Lue keskustelun säännöt.
Muistatteko millainen mary sue oli Ayla siinä Luolakarhun Klaani-kirjasarjassa
26.07.2022 |
Mary Sue = a type of female character who is depicted as unrealistically lacking in flaws or weaknesses.
Tuli mieleen tuosta kivikauden hammashoito-otsikosta.
Sehän keksi ainakin jonkun keihäänheittovälineen ja rintsikat😄 mitä muuta siinä oli? No kaunishan se oli tietenkin ja hyvä panemaan.
Kommentit (537)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä kuva kiteyttää mielestäni sarjan osuvasti. :)
https://grezen.sarjakuvablogit.com/?tag=untinen-auel
Kirjat tuli luettua ensimmäistä kertaa 11-vuotiaana, ja useita kertoja teini-ikäisenä ja nuorena aikuisena. Nykyisin ei valitettavasti varmaan pystyisi.
Hieman ot, mutta viime aikainen tutkimus neandertalinihmisistä on osoittanut, että lähes kaikki kuvaukset klaanista ovat kirjoissa päin mäntyä. Se ei toki ole kirjailijan vika, sillä hän on perustanut kuvauksensa kirjojen kirjoittamisen aikaiselle tutkimukselle. Mutta jos perustaa mielikuvansa neandertalinihmisistä Untinen-Auelin kirjoihin, niin se on nykytutkimuksen valossa todella virheellinen. Neandertalinihmiset mm. liikkuivat ihan normaalisti, osasivat puhua, asuivat todennäköisesti majoissa (ei luolissa). Aiemmat tutkimukset perustuvat puutteellisiin löytöihin sekä siihen, että eräs merkittävimmistä löydöksistä olikin vanhus - siitä virheellinen käsitys esimerkiksi huonosta liikkumisesta. Täältä lisää tietoa: https://areena.yle.fi/audio/1-50859174
Joskus luin muistaakseni myös tutkimuksen, että nykyihminen ja neandertalinihminen eivät voisi saada miespuolisia jälkeläisiä keskenään.
Tuo on totta, että Auelin käsitys neanderthalilaisista on huomattavan vanhanaikainen. Vaikka pohjautuu aikansa tutkimukseen, on siinä myös paljon muinaista luolamiesstereotypiaa mukana. Mutta aika hyvin kirjailija kuitenkin arvioi, että ovat nykyihmisten kanssa sekoittuneet. Tutkimuksillahan tuo vahvistettiin vasta hiljattain.
Myös ideologialla oli vaikutusta. Haluttiin häiventää sitä, että neanderthalilaisten geenejä on valkoihoisissa ja kaukoaasialaisissa, mutta ei siitä sen enempää.
Siis kuka halusi häiventää?
Kuten sanottua, ei siitä sen enempää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tämä kuva kiteyttää mielestäni sarjan osuvasti. :)
https://grezen.sarjakuvablogit.com/?tag=untinen-auel
Kirjat tuli luettua ensimmäistä kertaa 11-vuotiaana, ja useita kertoja teini-ikäisenä ja nuorena aikuisena. Nykyisin ei valitettavasti varmaan pystyisi.
Hieman ot, mutta viime aikainen tutkimus neandertalinihmisistä on osoittanut, että lähes kaikki kuvaukset klaanista ovat kirjoissa päin mäntyä. Se ei toki ole kirjailijan vika, sillä hän on perustanut kuvauksensa kirjojen kirjoittamisen aikaiselle tutkimukselle. Mutta jos perustaa mielikuvansa neandertalinihmisistä Untinen-Auelin kirjoihin, niin se on nykytutkimuksen valossa todella virheellinen. Neandertalinihmiset mm. liikkuivat ihan normaalisti, osasivat puhua, asuivat todennäköisesti majoissa (ei luolissa). Aiemmat tutkimukset perustuvat puutteellisiin löytöihin sekä siihen, että eräs merkittävimmistä löydöksistä olikin vanhus - siitä virheellinen käsitys esimerkiksi huonosta liikkumisesta. Täältä lisää tietoa: https://areena.yle.fi/audio/1-50859174
Joskus luin muistaakseni myös tutkimuksen, että nykyihminen ja neandertalinihminen eivät voisi saada miespuolisia jälkeläisiä keskenään.
