Nainen, miksi et lähesty miestä, josta olet kiinnostunut?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En uskalla ottaa riskiä.

Miehenkö sitten pitää ottaa se riski että naiselta tulee selvät pakit tai täydellinen mykistyminen?

Ei pidä. Ole toki yksin loppuikäsi jos torjunta on pahinta mitä tapahtua voi.

Se ei pelaa joka pelkää. Seurustelevat ihmiset eivät ole pelkureita eikä tuttavuutta tarvitse tehdä muna sojossa ja sormus kourassa.

Normaalien ihmisten tuttavuus alkaa tervehtimällä ja luontevasti niitä näitä juttelemalla. Siitä se vähitellen syvenee jos kiinnostusta on.

Noinhan se menee. Nuo "miksi naiset ei tee kaikkia aloitteita ettei mun tarvitse ikinä saada pakkeja" -miehet on pelkureita joiden miehinen itsetunto murenee oitis kun yksikin nainen sanoo ei kiitos.  Mitenköhän ne uskaltaa hakea töitä?

Tosiaan, aatelkaa jos työelämänkin oletettais toimivan samalla tavalla. Pidettäisiin aina työantajien velvollisuutena etsiä kotonaan nököttäviä ihmisiä ja yrittää houkutella niitä heille  duuniin. Eikä niin että ihmiset hakevat niihin työpaikkoihin joista ovat kiinnostuneet.

Mä en deittaile miehiä jotka ei minkään sortin aloitetta uskalla tehdä. Pitemmän päälle ne suhteet jotka on alkaneet mun aloitteesta ei ole kestäneet. Joko miehet ei ole olleet kovinkaan sitoutuneita tai sitten olivat niin aloitekyvyttömiä lapamatoja kaikissa muissakin asioissa etten ole itse kestänyt heitä enää.  Ne suhteet jotka on alkaneet miehen aloitteesta on kaikki olleet pitkäaikaisia. Mies on ollut sitoutunut ja tarmokas ja aloitteellinen monella muullakin saralla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tasoteorian ongelma on että se ei huomioi ihmisryhmien laadullisia eroja. Gootti, preppy, urheilija, furry, insinööri, hippi... Nämä eivät tilastollisesti pariudu toistensa kanssa, koska heillä ei ole mitään yhteistä. Renny Harlin voi olla täysi kymppi Johannan mielestä, mutta minusta hän on korkeintaan miinus yksi. Ryan Reynolds voisi tulla kosimaan minua vaikka heti ja minä vastaisin kieltävästi. Ei minua kiinnosta kuinka moni muu nainen pitää häntä attraktiivisena, minulla on enemmän yhteistä autistisen insinööri-Juhan kanssa.

Siksi koska niillä ei ole merkitystä.

Kaikissa ihmisryhmissä samantyyppiset miehet ovat menestyneimpiä naisten kanssa.

Pitkä, tumma, itsevarma, sosiaalisesti nokkela ja auktoriteettiasemassa oleva on kovaa kamaa missä tahansa alagenressä. Lyhyt, vaalea, epävarma, hidas ja harkitseva ja seuraaja-asemassa ei ole missään ihmisryhmässä miesihanne.

Ja mitä me teemme tuolla tiedolla? Etenkin me naiset?

Se vähän riippuu. Tasoteoriasta on eniten käytännön hyötyä ihmisille jotka eivät saa kumppania jonka haluaisivat. Aika moni nainenkin kyselee asiasta, tosin eri nimellä.

Miksi muuten vastasit "etenkin me naiset?".

Koska luettelit (omasta mielestäsi) tasokkaan miehen ominaisuuksia. Mitä merkitystä niillä on meille naisille?

Niin ja pakko vielä kysyä tätä:

"Tasoteoriasta on eniten käytännön hyötyä ihmisille jotka eivät saa kumppania jonka haluaisivat."

Millä tavalla siitä on hyötyä? Jos en ole "saanut" ihmistä, jonka olisin halunnut, eli mies on ilmoittanut ettei häntä kiinnosta jatkaa tutustumista, olen pettynyt ja tilanteesta riippuen harmitellut tai jopa surrut aikani. Ja aikanaan on sitten tullut kohdalle joku toinen, johon olen ihastunut.

Miten tasoteorian noudattaminen olisi muuttanut asiaa?

Yksittäisen jo päättyneen tapauksen kohdalla ei olisi. Tulevaisuuden pariutumismahdollisuuksia realismi kohentaa.

Olen pariutunut miehen kanssa johon ihastuin ensisilmäykseltä ja rakastuin oppiessani tuntemaan hänet. En edelleenkään tiedä, mitä hyötyä minulle olisi siitä, että tietäisin, onko hän KTM, KTM+,KTM- vai jotakin muuta.

Tai jos olisin tiennyt oman tasoni, niin olisiko hän tullut aikaisemmin minua vastaan? Vai olisiko jostain mystisesti alkanut tulla vastaan minusta kiinnostuneita miehiä joita nyt ei tullut, kun en tiennyt tasoani?

Kun katsot hääkuvaanne, onko toinen ruma ja toinen kaunis? Jos on, olette vähemmistöä. Jos ei, sovitte tasoteoriaan nätisti.

Nyt on kovaa tiedettä :D

Jos kirjoittamani on sinusta ilmiselvää, kertoo se että hyväksyt tasoteorian periaatteen.

Miksi sinä jankkaat itsestäänselvyyttä? Onko joku jossakin väittänyt, ettei samantyyliset ihmiset pariudu? Eikä se ole snobbailua, se vaan menee niin että jos itse käyt oikista, tapaat bileissä niitä muita oikislaisia ja vastaavia. Jos itse olet maaseutu-Teboilin vakipöytäläinen, luultavasti puolisokin on. 

Ei tuohon mitään teoriaa tarvita.

Se teoria nyt vaan on käyttäytymistieteessä olemassa, halusit tai et.

mikä näistä teorioista?

Mihin viittaat sanalla näistä?

Siihen, ettei jankkaaja edes pysty sanomaan, mikä se teoria on.

Kun se oikea olemassaoleva teoria ei kelpaa, siinä kun pitäisi pystyä sitouttamaan, mihin tasojankkaaja ei pysty/ole koskaan pystynyt. Näiden teoria on jotakin hatusta vedettyjä prosentteja, nekin peräisin kai töllöstä.

En kai minä sentään yksin pysty jankkaamaan. Vastaan, kun kysytään ja haastan kun näen tyhmyyksiä kirjoitettavan.

Olen jo monesti tässä ketjussa kirjoittanut mikä se tasoteoria on, sinä vaan olet haluton ottamaan kirjoittamaani vastaan. Sinusta on hyödyllisempää kognitiivisen dissonanssisi vuoksi teeskennellä, ettei kukaan ole kyennyt asiaa selittämään.

Tasoteoria selittää suurten joukkojen tasolla ihmisten parinvalintakäyttäytymistä. Sen mukaan ihmiset pariutuvat ulkonäöltään suurinpiirtein saman tasoisen kumppanin kanssa. Kaunilla on usein kaunis kumppani, mutta harvemmin ruma.

Tasoteoria ei väitä selittävänsä yksittäisen ihmisen pariutumista, mitä joidenkin tässä ketjussa on vaika ymmärtää, vastaväitteistä päätellen. Se ei myöskään ennusta kula kiinnostuu kenestäkin. Sen sijaan sillä on ennustearvoa siihen kuka saa kenetkin. Mutta mikään 100% pakkopaita se ei ole.

Entä sitten? Ja miten se menee, jos 8 ottaa kutosen, nouseeko kutosen arvo vai laskeeko kasin? Oikeassa elämässä ei ole lapsellisia numerotasoja.

Mitä se teoria siis antaa? Kun kauneus on katsojan silmässä, niin ei yhtään mitään. Kaikki tietää, että samantapaiset ihmiset pariutuvat.

Mitä tekee tiedolla ihmisen keskimääräisestä pariutumisesta? Ei kukaan pariudu keskiarvon kanssa, vaan ihmisen.

Jos haluat antaa kauneudella numeerisen määritelmän siitä vaan. Monet niin tekevät, mutta ei siihen kannata hirttäytyä. Ei tasoteoria itsessään edellytä numeeristen arvojen käyttämistä. Se vain kertoo, että ihmiset pariutuvat suurin piirtein samantasoisten kanssa. Pääsääntönä.

Tuohan on ihan turha kehäpäätelmä. Jos hypoteesi on, että samantasoiset pariutuvat keskenään, niin tästä seuraa automaattisesti, että kun kaksi ihmistä pariutuu keskenään, teoreetikko päättelee heidän olevan samaa tasoa. Eritasoisten pariutuminen on siis teorian mukaan täysin mahdoton yhtälö. Hieno teoria, tosiaan.

Tosiasiassa ihmiset kuitenkin tuppaavat pariutumaan ulkonäöltään suurin piirtein samantasoisten kanssa. Siis niin, että paria sivusta katsovat ihmiset ovat sitä mieltä, että on sopusuhtainen pari jne. Ei tämä pelkkää kehäpäätelmää ole, vaan ensin on havaittu tuo todellisuus ja sitten kehitetty teoria selittämään sitä.

Poikkeuksena tuossa on esim., että rikkaalla ja/tai kuuluisalla ei-komealla miehellä on yleensä kaunis vaimo. Koska miehen tasoon vaikuttaa myös varallisuus ja sosiaalinen status.

Kas, nämä otetaan apuun sitten, kun tiukkaan vängätty ulkonäkö ei selitäkään riittävästi. Ja kun status, raha ja ulkonäkökään eivät riitä, niin sitten otetaan mukaan älykkyys, lahjakkuus, sosiaalinen joustavuus, empatiakyky, kuuntelutaito, altruismi, parisuhdehalukkuus, lapsirakkaus, kiinnostuksen kohteet, auttamishalu, you name it.

Teoria, haloo?

Ei niitä otetaan apuun, vaan olen tuhat kertaa selittänyt täällä, että miehen tason määräävät pääasiassa nämä tekijät: ulkonäkö (komeus, pituus...), sosiaalinen status ja varallisuus. Naisen tason määrää sen sijaan lähes pelkästään ulkonäkö. Sen takia ei-niin komealla miehelläkin voi olla kaunis vaimo. Mutta harvalla miehellä on niin paljon varallisuutta tai niin korkea sosiaalinen status, että pystyy kompensoimaan ulkonäön puutetta niillä.

Olen myös selittänyt, että miehellä voi olla oman viiteryhmänsä sisällä korkea sosiaalinen status, vaikka se ei muuten olisi niin korkea. Esim. jossain marginaaliryhmässä tai alakulttuurissa joku mies voi olla erittäin haluttu, mutta olisi paljon vähemmän haluttu jossain toisessa viiteryhmässä. Kauppislaisten piireissä jollain sijoituspankkiirilla tai toimitusjohtajalla on korkein sosiaalinen status, taidepiireissä jollain taitavalla tai menestyneellä taiteilijalla jne. Kun tuollaiset miehet ovat lisäksi vielä komeita, niin ne ovat aivan extra super mega hot omien piiriensä naisten mielestä.

Olen selittänyt nuo asiat vieläkin perusteellisemmin aiemmin, mutta en jaksa tehdä sitä aina vain uudestaan.

Eli lopputulos: kriteereitä on ihmisestä riippuen lukemattomia erilaisia. Joo olet selittänyt, ja samaa on sinulle selitetty. Makuasioita, ja ihmiset ovat yksilöitä omine yksilöllisine makuineen. 😉

Ne yksilölliset mait kuitenkin muodostavat kokonaisuuden, jossa ulkonäöltään samaa tasoa olevat ovat taipuvaisia pariutumaan keskenään. Kaunis ja ruma ei tapaa pariutua kovinkaan usein.

Kauniita ja rumia nyt on aika vähän, joten miksi tämä järjetön vouhotus marginaaliryhmistä? Tavisten ulkonäössä ei ole olennaista eroa.

Paitsi että usein naisten mielestä tavallinen nainen on aivan huippukaunis. Tavallinen mies taas on suurimman osan (naisten) mielestä todella ruma. Tavallinen mies ja nainen eivät vastaa toisiaan, vaan tavallinen nainen on huomattavasti arvokkaampi iästä riippuen.

