Onko lapsettomalta 32v mieheltä vielä kohtuullista vaatia, että tuleva kumppani olisi myöskin lapseton?

No, eihän sitä kuitenkaan voi valita, onko toisella lapsia vai ei.

Ehkä kannattaa valita kumppani sen mukaan, millainen hän itse on, eikä sen perusteella millaisia sukulaiset ovat ja kuinka paljon heitä sattuu olemaan.

Vierailija kirjoitti:

Miksi et kirjoita sinne Tinderiin, että sulla ei ole lapsia, eikä tule olemaan, ja oletat samaa naiselta? Tadaa, ongelma ratkaistu.

Ei ap sanonut, että ei halua ikinä omia lapsia. Hän ei halua olla isäpuoli jonkun toisen lapsille.

Joskus seurustelin yh kanssa mutta vaihdoin lennosta lapsettomaan naiseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä saa. Olen sua kymmenen vuotta vanhempi mies, jolla ei ole lapsia. En alkaisi seurustelemaan naisen kanssa, joka on tehnyt mukuloita jo jollekulle toiselle. Haluan aloittaa puhtaalta pöydältä ja kokea asiat yhdessä ensimmäistä kertaa. Eihän se seurustelu, kihlautuminen, häät, raskauden yrittäminen, lapsen odotus, synnytys, vauvan ensimmäiset kuukaudet ja kehittyminen ymv. tuntuisi miltään, jos toinen olisi jo kokenut kaiken monta kertaa. Parisuhteessa ja perheen perustamisessa on nimenomaan tavoiteltavaa ja merkityksellistä se, että asiat koetaan yhdessä. Sen vuoksi swaippaan kaikki "lapsiluku jo täynnä" ja "lapsi 50/50 mulla" -tyypit Tinderissä välittömästi vasemmalle. En ryhdy edes yhden illan juttuihin yh:iden kanssa.

Se on ihan ok, että svaippaat yh:t vasemmalle, mutta olet itsekin lasten tekoon jo todella myöhässä. Mitä olet tehnyt viimeiset 20 vuotta? Kuka jaksaa yli 40-vuotiaana jotain vauva- ja taaperoaikoja, ja kun muksu olisi pahimmassa teini-iässä, olet jo 60v kalkkis, etkä tajua teinisi elämästä enää mitään. Sunhan pitää siihen naiseenkin ensin tutustua ja yhdessä asua jne. ennen lasta. Tulee vielä joku erityislapsi, jonka kanssa normaalia raskaampaa, kun tuon ikäisen nuijapäillä pelataan.

Se, että onnistuu Salelta, Rennyltä tai Mika Aaltolalta ei todellakaan tarkoita, että onnistuu perus palstamieheltä.

En ole tuo, jolle vastasit, mutta onhan nelikymppisenä vielä mahdollista perustaa perhe. Yksi ystäväni (nainen) sai esikoisena 40-vuotiaana suunnilleen samanikäisen kumppanin kanssa (en ole ihan varma miehen iästä, tai siis en muista sitä, mutta on korkeintaan vuoden tai kaksi vanhempi kuin se ystäväni). Se ei toki poista sitä tosiasiaa, että lapset olisi fiksumpaa tehdä nuorempana. Tuo ystäväni seurusteli kuitenkin muutaman vuoden kumppaninsa kanssa ennen lasta, joten jos nelikymppisenä vasta ETSII kumppania perheenperustamistarkoituksessa, niin siinä onkin jo aika kiire. Ei miehellekään kovin realistista ole etsiä kovin paljon nuorempia - huomattavan suuri riski silloin, ettei löydä etsimäänsä.

Jokainen asettaa itse omat vaatimuksensa. Jos ei halua uusperheen isäksi, ei sellaiseen tilanteeseen kannata hakeutua.

Vierailija kirjoitti:

Kukin saa päättää kriteerit. Eri asia on että löytyykö.

Yksikin kaverini meni muutama vuosi sitten naimisiin vähän yli nelikymppisenä hieman alle kolmikymppisen lapsettoman naisen kanssa eikä ollut mikään laatikkoleuka-avaruuskirurgimiljonäärikalsarimalli vaan ihan tavallisen näköinen, tosin huomattavasti ikäistään nuoremmalta vaikuttava, ikuisella laihdutuskuurilla oleva, enintään keskimittainen, tosin kaikkien kanssa keskustelemaan pystyvä tyyppi. Eikä vaimokaan mikään missi ole, mutta timmissä kunnossa oleva koulutettu nuori nainen. Pari vuotta sitten saivat lapsen. Molemmat ensimmäisensä.