😂🤣😂🤣 Ei juma toi kuva!
Pari-kolme ekaa kirjaa on ihan kiinnostavia, mutta loppua kohden alkaa pahasti puuduttaa.
Samat asiat toistetaan tuhat kertaa ja samat teemat toistuvat joka kirjassa: Aylalla ja Jondalarilla on väärinkäsitys, jonka vuoksi ovat joutua eroon toisistaan, ja sitten naidaan ja puhdistaudutaan joessa, Ayla tekee jonkun uuden keksinnön, Aylalle ollaan kateellisia ja tehdään ilkeitä kepposia, Aylan eläinystäviä ja taitoja ihmetellään. Ja sitten mukaan marssitetaan koko ajan uusia ihmisiä, joilla ei ole välttämättä mitään tekemistä tarinan kannalta, mutta joille kaikille on pitänyt keksiä nimet tyyliin Bruuz, Brööz, Moogie, Muugie, Litzie ja Lotzie.
Aylan tietäjähommat oli tylsyyden huippu. Mieluummin olisi ollut vaikka lisää nykyihmisten ja Neanderthalilaisten kohtaamisia ja Aylan poika ois vaikka voinut vaeltaa länteen. Miksei sekin olisi voinut tapahtua, kun muutenkin oli Aylalle kaikki mahdollista?
Lapsena jäi henkiin vaikka luolaleijona yritti tappaa.
Selvisi kuukauden yksin luolassa talvella (tuomittiin "kuolleeksi" koska oli metsästänyt vaikka oli nainen, vaikka mm. pelasti päällikön pojan hukkumiselta kun tallukat eivät osanneet uida) siis karkotettiin määrajaksi, häntä pidettiin jo kuolleena kun pamautti kuukauden päästä uusissa turkiksissa, hyvin ja monipuolisesti syöneenä, ihka uuden lingon kanssa takaisin like a boss, mutta hyvin nöyränä tietysti.
Hiipi kännissä katsomaan ukkojen _erittäin_salaista_ dokausta ja jotain ihme jaettua tietoisuutta.. Hui mikä uskallus!
Olen lukenut vain 1. kirjan, en ehkä luekaan loppuja jos kerran ovat pelkkää kuksimista.
Vierailija kirjoitti:
Pari-kolme ekaa kirjaa on ihan kiinnostavia, mutta loppua kohden alkaa pahasti puuduttaa.
Samat asiat toistetaan tuhat kertaa ja samat teemat toistuvat joka kirjassa: Aylalla ja Jondalarilla on väärinkäsitys, jonka vuoksi ovat joutua eroon toisistaan, ja sitten naidaan ja puhdistaudutaan joessa, Ayla tekee jonkun uuden keksinnön, Aylalle ollaan kateellisia ja tehdään ilkeitä kepposia, Aylan eläinystäviä ja taitoja ihmetellään. Ja sitten mukaan marssitetaan koko ajan uusia ihmisiä, joilla ei ole välttämättä mitään tekemistä tarinan kannalta, mutta joille kaikille on pitänyt keksiä nimet tyyliin Bruuz, Brööz, Moogie, Muugie, Litzie ja Lotzie.
Aylan tietäjähommat oli tylsyyden huippu. Mieluummin olisi ollut vaikka lisää nykyihmisten ja Neanderthalilaisten kohtaamisia ja Aylan poika ois vaikka voinut vaeltaa länteen. Miksei sekin olisi voinut tapahtua, kun muutenkin oli Aylalle kaikki mahdollista?
Joo, kirjailija todellakin hukkasi kaiken potentiaalin. Luin sen viimeisen osan vain siksi kun olen lukenut aiemmatkin, mutta se oli aivan uskomattoman turha. Satoja sivuja eikä mitään muuta tapahtunut kuin luolamaalausten tuijottelua ja kaaosmainen loppu pettämisineen, outoine trippeineen ja "lapset syntyvät kuksimisesta"-julistuksineen. Mitä ihmettä? Onko Auelilla ollut haamukirjoittaja, vai miten tyyppi joka aluksi kirjoitti ihan toimivia ja vetäviä romaaneja menetti tatsinsa niin täydellisesti?