Jos ne pariutuvat keskenään, niin silloinhan ne ovat teorian mukaan samaa tasoa. Mikä ongelma tässä? Sekö, että mies mielestään ansaitsisi sen nuoren kaunottaren, mutta yhyy naiset eivät ymmärrä hänen tasoaan?

Minkä näköinen ja ikäinen mies sinun mielestäsi ansaitsee nuoren kaunottaren? Tarkalleen ottaen, ikä ja ulkonäkö? Ja minkä ikäinen on nuori kaunotar?

Nuoren kaunottaren ansaitsee mies, joka pitää siitä naisesta ja uskoo voivansa häntä rakastaa. Ja nuori kaunotar ansaitsee miehen, josta hän pitää ja jota hän voisi rakastaa. Kelpaako?

Mutta kerrohan sinä, millainen oman käsityksesi mukaan on sinun tasoisesi nainen? Millaisen naisen koet ansaitsevasi?

No minäpä kerron speksit:

Olen kalju (kaikki pois höylätty) - Naispuolinen vastine pyöreä/ylipainoinen

Lihasmassa riittämätön - Naispuolinen vastine lyhythiuksinen, pyöreä/ylipainoinen

Pituus 183 cm - Riittää suurimmalle osalle naisista, mutta ei auta, koska lihasmassa ja hiukset puuttuvat

Rasvaprosentti 25 (laiha läski) - Naispuolinen vastine lyhythiuksinen, pyöreä/ylipainoinen, minua vanhempi

Vaatetyyli  (Ok ja yksinkertainen) - kelpaisi varmasti monelle naiselle, mutta ei pelasta tilannetta

Hygienia ja hampaat molemmat erinomaisella tasolla - kelpaisi monelle naiselle, mutta ei pelasta

Eli tiivistettynä minulle sopivan tasoinen nainen olisi jonkin verran ylipainoinen, lyhythiuksinen ja minua muutaman vuoden vanhempi, noin 40-vuotias.

 

Mulla on sunlainen mies, paitsi 10 cm lyhempi! Se on aivan kymppi plus: ihana rakastaja ja paras ystäväni ja maailman paras isä meidän lapsille. Mä en ole kuvaamasi kaltainen vaan hoikka/normaalivartaloinen, puolipitkät blondit hiukset, vähän miestäni nuorempi. Mutta naamaltani toki aika tavis. Yhtä kaikki, mun mies rakastaa mua (tavisnaamasta huolimatta) ja mä rakastan sitä.

Johtopäätös: sulla taitaa olla aika paska luonne, jos tasosi on kuvaamasi kaltainen?

Ei, vaan olen tuo mies, joka testasi Tinderiä tuolla mallimiehen kuvalla neljä vuotta sitten. Lopetin sen jälkeen Tinderöinnin ja kumppanin etsimisen, enkä ole kiinnostunut enää.

Ookei, etsit siis niitä nuoria kaunottaria. Mä en sit varmaan olis sulle kelvannut. Onneksi löysin tuon oman kultakimpaleeni.

Samoin, kuin nuo naiset etsivät nuoria komistuksia. Minä en vain etsinyt tosissani, vaan huijasin itseni palveluun mallimiehen kuvalla testimielessä. Omalla kuvallani laskin kyllä riman niin alas, kuin pystyin.

En ymmärtä logiikkaasi. Jos olisin itse sinkkuna tehnyt profiilin kauniin bikinimallin tms kuvalla, olisin varmaan saanut tuhansia tykkäyksiä ja mätsejä niin paljon kuin olisin itse oikealle pyyhkinyt. Mutta mitä ihmeen merkitystä niillä olisi ollut, kun ne miehethän olisivat halunneet sitä bikinimallia! Ei minua.

En minä etsinyt enkä halunnut miestä, joka hakee bikinimallia vaan miehen, joka on kiinnostunut minun kaltaisistani naisista.

(Ja koska he tuskin käyttävät Tinderiä niin en koskaan mennyt Tinderiin.)

Kokeilussani ei ollutkaan siitä kysymys. Vaan siitä, millaisesta miehestä lähes jokainen Tinderiä käyttävä nainen haaveilee. Sillä ei ollut mitään tekemistä profiilin hyvyyden kanssa, bioon kirjoitetun tekstin tai naisten tyhmyyden kanssa.  Tuo valokuvamallin kuva (juuri ne klassiset ulkonäköpiirteet, joilla ei naisten mielestä ole täällä mitään väliä, vaan ovat lähinnä miesten homoeroottisia päiväunia) keräsi lähes jokaiselta naiselta tykkäyksen ja lähes 100 suoraa aloitetta naisilta ilman mitään työmäärää tältä testikuvalta/kuvilta. Nämä naiset olivat ihan kautta linjan ikäryhmää 18-49. Totesin hyvin yksiselitteisesti, että vaikka tekisin mitä itselleni, niin pelini on pelattu. Mitään mahdollisuuksia ei enää ole nykypäivänä saada treffiseuraa suomalaisista naisista. Ulkomailla toki on mahdollisuuksia, mutta tällä hetkellä ei ole kiinnostusta muuttaa tuon takia Suomesta.

Ok, asia selvä. Oletan, ettet enää ole Tinderissä ja että olet hyväksynyt asian ja suunnannut mielenkiintosi ja energiasi muihin asioihin elämässä.

Pitää paikkansa! 2018 ei ikinä enää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen lähestynyt jokaista, josta olen ollut kiinnostunut. 🤷🏻 Toki monien kanssa olen ensin vain rupatellut tai on ollut jonkinnäköistä flirttailua ennen kuin olen tehnyt mitään liikkeitä.

Kerrohan toki avuttomalle naiselle, miten miehiä lähestytään esim kahvilassa tai baarissa? "lähdetkö kahville?" vai?

No, vaikka niin, että menet sanomaan "moi, olet mielestäni niin hyvän näköinen mies, että päätin kerätä rohkeuteni tulla tervehtimään" [Ja, ehkä tuota kehumisosuutta voisi kohdistaa johonkin kohteeseen, mistä hänessä pidät, esim. "sinulla on niin ihanat silmät, että päätin tulla siitä kertomaan, että katseesi kihelmöi ihollani tms.".]

Ja tuo syyn kertominen (suoraan) on se, joka erottaa Sinut vain sosiaalista höpötysseuraa hakevasta: se osoittaa kiinnostuksen, johon mies tietää sitten vastata eikä miettiä tarkoitustasi. Suoruus on hyvästä. Kiertely aiheuttaa väärinkäsityksiä.

Ja ja, ihan varmasti mies on erityisen hyvillään saamastaan huomiosta - ja ihan siitä riippumatta, joutuuko hän sanomaan, että on esim. varattu, ettei voi nyt vastata samalla mitalla. Olisi jopa hämmästyttävää, että joku tylyttäisi tässä kohdassa, kun toinen ilmoittaa keränneensä rohkeutta, eli kiinnostuksen puuttumisenkin ihminen ilmaisee varmasti jotenkin ystävällisellä tavalla - jos sellaisen ylipäätään voi parissa sekunnissa jo todeta. Tärkeää on kuitenkin se, että annat miehelle tässä vaiheessa vähän aikaa. Hän saattaa häkeltyä saamastaan huomiosta, mutta kerättyään itsensä osaa varmasti kommunikoida. Kysy vaikka, että sopiiko istua rupattelemaan tai tilata jotkut yhteiset juomat tms., niin hän pystyy keräämään ajatuksensa.

Ja sitten vielä: jos itse takeltelet sanoissasi tai olet muuten hermostuneen/ujon oloinen tilanteessa, niin sehän on vaan jotenkin sööttiä, niin silläkään ei ole ainakaan mahdollisuuksia heikentävä vaikutus. Silloin ei ainakaan tule sellainen olo, että kävisit useille kymmenille miehille latelemassa samat litaniat; hän pitää varmasti siitä, että on erityisasemassa. Mene siis suoraan vaan juttusille kertomaan, että kiinnostaa tutustua ko. tyyppiin.

Minulle tuo ainakin toimii juuri noin: naisia tulee juttusille vaikka baarissa, mutta jos kyse on vaan jostain niitä-näitä-"asiasta", niin minulta menee ainakin tolkuttomasti aikaa tulkita, että hän tulikin minun vuokseni juttusille. Tosin tiedän olevani kyllä aivan liiankin varovainen, etten sitten kuitenkin tulkitse ainakaan väärin. Kaikkein paras on se suora: "olen katsellut sinua jo pitkään: olet juuri sellainen mies, joka miellyttää minun silmääni". Se toimii, jos joku on toimiakseen.

"sinulla on niin ihanat silmät, että päätin tulla siitä kertomaan, että katseesi kihelmöi ihollani tms."

Ethän ole vakavissasi? 😄 Nyt on kyllä luettu liikaa Harlekiineja!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En uskalla ottaa riskiä.

Miehenkö sitten pitää ottaa se riski että naiselta tulee selvät pakit tai täydellinen mykistyminen?

Ei pidä. Ole toki yksin loppuikäsi jos torjunta on pahinta mitä tapahtua voi.

Se ei pelaa joka pelkää. Seurustelevat ihmiset eivät ole pelkureita eikä tuttavuutta tarvitse tehdä muna sojossa ja sormus kourassa.

Normaalien ihmisten tuttavuus alkaa tervehtimällä ja luontevasti niitä näitä juttelemalla. Siitä se vähitellen syvenee jos kiinnostusta on.

Noinhan se menee. Nuo "miksi naiset ei tee kaikkia aloitteita ettei mun tarvitse ikinä saada pakkeja" -miehet on pelkureita joiden miehinen itsetunto murenee oitis kun yksikin nainen sanoo ei kiitos.  Mitenköhän ne uskaltaa hakea töitä?

Tosiaan, aatelkaa jos työelämänkin oletettais toimivan samalla tavalla. Pidettäisiin aina työantajien velvollisuutena etsiä kotonaan nököttäviä ihmisiä ja yrittää houkutella niitä heille  duuniin. Eikä niin että ihmiset hakevat niihin työpaikkoihin joista ovat kiinnostuneet.

Mä en deittaile miehiä jotka ei minkään sortin aloitetta uskalla tehdä. Pitemmän päälle ne suhteet jotka on alkaneet mun aloitteesta ei ole kestäneet. Joko miehet ei ole olleet kovinkaan sitoutuneita tai sitten olivat niin aloitekyvyttömiä lapamatoja kaikissa muissakin asioissa etten ole itse kestänyt heitä enää.  Ne suhteet jotka on alkaneet miehen aloitteesta on kaikki olleet pitkäaikaisia. Mies on ollut sitoutunut ja tarmokas ja aloitteellinen monella muullakin saralla.

Ehkä sinun ei tarvitse muita miehiä deittaillakaan, joten miksi piitata muusta? Keskityt niihin aloitteellisiin miehiin, joita sinulle selvästi hyvin riittää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen lähestynyt jokaista, josta olen ollut kiinnostunut. 🤷🏻 Toki monien kanssa olen ensin vain rupatellut tai on ollut jonkinnäköistä flirttailua ennen kuin olen tehnyt mitään liikkeitä.

Kerrohan toki avuttomalle naiselle, miten miehiä lähestytään esim kahvilassa tai baarissa? "lähdetkö kahville?" vai?

No, vaikka niin, että menet sanomaan "moi, olet mielestäni niin hyvän näköinen mies, että päätin kerätä rohkeuteni tulla tervehtimään" [Ja, ehkä tuota kehumisosuutta voisi kohdistaa johonkin kohteeseen, mistä hänessä pidät, esim. "sinulla on niin ihanat silmät, että päätin tulla siitä kertomaan, että katseesi kihelmöi ihollani tms.".]

Ja tuo syyn kertominen (suoraan) on se, joka erottaa Sinut vain sosiaalista höpötysseuraa hakevasta: se osoittaa kiinnostuksen, johon mies tietää sitten vastata eikä miettiä tarkoitustasi. Suoruus on hyvästä. Kiertely aiheuttaa väärinkäsityksiä.