Vierailija kirjoitti:

Mikä siinä oli hauskaa? Moni yh ei ymmärrä sitä, että kun mies esim. deitti-ilmoituksessa ilmoittaa haluavansa lapsia ja perheen, niin hän haluaa nimenomaan OMIA lapsia ja että ketkä tahansa ventovieraat mukulat eivät ole ollenkaan sama asia. Vain omaa lihaa ja verta olevat lapset ovat omia lapsia. Ne ovat se perhe, jota mies haluaa.

Jos joku on eronnut ja yh, se on vain varoitusmerkki siitä, että nainen on ailahteleva, taipuvainen eroamaan vastoinkäymisiä kohdatessa - ja lisäksi hänen arvostelukykynsä on huono, kun on mennyt lisääntymään väärän tyypin kanssa.

Ei yh:n tai muidenkaan tarvitse osata lukea rivien välistä kaikkia merkityksiä. Ne yh:t voi swaipata vasemmalle, jolloin yh:n mahdollinen kiinnostus jää yksipuoliseksi tykkäykseksi. Mutta jos nelikymppinen mies etsiskelee lapsetonta naista, joka vielä haluaisi perheen, on siinä aikamoinen riski, ettei löydä etsimäänsä. Valtaosa lapsia haluavista naisista pyrkii saamaan lapsia viimeistään 36-vuotiaana, koska ollaan kuitenkin tietoisia realiteeteista. Joten aika moni nelikymppinen lapseton nainen ei halunnut lapsia alunperinkään. Ja nuorempien kohdalla taas tulee taas se, että jos näille on tarjolla samanikäisiäkin, niin miksi päätyisivät vanhempaan mieheen? No, joku alle 10 vuoden ikäero ei toki välttämättä ole niin mahdoton, mutta tilastojen mukaan aika samanikäisten kanssa pariudutaan. Tilastot eivät siis ole sen miehen puolella, joka etsii ensikertalaista perheenperustajaa nelikymppisenä saati 40+

Minusta on hyvä, että lapsettomat, perheestä haaveilevat miehet pitävät tiukan linjan eivätkä ala seurustella yh-naisten kanssa. Naisille on päässyt muodostumaan se harhakäsitys, että voivat elää miten tahansa ja silti saada kaiken. Niinpä he tekevät lapsia random jännämiehille, kun kuvittelevat olevansa myös yh-äiteinä yhtä haluttavia saaliita hyville miehille kuin lapsettomina sinkkuina. Niin asia ei tietystikään ole. Lapsia tulee hankkia vain sellaisen ihmisen kanssa jonka kanssa voi elää kuolemaansa asti.

Itsehän jokainen päättää ketä kelpuuttaa deittiseuraksi. Toki jos liian nirso on, voi jäädä yksin.

Vierailija kirjoitti:

Parhaat on tuossa iässä jo varattu, joten asettamalla tiukkoja rajoituksia karsit porukkaa entisestään.

Ei se lapsettomuus sulle mikään plussa ole, mikä kumoaisi negatiivisia puolia tai mikä automaattisesti oikeuttaisi sinut saamaan tietynlaisen naisen.

Sanoisin enemmänkin, että hyvin keskimääräiset ihmiset ovat tuossa iässä jo varattuja, mutta vapaana on ääripäät eli uranaiset, tutkijat, jotka ovat joutuneet matkustamaan paljon maasta toiseen sekä tietenkin ne, jotka eivät oikein ulkonäön suhteen kelpaa miehille eli joku onnettomuus ollut, istuu pyörätuolissa jne. sekä aseksuaalit tai muuten hyvin heikkolibidoiset, joita alapää ei ohjaa parinvalinnassa. Mielenterveysongelmallisilla on lapsia yleensä jo nuorena. Monet miehet pitävät hankalista ja tempperamenttisistä naisista, koska suurin osa miehistä on tällaisia itse.

32v miehelle sopisi hyvin 50-60 vuotias nainen, jonka lapset ovat aikuisia. Älä jätä tilaisuutta käyttämättä.

Ei voi vaatia ketään olemaan lapseton, mutta ei tarvitse haluta alkaa suhteeseen sellaisen kanssa jolla on lapsia jos ei halua. Se on ihan vapaa valinta.

