Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Nainen, miksi et lähesty miestä, josta olet kiinnostunut?
25.07.2022 |
Ja tässä ei tarkoiteta nyt parisuhteessa olevia, silloin ei ole tarkoituskaan lähestyä romanttisessa mielessä muita, vaan sinkkua, joka on kiinnostunut jostakusta, mutta ei kuitenkaan tätä lähesty.
Nykyään harvempi taitaa halutakaan löytää elämänkumppanin-itse haluaisin, mutta en toki huutele siitä ympäriinsä. Ihan olisi mukava ensi alkuun treffata niitä, joista kiinnostuu (aika harvassa tosin ovat), mutta nämä eivät sitten ole innostuneita minusta, hankalahkoa on.
Kommentit (1220)
Useat, joista kiinnostun, seurustelevat. Harmi. Ei jätä saumaa lähestymiselle.
Viime viikonloppuna eräs mies tuli juttelemaan minulle. Hän oli oikein ihana ja mukava. Olin liian humalassa enkä osannut puhua mitään fiksua.
Nyt olen miettinyt laittaisinko hänelle viestiä somessa, mutta en uskalla. Hän on liian komea ja taitava. Matkustellut paljon. Oma itsetuntoni on tällä hetkellä pohjalukemissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tasojankkaaja viisaasti kertoo että tasoteoria ei ennusta yksilön valintoja, mutta toimii "joukkojen tasolla".
Eli ei mitenkään. Sana jo vihjaa että kyseessä on pari_suhde, ei ryhmäsuhde. Jos teoria ei ennusta parisuhdekäyttäytymistä yksilötasolla, se on aiheeseensa käyttökelvoton. Minä vaihdoin rikkaan matalaäänisen 10% rasvat omaavan miehen (omasta päätöksestäni) köyhempään, nasaalimpaan ja vatsakkaampaan. Eksän jätin koska ei sovittu yhteen, nykyinen on mm. hauskempi ja parempi sängyssä. Jos teoria ei ennusta tällaista käytöstä, toistan, se on turha tai oikeastaan jopa haitallinen saadessaan ihmiset jahtaamaan typeriä pinnallisia ominaisuuksia luonteensa kehittämisen sijaan.
T sosiologiasta valmistunut YTN.
Oletko ollut mukana jossain vihervasemmistolaisesta/feministisestä näkökulmasta tehdyssä Akatemian rahoittamassa nollatutkimuksessa? Oliko gradusi kenties naistutkimuksen alalta?
Järkeilysi on nimittäin alkeellista.
Tasoteoria ennustaa kyllä ihmisten pariutumiskäyttäytymistä, eli ihmiset yleensä pariutuvat samantasoisten kanssa, mutta totta kai on rajatapauksia ja poikkeustapauksia. ÄO taas ennustaa hyvin, kuinka menestynyt ihmisestä tulee, mutta on myös köyhiä ja työttömiä korkean ÄO:n omaavia.
Eikö siellä sosiologian laitoksella opeteta, mitä korrelaatio on ja, että jokin teoria voi olla validi, vaikka korrelaatio kahden muuttujan välillä ei olekaan 1:1 (korrelaatiokerroin 1,0). Esim. geeniperimän ja ÄO:n korrelaatiokerroin on n. 0,8. Tarkoittaako se sitä, että teoria, jonka mukaan geenit määräävät ihmisen ÄO:n ei ole validi tai, että vanhempien ÄO:ien perusteella ei voi ennustaa hyvin lapsen ÄO:ta. Ei, mutta silti joillekin korkean ÄO:n vanhemmille voi syntyä lapsi, jolla ei ole korkea ÄO.
Pitäydyn kannassani: niin kauan kuin on poikkeuksia, pariutumista tavoittelevan henkilön on hyödyllisempää kehittää tunneälyä ja persoonallisuutta kuin opiskella tasoteoriaa. Mutta hei, kun löydät esimerkiksi yhdenkin ihmisen joka ilmoittaa pariutuneensa tasoteoriatuntemuksensa avulla myönnän toisin.
Aika pieni kapasiteetti sinulla, ellet kumpaakin pysty tekemään, sillä eivät nuo ole toisiaan pois sulkevia. Molempi parempi.
Tyyppi, joka käyttää kapasiteetistaan edes pienen murto-osan tasoteorian pohdiskeluun on ilman muuta tasoltaan lähellä nollaa, ehkä jopa sen alle.
Et vaan pääse irti tuosta loukkaamisen halustasi. Se kertoo heikosta argumentaatiosta.
Vierailija kirjoitti:
Mitenkä muuten sopii tasoteoriaan tämä yhden yön tarina, missä nainen vei kotiinsa gorilla-asuisen miehen, jonka nimeäkään hän ei tiennyt? Tarinan mukaan he tapailevat edelleen.
Pitkä, laatikkoleukainen gorilla? Minkähän numeroarvion pariskunta saa?
Numeroarvot eivät sinänsä sisälly tasoteoriaan. Jotkut vaan tykkäävät puhua niillä. Muilta osin en tiedä miksi katsot kysymyksesi olevan relevantti sellaisen teorian osalta, joka ennustaa populaatiotason käyttäytymistä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Samaan aikaan itseni ja ehkä muidenkin naisten on ollut vaikea ymmärtää, miksi se ventovieras ihminen pitäisi pyytää kahville/treffeille. Miksi ei voi vain jutella ja tutustua siinä paikassa ja tilanteessa, missä kohdataan?
Mik ero siinä on jutteletko siinä hetkessä ja paikassa vai siirryttekö kahville?
Olen tullut siihen paikkaan, olkoon se baari, puisto tai vaikka pihakirppis, jostain tietystä syystä. Miksi lähtisin kesken pois vain jutellakseni jonkun kanssa, josta en voi tietää, viihdynkö hänen seurassaan viisi minuuttia vai loppuelämäni?
Ja jos se olisi vaikkapa puistokonsertti, niin eikö se toinenkin ole todennäköisesri tullut sinne kuuntelemaan musiikkia/jotain tiettyä esiintyjää?
Mutta muuttuuko se juttelu siinä paikassakin treffeiksi? Kuka käsi lähtemään kesken pois? Tuossa muutama kirjoittaja sitäpaitsi tuntui tuomitsevan sen keskustelunkin, koska ei voi tietää kiinnostaako toinen ulkonäköä enempää.
