä, että Ayla ja Jondalar vaeltavat heimosta toiseen ratkoen niiden ongelmat käden käänteessä. Muistan kuitenkin tykänneeni luontokuvauksesta. Lienen tarpeeksi nörtti fiilistelläkseni kirjailijan kymmenen sivun mittaista selostusta jäätiköiden synnystä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Seksipositiivisia ovat todellakin 😂
Itse ajattelen kirjat trilogiaksi. Montako niitä oikeasti on, viisi tai kuusi? Myöhemmät kirjat ovat heikkoa kerrontaa, tylsää toistoa ja muutenkin fiilikseltään ihan erilaisia. Kolmessa ekassa on kuitenkin toimivat rakenteet ja kiinnostavat hahmot sekä selkeä tarinan kaari ja teema. Kolmeen osaan kirjailija panosti, ja loput ovat pelkkää rahastusta.
Niitä oli alun perin neljä, sitten oli 12 vuoden tauko ennen kuin tuli seuraava kirja ja sen jälkeen vielä toinen. Kaksi viimeistä kirjaa on tosiaan sellaista kivikauden saippuasarjaa ja luolamaalausten hehkutusta, plääh. Neljännestä kirjasta tykkäsin tosi paljon, kun siinä kuvailtiin erilaisia pitkällä matkalla eteen tulleita vaikeuksia kuten jäätikön ylitystä, mutta oli siinäkin paljon typeriä juttuja. Kuten se, kun Jondalar joutui sen häiriintyneen naisheimon vangiksi ja Ayla-supersankari tuli täyttä laukkaa hevosen ja suden kanssa ja pelasti hänet ja korjasi koko heimon ongelmat kertaheitolla :D
Apuva!
Tuo naisheimo muuten opetti Aylalle ja Jondalarille saviesineiden polttamisen. Miten on mahdollista, ettei Ayla ollut vielä keksinyt sitä?!
Jestas se oli upea kirjasarja. Se Jolandarkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Seksipositiivisia ovat todellakin 😂
Itse ajattelen kirjat trilogiaksi. Montako niitä oikeasti on, viisi tai kuusi? Myöhemmät kirjat ovat heikkoa kerrontaa, tylsää toistoa ja muutenkin fiilikseltään ihan erilaisia. Kolmessa ekassa on kuitenkin toimivat rakenteet ja kiinnostavat hahmot sekä selkeä tarinan kaari ja teema. Kolmeen osaan kirjailija panosti, ja loput ovat pelkkää rahastusta.
Niitä oli alun perin neljä, sitten oli 12 vuoden tauko ennen kuin tuli seuraava kirja ja sen jälkeen vielä toinen. Kaksi viimeistä kirjaa on tosiaan sellaista kivikauden saippuasarjaa ja luolamaalausten hehkutusta, plääh. Neljännestä kirjasta tykkäsin tosi paljon, kun siinä kuvailtiin erilaisia pitkällä matkalla eteen tulleita vaikeuksia kuten jäätikön ylitystä, mutta oli siinäkin paljon typeriä juttuja. Kuten se, kun Jondalar joutui sen häiriintyneen naisheimon vangiksi ja Ayla-supersankari tuli täyttä laukkaa hevosen ja suden kanssa ja pelasti hänet ja korjasi koko heimon ongelmat kertaheitolla :D
Ai niin olikin :D Joo se kirja taisi koostua lähinnä siitä, että Ayla ja Jondalar vaeltavat heimosta toiseen ratkoen niiden ongelmat käden käänteessä. Muistan kuitenkin tykänneeni luontokuvauksesta. Lienen tarpeeksi nörtti fiilistelläkseni kirjailijan kymmenen sivun mittaista selostusta jäätiköiden synnystä.
Minäkin tykkäsin siitä luontokuvauksesta, tuossa kirjassa se oli erityisen yksityiskohtaista, mutta ei minusta lainkaan pitkästyttävää. Kaikki tuskin ovat samaa mieltä, tällä palstalla joku kerran kirjoitti, että kolmasosa Tasangon vaeltajat -kirjasta oli "jotain heinäniittyjen kuvailua" :D
Kukaan ei ollut keksinyt, että kikkelihommilla olisi jotain tekemistä raskaaksitulon kanssa, kunnes Ayla sen huomasi.