Kaikki ihailevat Aylaa varauksetta ja kaikki kiinnittävät huomion samoihin asioihin kiinteästä vartalosta maagisiin kykyihin ja häikäisevään kauneuteen. Ja ne jotka eivät avoimesti ihaile ovat vain kateudesta vihreitä :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kyllähän näitä luki teininä pikkarit märkinä. Pitäisikin lukea uudestaan nyt keski-ikäisenä.
Oli pakko lukea uudelleen valittuja kohtauksia Mammutinmetsästäjistä. Jonden kivenhakkaajataidot kivikovan nupuran käsittelyssä - check. Ei vain valitettavasti ollut yhtä voimakas vaikutus näillä kuin nuorena kollina. Muistan yhden junamatkan, jolloin kirja oli tiukasti sylissä. Voi tätä keski-ikäisyyttä.
Niissä kirjoissa häiritsee femaggous ja seksipositiivisuus. Sitten tää BBC Ranec siellä mammutin leirillä. Eikö se olisi ollut lähinnä joku Homo Erectus?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllähän näitä luki teininä pikkarit märkinä. Pitäisikin lukea uudestaan nyt keski-ikäisenä.
Oli pakko lukea uudelleen valittuja kohtauksia Mammutinmetsästäjistä. Jonden kivenhakkaajataidot kivikovan nupuran käsittelyssä - check. Ei vain valitettavasti ollut yhtä voimakas vaikutus näillä kuin nuorena kollina. Muistan yhden junamatkan, jolloin kirja oli tiukasti sylissä. Voi tätä keski-ikäisyyttä.
Minä taas teininä luin alkupään kirjoja, kunnes supersankarivaihe meni ohitse. Jäi kyllä sellaisia piilomuistoja, että muutama vuosi myöhemmin ensimmäinen poikaystäväni oli ulkonäöltään Jonden kopio. Oltiin yleisurheiluympyröissä, joten oli keihäitä ja juoksemista ja vaikka mitä. Mutta valitettavasti tämä parimetrinen, vaaleaponinhäntäinen urheilijanuorukainen ei ollut lukenut nupurankäsittelystä samoista lähteistä kuin minä. Otti mallia niistä filmeistä, joita oli katsellut kesätöissä kodinkoneliikkeen takahuoneessa joiltain saksalaisilta VHS-kaseteilta. :(
No niin. Halusin tietää kirjojen julkaisuvuoden, ja netissä tuli vastaan tällainen ote. Apua. Olenko minä oikeasti lukenut monen kirjan verran tällaista tekstiä?!
https://books.google.fi/books?id=VtYvEAAAQBAJ&pg=PT5&hl=fi&source=gbs_t…
Seksipositiivisia ovat todellakin 😂
Itse ajattelen kirjat trilogiaksi. Montako niitä oikeasti on, viisi tai kuusi? Myöhemmät kirjat ovat heikkoa kerrontaa, tylsää toistoa ja muutenkin fiilikseltään ihan erilaisia. Kolmessa ekassa on kuitenkin toimivat rakenteet ja kiinnostavat hahmot sekä selkeä tarinan kaari ja teema. Kolmeen osaan kirjailija panosti, ja loput ovat pelkkää rahastusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllähän näitä luki teininä pikkarit märkinä. Pitäisikin lukea uudestaan nyt keski-ikäisenä.
Oli pakko lukea uudelleen valittuja kohtauksia Mammutinmetsästäjistä. Jonden kivenhakkaajataidot kivikovan nupuran käsittelyssä - check. Ei vain valitettavasti ollut yhtä voimakas vaikutus näillä kuin nuorena kollina. Muistan yhden junamatkan, jolloin kirja oli tiukasti sylissä. Voi tätä keski-ikäisyyttä.