Kysehän oli siitä lähestyykö itse, jos ei tiedä muuta toisesta kuin ulkonäön. Jos kivannäköinen mies tulee tekemään tuttavuutta, vaikka sitten pelkän ulkonäön perusteella, ei kukaan kumppania etsivä sinkkunainen ole niin hölmö että torppaisi miehen, koska ei voi tietää hänestä vielä siinä vaiheessa muuta kuin ulkonäön.
Millainen tämä miehen ulkonäkö tarkalleen on, jonka kannattaa lähteä naisiin tekemään lähempää tuttavuutta? Vai onko tärkeä tunnistaa oma taso ennen lähestymistä?
Minua kannattaisi lähestyä (jos olisin sinkku), jos olisi suunnilleen saman ikäinen, ihan tavallinen suomalainen mies jolla on sopivasti pilkettä silmäkulmassa. Ulkonäköihanteeni on Pertti Sveholm noin nelikymppisenä, mutta ihan yhtä hyvin voisi lähestyä muunkin näköiset miehet.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tasojankkaaja viisaasti kertoo että tasoteoria ei ennusta yksilön valintoja, mutta toimii "joukkojen tasolla".
Eli ei mitenkään. Sana jo vihjaa että kyseessä on pari_suhde, ei ryhmäsuhde. Jos teoria ei ennusta parisuhdekäyttäytymistä yksilötasolla, se on aiheeseensa käyttökelvoton. Minä vaihdoin rikkaan matalaäänisen 10% rasvat omaavan miehen (omasta päätöksestäni) köyhempään, nasaalimpaan ja vatsakkaampaan. Eksän jätin koska ei sovittu yhteen, nykyinen on mm. hauskempi ja parempi sängyssä. Jos teoria ei ennusta tällaista käytöstä, toistan, se on turha tai oikeastaan jopa haitallinen saadessaan ihmiset jahtaamaan typeriä pinnallisia ominaisuuksia luonteensa kehittämisen sijaan.
T sosiologiasta valmistunut YTN.
Kappas vaan, kun 37 sivun jälkeen ketjuun osuu sosiologiksi ilmoittautuva. Hieman sen jälkeen kuin termi sosiologi ketjussa mainittiin. Mitäpä sosiologimme meille tahtoo kertoa? Jotain melkoisen epäsosiologimaista näemmä.
Hän kertoo, että joukkojen tasolla eikä yksilöiden tasolla ennustava teoria ei toimi mitenkään. Se on varsin poikkeuksellinen näkemys sosiologiassa koulutetulle, sillä koko tieteenala on eräänlaista joukkotason yhteiskuntapsykologiaa. Todellinen Erik Allardtinsa kannesta kanteen lukenut sosiologi ei halveksuisi joukkotasolla hyvin ennustavaa teoriaa.
Toisekseen tämä sosiologiasta valmistunut ei mitenkään saa tahkottua päähänsä mitä tasoteoria ennustaa ja kun se ei ennusta jotain ihan muuta, jota sen ei ole tarkoituskaan ennustaa, julistaa palstasosiologi teoria käyttökelvottomaksi. Kukaan yhteiskuntatieteellisen koulutuksen saanut ei vaatisi teorialta todistusvoimaa johonkin, jota teoria ei edes pyri ennustamaan.
Sehän olisi sama, jos palstamatemaatikko vaatisi, että prosenttilaskun kaavalla tulee voida laskea ympyrän kehän pituus. Ellei pysty, on prosenttilasku käyttökelvotonta. Kuka tahansa ymmärtää, että yllä ei esiintynyt oikea sosiologi, vaan ärtyneisyyttään wannabe-sellainen.
Tasoteorian piti ennustaa ryhmätasolla millaiset ihmiset päätyvät yhteen. Missä ne hienot empiiriset aineistot ovat joilla tämä on testattu? Tasoteoreetikon pitäisi siis asiaa tuntematta ennustaa sadan pariskunnan otannasta heittämällä noin 80% oikein pelkkien kuvien ja hyvin yksinkertaisten taustamuuttujien avulla, vuorovaikutusta seuraamatta. Näytä mulle toki tällainen tutkimus! Ilman dataa on ennustettavuudesta turha puhua mitään.
Datan olisi lisäksi syytä olla suomalaista, kas kun täkäläinen yhteiskunta eroaa aika monessakin pariutumiseen vaikuttavassa asiassa kuten äitiysvapaissa ja päivähoitomaksuissa rankasti jenkeistä(mistä lähes kaikki tasoaineistot tupaavat tulemaan), minkä sosiologian eksperttinä varmasti tiesitkin.
Ja kun olet ennustanut ne 80 paria, voit samalla selventää miten tämä auttoi niitä 20 jotka osasivat pariutua mainiosti ilman taso-oppeja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Toivon että eläisimme jo aikaa, jossa naisetkin voivat tehdä aloitteita. Aina vaan tätä: mies tekee, jos miestä kiinnostaa. Kiinnostusta voi ensin hieman tunnustella, vaikka niillä kliseisillä katseilla. Jos mies tuntuu olevan myös kiinnostunut, voi häntä hyvin lähestyä.
Muutaman kerran olen naisena lähestynyt enkä koskaan ole päätynyt pelkäksi panoksi.
Kyllä mä tein aloitteen mieheni suhteen. Tosin netissä. Nyt ollaan naimisissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hän on varattu, eikä minulla olisi muutenkaan mitään tarjottavaa.
Olen alemmalla sosioekonomisella tasolla, enkä mitenkään kaunis. Käytöstavatkin voisivat olla hienostuneemmat. ;-)
Vierailija kirjoitti:
Kyllä mä tein aloitteen mieheni suhteen. Tosin netissä. Nyt ollaan naimisissa.
Sama täällä mutta avoliitossa!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tasoteorian ongelma on että se ei huomioi ihmisryhmien laadullisia eroja. Gootti, preppy, urheilija, furry, insinööri, hippi... Nämä eivät tilastollisesti pariudu toistensa kanssa, koska heillä ei ole mitään yhteistä. Renny Harlin voi olla täysi kymppi Johannan mielestä, mutta minusta hän on korkeintaan miinus yksi. Ryan Reynolds voisi tulla kosimaan minua vaikka heti ja minä vastaisin kieltävästi. Ei minua kiinnosta kuinka moni muu nainen pitää häntä attraktiivisena, minulla on enemmän yhteistä autistisen insinööri-Juhan kanssa.