Ja ja, ihan varmasti mies on erityisen hyvillään saamastaan huomiosta - ja ihan siitä riippumatta, joutuuko hän sanomaan, että on esim. varattu, ettei voi nyt vastata samalla mitalla. Olisi jopa hämmästyttävää, että joku tylyttäisi tässä kohdassa, kun toinen ilmoittaa keränneensä rohkeutta, eli kiinnostuksen puuttumisenkin ihminen ilmaisee varmasti jotenkin ystävällisellä tavalla - jos sellaisen ylipäätään voi parissa sekunnissa jo todeta. Tärkeää on kuitenkin se, että annat miehelle tässä vaiheessa vähän aikaa. Hän saattaa häkeltyä saamastaan huomiosta, mutta kerättyään itsensä osaa varmasti kommunikoida. Kysy vaikka, että sopiiko istua rupattelemaan tai tilata jotkut yhteiset juomat tms., niin hän pystyy keräämään ajatuksensa.

Ja sitten vielä: jos itse takeltelet sanoissasi tai olet muuten hermostuneen/ujon oloinen tilanteessa, niin sehän on vaan jotenkin sööttiä, niin silläkään ei ole ainakaan mahdollisuuksia heikentävä vaikutus. Silloin ei ainakaan tule sellainen olo, että kävisit useille kymmenille miehille latelemassa samat litaniat; hän pitää varmasti siitä, että on erityisasemassa. Mene siis suoraan vaan juttusille kertomaan, että kiinnostaa tutustua ko. tyyppiin.

Minulle tuo ainakin toimii juuri noin: naisia tulee juttusille vaikka baarissa, mutta jos kyse on vaan jostain niitä-näitä-"asiasta", niin minulta menee ainakin tolkuttomasti aikaa tulkita, että hän tulikin minun vuokseni juttusille. Tosin tiedän olevani kyllä aivan liiankin varovainen, etten sitten kuitenkin tulkitse ainakaan väärin. Kaikkein paras on se suora: "olen katsellut sinua jo pitkään: olet juuri sellainen mies, joka miellyttää minun silmääni". Se toimii, jos joku on toimiakseen.

"sinulla on niin ihanat silmät, että päätin tulla siitä kertomaan, että katseesi kihelmöi ihollani tms."

Ethän ole vakavissasi? 😄 Nyt on kyllä luettu liikaa Harlekiineja!

Juuri noin naurettavalta se kuulostaa, koska naisen lähestymisellä ei ole oikeasti väliä, miten se tapahtuu. Epäsuoraan tai suoraan, varattu tai vapaa, mies lähtee mukaan, jos nainen on riittävän kaunis.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En uskalla ottaa riskiä.

Miehenkö sitten pitää ottaa se riski että naiselta tulee selvät pakit tai täydellinen mykistyminen?

Ei pidä. Ole toki yksin loppuikäsi jos torjunta on pahinta mitä tapahtua voi.

Se ei pelaa joka pelkää. Seurustelevat ihmiset eivät ole pelkureita eikä tuttavuutta tarvitse tehdä muna sojossa ja sormus kourassa.

Normaalien ihmisten tuttavuus alkaa tervehtimällä ja luontevasti niitä näitä juttelemalla. Siitä se vähitellen syvenee jos kiinnostusta on.

Noinhan se menee. Nuo "miksi naiset ei tee kaikkia aloitteita ettei mun tarvitse ikinä saada pakkeja" -miehet on pelkureita joiden miehinen itsetunto murenee oitis kun yksikin nainen sanoo ei kiitos.  Mitenköhän ne uskaltaa hakea töitä?

Tosiaan, aatelkaa jos työelämänkin oletettais toimivan samalla tavalla. Pidettäisiin aina työantajien velvollisuutena etsiä kotonaan nököttäviä ihmisiä ja yrittää houkutella niitä heille  duuniin. Eikä niin että ihmiset hakevat niihin työpaikkoihin joista ovat kiinnostuneet.

Mä en deittaile miehiä jotka ei minkään sortin aloitetta uskalla tehdä. Pitemmän päälle ne suhteet jotka on alkaneet mun aloitteesta ei ole kestäneet. Joko miehet ei ole olleet kovinkaan sitoutuneita tai sitten olivat niin aloitekyvyttömiä lapamatoja kaikissa muissakin asioissa etten ole itse kestänyt heitä enää.  Ne suhteet jotka on alkaneet miehen aloitteesta on kaikki olleet pitkäaikaisia. Mies on ollut sitoutunut ja tarmokas ja aloitteellinen monella muullakin saralla.

Sama pätee sinun kaltaisiisi naisiin. Ihan lapamatoja ja perässävedettäviä ja tarvitsevat jotain ihmeellistä suojelua koko ajan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tasoteorian ongelma on että se ei huomioi ihmisryhmien laadullisia eroja. Gootti, preppy, urheilija, furry, insinööri, hippi... Nämä eivät tilastollisesti pariudu toistensa kanssa, koska heillä ei ole mitään yhteistä. Renny Harlin voi olla täysi kymppi Johannan mielestä, mutta minusta hän on korkeintaan miinus yksi. Ryan Reynolds voisi tulla kosimaan minua vaikka heti ja minä vastaisin kieltävästi. Ei minua kiinnosta kuinka moni muu nainen pitää häntä attraktiivisena, minulla on enemmän yhteistä autistisen insinööri-Juhan kanssa.

Siksi koska niillä ei ole merkitystä.

Kaikissa ihmisryhmissä samantyyppiset miehet ovat menestyneimpiä naisten kanssa.

Pitkä, tumma, itsevarma, sosiaalisesti nokkela ja auktoriteettiasemassa oleva on kovaa kamaa missä tahansa alagenressä. Lyhyt, vaalea, epävarma, hidas ja harkitseva ja seuraaja-asemassa ei ole missään ihmisryhmässä miesihanne.

Ja mitä me teemme tuolla tiedolla? Etenkin me naiset?

Se vähän riippuu. Tasoteoriasta on eniten käytännön hyötyä ihmisille jotka eivät saa kumppania jonka haluaisivat. Aika moni nainenkin kyselee asiasta, tosin eri nimellä.

Miksi muuten vastasit "etenkin me naiset?".

Koska luettelit (omasta mielestäsi) tasokkaan miehen ominaisuuksia. Mitä merkitystä niillä on meille naisille?

Niin ja pakko vielä kysyä tätä:

"Tasoteoriasta on eniten käytännön hyötyä ihmisille jotka eivät saa kumppania jonka haluaisivat."

Millä tavalla siitä on hyötyä? Jos en ole "saanut" ihmistä, jonka olisin halunnut, eli mies on ilmoittanut ettei häntä kiinnosta jatkaa tutustumista, olen pettynyt ja tilanteesta riippuen harmitellut tai jopa surrut aikani. Ja aikanaan on sitten tullut kohdalle joku toinen, johon olen ihastunut.

Miten tasoteorian noudattaminen olisi muuttanut asiaa?

Yksittäisen jo päättyneen tapauksen kohdalla ei olisi. Tulevaisuuden pariutumismahdollisuuksia realismi kohentaa.

Olen pariutunut miehen kanssa johon ihastuin ensisilmäykseltä ja rakastuin oppiessani tuntemaan hänet. En edelleenkään tiedä, mitä hyötyä minulle olisi siitä, että tietäisin, onko hän KTM, KTM+,KTM- vai jotakin muuta.

Tai jos olisin tiennyt oman tasoni, niin olisiko hän tullut aikaisemmin minua vastaan? Vai olisiko jostain mystisesti alkanut tulla vastaan minusta kiinnostuneita miehiä joita nyt ei tullut, kun en tiennyt tasoani?

Kun katsot hääkuvaanne, onko toinen ruma ja toinen kaunis? Jos on, olette vähemmistöä. Jos ei, sovitte tasoteoriaan nätisti.

Nyt on kovaa tiedettä :D

Jos kirjoittamani on sinusta ilmiselvää, kertoo se että hyväksyt tasoteorian periaatteen.

Miksi sinä jankkaat itsestäänselvyyttä? Onko joku jossakin väittänyt, ettei samantyyliset ihmiset pariudu? Eikä se ole snobbailua, se vaan menee niin että jos itse käyt oikista, tapaat bileissä niitä muita oikislaisia ja vastaavia. Jos itse olet maaseutu-Teboilin vakipöytäläinen, luultavasti puolisokin on. 

Ei tuohon mitään teoriaa tarvita.

Se teoria nyt vaan on käyttäytymistieteessä olemassa, halusit tai et.

mikä näistä teorioista?

Mihin viittaat sanalla näistä?

Siihen, ettei jankkaaja edes pysty sanomaan, mikä se teoria on.

Kun se oikea olemassaoleva teoria ei kelpaa, siinä kun pitäisi pystyä sitouttamaan, mihin tasojankkaaja ei pysty/ole koskaan pystynyt. Näiden teoria on jotakin hatusta vedettyjä prosentteja, nekin peräisin kai töllöstä.

En kai minä sentään yksin pysty jankkaamaan. Vastaan, kun kysytään ja haastan kun näen tyhmyyksiä kirjoitettavan.

Olen jo monesti tässä ketjussa kirjoittanut mikä se tasoteoria on, sinä vaan olet haluton ottamaan kirjoittamaani vastaan. Sinusta on hyödyllisempää kognitiivisen dissonanssisi vuoksi teeskennellä, ettei kukaan ole kyennyt asiaa selittämään.

Tasoteoria selittää suurten joukkojen tasolla ihmisten parinvalintakäyttäytymistä. Sen mukaan ihmiset pariutuvat ulkonäöltään suurinpiirtein saman tasoisen kumppanin kanssa. Kaunilla on usein kaunis kumppani, mutta harvemmin ruma.

Tasoteoria ei väitä selittävänsä yksittäisen ihmisen pariutumista, mitä joidenkin tässä ketjussa on vaika ymmärtää, vastaväitteistä päätellen. Se ei myöskään ennusta kula kiinnostuu kenestäkin. Sen sijaan sillä on ennustearvoa siihen kuka saa kenetkin. Mutta mikään 100% pakkopaita se ei ole.

Entä sitten? Ja miten se menee, jos 8 ottaa kutosen, nouseeko kutosen arvo vai laskeeko kasin? Oikeassa elämässä ei ole lapsellisia numerotasoja.

Mitä se teoria siis antaa? Kun kauneus on katsojan silmässä, niin ei yhtään mitään. Kaikki tietää, että samantapaiset ihmiset pariutuvat.

Mitä tekee tiedolla ihmisen keskimääräisestä pariutumisesta? Ei kukaan pariudu keskiarvon kanssa, vaan ihmisen.

Jos haluat antaa kauneudella numeerisen määritelmän siitä vaan. Monet niin tekevät, mutta ei siihen kannata hirttäytyä. Ei tasoteoria itsessään edellytä numeeristen arvojen käyttämistä. Se vain kertoo, että ihmiset pariutuvat suurin piirtein samantasoisten kanssa. Pääsääntönä.

Tuohan on ihan turha kehäpäätelmä. Jos hypoteesi on, että samantasoiset pariutuvat keskenään, niin tästä seuraa automaattisesti, että kun kaksi ihmistä pariutuu keskenään, teoreetikko päättelee heidän olevan samaa tasoa. Eritasoisten pariutuminen on siis teorian mukaan täysin mahdoton yhtälö. Hieno teoria, tosiaan.

Tosiasiassa ihmiset kuitenkin tuppaavat pariutumaan ulkonäöltään suurin piirtein samantasoisten kanssa. Siis niin, että paria sivusta katsovat ihmiset ovat sitä mieltä, että on sopusuhtainen pari jne. Ei tämä pelkkää kehäpäätelmää ole, vaan ensin on havaittu tuo todellisuus ja sitten kehitetty teoria selittämään sitä.

Poikkeuksena tuossa on esim., että rikkaalla ja/tai kuuluisalla ei-komealla miehellä on yleensä kaunis vaimo. Koska miehen tasoon vaikuttaa myös varallisuus ja sosiaalinen status.