Vähän tökki jo 18-vuotiaan minäni mielessä, kun tuon 1. osan luin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Eikö Ayla saanut lapsen sen liuskaotsan kanssa? Ja sitten Jondalarin kanssa?
Niin mäkin muistelisin. Muistikuvat tokimelko kaukaa eli 80-luvulta. Upea kirjasarja oli tuolloin noin 14v mielestä.
Assburger kirjoitti:
Kukaan ei ollut keksinyt, että kikkelihommilla olisi jotain tekemistä raskaaksitulon kanssa, kunnes Ayla sen huomasi.
Vähän tökki jo 18-vuotiaan minäni mielessä, kun tuon 1. osan luin.
No aikonaan monet primitiiviset heimot eivät sitä ihan tuosta vaan tajunneet, vain kuvittelivat äidin olevan siinä ainoa elämän luoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaikkien keksintöjensä lisäksihän Ayla oli myös kielinero. Euroopan laidalta toiselle vaeltaessaan hän oppi jokaisen heimon kielen tyyliin päivässä.
Isosysteri halusi leikkiä Aylaa lähimetsässä ja jonkun risumajankin sinne kai teki.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Isosysteri halusi leikkiä Aylaa lähimetsässä ja jonkun risumajankin sinne kai teki.
No onneksi lienee jäänyt siihen risumaja-asteelle?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllähän näitä luki teininä pikkarit märkinä. Pitäisikin lukea uudestaan nyt keski-ikäisenä.
Oli pakko lukea uudelleen valittuja kohtauksia Mammutinmetsästäjistä. Jonden kivenhakkaajataidot kivikovan nupuran käsittelyssä - check. Ei vain valitettavasti ollut yhtä voimakas vaikutus näillä kuin nuorena kollina. Muistan yhden junamatkan, jolloin kirja oli tiukasti sylissä. Voi tätä keski-ikäisyyttä.
Minä taas teininä luin alkupään kirjoja, kunnes supersankarivaihe meni ohitse. Jäi kyllä sellaisia piilomuistoja, että muutama vuosi myöhemmin ensimmäinen poikaystäväni oli ulkonäöltään Jonden kopio. Oltiin yleisurheiluympyröissä, joten oli keihäitä ja juoksemista ja vaikka mitä. Mutta valitettavasti tämä parimetrinen, vaaleaponinhäntäinen urheilijanuorukainen ei ollut lukenut nupurankäsittelystä samoista lähteistä kuin minä. Otti mallia niistä filmeistä, joita oli katsellut kesätöissä kodinkoneliikkeen takahuoneessa joiltain saksalaisilta VHS-kaseteilta. :(
No niin. Halusin tietää kirjojen julkaisuvuoden, ja netissä tuli vastaan tällainen ote. Apua. Olenko minä oikeasti lukenut monen kirjan verran tällaista tekstiä?!
https://books.google.fi/books?id=VtYvEAAAQBAJ&pg=PT5&hl=fi&source=gbs_t…
Itse luin kolmosen alkukielellä, enkä nyt kuollaksenikaan muista, mikä nupura oli englanniksi. Riittävän hyvin teini-ikäinen minä kuitenkin tekstin ymmärsi, eihän tämä mitään Nobelin arvoista tekstiä ole.
Omat nupurankäsittelytaitoni olivat (kumma kyllä, myöhemmin saadun suoran ja epäsuoran palautteen perusteella) kohdillaan, mutta työstettävästä materiaalista oli noihin aikoihin kroonistunut pula. En ollut Saksan elokuvateollisuuden suurkuluttaja.
Se oli "nodule". :D
Piti kahlata muutama asiaa käsittelevä blogi läpi, jotta löysin tuon. Ja välillä piti nauraa ääneen. Aika monella on täsmälleen samat muistot kuin tässä ketjussa - erityisesti Jondalarin Giant Schlong. Yksi kirjoista on ollut ehdokkaana vuoden 2011 Bad Sex Award -palkinnon saajaksi.