Vierailija kirjoitti:

Minusta on hyvä, että lapsettomat, perheestä haaveilevat miehet pitävät tiukan linjan eivätkä ala seurustella yh-naisten kanssa. Naisille on päässyt muodostumaan se harhakäsitys, että voivat elää miten tahansa ja silti saada kaiken. Niinpä he tekevät lapsia random jännämiehille, kun kuvittelevat olevansa myös yh-äiteinä yhtä haluttavia saaliita hyville miehille kuin lapsettomina sinkkuina. Niin asia ei tietystikään ole. Lapsia tulee hankkia vain sellaisen ihmisen kanssa jonka kanssa voi elää kuolemaansa asti.

Jokainen saa ihan itse määritellä, mitä toivoo kumppaniltaan. Minä eronneena äitinä toivoin mieheltä mm. lapsettomuutta. Toivoin montaa muutakin asiaa, rima oli vain korkeammalla yhden epäonnistuneen liiton jälkeen. Sain kaiken mitä toivoin ja enemmänkin. Sori siitä.

Vierailija kirjoitti:

Mikä siinä oli hauskaa? Moni yh ei ymmärrä sitä, että kun mies esim. deitti-ilmoituksessa ilmoittaa haluavansa lapsia ja perheen, niin hän haluaa nimenomaan OMIA lapsia ja että ketkä tahansa ventovieraat mukulat eivät ole ollenkaan sama asia. Vain omaa lihaa ja verta olevat lapset ovat omia lapsia. Ne ovat se perhe, jota mies haluaa.

Jos joku on eronnut ja yh, se on vain varoitusmerkki siitä, että nainen on ailahteleva, taipuvainen eroamaan vastoinkäymisiä kohdatessa - ja lisäksi hänen arvostelukykynsä on huono, kun on mennyt lisääntymään väärän tyypin kanssa.

Ai nainen joka on alkanut seurustella vaikkapa 20-vuotiaana, ollut suhteessa 10 vuotta ja saanut siinä kaksi lasta, kunnes mies on sairastunut vakavasti ja kuollut, on huonolla arvostelukyvyllä varustettu ja ailahtelevainen? Voit kuvitella yksinhuoltajista mitä vaan, mutta tosiasiassa yksinhuoltajaäidit on aika laaja joukko erilaisia naisia erilaisissa tilanteissa. Kyllä sinne mahtuu niitä luovuttajia, mutta myös niitä jotka ovat yrittäneet kannatella suhdetta aivan liian pitkään lasten takia. Niitä jotka ovat valinneet huonosti ja niitä joiden mies on vuosien varrella muuttunut eikä nuorena olisi mitenkään voinut osata sitä ennustaa. Ja ei, en itse ole yh.

Vierailija kirjoitti:

Mikä siinä oli hauskaa? Moni yh ei ymmärrä sitä, että kun mies esim. deitti-ilmoituksessa ilmoittaa haluavansa lapsia ja perheen, niin hän haluaa nimenomaan OMIA lapsia ja että ketkä tahansa ventovieraat mukulat eivät ole ollenkaan sama asia. Vain omaa lihaa ja verta olevat lapset ovat omia lapsia. Ne ovat se perhe, jota mies haluaa.

Jos joku on eronnut ja yh, se on vain varoitusmerkki siitä, että nainen on ailahteleva, taipuvainen eroamaan vastoinkäymisiä kohdatessa - ja lisäksi hänen arvostelukykynsä on huono, kun on mennyt lisääntymään väärän tyypin kanssa.

Joo, ollaan me eroäidit aika kauheita, kun ei kristallipalloa omisteta 😄

Harva parisuhde taitaa nykypäivänä kestää iäisyyteen. Omani kesti yli vuosikymmenen, mutta tuli lopulta päätökseensä.

Yhteen mentiin nuorina, yhdessäoloa oli ollut n. 6 vuotta, kun lapsi syntyi.

Sitten alkoi se eri suuntiin meneminen. Ja ei, parisuhdetta ei voi pelastaa yksinään. Itsekin taivuin ja venyin ja yritin saada suuntaa käännettyä yhteiseksi, mutta yksinään se ei onnistu.

Olisi muuten mielenkiintoista tietää, mistä juontuu nämä ajatukset, että eroäidit ovat "ailahtelevia" jne?

Itselläni menee ihan hyvin. Lapsi on rakkain ja ykkönen, etenen työelämässä ja aion hankkia työn ohessa lisäkoulutusta saadakseni palkkatasoani ylemmäs.

Suunnittelen elämää niin, että olemme lapsen kanssa kaksin, ja se ajatus tuntuu hyvältä. Ei mitään kiirettä tai ajatusta alkaa rakennella ajatuksia uusioperheistä tms.

Isäänsä lapsi tapaa toki säännöllisesti, ja isä on lapselle todella tärkeä. Hyvä niin.