Lue keskustelun säännöt.
Nainen, miksi et lähesty miestä, josta olet kiinnostunut?
25.07.2022 |
Ja tässä ei tarkoiteta nyt parisuhteessa olevia, silloin ei ole tarkoituskaan lähestyä romanttisessa mielessä muita, vaan sinkkua, joka on kiinnostunut jostakusta, mutta ei kuitenkaan tätä lähesty.
Nykyään harvempi taitaa halutakaan löytää elämänkumppanin-itse haluaisin, mutta en toki huutele siitä ympäriinsä. Ihan olisi mukava ensi alkuun treffata niitä, joista kiinnostuu (aika harvassa tosin ovat), mutta nämä eivät sitten ole innostuneita minusta, hankalahkoa on.
Kommentit (1220)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miehenä teen jonkin verran aloitteita, mutta oikeastaan aina vain kohtalaisen kiinnostaville naisille ja en kovin vakavassa tarkoituksessa. Molemmat aidosti minua kiinnostaneet naiset, entinen ja nykyinen puolisoni tulivat siten, että kiinnostivat valtavasti ja vakavasti. En halunnut pilata mitään tai toisaalta pettyä, joten tutustuin jonkin aikaa kaveripohjalta nähdäkseni, säilyykö mielenkiintoni. Loppujen lopuksi kummallekaan en tehnyt mitään aloitetta, vaan itsestään tiivistyneen yhdessäolon myötä vaan todettiin vallitseva asiaintila, että ollaan toisiimme rakastuttu. Olin jonkin aikaa sinkkuna suhteiden välissä ja pokailin vain seksiseuraa. Pidempää suhdetta en osaa kuvitellakaan tutustumatta ensin paremmin. Tokihan joku poka olisi voinut alkaa kiinnostamaan enemmänkin, mutta ei tehnyt sitä pokaushetkellä.
Yleisesti väittäisin, että suurin osa aloitteista tulee ei niin kiinnostaville naisille, koska keskimäärin niitä kaikkein kiinnostavimpia ei uskalleta lähestyä. Pakit ihan hyvältä naiselta eivät tunnu kovin pahalta, mutta aidosti rakastunut mies usein pelkää sydämensä särkymistä siinä kuin naisetkin. Pelimiehetkin ovat nöyrää poikaa aidosti rakastuneina. Saalistajat jahtaavat vaikeita egonsa vuoksi, eivät rakkaudesta. Siksi saalis jää, kunhan uusi on kiikarissa.
Entinen pelimies täällä. Kiima saa jahtaamaan naisia. On siinä egokin mukana isosti, mutta en mä olisi jaksanut pelkästään egon takia ketään saalistaa. Panetus ajoi liikkeelle ja ego valitsi kohteen. Silti suurin osa mun naisista vaan sattuivat eteen ja panin niitä joilta sai. Pelimiehen lurittelut on huvittava urbaanilegenda. Naisia saa lukemalla tilannetta ja harvalle kannattaa luritella kovin siirappisia. Kaikista huonoitsetuntoimmat ehkä sillä menivät retkuun, mutta mä jahtasin kauneimpia ja ne oli lurituksiin jo tottuneita. Monesti parhaiten tehosi hieman ujo poika joka naisen seurassa näytti välillä tosi haavoittuvalta ja välillä vain hetkellisisti vilautti sisäistä alfaa, että tuli sellainen rauhallinen leijona -fiilis naiselle. Vähän ohi aiheen meni, vaan kun ketjussa erilaisia teorioita heitellään.