Minä taas teininä luin alkupään kirjoja, kunnes supersankarivaihe meni ohitse. Jäi kyllä sellaisia piilomuistoja, että muutama vuosi myöhemmin ensimmäinen poikaystäväni oli ulkonäöltään Jonden kopio. Oltiin yleisurheiluympyröissä, joten oli keihäitä ja juoksemista ja vaikka mitä. Mutta valitettavasti tämä parimetrinen, vaaleaponinhäntäinen urheilijanuorukainen ei ollut lukenut nupurankäsittelystä samoista lähteistä kuin minä. Otti mallia niistä filmeistä, joita oli katsellut kesätöissä kodinkoneliikkeen takahuoneessa joiltain saksalaisilta VHS-kaseteilta. :(
No niin. Halusin tietää kirjojen julkaisuvuoden, ja netissä tuli vastaan tällainen ote. Apua. Olenko minä oikeasti lukenut monen kirjan verran tällaista tekstiä?!
https://books.google.fi/books?id=VtYvEAAAQBAJ&pg=PT5&hl=fi&source=gbs_t…
On kyllä aika kökköä tekstiä😄
Minua ärsyttää sekin, kun näiden kirjojen suomentaja kirjoittaa kerran toisensa jälkeen "kyynerpää". Tosin tuota ruumiinosaa ei sentään mainita yhtä usein kuin Jondalarin kuuluisaa sauvaa, onneksi siihen ei sentään ole tullut virhettä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllähän näitä luki teininä pikkarit märkinä. Pitäisikin lukea uudestaan nyt keski-ikäisenä.
Oli pakko lukea uudelleen valittuja kohtauksia Mammutinmetsästäjistä. Jonden kivenhakkaajataidot kivikovan nupuran käsittelyssä - check. Ei vain valitettavasti ollut yhtä voimakas vaikutus näillä kuin nuorena kollina. Muistan yhden junamatkan, jolloin kirja oli tiukasti sylissä. Voi tätä keski-ikäisyyttä.
Minä taas teininä luin alkupään kirjoja, kunnes supersankarivaihe meni ohitse. Jäi kyllä sellaisia piilomuistoja, että muutama vuosi myöhemmin ensimmäinen poikaystäväni oli ulkonäöltään Jonden kopio. Oltiin yleisurheiluympyröissä, joten oli keihäitä ja juoksemista ja vaikka mitä. Mutta valitettavasti tämä parimetrinen, vaaleaponinhäntäinen urheilijanuorukainen ei ollut lukenut nupurankäsittelystä samoista lähteistä kuin minä. Otti mallia niistä filmeistä, joita oli katsellut kesätöissä kodinkoneliikkeen takahuoneessa joiltain saksalaisilta VHS-kaseteilta. :(
No niin. Halusin tietää kirjojen julkaisuvuoden, ja netissä tuli vastaan tällainen ote. Apua. Olenko minä oikeasti lukenut monen kirjan verran tällaista tekstiä?!
https://books.google.fi/books?id=VtYvEAAAQBAJ&pg=PT5&hl=fi&source=gbs_t…
Ou tsiisus, nyt muistan kuinka tyhjänpäiväistä Auelin dialogi on 😂 Siksi ne pari ekaa osaa olivatkin siedettäviä, niissä ei juuri puhuttu!
Vierailija kirjoitti:
Minua ärsyttää sekin, kun näiden kirjojen suomentaja kirjoittaa kerran toisensa jälkeen "kyynerpää". Tosin tuota ruumiinosaa ei sentään mainita yhtä usein kuin Jondalarin kuuluisaa sauvaa, onneksi siihen ei sentään ole tullut virhettä!
Saatu Aylan herneenkokoista nupuraa. Älytöntä ilmaisua jankutettiin niin paljon että sen muistaa vielä 30 v kirjojen lukemisen jälkeenkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllähän näitä luki teininä pikkarit märkinä. Pitäisikin lukea uudestaan nyt keski-ikäisenä.
Oli pakko lukea uudelleen valittuja kohtauksia Mammutinmetsästäjistä. Jonden kivenhakkaajataidot kivikovan nupuran käsittelyssä - check. Ei vain valitettavasti ollut yhtä voimakas vaikutus näillä kuin nuorena kollina. Muistan yhden junamatkan, jolloin kirja oli tiukasti sylissä. Voi tätä keski-ikäisyyttä.
Mä en oo edes lukenut näitä kirjoja (toki ovat idean tasolla tuttuja), mutta nautin tästä ketjusta. Esim. lainaamani viesti riemastuttaa!