The Land of Painted Caves by Jean M Auel: “It surged up, until, with volcanic release, it engulfed them.”
Ja Jondalarilla on Facebook-profiili, kuvan kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllähän näitä luki teininä pikkarit märkinä. Pitäisikin lukea uudestaan nyt keski-ikäisenä.
Oli pakko lukea uudelleen valittuja kohtauksia Mammutinmetsästäjistä. Jonden kivenhakkaajataidot kivikovan nupuran käsittelyssä - check. Ei vain valitettavasti ollut yhtä voimakas vaikutus näillä kuin nuorena kollina. Muistan yhden junamatkan, jolloin kirja oli tiukasti sylissä. Voi tätä keski-ikäisyyttä.
Minä taas teininä luin alkupään kirjoja, kunnes supersankarivaihe meni ohitse. Jäi kyllä sellaisia piilomuistoja, että muutama vuosi myöhemmin ensimmäinen poikaystäväni oli ulkonäöltään Jonden kopio. Oltiin yleisurheiluympyröissä, joten oli keihäitä ja juoksemista ja vaikka mitä. Mutta valitettavasti tämä parimetrinen, vaaleaponinhäntäinen urheilijanuorukainen ei ollut lukenut nupurankäsittelystä samoista lähteistä kuin minä. Otti mallia niistä filmeistä, joita oli katsellut kesätöissä kodinkoneliikkeen takahuoneessa joiltain saksalaisilta VHS-kaseteilta. :(
No niin. Halusin tietää kirjojen julkaisuvuoden, ja netissä tuli vastaan tällainen ote. Apua. Olenko minä oikeasti lukenut monen kirjan verran tällaista tekstiä?!
https://books.google.fi/books?id=VtYvEAAAQBAJ&pg=PT5&hl=fi&source=gbs_t…
Itse luin kolmosen alkukielellä, enkä nyt kuollaksenikaan muista, mikä nupura oli englanniksi. Riittävän hyvin teini-ikäinen minä kuitenkin tekstin ymmärsi, eihän tämä mitään Nobelin arvoista tekstiä ole.
Omat nupurankäsittelytaitoni olivat (kumma kyllä, myöhemmin saadun suoran ja epäsuoran palautteen perusteella) kohdillaan, mutta työstettävästä materiaalista oli noihin aikoihin kroonistunut pula. En ollut Saksan elokuvateollisuuden suurkuluttaja.
Se oli "nodule". :D
Apua, en kestä! :D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Isosysteri halusi leikkiä Aylaa lähimetsässä ja jonkun risumajankin sinne kai teki.
No onneksi lienee jäänyt siihen risumaja-asteelle?
Jäi siihen kun oivalsi ettei voi kuitenkaan elää kuten kirjassa. Jonkin kupin yritti vuolla puunpahkasta ja siihen se jäi. Leikki siirtyi sisätiloihin ja barbi oli Aylana. Virkkasi sille sitten mokkasiineja tms.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllähän näitä luki teininä pikkarit märkinä. Pitäisikin lukea uudestaan nyt keski-ikäisenä.
Oli pakko lukea uudelleen valittuja kohtauksia Mammutinmetsästäjistä. Jonden kivenhakkaajataidot kivikovan nupuran käsittelyssä - check. Ei vain valitettavasti ollut yhtä voimakas vaikutus näillä kuin nuorena kollina. Muistan yhden junamatkan, jolloin kirja oli tiukasti sylissä. Voi tätä keski-ikäisyyttä.