Oikea rakastuminen tuli vahingossa kun ihastuin vakipanoon. Mulle rakastuminen oli uutta ja yritin lähteä karkuun, kun sitä säikähdin. Onneksi nykyinen vaimo ei päästänyt. Menin aivan sekaisin, enkä tiennyt mitenpäin olla. Mua pelotti, että mun historian takia vaimoni ei koskaan alkaisi vakavaan suhteeseen kanssani. Yhtäkkiä alkoi hävettämään kaikki vanhat touhut ja oli tosi vaikea olla vaimoni seurassa. Onneksi se huomasi, että olin oikeasti rakastunut ja antoi menneiden olla. Rakastumisen jälkeen muuttui mulla tosi paljon suhtautuminen naisiin. Enää en voi kuvitella niitä sellaisina leikkikaluina kuin ennen. Muutenkin jotakin loksahti paikalleen ja oon nykyisin aivan eri ihminen. Rakkaus saattaa muuttaa ihmisen kokonaan joskus.
Lainauksessa on totta se, että aloitteita on helppo tehdä silloin kun ei ole mitään suuria tunteita pelissä. Paskapuhetta, ettei naisen kannata koskaan tehdä aloitetta tai että mies aina tekee sen jos se on oikeasti kiinnostunut. Mä olin tehnyt satoja aloitteita en kovin kiinnostuneena ihan rutiinilla, mutta kun eka kerran rakastuin oikeasti, niin yritin juosta karkuun.
Tuskin naiselle, joka itsekin harrastaa vakipanoja, on kovin iso juttu jos miehelläkin on historiassa vaikka sun mitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miehenä teen jonkin verran aloitteita, mutta oikeastaan aina vain kohtalaisen kiinnostaville naisille ja en kovin vakavassa tarkoituksessa. Molemmat aidosti minua kiinnostaneet naiset, entinen ja nykyinen puolisoni tulivat siten, että kiinnostivat valtavasti ja vakavasti. En halunnut pilata mitään tai toisaalta pettyä, joten tutustuin jonkin aikaa kaveripohjalta nähdäkseni, säilyykö mielenkiintoni. Loppujen lopuksi kummallekaan en tehnyt mitään aloitetta, vaan itsestään tiivistyneen yhdessäolon myötä vaan todettiin vallitseva asiaintila, että ollaan toisiimme rakastuttu. Olin jonkin aikaa sinkkuna suhteiden välissä ja pokailin vain seksiseuraa. Pidempää suhdetta en osaa kuvitellakaan tutustumatta ensin paremmin. Tokihan joku poka olisi voinut alkaa kiinnostamaan enemmänkin, mutta ei tehnyt sitä pokaushetkellä.
Yleisesti väittäisin, että suurin osa aloitteista tulee ei niin kiinnostaville naisille, koska keskimäärin niitä kaikkein kiinnostavimpia ei uskalleta lähestyä. Pakit ihan hyvältä naiselta eivät tunnu kovin pahalta, mutta aidosti rakastunut mies usein pelkää sydämensä särkymistä siinä kuin naisetkin. Pelimiehetkin ovat nöyrää poikaa aidosti rakastuneina. Saalistajat jahtaavat vaikeita egonsa vuoksi, eivät rakkaudesta. Siksi saalis jää, kunhan uusi on kiikarissa.
Entinen pelimies täällä. Kiima saa jahtaamaan naisia. On siinä egokin mukana isosti, mutta en mä olisi jaksanut pelkästään egon takia ketään saalistaa. Panetus ajoi liikkeelle ja ego valitsi kohteen. Silti suurin osa mun naisista vaan sattuivat eteen ja panin niitä joilta sai. Pelimiehen lurittelut on huvittava urbaanilegenda. Naisia saa lukemalla tilannetta ja harvalle kannattaa luritella kovin siirappisia. Kaikista huonoitsetuntoimmat ehkä sillä menivät retkuun, mutta mä jahtasin kauneimpia ja ne oli lurituksiin jo tottuneita. Monesti parhaiten tehosi hieman ujo poika joka naisen seurassa näytti välillä tosi haavoittuvalta ja välillä vain hetkellisisti vilautti sisäistä alfaa, että tuli sellainen rauhallinen leijona -fiilis naiselle. Vähän ohi aiheen meni, vaan kun ketjussa erilaisia teorioita heitellään.