Kas, nämä otetaan apuun sitten, kun tiukkaan vängätty ulkonäkö ei selitäkään riittävästi. Ja kun status, raha ja ulkonäkökään eivät riitä, niin sitten otetaan mukaan älykkyys, lahjakkuus, sosiaalinen joustavuus, empatiakyky, kuuntelutaito, altruismi, parisuhdehalukkuus, lapsirakkaus, kiinnostuksen kohteet, auttamishalu, you name it.

Teoria, haloo?

Ei niitä otetaan apuun, vaan olen tuhat kertaa selittänyt täällä, että miehen tason määräävät pääasiassa nämä tekijät: ulkonäkö (komeus, pituus...), sosiaalinen status ja varallisuus. Naisen tason määrää sen sijaan lähes pelkästään ulkonäkö. Sen takia ei-niin komealla miehelläkin voi olla kaunis vaimo. Mutta harvalla miehellä on niin paljon varallisuutta tai niin korkea sosiaalinen status, että pystyy kompensoimaan ulkonäön puutetta niillä.

Olen myös selittänyt, että miehellä voi olla oman viiteryhmänsä sisällä korkea sosiaalinen status, vaikka se ei muuten olisi niin korkea. Esim. jossain marginaaliryhmässä tai alakulttuurissa joku mies voi olla erittäin haluttu, mutta olisi paljon vähemmän haluttu jossain toisessa viiteryhmässä. Kauppislaisten piireissä jollain sijoituspankkiirilla tai toimitusjohtajalla on korkein sosiaalinen status, taidepiireissä jollain taitavalla tai menestyneellä taiteilijalla jne. Kun tuollaiset miehet ovat lisäksi vielä komeita, niin ne ovat aivan extra super mega hot omien piiriensä naisten mielestä.

Olen selittänyt nuo asiat vieläkin perusteellisemmin aiemmin, mutta en jaksa tehdä sitä aina vain uudestaan.

Eli lopputulos: kriteereitä on ihmisestä riippuen lukemattomia erilaisia. Joo olet selittänyt, ja samaa on sinulle selitetty. Makuasioita, ja ihmiset ovat yksilöitä omine yksilöllisine makuineen. 😉

Ne yksilölliset mait kuitenkin muodostavat kokonaisuuden, jossa ulkonäöltään samaa tasoa olevat ovat taipuvaisia pariutumaan keskenään. Kaunis ja ruma ei tapaa pariutua kovinkaan usein.

Kauniita ja rumia nyt on aika vähän, joten miksi tämä järjetön vouhotus marginaaliryhmistä? Tavisten ulkonäössä ei ole olennaista eroa.

Paitsi että usein naisten mielestä tavallinen nainen on aivan huippukaunis. Tavallinen mies taas on suurimman osan (naisten) mielestä todella ruma. Tavallinen mies ja nainen eivät vastaa toisiaan, vaan tavallinen nainen on huomattavasti arvokkaampi iästä riippuen.

Jos ne pariutuvat keskenään, niin silloinhan ne ovat teorian mukaan samaa tasoa. Mikä ongelma tässä? Sekö, että mies mielestään ansaitsisi sen nuoren kaunottaren, mutta yhyy naiset eivät ymmärrä hänen tasoaan?

Minkä näköinen ja ikäinen mies sinun mielestäsi ansaitsee nuoren kaunottaren? Tarkalleen ottaen, ikä ja ulkonäkö? Ja minkä ikäinen on nuori kaunotar?

Nuoren kaunottaren ansaitsee mies, joka pitää siitä naisesta ja uskoo voivansa häntä rakastaa. Ja nuori kaunotar ansaitsee miehen, josta hän pitää ja jota hän voisi rakastaa. Kelpaako?

Mutta kerrohan sinä, millainen oman käsityksesi mukaan on sinun tasoisesi nainen? Millaisen naisen koet ansaitsevasi?

No minäpä kerron speksit:

Olen kalju (kaikki pois höylätty) - Naispuolinen vastine pyöreä/ylipainoinen

Lihasmassa riittämätön - Naispuolinen vastine lyhythiuksinen, pyöreä/ylipainoinen

Pituus 183 cm - Riittää suurimmalle osalle naisista, mutta ei auta, koska lihasmassa ja hiukset puuttuvat

Rasvaprosentti 25 (laiha läski) - Naispuolinen vastine lyhythiuksinen, pyöreä/ylipainoinen, minua vanhempi

Vaatetyyli  (Ok ja yksinkertainen) - kelpaisi varmasti monelle naiselle, mutta ei pelasta tilannetta

Hygienia ja hampaat molemmat erinomaisella tasolla - kelpaisi monelle naiselle, mutta ei pelasta

Eli tiivistettynä minulle sopivan tasoinen nainen olisi jonkin verran ylipainoinen, lyhythiuksinen ja minua muutaman vuoden vanhempi, noin 40-vuotias.

 

Mulla on sunlainen mies, paitsi 10 cm lyhempi! Se on aivan kymppi plus: ihana rakastaja ja paras ystäväni ja maailman paras isä meidän lapsille. Mä en ole kuvaamasi kaltainen vaan hoikka/normaalivartaloinen, puolipitkät blondit hiukset, vähän miestäni nuorempi. Mutta naamaltani toki aika tavis. Yhtä kaikki, mun mies rakastaa mua (tavisnaamasta huolimatta) ja mä rakastan sitä.

Johtopäätös: sulla taitaa olla aika paska luonne, jos tasosi on kuvaamasi kaltainen?

Ei, vaan olen tuo mies, joka testasi Tinderiä tuolla mallimiehen kuvalla neljä vuotta sitten. Lopetin sen jälkeen Tinderöinnin ja kumppanin etsimisen, enkä ole kiinnostunut enää.

Ookei, etsit siis niitä nuoria kaunottaria. Mä en sit varmaan olis sulle kelvannut. Onneksi löysin tuon oman kultakimpaleeni.

Samoin, kuin nuo naiset etsivät nuoria komistuksia. Minä en vain etsinyt tosissani, vaan huijasin itseni palveluun mallimiehen kuvalla testimielessä. Omalla kuvallani laskin kyllä riman niin alas, kuin pystyin.

En ymmärtä logiikkaasi. Jos olisin itse sinkkuna tehnyt profiilin kauniin bikinimallin tms kuvalla, olisin varmaan saanut tuhansia tykkäyksiä ja mätsejä niin paljon kuin olisin itse oikealle pyyhkinyt. Mutta mitä ihmeen merkitystä niillä olisi ollut, kun ne miehethän olisivat halunneet sitä bikinimallia! Ei minua.

En minä etsinyt enkä halunnut miestä, joka hakee bikinimallia vaan miehen, joka on kiinnostunut minun kaltaisistani naisista.

(Ja koska he tuskin käyttävät Tinderiä niin en koskaan mennyt Tinderiin.)

Kokeilussani ei ollutkaan siitä kysymys. Vaan siitä, millaisesta miehestä lähes jokainen Tinderiä käyttävä nainen haaveilee. Sillä ei ollut mitään tekemistä profiilin hyvyyden kanssa, bioon kirjoitetun tekstin tai naisten tyhmyyden kanssa.  Tuo valokuvamallin kuva (juuri ne klassiset ulkonäköpiirteet, joilla ei naisten mielestä ole täällä mitään väliä, vaan ovat lähinnä miesten homoeroottisia päiväunia) keräsi lähes jokaiselta naiselta tykkäyksen ja lähes 100 suoraa aloitetta naisilta ilman mitään työmäärää tältä testikuvalta/kuvilta. Nämä naiset olivat ihan kautta linjan ikäryhmää 18-49. Totesin hyvin yksiselitteisesti, että vaikka tekisin mitä itselleni, niin pelini on pelattu. Mitään mahdollisuuksia ei enää ole nykypäivänä saada treffiseuraa suomalaisista naisista. Ulkomailla toki on mahdollisuuksia, mutta tällä hetkellä ei ole kiinnostusta muuttaa tuon takia Suomesta.

sä näet vain tykkäykset, et niitä jotka ei sua tykänneet. et voi tietää kuinka moni ei susta tykännyt.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tasoteorian ongelma on että se ei huomioi ihmisryhmien laadullisia eroja. Gootti, preppy, urheilija, furry, insinööri, hippi... Nämä eivät tilastollisesti pariudu toistensa kanssa, koska heillä ei ole mitään yhteistä. Renny Harlin voi olla täysi kymppi Johannan mielestä, mutta minusta hän on korkeintaan miinus yksi. Ryan Reynolds voisi tulla kosimaan minua vaikka heti ja minä vastaisin kieltävästi. Ei minua kiinnosta kuinka moni muu nainen pitää häntä attraktiivisena, minulla on enemmän yhteistä autistisen insinööri-Juhan kanssa.

Siksi koska niillä ei ole merkitystä.

Kaikissa ihmisryhmissä samantyyppiset miehet ovat menestyneimpiä naisten kanssa.

Pitkä, tumma, itsevarma, sosiaalisesti nokkela ja auktoriteettiasemassa oleva on kovaa kamaa missä tahansa alagenressä. Lyhyt, vaalea, epävarma, hidas ja harkitseva ja seuraaja-asemassa ei ole missään ihmisryhmässä miesihanne.

Ja mitä me teemme tuolla tiedolla? Etenkin me naiset?

Se vähän riippuu. Tasoteoriasta on eniten käytännön hyötyä ihmisille jotka eivät saa kumppania jonka haluaisivat. Aika moni nainenkin kyselee asiasta, tosin eri nimellä.

Miksi muuten vastasit "etenkin me naiset?".

Koska luettelit (omasta mielestäsi) tasokkaan miehen ominaisuuksia. Mitä merkitystä niillä on meille naisille?

Niin ja pakko vielä kysyä tätä:

"Tasoteoriasta on eniten käytännön hyötyä ihmisille jotka eivät saa kumppania jonka haluaisivat."

Millä tavalla siitä on hyötyä? Jos en ole "saanut" ihmistä, jonka olisin halunnut, eli mies on ilmoittanut ettei häntä kiinnosta jatkaa tutustumista, olen pettynyt ja tilanteesta riippuen harmitellut tai jopa surrut aikani. Ja aikanaan on sitten tullut kohdalle joku toinen, johon olen ihastunut.

Miten tasoteorian noudattaminen olisi muuttanut asiaa?

Yksittäisen jo päättyneen tapauksen kohdalla ei olisi. Tulevaisuuden pariutumismahdollisuuksia realismi kohentaa.

Olen pariutunut miehen kanssa johon ihastuin ensisilmäykseltä ja rakastuin oppiessani tuntemaan hänet. En edelleenkään tiedä, mitä hyötyä minulle olisi siitä, että tietäisin, onko hän KTM, KTM+,KTM- vai jotakin muuta.

Tai jos olisin tiennyt oman tasoni, niin olisiko hän tullut aikaisemmin minua vastaan? Vai olisiko jostain mystisesti alkanut tulla vastaan minusta kiinnostuneita miehiä joita nyt ei tullut, kun en tiennyt tasoani?

Kun katsot hääkuvaanne, onko toinen ruma ja toinen kaunis? Jos on, olette vähemmistöä. Jos ei, sovitte tasoteoriaan nätisti.

Nyt on kovaa tiedettä :D

Jos kirjoittamani on sinusta ilmiselvää, kertoo se että hyväksyt tasoteorian periaatteen.

Miksi sinä jankkaat itsestäänselvyyttä? Onko joku jossakin väittänyt, ettei samantyyliset ihmiset pariudu? Eikä se ole snobbailua, se vaan menee niin että jos itse käyt oikista, tapaat bileissä niitä muita oikislaisia ja vastaavia. Jos itse olet maaseutu-Teboilin vakipöytäläinen, luultavasti puolisokin on. 

Ei tuohon mitään teoriaa tarvita.

Se teoria nyt vaan on käyttäytymistieteessä olemassa, halusit tai et.

mikä näistä teorioista?

Mihin viittaat sanalla näistä?

Siihen, ettei jankkaaja edes pysty sanomaan, mikä se teoria on.

Kun se oikea olemassaoleva teoria ei kelpaa, siinä kun pitäisi pystyä sitouttamaan, mihin tasojankkaaja ei pysty/ole koskaan pystynyt. Näiden teoria on jotakin hatusta vedettyjä prosentteja, nekin peräisin kai töllöstä.