Minä taas teininä luin alkupään kirjoja, kunnes supersankarivaihe meni ohitse. Jäi kyllä sellaisia piilomuistoja, että muutama vuosi myöhemmin ensimmäinen poikaystäväni oli ulkonäöltään Jonden kopio. Oltiin yleisurheiluympyröissä, joten oli keihäitä ja juoksemista ja vaikka mitä. Mutta valitettavasti tämä parimetrinen, vaaleaponinhäntäinen urheilijanuorukainen ei ollut lukenut nupurankäsittelystä samoista lähteistä kuin minä. Otti mallia niistä filmeistä, joita oli katsellut kesätöissä kodinkoneliikkeen takahuoneessa joiltain saksalaisilta VHS-kaseteilta. :(
No niin. Halusin tietää kirjojen julkaisuvuoden, ja netissä tuli vastaan tällainen ote. Apua. Olenko minä oikeasti lukenut monen kirjan verran tällaista tekstiä?!
https://books.google.fi/books?id=VtYvEAAAQBAJ&pg=PT5&hl=fi&source=gbs_t…
Itse luin kolmosen alkukielellä, enkä nyt kuollaksenikaan muista, mikä nupura oli englanniksi. Riittävän hyvin teini-ikäinen minä kuitenkin tekstin ymmärsi, eihän tämä mitään Nobelin arvoista tekstiä ole.
Omat nupurankäsittelytaitoni olivat (kumma kyllä, myöhemmin saadun suoran ja epäsuoran palautteen perusteella) kohdillaan, mutta työstettävästä materiaalista oli noihin aikoihin kroonistunut pula. En ollut Saksan elokuvateollisuuden suurkuluttaja.
Se oli "nodule". :D
Apua, en kestä! :D
"With both hands he spread her petals wide and licked her with his warm tongue, explored her clefts and crevices until he found the nodule that had hardened a little. She felt each movement as a delicious flash of fire as the desire inside her grew. She was no longer conscious of anything except Jondalar and the mounting surge of exquisite Pleasure he made her feel.
His manhood had swelled to its fullness and strove for release. Her breathing quickened, each breath coming with a groan, until suddenly she reached a peak, and felt herself well up and overflow. He felt her warm wetness, then pulled back and entered her welcoming depths and plunged in deeply. She was ready for him, and arched to take him in. As he felt his member slide into her warm and welcoming well, he groaned with the Pleasure. It had been so long, or so it seemed.
She took him all, and as he felt her encompassing warmth, he felt a sudden gratefulness that the Mother had led him to her, that he had found this woman. He had almost forgotten how perfectly they fit together. He revelled in her as he plunged in again, and then again. She gave herself up to him, rejoiced in the sensations he made her feel. Suddenly, almost too soon, they felt the Pleasure mounting. It surged up, until with volcanic release, it engulfed them. They held it then let go.
Thank you for joining us from Finland." (Äääk!)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllähän näitä luki teininä pikkarit märkinä. Pitäisikin lukea uudestaan nyt keski-ikäisenä.
Oli pakko lukea uudelleen valittuja kohtauksia Mammutinmetsästäjistä. Jonden kivenhakkaajataidot kivikovan nupuran käsittelyssä - check. Ei vain valitettavasti ollut yhtä voimakas vaikutus näillä kuin nuorena kollina. Muistan yhden junamatkan, jolloin kirja oli tiukasti sylissä. Voi tätä keski-ikäisyyttä.
Minä taas teininä luin alkupään kirjoja, kunnes supersankarivaihe meni ohitse. Jäi kyllä sellaisia piilomuistoja, että muutama vuosi myöhemmin ensimmäinen poikaystäväni oli ulkonäöltään Jonden kopio. Oltiin yleisurheiluympyröissä, joten oli keihäitä ja juoksemista ja vaikka mitä. Mutta valitettavasti tämä parimetrinen, vaaleaponinhäntäinen urheilijanuorukainen ei ollut lukenut nupurankäsittelystä samoista lähteistä kuin minä. Otti mallia niistä filmeistä, joita oli katsellut kesätöissä kodinkoneliikkeen takahuoneessa joiltain saksalaisilta VHS-kaseteilta. :(
No niin. Halusin tietää kirjojen julkaisuvuoden, ja netissä tuli vastaan tällainen ote. Apua. Olenko minä oikeasti lukenut monen kirjan verran tällaista tekstiä?!
https://books.google.fi/books?id=VtYvEAAAQBAJ&pg=PT5&hl=fi&source=gbs_t…
Itse luin kolmosen alkukielellä, enkä nyt kuollaksenikaan muista, mikä nupura oli englanniksi. Riittävän hyvin teini-ikäinen minä kuitenkin tekstin ymmärsi, eihän tämä mitään Nobelin arvoista tekstiä ole.