Oikea rakastuminen tuli vahingossa kun ihastuin vakipanoon. Mulle rakastuminen oli uutta ja yritin lähteä karkuun, kun sitä säikähdin. Onneksi nykyinen vaimo ei päästänyt. Menin aivan sekaisin, enkä tiennyt mitenpäin olla. Mua pelotti, että mun historian takia vaimoni ei koskaan alkaisi vakavaan suhteeseen kanssani. Yhtäkkiä alkoi hävettämään kaikki vanhat touhut ja oli tosi vaikea olla vaimoni seurassa. Onneksi se huomasi, että olin oikeasti rakastunut ja antoi menneiden olla. Rakastumisen jälkeen muuttui mulla tosi paljon suhtautuminen naisiin. Enää en voi kuvitella niitä sellaisina leikkikaluina kuin ennen. Muutenkin jotakin loksahti paikalleen ja oon nykyisin aivan eri ihminen. Rakkaus saattaa muuttaa ihmisen kokonaan joskus.
Lainauksessa on totta se, että aloitteita on helppo tehdä silloin kun ei ole mitään suuria tunteita pelissä. Paskapuhetta, ettei naisen kannata koskaan tehdä aloitetta tai että mies aina tekee sen jos se on oikeasti kiinnostunut. Mä olin tehnyt satoja aloitteita en kovin kiinnostuneena ihan rutiinilla, mutta kun eka kerran rakastuin oikeasti, niin yritin juosta karkuun.
Tuskin naiselle, joka itsekin harrastaa vakipanoja, on kovin iso juttu jos miehelläkin on historiassa vaikka sun mitä.
Loogista nyt ajateltuna, mutta silloin mua pelotti tosi kovasti, ettei vaimo koskaa luottais minuun niin paljon, että alkaisi vakavaan suhteeseen.
kaikki vapaana olevat miehet kaljuja tai lyhyitä (en huolisi alle 180-senttistä). jotkut sekä että. melkein poikkeuksetta miehen kokoisilla ja siedettävän näköisillä kimaltelee sormus sormessa. simple as that.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miehenä teen jonkin verran aloitteita, mutta oikeastaan aina vain kohtalaisen kiinnostaville naisille ja en kovin vakavassa tarkoituksessa. Molemmat aidosti minua kiinnostaneet naiset, entinen ja nykyinen puolisoni tulivat siten, että kiinnostivat valtavasti ja vakavasti. En halunnut pilata mitään tai toisaalta pettyä, joten tutustuin jonkin aikaa kaveripohjalta nähdäkseni, säilyykö mielenkiintoni. Loppujen lopuksi kummallekaan en tehnyt mitään aloitetta, vaan itsestään tiivistyneen yhdessäolon myötä vaan todettiin vallitseva asiaintila, että ollaan toisiimme rakastuttu. Olin jonkin aikaa sinkkuna suhteiden välissä ja pokailin vain seksiseuraa. Pidempää suhdetta en osaa kuvitellakaan tutustumatta ensin paremmin. Tokihan joku poka olisi voinut alkaa kiinnostamaan enemmänkin, mutta ei tehnyt sitä pokaushetkellä.
Yleisesti väittäisin, että suurin osa aloitteista tulee ei niin kiinnostaville naisille, koska keskimäärin niitä kaikkein kiinnostavimpia ei uskalleta lähestyä. Pakit ihan hyvältä naiselta eivät tunnu kovin pahalta, mutta aidosti rakastunut mies usein pelkää sydämensä särkymistä siinä kuin naisetkin. Pelimiehetkin ovat nöyrää poikaa aidosti rakastuneina. Saalistajat jahtaavat vaikeita egonsa vuoksi, eivät rakkaudesta. Siksi saalis jää, kunhan uusi on kiikarissa.