Siksi koska niillä ei ole merkitystä.
Kaikissa ihmisryhmissä samantyyppiset miehet ovat menestyneimpiä naisten kanssa.
Pitkä, tumma, itsevarma, sosiaalisesti nokkela ja auktoriteettiasemassa oleva on kovaa kamaa missä tahansa alagenressä. Lyhyt, vaalea, epävarma, hidas ja harkitseva ja seuraaja-asemassa ei ole missään ihmisryhmässä miesihanne.
Ja mitä me teemme tuolla tiedolla? Etenkin me naiset?
Se vähän riippuu. Tasoteoriasta on eniten käytännön hyötyä ihmisille jotka eivät saa kumppania jonka haluaisivat. Aika moni nainenkin kyselee asiasta, tosin eri nimellä.
Miksi muuten vastasit "etenkin me naiset?".
Koska luettelit (omasta mielestäsi) tasokkaan miehen ominaisuuksia. Mitä merkitystä niillä on meille naisille?
Niin ja pakko vielä kysyä tätä:
"Tasoteoriasta on eniten käytännön hyötyä ihmisille jotka eivät saa kumppania jonka haluaisivat."
Millä tavalla siitä on hyötyä? Jos en ole "saanut" ihmistä, jonka olisin halunnut, eli mies on ilmoittanut ettei häntä kiinnosta jatkaa tutustumista, olen pettynyt ja tilanteesta riippuen harmitellut tai jopa surrut aikani. Ja aikanaan on sitten tullut kohdalle joku toinen, johon olen ihastunut.
Miten tasoteorian noudattaminen olisi muuttanut asiaa?
Yksittäisen jo päättyneen tapauksen kohdalla ei olisi. Tulevaisuuden pariutumismahdollisuuksia realismi kohentaa.
Olen pariutunut miehen kanssa johon ihastuin ensisilmäykseltä ja rakastuin oppiessani tuntemaan hänet. En edelleenkään tiedä, mitä hyötyä minulle olisi siitä, että tietäisin, onko hän KTM, KTM+,KTM- vai jotakin muuta.
Tai jos olisin tiennyt oman tasoni, niin olisiko hän tullut aikaisemmin minua vastaan? Vai olisiko jostain mystisesti alkanut tulla vastaan minusta kiinnostuneita miehiä joita nyt ei tullut, kun en tiennyt tasoani?
Kun katsot hääkuvaanne, onko toinen ruma ja toinen kaunis? Jos on, olette vähemmistöä. Jos ei, sovitte tasoteoriaan nätisti.
Nyt on kovaa tiedettä :D
Jos kirjoittamani on sinusta ilmiselvää, kertoo se että hyväksyt tasoteorian periaatteen.
Miksi sinä jankkaat itsestäänselvyyttä? Onko joku jossakin väittänyt, ettei samantyyliset ihmiset pariudu? Eikä se ole snobbailua, se vaan menee niin että jos itse käyt oikista, tapaat bileissä niitä muita oikislaisia ja vastaavia. Jos itse olet maaseutu-Teboilin vakipöytäläinen, luultavasti puolisokin on.
Ei tuohon mitään teoriaa tarvita.
Se teoria nyt vaan on käyttäytymistieteessä olemassa, halusit tai et.
mikä näistä teorioista?
Mihin viittaat sanalla näistä?
Siihen, ettei jankkaaja edes pysty sanomaan, mikä se teoria on.
Kun se oikea olemassaoleva teoria ei kelpaa, siinä kun pitäisi pystyä sitouttamaan, mihin tasojankkaaja ei pysty/ole koskaan pystynyt. Näiden teoria on jotakin hatusta vedettyjä prosentteja, nekin peräisin kai töllöstä.
En kai minä sentään yksin pysty jankkaamaan. Vastaan, kun kysytään ja haastan kun näen tyhmyyksiä kirjoitettavan.
Olen jo monesti tässä ketjussa kirjoittanut mikä se tasoteoria on, sinä vaan olet haluton ottamaan kirjoittamaani vastaan. Sinusta on hyödyllisempää kognitiivisen dissonanssisi vuoksi teeskennellä, ettei kukaan ole kyennyt asiaa selittämään.
Tasoteoria selittää suurten joukkojen tasolla ihmisten parinvalintakäyttäytymistä. Sen mukaan ihmiset pariutuvat ulkonäöltään suurinpiirtein saman tasoisen kumppanin kanssa. Kaunilla on usein kaunis kumppani, mutta harvemmin ruma.
Tasoteoria ei väitä selittävänsä yksittäisen ihmisen pariutumista, mitä joidenkin tässä ketjussa on vaika ymmärtää, vastaväitteistä päätellen. Se ei myöskään ennusta kula kiinnostuu kenestäkin. Sen sijaan sillä on ennustearvoa siihen kuka saa kenetkin. Mutta mikään 100% pakkopaita se ei ole.
Tasoteoria siis sulkee pois teoreetikkojen hellimän hypergamian mahdollisuuden. Jos kerran oma taso on se, minkä tasoisen pystyy sitouttamaan, pariskunnat ovat aina samaa tasoa. Ja jos jokin pariskunta nyt sitten sattuukin olemaan eriparia, se on vain yksittäistapaus, poikkeus joka vahvistaa säännön, eli mitään hypergamiaa ei edes käsitteen tasolla voi olla olemassa.
Totta kai hypergamia voi olla käsitteen tasolla olemassa, sillä käsite selvästikin on olemassa, minkä kiistäminen olisi hupsua.
Tasoteoria kertoo, että ihmiset valitsevat itselleen ulkonäöltään samantasoisen kumppanin ja niin empirisesti tapahtuukin. Tasoteoria ei sulje pois muita parinvalintaan vaikuttavia tekijöitä, esim. joissakin kulttuureissa vanhemmat valitsevat lapselleen lisääntymiskumppanin, eikä lapsi itse. Ylöspäin naiminen ei ole poissuljettua, mutta mitä ulkonäköön tulee, niin ei yleistä. Jonkin muin kriteerin osalta ihan mahdollista.