En kai minä sentään yksin pysty jankkaamaan. Vastaan, kun kysytään ja haastan kun näen tyhmyyksiä kirjoitettavan.

Olen jo monesti tässä ketjussa kirjoittanut mikä se tasoteoria on, sinä vaan olet haluton ottamaan kirjoittamaani vastaan. Sinusta on hyödyllisempää kognitiivisen dissonanssisi vuoksi teeskennellä, ettei kukaan ole kyennyt asiaa selittämään.

Tasoteoria selittää suurten joukkojen tasolla ihmisten parinvalintakäyttäytymistä. Sen mukaan ihmiset pariutuvat ulkonäöltään suurinpiirtein saman tasoisen kumppanin kanssa. Kaunilla on usein kaunis kumppani, mutta harvemmin ruma.

Tasoteoria ei väitä selittävänsä yksittäisen ihmisen pariutumista, mitä joidenkin tässä ketjussa on vaika ymmärtää, vastaväitteistä päätellen. Se ei myöskään ennusta kula kiinnostuu kenestäkin. Sen sijaan sillä on ennustearvoa siihen kuka saa kenetkin. Mutta mikään 100% pakkopaita se ei ole.

Entä sitten? Ja miten se menee, jos 8 ottaa kutosen, nouseeko kutosen arvo vai laskeeko kasin? Oikeassa elämässä ei ole lapsellisia numerotasoja.

Mitä se teoria siis antaa? Kun kauneus on katsojan silmässä, niin ei yhtään mitään. Kaikki tietää, että samantapaiset ihmiset pariutuvat.

Mitä tekee tiedolla ihmisen keskimääräisestä pariutumisesta? Ei kukaan pariudu keskiarvon kanssa, vaan ihmisen.

Jos haluat antaa kauneudella numeerisen määritelmän siitä vaan. Monet niin tekevät, mutta ei siihen kannata hirttäytyä. Ei tasoteoria itsessään edellytä numeeristen arvojen käyttämistä. Se vain kertoo, että ihmiset pariutuvat suurin piirtein samantasoisten kanssa. Pääsääntönä.

Tuohan on ihan turha kehäpäätelmä. Jos hypoteesi on, että samantasoiset pariutuvat keskenään, niin tästä seuraa automaattisesti, että kun kaksi ihmistä pariutuu keskenään, teoreetikko päättelee heidän olevan samaa tasoa. Eritasoisten pariutuminen on siis teorian mukaan täysin mahdoton yhtälö. Hieno teoria, tosiaan.

Tosiasiassa ihmiset kuitenkin tuppaavat pariutumaan ulkonäöltään suurin piirtein samantasoisten kanssa. Siis niin, että paria sivusta katsovat ihmiset ovat sitä mieltä, että on sopusuhtainen pari jne. Ei tämä pelkkää kehäpäätelmää ole, vaan ensin on havaittu tuo todellisuus ja sitten kehitetty teoria selittämään sitä.

Poikkeuksena tuossa on esim., että rikkaalla ja/tai kuuluisalla ei-komealla miehellä on yleensä kaunis vaimo. Koska miehen tasoon vaikuttaa myös varallisuus ja sosiaalinen status.

Kas, nämä otetaan apuun sitten, kun tiukkaan vängätty ulkonäkö ei selitäkään riittävästi. Ja kun status, raha ja ulkonäkökään eivät riitä, niin sitten otetaan mukaan älykkyys, lahjakkuus, sosiaalinen joustavuus, empatiakyky, kuuntelutaito, altruismi, parisuhdehalukkuus, lapsirakkaus, kiinnostuksen kohteet, auttamishalu, you name it.

Teoria, haloo?

Ei niitä otetaan apuun, vaan olen tuhat kertaa selittänyt täällä, että miehen tason määräävät pääasiassa nämä tekijät: ulkonäkö (komeus, pituus...), sosiaalinen status ja varallisuus. Naisen tason määrää sen sijaan lähes pelkästään ulkonäkö. Sen takia ei-niin komealla miehelläkin voi olla kaunis vaimo. Mutta harvalla miehellä on niin paljon varallisuutta tai niin korkea sosiaalinen status, että pystyy kompensoimaan ulkonäön puutetta niillä.

Olen myös selittänyt, että miehellä voi olla oman viiteryhmänsä sisällä korkea sosiaalinen status, vaikka se ei muuten olisi niin korkea. Esim. jossain marginaaliryhmässä tai alakulttuurissa joku mies voi olla erittäin haluttu, mutta olisi paljon vähemmän haluttu jossain toisessa viiteryhmässä. Kauppislaisten piireissä jollain sijoituspankkiirilla tai toimitusjohtajalla on korkein sosiaalinen status, taidepiireissä jollain taitavalla tai menestyneellä taiteilijalla jne. Kun tuollaiset miehet ovat lisäksi vielä komeita, niin ne ovat aivan extra super mega hot omien piiriensä naisten mielestä.

Olen selittänyt nuo asiat vieläkin perusteellisemmin aiemmin, mutta en jaksa tehdä sitä aina vain uudestaan.

Eli lopputulos: kriteereitä on ihmisestä riippuen lukemattomia erilaisia. Joo olet selittänyt, ja samaa on sinulle selitetty. Makuasioita, ja ihmiset ovat yksilöitä omine yksilöllisine makuineen. 😉

Ne yksilölliset mait kuitenkin muodostavat kokonaisuuden, jossa ulkonäöltään samaa tasoa olevat ovat taipuvaisia pariutumaan keskenään. Kaunis ja ruma ei tapaa pariutua kovinkaan usein.

Kauniita ja rumia nyt on aika vähän, joten miksi tämä järjetön vouhotus marginaaliryhmistä? Tavisten ulkonäössä ei ole olennaista eroa.

Paitsi että usein naisten mielestä tavallinen nainen on aivan huippukaunis. Tavallinen mies taas on suurimman osan (naisten) mielestä todella ruma. Tavallinen mies ja nainen eivät vastaa toisiaan, vaan tavallinen nainen on huomattavasti arvokkaampi iästä riippuen.

Jos ne pariutuvat keskenään, niin silloinhan ne ovat teorian mukaan samaa tasoa. Mikä ongelma tässä? Sekö, että mies mielestään ansaitsisi sen nuoren kaunottaren, mutta yhyy naiset eivät ymmärrä hänen tasoaan?

Minkä näköinen ja ikäinen mies sinun mielestäsi ansaitsee nuoren kaunottaren? Tarkalleen ottaen, ikä ja ulkonäkö? Ja minkä ikäinen on nuori kaunotar?

Nuoren kaunottaren ansaitsee mies, joka pitää siitä naisesta ja uskoo voivansa häntä rakastaa. Ja nuori kaunotar ansaitsee miehen, josta hän pitää ja jota hän voisi rakastaa. Kelpaako?

Mutta kerrohan sinä, millainen oman käsityksesi mukaan on sinun tasoisesi nainen? Millaisen naisen koet ansaitsevasi?

No minäpä kerron speksit:

Olen kalju (kaikki pois höylätty) - Naispuolinen vastine pyöreä/ylipainoinen

Lihasmassa riittämätön - Naispuolinen vastine lyhythiuksinen, pyöreä/ylipainoinen

Pituus 183 cm - Riittää suurimmalle osalle naisista, mutta ei auta, koska lihasmassa ja hiukset puuttuvat

Rasvaprosentti 25 (laiha läski) - Naispuolinen vastine lyhythiuksinen, pyöreä/ylipainoinen, minua vanhempi

Vaatetyyli  (Ok ja yksinkertainen) - kelpaisi varmasti monelle naiselle, mutta ei pelasta tilannetta

Hygienia ja hampaat molemmat erinomaisella tasolla - kelpaisi monelle naiselle, mutta ei pelasta

Eli tiivistettynä minulle sopivan tasoinen nainen olisi jonkin verran ylipainoinen, lyhythiuksinen ja minua muutaman vuoden vanhempi, noin 40-vuotias.

 

Mulla on sunlainen mies, paitsi 10 cm lyhempi! Se on aivan kymppi plus: ihana rakastaja ja paras ystäväni ja maailman paras isä meidän lapsille. Mä en ole kuvaamasi kaltainen vaan hoikka/normaalivartaloinen, puolipitkät blondit hiukset, vähän miestäni nuorempi. Mutta naamaltani toki aika tavis. Yhtä kaikki, mun mies rakastaa mua (tavisnaamasta huolimatta) ja mä rakastan sitä.

Johtopäätös: sulla taitaa olla aika paska luonne, jos tasosi on kuvaamasi kaltainen?

Ei, vaan olen tuo mies, joka testasi Tinderiä tuolla mallimiehen kuvalla neljä vuotta sitten. Lopetin sen jälkeen Tinderöinnin ja kumppanin etsimisen, enkä ole kiinnostunut enää.

Ookei, etsit siis niitä nuoria kaunottaria. Mä en sit varmaan olis sulle kelvannut. Onneksi löysin tuon oman kultakimpaleeni.

Samoin, kuin nuo naiset etsivät nuoria komistuksia. Minä en vain etsinyt tosissani, vaan huijasin itseni palveluun mallimiehen kuvalla testimielessä. Omalla kuvallani laskin kyllä riman niin alas, kuin pystyin.

En ymmärtä logiikkaasi. Jos olisin itse sinkkuna tehnyt profiilin kauniin bikinimallin tms kuvalla, olisin varmaan saanut tuhansia tykkäyksiä ja mätsejä niin paljon kuin olisin itse oikealle pyyhkinyt. Mutta mitä ihmeen merkitystä niillä olisi ollut, kun ne miehethän olisivat halunneet sitä bikinimallia! Ei minua.

En minä etsinyt enkä halunnut miestä, joka hakee bikinimallia vaan miehen, joka on kiinnostunut minun kaltaisistani naisista.

(Ja koska he tuskin käyttävät Tinderiä niin en koskaan mennyt Tinderiin.)

Kokeilussani ei ollutkaan siitä kysymys. Vaan siitä, millaisesta miehestä lähes jokainen Tinderiä käyttävä nainen haaveilee. Sillä ei ollut mitään tekemistä profiilin hyvyyden kanssa, bioon kirjoitetun tekstin tai naisten tyhmyyden kanssa.  Tuo valokuvamallin kuva (juuri ne klassiset ulkonäköpiirteet, joilla ei naisten mielestä ole täällä mitään väliä, vaan ovat lähinnä miesten homoeroottisia päiväunia) keräsi lähes jokaiselta naiselta tykkäyksen ja lähes 100 suoraa aloitetta naisilta ilman mitään työmäärää tältä testikuvalta/kuvilta. Nämä naiset olivat ihan kautta linjan ikäryhmää 18-49. Totesin hyvin yksiselitteisesti, että vaikka tekisin mitä itselleni, niin pelini on pelattu. Mitään mahdollisuuksia ei enää ole nykypäivänä saada treffiseuraa suomalaisista naisista. Ulkomailla toki on mahdollisuuksia, mutta tällä hetkellä ei ole kiinnostusta muuttaa tuon takia Suomesta.

sä näet vain tykkäykset, et niitä jotka ei sua tykänneet. et voi tietää kuinka moni ei susta tykännyt.

Luuletko, että tuolla oli mitään merkitystä? Olisin voinut valita useamman naisen joka päivälle, jos olisin ollut tuo mies. Ulkonäkö on ylivoimaisesti ykkösasia, mitä naiset miehessä katsovat, ja valintakriteerit ovat paljon rajummat, mitä miehillä naisille. Ei puhettakaan.

Vierailija kirjoitti:

Mies tekee aloitteen! Sinkku N34

Siinä voi vaan käydä niin odotellessa, että:

"Mies tekee aloitteen! Sinkku N68"

Tai sitten voi kääntää kelkkansa ja kehittyä, niin se voikin mennä vaikka näin:

"Elämme tasa-arvoisessa yhteiskunnassa, joten kumpi tahansa voi tehdä aloitteen. Suhteessa onnellisesti jo vuoden N35"

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tästä tietysti tulee mielenkiintoinen kehä. Näet baarissa kiinnostavan näköisen ihmisen. Et lähesty häntä, koska et tiedä hänestä mitään. Koska et lähesty häntä, et voikaan oppia hänestä mitään.  Helpointa mennä johonkin tyhjään pöytään surffailemaan puhelimella.