Kirjoittaja on kai joku femaggo älykkö joka halusi ympätä kirjoihinsa kaikkea 1980-luvulla kohauttavia aiheita, vapaa seksi, ehkäisy, abortti, rotujen välinen seksi, homoseksuaalisuus.. osoittaakseen miten kivikausi oli nykypäivää edistyneempi. Wokejen mukaan missään ei ole menty eteenpäin 40:ssä vuodessa kun samat kiukunaiheet yhä heillä.
Vierailija kirjoitti:
Seksipositiivisia ovat todellakin 😂
Itse ajattelen kirjat trilogiaksi. Montako niitä oikeasti on, viisi tai kuusi? Myöhemmät kirjat ovat heikkoa kerrontaa, tylsää toistoa ja muutenkin fiilikseltään ihan erilaisia. Kolmessa ekassa on kuitenkin toimivat rakenteet ja kiinnostavat hahmot sekä selkeä tarinan kaari ja teema. Kolmeen osaan kirjailija panosti, ja loput ovat pelkkää rahastusta.
Niitä oli alun perin neljä, sitten oli 12 vuoden tauko ennen kuin tuli seuraava kirja ja sen jälkeen vielä toinen. Kaksi viimeistä kirjaa on tosiaan sellaista kivikauden saippuasarjaa ja luolamaalausten hehkutusta, plääh. Neljännestä kirjasta tykkäsin tosi paljon, kun siinä kuvailtiin erilaisia pitkällä matkalla eteen tulleita vaikeuksia kuten jäätikön ylitystä, mutta oli siinäkin paljon typeriä juttuja. Kuten se, kun Jondalar joutui sen häiriintyneen naisheimon vangiksi ja Ayla-supersankari tuli täyttä laukkaa hevosen ja suden kanssa ja pelasti hänet ja korjasi koko heimon ongelmat kertaheitolla :D
Vierailija kirjoitti:
Minua ärsyttää sekin, kun näiden kirjojen suomentaja kirjoittaa kerran toisensa jälkeen "kyynerpää". Tosin tuota ruumiinosaa ei sentään mainita yhtä usein kuin Jondalarin kuuluisaa sauvaa, onneksi siihen ei sentään ole tullut virhettä!
"Kalu", "miehuus", "sauva". 🤣
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minua ärsyttää sekin, kun näiden kirjojen suomentaja kirjoittaa kerran toisensa jälkeen "kyynerpää". Tosin tuota ruumiinosaa ei sentään mainita yhtä usein kuin Jondalarin kuuluisaa sauvaa, onneksi siihen ei sentään ole tullut virhettä!
"Kalu", "miehuus", "sauva". 🤣
"Emon ilot"
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Seksipositiivisia ovat todellakin 😂
Itse ajattelen kirjat trilogiaksi. Montako niitä oikeasti on, viisi tai kuusi? Myöhemmät kirjat ovat heikkoa kerrontaa, tylsää toistoa ja muutenkin fiilikseltään ihan erilaisia. Kolmessa ekassa on kuitenkin toimivat rakenteet ja kiinnostavat hahmot sekä selkeä tarinan kaari ja teema. Kolmeen osaan kirjailija panosti, ja loput ovat pelkkää rahastusta.
Niitä oli alun perin neljä, sitten oli 12 vuoden tauko ennen kuin tuli seuraava kirja ja sen jälkeen vielä toinen. Kaksi viimeistä kirjaa on tosiaan sellaista kivikauden saippuasarjaa ja luolamaalausten hehkutusta, plääh. Neljännestä kirjasta tykkäsin tosi paljon, kun siinä kuvailtiin erilaisia pitkällä matkalla eteen tulleita vaikeuksia kuten jäätikön ylitystä, mutta oli siinäkin paljon typeriä juttuja. Kuten se, kun Jondalar joutui sen häiriintyneen naisheimon vangiksi ja Ayla-supersankari tuli täyttä laukkaa hevosen ja suden kanssa ja pelasti hänet ja korjasi koko heimon ongelmat kertaheitolla :D
Apuva!
Kesytti ensimmäiset kotieläimet (luolaleijona, susi, hevonen). Keksi silmäneulan. Keksi ihmisen tikkaamisen, kun pelasti Jondalarin hengen. Keksi monenlaista muutakin.