Nyt sitten tarvitaan apuun jo kulttuurit, joissa vanhemmat määräävät parinvalinnassa. Okei.
Käytetäänkö silloin vanhempien tasoja?
Vierailija kirjoitti:
Kyllä mä tein aloitteen mieheni suhteen. Tosin netissä. Nyt ollaan naimisissa.
Minä laitoin tinderissä miehelleni ensin viestin. Saman satuin laittamaan myös muutamalle muulle.
Oooooo olen palstan mukaan tehnyt aloitteen!
Hirveän vaikeaa hei ja muka muut ei sitä tee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mitenkä muuten sopii tasoteoriaan tämä yhden yön tarina, missä nainen vei kotiinsa gorilla-asuisen miehen, jonka nimeäkään hän ei tiennyt? Tarinan mukaan he tapailevat edelleen.
Pitkä, laatikkoleukainen gorilla? Minkähän numeroarvion pariskunta saa?
Nyt! Keskity! Gorilla on tumma ja pitkä ja komea ja niin karvainen, että hiusrajaa ei löydy mistään. Siis juuri sitä hoteinta matskua!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tasoteorian ongelma on että se ei huomioi ihmisryhmien laadullisia eroja. Gootti, preppy, urheilija, furry, insinööri, hippi... Nämä eivät tilastollisesti pariudu toistensa kanssa, koska heillä ei ole mitään yhteistä. Renny Harlin voi olla täysi kymppi Johannan mielestä, mutta minusta hän on korkeintaan miinus yksi. Ryan Reynolds voisi tulla kosimaan minua vaikka heti ja minä vastaisin kieltävästi. Ei minua kiinnosta kuinka moni muu nainen pitää häntä attraktiivisena, minulla on enemmän yhteistä autistisen insinööri-Juhan kanssa.
Siksi koska niillä ei ole merkitystä.
Kaikissa ihmisryhmissä samantyyppiset miehet ovat menestyneimpiä naisten kanssa.
Pitkä, tumma, itsevarma, sosiaalisesti nokkela ja auktoriteettiasemassa oleva on kovaa kamaa missä tahansa alagenressä. Lyhyt, vaalea, epävarma, hidas ja harkitseva ja seuraaja-asemassa ei ole missään ihmisryhmässä miesihanne.
Ja mitä me teemme tuolla tiedolla? Etenkin me naiset?
Se vähän riippuu. Tasoteoriasta on eniten käytännön hyötyä ihmisille jotka eivät saa kumppania jonka haluaisivat. Aika moni nainenkin kyselee asiasta, tosin eri nimellä.
Miksi muuten vastasit "etenkin me naiset?".
Koska luettelit (omasta mielestäsi) tasokkaan miehen ominaisuuksia. Mitä merkitystä niillä on meille naisille?
Niin ja pakko vielä kysyä tätä:
"Tasoteoriasta on eniten käytännön hyötyä ihmisille jotka eivät saa kumppania jonka haluaisivat."
Millä tavalla siitä on hyötyä? Jos en ole "saanut" ihmistä, jonka olisin halunnut, eli mies on ilmoittanut ettei häntä kiinnosta jatkaa tutustumista, olen pettynyt ja tilanteesta riippuen harmitellut tai jopa surrut aikani. Ja aikanaan on sitten tullut kohdalle joku toinen, johon olen ihastunut.
Miten tasoteorian noudattaminen olisi muuttanut asiaa?
Yksittäisen jo päättyneen tapauksen kohdalla ei olisi. Tulevaisuuden pariutumismahdollisuuksia realismi kohentaa.
Olen pariutunut miehen kanssa johon ihastuin ensisilmäykseltä ja rakastuin oppiessani tuntemaan hänet. En edelleenkään tiedä, mitä hyötyä minulle olisi siitä, että tietäisin, onko hän KTM, KTM+,KTM- vai jotakin muuta.
Tai jos olisin tiennyt oman tasoni, niin olisiko hän tullut aikaisemmin minua vastaan? Vai olisiko jostain mystisesti alkanut tulla vastaan minusta kiinnostuneita miehiä joita nyt ei tullut, kun en tiennyt tasoani?
Kun katsot hääkuvaanne, onko toinen ruma ja toinen kaunis? Jos on, olette vähemmistöä. Jos ei, sovitte tasoteoriaan nätisti.
Nyt on kovaa tiedettä :D
Jos kirjoittamani on sinusta ilmiselvää, kertoo se että hyväksyt tasoteorian periaatteen.
Miksi sinä jankkaat itsestäänselvyyttä? Onko joku jossakin väittänyt, ettei samantyyliset ihmiset pariudu? Eikä se ole snobbailua, se vaan menee niin että jos itse käyt oikista, tapaat bileissä niitä muita oikislaisia ja vastaavia. Jos itse olet maaseutu-Teboilin vakipöytäläinen, luultavasti puolisokin on.
Ei tuohon mitään teoriaa tarvita.
Se teoria nyt vaan on käyttäytymistieteessä olemassa, halusit tai et.
mikä näistä teorioista?
Mihin viittaat sanalla näistä?
Siihen, ettei jankkaaja edes pysty sanomaan, mikä se teoria on.
Kun se oikea olemassaoleva teoria ei kelpaa, siinä kun pitäisi pystyä sitouttamaan, mihin tasojankkaaja ei pysty/ole koskaan pystynyt. Näiden teoria on jotakin hatusta vedettyjä prosentteja, nekin peräisin kai töllöstä.
En kai minä sentään yksin pysty jankkaamaan. Vastaan, kun kysytään ja haastan kun näen tyhmyyksiä kirjoitettavan.
Olen jo monesti tässä ketjussa kirjoittanut mikä se tasoteoria on, sinä vaan olet haluton ottamaan kirjoittamaani vastaan. Sinusta on hyödyllisempää kognitiivisen dissonanssisi vuoksi teeskennellä, ettei kukaan ole kyennyt asiaa selittämään.
Tasoteoria selittää suurten joukkojen tasolla ihmisten parinvalintakäyttäytymistä. Sen mukaan ihmiset pariutuvat ulkonäöltään suurinpiirtein saman tasoisen kumppanin kanssa. Kaunilla on usein kaunis kumppani, mutta harvemmin ruma.