Ei, yleisesti ottaen hän ei ole kiinnostava, koska en tiedä hänestä mitään. Hän voi olla hyvännäköinen, mutta pelkkä ulkonäkö ei tee hänestä kiinnostavaa. Poikkeuksia on, jos henkilö on pukeutunut omituisesti tai hän muuten tuo ilmi persoonaansa.

Tämä just. Esim. itse olen heikkona muusikoihin, joten aivan eri tavalla kiinnostus herää, jos näen hyvännäköisen miehen kitaralaukku selässä kuin ilman.

Lähestytkö sitten tuota muusikkoa vai et?

Voisin lähestyä, jos tilanne olisi hyvä.

Voitko antaa esimerkkejä noista hyvistä tilanteista? Missä ja milloin saattaisit lähestyä kitaralaukullista miestä? Keikan yhteydessä baarissa? Jossain muuallakin?

Ihan mikä tahansa tilanne, jossa ei ole älyttömästi muita ihmisiä ympärillä eikä mies vaikuta kiireiseltä.

Ok, olet sitten vissiin aika proaktiivinen, et siis tyypillinen nainen. Se on toisaalta kiva, jos nainen tekee aloitteen, mutta toisaalta se voi olla luotaantyöntävää, koska tosiaan mies haluaa luontaisesti olla enemmän se jahtaaja kuin jahdattu. Niin se menee muidenkin eläinlajien kohdalla.

Mutta minulla on lähipiirissä yksi mies, jonka nainen iski baarissa, ja he ovat olleet jo kauan naimisissa ja on lapsia jne. Joskus se menee niinkin päin.

No joo, aika harvoin näen kiinnostavia miehiä missään, niin sen kerran kun näen, miksen lähestysi. Miehessä on silloin pakko olla jotain erityistä jos jopa minä kiinnostun.

En pidä yhtään jahtaajamiehistä, vaan yleensä kiinnostunkin miehistä, jotka eivät niin tuo itseään esille.

Joo, ymmärrän. Mutta jos ei käytetä sanaa jahtaaminen, vaan että mies tekee jossain sopivassa tilanteessa aloitteen vaikka tulemalla juttusille tms. Eikö se ole naisena kiva, kun mies tekee niin? Tunnet itsesi halutuksi?

Miehuuteen taas kuuluu tietty aloitteellisuus, ja jos ei pysty siihen, niin se on vähän kuin pettymyksen tuottamista itselle. Miksi minussa ei ollut tarpeeksi miestä, että olisin lähestynyt sitä naista, joka kiinnosti. Pelkojen voittaminen on miehuudessa olennaista, tässä tapauksessa sosiaalisten pelkojen.

Itsekin olen ollut kaikkea muuta kuin itsevarma naisten iskijä, ja sanoisin muille miehille, jotka ovat olleet samalla tavalla saamattomia, että älkää tehkö niin kuin minä teen, vaan tehkää niin kuin minä sanon.

Ei se mitenkään erityiseltä tunnu, sitä tapahtuu niin usein. Ja kaiken lisäksi nämä miehet eivät yleensä kiinnosta minua millään lailla. Ei mun kiinnostus herää siitä että joku sattuu osoittamaan kiinnostusta minuun, jos mies on ihan vääränlainen. Eri asia sitten jos mun tyyppinen lähestyisi, mutta eipä ole tapahtunut tähän päivään mennessä. Jos lähestyisin itse, voisin ehkä saada sellaisen miehen kuin haluan.

Suoraan sanoen vaikuttaa siltä, että tavoittelet sitten itseäsi korkeampitasoisia miehiä. Kyllä ne sinua kiinnostavat miehet lähestyisivät sinua joskus, jos pitäisivät sinua kiinnostavana. Ihan todennäköisyyksien lakien mukaan, koska miehet tekevät paljon enemmän aloitteita kuin naiset.

Haluat ehkä muusikon, joka on suht komea tai ainakin vähintään keskitasoa ulkonäöltään? Niille löytyy muitakin ottajia niissä piireissä. Tai sitten et ole liikkunut tarpeeksi piireissä ja paikoissa, joissa sellaisia miehiä on?

Jos tietäisin, miltä näytät, eli mitä tasoa olet ulkonäöltäsi, niin voisin arvioida asiaa paremmin, nyt tämä on vain spekulointia.

Todennäköisyyksien mukaan eivät lähestyisi, koska näitä joista kiinnostun, on TODELLA vähän. Jos olen pari kiinnostavaa kohdannut elämäni aikana, onko sinusta todennäköistä että jompi kumpi olisi lähestynyt? Tietysti on todennäköisempää että sellaiset jotka eivät minua kiinnosta lähestyvät, koska heitä on huomattavasti enemmän. Lähes jokainen on sellainen.

Olen aika varma että jos olisin lähestynyt viimeisintä josta kiinnostuin, en olisi saanut pakkeja, paitsi tietysti siinä tapauksessa jos hän olisikin ollut varattu.

No voitko sitten vähän kuvailla, minkälaisia ne miehet ovat, joista olet ollut kiinnostunut? Minkälaisia ulkonäöltään: pitkiä, rotevia, hoikkia, androgyynejä (jollaisia on muusikoissa), maskuliinisia vai feminiinisiä, kasvoiltaan komeita vai ennemmin kauniita? 

Kun näet sellaisen miehen, joka sinua kiinnostaa, niin mikä on se juttu, mikä sinussa herättää kiinnostuksen, sen lisäksi, että sillä on kitaralaukku tai että huomaat muuten sen olevan muusikko?

Kyllä se vähän vaikuttaa siltä, että haet sellaista miestä, joka olisi melkein täydellinen ja täyttäisi sinun unelmamiehesi kriteerit. Sellaisia miehiä vain haluaa yleensä tuhannen tuhatta muutakin naista.

Vai onko sinulla jotenkin erikoinen maku, että miehessä pitää olla jotain erityistä, mitä hyvin harvalla miehellä on? Jos on, niin mikä ne erityiset piirteet ovat?

Ymmärrän kyllä, että jos on itse jollain tavalla hyvin paljon valtavirrasta poikkeava tyyppi, niin samankaltaisia ei ole helppo löytää. Onko siitä kyse sinun kohdallasi? Oletko boheemi, epäsovinnainen tms.?

Lyhyitä, hoikkia ja androgyynejä yleensä. Enemmän kauniita kuin komeita.

Ulkonäön lisäksi koko muu olemus, katse, se miten kantaa itsensä, tyyli, puheääni... Tosi moni asia vaikuttaa. Jostain syystä muusikkomiehillä on usein sellainen rento olemus josta pidän. Mitään yksittäistä asiaa en osaa mainita mitä miehessä pitää olla, vaan lopulta kyse on kokonaisuudesta. Joissain miehissä vain on kaikki niin kohdallaan että olen heti myyty. En kyllä usko että nämä minun mielestä täydelliset miehet olisivat yleisesti jotain naisten unelmamiehiä. Tiedän kyllä sen perinteisen unelmamiestyypin, tämä minun makuuni oleva mies on siitä aika kaukana.

Ja kyllä, olen itse valtavirrasta poikkeava, monellakin tavalla.

Joo, kyllä sen jotenkin jo arvasin, että et sitä ilmeistä tai stereotyyppistä unelmamiestyyppiä hae, mutta jos haluat, että mies on muusikko ja kasvoiltaan kaunis, niin kyllä sellaisille löytyy ottajia. Jos sinulle kelpaisi vähemmän kaunis muusikkomies, niin varmaan olisit jo sellaisen kanssa parisuhteessa.

Jos et ole itse kovin kaunis, niin voi olla vaikeaa saada sellaista miestä, jota haluat. Kyllä ne henkevät muusikotkin katsovat naisen ulkonäköä, kuten muutkin miehet. Itse asiassa monet muusikot ja taiteilijat tyypit arvostavat estetiikkaa muutenkin jopa enemmän kuin keskivertomiehet. Ne saattaa haluta kauniin muusan innoittamaan itseään.

Sen verran osaan omasta ulkonäöstäni sanoa että en ole rumimmasta päästä, en myöskään tavallisen näköinen. Edellinen kiinnostukseni herättänyt mies ei muuten ollut mikään tosi kaunis mies, olen tapaillut kauniimpaakin. Aivan varmasti ei ainakaan olisi jäänyt ulkonäöstä kiinni.

Olisi hyvä nähdä myös, miltä ne miehet näyttävät. Ei ollut tosi kaunis mies, mutta kuitenkin vähintään keskitasoa? Jos niin oli, niin se mies saattoi kuulua parhaimman näköiseen 20 prosenttiin, ja jopa korkeammalle, jos se oli sinun mielestä keskivertoa paremmannäköinen.

Epäilen edelleen, että sinulla on hyvin korkeat kriteerit miehen ulkonäölle, ei tässä oikein nyt kaikki muuten täsmää. Tiedän kyllä omastakin kokemuksesta, että mitä kauemmin on ollut sinkku, niin, ehkä vähän paradoksaalisesti, sitä nirsommaksi ihminen tulee.

Kyllä, oli sekin mies mielestäni tosi hyvännäköinen, tuskin olisin muuten hänestä kiinnostunutkaan. Mutta tuohon toiseen verrattuna ei lähellekään yhtä hyvännäköinen. Mulla ei ole mitään varsinaisia kriteerejä edes, ainoastaan se että miehen ulkonäkö miellyttää, ja jostain syystä aika harvan miellyttää. Ne jotka miellyttävät, ovat keskenään tosi saman näköisiä. Olen ollut yhtä nirso aina.

Niin, sitä tarkoitinkin korkeilla kriteereillä, että et pidä kovin monia miehiä tarpeeksi hyvännäköisinä. Jos olet itse keskivertoa paremman näköinen, niin kyllä silloin on varaa ollakin vähän nirso.

Mutta jos on liian nirso, niin voi jäädä lopulta mies kokonaan löytämättä, varsinkin jos on rajannut potentiaalisten kumppanien joukkoa sillä, että miehen pitää olla juuri tietynlainen, kuten esim. muusikko, joiden sanoit olevan sinun tyyppiä.

Mutta en minä nirsouttasi sen kummemmin arvostele, kun olen itsekin nirso ja antanut aika paljon pakkeja, kun nainen ei sytyttänyt ihan niin paljon, että olisin halunnut seurustella niiden kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En uskalla ottaa riskiä.

Miehenkö sitten pitää ottaa se riski että naiselta tulee selvät pakit tai täydellinen mykistyminen?

Ei pidä. Ole toki yksin loppuikäsi jos torjunta on pahinta mitä tapahtua voi.

Se ei pelaa joka pelkää. Seurustelevat ihmiset eivät ole pelkureita eikä tuttavuutta tarvitse tehdä muna sojossa ja sormus kourassa.

Normaalien ihmisten tuttavuus alkaa tervehtimällä ja luontevasti niitä näitä juttelemalla. Siitä se vähitellen syvenee jos kiinnostusta on.

Noinhan se menee. Nuo "miksi naiset ei tee kaikkia aloitteita ettei mun tarvitse ikinä saada pakkeja" -miehet on pelkureita joiden miehinen itsetunto murenee oitis kun yksikin nainen sanoo ei kiitos.  Mitenköhän ne uskaltaa hakea töitä?

Tosiaan, aatelkaa jos työelämänkin oletettais toimivan samalla tavalla. Pidettäisiin aina työantajien velvollisuutena etsiä kotonaan nököttäviä ihmisiä ja yrittää houkutella niitä heille  duuniin. Eikä niin että ihmiset hakevat niihin työpaikkoihin joista ovat kiinnostuneet.

Mä en deittaile miehiä jotka ei minkään sortin aloitetta uskalla tehdä. Pitemmän päälle ne suhteet jotka on alkaneet mun aloitteesta ei ole kestäneet. Joko miehet ei ole olleet kovinkaan sitoutuneita tai sitten olivat niin aloitekyvyttömiä lapamatoja kaikissa muissakin asioissa etten ole itse kestänyt heitä enää.  Ne suhteet jotka on alkaneet miehen aloitteesta on kaikki olleet pitkäaikaisia. Mies on ollut sitoutunut ja tarmokas ja aloitteellinen monella muullakin saralla.