Entinen pelimies täällä. Kiima saa jahtaamaan naisia. On siinä egokin mukana isosti, mutta en mä olisi jaksanut pelkästään egon takia ketään saalistaa. Panetus ajoi liikkeelle ja ego valitsi kohteen. Silti suurin osa mun naisista vaan sattuivat eteen ja panin niitä joilta sai. Pelimiehen lurittelut on huvittava urbaanilegenda. Naisia saa lukemalla tilannetta ja harvalle kannattaa luritella kovin siirappisia. Kaikista huonoitsetuntoimmat ehkä sillä menivät retkuun, mutta mä jahtasin kauneimpia ja ne oli lurituksiin jo tottuneita. Monesti parhaiten tehosi hieman ujo poika joka naisen seurassa näytti välillä tosi haavoittuvalta ja välillä vain hetkellisisti vilautti sisäistä alfaa, että tuli sellainen rauhallinen leijona -fiilis naiselle. Vähän ohi aiheen meni, vaan kun ketjussa erilaisia teorioita heitellään.
Oikea rakastuminen tuli vahingossa kun ihastuin vakipanoon. Mulle rakastuminen oli uutta ja yritin lähteä karkuun, kun sitä säikähdin. Onneksi nykyinen vaimo ei päästänyt. Menin aivan sekaisin, enkä tiennyt mitenpäin olla. Mua pelotti, että mun historian takia vaimoni ei koskaan alkaisi vakavaan suhteeseen kanssani. Yhtäkkiä alkoi hävettämään kaikki vanhat touhut ja oli tosi vaikea olla vaimoni seurassa. Onneksi se huomasi, että olin oikeasti rakastunut ja antoi menneiden olla. Rakastumisen jälkeen muuttui mulla tosi paljon suhtautuminen naisiin. Enää en voi kuvitella niitä sellaisina leikkikaluina kuin ennen. Muutenkin jotakin loksahti paikalleen ja oon nykyisin aivan eri ihminen. Rakkaus saattaa muuttaa ihmisen kokonaan joskus.
Lainauksessa on totta se, että aloitteita on helppo tehdä silloin kun ei ole mitään suuria tunteita pelissä. Paskapuhetta, ettei naisen kannata koskaan tehdä aloitetta tai että mies aina tekee sen jos se on oikeasti kiinnostunut. Mä olin tehnyt satoja aloitteita en kovin kiinnostuneena ihan rutiinilla, mutta kun eka kerran rakastuin oikeasti, niin yritin juosta karkuun.
Tuskin naiselle, joka itsekin harrastaa vakipanoja, on kovin iso juttu jos miehelläkin on historiassa vaikka sun mitä.
Loogista nyt ajateltuna, mutta silloin mua pelotti tosi kovasti, ettei vaimo koskaa luottais minuun niin paljon, että alkaisi vakavaan suhteeseen.
Juttuhan on siinä että homma toimii, jos samanlaiset löytää toisensa. Lopputulos voisi olla toinen jos olisit rakastunut naiseen, jolla ei ole värikästä historiaa tuolla osa-alueella.
Vierailija kirjoitti:
En lähesty, koska se on miehen tehtävä, ei minun. Kyllä, myönnän että olen vähän vanhanaikainen. Mutta näin se asia vain menee.
Siivous ja ruoanlaitto on varmaan sitten niitä naisen tehtäviä...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En lähesty, koska se on miehen tehtävä, ei minun. Kyllä, myönnän että olen vähän vanhanaikainen. Mutta näin se asia vain menee.
Siivous ja ruoanlaitto on varmaan sitten niitä naisen tehtäviä...