Tasoteoria ei väitä selittävänsä yksittäisen ihmisen pariutumista, mitä joidenkin tässä ketjussa on vaika ymmärtää, vastaväitteistä päätellen. Se ei myöskään ennusta kula kiinnostuu kenestäkin. Sen sijaan sillä on ennustearvoa siihen kuka saa kenetkin. Mutta mikään 100% pakkopaita se ei ole.
Entä sitten? Ja miten se menee, jos 8 ottaa kutosen, nouseeko kutosen arvo vai laskeeko kasin? Oikeassa elämässä ei ole lapsellisia numerotasoja.
Mitä se teoria siis antaa? Kun kauneus on katsojan silmässä, niin ei yhtään mitään. Kaikki tietää, että samantapaiset ihmiset pariutuvat.
Mitä tekee tiedolla ihmisen keskimääräisestä pariutumisesta? Ei kukaan pariudu keskiarvon kanssa, vaan ihmisen.
Jos haluat antaa kauneudella numeerisen määritelmän siitä vaan. Monet niin tekevät, mutta ei siihen kannata hirttäytyä. Ei tasoteoria itsessään edellytä numeeristen arvojen käyttämistä. Se vain kertoo, että ihmiset pariutuvat suurin piirtein samantasoisten kanssa. Pääsääntönä.
Tuohan on ihan turha kehäpäätelmä. Jos hypoteesi on, että samantasoiset pariutuvat keskenään, niin tästä seuraa automaattisesti, että kun kaksi ihmistä pariutuu keskenään, teoreetikko päättelee heidän olevan samaa tasoa. Eritasoisten pariutuminen on siis teorian mukaan täysin mahdoton yhtälö. Hieno teoria, tosiaan.
Tosiasiassa ihmiset kuitenkin tuppaavat pariutumaan ulkonäöltään suurin piirtein samantasoisten kanssa. Siis niin, että paria sivusta katsovat ihmiset ovat sitä mieltä, että on sopusuhtainen pari jne. Ei tämä pelkkää kehäpäätelmää ole, vaan ensin on havaittu tuo todellisuus ja sitten kehitetty teoria selittämään sitä.
Poikkeuksena tuossa on esim., että rikkaalla ja/tai kuuluisalla ei-komealla miehellä on yleensä kaunis vaimo. Koska miehen tasoon vaikuttaa myös varallisuus ja sosiaalinen status.
Kas, nämä otetaan apuun sitten, kun tiukkaan vängätty ulkonäkö ei selitäkään riittävästi. Ja kun status, raha ja ulkonäkökään eivät riitä, niin sitten otetaan mukaan älykkyys, lahjakkuus, sosiaalinen joustavuus, empatiakyky, kuuntelutaito, altruismi, parisuhdehalukkuus, lapsirakkaus, kiinnostuksen kohteet, auttamishalu, you name it.
Teoria, haloo?
Ei niitä otetaan apuun, vaan olen tuhat kertaa selittänyt täällä, että miehen tason määräävät pääasiassa nämä tekijät: ulkonäkö (komeus, pituus...), sosiaalinen status ja varallisuus. Naisen tason määrää sen sijaan lähes pelkästään ulkonäkö. Sen takia ei-niin komealla miehelläkin voi olla kaunis vaimo. Mutta harvalla miehellä on niin paljon varallisuutta tai niin korkea sosiaalinen status, että pystyy kompensoimaan ulkonäön puutetta niillä.
Olen myös selittänyt, että miehellä voi olla oman viiteryhmänsä sisällä korkea sosiaalinen status, vaikka se ei muuten olisi niin korkea. Esim. jossain marginaaliryhmässä tai alakulttuurissa joku mies voi olla erittäin haluttu, mutta olisi paljon vähemmän haluttu jossain toisessa viiteryhmässä. Kauppislaisten piireissä jollain sijoituspankkiirilla tai toimitusjohtajalla on korkein sosiaalinen status, taidepiireissä jollain taitavalla tai menestyneellä taiteilijalla jne. Kun tuollaiset miehet ovat lisäksi vielä komeita, niin ne ovat aivan extra super mega hot omien piiriensä naisten mielestä.
Olen selittänyt nuo asiat vieläkin perusteellisemmin aiemmin, mutta en jaksa tehdä sitä aina vain uudestaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitenkä muuten sopii tasoteoriaan tämä yhden yön tarina, missä nainen vei kotiinsa gorilla-asuisen miehen, jonka nimeäkään hän ei tiennyt? Tarinan mukaan he tapailevat edelleen.
Pitkä, laatikkoleukainen gorilla? Minkähän numeroarvion pariskunta saa?
Nyt! Keskity! Gorilla on tumma ja pitkä ja komea ja niin karvainen, että hiusrajaa ei löydy mistään. Siis juuri sitä hoteinta matskua!
Sinulle varmaan. Meille muille sopii paremmin se alkuperäinen Elovena-tyttö.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tasoteorian ongelma on että se ei huomioi ihmisryhmien laadullisia eroja. Gootti, preppy, urheilija, furry, insinööri, hippi... Nämä eivät tilastollisesti pariudu toistensa kanssa, koska heillä ei ole mitään yhteistä. Renny Harlin voi olla täysi kymppi Johannan mielestä, mutta minusta hän on korkeintaan miinus yksi. Ryan Reynolds voisi tulla kosimaan minua vaikka heti ja minä vastaisin kieltävästi. Ei minua kiinnosta kuinka moni muu nainen pitää häntä attraktiivisena, minulla on enemmän yhteistä autistisen insinööri-Juhan kanssa.
Siksi koska niillä ei ole merkitystä.
Kaikissa ihmisryhmissä samantyyppiset miehet ovat menestyneimpiä naisten kanssa.
Pitkä, tumma, itsevarma, sosiaalisesti nokkela ja auktoriteettiasemassa oleva on kovaa kamaa missä tahansa alagenressä. Lyhyt, vaalea, epävarma, hidas ja harkitseva ja seuraaja-asemassa ei ole missään ihmisryhmässä miesihanne.
Ja mitä me teemme tuolla tiedolla? Etenkin me naiset?
Se vähän riippuu. Tasoteoriasta on eniten käytännön hyötyä ihmisille jotka eivät saa kumppania jonka haluaisivat. Aika moni nainenkin kyselee asiasta, tosin eri nimellä.