Omat nupurankäsittelytaitoni olivat (kumma kyllä, myöhemmin saadun suoran ja epäsuoran palautteen perusteella) kohdillaan, mutta työstettävästä materiaalista oli noihin aikoihin kroonistunut pula. En ollut Saksan elokuvateollisuuden suurkuluttaja.
Se oli "nodule". :D
Apua, en kestä! :D
Vähän samat fiilikset olivat teini-ikäisellä itselläni, tosin eri syistä. Tiedostin tekstin korniude njo tuolloin, mutta se ei haitannut niin paljon. Luonto vei tikanpoikaa puuhun (engl. wood) liian voimakkaasti.
Hassua että supersankarimainen naispäähenkilö on heti naurettava mary sue, mutta täydellinen miespäähenkilö ei tunnu häiritsevän ketään ja niitä on popkulttuuri täynnä
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllähän näitä luki teininä pikkarit märkinä. Pitäisikin lukea uudestaan nyt keski-ikäisenä.
Oli pakko lukea uudelleen valittuja kohtauksia Mammutinmetsästäjistä. Jonden kivenhakkaajataidot kivikovan nupuran käsittelyssä - check. Ei vain valitettavasti ollut yhtä voimakas vaikutus näillä kuin nuorena kollina. Muistan yhden junamatkan, jolloin kirja oli tiukasti sylissä. Voi tätä keski-ikäisyyttä.
Minä taas teininä luin alkupään kirjoja, kunnes supersankarivaihe meni ohitse. Jäi kyllä sellaisia piilomuistoja, että muutama vuosi myöhemmin ensimmäinen poikaystäväni oli ulkonäöltään Jonden kopio. Oltiin yleisurheiluympyröissä, joten oli keihäitä ja juoksemista ja vaikka mitä. Mutta valitettavasti tämä parimetrinen, vaaleaponinhäntäinen urheilijanuorukainen ei ollut lukenut nupurankäsittelystä samoista lähteistä kuin minä. Otti mallia niistä filmeistä, joita oli katsellut kesätöissä kodinkoneliikkeen takahuoneessa joiltain saksalaisilta VHS-kaseteilta. :(
No niin. Halusin tietää kirjojen julkaisuvuoden, ja netissä tuli vastaan tällainen ote. Apua. Olenko minä oikeasti lukenut monen kirjan verran tällaista tekstiä?!
https://books.google.fi/books?id=VtYvEAAAQBAJ&pg=PT5&hl=fi&source=gbs_t…
Itse luin kolmosen alkukielellä, enkä nyt kuollaksenikaan muista, mikä nupura oli englanniksi. Riittävän hyvin teini-ikäinen minä kuitenkin tekstin ymmärsi, eihän tämä mitään Nobelin arvoista tekstiä ole.
Omat nupurankäsittelytaitoni olivat (kumma kyllä, myöhemmin saadun suoran ja epäsuoran palautteen perusteella) kohdillaan, mutta työstettävästä materiaalista oli noihin aikoihin kroonistunut pula. En ollut Saksan elokuvateollisuuden suurkuluttaja.
Se oli "nodule". :D
Apua, en kestä! :D
"With both hands he spread her petals wide and licked her with his warm tongue, explored her clefts and crevices until he found the nodule that had hardened a little. She felt each movement as a delicious flash of fire as the desire inside her grew. She was no longer conscious of anything except Jondalar and the mounting surge of exquisite Pleasure he made her feel.
His manhood had swelled to its fullness and strove for release. Her breathing quickened, each breath coming with a groan, until suddenly she reached a peak, and felt herself well up and overflow. He felt her warm wetness, then pulled back and entered her welcoming depths and plunged in deeply. She was ready for him, and arched to take him in. As he felt his member slide into her warm and welcoming well, he groaned with the Pleasure. It had been so long, or so it seemed.