Minäkin olen vähän vanhanaikainen, myönnän sen. Teen luonnollisesti aloitteen naisen suuntaan, mutta oletan hänen pitävän turpansa tukossa ja pesukoneen pyörimässä. Muuten kyllä olen vaatimassa sukupuolien välistä tasa-arvoa, se on aidosti lähellä minun sydäntäni. Haluan vain itse päättää, missä sitä sovelletaan. Olen moderni ihminen ja halveksun kaikkia juntteja. En ymmärrä ilmiselviä ristiriitoja käytöksessäni ja asenteissani, joten minun on hyvin helppo olla tuomitsemassa muita. Jokainen saa olla juuri sitä mitä ovat, kunhan ovat sitä kuin itse haluan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä minä ainakin sinkkuna lähestyin, hyvinkin suorasukaisesti. Menin baarissa kysyy lähetkö panee tai menin sanomaan että sulla on hyvä perse. Tai muuten menin juttusille, jos oli hyvännäköinen tyyppi ja se hymyili mulle. Sillä tavalla mä ton mun aviomiehenkin tapasin, 13 vuotta sitten.
Ja jos mies tekee saman naiselle, niin seurauksena on välittömässti syyte seksuaalisesta häirinnästä.
Se siitä tasa-arvosta
Ei ole, jos mies on naisen makuun ja osannut lukea tilannetta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ei rakettitiedettä kirjoitti:
Jos mies olisi minusta kiinnostunut, hän olisi jo tehnyt minulle aloitteen. Koska aloitetta ei ole kuulunut, mies ei ole minusta kiinnostunut. En siis lähesty miestä joka ei ole minusta kiinnostunut. Niin yksinkertaista se on.
Vastaus:
Jos nainen olisi minusta kiinnostunut, hän olisi jo tehnyt minulle aloitteen. Koska aloitetta ei ole kuulunut, nainen ei ole minusta kiinnostunut. En siis lähesty naista joka ei ole minusta kiinnostunut. Niin yksinkertaista se on.
Tuolla logiikalla kukaan ei ole kiinnostunut kenestäkään, eikä tule ikinä kiinnostumaan kun ei päästä edes tutustumisvaiheeseen.
Ilmankos alhainen syntyvyys on ongelma ja iki-sinkkuus valloillaan. Kaikki odottavat vaan maagisesti tietävänsä toisten kiinnostusten kohteet ilman kommunikaatiota.
Vai onko tämä niitä tapauksia jossa valitaan mitkä osat tasa-arvosta on käytössä ja mitkä ei.
Vierailija kirjoitti:
kaikki vapaana olevat miehet kaljuja tai lyhyitä (en huolisi alle 180-senttistä). jotkut sekä että. melkein poikkeuksetta miehen kokoisilla ja siedettävän näköisillä kimaltelee sormus sormessa. simple as that.
Muuta pois sieltä Keuruulta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
pelkään tosi paljon lähestyä miehiä, niin paljon etten lähesty.
kerran lähestyin laivalla yhtä miestä sen jälkeen kun olimme katselleet toisiamme merkitsevästi. tulimme käytävällä vastaan uudestaan ja pikkuhiprakan rohkaisemana sanoin että "kas, siinähän sä oletkin!" hän vastasi että niinpäs olenkin ja aloimme juttelemaan. vietimme ihanan yön laivalla katsellen tähtiä kannella ja jutellen kaikesta. seuraavana päivänä hän pyysi minut treffeille ja siitä alkoi jonkinlainen suhde. että ei se nyt ihan huonosti mennyt kun lähestyin miestä!
täytyypä uskaltaa uudelleenkin ,erosimme jo aikoja sitten tuon tapauksen kanssa.