Miksi muuten vastasit "etenkin me naiset?".
Koska luettelit (omasta mielestäsi) tasokkaan miehen ominaisuuksia. Mitä merkitystä niillä on meille naisille?
Niin ja pakko vielä kysyä tätä:
"Tasoteoriasta on eniten käytännön hyötyä ihmisille jotka eivät saa kumppania jonka haluaisivat."
Millä tavalla siitä on hyötyä? Jos en ole "saanut" ihmistä, jonka olisin halunnut, eli mies on ilmoittanut ettei häntä kiinnosta jatkaa tutustumista, olen pettynyt ja tilanteesta riippuen harmitellut tai jopa surrut aikani. Ja aikanaan on sitten tullut kohdalle joku toinen, johon olen ihastunut.
Miten tasoteorian noudattaminen olisi muuttanut asiaa?
Yksittäisen jo päättyneen tapauksen kohdalla ei olisi. Tulevaisuuden pariutumismahdollisuuksia realismi kohentaa.
Olen pariutunut miehen kanssa johon ihastuin ensisilmäykseltä ja rakastuin oppiessani tuntemaan hänet. En edelleenkään tiedä, mitä hyötyä minulle olisi siitä, että tietäisin, onko hän KTM, KTM+,KTM- vai jotakin muuta.
Tai jos olisin tiennyt oman tasoni, niin olisiko hän tullut aikaisemmin minua vastaan? Vai olisiko jostain mystisesti alkanut tulla vastaan minusta kiinnostuneita miehiä joita nyt ei tullut, kun en tiennyt tasoani?
Kun katsot hääkuvaanne, onko toinen ruma ja toinen kaunis? Jos on, olette vähemmistöä. Jos ei, sovitte tasoteoriaan nätisti.
Nyt on kovaa tiedettä :D
Jos kirjoittamani on sinusta ilmiselvää, kertoo se että hyväksyt tasoteorian periaatteen.
Miksi sinä jankkaat itsestäänselvyyttä? Onko joku jossakin väittänyt, ettei samantyyliset ihmiset pariudu? Eikä se ole snobbailua, se vaan menee niin että jos itse käyt oikista, tapaat bileissä niitä muita oikislaisia ja vastaavia. Jos itse olet maaseutu-Teboilin vakipöytäläinen, luultavasti puolisokin on.
Ei tuohon mitään teoriaa tarvita.
Se teoria nyt vaan on käyttäytymistieteessä olemassa, halusit tai et.
mikä näistä teorioista?
Mihin viittaat sanalla näistä?
Siihen, ettei jankkaaja edes pysty sanomaan, mikä se teoria on.
Kun se oikea olemassaoleva teoria ei kelpaa, siinä kun pitäisi pystyä sitouttamaan, mihin tasojankkaaja ei pysty/ole koskaan pystynyt. Näiden teoria on jotakin hatusta vedettyjä prosentteja, nekin peräisin kai töllöstä.
En kai minä sentään yksin pysty jankkaamaan. Vastaan, kun kysytään ja haastan kun näen tyhmyyksiä kirjoitettavan.
Olen jo monesti tässä ketjussa kirjoittanut mikä se tasoteoria on, sinä vaan olet haluton ottamaan kirjoittamaani vastaan. Sinusta on hyödyllisempää kognitiivisen dissonanssisi vuoksi teeskennellä, ettei kukaan ole kyennyt asiaa selittämään.
Tasoteoria selittää suurten joukkojen tasolla ihmisten parinvalintakäyttäytymistä. Sen mukaan ihmiset pariutuvat ulkonäöltään suurinpiirtein saman tasoisen kumppanin kanssa. Kaunilla on usein kaunis kumppani, mutta harvemmin ruma.
Tasoteoria ei väitä selittävänsä yksittäisen ihmisen pariutumista, mitä joidenkin tässä ketjussa on vaika ymmärtää, vastaväitteistä päätellen. Se ei myöskään ennusta kula kiinnostuu kenestäkin. Sen sijaan sillä on ennustearvoa siihen kuka saa kenetkin. Mutta mikään 100% pakkopaita se ei ole.
Entä sitten? Ja miten se menee, jos 8 ottaa kutosen, nouseeko kutosen arvo vai laskeeko kasin? Oikeassa elämässä ei ole lapsellisia numerotasoja.
Mitä se teoria siis antaa? Kun kauneus on katsojan silmässä, niin ei yhtään mitään. Kaikki tietää, että samantapaiset ihmiset pariutuvat.
Mitä tekee tiedolla ihmisen keskimääräisestä pariutumisesta? Ei kukaan pariudu keskiarvon kanssa, vaan ihmisen.
Jos haluat antaa kauneudella numeerisen määritelmän siitä vaan. Monet niin tekevät, mutta ei siihen kannata hirttäytyä. Ei tasoteoria itsessään edellytä numeeristen arvojen käyttämistä. Se vain kertoo, että ihmiset pariutuvat suurin piirtein samantasoisten kanssa. Pääsääntönä.
Tuohan on ihan turha kehäpäätelmä. Jos hypoteesi on, että samantasoiset pariutuvat keskenään, niin tästä seuraa automaattisesti, että kun kaksi ihmistä pariutuu keskenään, teoreetikko päättelee heidän olevan samaa tasoa. Eritasoisten pariutuminen on siis teorian mukaan täysin mahdoton yhtälö. Hieno teoria, tosiaan.
Tosiasiassa ihmiset kuitenkin tuppaavat pariutumaan ulkonäöltään suurin piirtein samantasoisten kanssa. Siis niin, että paria sivusta katsovat ihmiset ovat sitä mieltä, että on sopusuhtainen pari jne. Ei tämä pelkkää kehäpäätelmää ole, vaan ensin on havaittu tuo todellisuus ja sitten kehitetty teoria selittämään sitä.
Poikkeuksena tuossa on esim., että rikkaalla ja/tai kuuluisalla ei-komealla miehellä on yleensä kaunis vaimo. Koska miehen tasoon vaikuttaa myös varallisuus ja sosiaalinen status.