She took him all, and as he felt her encompassing warmth, he felt a sudden gratefulness that the Mother had led him to her, that he had found this woman. He had almost forgotten how perfectly they fit together. He revelled in her as he plunged in again, and then again. She gave herself up to him, rejoiced in the sensations he made her feel. Suddenly, almost too soon, they felt the Pleasure mounting. It surged up, until with volcanic release, it engulfed them. They held it then let go.
Thank you for joining us from Finland." (Äääk!)
Naurahdin, mutta voin kuvitella, miten teinitytöt lukee tuota naama punaisena ja sydän sykkivänä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pari-kolme ekaa kirjaa on ihan kiinnostavia, mutta loppua kohden alkaa pahasti puuduttaa.
Samat asiat toistetaan tuhat kertaa ja samat teemat toistuvat joka kirjassa: Aylalla ja Jondalarilla on väärinkäsitys, jonka vuoksi ovat joutua eroon toisistaan, ja sitten naidaan ja puhdistaudutaan joessa, Ayla tekee jonkun uuden keksinnön, Aylalle ollaan kateellisia ja tehdään ilkeitä kepposia, Aylan eläinystäviä ja taitoja ihmetellään. Ja sitten mukaan marssitetaan koko ajan uusia ihmisiä, joilla ei ole välttämättä mitään tekemistä tarinan kannalta, mutta joille kaikille on pitänyt keksiä nimet tyyliin Bruuz, Brööz, Moogie, Muugie, Litzie ja Lotzie.
Aylan tietäjähommat oli tylsyyden huippu. Mieluummin olisi ollut vaikka lisää nykyihmisten ja Neanderthalilaisten kohtaamisia ja Aylan poika ois vaikka voinut vaeltaa länteen. Miksei sekin olisi voinut tapahtua, kun muutenkin oli Aylalle kaikki mahdollista?
Joo, kirjailija todellakin hukkasi kaiken potentiaalin. Luin sen viimeisen osan vain siksi kun olen lukenut aiemmatkin, mutta se oli aivan uskomattoman turha. Satoja sivuja eikä mitään muuta tapahtunut kuin luolamaalausten tuijottelua ja kaaosmainen loppu pettämisineen, outoine trippeineen ja "lapset syntyvät kuksimisesta"-julistuksineen. Mitä ihmettä? Onko Auelilla ollut haamukirjoittaja, vai miten tyyppi joka aluksi kirjoitti ihan toimivia ja vetäviä romaaneja menetti tatsinsa niin täydellisesti?
Kaikki ihailevat Aylaa varauksetta ja kaikki kiinnittävät huomion samoihin asioihin kiinteästä vartalosta maagisiin kykyihin ja häikäisevään kauneuteen. Ja ne jotka eivät avoimesti ihaile ovat vain kateudesta vihreitä :D
Viimeisessä ei varmaan ollut enää sama kustannustoimittaja karsimassa kaikkea, sai rönsyillä kaiken mahdollisen. Sama pitkä loru oli muutamaan kertaan kirjassa. Toisti liikaa kaikkea uudestaan.
Vierailija kirjoitti:
Hassua että supersankarimainen naispäähenkilö on heti naurettava mary sue, mutta täydellinen miespäähenkilö ei tunnu häiritsevän ketään ja niitä on popkulttuuri täynnä
Tehdäänkö Jontulle oma ketju vai keskustellaanko tässä?
"Like Ayla, Jondalar is good at everything. He’s the best flint-knapper in all creation, the best spear-thrower, the best virgin deflowerer (iz totally a skill), the best sibling, the best-looking, the best story-teller, and he has the best schlong. It’s a Giant Schlong. No woman can ever take his entire schlong. You know where this is going."
Itse luin kolmosen alkukielellä, enkä nyt kuollaksenikaan muista, mikä nupura oli englanniksi. Riittävän hyvin teini-ikäinen minä kuitenkin tekstin ymmärsi, eihän tämä mitään Nobelin arvoista tekstiä ole.
Omat nupurankäsittelytaitoni olivat (kumma kyllä, myöhemmin saadun suoran ja epäsuoran palautteen perusteella) kohdillaan, mutta työstettävästä materiaalista oli noihin aikoihin kroonistunut pula. En ollut Saksan elokuvateollisuuden suurkuluttaja.