Sivusta kyselen vain mielenkiinnosta, että mikä on diagnoosisi? Aika paljon käytät aikaa tuohon samaan mustavalkoiseen yhden asian jankkaamiseen ketjusta toiseen.

Muuten, paljon suhteita syntyy ilman selkeää aloitetta kummaltakaan osapuolelta, vaan molemmat ovat heti juonessa mukana ja antavat oman panoksensa suhteen syntymiseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen lähestynyt jokaista, josta olen ollut kiinnostunut. 🤷🏻 Toki monien kanssa olen ensin vain rupatellut tai on ollut jonkinnäköistä flirttailua ennen kuin olen tehnyt mitään liikkeitä.

Kerrohan toki avuttomalle naiselle, miten miehiä lähestytään esim kahvilassa tai baarissa? "lähdetkö kahville?" vai?

No, vaikka niin, että menet sanomaan "moi, olet mielestäni niin hyvän näköinen mies, että päätin kerätä rohkeuteni tulla tervehtimään" [Ja, ehkä tuota kehumisosuutta voisi kohdistaa johonkin kohteeseen, mistä hänessä pidät, esim. "sinulla on niin ihanat silmät, että päätin tulla siitä kertomaan, että katseesi kihelmöi ihollani tms.".]

Ja tuo syyn kertominen (suoraan) on se, joka erottaa Sinut vain sosiaalista höpötysseuraa hakevasta: se osoittaa kiinnostuksen, johon mies tietää sitten vastata eikä miettiä tarkoitustasi. Suoruus on hyvästä. Kiertely aiheuttaa väärinkäsityksiä.

Ja ja, ihan varmasti mies on erityisen hyvillään saamastaan huomiosta - ja ihan siitä riippumatta, joutuuko hän sanomaan, että on esim. varattu, ettei voi nyt vastata samalla mitalla. Olisi jopa hämmästyttävää, että joku tylyttäisi tässä kohdassa, kun toinen ilmoittaa keränneensä rohkeutta, eli kiinnostuksen puuttumisenkin ihminen ilmaisee varmasti jotenkin ystävällisellä tavalla - jos sellaisen ylipäätään voi parissa sekunnissa jo todeta. Tärkeää on kuitenkin se, että annat miehelle tässä vaiheessa vähän aikaa. Hän saattaa häkeltyä saamastaan huomiosta, mutta kerättyään itsensä osaa varmasti kommunikoida. Kysy vaikka, että sopiiko istua rupattelemaan tai tilata jotkut yhteiset juomat tms., niin hän pystyy keräämään ajatuksensa.

Ja sitten vielä: jos itse takeltelet sanoissasi tai olet muuten hermostuneen/ujon oloinen tilanteessa, niin sehän on vaan jotenkin sööttiä, niin silläkään ei ole ainakaan mahdollisuuksia heikentävä vaikutus. Silloin ei ainakaan tule sellainen olo, että kävisit useille kymmenille miehille latelemassa samat litaniat; hän pitää varmasti siitä, että on erityisasemassa. Mene siis suoraan vaan juttusille kertomaan, että kiinnostaa tutustua ko. tyyppiin.

Minulle tuo ainakin toimii juuri noin: naisia tulee juttusille vaikka baarissa, mutta jos kyse on vaan jostain niitä-näitä-"asiasta", niin minulta menee ainakin tolkuttomasti aikaa tulkita, että hän tulikin minun vuokseni juttusille. Tosin tiedän olevani kyllä aivan liiankin varovainen, etten sitten kuitenkin tulkitse ainakaan väärin. Kaikkein paras on se suora: "olen katsellut sinua jo pitkään: olet juuri sellainen mies, joka miellyttää minun silmääni". Se toimii, jos joku on toimiakseen.

"sinulla on niin ihanat silmät, että päätin tulla siitä kertomaan, että katseesi kihelmöi ihollani tms."

Ethän ole vakavissasi? 😄 Nyt on kyllä luettu liikaa Harlekiineja!

Se oli tietysti vain (hassuttelu)esimerkki, jonka voi vääntää juuri sellaiseksi kuin haluaa, mutta siis muuten hassuilta kuulostavat ylisanat eivät ole mitenkään huonoja. Ne kehut juuri kertoo sen kiinnostuksen.

Harlekiineista en tiedä mitään (kuin sen, että ne oli kirjoja, joita esim. äitini luki kesäisin kun olin pieni) kun en ole ensimmäistäkään avannut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En uskalla ottaa riskiä.

Miehenkö sitten pitää ottaa se riski että naiselta tulee selvät pakit tai täydellinen mykistyminen?

Ei pidä. Ole toki yksin loppuikäsi jos torjunta on pahinta mitä tapahtua voi.

Se ei pelaa joka pelkää. Seurustelevat ihmiset eivät ole pelkureita eikä tuttavuutta tarvitse tehdä muna sojossa ja sormus kourassa.

Normaalien ihmisten tuttavuus alkaa tervehtimällä ja luontevasti niitä näitä juttelemalla. Siitä se vähitellen syvenee jos kiinnostusta on.

Noinhan se menee. Nuo "miksi naiset ei tee kaikkia aloitteita ettei mun tarvitse ikinä saada pakkeja" -miehet on pelkureita joiden miehinen itsetunto murenee oitis kun yksikin nainen sanoo ei kiitos.  Mitenköhän ne uskaltaa hakea töitä?

Tosiaan, aatelkaa jos työelämänkin oletettais toimivan samalla tavalla. Pidettäisiin aina työantajien velvollisuutena etsiä kotonaan nököttäviä ihmisiä ja yrittää houkutella niitä heille  duuniin. Eikä niin että ihmiset hakevat niihin työpaikkoihin joista ovat kiinnostuneet.

Mä en deittaile miehiä jotka ei minkään sortin aloitetta uskalla tehdä. Pitemmän päälle ne suhteet jotka on alkaneet mun aloitteesta ei ole kestäneet. Joko miehet ei ole olleet kovinkaan sitoutuneita tai sitten olivat niin aloitekyvyttömiä lapamatoja kaikissa muissakin asioissa etten ole itse kestänyt heitä enää.  Ne suhteet jotka on alkaneet miehen aloitteesta on kaikki olleet pitkäaikaisia. Mies on ollut sitoutunut ja tarmokas ja aloitteellinen monella muullakin saralla.

Ehkä sinun ei tarvitse muita miehiä deittaillakaan, joten miksi piitata muusta? Keskityt niihin aloitteellisiin miehiin, joita sinulle selvästi hyvin riittää.

No totta tuo, olen nyt sellaisessa suhteessa että kosittukin on. Saat arvata kumpi kosi :). Voipi olla etten enää deittaile ollenkaan.... Ja siltä varalta että joku ihmettelee, olen hiukan pullukka tavisnainen, en mikään missi jolla on miehiä joka sormelle. Asenne ratkaisee. Kun arvostaa itseään niin muutkin arvostaa.

Mäkyllä lähestyn jos tiedän miehestä jo jotain muutakin etukäteen kuin että on kivan näköinen. Mulle ulkokuori ei ole tärkein vaan pitää myös tietää jotain henkisestä puolesta jne. Tämä on toiminut hyvin esim opiskellessa ja työelämässä mutta esim baarissa tai illanvietossa einiinkään. En siis etsi yhden yön juttuja. Jotenkin se kimmoke ei mulle riitä että lähestyisin jos se mies on komea tai mun silmään kivan näköinen. Mutta jos tiedän etukäteen että hänellä on esim sama harrastus/ on samalla alalla jne kuin mä niin lähestyn kyllä ihan varmasti.

Jos etsin kunnon suhdetta, niin naisen tulee lähestyä minua. En halua mitään iskettävänä olevaa pelimiesten patjaa. Sellainen nainenhan olisi kumminkin heti taas jonkun pelimiehen alla eikä suhteesta tulisi mitään. Jos haen pelkkää seksiä, niin voin itsekin tehdä aloitteen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen lähestynyt jokaista, josta olen ollut kiinnostunut. 🤷🏻 Toki monien kanssa olen ensin vain rupatellut tai on ollut jonkinnäköistä flirttailua ennen kuin olen tehnyt mitään liikkeitä.

Kerrohan toki avuttomalle naiselle, miten miehiä lähestytään esim kahvilassa tai baarissa? "lähdetkö kahville?" vai?

No, vaikka niin, että menet sanomaan "moi, olet mielestäni niin hyvän näköinen mies, että päätin kerätä rohkeuteni tulla tervehtimään" [Ja, ehkä tuota kehumisosuutta voisi kohdistaa johonkin kohteeseen, mistä hänessä pidät, esim. "sinulla on niin ihanat silmät, että päätin tulla siitä kertomaan, että katseesi kihelmöi ihollani tms.".]

Ja tuo syyn kertominen (suoraan) on se, joka erottaa Sinut vain sosiaalista höpötysseuraa hakevasta: se osoittaa kiinnostuksen, johon mies tietää sitten vastata eikä miettiä tarkoitustasi. Suoruus on hyvästä. Kiertely aiheuttaa väärinkäsityksiä.

Ja ja, ihan varmasti mies on erityisen hyvillään saamastaan huomiosta - ja ihan siitä riippumatta, joutuuko hän sanomaan, että on esim. varattu, ettei voi nyt vastata samalla mitalla. Olisi jopa hämmästyttävää, että joku tylyttäisi tässä kohdassa, kun toinen ilmoittaa keränneensä rohkeutta, eli kiinnostuksen puuttumisenkin ihminen ilmaisee varmasti jotenkin ystävällisellä tavalla - jos sellaisen ylipäätään voi parissa sekunnissa jo todeta. Tärkeää on kuitenkin se, että annat miehelle tässä vaiheessa vähän aikaa. Hän saattaa häkeltyä saamastaan huomiosta, mutta kerättyään itsensä osaa varmasti kommunikoida. Kysy vaikka, että sopiiko istua rupattelemaan tai tilata jotkut yhteiset juomat tms., niin hän pystyy keräämään ajatuksensa.

Ja sitten vielä: jos itse takeltelet sanoissasi tai olet muuten hermostuneen/ujon oloinen tilanteessa, niin sehän on vaan jotenkin sööttiä, niin silläkään ei ole ainakaan mahdollisuuksia heikentävä vaikutus. Silloin ei ainakaan tule sellainen olo, että kävisit useille kymmenille miehille latelemassa samat litaniat; hän pitää varmasti siitä, että on erityisasemassa. Mene siis suoraan vaan juttusille kertomaan, että kiinnostaa tutustua ko. tyyppiin.

Minulle tuo ainakin toimii juuri noin: naisia tulee juttusille vaikka baarissa, mutta jos kyse on vaan jostain niitä-näitä-"asiasta", niin minulta menee ainakin tolkuttomasti aikaa tulkita, että hän tulikin minun vuokseni juttusille. Tosin tiedän olevani kyllä aivan liiankin varovainen, etten sitten kuitenkin tulkitse ainakaan väärin. Kaikkein paras on se suora: "olen katsellut sinua jo pitkään: olet juuri sellainen mies, joka miellyttää minun silmääni". Se toimii, jos joku on toimiakseen.

"sinulla on niin ihanat silmät, että päätin tulla siitä kertomaan, että katseesi kihelmöi ihollani tms."

Ethän ole vakavissasi? 😄 Nyt on kyllä luettu liikaa Harlekiineja!

Tositarina: Olin joskus pikaruokapaikassa tiskillä valitsemassa, mitä haluan annokseeni. Olin silloin hilpeällä ja normaalia ekstrovertimmalla tuulella ja vitsailin siinä. Kun olin maksamassa, niin kassaneiti sanoi: Mun on pakko sanoa, että sulla on tosi kauniit silmät.

Jos olisin ollut mies, niin olisin antanut sille minun numeron tms. Mutta kun siinä oli muitakin työntekijöitä vieressä ja muita asiakkaita paikalla, niin jäi tekemättä. Tuo nyt ei ollutkaan korni repliikki, kun siinä vain kehuttiin ilman noita harlekiinimaisia lisäyksiä.