Kas, nämä otetaan apuun sitten, kun tiukkaan vängätty ulkonäkö ei selitäkään riittävästi. Ja kun status, raha ja ulkonäkökään eivät riitä, niin sitten otetaan mukaan älykkyys, lahjakkuus, sosiaalinen joustavuus, empatiakyky, kuuntelutaito, altruismi, parisuhdehalukkuus, lapsirakkaus, kiinnostuksen kohteet, auttamishalu, you name it.
Teoria, haloo?
Ei niitä otetaan apuun, vaan olen tuhat kertaa selittänyt täällä, että miehen tason määräävät pääasiassa nämä tekijät: ulkonäkö (komeus, pituus...), sosiaalinen status ja varallisuus. Naisen tason määrää sen sijaan lähes pelkästään ulkonäkö. Sen takia ei-niin komealla miehelläkin voi olla kaunis vaimo. Mutta harvalla miehellä on niin paljon varallisuutta tai niin korkea sosiaalinen status, että pystyy kompensoimaan ulkonäön puutetta niillä.
Olen myös selittänyt, että miehellä voi olla oman viiteryhmänsä sisällä korkea sosiaalinen status, vaikka se ei muuten olisi niin korkea. Esim. jossain marginaaliryhmässä tai alakulttuurissa joku mies voi olla erittäin haluttu, mutta olisi paljon vähemmän haluttu jossain toisessa viiteryhmässä. Kauppislaisten piireissä jollain sijoituspankkiirilla tai toimitusjohtajalla on korkein sosiaalinen status, taidepiireissä jollain taitavalla tai menestyneellä taiteilijalla jne. Kun tuollaiset miehet ovat lisäksi vielä komeita, niin ne ovat aivan extra super mega hot omien piiriensä naisten mielestä.
Olen selittänyt nuo asiat vieläkin perusteellisemmin aiemmin, mutta en jaksa tehdä sitä aina vain uudestaan.
Eli lopputulos: kriteereitä on ihmisestä riippuen lukemattomia erilaisia. Joo olet selittänyt, ja samaa on sinulle selitetty. Makuasioita, ja ihmiset ovat yksilöitä omine yksilöllisine makuineen. 😉
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitenkä muuten sopii tasoteoriaan tämä yhden yön tarina, missä nainen vei kotiinsa gorilla-asuisen miehen, jonka nimeäkään hän ei tiennyt? Tarinan mukaan he tapailevat edelleen.
Pitkä, laatikkoleukainen gorilla? Minkähän numeroarvion pariskunta saa?
Nyt! Keskity! Gorilla on tumma ja pitkä ja komea ja niin karvainen, että hiusrajaa ei löydy mistään. Siis juuri sitä hoteinta matskua!
Sinulle varmaan. Meille muille sopii paremmin se alkuperäinen Elovena-tyttö.
Siellä gorillapuvussa oli mies, ei sun eloveenasi. Koittaisit edes seurata keskustelua tuon verran.
Heipoiksi tasoteoreetikolle: Vaikutat uskovan kovin, että naisten vastustus johtuu defensseistä, koska heillä ei ole saumaa saada mieleistään kumppania. Olen saanut aina haluamani miehen, sitoutumista myöten. Elämä on opettanut tyylikkäiden pakkien mestariksi, niin paljon on ollut tyrkyllä kulkijaa. Myös niitä rikkaita, komeita, koulutettuja. Tasoteorian pitäisi siis tarkoittaa mulle vain hyvää? Olen ysi, elämä hymyilee <3 <3
Syy miksi pidän sitä silti kasana lämmintä ___ on "teoreetikoiden" hinku tulla kertomaan, miten valitsen, kun se ei voisi olla kauempana totuudesta. Enkä ole ainoa. Ja kun samanlaisia pareja on aika paljonkin, sitten lähdetäänkin jo perääntymään "poikkeuksista".
Lika barn läker best riittää tiiviisti kertomaan kaiken olennaisen, tähän ei tasohimmeli tuo mitään uutta. Sua on koetettu auttaa selittämällä että kannattaisi käyttää aikansa luovemmin, itse lähden nyt tästä kultani kainaloon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tästä tietysti tulee mielenkiintoinen kehä. Näet baarissa kiinnostavan näköisen ihmisen. Et lähesty häntä, koska et tiedä hänestä mitään. Koska et lähesty häntä, et voikaan oppia hänestä mitään. Helpointa mennä johonkin tyhjään pöytään surffailemaan puhelimella.
Ei, yleisesti ottaen hän ei ole kiinnostava, koska en tiedä hänestä mitään. Hän voi olla hyvännäköinen, mutta pelkkä ulkonäkö ei tee hänestä kiinnostavaa. Poikkeuksia on, jos henkilö on pukeutunut omituisesti tai hän muuten tuo ilmi persoonaansa.
Tämä just. Esim. itse olen heikkona muusikoihin, joten aivan eri tavalla kiinnostus herää, jos näen hyvännäköisen miehen kitaralaukku selässä kuin ilman.
Lähestytkö sitten tuota muusikkoa vai et?
Voisin lähestyä, jos tilanne olisi hyvä.
Voitko antaa esimerkkejä noista hyvistä tilanteista? Missä ja milloin saattaisit lähestyä kitaralaukullista miestä? Keikan yhteydessä baarissa? Jossain muuallakin?
Ihan mikä tahansa tilanne, jossa ei ole älyttömästi muita ihmisiä ympärillä eikä mies vaikuta kiireiseltä.
Ok, olet sitten vissiin aika proaktiivinen, et siis tyypillinen nainen. Se on toisaalta kiva, jos nainen tekee aloitteen, mutta toisaalta se voi olla luotaantyöntävää, koska tosiaan mies haluaa luontaisesti olla enemmän se jahtaaja kuin jahdattu. Niin se menee muidenkin eläinlajien kohdalla.
Mutta minulla on lähipiirissä yksi mies, jonka nainen iski baarissa, ja he ovat olleet jo kauan naimisissa ja on lapsia jne. Joskus se menee niinkin päin.
No joo, aika harvoin näen kiinnostavia miehiä missään, niin sen kerran kun näen, miksen lähestysi. Miehessä on silloin pakko olla jotain erityistä jos jopa minä kiinnostun.
En pidä yhtään jahtaajamiehistä, vaan yleensä kiinnostunkin miehistä, jotka eivät niin tuo itseään esille.