Vierailija kirjoitti:
pelkään tosi paljon lähestyä miehiä, niin paljon etten lähesty.
kerran lähestyin laivalla yhtä miestä sen jälkeen kun olimme katselleet toisiamme merkitsevästi. tulimme käytävällä vastaan uudestaan ja pikkuhiprakan rohkaisemana sanoin että "kas, siinähän sä oletkin!" hän vastasi että niinpäs olenkin ja aloimme juttelemaan. vietimme ihanan yön laivalla katsellen tähtiä kannella ja jutellen kaikesta. seuraavana päivänä hän pyysi minut treffeille ja siitä alkoi jonkinlainen suhde. että ei se nyt ihan huonosti mennyt kun lähestyin miestä!
täytyypä uskaltaa uudelleenkin ,erosimme jo aikoja sitten tuon tapauksen kanssa.
tuota alkutilannetta oli edeltänyt jonkin aikaa silmäilyä puolin ja toisin baarissa, ns silmäpeliä, josta yritin tulkita että onko hän ensinnäkin sinkku. pidin miestä kiinnostavana joten uskalsin jutella kuin ihmeen kaupalla kun törmäsimme toisimme uudelleen. mutta ikinä en olisi sitä uskaltanut tehdä jos ei sitä silmäilyä olisi ollut aluksi ja pitkiä katseita. eihän nyt ihan vieraalle, mitä hänkin toki tavallaan oli, voi mennä kaverillisesti jutustelemaan, vai voiko?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen saanut tarpeeksi torjuntoja ja mittailevia katseita ja kiusaantunutta ohi katselemista. Koska en ole miesten mieleen, en heitä häiritse. Miehillä on oikeus makuunsa niin kuin minullakin, eikä ketään voi pakottaa tykkäämään. Ja johan tässä on ikääkin. Kun on ollut yksin koko elämänsä, loppu menee tottuneesti.
Vierailija kirjoitti:
kaikki vapaana olevat miehet kaljuja tai lyhyitä (en huolisi alle 180-senttistä). jotkut sekä että. melkein poikkeuksetta miehen kokoisilla ja siedettävän näköisillä kimaltelee sormus sormessa. simple as that.
Olen 170 cm ja voisin ottaa kyllä samanpituisen miehen, mutta se edellyttäisi hyvää luonnetta mieheltä eli hyvä käytöksinen ja ottaa naisen hyvin huomioon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos nyt leikitään, että tasoteoria olisi totta, eikö se tarkoittaisi että naisten yleinen taso on kategorisesti paljon miesten yleistä tasoa parempi? Täälläkin aina esitetään jotain tuulesta temmattuja prosentteja siitä kuin joku 10 % miehistä saa 80 % naisista. Tämähän vain tarkoittaa sitä, että suurimman osan naisten taso riittää noihin harvoihin ylemmän tason miehiin.
Miehillä on laajempi skaala naisten suhteen. Monesti komeimmille miehillekin riittää, että nainen jotenkin miellyttää silmää ja naisella on mukava luonne.
Kerta oman tason määrittää se minkä tasoista seuraa saa, niin tuohan vain edelleen tarkoittaa sitä, että naiset ovat yleisesti miehiä tasokkaampia.
Naisen tasoa voi verrata vain muiden maiden naisiin.
Miten tämä liittyy mihinkään? Edelleen, jos 80 % naisista saa sen 10 % huippumiehistä, eikö se tarkoita sitä, että naisten taso on murskaavan ylivoimainen miesten yleiseen tasoon nähden. Kansalaisuudesta riippumatta.
Jatkaisin kommenttiisi, niin sittenhän tasoteoreetikko pakottaisi naiset antamaan perusteetonta hyötyä heikkotasoisille miehille, syystä että miksi? Heikkotasoiset miehet voi nostaa tasoaan, ei naisten tarvitse laskeutua heidän tasolleen. Tässä on kuitenkin loppujenlopuksi kyse ihmiskunnan selviämisestä ja evoluutiosta. Ei ole mitään syytä tuottaa heikkotasoisia ihmisiä jotka ei pärjää tulevaisuuden haasteissa.