Mutta joku kehu on varmaan usein ihan hyvä alkurepliikki, kun ei vedä sitä överiksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tästä tietysti tulee mielenkiintoinen kehä. Näet baarissa kiinnostavan näköisen ihmisen. Et lähesty häntä, koska et tiedä hänestä mitään. Koska et lähesty häntä, et voikaan oppia hänestä mitään.  Helpointa mennä johonkin tyhjään pöytään surffailemaan puhelimella.

Ei, yleisesti ottaen hän ei ole kiinnostava, koska en tiedä hänestä mitään. Hän voi olla hyvännäköinen, mutta pelkkä ulkonäkö ei tee hänestä kiinnostavaa. Poikkeuksia on, jos henkilö on pukeutunut omituisesti tai hän muuten tuo ilmi persoonaansa.

Tämä just. Esim. itse olen heikkona muusikoihin, joten aivan eri tavalla kiinnostus herää, jos näen hyvännäköisen miehen kitaralaukku selässä kuin ilman.

Lähestytkö sitten tuota muusikkoa vai et?

Voisin lähestyä, jos tilanne olisi hyvä.

Voitko antaa esimerkkejä noista hyvistä tilanteista? Missä ja milloin saattaisit lähestyä kitaralaukullista miestä? Keikan yhteydessä baarissa? Jossain muuallakin?

Ihan mikä tahansa tilanne, jossa ei ole älyttömästi muita ihmisiä ympärillä eikä mies vaikuta kiireiseltä.

Ok, olet sitten vissiin aika proaktiivinen, et siis tyypillinen nainen. Se on toisaalta kiva, jos nainen tekee aloitteen, mutta toisaalta se voi olla luotaantyöntävää, koska tosiaan mies haluaa luontaisesti olla enemmän se jahtaaja kuin jahdattu. Niin se menee muidenkin eläinlajien kohdalla.

Mutta minulla on lähipiirissä yksi mies, jonka nainen iski baarissa, ja he ovat olleet jo kauan naimisissa ja on lapsia jne. Joskus se menee niinkin päin.

No joo, aika harvoin näen kiinnostavia miehiä missään, niin sen kerran kun näen, miksen lähestysi. Miehessä on silloin pakko olla jotain erityistä jos jopa minä kiinnostun.

En pidä yhtään jahtaajamiehistä, vaan yleensä kiinnostunkin miehistä, jotka eivät niin tuo itseään esille.

Joo, ymmärrän. Mutta jos ei käytetä sanaa jahtaaminen, vaan että mies tekee jossain sopivassa tilanteessa aloitteen vaikka tulemalla juttusille tms. Eikö se ole naisena kiva, kun mies tekee niin? Tunnet itsesi halutuksi?

Miehuuteen taas kuuluu tietty aloitteellisuus, ja jos ei pysty siihen, niin se on vähän kuin pettymyksen tuottamista itselle. Miksi minussa ei ollut tarpeeksi miestä, että olisin lähestynyt sitä naista, joka kiinnosti. Pelkojen voittaminen on miehuudessa olennaista, tässä tapauksessa sosiaalisten pelkojen.

Itsekin olen ollut kaikkea muuta kuin itsevarma naisten iskijä, ja sanoisin muille miehille, jotka ovat olleet samalla tavalla saamattomia, että älkää tehkö niin kuin minä teen, vaan tehkää niin kuin minä sanon.

Ei se mitenkään erityiseltä tunnu, sitä tapahtuu niin usein. Ja kaiken lisäksi nämä miehet eivät yleensä kiinnosta minua millään lailla. Ei mun kiinnostus herää siitä että joku sattuu osoittamaan kiinnostusta minuun, jos mies on ihan vääränlainen. Eri asia sitten jos mun tyyppinen lähestyisi, mutta eipä ole tapahtunut tähän päivään mennessä. Jos lähestyisin itse, voisin ehkä saada sellaisen miehen kuin haluan.

Suoraan sanoen vaikuttaa siltä, että tavoittelet sitten itseäsi korkeampitasoisia miehiä. Kyllä ne sinua kiinnostavat miehet lähestyisivät sinua joskus, jos pitäisivät sinua kiinnostavana. Ihan todennäköisyyksien lakien mukaan, koska miehet tekevät paljon enemmän aloitteita kuin naiset.

Haluat ehkä muusikon, joka on suht komea tai ainakin vähintään keskitasoa ulkonäöltään? Niille löytyy muitakin ottajia niissä piireissä. Tai sitten et ole liikkunut tarpeeksi piireissä ja paikoissa, joissa sellaisia miehiä on?

Jos tietäisin, miltä näytät, eli mitä tasoa olet ulkonäöltäsi, niin voisin arvioida asiaa paremmin, nyt tämä on vain spekulointia.

Todennäköisyyksien mukaan eivät lähestyisi, koska näitä joista kiinnostun, on TODELLA vähän. Jos olen pari kiinnostavaa kohdannut elämäni aikana, onko sinusta todennäköistä että jompi kumpi olisi lähestynyt? Tietysti on todennäköisempää että sellaiset jotka eivät minua kiinnosta lähestyvät, koska heitä on huomattavasti enemmän. Lähes jokainen on sellainen.

Olen aika varma että jos olisin lähestynyt viimeisintä josta kiinnostuin, en olisi saanut pakkeja, paitsi tietysti siinä tapauksessa jos hän olisikin ollut varattu.

No voitko sitten vähän kuvailla, minkälaisia ne miehet ovat, joista olet ollut kiinnostunut? Minkälaisia ulkonäöltään: pitkiä, rotevia, hoikkia, androgyynejä (jollaisia on muusikoissa), maskuliinisia vai feminiinisiä, kasvoiltaan komeita vai ennemmin kauniita? 

Kun näet sellaisen miehen, joka sinua kiinnostaa, niin mikä on se juttu, mikä sinussa herättää kiinnostuksen, sen lisäksi, että sillä on kitaralaukku tai että huomaat muuten sen olevan muusikko?

Kyllä se vähän vaikuttaa siltä, että haet sellaista miestä, joka olisi melkein täydellinen ja täyttäisi sinun unelmamiehesi kriteerit. Sellaisia miehiä vain haluaa yleensä tuhannen tuhatta muutakin naista.

Vai onko sinulla jotenkin erikoinen maku, että miehessä pitää olla jotain erityistä, mitä hyvin harvalla miehellä on? Jos on, niin mikä ne erityiset piirteet ovat?

Ymmärrän kyllä, että jos on itse jollain tavalla hyvin paljon valtavirrasta poikkeava tyyppi, niin samankaltaisia ei ole helppo löytää. Onko siitä kyse sinun kohdallasi? Oletko boheemi, epäsovinnainen tms.?

Lyhyitä, hoikkia ja androgyynejä yleensä. Enemmän kauniita kuin komeita.

Ulkonäön lisäksi koko muu olemus, katse, se miten kantaa itsensä, tyyli, puheääni... Tosi moni asia vaikuttaa. Jostain syystä muusikkomiehillä on usein sellainen rento olemus josta pidän. Mitään yksittäistä asiaa en osaa mainita mitä miehessä pitää olla, vaan lopulta kyse on kokonaisuudesta. Joissain miehissä vain on kaikki niin kohdallaan että olen heti myyty. En kyllä usko että nämä minun mielestä täydelliset miehet olisivat yleisesti jotain naisten unelmamiehiä. Tiedän kyllä sen perinteisen unelmamiestyypin, tämä minun makuuni oleva mies on siitä aika kaukana.

Ja kyllä, olen itse valtavirrasta poikkeava, monellakin tavalla.

Joo, kyllä sen jotenkin jo arvasin, että et sitä ilmeistä tai stereotyyppistä unelmamiestyyppiä hae, mutta jos haluat, että mies on muusikko ja kasvoiltaan kaunis, niin kyllä sellaisille löytyy ottajia. Jos sinulle kelpaisi vähemmän kaunis muusikkomies, niin varmaan olisit jo sellaisen kanssa parisuhteessa.

Jos et ole itse kovin kaunis, niin voi olla vaikeaa saada sellaista miestä, jota haluat. Kyllä ne henkevät muusikotkin katsovat naisen ulkonäköä, kuten muutkin miehet. Itse asiassa monet muusikot ja taiteilijat tyypit arvostavat estetiikkaa muutenkin jopa enemmän kuin keskivertomiehet. Ne saattaa haluta kauniin muusan innoittamaan itseään.

Sen verran osaan omasta ulkonäöstäni sanoa että en ole rumimmasta päästä, en myöskään tavallisen näköinen. Edellinen kiinnostukseni herättänyt mies ei muuten ollut mikään tosi kaunis mies, olen tapaillut kauniimpaakin. Aivan varmasti ei ainakaan olisi jäänyt ulkonäöstä kiinni.

Olisi hyvä nähdä myös, miltä ne miehet näyttävät. Ei ollut tosi kaunis mies, mutta kuitenkin vähintään keskitasoa? Jos niin oli, niin se mies saattoi kuulua parhaimman näköiseen 20 prosenttiin, ja jopa korkeammalle, jos se oli sinun mielestä keskivertoa paremmannäköinen.

Epäilen edelleen, että sinulla on hyvin korkeat kriteerit miehen ulkonäölle, ei tässä oikein nyt kaikki muuten täsmää. Tiedän kyllä omastakin kokemuksesta, että mitä kauemmin on ollut sinkku, niin, ehkä vähän paradoksaalisesti, sitä nirsommaksi ihminen tulee.

Kyllä, oli sekin mies mielestäni tosi hyvännäköinen, tuskin olisin muuten hänestä kiinnostunutkaan. Mutta tuohon toiseen verrattuna ei lähellekään yhtä hyvännäköinen. Mulla ei ole mitään varsinaisia kriteerejä edes, ainoastaan se että miehen ulkonäkö miellyttää, ja jostain syystä aika harvan miellyttää. Ne jotka miellyttävät, ovat keskenään tosi saman näköisiä. Olen ollut yhtä nirso aina.

Niin, sitä tarkoitinkin korkeilla kriteereillä, että et pidä kovin monia miehiä tarpeeksi hyvännäköisinä. Jos olet itse keskivertoa paremman näköinen, niin kyllä silloin on varaa ollakin vähän nirso.

Mutta jos on liian nirso, niin voi jäädä lopulta mies kokonaan löytämättä, varsinkin jos on rajannut potentiaalisten kumppanien joukkoa sillä, että miehen pitää olla juuri tietynlainen, kuten esim. muusikko, joiden sanoit olevan sinun tyyppiä.

Mutta en minä nirsouttasi sen kummemmin arvostele, kun olen itsekin nirso ja antanut aika paljon pakkeja, kun nainen ei sytyttänyt ihan niin paljon, että olisin halunnut seurustella niiden kanssa.

Mun mielestä paljon kivempi vaihtoehto olisi elää loppuelämä yksin kuin miehen kanssa, jota en oikeasti halua. Eli jos jää löytymättä niin sitten jää, se ei todellakaan ole mikään maailmanloppu. Ihanaa tietysti jos joku tuohon vierelle löytyy, mutta pärjään ilmankin. En ole koskaan ymmärtänyt ihmisiä joilla on jokin pakko parisuhteeseen, ja sitten otetaan hätäpäissään joku, joka ei oikeasti edes miellytä.

Koska se ei olisi työni takia soveliasta.

Koska en tee mitään perässä vedettävällä miehellä.

Mikäli mies ei kykene tekemään aloitetta, on hyvin todennäköistä, että muidenkaan "miehen tehtävien" hoitaminen ei onnistu, vaikka epäilemättä naiselta odottaa silti "naisen tehtävien" sujuvaa hoitamista.

Hyvin usein tällaiset kykenemättömät miehet itse asiassa toivovat naisen tekevän kaiken muunkin; niin kotona, parisuhteessa, lasten kanssa kuin töissäkin. Mies olla möllöttelee läpi elämän, vaivautumatta juurikaan näkemään vaivaa toisten eteen.

Pelkään etten kelpaa-hänen lääkäri palkkansa verrattuna minun palkkaani...