Joo, ymmärrän. Mutta jos ei käytetä sanaa jahtaaminen, vaan että mies tekee jossain sopivassa tilanteessa aloitteen vaikka tulemalla juttusille tms. Eikö se ole naisena kiva, kun mies tekee niin? Tunnet itsesi halutuksi?
Miehuuteen taas kuuluu tietty aloitteellisuus, ja jos ei pysty siihen, niin se on vähän kuin pettymyksen tuottamista itselle. Miksi minussa ei ollut tarpeeksi miestä, että olisin lähestynyt sitä naista, joka kiinnosti. Pelkojen voittaminen on miehuudessa olennaista, tässä tapauksessa sosiaalisten pelkojen.
Itsekin olen ollut kaikkea muuta kuin itsevarma naisten iskijä, ja sanoisin muille miehille, jotka ovat olleet samalla tavalla saamattomia, että älkää tehkö niin kuin minä teen, vaan tehkää niin kuin minä sanon.
Ei se mitenkään erityiseltä tunnu, sitä tapahtuu niin usein. Ja kaiken lisäksi nämä miehet eivät yleensä kiinnosta minua millään lailla. Ei mun kiinnostus herää siitä että joku sattuu osoittamaan kiinnostusta minuun, jos mies on ihan vääränlainen. Eri asia sitten jos mun tyyppinen lähestyisi, mutta eipä ole tapahtunut tähän päivään mennessä. Jos lähestyisin itse, voisin ehkä saada sellaisen miehen kuin haluan.
Suoraan sanoen vaikuttaa siltä, että tavoittelet sitten itseäsi korkeampitasoisia miehiä. Kyllä ne sinua kiinnostavat miehet lähestyisivät sinua joskus, jos pitäisivät sinua kiinnostavana. Ihan todennäköisyyksien lakien mukaan, koska miehet tekevät paljon enemmän aloitteita kuin naiset.
Haluat ehkä muusikon, joka on suht komea tai ainakin vähintään keskitasoa ulkonäöltään? Niille löytyy muitakin ottajia niissä piireissä. Tai sitten et ole liikkunut tarpeeksi piireissä ja paikoissa, joissa sellaisia miehiä on?
Jos tietäisin, miltä näytät, eli mitä tasoa olet ulkonäöltäsi, niin voisin arvioida asiaa paremmin, nyt tämä on vain spekulointia.
Todennäköisyyksien mukaan eivät lähestyisi, koska näitä joista kiinnostun, on TODELLA vähän. Jos olen pari kiinnostavaa kohdannut elämäni aikana, onko sinusta todennäköistä että jompi kumpi olisi lähestynyt? Tietysti on todennäköisempää että sellaiset jotka eivät minua kiinnosta lähestyvät, koska heitä on huomattavasti enemmän. Lähes jokainen on sellainen.
Olen aika varma että jos olisin lähestynyt viimeisintä josta kiinnostuin, en olisi saanut pakkeja, paitsi tietysti siinä tapauksessa jos hän olisikin ollut varattu.
No voitko sitten vähän kuvailla, minkälaisia ne miehet ovat, joista olet ollut kiinnostunut? Minkälaisia ulkonäöltään: pitkiä, rotevia, hoikkia, androgyynejä (jollaisia on muusikoissa), maskuliinisia vai feminiinisiä, kasvoiltaan komeita vai ennemmin kauniita?
Kun näet sellaisen miehen, joka sinua kiinnostaa, niin mikä on se juttu, mikä sinussa herättää kiinnostuksen, sen lisäksi, että sillä on kitaralaukku tai että huomaat muuten sen olevan muusikko?
Kyllä se vähän vaikuttaa siltä, että haet sellaista miestä, joka olisi melkein täydellinen ja täyttäisi sinun unelmamiehesi kriteerit. Sellaisia miehiä vain haluaa yleensä tuhannen tuhatta muutakin naista.
Vai onko sinulla jotenkin erikoinen maku, että miehessä pitää olla jotain erityistä, mitä hyvin harvalla miehellä on? Jos on, niin mikä ne erityiset piirteet ovat?
Ymmärrän kyllä, että jos on itse jollain tavalla hyvin paljon valtavirrasta poikkeava tyyppi, niin samankaltaisia ei ole helppo löytää. Onko siitä kyse sinun kohdallasi? Oletko boheemi, epäsovinnainen tms.?
Lyhyitä, hoikkia ja androgyynejä yleensä. Enemmän kauniita kuin komeita.
Ulkonäön lisäksi koko muu olemus, katse, se miten kantaa itsensä, tyyli, puheääni... Tosi moni asia vaikuttaa. Jostain syystä muusikkomiehillä on usein sellainen rento olemus josta pidän. Mitään yksittäistä asiaa en osaa mainita mitä miehessä pitää olla, vaan lopulta kyse on kokonaisuudesta. Joissain miehissä vain on kaikki niin kohdallaan että olen heti myyty. En kyllä usko että nämä minun mielestä täydelliset miehet olisivat yleisesti jotain naisten unelmamiehiä. Tiedän kyllä sen perinteisen unelmamiestyypin, tämä minun makuuni oleva mies on siitä aika kaukana.
Ja kyllä, olen itse valtavirrasta poikkeava, monellakin tavalla.
Vierailija kirjoitti:
En suosittele naisen tekemään aloitetta. Ei missään tapauksessa ainakaan suoraan treffejä ehdottelemaan eikä kännykkä numeroa pyytämään...
Loppujen lopuksi, MIES haluaa olla se jahtaaja !
Ystäväni muutamia vuosia sitten teki aloitteen kiinnostuksensa kohteelle.
Alku oli yhtä siirappia.
Parin vuoden kuluttua , kun huuma oli ohitse, riitojen aikana mies sanoi aina : " mitäs tyrkyrit ittees" 😱.
!!!
Siis mies piti lopulta naista TYRKKYNÄ.
tästä syystä mä lähestyisin aika varauksella, miehet näkee vain naisen roikotettavaksi kunnes parempi löytyy. ei usein johda hyvään tulokseen.
Alue: Aihe vapaa
Anteeksi vaan, mutta miten niin apuun? Minä vaan kuvaan maailmaa laajemmin kuin sinä osasit ajatella. Älä minua syytä suppeasta maailmanymmärryksestäsi, vaan opi minulta.