Juuri näin. Tasoteoreetikotkin jaksavat aina muistuttaa, että tasoteoria perustuu alkukantaiseen evoluutiobiologiaan, eli valitessaan heikkotasoisen kumppanin naisen tulisi tehdä lajin jatkumisen kannalta huonoja, jopa tuhoisia päätöksiä. Toisaalta, jos naiset nyt jatkavat tasokkaiden miesten suosimista, alkaa heikkotasoiset miehet hiljalleen poistumaan geenipoolista ja pian olemme siinä tilanteessa, että suurin osa miehistäkin alkaa olemaan tarpeeksi tasokkaita löytääkseen kumppanin.
Eli tasoteorian mukaan toimiminen on naisilta suoraan miehiä hyödyntävä teko. Laatu paranee ja vienti lisääntyy.
Siihen, millaisia miehiä naiset suosivat niin vaikuttaa myös sen hetkinen kulttuuri sekä geenit.
Jos ajatellaan, että koulutetut ja älykkäät naiset useammin (kuten myös miehet) valitsevat tietoisesti lapsettomuuden, voidaanko näin ollen väittää, että laatu paranee?
Myös kulttuurin ja arvojen muuttuminen vaikuttaa parisuhteiden valintaan. Ennen riittä, että mies on töissä, se ei lyö ja tulee selvinpäin kotiin.
Eri kulttuureissa arvot ovat myös erilaisia.
Jos ajatellaan hyvin kauniita, nuoria ja vähä-älyisiä naisia, he todennäköisesti itsensä turvatakseen valitsevat varakkaan miehen. Onko kyse todella silloin tasoteoriasta vai perustarpeen tyydyttämisestä, eli turvallisuuden tunne?
Nykyisin naiset pääosin opiskelevat pitkälle ja työllistyvät tulevaisuudessa myös miehiä paremmin, ja ovat siten itsenäisempiä tekemään myös taloudellisia ratkaisuja turvatakseen kuin aiempina vuosina - riittääkö heille enää geenilotossa hyvät geenit saanut yksilö. Onko se enemmän autistityyppinen, älykäs nörtti vai urheilija tai muusikko?
Miten tasoteoria ottaa huomioon genre-eroja, kuten juppi, hippi ja punkkari, jotka keskimäärin eivät toisiinsa sekaannu?Otetaanko tässä tasoteoriasta huomioon sosiaalisiataitoja? Eikö ekstoverttiys juuri suosi ominaisuutensa haltijaa sillä, että hän erottuu joukosta? Toisaalta, hyvät sosiaaliset taidot omaava introvertti on aarre.
Miten tasoteorian kehittänyt Laasanen; onko tietoa hänen sosiaalisista ja tunnetaidoistaan suhteessa vastakkaiseen sukupuoleen? Onko hän ottanut näitä taitoja millään lailla teoriassaan huomioon?Kyllähän jokainen meistä kuitenkin tuntee sellaisen henkilön, jolla ei ole sosiaalisia ja tunnetaitoja ja hän syyttä muita ihmisiä (ja herroja) omista ongelmistaan.. vika on omissa ihmissuhdetaidoissa.
Tasoteoreetikkojen ongelma on tasoteoretisointi.
Kun ei elä omaa elämää, vaan hukkuvan lailla takertuu johonkin teoriaansa kuin hukkuva, niin ei tule parisuhdetta kenenkään kanssa, ei omaa perhettä, eikä muutakaan siitä mitä on niin kovasti kapiaavinaan, mutta kokee itselleen mahdottomaksi.
Tavalliset ihmiset pariutuvat joka ikinen päivä, ja ovat onnellisia elämässään. Myös tasoteoreetikko voisi, mutta hänelle parisuhdetta tärkeämpää on teoretisointi jossain nimettömässä somessa.
Osalla on sellainen elämän tilanne, että ei voi alkaa seurustelemaan kenenkään kanssa.
Kerran lähestyin. Mies antoi pakit. En ole sen jälkeen lähestynyt.
Naiset ovat varustettu vielä surkeammalla itsetunnolla kuin miehet, se mitä nainen pelkää on ympäristön paine. Ei kestä ottaa sitä riskiä että joutusi nolatuksi julkisesti, toisin sanoen voidaan olla mut vaan meidän kesken kunhan kukaan ei saa tietää.
Vierailija kirjoitti:
kaikki vapaana olevat miehet kaljuja tai lyhyitä (en huolisi alle 180-senttistä). jotkut sekä että. melkein poikkeuksetta miehen kokoisilla ja siedettävän näköisillä kimaltelee sormus sormessa. simple as that.
Osa naisista tykkää kaljuista miehistä. Mutta miehessä voi olla joku muu juttu, miksi mies ei ole kiinnostava esim. miehen puheet ei miellytä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
kaikki vapaana olevat miehet kaljuja tai lyhyitä (en huolisi alle 180-senttistä). jotkut sekä että. melkein poikkeuksetta miehen kokoisilla ja siedettävän näköisillä kimaltelee sormus sormessa. simple as that.
Osa naisista tykkää kaljuista miehistä. Mutta miehessä voi olla joku muu juttu, miksi mies ei ole kiinnostava esim. miehen puheet ei miellytä.
Moni mies on todella määräilevä mitä deitti ilmoituksia lukee eli kirjoituksen perusteella ei jatkoon, vaikka ulkonäkö on ok.
Entinen pelimies täällä. Kiima saa jahtaamaan naisia. On siinä egokin mukana isosti, mutta en mä olisi jaksanut pelkästään egon takia ketään saalistaa. Panetus ajoi liikkeelle ja ego valitsi kohteen. Silti suurin osa mun naisista vaan sattuivat eteen ja panin niitä joilta sai. Pelimiehen lurittelut on huvittava urbaanilegenda. Naisia saa lukemalla tilannetta ja harvalle kannattaa luritella kovin siirappisia. Kaikista huonoitsetuntoimmat ehkä sillä menivät retkuun, mutta mä jahtasin kauneimpia ja ne oli lurituksiin jo tottuneita. Monesti parhaiten tehosi hieman ujo poika joka naisen seurassa näytti välillä tosi haavoittuvalta ja välillä vain hetkellisisti vilautti sisäistä alfaa, että tuli sellainen rauhallinen leijona -fiilis naiselle. Vähän ohi aiheen meni, vaan kun ketjussa erilaisia teorioita heitellään.
Oikea rakastuminen tuli vahingossa kun ihastuin vakipanoon. Mulle rakastuminen oli uutta ja yritin lähteä karkuun, kun sitä säikähdin. Onneksi nykyinen vaimo ei päästänyt. Menin aivan sekaisin, enkä tiennyt mitenpäin olla. Mua pelotti, että mun historian takia vaimoni ei koskaan alkaisi vakavaan suhteeseen kanssani. Yhtäkkiä alkoi hävettämään kaikki vanhat touhut ja oli tosi vaikea olla vaimoni seurassa. Onneksi se huomasi, että olin oikeasti rakastunut ja antoi menneiden olla. Rakastumisen jälkeen muuttui mulla tosi paljon suhtautuminen naisiin. Enää en voi kuvitella niitä sellaisina leikkikaluina kuin ennen. Muutenkin jotakin loksahti paikalleen ja oon nykyisin aivan eri ihminen. Rakkaus saattaa muuttaa ihmisen kokonaan joskus.
Lainauksessa on totta se, että aloitteita on helppo tehdä silloin kun ei ole mitään suuria tunteita pelissä. Paskapuhetta, ettei naisen kannata koskaan tehdä aloitetta tai että mies aina tekee sen jos se on oikeasti kiinnostunut. Mä olin tehnyt satoja aloitteita en kovin kiinnostuneena ihan rutiinilla, mutta kun eka kerran rakastuin oikeasti, niin yritin juosta karkuun.